Kanttaajan työmaa

Lilium martagon 'Arabian Night'

On tämä puutarhaelämä jännittävää ja täynnä yhä uusia yllätyksiä. Juuri kun ajattelee parhaimman kukinnan olevan jo ohi, joku ryhmä päättääkin näyttää parastaan. Varjo- ja marhanliljat ovat jo jonkin aikaa pullistelleet nuppujaan. Nyt kesäkuun lopulla pulllistelu on saavuttanut lakipisteensä ja nuput avautuvat. Näistä kaunokaisista saan taas kiittää lajikohtaista kasvitartuntaa, intoa kerätä erilaisia marhanliljoja. No, ihan ei ole mennyt niiden kanssa putkeen, kun osa istutetuista ei ole suostunut kotiutumaan. Nimienkin kanssa on voinut tulla sekaannuksia, mutta kauniita ne ovat kaikki.

Lilium martagon 'Claude Shride'

Marhanliljat eivät nyt yksin juhli kauneimpien kukkien parhaita päiviä. Pionitkin ovat uhkeimmillaan, mutta niistä toiste. Näyttää siltä, ettei ihan karmeinta kaatosadetta osu pionikukintaan, vaikka vettä onkin satanut.

Rinteiden kanttaus on hoidettu

Sain vihdoin puutarhan kitkentäkierroksen hoidettua. Pientä hienosäätöä on monin paikoin vielä tehtävänä, mutta sehän ei lopu koskaan. Istutusalueiden reunoja olen kantannut jo useamman vuoden. Ensimmäisellä kerralla siinä riitti työmaata. Kaivoin kunnon urat kukkapenkkien ympärille erottaen ne nurmikosta. Ostin jopa tehtävään suunnitellun kanttausraudan, jonka käyttö jäi vähäiseksi ja palasin lapioon. Ravistelin urista kaivamani nurmituppaat mullasta ja vein ne puutarhakompostiin. 

Hedelmätarha 21.6.

 

Aluksi kanttausuria piti huoltaa monta kertaa kesässä. Nurmikko ja rikat hiipivät hiljaa ja huomaamatta uriin. Mitä kauemmin niiden antoi juurtua ja kasvaa, sen työläämpiä ne oli poistaa. Parin kesän jälkeen urien hoitaminen oli jo paljon helpompaa. Urat pysyivät siisteinä ja kitkettävää on ollut vuosi vuodelta vähemmän. Leutoina syksyinä kanttausurat on voinut huoltaa muiden syystöiden jälkeen. Näin kevät on alkanut ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Urat ovat olleet valmiiksi siistejä, eikä kevään kiireissä ole tarvinnut urien siistimiseen panostaa.

Nurmikkoa on helppo leikata, kun ei tarvitse varoa istutuksia. Toisinaan kanttausuran siistimiseksi riittää nurmikon puoleisen reunan trimmaaminen. Nurmikkohan tuppaa hiipimään uraan ja sitä kautta istutusalueelle. Yksittäisiä yrittäjiä voi napata sormin ohi kulkiessa. Joukkoleviäjät hoituu näppärästi teknisillä vempaimilla. 

Takana on nyt useamman vuoden kanttauskokemus. Olen tyytyväinen tähän tapaan. Aloittaminen vaati vähän tiukemman puserruksen, mutta aika pian tehtävä helpottui ja nyt voi syvällä rintaäänellä todeta työn kannattaneen. Puutarhan yleisilme on siisti ja istutusalueet pysyvät paremmin rikattomina.  

Edessä siintää Majalis- ja Hortensiapenkit, oikealla kaartuu alkava Oikearinne.

Istutusalueeni ovat enimmäkseen kohopenkkejä. Ne ovat syntyneet kasaamalla maata joko suoraan nurmikolle tai muulle sopivalle paikalle. Aluksi on ollut pieni keko, johon olen istuttanut pensaan, perennan tai pari. Vähitellen keko on venynyt ja levinnyt, kasvien määrä lisääntynyt ja nälkä kasvanut syödessä. 

Kiemurapenkki 21.6.

 

Pian tarve saada lisää tilaa istutuksille tarkoitti nurmikon vähentämistä. Sehän sopi minulle hyvin. Yläpihalta nurmikko oli poistunut jo vuosia sitten. Alapihalla sitä sai olla, mutta vuosi vuodelta vähemmän, kuten aika on osoittanut. 

