Välillä kulttuurista nauttimaan

Ukkospilvet Helsingin yllä

Keskiviikkona sain jälleen seurakseni pikkuveljen Siiri-tytön. Olen tavannut antaa Siirille lahjaksi tavaran sijasta erilaisia elämyksiä. Toukokuisen 10-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi annoin liput Ryhmäteatterin Peter Pan -näytelmään ja nyt oli sen aika. Lähdimme Helsinkiin hyvissä ajoin, jotta ehtisimme käydä herkuttelemassa mansikkaleivoksilla. Keskiviikko oli melko lämmin ja aurinkoinen; välillä tuli sadekuuroja, mutta onneksi ei jatkuvaa sadetta. Kauppatorilla meidät yllätti varsinainen ukkoskuuro ja jouduimme pitämään sadetta matkamuistokojujen kupeessa. 

Juhannusruusuja Suomenlinnassa

Suomenlinnan Hyväntoivonlinnake on upea paikka kesäteatterille. Olen aiemmin käynyt katsomassa siellä Veljeni Leijonanmielen ja viime kesänä Siirin kanssa Ronja Ryövärintyttären. Nykyisin teatteritila on katettu, mutta kannattaa varautua lämpimin pukimin. Penkeille on jaettu viltti aina kahta katsojaa kohden. Kävelimme teatterille hissukseen jäätelöä syöden ja muureja katsellen. Ehkä olimme teatterin ovella hiukan liian aikaisin, mutta Siiri halusi jäädä jonottamaan hyvää paikkaa. Välillä ripotteli muutamia sadepisaroita, mutta kylmä ei ollut.

Vanha lastensatu oli sijoitettu nykypäivän Käpylään 1980-luvulla punk-henkisen nuoruuden kokeneen Kultasen pariskunnan perheeseen. Musiikkina käytettiin Pelle Miljoonan tunnettuja biisejä,  mm. Moottoritie on kuuma. Ryhmäteatteri on minusta aina onnistunut yhdistämään näissä kesäteatteriesityksissä lasten ja aikuisten maailman. Tämä Peter Pan oli erityisen onnistunut, sillä samalla kun näyttelijät heittäytyivät sadun maailmaan, he myös saivat aikuiset katselijat kuuntelemaan verratonta vuoropuhelua. Riku Nieminen Peter Panina teki mahtavan suorituksen muita näyttelijöitä lainkaan väheksymättä. Lavasteet, ääni ja valot kruunasivat esityksen. Enempää en kerro, jotta en pilaisi niiden odotuksia, jotka ovat näytelmää menossa katsomaan. Ja jollei lippuja ole vielä hankittu, suosittelen, menkää katsomaan Peter Pan. Ihan millaisella kokoonpanolla tahansa, myös aikuisessa seurassa.

Esityksessä kuvaaminen oli kielletty, mutta teatterin ulkopuolella sain napattua kuvan käsiohjelmaa myyvistä näyttelijöistä

Siiri on ihana lapsi ja hänen kanssaan on helppo ja kiva liikkua. Hän on iloinen, reipas ja kiinnostunut, aktiivinen lapsi. Hän sopeutuu yhteisesti sovittuihin sääntöihin eikä ryntäile kaistapäisesti sinne tänne. Olemme sitten leffassa tai teatterissa, tykkään seurata Siirin reaktioita ja eläytymistä ja usein minua naurattaa Siirin raikas, vatsan pohjasta tuleva nauru. Siiri on myös hyväkäytöksinen tyttö, eikä häntä tosiaankaan tarvitse missään tilanteessa hävetä. Kun omat lapset ovat jo aikuisia, on mukava päästä välillä lapsen maailmaan pikkuveljen Siiri-tytön kanssa.

Karviaiset kypsyvät sateista huolimatta

Kesäkuu on lopuillaan, mutta onneksi ei kesä. Tähän saakka ei ole kovin kesäistä ollut, jos toiveena on lämpö tai peräti helle. Aamuisin on ollut koleaa ja vettä on satanut kyllästymiseen saakka. Eikä mitään pientä tihkusadetta vaan kaatosateita, jotka ovat hakanneet kasveja maahan ja kuljettaneet kivituhkaa käytäviltä ties minne. Kun aurinko vihdoin pilvien takaa näyttäytyy, ulkosalla oloa rajoittaa hyttysten hyökkäykset ja verenhimoinen ininä ympärillä. Jollei sataisi, sää kyllä kelpaisi. Suomalainen kesäsää lienee yleisimmillään aurinkoisen ja pilvisen vaihtelua jossain 15 ja 20 lämpöasteen välissä. Kolme edellistä kesää ovat olleet todella lämpimiä sisältäen pitkiä hellejaksoja. Niihin on ehtinyt mukavasti tottua ja nyt sitten tuntuu epänormaalin kylmältä.

