Virpi Suutarin puutarhaelokuva

Kotipuutarha-lehti tarjosi kestotilaajilleen mukavan Ystävänpäivä-yllätyksen. Saimme mahdollisuuden nähdä ennakkonäytöksenä Virpi Suutarin puutarhadokumentin Eedenistä pohjoiseen. Elokuva esitettiin torstaina Helsingissä Lasipalatin Bio Rexissä. Virpi Suutari oli itse esittelemässä elokuvaansa ja kertomassa sen synnystä. Ohessa Finnkinon sivuilta kopsattu elokuvan synopsis:

"Eedenistä pohjoiseen on dokumentaarinen rakkauselokuva suomalaisista pariskunnista, jotka hoitavat yhdessä puutarhojaan. Komediallisesti viritetyssä elokuvassa kurkistetaan pensasaitojen sisäpuolella pariskuntien kertomuksiin pitkien parisuhteiden ristiriidoista ja iloista.

Puutarha on paikka, jossa elämä kulminoituu: päähenkilöt jakavat oman puutarhansa tarinan ja samalla tarinan itsestään. Yhdelle puutarhanhoito on terapiaa rakkaan menetyksestä, toiselle voimanlähde työelämässä kestämiseen. Mies vaipuu puutarhassaan hypnoosiin löytäen ihanan vaimonsa jokaisesta entisestä elämästään; nainen repii rikkaruohoja hyttysverkko päässään läpi yöttömän yön. Puutarhat kuvastavat heidän luonteitaan; yhdelle on tärkeää symmetriset kivipolut, toiselle suojaisat oleskelupaikat ja kolmas haluaa pitää puutarhansa mahdollisimman luonnonvaraisena. Kaikkia heitä kuitenkin yhdistää rakkaus kumppania ja luonnon kauneutta kohtaan. Puutarha kuvastaa elämän monimuotoista kukoistusta, mutta kääntyy myös luopumisen kohtauspaikaksi.

Elokuvan näkökulma aherrukseen ja intohimoiseen puutarhanhoitoon on lempeän humoristinen: lajitoveri rakentaa ja puolustaa reviiriään, mutta kokee kauneutta ja sisäistä rauhaa itselleen ja puolisolleen rakentamassaan paratiisissa.

Elokuvassa päähenkilöparien välille kasvaa näkymätön side; omilla tarinoillaan he kuuntelevat, kommentoivat ja lohduttavat toinen toistaan. Ihmiselämän arkisiin kamppailuihin päästään puutarhan kautta ilolla, vailla moralisointia ja osoittelevuutta.

Elokuvan puutarhakertomukset ovat ylistyslaulu hedelmällisyydelle, leikille ja rakkaudelle.

"Emännälle pitäisi jo jonkinlaisia rajoituksia laittaa, muuten homma karkaa käsistä." – Veikko

"Vaatteitakaan ei tartte niin paljoa, on jotenkin luontevampaa ostaa kukkia, kasveja ja pensaita." - Reijo."

Elokuvan ensi-ilta on 7.3.2014. En kerro leffasta sen enempää, mutta se kyllä kannattaa käydä katsomassa.

Ystävänpäivä oli eilen ja moni oli sen huomioinut blogissaan. Ystävänpäivästä on meillekin tulossa hyvää vauhtia varsinainen krääsämyyntipäivä. Itse pyrin pidättäytymään lähinnä korteissa ja kukissa. Ystävänpäivä sijoittuu oivallisesti parhaimpaan tulppaaniaikaan, joten sen kummempaa syytä ei tarvitse keksiä lähteäkseen kukkaostoksille. 

Pidän kovasti korttien askartelusta ja olenkin tehnyt niitä jo vuosikausia. Omatekoisissa korteissa on toki huonotkin puolensa. Nykyisin nimittäin en enää voi laisinkaan lähettää kaupan kortteja, sillä ystävät ja tutut ovat niin tottuneita saamaan itsetehtyjä, että tuppaavat pettymään kaikkiin muihin. Veljeni tytär kertoi kesällä, että hän aina tunnustelee saamiaan kirjekuoria ja niiden paksuudesta ja muhkuraisuudesta arvaa, milloin kortti on minun lähettämäni. Toisinaan on kyllä tavattoman vaikea keksiä kivoja korttiaiheita. Uusia välineitä ja materiaaleja korttiaskarteluun näyttää tulevan jatkuvasti, mutta en kuitenkaan ole järin innostunut investoimaan hirvittävästi rahaa yksittäiseen harrastukseen, joka ei edes ole suurin vahvuuteni. Parhaat kortit syntyvät kierrätystavarasta ja ylipäätään siitä, mitä omista laatikoista kulloinkin löytyy. 

