sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Erikoinen juhannusvieras - joka ei Juusoa kiinnostanut tippaakaan


Olen aiemmin kertonut, että meillä oli olopihalla pieni vesiallas muutamia vuosia sitten. Sen siistinä pitäminen oli kuitenkin kovin suuren työn takana, kun vieressä kasvoi iso koivu. Kaikki varmasti tietävät, miten paljon koivusta tulee kaikenlaista roskaa; siemeniä, oksia, lehtiä. Lopulta kyllästyin alituiseen veden vaihtamiseen ja altaan pesuun ja kaivoin muoviviritelmän pois. Jonkin aikaa yritin kehitellä pienempiä vesivirityksiä samalla paikalla, mutta lopulta päätin, ettei tule mitään ja annoin perennojen vallata paikan.


Kevättalvesta vanha koivu oli kaadettava sen huonon kunnon vuoksi ja innostuin jälleen kokeilemaan kesäelämää vesialtaan kanssa. Onneksi olin säilyttänyt altaan ja pumpun, joten rahaa tämän idean toteuttamiseen ei kulunut laisinkaan. Alkuun altaan ympäristö näytti tietenkin varsin alastomalta, sillä jouduin kaivamaan aika ison kuopan ja siirtämään kasveja sivuun. Lyhyessä ajassa kurjenpolvet ovat kuitenkin naamioineet altaan rumat muovireunat vehreyteen ja suihkulähteen solina alkaa jo ennen aamukahdeksaa.


Tänään Ukkokulta ryhtyi selvittämään, miksi altaassa toukokuun ajan vettä suustaan syössyt delfiini oli sanonut sopimuksensa irti. Aikansa vekotinta rassailtuaan hän saikin sen toimimaan ja sen jälkeen jäi minun tehtäväkseni laittaa se takaisin altaaseen. Homma ei kuitenkaan onnistunut, vaan letku lähti jatkuvasti irti ja lopulta Ukkokulta tuli altaan ääreen tutkimaan tilannetta. Siinä altaan reunalla höpistessämme vedestä hyppäsi äkkiä sammakko loikkien talon seinustalla kasvavien norjanangervojen joukkoon perässään - niin arvaatteko, mikä? Iso rantakäärme. Ehkä se havaitsi meidät tai jostain muusta syystä kuitenkin pysähtyi hiekkakäytävälle, jolloin sammakko pääsi pakoon. Se oli tosiaan rantakäärme (Natrix natrix), keltaiset läiskät olivat helposti nähtävissä. Hetken kauhistuksen jälkeen sain niveleni sen verran liikkeelle, että älysin lähteä hakemaan kameraa. Käärme kuitenkin ehti sillä välin luikerrella altaaseen, joten en ehtinyt saada siitä kuvaa kokonaisena.


Mikään ihan pieni yksilö tämä rantakäärme ei ollut. Arvioin mitaksi 45-50 cm, ehkä enemmänkin. Tunnetusti olen surkea arvioimaan yhtään mitään. Netin mukaan rantakäärmeet kasvavat noin 70-90 cm:n pituisiksi. Pisin Suomessa tavattu rantakäärme on ollut pituudeltaan 134 cm. Euroopassa on tavattu jopa kaksimetrisiä rantakäärmeitä.


Käärme ui muutaman kierroksen altaassa ja luikerteli sitten takana olevan kiven ja kasvien suojaan. Sieltä sen pää näkyi jonkin aikaa, mutta sitten kyllästyimme vahtimaan matelijaa. Vaikka rantakäärme onkin vaaraton, ei sellaisen läsnäolo aivan terassin sisäänkäynnin ja parhaimman oleskelualueen tuntumassa tunnu oikein mukavalta. Myös vanhan altaan aikana siellä kerran vieraili rantakäärme. Vaskitsoja on myös joskus nähty tontillamme ja kerran pieni kyykäärme, jonka Ukkokulta kiikutti kauemmas metsään. Aivan varmasti käärmeitä liikkuu seudulla, koska lähistöllä on suuria asumattomia metsäalueita. Todennäköistä on, että käärmeet ovat väistelleet meitä ihmisiä ja viettävät aikansa rauhallisemmissa paikoissa. Rantakäärmettä lienee pihaamme houkutellut vesi.



Käärmeen touhuja seuratessamme totesimme, että altaan vesi on todella likaista. En ole sitä vielä kertaakaan tänä kesänä vaihtanut, koska homma on melkoinen. Pitäisi kykkiä polvillaan tyhjentämässä ämpärin kanssa vettä ja kiikuttaa sitä sitten pihan kasveille. Ukkokulta muisti kuitenkin, että meillä on kellarissa lähes käyttämätön pumppu, jota hän päätti heti kokeilla. Pumppu tyhjensi altaan yhdessä hujauksessa, jonka jälkeen sain sen putsattua vanhalla parkettimopilla. Pikkaisen tarkkailin koko ajan altaan ympäristöä, josko käärme tulisi katselemaan siivouspuuhiani, mutta ei sitä näkynyt. Onneksi. Mieluummin hoidan altaan siivouksen ilman käärmeen läsnäoloa. Ja kas, allas on jälleen puhdas ja siisti. Ei, muuta kuin puhdas vesi altaaseen. Kun lisäksi putsasin suihkulähdepumpun suodattimen ja sijoitin pumpun kunnolla altaaseen, oli rakennelma entistäkin ehompi.


