Vuosi 2013 päättyi meidän nurkilla mahdottomaan paukkeeseen ja räiskeeseen. Väittäisin melkeinpä, ettei moista tulitusta ole tällä kulmalla kuultu kertaakaan aiempina vuosina. Juusolle eilinen ilta oli aikamoista kärsimystä, sillä se ei tiennyt, olisiko turvallisempaa nyhjätä mamman kyljessä vai sängyn alla. Kissaressukka oli kauhuissaan, eikä se uskaltanut sen paremmin kunnolla syödä kuin lähteä ulos tarpeilleenkaan. Niinpä sitten vessareissu tehtiin varhaisaamun pimeydessä ja silloinkin jokaista risausta pelästyen.
Tämä uusi vuosi 2014 on valjennut yhtä harmaana, kuin lukuisat muutkin kuluneina viikkoina. Lämpöä on kolme astetta ja taivaalta sataa pientä tihkua. Ulos olisi tietenkin tehnyt mieli mennä pienelle lenkille, mutta ehtiihän tuonne paremmallakin säällä. Käytänkin sitten hetken tekemällä katsauksen menneeseen vuoteen. 12 yksittäisen kuvan sijasta tein 12 kollaasia asioista, jotka nousevat kuluneesta puutarhavuodesta ehkä parhaiten esiin.
LUMINEN TALVI
Mennyt talvi oli neljäs runsasluminen talvi perättäin täällä etelärannikolla. Muistiinpanojeni mukaan kovia pakkasia ei ollut kovin paljon, mutta lunta sai käydä kolaamassa ihan riittämiin. Meidän talon sisäänkäynnin puolelle osuu tuuli siten, että lunta pakkautuu pihalle runsain määrin. Välillä tuntuu, että paljon enemmän kuin muiden naapureiden pihoille. Luistelemassa en käynyt kertaakaan, mutta pari kertaa sentään hiihtämässä.
ISON KOIVUN KAATO
Olopihalla seisoneen ison koivun kaatamista on harkittu jo pidempään, mutta viime talvena se lopulta sai mennä. Tiilikaton putsaamiseen on mennyt ihan hirveästi aikaa ja vaivaa ja sittenkin sen sammaloituminen on vain kiihtynyt. Iso koivu loi vahvan varjon katolle ja puusta tuli aivan mahdottomia määriä kaikenlaista roskaa. Rännit ovat jatkuvasti olleet tukossa ja sateella vesi tulee laitojen yli valtoimenaan koivunsiementen tukkiessa väylät. Lisäksi koivuun oli ilmestynyt lukuisia täysin kuolleita isoja oksia. Aikanaan taloa rakentaessamme asiantuntija sanoi, että puu ei tule tykkäämään hautautuessaan hiekkaan, mutta lähes 30 vuotta se jaksoi sinnitellä.
Kaadettaessa koivu romahti suoraan alapihalle ja sen latva kasvimaalle. Voimalla kaatuvan suuren puun oksia porautui pihanurmen multiin saakka ja sinne ne jämähtivät. Viimeisiä oksanrippeitä kaivettiin nurmesta pitkälle kesäkuun puolelle. Pöllit painoivat aivan tajuttoman paljon, mutta kaksin Ukkokullan kanssa saatiin ne kannettua alapihan reunaan, jossa sitten ryhdyimme klapikoneella niitä pilkkomaan. Sahanpuru säilöi lumen ja jään tehokkaasti kukkapenkkeihin ja nurmelle ja naapurien iloksi kävin säännöllisesti purua
haravoimassa jouduttaakseni lumen sulamista ja kevään saapumista. Kovin suuria vahinkoja puu ei millekään kaataessaan tehnyt. Ainoastaan yksi alapihalla kasvava tuija kärsi päälleen romahtaneesta oksasta, mutta hyvin se on korjannut itse vaurioituneita oksiaan.