Muuten, nyt jo huomaa, kuinka suuren ongelman askartelutarvikkeiden hankinnassa Tiimarin poistuminen on tuonut. Mistä liimapuikkoja, värillistä kartonkia, 3D tarroja? Sinellin liikkeitä on harvassa ja markettien askartelutarvikevalikoimat ovat kyllä aika onnettomia.

Samettikukkien siemenet ovat itäneet ja mullan pinnalla on pieniä sieviä taimia. Aika monessa muussakin potissa on jo elämisen merkkejä. Kiirettä ei vielä ole, mutta monet ennustavat varhaista kevättä ja silloinhan saattaa olla mahdollisuus siirtää taimet päivähoitoon uuteen kasvihuoneeseen jo varhemmin. Ehkä kuitenkin odotan vielä pari viikkoa ja kylven seuraavat siemenet vasta maaliskuun alulla. Potteja sentään pyörittelin valmiiksi.

Taimipotit odottavat sisältöä

Tätä lauantai-iltapäivää ajattelin seuraavaksi jatkaa miettimällä, millaisia ruusupensaita tänä kesänä puutarhaani hankkisin. Toivon hartaasti kaikkien jo aiemmin hankittujen ja myös viime kesänä istutettujen selvinneen tästä omituisesta talvesta. Tässä luettelo puutarhani pensasruusuista:

• Juhannusruusu Rosa Pimpinellifolia Plena
• Suviruusu Rosa Pimpinellifolia
• Hansaruusu Rosa Rugosa 'Hansa'
• Neilikkaruusu Rosa Rugosa F.J. Grootendorst
• Ritausma Rosa Rugosa 'Ritausma'
• Valamonruusu Rosa Francofurtana 'Splenderns'
• Kirjoapteekkarinruusu Rosa Gallica 'Rosa Mundi'
• Sammalruusu Rosa Centifolia Muscosa
• Tornionlaaksonruusu Rosa 'Tornedal'
• Punalehtiruusu Rosa Glauca
• Metsäruusu Rosa Majalis
• Pohjantähti Rosa 'Pohjantähti' (köynnösruusu) 

Ruusupensasvinkit ovat aina tervetulleita. 

Mukavaa viikonvaihdetta ja kevään odottelua!

 

Kotilo kurkkii minua ikkunasta

Apua, kotilot eivät jätä minua rauhaan edes kotikeittiössä. Aamulla istuttiin Ukkokullan kanssa keittiön pöydän ääressä aamiaisella ja satuin vilkaisemaan ikkunasta ulos. Pienehkön kokoinen etana se siinä raahasi mökkiään meidän ikkunalasia pitkin kohti yläilmoja. Olisiko tuo otus kenties lähtenyt katsomaan, missä se hänen sukulaisiaan kesän mittaan etikkaliemeen upottanut eukko oikein nykyisin luuraa. Vai halusiko vain näyttää, että voimissa ollaan, niistä etikkaliemistä huolimatta. En käynyt kotilon kanssa katseita vaihtamaan vaan muutaman kuvan siitä räpsäytettyäni, laskin kaihtimen paikoilleen ja jatkoin aamiaistani. Hetken kuluttua totesin, että kotilon matka lasipinnalla on tainnut loppua kesken ja kotilo lienee nyt möyrimässä ikkunan alla olevassa kukkapenkissä. Pakkanen tulevana talvena kotiloja purkoon ja oikein kunnolla.

Tässä yhtenä päivänä kummastelin, millä se Juuso pelaa terassilla jalkapalloa.Tassutteli jotain pientä ja kovaa niin, että mukava kolina kuului. Tammenterhoahan tuo kuljetti suuntaan jos toiseen, vaan mistä sellainen on patiollemme ilmestynyt. Lähimmät tammet löytyvät tietääkseni noin kahden kilometrin päästä. Luultavasti joku lintu on terhon terassillemme pudottanut, muuta selitystä en asialle keksinyt.