Ahomansikoita kunnostusta odottavassa Vasemmassa rinteessä

Viikko hurahti kiireessä, eikä ilman kommelluksia. Alkuviikosta käväisin taiteilijaystäväni luona hakemassa hänen minulle tekemän mekon. Ihastelin mekkoa ja samalla peruutin huomaamattani maalaustelineeseen, jossa oli parhaillaan työstettävänä uusi maalaus. Ylläni oli valkoinen farkkuhame ja ystäväni kiljaistua huomasin saaneeni mustaa öljyväriä hameeseen. Äkkiä hame pois päältä ja putsaamaan sitä bensalla. Onneksi olin tullut noutamaan uutta mekkoa, jonka sainkin sitten heti käyttöön. Farkkuhameeseen hierottiin vielä sappisaippuaa ja sitten muovikassiin kotona pesukoneeseen laitettavaksi. Eteisessä juttelimme vielä ennen lähtöä niitä näitä ja kuinka ollakaan, toinen ystäväni perhoskoirista mutusteli kengästäni kukkakoristeen jättäen jäljelle pienen rautalangan pätkän. Ystäväni löysi kukkakoristeen toisen osan ja liimasi sen paikalleen, mutta toista osaa emme onnistuneet löytämään. Olisiko Joy-koira sittenkin niellyt sen? Täytyy sanoa, että vahingoista huolimatta meitä nauratti hillittömästi. Sanoin ystävälleni, että nyt on äkkiä lähdettävä kotiin, kun päällä on vielä jotain ehjää. Kotona laitoin farkkuhameen valkopyykkiin ja tahra lähti lähes kokonaan. Jäljelle jäänyt väri on hyvin haalea ja varmasti haalistuu näkymättömiin.

Raparperinlehdestä ja betonista tekemäni lintujen juoma-allas pääsi Kiemurapenkkiin

Kiemurapenkki

Siirin kanssa touhuaminen ja jalkapallon EM-kisat veivät kyllä tällä viikolla mehut meikäläisestä. Puutarhaan en ole juurikaan ehtinyt, osittain myös sateen vuoksi. Perjantaina paistoi aurinko ja heti aamusta lähdin leikkaamaan pitkäksi venähtänyttä nurmikkoa. Kukkapenkkien ympärillä oli nyt helppo kuljettaa ruohonleikkuria; nurmikon reunasta tuli siisti, eikä kukkia tarvinnut varoa. Reunukset näyttävät kenties hurjan leveiltä, mutta nurmikko ei ole vielä asettautunut ja hiekkaa on hiukan myös nurmen puolella.

Ruusukivipenkki

Puutarhaa eilen illalla kiertäessäni tein tietenkin kaikenlaisia huomioita. Kirvoja on ruusujen lisäksi monissa muissakin kasveissa, runsaasti. Niiden häätäminen taitaa olla turhan iso homma. Seuraan tilannetta. Kiersin nyppimässä isompia rikkaruohoja ja leikkasin sieltä täältä oksia ja kuivuneita kukintoja.  Ilmeisesti kosteus on avittanut kasveja venymään pituutta ja kaatosateet ovat sitten kaataneet niitä kumolleen eli tuettavaa löytyy enemmänkin.

Kesäkukat ovat selvästi kärsineet kosteudesta ja koleudesta. Eivät kuki yhtä runsaasti ja ovat kasvaneet hitaasti. Siis toiveena lämpöä ja aurinkoa kaikille kukille. 

Rajamäntypenkki alkaa hissukseen täyttyä

Kesäkukkavalintaani en tänä kesänä ole erityisen tyytyväinen. Suunnittelu kannattaa ja sen taas unohdin päästyäni kaikkien ihanien kesäkukkataimien äärelle. Plantagenin kirjavalehtinen Muratti on ollut alusta lähtien hiukan kärsineen näköinen ja sininen Verbena kasvaa tiiviinä, mutta ei laisinkaan “putoa” ruukusta. Petunia on yleensä varma valinta, mutta miten meninkin ostamaan sellaisen punaisen, joka ei ainakaan nyt sykähdytä mitenkään. Keittiön ikkunalla oleviin laatikoihin pitäisi jatkossa hankkia korkeampia kasveja, sillä maassa olevat perennat peittävät kesäkukat kokonaan. Ja sisäänkäynnin isoihin ruukkuihin laittamani Timanttituijat näyttävät huolestuttavan kuolleilta. Olisi pitänyt muistaa, ettei kannata kaupasta ostaa kasveja, joiden multa on kokonaan kuiva. Vaikka annoin tuijien imeä juuripaakkuunsa vettä kunnolla ennen istutusta, oli nähtävästi niidet juuret jo vahingoittuneet. Harmi.