TALVESTA SUORAAN KESÄÄN
Kevät tuli yhdessä hujauksessa ja aivan ihanan lämpimänä. Oikeastaan kevät taisi jäädä miltei kokonaan välistä ja talvesta siirryttiin suoraan kesään. Toukokuun toisella viikolla mittari huiteli muutaman päivän kahdessakympissä ja luonto suorastaan räjähti vihertämään. Se oli upeaa, mutta kääntöpuolena oli kasvien nopeutunut kukinta. Välillä tuntui, että moista vauhtia kesä on hetkessä ohi ja syksy edessä. Onneksi ei sentään niin tapahtunut, vaikka monet kasvit kukkivatkin reilusti etuajassa.
ILOA OMISTA TAIMISTA
Kevät 2013 oli oikeastaan elämäni toinen, jolloin ihan tosissani istutin siemeniä ikkunalaudat täyteen ja huolehdin niistä kuin kalleimmista aarteista. Edellisenä keväänä sain onnistuneesti siemenestä kasvamaan lähinnä perinteiset krassit ja hajuherneet sekä aivan ihanan pelargonian. Tämä toinen kasvatuskokemus olikin kaikinpuolin ensimmäinen todellinen onnistuminen. Tomaatti, pelargonia, maurinmalva, pioniunikko, isosamettikukka. Siemenestä kukkivaksi kukaksi - huikeaa! Ei se kuulkaa niin yksinkertaista ja helppoa ole. Taimia pitää vaalia huolellisesti ennen ensimmäistenkään sirkkalehtien ilmestymistä. Paljon hyviä neuvoja ja ideoita sain muilta bloginkirjoittajilta. Jännityksellä odotan tulevaa kevättä. Toisilla on selvästi viherpeukalo ja multasormi, ilmeisesti täysin syntymälahjana. Luulenpa, ettei minulla näitä ole, mutta joskus ihminen saa näkyvää aikaan seuraamalla ohjeita ja jaksamalla sinnikkäästi yrittää.
RAPARPERINLEHTILAATTOJA
Raparperinlehdistä olen toki jo parina kesänä tehnyt linnunjuoma-altaita ja pari laattaakin, mutta viime kesänä innostuin tosissani. Se on helppoa ja kivaa ja siten saa mukavia yksityiskohtia omaan puutarhaan. Unelmissani näen itse tehdyistä laatoista sommiteltuja polkuja puutarhassani.
Pitkään olen myös haaveillut kasvihuoneesta. Hienoimmat lasiset ovat hyvin kalliita, eikä sellaiseen minulla ole ilman lottovoittoa mitään mahdollisuutta, mutta loppukesästä sain sen verran kerättyä rahaa, että ostin 5,4 neliön kennolevykasvarin. Ukkokullan kärsivällisellä panostuksella se nousi alapihalle vielä ennen syksyä ja odottaa nyt valmiina kevättä ja kesää. Vielä emme ole päättäneet, mitä sinne laitetaan, mutta eiköhän suunnitelmat selkene, kunhan uusia siemenluetteloita ilmestyy.
PUUTARHAVIERAITA
Pihassa ja puutarhassa kuluu paljon aikaa kaikenlaisten luonnonilmiöiden seurantaan. Ympärillä pörrää monenlaista lentävää ja mönkivää, joiden nimet pyritään selvittämään. Siinä on apuna erilaiset luonto-oppaat ja tietenkin myös netti. Puutarhaa rakentaessa eräänä ohjenuorana on myös taata sopiva elinympäristö erilaisille hyötyeläimille ja silmäniloille.
Kuluneena kesänä omenasato puutarhassamme jäi olemattomaksi. Eipä hedelmäpuut paljon kukkineetkaan. Lieneekö omput pitäneet välivuoden, sillä edellisen kesän sato oli kyllä mahtava. Kriikunoita sen sijaan tuli hyvin runsaasti ja ne popsittiin sellaisenaan.