Eräs henkilö totesi minulle nurmikkoni leikkaamisen olevan työlästä mutkittelua ja poukkoilua lukuisten istutusalueiden vuoksi. Jaa, mielipiteitä on monia. Ruohonleikkuusessioni kestää noin tunnin, eikä minua haittaa kiertää leikkurilla puskiani. Oman nurmikkoni lisäksi leikkaan aidan vierestä muutaman metrin kunnan puolelta vähentääkseni ruohon ja muiden kasvavien siirtymistä aidan ali meidän puolelle. Kerran viikossa nurmikonleikkuuta useimmiten riittää. Kiivaampana kasvukautena leikkaan kaksi kertaa puolessatoista viikossa.

Hostapenkki syntyi pari kesää sitten.

Alkuvuosina testasin erilaisia tapoja rajata istutusalueita. Kokeilin muutamissa paikoissa kiviä, mutta pitkän päälle se osoittautui hankalaksi. Nurmikko kasvoi hanakasti kivien väleihin. Siinä vasta hommaa riittikin, kun kivet piti säännöllisin välein nostaa pois saadakseen välit kunnolla puhtaiksi. 

Nyt kiviä on parissa paikassa lähinnä koristeena. Istutuksia laittaessani kivet ovat toimineet myös alkuun pidättämässä vettä kasvien tyvellä. Kohopenkeistä vesi kun valuu nopeasti kanttausuraan. Etenkin rankkasateella. Istutusten kotiutuessa tilanne tasaantuu. Juuret ulottuvat syvemmälle ja saavat juotavaa omatoimisesti. 

Anemone hupehensis - Syysvuokko Kiemurapenkissä

Olen kokeillut kanttaamisessa myös kivituhkalla peitettyä maanrakennuskangasta. Pitkulainen soiro kangasta ja sen päälle tuhti kerros kivituhkaa. En suosittele. Ruoho ja rikat kasvavat kivituhkassakin, vaikka alla olisi millainen kangas. Saatat myös haluta laajentaa istutusaluetta, jolloin kuopan kaivaminen uusia istutettavia varten ei onnistu. Lapio ei mene kankaasta läpi. 

Entä, kun haluat päästä kankaasta eroon? Niitähän ei suositella käytettävän enää ollenkaan, koska monien materiaalina on muovi. Kankaaseen on tarttunut ja kasvanut jos jonkinlaisia juuria ja kiinnikkeitä. Kangas on uponnut maahan ja sen ylös saamiseksi tarvitaan ruista ranteessa. Kokeiltu ja koettu on. Ei enää koskaan. 

Ainoa lohtu tässä kokeilussa on ollut se, etten erään näkemäni idean mukaan valanut kivituhkan päälle sementtiä. Näin ruohonleikkurin toisen puolen pyörät kulkisivat tanakalla alustalla ja siistiä tulisi. Huh! Kiitos, että joskus sentään järki kulkee päässäni.

Bermuda

Yläpihalla ei kanttaamista tarvita. Istutusalueet on erotettu kivituhkakäytävistä lautareunuksilla, jotka jäävät kasvien peittämiksi. Käytäviä haravoin säännöllisesti. Käyn ne läpi kerran pari kesässä myös heiluriharalla, jolla rikat irtoavat kohtuullisen helposti. Voikukkia joutuu kyllä kitkemään muillakin välineillä. Niitä ei sentään kivituhkaan aivan tuhottomia määriä ilmesty.

Bermudan sisäpuolelle sijoittuu Pikkupuutarha, jossa käytävät ja istutusalueet on reunustettu turveharkoilla. Niihin voin palata toisella kertaa.

Puistopäädyn peuraportti

Puutarhassa riittää töitä koko kasvukauden ja jonkin verran muulloinkin. Minulle puutarha on harrastus, arkikuntoilupaikka ja terapiatila. Siellä touhuaminen ei ole pelkästään suorittamista, vaan kivaa ajankulua, omien ja muilta ammennettujen ideoiden temmellyskenttä. 

Järjestelmälliselle luonteelleni sopii siisti, hoidettu puutarha. Se vaatii työtä, mitä en onnekseni pelkää. Tekemisen määrää helpottaa monet kikkakolmoset. Kanttausidean löytyminen on ollut minulle keino, joka on auttanut pitämään puutarhan kuosissa. Silloinkin, kun en ole ehtinyt tai innostunut tismalleen päivälleen pihalla ahertamaan. 

Puutarhoja on monenlaisia. Myös menetelmiä puutarhan laittamiseen. Mielestäni jokaisen puutarha on kiinnostava ja hieno juuri sellaisena kuin omistaja sen haluaa olevan. Tykkään omastani, olen siitä ylpeä. Näin tulee ollakin.

Lathyrus odoratus - Tuoksuherne

Ihania heinäkuisia kesäpäiviä kaikille!