Kurkistus- ja kulkuaukkoja

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

 

Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivin puutarhassa on ihastuttavia kurkistusaukkoja, joista avautuu toinen toistaan kauniimpia näkymiä. Portit ja kasvien muodostamat kurkistusaukot luovat puutarhaan huoneita ja väyliä, joiden läpi pääsee kulkemaan. Toisille unelmapuutarha on yhtä kuin horisontiin ulottuva avaruus. Itse tykkään puutarhasta, jossa kasvien runsaus ryöppyää ja nurkan takana on yllätyksiä. Sellaisen olen saanut päähän putkahtaneiden ideoiden avulla ja vuosien aherruksella.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott' - Lakastuva kukka ja nuori nuppu.

Meidän puutarhan kurkistusaukot ovat syntyneet ajan kanssa. Useimpia ei ole mitenkään suunniteltu, vaan istutusalueiden lisääntyessä ja täyttyessä on tullut tarve rakentaa kulkuväyliä ja oikaisupolkuja. Köynnökset taasen tarvitsevat tukia ja portteja, joihin kiivetä. Kuin huomaamatta istutetut kasvit ovat kasvaneet korkeutta ja leveyttä, mikä on edesauttanut kurkistusaukkojen syntyä.

Puutarhaportti

Yläpihalta alapihalle johtaa portaat, joiden yläosaan laitettiin köynnöksiä varten tuki jo vuosia sitten. Aluksi paikalla oli ontto metallikaari, jossa humala kiipeili. Tuen molemmat päät oli työnnetty sellaisenaan multaan, joka haurastutti ja ruostutti hauraan metallin. Niinhän siinä kävi, että eräänä päivänä koko köynnöstuki romahti humalineen pitkin pituuttaan käytävälle.

Clematis 'Polish Spirit' - puutarhaportista jonkin matkaa oikealle.

 

Ukkokulta rakensi piirtämäni mallin mukaisen puuportin. Se seisoo metallisilla tolppajaloilla, joten ruostumisvaaraa ei ole. Humalan kaivoin pois, sillä karheudellaan se tarttui portista kulkevan hiuksiin. Vasemmalla puolella kasvaa tarha-alppikärhö 'Purple Dream'. Oikealla puolella on tarha-alppikärhö 'Willy', joka ei tänä vuonna noussut ollenkaan.

Oikealla Kurgaani, joka jatkuu Hortensiapenkkinä.

Alapiha oli vielä 20 vuotta sitten huomattavasti avarampi. Aikanaan siellä oli lasten keinu ja tilaa temmeltää ja pelata. 2000-luvulla minuun iski hurja puutarhakuume, jonka seurauksena nurmikko väheni vauhdilla. Tilalle tuli uusia istutusalueita ja vanhatkin venyivät vähän joka suuntaan.

Irikset Kurgaanissa kesäkuussa

Kurgaanikin syntyi käytännössä Kiemurapenkin (pilkottaa edellisessä kuvassa hiukan vasemmalla) laajennuksen vuoksi. Johonkin ne Kiemurapenkin jatkamisesta tulleet massat piti sijoittaa. Kasasin ne muutaman metrin päähän, peitin pressulla ja annon muhia. Näin Kurgaani sai alkunsa.

Hedelmätarha

Omenapuut ja marjapensaat istutettiin pian talon valmistumisen jälkeen. Omppupuista on kasvanut isoja ja satoisia puita. Marjapensaat on keskitetty yhteen paikkaan ja joitakin olen myös kaivanut kokonaan pois. Kirsikkapuukin meillä oli, mutta yhtenä talvena se paleltui pahasti. Jänis järsi loput siitä, missä jotain eloa vielä oli. Kaksi suurta kriikunapuuta on jo kaulattu odottamaan myöhemmin tapahtuvaa kaatamista. 

 
Joitakin vuosia sitten innostuin istutusalueiden kanttaamisesta. Sen olen kokenut oivalliseksi keinoksi pitää nurmikon pois istutusalueilta. Hedelmäpuiden ja marjapensaiden alle en ole istuttanut varsinaisesti mitään. Pitkälti siksi, että satoa korjatessa ja hyötykasveja hoitaessa joutuu väkisinkin tallustelemaan niiden alustoilla ja ympärillä. Keväisiä sipulikasveja nousee tietenkin joka paikasta. Myös jonkun verran askellusta kestäviä kasveja on näissä paikoissa. Kuten esim. rentoakankaalia, koristemansikkaa, tuoksuorvokkia ym. Ja akileijaa sekä sormustinkukkaa ja pioniunikoita, jotka hoitavat itse levittäytymisensä. 

