No, nyt muistan, miksi harvoin ostan itse itselleni joulutähtiä. Siksi tietenkin, koska ne ovat niin mahdottoman herkkiä kylmälle ja vedolle. Pudottavat vihreitä lehtiään ja ovat sen jälkeen kaljun näköisiä. Minulle tarttui monien muiden tavoin marketista mukaan Princetta, vaaleanpunainen joulutähden sukulainen, joka käyttäytyy tismalleen joulutähden lailla. Eipä ollut tuolla kauppamatkalla mukana kukkapussia ja kyseisen marketin pakkauspöydän varustus oli suorastaan luokattoman onneton. Ei sanomalehteä, ei teippiä ja varsinainen kukkapaperirullakin veteli viimeisiään. Sakset olivat kai lähteneet jonkun tarvitsevan mukaan, koska jäljellä oli vain ketju, johon sakset aiemmin on kytketty. Ulkona ei ollut järin kylmä, mutta leuto marraskuinen sää oli kuitenkin pinkille tähdelle liian viileää, vaikka suojasin kukan kangaskassiin ja kiikutin sen vikkelästi lämpimään autoon. Muutamassa päivässä se on pudottanut lukuisia vihreitä lehtiä ja jopa pari vaaleanpunaista latvalehteä. Eihän se kovin kallis ollut, mutta toivon mukaan muistan jatkossa ihastella joulutähtiä sukulaisineen lähinnä kaupassa.
Sen sijaan neilikat ovat minun leikkokukkalistallani nousseet monta astetta ylemmäs. Ystäväni toi minulle viikko sitten ison kimpun pienikukkaisia neilikoita, jotka hän oli napannut edullisesti halpakaupan ovensuuämpäristä. Ainoastaan kahdesta oksasta putosi heti kuihtuneen näköinen nuppu, muuten kukat loistavat upean punaisina ja terhakoina. Pienimmätkin nuput näyttävät vähitellen aukeavan ja noita aukeavia nuppuja on todella paljon.
Pari vuosikymmentä sitten kukkakaupassa tuli pyydettyä mitä tahansa kunhan ei neilikoita. Miksiköhän silloin ei oikein neilikoista tykätty? Kaupoissa oli toki vähemmän leikkokukkavalikoimaa kuin nyt, marketeissa ei kyllä tainnut olla kukkia laisinkaan. Helposti tuli ostaneeksi ruusuja ja jostain syystä vanhemmat ihmiset toivat vierailulle tullessaan krysanteemejä. Viime aikoina olen markettivalikoimasta melkeinpä useammin valinnut mieluummin neilikka- kuin ruusukimpun. Markettiruusut kun usein kuolevat nupunkaan aukeamatta muutamassa päivässä, sen sijaan neilikkakimppu kestää ja kestää.
Eilisessä jutussani kertoilin meidän karvaisen Juuso-kissamme pöytäseikkailuista ja sain lukuisia aivan ihania kommentteja kissamaisesta elämästä. Suvikummun Marjan kissat juovat sohvapöydälle asetetusta Mariskoolista, jonka väri vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Henkkumaarian Paavo kerjää pizzaa, juustoa ja paahtoleipää ja Sadun äidin edesmennyt Minni-kissa yritti onkia tassullaan mieluisia paloja ruokalautaselta.
Monilla on kokemusta niin koirista kuin kissoistakin ja he totesivat kissan olevan siistimpi kuin koira. Koiraperheissä kissanruoka on nostettava koiran tavoittamattomiin, jotta kissallekin jäisi jotain syötävää. Kirsikka kertoi hauskan jutun Lapinreissulla kadonneesta kissasta, jonka noutamiseksi tehtiin 1700 km:n ajomatka.
Tuo sanomalehden päällä makaaminen taitaa olla jokaiselle kissanomistajalle tuttua, niin myös meillä. Miten ihmeessä kissa osaakin asettua juuri sen artikkelin päälle, jota ihminen parhaillaan on lukemassa.
Henkkumaaria kiteytti kissan luonteen osuvasti:
"Kissan kanssa minäkin entinen koiranomistaja olen oppinut, ettei kissaa voi komentaa. Se tekee joka tapauksessa niin kuin itse haluaa. Joskus jopa niin kuin minä toivon, mutta vasta sitten, kun hänelle sopii."