Vuosikausia talon sisänurkassa kasvanut villiviini taisi tykätä lämpimästä kesästä, koska se oli päättänyt levittäytyi terassin alle. Uusia versonkärkiä tunki milloin mistäkin välistä ja ne kiskoin pois. Vain pari uutta versoa talon seinustalla sallin jatkaa kasvamistaan.
Juhannuksena vesialtaaseemme ilmaantui rantakäärme vierailulle. Sinne se tuli ilmeisesti sammakon perässä ja kenties myös vilvoittelemaan lämpimänä kesäpäivänä. Rantakäärme on vaaraton, mutta en minä niin kovin innostunut sen ilmaantumisesta ollut. Etenkin, kun ilmeisesti samainen käärme näytti majoittuneen pihallemme pidemmäksi aikaa ja kerran Ukkokulta kantoi sen metsikköön törmättyään käärmeeseen kellarin portaissa.
KOTILOTAISTELUA
Kotiloita on muutaman viime kesän kuluessa ilmaantunut vähän turhankin runsaasti. Edellisenä kesänä sentään jaksoin niitä kuuliaisesti kerätä purkkiin ja hukuttaa etikkaveteen. Viime kesänä kotiloihin törmäsi jatkuvasti ja ihan kaikkialla. Vaikka itse kukin hyvin tietää, että kotiloiden vastainen sota vaatii uupumatonta työtä ja elukoiden hävittämistä, kyllästytti aika ajoin niin paljon, että purkkiin hukuttamisen sijasta tyydyin nakkaamaan kotiloita ilman läpi milloin mihinkin suuntaan.
IKIOMAT TOMAATIT
Sisällä siemenestä kasvatetut Tigarella-tomaatin taimet pääsivät lämpimien säiden myötä talon seinustalle kasvamaan ja kypsymään. Kyllä ne kasvoivatkin ja joivat hillittömät määrät vettä. Vihdoin loppukesästä tomaatteihin alkoi tulla myös väriä ja öiden viiletessä kävin iltaisin peittelemässä tomaattini harsoilla. Oli kyllä todella juhlallista käydä pihapöydän ääressä syötäessä napsimassa jälkiruoaksi itse kasvatettu tomaatti, joka maistui niin taivaalliselta.
IHANA KESÄ
Kesä oli varsin lämmin ja sateet osuivat sopivasti sellaisiin aikoihin, etteivät ne juurikaan haitanneet pihaelämää. Tuskin koskaan olemme viettäneet niin paljon aikaa pihalla, kuin kuluneena kesänä. Söimme aamiaisesta lähtien lähes kaikki ateriat pihapöydän ääressä. Pihalla tuli istuttua, suunniteltua, kärrättyä, kaivettua, istutettua ja ihan vain kuljeksittua nyppimässä ja haistelemassa.
RUUSUISIA UNELMIA
Ruusuista olen aina pitänyt ja muutamia kasvaa pihassanikin. Jokunen kesä sitten innostuin pensasruusuista ja parin kesän ajan olen systemaattisesti lähtenyt kasvattamaan niiden valikoimaa. Ihan puutarhani alusta lähtien siellä on asustanut Juhannusruusu, Punalehtiruusu, Metsäruusu ja Hansaruusu sekä seinustalla köynnösruusu Pohjantähti. Kesän aikana sain hankittua Ritausman, Valamonruusun, Kirjoapteekkarinruusun ja Neilikkaruusun aiemmin hankittujen Suviruusun, Sammalruusun ja Tornionlaaksonruusun lisäksi. On helppo istuttaa yksi tai kaksi ruusupensasta, mutta jos aikoo ryhtyä harrastamaan niitä suuremmassa määrin, pitää istutuspaikat miettiä entistäkin tarkemmin saadakseen kaikki mahtumaan järkevästi. Niinpä kesän aikana kaivuuhommia oli enemmän kuin hankittuja ruusuja kappaleittain, sillä pensaita piti järjestellä uusiin paikkoihin.