Kaikki penkit ovat kohopenkkejä, koska useimmat ovat syntyneet nurmikon päälle kasatusta materiaalista sen sijaan, että olisin kaivanut nurmikon pois. 

Oikealla Kiemurapenkki, vasemmalla Päivänliljapenkki.

Kurkistusaukkoja ja kapeita kulkuväyliä on puutarhaan tullut ihan itsestään louhiessani nurmikkoa kasveja varten. Jotkut ovat sanoneet tällaisen nurmikon leikkaamisen olevan hankalaa. On mutkia ja kapeikkoja, kierrettäviä istutuksia. Omppupuiden alla on pakko kumartua välttääkseen iskemästä otsaansa oksiin. Itse en koe nurmikonleikkuuta minkäänlaiseksi ongelmaksi. Aloitan puuvajan edestä ja lopetan puuvajan eteen. Pystyn tekemään tunnin kierroksen sammuttamatta leikkuria kertaakaan. Eli mutkista ja porteista huolimatta saatan ajaa nurmikon keskeytyksettä.

Kasvaripolku: vasemmalla Kiemurapenkin toinen pää, oikealla Kaivoruusupenkki.

Kasvaripolkua ei aluksi ollut. Kasvihuoneelle ja -maalle päästäkseni minun piti kiertää joko vasemmalta Kiemurapenkki tai oikealta Kaivoruusupenkki. En kiertänyt, vaan loikin kasvien yli suoraan kasvarin kulmalle. Niinpä sitten tein keskelle polun, jonka päällystin saamillani unikivillä.  

Kasvimaalla nurmikkoa ei kasva. Paitsi tuossa Kasvaripolun päässä, jossa apila ja nurmiheinä ovat vallaneet yhä tehokkaammin betonista tekemäni raparperilehtilaatat. Ne pitäisi nostaa ylös ja putsata ruohon ja apilan. Kunnes ne taas muutaman vuoden päästä valloittavat tilan uudelleen.

Viiniportti: edessä Kiemurapenkki, takana Hedelmätarha.

Vuosi sitten keksin toivoa uutta porttia alapihalle. Kesällä 2015 olin siirtänyt kasvihuoneeseen tarkoitetun Zilga-rypäleen Hortensiapenkin (kuvassa oikealla) päähän. Siinä se Zilga kipuili, mutta enpä ryhtynyt häntä poiskaan kaivamaan. Piirsin paperille ehdotuksen, joka pohjalta Ukkokulta sen rakensi. Nimesin portin Viiniportiksi, koska Zilga oli päättänyt ryhtyä kasvamaan ja rehottamaan. 

Aiemmin nurmikko jatkui yhtenäisenä Hedelmätarhasta kohti Kiemurapenkkiä. Kaivoin nurmikon portin alta pois ja laitoin siihin kiviä lähinnä koristeeksi. Samoin tein Hortensiapenkin toisessa päässä.

Majalispenkin oikealla puolella sijaitsee Kriikunapolku.

Tässä kesäkuisessa kuvassa Krikunapolun nelihaaraisuus näkyy parhaiten. Valitettavasti en havainnollistavampaa kuvaa löytänyt. Kriikunapolku erottaa Majalispenkin (vasemmalla), Hortensiapenkin (oikealla), Ruusukolmion (runkotuijien takana) ja Ykköskriikunan (kartiovalkokuusien takana). Näin syyskuun alussa kasvit rehottavat niin suurina, että polulla kulkija joutuu siirtämään oksia syrjään.

Kriikunapolku on reunustettu turveharkoilla. Käytävällä on useita kivituhkaan upottamiani betonista tekemiäni raparperilehtilaattoja, jotka sammal alkaa ottaa valtaansa. Käyn silloin tällöin harjaamassa laattoja ja kitkemässä niiden väleihin nousevia lemmikkejä ym. kasvillisuutta. Vasemmalla suikeroalpi vyöryy Päivänliljapenkistä käytävälle. Senkin kasvua käyn välillä rajoittamassa.

Vasemmalla kasvavat syyshortensiat 'Vanille Fraise' ja 'Vim's Red'. Oikealla tornionlaaksonruusu, seuraavana rosa Ritausma ja näiden takana Suviruusu.  

Puuvajarinne alhaalpä päin.

 
Puuvajarinne on toinen kahdesta kottikärryillä kuljettavasta reitistä yläpihalta alapihalle. Oikealle jää muuri, jonka alapäässä, ritiläseinän takana on puuvaja. Vajan edestä on kulku aidatulle alapihallemme. Rinteen reunassa kulkee meidän ja kunnan raja. Isot puut ovat kunnan puolella. 

