maanantai 22. kesäkuuta 2026

Puutarhassa pöhisee

 
Pari akileijaa kurkkii minua tuijien välistä tehdessäni päivän pihakierrosta. Niiden kukat alkavat vaihtua siemenkodiksi. Jotta ne eivät aivan hillittömästi siementäisi pitkin puutarhaa, ryhdyn kohta ohi kulkiessani katkaisemaan siemenkodat pois.

Allium karataviense - Pallolaukka


Monta vuotta sitten aidan viereen istuttamani pallolaukat kukkivat kesä toisensa jälkeen. Niitä ei haittaa, vaikka aidalla kiemurteleva villiviini kasvattaa versoja siihen kumppaniksi. Aita rajaa puutarhani kunnan puistoalueesta ja pitää peurat ja rusakot kohtuullisen hyvin poissa tontiltamme. Sen sijaan kaikenlaiset ruohot ja rikkikset eivät aidoista piittaa. Siementävät ilmateitse, mutta luikertelevat taitavasti myös aidan ali. Kiva homma kitkeä villiviinin versojen välistä rikkaruohoja. 

Anemone hupehensis - Syysvuokko


Moni jo kukkinut perenna on keskittynyt kasvattamaan lehdistöään. Syysvuokko aloittaa kukintansa vasta heinäkuussa, mutta lehtimassaa sillä on jo melkoisesti. Kiemurapenkin syysvuokko on tehnyt useita siementaimia, joita olen siirtänyt onnistuneesti muualle puutarhaan. Nytkin on neljä tainta ruukuissa odottamassa uusia koteja.

Tämä kuvan puska on Saapaspolun vieressä, vasta parivuotias ja jo noin suuri. Viimeiset arovuokot siellä välissä yrittävät näyttää, että ollaan mekin täällä.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Pikkupuutarhan sinikämmenen yksittäiset lehdet ovat ruokalautasen kokoisia. Porukalla tuosta astiastosta muodostuu kokonainen pyöreä pöydällinen lehtiä. Sinikämmenen takana päätään nostavat pallohortensiat. Loppukesästä ne jättävät sinikämmenet varjoonsa.

Sinikämmenen tyvellä, keskellä on etelänkevätesikon lehdet. Oikealla tarhavarjohiiippa ja vasemmalta pilkottaa jouluruusu. Mikään ei ole nyt pientä ja sievää vaan suurta ja näyttävää. 

Pikkpuutarhan Harkkopenkki

Harkkopenkin reunalla kasvaa kevätkaihonkukkaa, jonka suhteen olen täysin omavarainen. Sain niitä aikoinaan pois muuttaneelta naapurilta. Tein siten kuin moni muukin pikkurahalla puutarhaansa rakentava ihminen, monistin kevätkaihonkukkaa sinne tänne. Siitä se tykkäsi ja jatkoi monistamalla itseä itseään kiireen vilkkaa kasvattamalla versojaan joka suuntaan. Keskellä, norjanangervojen edessä - ja kevätkaihonkukkien välissä on muhkeat jouluruusut. Ne kukkivat runsaana aiemmin keväällä.

Oikeassa alakulmassa pilkottaa taivaansininen corydalis 'Craigton Blue' - kiurunkannus. Pikkupuutarhan Kivipenkissä se näyttää viihtyvän. Alapihan Vattupenkistä se otti ja lähti. 

Tulipa tarda dasystemon - Parvitulppaani


Tulppaanien aika on jo ohitse. Tämä parvitulppaani ei kuitenkaan ole minua jättänyt, vaan muistuttaa olemassa olostaan hienolla siemenkodalla. Omaan lehteensä siemenkota ei nojaa, vaan kevätkaihonkukkahan se siinäkin pullistelee.


Makkaripenkki on varhaiskeväällä ankea ilmestys. Katolta putoaa siihen lunta ja käytävältä kolataan lisää. Hieman varjoisana paikkana lumi tiivistyy ja usein jäätyykin makkaripenkkiin ja sulaa viimeisten joukossa. 

Olen keskittänyt valkotäpläimikät Makkaripenkkiin, koska mielestäni se on niille hyvä paikka. Keväisin näyttää siltä, ettei moisesta jäätikkömaisemasta yksikään valkotäpläimikkä suostu nousemaan. Kunhan malttaa jonkin aikaa kulkea Makkaripenkin ohi ankeaa ilmettä välttäen, valkotäpläimikät saavat aikaa näyttää voimansa ja urheutensa. Pian ne versovat ja alkavat kukkia. Kohta koko penkki on täynnä imiköitä. 