SYKSYN RUSKAA
Kesä tuntui pitkältä, lämpimältä ja kerta kaikkiaan ihanalta. Hienoakin kesää seuraa aina syksy, mikä ei ole mielestäni niitä parhaita vuodenaikoja. Eläisin vaikka ainaista kesää, jos se minusta riippuisi. Ruska oli harvinaisen upea, mutta meidän pihassa on aivan liian vähän ruskakasveja. Aronia ja vaahterat sentään loistivat ja toivat kauniita sävyjä harmaaseen syksyyn. Sainpa tähän kollaasiin ympättyä myös tuon pitkään kukkineen Jalohortensiani, jota jaksan edelleen muistella lämmöllä ja toivoa, että se selviäisi tästä omituisen lämpimästä talvesta tulevaan kesään. Pitkän ja leudon syksyn ansiosta sain kaikki kesätavarat ajoissa kellariin ja haravoituakin tuli moneen kertaan.
LEUTO ALKUTALVI
Talvea ei oikeastaan ole tullut vieläkään, vaikka nyt siis elämme vuoden
2014 ensimmäistä päivää. Marraskuussa oli muutama pakkasaamu, joka kirjoi
monien kasvien lehdet pitsimäisiksi. Joulukuun alussa oli muutama pikkupakkanen
ja pari lumisadetta. Yhden kerran kävin
työntämässä yöllä satanutta lunta pois etupihalta, jotta se ei jäätyisi
vaikeasti kuljettavaksi tantereeksi pihamaan pintaan. Turhaan kolasin, sillä
vesisateet ja plussan puolella keikkunut lämpötila ovat huolehtineet lumen
katoamisesti harvinaisen tehokkaasti, eikä talon seinustalla nököttävillä
lumityövälineillä ole ollut työtä. Sinänsä minua ei lumeton talvi haittaa,
kunhan vain kasvit jotenkin selviäisivät elossa. Aivan varmasti tällaisella
leudolla talvella on luontoon vaikutuksensa, mutta millaiset, se nähdään vasta
myöhemmin. Kuluneen alkutalven aikana olemme nähneet lukuisia
myrskytuulipäiviä, joista päällimmäisenä ovat Eino ja Seija. Meiltä ei onneksi
puita kaatunut, eikä muutakaan vahinkoa syntynyt. Piha on kyllä ollut
myräköiden jälkeen täynnä kaikenlaista puunroskaa, käpyjä ja risuja, mutta
mikäs niitä on ollut siivotessa, kun kaikkialle on päässyt haravan ja
kottikärryjen kanssa.
PS. Netti teki temppujaan tätä postausta kirjoittaessa, joten säädöt ovat osittain pielessä, fontit mitä sattuvat ja rivivälit samoin. Kyllästyin tykkänään tappelemaan asetusten kanssa ja tässä lopputulos.
Olipas ihastuttava kooste vuodesta. Totisesti meillä on takana neljä lumista talvea. Mutta ei tämäkään muistaakseni täällä etelässä niin kamalan poikkeus ole. Muutin joskus 90-luvun alussa Kuopioon ja silloin oli ollut vuosia niin lämpimiä talvia, ettei ollut edes kunnon talvikenkiä itselläni =) Tuo on ehkäpä parasta puutarhuroinnissa - siemenistä omien taimien kasvattaminen. Tilasin juuri Englannista Trhompson & Morganilta ties mitä perenna ihanuuksia ja odotan jo innolla kylvötöiden alkua. Ihastuttavaa utta vuotta =)
VastaaPoistaKiitos Jori! Likimain koko ikäni täällä pääkaupunkiseudulla asuneena ja eläneenä muistan hyvin lumettomia tai hyvin vähälumisia talvia. Niinpä nuo neljä viimeistä runsaslumista talvea tuntuivatkin varsin erikoisilta.
PoistaOn se vaan niin hienoa onnistua tuossa siemenkasvatuksessa. Se kyllä kannustaa yrittämään jatkossakin. Toivon lämpimästi, että saat tilaamasi ihanuudet kukoistamaan.
