Jouluhaaste

Hrrr, ensimmäinen todella kylmä pakkasaamu, mittari näytti aamukahdeksan aikaan -18.8 pakkasastetta. Auto ehti ennen lähtöä olla piuhan päässä pari tuntia, mutta silti polkimet olivat jäykkinä ja auto nitisi ja natisi kylmissään. Vuorossa oli omaishoitopäivä eli kävin vaihtamassa vanhemmilleni puhtaat lakanat ja nappasin likaiset omaan kotiin pesuun. Kävin myös isän kanssa ruokakaupassa ja kuurasin hiukan paikkoja, vaihdoin paristot äidin minijouluvaloihin ja käytiin läpi saapuneet epikriisit ja pohdittiin tulevia labra- ym. käyntejä. Äidin motivoiminen kuntoutumiseen on työlästä; melankolia on muuttunut selkeäksi masennukseksi. Sydänleikkauksesta on tänään neljä viikkoa ja fyysisesti äiti on parantunut erinomaisesti. Haava on kohta kuin koru rinnassa, eikä oikeastaan suurempia kipuja ole ollut laisinkaan. Merkillistä kun ajattelee, että ihmisen rintalastasta on laitettu luut keskeltä kahtia ja mitä kaikkea siellä sydämen seudulla onkaan rustattu. 

Päivät ja viikot kuluvat jos jonkinlaiseen menemiseen. Kotona en ole ehtinyt siivoamaan enkä muutakaan tekemään. Tänään Ukkokulta oli sulattanut kaappipakastimen, josta olin kovasti iloinen. Pikkaisen piti aamulla vihjailla, pikkaisen vain.

Vihdoin päätin paneutua Elämää ja elämyksiä -blogin Pirkolta saamaani Jouluhaasteeseen. Etsin rompuilta sopivia joulukuvia ja taivastelin, miten surkeita valokuvia olenkaan viitsinyt edes säilöä. Ja miten vähän kuvia olen jouluisin lopulta ottanut. Pitäisi vain antaa palaa, kun digikuvauksessa ei enää tarvitse filmin hintaa miettiä. Harjoittelemalla taito lisääntyisi ja hyvän kuvan eksyminen lukuisten huonojen joukkoon saattaisi jopa lisääntyä. Hmmm.

Mutta nyt siis jouluhaasteen kysymyksiin.

1) Lempijoulukukka

Pidän kovasti jouluisista asetelmista, joissa on esimerkiksi sypressi tai jokin muu havukasvi. Muutama vuosi sitten sain ystävältäni aivan ihanan jouluasetelman. Pajusta punottuun "runsaudensarveen" oli laitettu punaista joulutähteä, muistaakseni myös punainen tulilatva ja reunoille ryöppysi murattia. Tuo pajusarvi pysyi pystyssä metallisessa, mustassa kolmijalassa ja koko asetelman korkeus oli hieman yli metrin. Asetelma oli hyvin kaunis ja siitä on riittänyt iloa aina näihin päiviin saakka, sillä pajusarvi telineineen palvelee pihalla kesäkukkien istutuspaikkana. Toissa kesänä käsittelin harmaaksi kauhtuneen pajusarven ruskealla puuöljyllä ja jälleen sarvi on uudenveroinen.

Viime aikoina olen mieltynyt enemmän ja enemmän myös Amaryllikseen, valkoinen sellainen on hyvin kaunis.

 
2) Joululaulu, joka virittää joulutunnelmaan

Lapsuuden koulun kuusijuhlat ovat jääneet mieleen. Pitkään ja hartaasti harjoitellut joulunäytelmät- ja laulut, todistusten jako ja ruskea pussi, josta löytyi minikokoinen rusinarasia, omena ja muutama karkki. Miten se omena tuoksuikaan ihanalta. Koulun kuusijuhlaa varten sai aina uuden mekon ja ennen juhlasaliin menoa vaihdettiin talvikengät juhlakenkiin. Kuusijuhlassa laulettiin Enkeli taivaan ja kotimatkalla vatsanpohjassa jännitti, toisiko joulupukki aattona jotain hartaasti toivottua.

Nyt aikuisena jouluissa ei ole samaa taikaa. Varsinkaan sen jälkeen, kun omat lapset ovat kasvaneet ja muuttaneet pois kotoa, eikä joulun alla ole juurikaan pikkujouluja tai muita joulutunnelmaan virittäviä tilaisuuksia. Keittiössä leipoessa ja muita jouluvalmisteluja tehdessä tulee kuitenkin kuunneltua paljon radiota ja aaton lähetessä musiikkiantikin muuttuu jouluisemmaksi. Silloin mielessäni toivon kuulevani Katri Helenan Joulumaan, jossa niin sävel kuin sanatkin ovat hyvin kauniita.

 
3) Tätä jouluvalmistelua en ole koskaan jättänyt tekemättä

Joulukortteja olen lähettänyt aina. Viime vuosina korttitalkoot olen aloittanut jo hyvissä ajoin ja olenpa jonain vuonna ehtinyt askarrella toisenkin nipun kortteja ennen lähettämispäivää. Minulla on valmis osoitelista, johon lisään vuoden aikana syntyneet uudet kontaktit ja mahdollisesti pudotan pois jonkun, jolle en enää syystä tai toisesta aio lähettää korttia. Silti nippuun kertyy joka vuosi yli 50 korttia. Minusta joulukortin lähettäminen on kaunis perinne; etenkin tämän päivän pikaviestimaailmassa. Monet ihmiset ovat vähitellen lopettaneet korttien postittamisen ja lähettävät tekstiviestin tai sähköpostia. Sosiaalinen media taitaa kohta korvata nämäkin menetelmät. Ja monet ovat nykyisin niin kiireisiä, etteivät näe tarpeelliseksi minkäänlaista joulutoivotusta. Kuitenkin jouluinen postikortti voi olla monelle vanhukselle tai muuten yksinäiselle ihmiselle ilonaihe ja viesti siitä, että jossain joku toinen häntä kuitenkin ajattelee. 

 
4) Jouluntuoksu

Joulu on täynnä tuoksuja. Piparkakut, joissa tuoksuu neilikka ja inkivääri. Joulupuurokin tuoksuu omanlaiselleen ja glögi omine aromeineen. Vaikka meillä onkin jo vuosikausia ollut tekokuusi - siis aivan rehellisesti muovikuusi - on entisistä jouluista jäänyt mieleen märän havun tuoksu, kun jouluksi hankittu kuusi on vihdoin tuotu sisälle koristeltavaksi. Kynttilöitä tulee poltettua ympäri vuotta, mutta vain jouluna niitä sytyttäessä nousee huoneeseen hetkeksi tulitikun rikin ja steariinin tuoksu. Jouluksi on myös hankittava muutama hyasintti, sillä sen tuoksu kuuluu minun jouluuni. Jättimäistä joulukinkkua meillä ei ole paistettu enää vuosikausiin, mutta joulusta puhuttaessa jostain mielen lokerosta löytyy myös uunissa tirisevän läskin haju. Se ei välttämättä isoina annoksina ole kaikkein mieluisin tuoksu, mutta joulu siitä taatusti mieleen tulee.

Tämän jouluhaasteen heitän eteenpäin

Konnadonnalle Konnadonnan kotona ja puutarhassa -blogiin

Minnalle Ansaitut pullakahvit -blogiin 

ja

Viannalle Puutarhastelua -blogii

enkä myöskään laita pahakseni, vaikka kuka tahansa ottaisi haasteen vastaan.

Samalla toivotan kaikille Mukavaa Itsenäisyyspäivää!