Päivä on ollut helteinen ja lisää lämpöä on luvassa. Käärme siis saattaa tulla vieraisille uudemmankin kerran. Toivottavasti kuitenkaan ei tule ja luultavasti yritämme saada sen jotenkin kiinni ja siirrettyä vähän kauemmas.

Koko tapahtuman ajan Juuso torkkui aivan lähellä angervopuskassa, eikä lotkauttanut korvaansakaan meidän puuhailuille. Mitähän se olisi tuumannut käärmeen vierailusta? Kissa on kyllä aika nopea, mutta olisiko Juuso ryhtynyt käärmejahtiin? Ehkä on parempi, ettei Juuso tullut tutustumaan juhannusvieraaseemme. Olisimme pian saaneet onkia altaasta litimärän kissan.

Käärmeen vierailun aikaan angervopuskassa...


"Kyllä tuo mamma jaksaa jankata yhdestä käärmeestä. Antaisi nyt minun nauttia näistä mukavista päivätorkuista. Aurinko paistaa niin lämpimästi ja juhannusta on vielä hetkinen jäljellä."


"Saattaisi tietenkin olla viileämpää, jos kiskoisin takajalat ja hännänkin tuonne pensaan alle, mutta kun juuri nyt on meneillään niin herkullinen uni."


"Pitäisikö kertoa mammalle, että ollaan me sen rantakäärmeen kanssa vanhoja tuttuja. Tuolla sitä ollaan lötkötetty miltei kylki kyljessä vuorimännyn tyngän ja auringon lämmittämän kiven vieressä mamman tiheässä kukkapenkissä."


"Enpä taida mammalle mitään käärmejuttuja kertoa. Sehän on jo ihan paniikissa tuon yhden rantakäärmevierailun vuoksi. Reino Rantakäärme olisi vain napannut huikopalaksi hänen virkistysaltaaseensa eksyneen sammakon. Niitähän minäkin pienempänä popsin ja sain mamman kiljumaan hämmästyksestä tullessani sitä pihalla vastaan sammakon reidet suupielistä roikkuen. Tykkääväthän jotkut ihmisetkin, että sammakot ovat suurta herkkua. Ei taida mamma olla samaa mieltä, mutta minähän se perheen kulinaristi taidan olla."


"Johan tässä alkaa silkkinen turkki pölyyntyä ja nälkä kurnia vatsassa herkullisia sammakonreisiä muistellessa, joten nyt pikaisesti pois täältä pensaista ja tuonne hiekalle vähän jäseniä oikomaan ja venyttelemään ennen ruokakupille kipaisemista."


"On se vain mukava venyttää itsensä piiiiitkääkin pidemmäksi tässä auringon miltei polttavan kuumaksi lämmittämällä hiekalla. Tästä voi sitten kohta ponkaista pystyyn ja lähteä komentamaan isäntäväkeä täyttämään ruokakuppiani."


"No, mihin ne nyt ehtivät livahtaa? Mamma on aina kuopimassa jonkun puskan juuressa. Pitää oikein useaan kertaan naukaista käskevästi, jotta mamman saa liikkeelle. Sittenkin se saattaa sanoa, että kohta mennään, ihan kohta. Ja kuopaisee lapiollaan vielä kerran ja toisenkin. Päivällä tämä komentaminen ei suju laisinkaan yhtä hyvin kuin aamuvarhaisella. Unisena mamma ponkaisee sängystä kuin hyvin rasvattu vieteriukko. Uskoo kaiketi, että täytettyään ruokakuppini pääsisi jatkamaan lokoisia uniaan. Ei totisesti. Syötyäni tahdon tietenkin pihalle. Mutta nyt mamma on ihan hereillä ja silloin sitä kiinnostaa monet muutkin asian, kuin tällaisen ihanan karvaisen pojan ruokkiminen."


"Nyt minä naukaisen oikein kunnolla ja useamman kerran hyvin äänekkäästi. Johan tulee liikettä mammankin niveliin. Ehtiihän noita puskia nyppimään muulloinkin. Kun minä-kissa käsken, silloin on tuon palvelusväen toteltava. Heti eikä viidestoista päivä!"


"Vihdoin on vatsa täynnä murkinaa ja sen puolesta olo hyvä. Mutta hiukan taidan pyytää rapsutuksia ja oikein kunnon annoksen hellyyttä. Kun rojahdan tähän mamman työpöydälle, tietokoneen näytön eteen, on mamman ihan pakko minua rapsuttaa. Onneksi olen aika kookas ja näyttävä kissa, minun lävitseni tai ylitseni ei mamma tietsikkaa kyllä tuijota. Minun pitää säännöllisin välein muistuttaa isäntäväkeä, että kissan elämään kuuluu myös seurustelu ja jämäkkä rapsuttelu. Ei pidä ottaa huolehdittavakseen tällaisia komeita kissapoikia, ellei muista pitää mielessään, että 'tärkeintä elämässä on kissa, eikä mikään muu'. Puutarha muka tärkeintä elämässä... Pyh, vasta kissan jälkeen."