Tosi mukava postaus! Minäkin odotan innolla siemenkylvöjen alkamista!
VastaaPoistaKiitos Maarit! Vähitellen voi tosiaan aloittaa valmistelut. Jollei muuten, niin multaa kaupasta kantamalla.
PoistaHieno kertomus viime vuodesta! Paljon on tapahtunut ja ihastuttavia kukkia kasvanut. Iteltä unohtui kertakaikkiaa nuo kotilot, joiden kanssa minäkin meinasin menettää hermoni. Ennenkuin tulin siihen tulokseen etteivät olleetkaan lehtokotiloita.
VastaaPoistaTosi kummallinen "talvi" on tämä ollut, vettä vaan sataa ja myrskyjä vähän väliä. Tuleekohan lämmintä kesää ollenkaan.
Kiitos Emilie! Koosteen tekeminen auttoi itseäkin muistamaan myös sellaisia asioita, joita ei heti muuten muistanut.
PoistaKiva idea laittaa kollaaseja niin mahtuu enemmän kuvia :)
VastaaPoistaUpea on ollut puutarhavuotesi, toivottavasti tästä tulevasta tulee vähintään yhtä ihana!
Kiitos Marietta! Olen oppinut tekemään kollaaseja vasta tänne blogimaailmaan tultuani. Niiden avulla saa tosiaan enemmän kuvia näkyville. Ja kyllä, uudesta puutarhavuodesta tulee varmasti yhtä ihana.
PoistaTosi kivoja nämä kollaasit,palautuu mieleen kaikki mukavat asiat vuoden ajalta; ne ikävät on onneksi jo unohtuneet....
VastaaPoistaEnpä olisi uskonut näin sanovani ikinä, mutta toivoisin jo vähän, huom! VÄHÄN lunta. Nämä pimeät kurakelit on niin raskaita! Kun se kevät ei kuitenkaan ala tammikuussa, niin nyt KUULUU olla lunta!
Meidänkin kissat olivat koko illan sohvan alla, paitsi Onni, joka ei välittänyt paukkeesta ja räiskeestä tuon taivaallista. Räiske loppui onneksi jo puolenyön jälkeen heti, Onnikin oli ilmeisesti nähnyt riittävästi ja tuli sisälle ja toisetkin uskaltautuivat pois sohvan alta :)
Kiitos Marja! Monet muutkin ovat käyttäneet kollaaseja viime vuotta muistellessaan, ja totesin sen toimivaksi. Alkuperäinen ajatukseni tänne blogiin tullessani olikin kirjoittaa puutarhapäiväkirjaa, joten koosteet palvelevat sitä tarkoitusta enemmän kuin hyvin.
PoistaEhkä sitä lunta voisi tosiaan pikkaisen tulla, mutta vain pikkaisen. Enemmän kaipaan kuitenkin aurinkoa ja kuivia ilmoja. Aina sataa, enkä yhtään tykkää ulkoilla sateessa, kun silmälasit ovat kaiken aikaa huurteessa tai vesitippoja täynnä.
Onneksi eläimillä ei nähtävästi ole tapana märehtiä menneitä juttuja kovin pitkään. Juusokin on taas ihan normaali itsensä.
Hyvän tämä postaus toimi, minä ajattelin vaihtuvan kirjasinkoon olevan tyyliseikka, olisit vain pysynyt hiljaa siitä asiasta niin täydestä olisi mennyt ;-D
VastaaPoistaIhanat koosteet, näistä tuli hyvä mieli ja muistin kaikenlaista mitä vuoden aikana on tullut blogistasi luettua.
Toivottavasti tänä vuonna kotiloita ei ole, jospa ne vaikka muuttaisivat jonnekin muille maille...
Voi Juusoa, onneksi painajaismainen ilta ja yö ovat takana.
Kiitos Saila! Kyllä minä niitä fontteja muutinkin saadakseni eloa postaukseen, mutta netin paukkuminen teki omat tyylinsä sekaan.
