Toissapäiväiset jutut

Eranthis cilicica - Turkintalventähti

 

Elämme aikoja, jolloin sattuu ja tapahtuu. Niin maailmalla kuin puutarhassakin. Aamulla on vain aavistus siitä, mitä päivä tuo tullessaan. Hyvä niin, sillä muuten tulisi ehkä murehdittua turhankin paljon. Jos maaliskuu oli mittaushistorian lämpimin, huhtikuussa onkin saanut vilusta värjötellä. Pääsiäisen pyhinä satoi vettä, mikä oli tervetullutta. Saattoi istua rauhassa seurustelemassa jälkikasvun kanssa uunilohta ja rahkapersikkatorttua nauttien.

Huhtikuun toisen viikonlopun ollessa alullaan, paistaa aurinko lupaavasti niin puutarhan kuin puutarhurinkin kannalta. Ulos on tehnyt mieli joka päivä, mutta ei sinne noin vain livahdeta. Kaupassa on käytävä, pyykit pestävä ja isän hoivakodin omituista laskua selvitellessä on mennyt tovi. Hyvinvointialueen laskutus kun vastaa puhelimeen vain tunnin ajan arkipäiväaamuina. 

Päässä on pitkä lista tehtäviä, joiden pariin haluaisin mennä pihamaalle tai kellariin. Niistä ei kannattaisi huolta kantaa, sillä ihmeen nopeasti syntyy valmista, kunhan työsarkaan pääsee tarttumaan.

Pihatöissä en kanna kameraa mukana. Kännykällä kuvaan äärimmäisen harvoin. Eikä sekään kulje puutarhassa ollessa taskussa ellen vartavasten odota jotain puhelua. Siksi tämän jutun kuvat ovat keskiviikolta. Silloin tein alkuillasta puutarhakierroksen. Oli mukava nähdä kimalaisten ja kukkakärpästen pörräävän innolla kasveissa. Kovin paljon kukkijoita ei vielä puutarhassa ole, mutta ilokseni kevätkurjenmiekat näyttivät kimalaisillekin kelpaavan.

Iris 'Katharine's Gold'

Viime syksyinä olen istuttanut runsaasti uusia kevätkurjenmiekkoja. Niistä 'Katharine Hodgkin' on jo kukkimisensa loppupuolella. 'Katharine's Gold' aloitti pian Hodgkinin jälkeen ja on juuri nyt parhaimmillaan. Nämä kaksi näyttävät olevan varmoja nousijoita ja runsaita kukkijoita. Varmaan näitä voisi jakaa, jotta eivät noin kasassa kasvaisi.

Iris 'Clairette' ???

Tästä sinisestä en nyt ole varma, onko se 'Clairette'. Pakko olla, koska terälehtien kärjessä ei ole keltaista, kuten 'Alidalla'. 'Clairettea' olen istuttanut Kurgaaniin syksyllä. Tai tilasin ja istutin sen 'Alidana', mutta Saaripalstan Saila tunnisti tämän 'Claireteksi'. Hyvin näyttää viihtyvän, kun nousi näinkin runsaana.

Iris 'Pauline'

Tämän pitäisi olla 'Pauline'. Istutin sen viime syksynä Oikearinteeseen ja sieltä nämä nyt ovat nousseet. Kirjaan kyllä istutukset paperille, mutta näköjään olisi syytä laittaa nimitikut. Ainakin ensimmäisenä keväänä/vuotena tunnistuksen ja muistamisen helpottamiseksi. 

Iris 'Katharine Hodgkin'

Vasenrinteessäkin mylläsin loppukesästä aika paljon. En kyllä tunnusta siirtäneeni sinne istutettua iris 'Katharine Hodgkinia' rinteen yläreunan aronioiden tyvelle. Miksi ihmeessä olisin niin hölmöön paikkaan pikkusipuleita laittanut? Ei käy järkeen. Yksi selitys voi olla, että myllätessäni olen nakannut lapiollisen maata kauemmas. Sellaista kyllä tapahtuu tässä puutarhassa. Saavat ainakin toistaiseksi kukkia tuossa, koska nyt voin ihailla niitä joko ylä- tai alapihalta. Ehkä myöhemmin kesällä kaivan sipulit siirtääkseni ne parempaan paikkaan.

Fritillaria imp. 