Arvaatteko, mitä nämä ovat? Kallionauhuksen kukintoja. Keräsin niitä kourallisen ja tutkin, miten siemenet ovat noihin pohjiin oikein kiinnittyneet. Kaksi punaisinta ehdin jo tyhjentää kukkapenkkiin, kunnes keksin, että voisin ottaa siemeniä talteen ja koittaa uuden kallionauhuksen kasvattamista. Vaikkapa ensi keväänä. 

Tämän kuvan kävin äsken nappaamassa alapihalta, läheltä kasvihuonetta. Ymmärrätte varmaan, että meillä on jonkin verran pakko haravoida, tykkäsi siitä tai ei. Tuollaista vaahteranlehtimassaa ei yksinkertaisesti voi jättää nurmelle talven yli makaamaan, sillä siinä se takuuvarmasti lojuu vielä keväälläkin. Ei sentään keltaisena, vaan likaisenruskeaksi liiskaantuneena. Eikä sen alla kyllä nurmikko sitten kasva. Lähistön vaahteroissa on vielä runsaasti lehtiä maahan pudotettavana, joten odotan jonkin aikaa, mieluummin vielä aurinkoista ja kuivaa säätä ja käynnistän sitten ruohonleikkurin. Sillä saan lehdet silputtua maatuvampaan olomuotoon, jonka jälkeen haravoin niitä kompostiin.

Ikkunasta ulos katsoessa näyttää lähinnä sumuiselta, mutta kyllä siellä sataa. Hienon hienoa tihkua tulee niin tiiviisti, että muutamassa hetkessä hiukset kastuivat. Lämmintä sentään vielä riittää, nytkin mittarissa on +12 astetta. Loppuviikoksi on luvattu jo viilenevää, mikä ei niin kovin hölmöltä enää tunnukaan. Jotenkin sitä alkaa vähitellen tottumaan tähän syksyyn ja samalla odottaa pikemminkin pikkaisen kylmempää ja kuivempaa, jotta ulkona saattaisi kastumatta jotakin tehdä. Hiukan tekisi mieli jatkaa joulukorttien ideoimista, vaan josko kuitenkin lähden purkamaan silitettävien pyykkien vuorta. Eilen kävin pikapikaa Ikeassa ja siellä oli jo joulusisustukset täydessä vauhdissa. Ja olipa meidänkin postilaatikossa Anttilan joululuettelo. Tästä se sitten alkaa se jouluhössötys. Ehkä minä kuitenkin jätän kaikki joulujutut vielä tässä vaiheessa odottamaan aikoja parempia.

Olen aina tykännyt kovasti poimulehdestä ja nimenomaan tuosta lehdestä. Tänään vesipisarat helmeilivät poimulehdellä kovin kauniisti ja mieleeni tuli monelle tuttu lastenlaulu Keijujen häät. Siinä on kaunis sävel ja todella kauniit sanat.

KEIJUJEN HÄÄT

Kun Ruusu ja Poimulehti kävivät nukkumaan,

niin kissankello kuiski tänä yönä juhlitaan.

Ne juhlat on suuret ja hienot jos valvot niin silloin näät

Ovat kaikki kutsuttuja ne on keijukaisten häät.

On morsian kaunein keiju orvokkipuvussaan

ja sulhasenaan yön prinssi usvaviitassaan.

Ja kun valkea hieno usva niitylle laskeutui

niin sirkat aloitti valssin joka tuulesta punoutui.

Oli kaikilla pienillä keijuilla kuunsäteet hiuksissaan.

Ja kauneimmat kastehelmet loistivat puvuissaan.

Ja rastas huilua soitti, ja myyrät tanssi niin.

Ja leppäkertut ja kirvat oli puettu parhaimpiin.

Kun aamulla aurinko nousi, oli juhlat päättyneet.

Vain Ruusu ja Poimulehti, nukkuivat yksikseen.

Mutta kaikki keijujen helmet, oli jääneet kukkasiin.

Ne kimalsi auringossa ja nauroi, nauroi niin.