"Tämähän on niin mukava paikka, että taidankin jäädä tähän köllöttelemään vähän pidemmäksi aikaa. Ensin pesen polkuanturat ja tassut puhtaaksi päivän pölyistä ja sitten lasken pääni tuohon valkoisen paperin päälle. Myöhemmin sitten ehkä siirryn johonkin mukavampaan ja pehmoisempaan paikkaan, mutta nyt ollaan tässä työpöydän ääressä mamman kanssa molemmat. Hei, jatka vain rapsutuksia. Sormet takaisin turkkiini!"

16 kommenttia:

  1. Oh, vai sellainen yllätysvieras:) Aika kaunis oikeastaan;)

    Juusolla näytti olevan lokoisempaa tekemistä kuin käärmeenjahtaus:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käärmeet ovat omalla tavallaan tosiaan kauniita, mutta ihan en pihapiiriin niitä toivoisi.

      Poista
  2. Ihana Juuso! Kuvista näkee jotta unet olivat tosi makoisat, ei siinnä yks rantakäärme hetkauta. Myrtti tuossa huutelee jotta kissat ovat tärkeintä sitten tulee puutarhanhoito eikä sekään ole niin tärkeetä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso on tismalleen samaa mieltä Myrtin kanssa. Kissat ovat tärkeintä.

      Poista
  3. Kylläpä teillä olikin harvinainen juhanusvieras,Juuso on niin kaunis ,kivoja kuvia juusosta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso on ihana kissapoika, emäntäkin tykkää.

      Poista
  4. Juuso on ihana kollipoika ♥ Onneksi ei ollut kiinnostunut käärmeestä. Vaikka rantakäärme onkin vaaraton, ei silti ole yhtään kivaa että pihalla oleilee luikertelijoita - yyyhhhh! Minua huolestuttaa se, että Mustia kiehtoo kaikki luikerteleva. Varmaan se on tavannut montakin kyytä. Yh! Mutta olen nähnyt sen saalistavan vain pari vaskitsaa ja yhden rantakäärmeen. Ei niitä saisi saalistaa, mutta kerropa se kissalle.
    Juuso (ja Myrtti) ovat ihan oikeassa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei olla aina näkemässä, mitä kissat tuolla ulkona tekevät. Voisi sydän sykähdellä useamman kerran ylimääräistä. Musti taitaa olla sitä mieltä, että ainoa rauhoitettu teidän pihalla on kissa.

      Poista
  5. Kiva tarina kissan suusta, ja uskon kyllä että oli ihan tosi!
    Just tänään siskon kanssa juteltiin rantakäärmeistä ja hän sitä puheli et jollain oli ongelma noiden käärmeiden kanssa mökillä, niitä on siellä ihan vilisemällä. Parin tunnin aikana olivat saaneet saaviin 15 käärmettä. Ja jos niistä haluaa eroon niin ne täytyy viedä parin kilsan päähän. Sit eivät tule takaisin. Eihän ne mitään tee mut olivat iljettäviä muuten kun koko aika niitä jostain ilmestyy kuulemma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, huh! 15 käärmettä noin lyhyessä ajassa. Toivottavasti tuo meidän rantakäärme oli se yksi ainoa ja saisi kadota jonnekin pidemmälle sekin.

      Poista
  6. Hui, kylläpä tuollainen säikäyttäisi. Minä kiljaisen kyllä ihan sammakostakin, kun loikkaa äkkiä pusikosta :) Tänä kesänä on kuulemma ollut tavallista enemmän kyykäärmeitäkin liikkeellä, ei meidän pihassa onneksi(vielä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sammakot ovat eteviä säikyttelijöitä. Minäkin pompin puoli metriä ilmaan, kun kukkien joukosta loikkaa sammakko varpaille. Käärme omassa pihassa on kyllä vähän liikaa.

      Poista
  7. Istuskelen tässä oman pihalammikon vieressä olevalla terassilla ja oli muuten nostettava jalat tuolille...toivon mukaan meille ei tule tuollaisia vieraita. Saan sellaisen kakkahalvauksen käärmeen kohdatessani,että en pysty liikkumaan mihinkään,vaikka tekisikin mieli juosta karkuun.

    Sammakotkin minua säikyttelevät tuolla kukkamailla loikkiessaan,mutta eivät kuitenkaan pelota ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka päivä olen käynyt kurkkimassa, ettei Reino Rantakäärme olisi uudelleen ilmestynyt uimasille. Ei ainakaan toistaiseksi ja toivotaan, ettei koskaan enää tulekaan. En sitten yhtään tykkää matelijoista ja jo lehdessä kuvan nähdessäni on pakko ottaa sormi pois käärmeen kuvalta, ettei vain tarvitse koskea. Ihan kiva, että luonto tulee lähelle, mutta ei sentään noin lähelle...

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!