Makkaripenkissä on monta muutakin kasvia. Erilaisia kuunliljoja, varjoyrttiä, rönsytiarellaa ja valkoista varjohiiippaa. Sekä särkynytsydän. Ikkunoiden välissä kasvaa piippuköynnös. Sillä ei ole kiipeämistä helpottavia kärhiä. Seinällä on ristikko, jonka varaan autan piippuköynnöstä kiipeämään. 

Penkissä on myös pari köynnöshortensiaa, joiden en salli tarttua tiiliseinään. Sisäänkäynnin päädyssä köynnöshortensialla on pyöreä metallituki. Penkin toisessa päässä on peuran kaluama tuija, josta koitan muotoilla rungon päällä keikkuvaa pallomaista päätä. Köynnöshortensia saa käyttää tuijan runkoa kiipeilytelineenään.

Clematis 'Mme Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö


Pian on käsillä kärhöjen kukinta-aika. Monissa jo nuput pullistelee ja versot pitenevät. Tässä tarhaviinikärhö 'Mme Julia Correvon' venyttelee käsivarsiaan. Luulin madamen pyrkivän läheisyydessä olevaan syreeninoksaan, mutta tuuli pakotti sen taivuttamaan versojaan omaan metallitukeensa.

Yläpihan 'Hagley Hybridissä' on jo useita poksahdusvalmiita nuppuja. Samoin alapihan Ruusupenkin kahdessa tarhakellokärhö 'Aljonushkassa' ja tarhalyhtykärhö 'Princess Dianassa'.  Jalokärhöt 'Multi Blue' ja 'Rouge Cardinal' niinikään ovat starttivalmiina.

Nilan pioni


Pionienkin kukinta on jo alkanut. Kuolanpionit kukkivat lähestulkoon ilman yleisöä. Ehdin niistä kyllä kuvan ottamaan, mutta muut maininnat asiasta jäivät tekemättä. Olopihan vierellä kukkansa ovat jo avanneet punaiset 'Red Charmit' (varmistamaton nimi) ja aivan näillä hetkillä kukintaan liittyvät mukaan Nilan pionit. Viimeksi mainittujen nimeä en tiedä. Sain nämä kaunottaret Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Näistä pioneista tulen aina muistamaan Nilan taitavan viherpeukalon ja kursailemattoman anteliaisuuden. Olenhan saanut häneltä lukuisan joukon mieluisia kasveja puutarhaani.

Kiemurapenkki

Juhannuksena en ole ehtinyt taltioimaan puutarhaani kuviin. Aattoa vietettiin vieraiden kanssa pergolassa syöden ja jutellen. Lauantain ja sunnuntain käytinkin sitten kitkemiseen ja kanttausurien huoltamiseen. Sunnuntaina kitkeminen oli varsin hikistä. Leppeä tuuli viilensi sopivasti helteisen päivän urakkaa. Vauhtiin päästyäeni en malttanut jättää työtä kesken.

Hedelmätarha


Nämä kuvat on otettu juhannuksen alla. Nyt istutusalueet on kitketty ja kanttausurat siistitty. Loppujen lopuksi kovin paljon ei varsinaisia rikkaruohoja missään ollut. Muutama voikukka ja läjäpäin kuivuneita lemmikkejä. Alapihan kaksi kriikunaa on mestareita pukkaamaan versoja laajallekin alueelle. Nurmikolla niistä pääsee helposti ruohonleikkurilla, mutta istutusalueilla tarvitaan lapiota. 

Allium atropurpureum - Viinilaukka


Kylläpä tuntuu mukavalta, kun kitkemisurakka on tehty. Tiedän oikein hyvin, että helpotus on väliaikaista. Uusia kitkentäkierroksia tulee, mutta säännöllisesti hoidettuina alueet pysyvät pidempään siisteinä, eikä työstä tule liian rankkaa. Aamuyöstä satoi hetken ihan kunnolla, joten kastelemaankaan ei juuri nyt ole hoppua.

Juhannus on siis juhlittu. Lomakausi on parhaimmillaan ja puutarhapöhinä jatkuu.