Muutamassa blogissa olen nähnyt keisarinpikarililjoja hyvässä kasvussa. Ei sitten kulunut montaa päivää, kun omanikin seurasivat muiden esimerkkiä. Yläpihalla ei heistä näy vielä vilaustakaan. Alapihan Päivänliljapenkissä nousevat niin 2019 istutetut kuin viime syksynä maahan laitetut. Sieltä pitäisi olla tulossa oranssia Rubraa, keltaista Luteaa ja punaoranssia Auroraa. Vielä on odotettava jokunen aika nähdäkseen, mitä väriä kukin istutus edustaa.

Crocus crysanthus 'Romance'

Joka kevät käy niin, että sipulikasveja katsellessa tulee miettineeksi, miksi en ole istuttanut niitä enemmän. Etenkin krookuksia kaipaan tänä keväänä paljon lisää. Sipuleita syksyllä ostaessa loppusumma alkaa jossain vaiheessa huimata, jolloin ostoskorista putoaa pussi jos toinenkin takaisin kaupan hyllyyn tai pois nettikaupan ostoskorista. Lisäksi peurojen ja jänisten ahkera napostelu kukkabuffetissani on aiheuttanut sipulihankintojen vähenemistä. Täytyy taas syksyn tullen punnita vaihtoehtoja. Haluanko edes lyhytaikaisen ilon omassa puutarhassa? Vai tyydynkö katselemaan muiden hienoja kuvia?

Crocus species 'Fuscotinctus'

Keltainan crocus species 'Fuscotinctus' on ollut yksi kestävimpiä krookuksia. Nämä pikkuiset auringot kukkivat jo kuudetta kevättä alapihan toisen kriikunan tyvellä. Puun toisella puolella osa krookuksista on vielä nupulla, joten iloa riittää pidemmäksi aikaa.

Helleborus 'Double Ellen'

Jouluruusujen juhlaviikot ovat pian edessä. Pikkupuutarhassa kaikki jouluruusut ovat nupulla. Pisimmällä lienee tämä vaaleanpunainen 'Double Ellen'. Jokaisen jouluruusun lehdet kärsivät talvesta ihan kunnolla. Osa lehdistä oli mustaa muhjua, osa ruskeiksi kuivuneita korppuja. Leikkasin niitä pois. Uusia lehtiä on tyvellä valmiina nousemaan.

Helleborus

Olopihan Syreenipenkin vaaleajouluruusu on vanhin jouluruusuni. Sen sain kauempana asuvalta naapurilta 2014. Paikka on jouluruusulle katsojan kannalta huono, silllä pian se jää korkeammaksi kasvavien kasvien taakse. Tässä vaiheessa vaalea kaunotar kukkii kauniisti ja sen kukat näkyvät oikein hyvin Olopihalla oleville. 

Vasemmalla näkyy pirteän vihreät salkoruusu 'Nigran' lehdet. Tästä olen aiemmin kertonut, kuinka se on todennäköisesti joutunut hölmöön paikkaan tyhjentäessäni itämättömiä kylvöpotteja jouluruusun viereen. Siellä siemen onkin päättänyt aloittaa ihka uuden elämän. Koska 'Nigra' näyttää viihtyvän paikassa oikein hyvin, en lähde sitä siirtämään.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Kevään ja alkukesän lemppareitani ovat ehdottomasti karvaiset Pulsatillat eli tarhakylmänkukat. Kun talossa ei enää ole kissaa, voi käydä purkamassa hellyydenkaipuutaan silittelemättä näitä suloisia kasviotuksia. Pari vanhempaa antaa vielä odottaa itseään. Samoin muutama viime kesänä istutettu. Jännitystä piisaa siis viikkoja eteenpäin.

Ukkokulta laittoi talon kolmelle nurkalle sadevesitynnyrit paikalleen. Vielä ei ole kasteluvettä ulkona tarvittu, mutta paras varautua sen keräämiseen ajoissa. Eipä sitten tarvitse vetää letkua kellarista. Tynnyri ei muuten ole noin pahasti vinossa, kuvaajan kamera kylläkin.

Meillä on ollut kaksi tuollaista sadevesitynnyriä jo pari kolme vuotta. Viime kesänä hankittiin tämä kolmas, jotta kastelukannuja ei tarvitse kantaa talon toiselle puolelle.  

Mahonia

Mahoniat ovat kärsineet talvesta erityisen paljon. Näin on käynyt kerran aiemmin ja pensaat ovat korjanneet itsensä kesän aikana, joten en ole kovin huolissani. Harmissani ehkä hieman. Onhan nuo rumia. Perjantai-iltana testasin, onko varsissa elämää. Onhan niissä. Leikkasin kuitenkin korkeimpia ja pisimpiä oksia matalammiksi. Kukinta on todennäköisesti menetetty, jos olisivat kukkineetkaan. Viime vuonna mahoniat kukkivat todella runsaina.