Olen istuttanut villiviinistä juurruttamani taimen muurin oikealla puolella kasvavien syreenien tyvelle. Sieltä se on lähtenyt kasvamaan sekä syreenien rungoille että puuvajan seinustalle.

Puuvajarinne

Edessä siintää kunnan puistoalue, joka kaartuu myös oikealle puolelle. Vasemmalla, tonttimme päädyssä on leikkipaikka ja korttelipallokenttä. Rinteen yläreunassa kasvaa syreenejä, joiden oksat kaartuvat kulkuväylän päälle muodostan vihreän lehtikaton.  Yläpäässä, katsojan kohdalla on vuosi sitten rakennettu portti (näkyy paremmin edellisessä kuvassa), etteivät peurat pääse pihallemme. Tuosta rinnettä pitkin niillä on ollut tapana nousta ruokailemaan kasveillani.

Varaparkkipaikka

Kunnan sääntöjen mukaan tonttiin kuuluu yksi liittymä. Toinen liittymä on maksullinen. Meillä on alusta lähtien ollut varsinaisen tonttiliittymän lisäksi varaparkkipaikaksi nimeämämme liittymä, joka toimi aikanaan veneen talvisäilytyspaikkana. 

Pelkäsimme menettävämme varaparkkipaikan 2018 tehdyn aluerempan yhteydessä. Tai joutuvamme maksamaan siitä useamman tonnin. Piirustuksissa sisääntulon kohdalle oli piirretty kunnon kiveys, jonka yli ajaessa rikkoisi autonsa. Kun sitten remonttimiehet tulivat meidän kohdalle, laitettiin ojaan kunnon hulevesirummut ja kadulle viistottu reunakiveys. Saimme siis pitää varaparkkipaikkamme, mistä on paljon hyötyä niin vierailijoita kuin erilaisia tavarakuljetuksiakin ajatellen.

Varaparkkipaikalta kulkee käytävä talon päätyyn ja vasemmalla sisäänkäyntiin. Oikealle jää metsäpuutarhaksi nimeämäni alue, joka aluerempan myötä on muuttunut niin valoisaksi, ettei se enää oikein metsäpuutarhakasveille ole sopiva. Toisaalta kunnan rajalla on useita isoiksi venähtäneitä vaahteroita, jotka tuovat taas uutta varjoa vuosi vuodelta enemmän.

Vasemmalla puiksi kasvaneet siperianhernepensaat ja oikealla muutamat syreenit taipuvat ajoittain käytävän ylle. Muutaman pahasti maata kohti taipuneen rungon jouduimme elokuun alussa poistamaan kokonaan. Niin kivoja näkymiä kuin ne tuovatkin, esteetön kulkeminenkin on huomioitava. Varsinkin sateen jälkeen ei ole kovin hauska luovia litimärkien lehvien alta.

Portti laitettiin vuosi sitten peurojen kulkua estämään. Portista lähtee oikealle verkkoaita, joka kaartuu ja kulkee rajaamme pitkin kohti puuvajarinnettä. 

Kotkansiivet käytävän oikealla puolella ovat aikanaan tulleet omin avuin kunnan metsiköstä. Ne ovat innokkaita siementämään uusia lapsukaisia. Niitä olen kaivanut pois ja siirtänyt talon toiseen päähän. 

no

Syksy tekee tuloaan, vaikka soisin aurinkoisten ja lämpimien päivien vielä jatkuvan. Kimalaisia ja perhosia lentelee edelleen runsaasti. Nyt näyttää olevan nokkosperhosten vuoro. Ne viihtyvät erityisen hyvin törmäkukilla. Niinpä aionkin kasvattaa niitä myös ensi kesänä.

Austin-ruusu 'Emily Brontë

Aloitin jutun Austin-ruusulla. Sopii siis myös lopettaa Austineihin eli tässä tapauksessa ihanaan 'Emily Brontë'en, joka on kukkinut kiitettävän runsaana jo viikkoja. Enää en löytänyt uusia nuppuja. Onneksi Pikkupuutarhan 'Lady of Shalott'issa on vielä useita nuppuja valmiina avautumaan.

Blogger on temppuillut muutamana päivänä siten, etten ole päässyt vastaamaan blogiini tulleisiin kommentteihin. Enkä myöskään jättämään kommentteja teidän blogeihinne. Kirjoittaminen on kyllä sujunut, mutta julkaise-nappulan painaminen ei ole toiminut ollenkaan. Nyt tilanne näyttäisi selkiytyneen.