PoistaKuten tuolla jo aiemmin sanoin, koosteilla saa hyvin vedettyä yhteen vuoden pääasiat. Luin jostakin, että viime kesänä oli paljon kotiloita osittain sen vuoksi, että pakkaset ja routa sallivat kotiloille hyvät talvehtimisolosuhteet. Olihan tässä loppusyksystä muutama pakkaspäivä, joten toivotaan niiden tuhonneen kotiloiden munia. Tämä lämmin ilma sitä tuskin tekee.
Juuso on jo oma itsensä, makaa parhaillaan nojatuolissa kuorsaten jalat kohti kattoa.
Ihana postaus! Ei siis Juuso ollutkaan ihan niin rohkea, vaan Paavon tapaan juhlinta häiritsi sitäkin. Meilläkään kissa ei uskaltautunut ulos lainkaan ja pidimmekin sen turvaksi ovet ja ikunat tiukasti kiinni. Tyttärentytär, 2v., oli niin täynnä touhua, ettei koko iltana tuntunut paukkeesta häiriintyvän. Paavo makasi joulukuusenmatolla ja kun sen piti siirtyä välillä muualle, se ressu hiipi matalana kuin mikäkin villipeto! Säälitti oikein, sillä vaikka sille joka vuosi vakuuttelen, ettei sillä ole hätää, pelottaa sitä edelleen. Raketit saisi jo kieltää lemmikkien vuoksi.
VastaaPoistaNiin noista kuvista tuli aivan täydellisen ihana kooste! Sulla on kyllä oltava viherpeukalo ja multasomi vieläpä molemmissa käsissä! Minun taitoni ovat toisaalla... Mutta sinun koosteesi innoittamana mielessä vilahteli kaikenlaista sellaista, mitä oman vuoden mittaan on tapahtunut ja mitä itse omaan koosteeseeni laittaisinkaan! Ehkä teenkin vielä sellaisen tähän alkuvuoden iloksi! Kiitos sinulle blogiystävyydestä, joka antaa voimaa ja iloa ihan oikeasti!
Kiitos Henkkumaaria! Ei ollut Juuso rohkea, sen muistin jo edellisiltä uusilta vuosilta. Onnkesi se on jo toipunut paukkeesta ja elää normaalila kissanelämäänsä.
PoistaSinä olet todella taitava ompelija ja sen lisäksi ihailen oivaa kirpparisilmääsi. Aina löydät jotain hienoa. Se on taito, jota minulla ei laisinkaan ole. Voisithan sinä tehdä koosteen vaikka niistä kirpparilöydöistä ja/tai ompeluksistasi.
Luen ja seuraan blogiasi mielelläni, vaikka aina ei tule kommentoitua. Pidän kovasti positiivisesta otteestasi, uskon, että olet todella taitava työssäsi.
Mahtava postaus ja sai hyvän kuvan kuluneesta vuodesta! Itselläni tämä puutarhakatsaus on vielä aloittamista vaille valmis...
VastaaPoistaKiitos Pinuski! Vielä ehtii hyvin. Vastahan tässä mennään vuoden toisessa päivässä. Nämä harmaanpimeät päivät voi erinomaisesti käyttää edellisen vuoden kuvia lajitellessa.
PoistaOlipa ihana postaus! Meillä Nekku vietti uuden vuoden aaton missä lie(se arkajalka) ja muina naisina palaili tänään aamusella kotiin. Leevi taas(meidän herra "en pelkää mitään") tutisi kotosalla koko eilisen ja on vielä tänäänkin kävellyt pitkin seinänvieriä. On se kyllä ulkona käynyt, mutta silmät suurina ja sukkelaan. Ilotulitukset on kyllä hienoja, mutta kyllä eläimiä käy sääliksi, turhan rankkaa niille. Onneksi raketit paukkuu vaan kerran vuodessa.
VastaaPoistaOikein mukavaa alkanutta vuotta! Ja Juusolle rapsutukset!