Myös rhodoissa on paljon ruskeita lehtiä. Rhodoja voi varovasti leikata, mikä ei ole välttämätöntä. Tapille leikkaamista ne eivät kestä. Otin vain muutamia kokonaan kuivuneita ja kuolleita oksia pois.

Mahoniat ja rhodot ovat olleet harson peitossa keskiviikkoon saakka. Silloin kävin illalla ottamassa harsot pois. Maa on jo sulaa ja vettä satoi pääsiäisenä tuntitolkulla ihan kunnolla, joten eiköhän ne jo pärjää.

Kasvihuonekurkkuja

Kylvin kurkut ja tsinniat 29.3. Maanantaina 6.4. kurkuista kahta lukuunottamatta kaikki olivat itäneet. Samoin tsinnioista joka ikinen siemen oli itänyt. Niin kurkuissa kuin tsinnioissakin oli pitkät juuret, joten koulin ne isompiin purkkeihin kasvumultaan. Kurkut muuttavat myöhemmin isoissa astioissa kasvariin. Tsinnioiden sijoituspaikat ovat vielä avoinna. Olisi varmaan ollut viisasta siirtää niiden kylvöä myöhemmiksi. En arvannut itämisen onnistuvan näin hyvin, sillä viime vuonna ne itivät huonosti ja hitaasti. 

Kaikki 65 multasäkkiä on nyt siirretty varaparkkipaikalta muualle. Osa on Olopihan nurkassa, osa alapihan puuvajassa. Pudottelin säkkejä kottikärryillä myös istutusalueiden lähelle ja kasvimaalle. Tarkoitus on ripotella multaa ns. katemultana istutusalueille. Näin tuuli ei pääse riepottelemaan kuivia lehtiä ympäriinsä, kuten se on jo tehnyt. Tuore multa estää myös mustarastaita kaivamasta jokaista pientä tai suurta lehtikasaa mullinmallin pitkin pihaa. 

Tuoksuherneet

Tuoksuherneet itivät nopeasti. Nyt ne ovat olleet muovipusseissaan isossa laatikossa kasvarissa kolmisen viikkoa. Useampana yönä peräkkäin on ollut viisi astetta pakkasta, mutta tuoksuherneet jatkavat kasvuaan lämmittämättömässä kasvarissa. Tarkoitus on kylvää ainakin retiisiä pariin kukkalaatikkoon. Kunhan kerkeän.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Pohjolan palmu eli tuurenpihlajani on herännyt. Niin ylä- kuin alapihallakin. Uskaltauduin ottamaan suurimman osan jänisverkoista pois. Mitä pidemmällä niiden irrottamista venytän, sen vaikeampi verkkoja on poistaa vahingoittamatta suojattuja kasveja ja niiden läheisyydessä nousevia sipulikasveja ja perennoja. Täytyy kiertää puutarha ympäri ruiskuttamassa herkät ja vähemmänkin herkät TricoGardenilla. Vaikka alapiha on nyt suojatumpi verkkoaitaviritysten vuoksi, eivät ne ole täydellinen este peuroille. Eikä minkäänlainen este jäniksille.

Valkovuokkokin jo heräilee

Jos on kiire puutarhurilla, niin kiire on luonnollakin. Minne tahansa silmänsä kääntää, kaikkialla nousee ja kasvaa odotettuja ja odottamattomia ihanuuksia. Oman pihan sinivuokoista en ole löytänyt nuppuja. Ensimmäiset valkovuokot jo heräilevät punaherukan vierellä.

Korvatkin kannattaa pitää avoinna, sillä taivaalla ja puissa on melkoinen meno ja konsertti. Lähijärven pohjukkaan kunnan tekemältä kosteikkoalueelta kuuluu kurkien ja joutsenten huutelua. Mistä lie keskustelevat niin äänekkäästi. Tikkoja pyörii vaahteran oksistossa kolme kerrallaan ja pikkuinen punarinta ihmettelee marjakuusen tyvellä mustarastaiden kuivien lehtien pöllyttämistä. Kyyhkysilläkin on kunnon kosiolaulut meneillään. 

Taivas on sinistäkin sinisempi. Sään puolesta upea viikonloppu ja viikkokin edessä. Nautitaan kaikki oikein kunnolla. Näitä hetkiä on odotettu, eikö vain!