Pelargoniavauvoja

Viikko on hurahtanut niin vikkelästi, ettei kissaa ole ehtinyt sanoa. Paitsi tietenkin meikäläinen sitä kissaa hokee kaiken aikaa, kun Juuso on taas innostunut terottamaan kynsiään olohuoneen nojatuoliin. Ystävänpäivä tuli ja meni ja sitä seurasi Ukkokullan synttäri. Pikkuveli viettää omia synttäreitään samana päivänä ja juomme yhteiset kakkukahvit vasta sunnuntaina. Paluureissulla synttäreiltä tuon itselleni pariksi päiväksi kivan kaverin, sillä pikkuveljeni 10-vuotias Siiri-tytär tulee viettämään hiihtolomaa meille. Suunnitelmissa on valmistaa kimpassa vadelmajuustokakku ja käydä keilaamassa. Siiri on kova tyttö pelaamaan erilaisia pelejä ja liikunnallisuutta hänestä löytyy oikein roppakaupalla. Ehkä menemme hiihtämään tai luistelemaan, se nähdään. Siiri on aktiivisesti uintivalmennettavana ja harjoituksia on neljänä päivänä viikossa. Lisäksi tulevat erilaiset uintikilpailut, tietenkin koulu läksyineen ja kaiken kukkuraksi tyttö pelaa myös jalkapalloa. Ehkä tarjoankin hänelle rauhallista yhdessä oloa, askartelua sekä mielellään myös vähän leikkiä - jos hän siihen vielä suostuu.

Eilen sain vihdoin apua kipeisiin käsiini. Vasemman käden peukalon ojentajajänne on aiheuttanut melkoisia liikeratojen rajoituksia ja särkyjä. Nyt lääkäri pisti peukalon juureen kortisonipiikin, jonka toivon tuovan helpotusta kipuun. Vielä peukalo ei ole aivan entisen veroinen ja ihoa koristaa komea mustelma. Oikeassa kämmenselässä olleesta patista lääkäri imi paksulla neulalla reilun satsin geelimäistä nestettä ja laittoi tilalle kortisonilääkettä. Käsi on edelleen turvoksissa ja kipeäkin, mutta luultavasti meneekin muutama päivä käden normalisoitumiseen. Kovin montaa kortisonipiikkiä ei voi parannuskeinoksi käyttää ja jos käsivaivat jatkuvat, täytynee miettiä esimerkiksi akupunktiota. Kysyessäni lääkäriltä, miksi minulla on aina näitä käsivaivoja, hän totesi, että toisilla saattaa olla ahtaammat nivelet ja kanavat, jolloin ne kipeytyvät herkemmin. Mitään täydellistä vastausta ei liene olemassa.

Niinhän siinä kävi, kuten pelkäsinkin, että meidän autotallimme osoittautui liian kylmäksi talvehtimispaikaksi pelargonioille. Ei ollut hengenhiventäkään ainoassakaan kasvissa ja ne saivat viimeisen lepopaikkansa kylmässä kompostissa. Pääsevät sentään hyödyntämään meidän puutarhatalouttamme muuttumalla osaksi uutta multaa. Viikko sitten kylvin uusia pelakuun siemeniä sanomalehtipotteihin ja sieltähän noita pieniä taimivauvoja on alkanut nostaa päätään. Löysin marketin siementelineestä vaaleanpunaisen 'Inspire Pink F1' -pelargoniapussukan ja nyt sitten pitää noita lapsukaisia hoitaa niin, että selviävät kesäksi pihalle.

Kevättä tässä odotellaan, kuten varmaan monessa muussakin huushollissa. Tänään kävelyreissulla pensaat ja aidanteet olivat täynnä sirkutusta ja melkoista pikkulintujen kuhinaa. Heti ulko-oven avatessa saattaa havaita, että valtavista lumihangista ja alkavasta hiihtolomasta huolimatta ilmassa on selkeää kevääseen valmistautumista. Ei kuulu titityy vaan jotain sinne päin, ja hyvin voimallisena lurituksena esitettynä. Jos jotain tähän päivään toivoisi, niin edes hivenen enemmän aurinkoa. Sitä kun ei ole täällä päin näkynyt aikoihin. Päivät ovat pidenneet huomattavasti niin aamusta kuin illastakin, mutta se aurinko, se aurinko....se olisi kyllä niin toivottu näky.