lauantai 16. helmikuuta 2013

Pelargoniavauvoja


Viikko on hurahtanut niin vikkelästi, ettei kissaa ole ehtinyt sanoa. Paitsi tietenkin meikäläinen sitä kissaa hokee kaiken aikaa, kun Juuso on taas innostunut terottamaan kynsiään olohuoneen nojatuoliin. Ystävänpäivä tuli ja meni ja sitä seurasi Ukkokullan synttäri. Pikkuveli viettää omia synttäreitään samana päivänä ja juomme yhteiset kakkukahvit vasta sunnuntaina. Paluureissulla synttäreiltä tuon itselleni pariksi päiväksi kivan kaverin, sillä pikkuveljeni 10-vuotias Siiri-tytär tulee viettämään hiihtolomaa meille. Suunnitelmissa on valmistaa kimpassa vadelmajuustokakku ja käydä keilaamassa. Siiri on kova tyttö pelaamaan erilaisia pelejä ja liikunnallisuutta hänestä löytyy oikein roppakaupalla. Ehkä menemme hiihtämään tai luistelemaan, se nähdään. Siiri on aktiivisesti uintivalmennettavana ja harjoituksia on neljänä päivänä viikossa. Lisäksi tulevat erilaiset uintikilpailut, tietenkin koulu läksyineen ja kaiken kukkuraksi tyttö pelaa myös jalkapalloa. Ehkä tarjoankin hänelle rauhallista yhdessä oloa, askartelua sekä mielellään myös vähän leikkiä - jos hän siihen vielä suostuu.


Eilen sain vihdoin apua kipeisiin käsiini. Vasemman käden peukalon ojentajajänne on aiheuttanut melkoisia liikeratojen rajoituksia ja särkyjä. Nyt lääkäri pisti peukalon juureen kortisonipiikin, jonka toivon tuovan helpotusta kipuun. Vielä peukalo ei ole aivan entisen veroinen ja ihoa koristaa komea mustelma. Oikeassa kämmenselässä olleesta patista lääkäri imi paksulla neulalla reilun satsin geelimäistä nestettä ja laittoi tilalle kortisonilääkettä. Käsi on edelleen turvoksissa ja kipeäkin, mutta luultavasti meneekin muutama päivä käden normalisoitumiseen. Kovin montaa kortisonipiikkiä ei voi parannuskeinoksi käyttää ja jos käsivaivat jatkuvat, täytynee miettiä esimerkiksi akupunktiota. Kysyessäni lääkäriltä, miksi minulla on aina näitä käsivaivoja, hän totesi, että toisilla saattaa olla ahtaammat nivelet ja kanavat, jolloin ne kipeytyvät herkemmin. Mitään täydellistä vastausta ei liene olemassa.


Niinhän siinä kävi, kuten pelkäsinkin, että meidän autotallimme osoittautui liian kylmäksi talvehtimispaikaksi pelargonioille. Ei ollut hengenhiventäkään ainoassakaan kasvissa ja ne saivat viimeisen lepopaikkansa kylmässä kompostissa. Pääsevät sentään hyödyntämään meidän puutarhatalouttamme muuttumalla osaksi uutta multaa. Viikko sitten kylvin uusia pelakuun siemeniä sanomalehtipotteihin ja sieltähän noita pieniä taimivauvoja on alkanut nostaa päätään. Löysin marketin siementelineestä vaaleanpunaisen 'Inspire Pink F1' -pelargoniapussukan ja nyt sitten pitää noita lapsukaisia hoitaa niin, että selviävät kesäksi pihalle.


Kevättä tässä odotellaan, kuten varmaan monessa muussakin huushollissa. Tänään kävelyreissulla pensaat ja aidanteet olivat täynnä sirkutusta ja melkoista pikkulintujen kuhinaa. Heti ulko-oven avatessa saattaa havaita, että valtavista lumihangista ja alkavasta hiihtolomasta huolimatta ilmassa on selkeää kevääseen valmistautumista. Ei kuulu titityy vaan jotain sinne päin, ja hyvin voimallisena lurituksena esitettynä. Jos jotain tähän päivään toivoisi, niin edes hivenen enemmän aurinkoa. Sitä kun ei ole täällä päin näkynyt aikoihin. Päivät ovat pidenneet huomattavasti niin aamusta kuin illastakin, mutta se aurinko, se aurinko....se olisi kyllä niin toivottu näky.

 

26 kommenttia:

  1. Auringonpaistetta kaivataan kovasti myös täälläpäin.

    Kyllä minä uskon,että tyttönen oikein mielellään vielä ryhtyy leikkiin ja pitää myös hiukan rauhallisemmasta menosta.
    Ainakin meidän pian 10-vuotias nauttii perheen kesken tehdyistä pikkujutuista:lautapeleistä,ruoanlaitossa apuna olosta,kävelylenkeistä jne.