Kiitos Mustakissa! Sinulle myös mukavaa vuotta 2014 ja samoin rapsutuksia Nekulle ja Leeville. Onneksi kissat eivät taida muistella menneitä ja Juusokin on jo ihan normaali itsensä. Ilotulitukset voisi hyvin järjestää yleisillä paikoilla, jonne kaikki halukkaat kokoontuisivat. Siten olisi turvallisempaa ja myös komeampaa, kun panokset laitetaan yhteen.
PoistaIhanat kollaasit kertovat hienosti kuluneesta vuodesta:) Kaunista, kukat, ruusut ja raparperilaatat!
VastaaPoistaPianhan se tulee siementilauksien aika;)
Kiitos Pirjo! Muistelen, että viime vuonna ensimmäiset siemenluettelot tulivat postilaatikkoon jo tammikuun alussa. Eli joka päivä jännityksellä laatikolle katsomaan...
PoistaOli tosi hieno postaus ilo oli katsella näitä. Hyvin on kukoistanut sinulla kaikki
VastaaPoistaToivotaan että tästä tulevasta kesästä tulee yhtä hieno kesä
Kiitos Irma! Kyllä tulevasta kesästä tulee hieno kesä. Tuskin samanlainen, mutta varmasti hieno sellaisena kuin tulee.
PoistaTosi ihana katsaus viime vuodesta, ihania kuvia!!!! Näin pimeimpään ja synkimpään aikaan on hyvä pohtia mennyttä (saatan itsekin tehdä puutarhakatsauksen) ja toisaalta myös suunnitella tulevaa kesää...
VastaaPoistaKiitos Kaupunkilaistyttö! Ulkona on nytkin niin harmaata ja pimeää, että mielellään katselee kauniita kuvia menneestä kesästä. Täällä blogimaailmassa on jo moni julkaissut puutarhakatsauksia ja siitä minäkin innostuin tekemään omasi. Tee sinäkin!
PoistaKylläpä on mahtava ja kaikinpuolin ihana postaus, paisti ne kotilot ei... Kauniita kuvia.
VastaaPoistaKiitos Pirkko! Kotilot eivät tosiaan kuuluneet kauneutensa puolesta joukkoon, mutta olivat merkittävä muisto viime kesältä.
PoistaUpea postaus! Itsellekin palautui monta tapahtumaa viime vuodesta mieleen:)
VastaaPoistaKiitos Sussi! Koostetta tehdessäni ajattelin merkitä muistiin mennyt vuosi ehkä tärkeimpine esiin nousseine asioineen.
PoistaKiva katsella mennyttä vuotta on muistot jäljellä vaan . Itse kasvatetut taimet onhan niissä oma homma
VastaaPoistamutta syksyllä sitten saa satoa. Hyvää tätä vuotta.
Samoin sinulle, hyvää vuotta 2014! Totta, taimihommassa saa kyllä olla ahkerana ja välillä tuleekin ajatelleeksi, että liian työlästä. Onneksi lopputulos on kuitennkin niin palkitsevaa, että sen työmääränkin jaksaa.
PoistaTäällä oli yllättävän vähn räiskintää, mietimme että taantuma on jättänyt paukuttelun vähemmälle. Kiva kuvakerronta. Mukavaa alkanutta vuotta!
VastaaPoistaMyös sinulle mukavaa alkanutta vuotta! Sitäpä me ihmettelimmekin, että miten paljon puhutun kireän talouden aikana ihmisillä on niin valtavasti varaa laittaa taivaan tuuliin.