Keittiön ikkunan alla vihertää

Onneksi olen malttanut tuon Vasemman rinteen kanssa sillä vähitellen alkaa hahmottua, miten sen kunnostuksessa kannattaa edetä. Nivon rinnehomman nurmikon pienennysprojektiin eli ainakin Elokuunasterit siirtyvät uuteen kukkapenkkiin, jonka aion väsätä Kiemurapenkin ja Ruusukivipenkin väliin. Ehkä siitä tulee pyöreä tai ovaali. Sen ympäri täytyy kuitenkin päästä kulkemaan. Alkaa jo hissukseen hahmottumaan - jopa niin, että tekisi heti mieli lähteä multaa kärräämään. 

Löytöretket puutarhassa ovat aina mukavia. Istutin Kiemurapenkkiin heti sen valmistuessa anopilta saadun pienen pienen Siperian keltaruusun taimen, joka sitten näytti tyystin kadonneen. Kun viikko sitten kaivoin töyhtöangervon pois Kiemurapenkistä ja laitoin tuen Lehtosinilatvalle, löysin pienen ruusupensaan. Lehtosinilatvan lehdet ovat hiukan ruusunlehtien kaltaiset ja siksikin keltaruusu oli piiloutunut katseilta. Nyt sillä pitäisi olla tilaa ympärillään, joten toivotaan lapsen kasvavan.

Tässä taannoin surin kadonneita Sormustinkukkia. Ilokseni olen nyt löytänyt useammankin nupuillaan olevan kukan. Oikealla olevan kuvan yksilö löytyi metsän laidasta, jonne se näyttää karanneen, lepän alle ja myös toisen karkulaisen eli Töyhtöangervon viereen. Sormustinkukkia löytyy nyt myös kukkapenkeistä ja alapihalle johtavien portaiden väleistä. Portaikosta kaivoin kukat pois ja siirsin ne kukkapenkkiin. Mukavaa, ettei Sormustinkukka sittenkään jättänyt minua. Useimmat yksilöt saavat siis kasvaa valitsemallaan paikalla lukuunottamatta noita portaikkoon eksyneitä. Pedanttiselle luonteelleni tekee hyvää myöntyä näihin luonnon valintoihin ja hyväksyä kasvien omavaltaisuus.

Juuso vahtii kasvilavoja

Pehmoinen karvakaverini Juuso on keksinyt uuden päivälepopaikan. Se tykkää köllötellä kasvilavojen käytäville laitetun oksashakkeen päällä. Aiemmin Juuso nukkui hakekasassa, mutta näköjään tässä on mukavampi paikka. Välillä kissa on selällään tassut kohti taivasta, mutta tänään sen eloa haittasi navakka tuuli.

Kiemurapenkissä kukkii parhaillaan tämä pieni sipulikukka. Korkeus noin 10-13 cm. En kuolemaksenikaan muista kukan nimeä, vaikka ihan itse sen syksyllä istutin. Alla on samanlaisen kukan nuppu, mutta syntyykö sieltä keltainen kukinto? Kuka tunnistaa kukan?

Nuppu täynnä tavaraa

 KUKKIVA MAA

Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,

pihlajain valkeata kukkahärmää,

tervakkojen punaisia tähtisikermiä.

Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia

lainehtivat niityt mielettöminä merinä.

Ja tuoksua!

Ihanampaa kuin pyhä suitsutus!

Kuumaa ja värisevää ja hulluksijuovuttavaa,

pakanallista maan ihon tuoksua!

Elää, elää, elää!

Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,

terälehdet äärimmilleen auenneina,

elää ihanasti kukkien,

tuoksustansa, auringosta hourien -

huumaavasti, täyteläästi elää!

Mitä siitä, että kuolema tulee!

Mitä siitä, että monivärinen ihanuus

varisee kuihtuneena maahan.

Onhan kukittu kerta!

On paistanut aurinko, 

taivaan suuri ja polttava rakkaus,

suoraan kukkasydämiin,

olemusten värisevään pohjaan asti.

- Katri Vala -