    Nuo pikkuiset taimet ovat niin herkän näköisiä,mutta ajatella miten vahvoiksi ne kuitenkin kesään mennessä kasvavatkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset aikuistuvat nykyisin ihan liian aikaisin ja siksi minusta on ollut kiva leikkiä Siirin kanssa barbeilla ja legoilla. Kotonaan hänellä on niin mahdottoman tiivis viikko-ohjelma, joten haluan tarjota täällä meillä hänelle mieluummin rauhallista touhua ja vielä sitä lapsenomaisuutta. Nyt tuli tuo keilailusessio ohjelmaan, mutta sekin tehdään porukalla, jossa on samanikäinen tyttö kaverina.

      Poista
  2. Harmi, että pelargonisi eivät selvinneet talvesta. Onneksi sinulla on uudet taimet kasvussa. Kevättä odotellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, melkeinpä arvasin, etteivät ne säily kylmässä autotallissa. Kunhan kokeilin, seuraavalla kerralla osaan olla viisaampi.

      Poista
  3. Harmillinen juttu tuo käsivaiva, toivottavasti apu auttaa ja olet pian kunnossa. Ihanaa yhteistä aikaa tiedossa tytön kanssa, ja kyllä uskon että leikit vielä kiinnnostavat. Oikein hauskaa yhteistä aikaa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pivi. Kun omat lapset ovat jo aikuisia, on kiva viettää välillä aikaa lapsosen kanssa.

      Poista
  4. Oi mikä vahinko kävi pelargoneille, ikävä että ne paleltui Minä en ole koskaan siemenistä kasvattanut
    pelargooneja, joko ne sinun taimenet kesällä kerkiää kukkimaan.Toivotaan että saisit käteesi kuntoon:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisen kerran minäkin viime keväänä kylvin pelargonian siemeniä ja hyvällä menestyksellä. Kukkivat kauniisti ja jopa muistaakseni jo heinäkuusta alkaen.

      Poista
  5. Paranemista!! Aurinko ei ole täällä Savossakaan monesti näyttyäytynyt tämän vuoden puolella! Sieltähän niitä pikkuaurinkoja pilkistää lehtipotista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, että ilo pitää ottaa pienistä asioista, jos isoista ei voi. Eli auringon puutteessa nautiskellaan taimivauvoista.

      Poista
  6. Voi noita hentoja pelargonivauvoja! Minäkään en koskaan onnistu talvettamaan pelargoneja. Linnut ovat selvästi heränneet jo kevääseen. Yksi innokas tintti laulelee pihassa jo ennen seitsemää, kun olen lähdössä töihin, silloinhan on vielä ihan pimeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, jännittävää. Täytyypä käydä nappaamassa haaste blogistasi.

      Poista
  7. Hello Dear :) .
    Great blog. Interesting post.
    Have a nice weekend.
    Welcome to my blog.
    http://photographyismyexistence.blogspot.com/

    Like me on Facebook. I will be extremely grateful.
    https://www.facebook.com/pages/In-another-light/413836138693856

    VastaaPoista
  8. En edes muista, koska täällä on viimeksi näkynyt aurinko. Ja yleensä helmikuu on aurinkoista aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, helmikuu kääntyy kohta lopulleen, eikä aurinkoa ole näkyvissä. No, toivotaan, että se paistaa kesällä sitten tämänkin edestä.

      Poista
  9. Auringon kaipausta on täälläkin. Yhtenä päivänä se vähän toki pilkisti. Onhan sulla kauniit kukkaset jos noita nyt ihailet.
    Mukavaa hiihtolomaviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa hiihtolomaviikkoa sinullekin! Josko saisi lähdettyä ihan hiihtämään.

      Poista
  10. Toivottavasti kätesi tokenee noista piikeistä. Minulla käsi kipeytyy keilaamisesta, johtuu varmaan tottumattomuudesta. Onhan pallo painava ja liikeratani ehkä virheellinen.

    Kävin hiihtämässä, mutta tulin aika nopeaan takaisin. Lipsui niin, että tasaisellakin meno oli huteraa. Lenkkeilyssä on kyllä puolensa, kun ei ole niin välineidensä orja.

    Blogissani on sinulle tunnustus. Linkki:
    http://saveajapapuja.blogspot.fi/2013/02/chiliemo-ja-tunnustus.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen kävin veljentyttären kanssa minäkin hiihtämässä ja taisin mennä yhtä paljon taakse- kuin eteenkin päin. Niin paljon lipsui.
      Käväisenpä hakemassa tunnustuksen. Kiitos kovasti!

      Poista
  11. Onnea vaan ihanien pelarkoonivauvojen kasvatukseen,
    kevättä on todellakin ilmassa♥

    VastaaPoista
  12. Onpas ilkeä vaiva, paranemisia kätesi kanssa.

    Onnea ja kasvuniloa pienien pelargonivauvojen kanssa:)

    VastaaPoista
  13. Erittäin piristäviä tuo kollaasi ja kuvasi,
    kevättä ja aurinkoa odottaen innolla :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annele! Tänään aurinko sentään pilkahti.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!