Voitin Kirjojen kuisketta -blogin arvonnassa Petra Bühlerin kirjan Isän tyttö. Kyseessä on Bühlerin esikoisteos, joten minulla ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä kirjailijan tavasta kirjoittaa. Osallistuin arvontaan, koska kaikenlaiset kirjat kiinnostavat ja innostavat niitä lukemaan. Lisäksi isän kuolema toukokuussa sai ajatukset pyörimään lapsi-vanhempi -suhteessa tavallista enemmän.
Lapsuudenkotini viiden lapsen keskuudessa kenelläkään ei ollut erityisasemaa. Vanhemmilleni tasapuolisuus suhteessa kuhunkin lapseen oli tärkeää. Sisarussarjan toiseksi vanhimpana ja vanhimpana tyttönä koin olevani isälle ehkä piirun verran merkityksellisempi kuin jälkeeni syntyneet. Tunne perustuu pitkälti omiin henkilökohtaisiin ajatuksiini.
Lapsuudessani ja nuoruudessani isä oli töiden vuoksi paljon poissa kotoa. Yksi muisto, jota isä on joskus kertonut, on ylitse muiden. Olen ollut noin 3-vuotias, kun isä halusi viedä minut katsomaan Helsingin Stockmannin jouluikkunaa. Meillä oltiin tarkkoja siitä, että lapset puettiin siististi vieraisille mennessä. Ylleni puettiin valkoiset villadamaskit ja tummansininen hupputakki, jossa huppua reunusti valkoinen karva.
Stockmannin ikkunan äärellä isä nosti minut hartioilleen, jotta näkisin paremmin ikkunan tapahtumat. Silloin vielä vaaleat hiukseni työntyivät hupun reunoista ilmoille. Vierellä seisonut rouva oli alkanut isälle kehumaan, kuinka nätti tytär hänellä on. Isä oli ylpeänä kiitellyt naista kehuista. Tapaus jäi voimakkaana isän mieleen.
Petra Bühlerin kirja kuvaa tyttären ja isän suhdetta aluksi vanhempien parisuhdeongelmien keskellä. Myöhemmin tytär etsii oikeanlaista tapaa suhtautua eronneisiin vanhempiinsa. Samanaikaisesti hän koittaa löytää omalle elämälleen suunnan.
Kirjaa on markkinoitu hersyvän hauskana ja koskettavana teoksena. Huumoria tekstistä löytyy, mutta sen hersyvyydestä en mene takuuseen. Lukemiseni edistyi tavallista hitaammin, mikä ehkä osaltaan vaikutti siihen, etten meinannut päästä tarinassa kunnolla eteenpäin. Varsinkin lapsuuden kuvauksissa olisin itse toiminut eri lailla. Se johtunee osittain minun ja kirjailijan ikäerosta. Tyttären suhtautumisessa aikuisena isäänsä, etenkin tämän ikääntyessä ja sairastaessa, löysin paljon yhtäläisyyksiä omaan isäsuhteeseeni. Puolesta välistä viimeisille sivuille saakka luin kirjaa yösydännä ja aamuvarhaisella. Kyyneleet kirposivat omiin silmiin useamman kerran. Takakannen kiinni sulkiessani olin liikuttunut ja myös iloinen, että olin tämän kirjan lukenut.
Kirjojen kuisketta -blogin Anneli lähetti kirjan minulle postilaatikkoon jaettavana. Kuinkas ollakaan, kirja lähtikin seikkailemaan Raumalta Tampereen ja Vantaan kautta takaisin Annelille. Posti sotki toimituksen lahjakkaasti. Osasin odottaa kirjaa, joten viestittelimme Annelin kanssa lähetyksen tiimoilta. Toisella yrittämällä kirja tulikin minulle kahdessa päivässä.
Kirjaa kannatti odottaa ja se kannatti lukea. Lämmin kiitos Kirjojen kuisketta -blogin Annelille kirjan esittelystä ja arvontaan laittamisesta. Tämä ei ollut ensimmäinen lukemisen arvoinen teos, jonka olen ko. blogin kautta löytänyt. Eikä taatusti viimeinenkään.
Allium christophii - Tähtilaukka ja pörriäiset