Minäkin kartan joulutähden ostamista, juuri pakkaamisen takia. Olen huomannut, että kukkakaupasta saa paljon kookkaampia kukkasia, kuin marketeista. Toki hintakin on kalliimpi, mutta ei paljoa. Meilläkin on kaksi kissaa ja ne tekee todellakin niin kuin ne haluavat:) Se on sitä kisssan elämää. Tyttäreni sanoi pienempänä, että hän haluaisi olla kissa. Kysyin, että miksi ihmeessä. Niin hän vastasi, että no siksi, kun ne saa pakkaspäivänä jäädä nukkumaan lämpimään ja ruoka tulee nenän eteen:)
VastaaPoistaMarkettikukat ovatkin vieneet paljon asiakkaita varsinaisilta kukkakaupoilta. Ennen suosin oman kylän kukkakauppiasta, mutta kauppiaan vaihduttua, taso ja valikoima putosi ja hinnat nousivat huimasti.
PoistaNäinpä minäkin noita Princettoja eilen halpahallin alemyynnissä, olivat raukat aika kurjan näkösiä. Mutta kauniin värisiä kyllä...Sinne jäivät. Vasta lähellä joulua yleensä ostetaan yksi joulutähti, niin säilyy joulun.
VastaaPoistaMinä toin joultähden kotiin alkuviikosta, oikea tummanpunaisen. Onnekseni muistin kääriä sen huolella paperiin. Mulle on mykyisin mieluisimpia leikkokukista kru+ysanteemit, kunhan on oikeat värit. Neilikat on jees, mutta ruusuista en oikein perusta.
VastaaPoistaNeilikat ovat kyllä kestäviä:anoppi on niitä välillä tuonut Espanjasta asti tuliaisiksi ja reissunkin jälkeen ovat vain kestäneet ja kestäneet.
VastaaPoistaTuosta kissojen oppimisesta tuli mieleen ammoinen tyttökissamme Esko,joka fiksusti oppi siihen,että sängyn päälle ei menty makailemaan ellei päiväpeitto ollut siinä paikallaan. Noo..ei edes sitä sille erikseen opetettu,mutta mistä lie äkännyt noin fiksun asian :)
Joulutähti on todella arka viileälle ja vedolle johtuen sen alkuperästä. Sehän on kotoisin Väli- Amerikasta. Tuoreen kasvin tunnistaa pienistä kasvin (varsinaisista) ja mitättömän näköisistä kukista värittyneiden ylälehtien tyvellä ja vihreistä napakoista lehdistä. Joulutähteä ei saisi myöskään kastella liikaa ja haalea kasteluvesi on sille mieleen. Itse imeytän veden aina alakautta lautaselta. Näin tehden olen saanut joulutähteni kukkimaan kesään saakka.
VastaaPoistaNeilikka on yksi kestävimmistä maljakkokukista Gerberan ohella ja harmi vain, että sitä ei ole kannattanut kasvattaa enään vuosikausiin Suomessa.
Voi tuota Princettiaa :) Omaani kotiin tuodessa pelkäsin myös sen paleltuvan, on näet huonoja kokemuksia aiemmista joulutähtiostoksista! Neilikoita tosiaan taidan ostaa vielä joku päivä :) Mukavaa sunnuntaita!
VastaaPoistaNeilikka on ollut yksi minun lemppareistani jo pitkään juuri sen kestävyyden takia.
VastaaPoistaNeilikoita pidettiin ennen hautajais kukkina, luulen että sen takia niitä ei ostettu.
VastaaPoistaNe on kyllä kestäviä,♥
Niinpä tosiaan pidettiin ja useinhan neilikoita vieläkin käytetään hyvin paljon seppeleissä.
PoistaMulle tulee neilikoista aina Espanja mieleen. Ennen ostin lomalla Espanjassa hotellihuoneeseen aina ensi töikseni kimpun neilikoita. Ne kestivät sen kaksi viikkoa, minkä lomanikin.
VastaaPoistaKiva blogi, sait uuden lukijan :).
VastaaPoistaOlen myös vanhemmilta ihmisiltä kuullut, että sota-aikana neilikat olivat usein niitä ainoita kukkia, joita ylipäätään saatiin (sankari)hautajaisiin. Siksi ne "hivenen" tökkivät tiettyä ikäpolvea.
Harakka, olet lämpimästi tervetullut!
PoistaTuon jutun muistan minäkin joskus kuulleeni, monet varmasti yhdistävät vielä tänä päivänäkin neilikan hautajaisiin.