PoistaKiitos nautittavasta kuvakavalkadista! En minäkään ilahdu käärmeistä pihapiirissä, meillä kaikki tavatut ovat olleet kyitä, yäks. Sama pätee kotiloihin, niitäkin on alkanut löytyä jo parina viime kesänä. Toivotaan lämmintä kesää myös tänä vuonna:)
VastaaPoistaKiitos Konnadonna! Ehkä tuon rantakäärmeen sieti juuri ja juuri sen vuoksi, että sen tiesi vaarattomaksi. Kyyt eivät tosiaan ole laisinkaan mukavia vierailijoita. Kotiloiden määrä on lisääntynyt vuosi vuodelta. Jokunen vuosi sitten niitä ei ollut laisinkaan. Suomen kesä on aina niin arvoituksellinen, mutta lämmintä toivotaan - tietenkin.
PoistaKiitos, ihastuttavia kuvia!
VastaaPoistaMeilläkin paukuteltiin naapurissa ihan sairaasti ja kissat pelkäsivät. Ellu vielä jäi uloskin koko illaksi, kun ei arvattu huutaa sitä sisälle , kun paukuttelu alkoi niin aikaisin. Oli raukka yöhön asti pihalla piilossa ja ihan vauhkona tuli sisälle. Se pelkää aina sisälläkin ukkosta ja kovaa vesisadetta.
Oikein ihanaa puutarhavuotta sinulle!
Kiitos Eeviregina!
PoistaJuusokin pelkää myös ukkosta ja menee aina piiloon sängyn alle. Onneksi se on jo toipunut uudenvuoden paukutuksesta.
Mainiota puutarhavuotta sinullekin!
Kiitos,
VastaaPoistatosi kattava kuvakollaasi menneestä vuodesta 2013. Täällä meillä oli tuo pauke aattona aika kohtuullista ja kissat eivät olleet rauhattomia.
Voi Juuso rukka ja monet muut lemmikit kissat ja koirat. Luulisi tuo vuoden vaihtuvan vähemmälläkin räiskeellä, ilmaan tosiaan lenteli monet eurot!!??
Hyvää alkanutta vuotta ja Juusolle lohduttavat rapsutukset
Kiitos Molley! Mukavaa vuotta 2014 sinullekin! Ja Juuso kiittää kovasti rapsutuksista, se osaa jo ottaa rennosti ja nauttia myös virtuaalirapsutuksista.
PoistaKatselin rakettien hintoja uudenvuoden alla ja mietin, kuinka monella on varaa niitä ostaa ja paukutella. Yllättävän monella oli, mitä edelleen ihmettelen. Emme asu kuitenkaan missään setelirannikolla.
Sulla on niin nätti puutarha, rakkaudella hoidettu.
VastaaPoistaKiitos Nettimartta! Puutarha ja Juuso taitavat olla nykyisin niitä suurimpia rakkauden kohteitani.
PoistaOlipa mukava kooste katsoa ja lukea!
VastaaPoistaMiten nuo asiat tuppaavat unohtumaankaan, esimerkiksi tuo miten huolestutti kun kaikki kukinta näytti menevän niin nopeasti ohitse.
Ja harmittelin etten älynnyt kuvata kuvannut kun meillä kaadettiin etupihan iso vaahtera!
Raparperilaatat ovat ihania ja kasvihuoneesta haaveillaan täälläkin. Äiti kasvatti omassa kasvihuoneessaan aikoinaan hyvällä menestyksellä maissiakin!
Hieno postaus kaikkiaan!
Kiitos Vikki! Toisten kuvista huomaa, että tämä ja tuo olisi pitänyt itsekin kuvata. Sitä kuvittelee kulkevansa aina kameran kanssa, mutta tiettyä kuvaa kaivatessaan huomaa, että enemmänkin olisi voinut kuvata.
PoistaArvaa vaan, kuinka kauan unelmoin kasvihuoneesta. Ihan jännittää, miten sen kanssa osataan toimia.
Minullekin tällainen leuto talvi sopii. Kasvien selviämistä hiukan pohdiskelen, mutta ehkä nekin osaavat sopeutua.
VastaaPoistaOi miten mieltä kohottavat kuvat !
VastaaPoistaIhana kesä.
Ja ihanat nuo pöllikuvat.
Menestystä siementen kasvuun tälle keväälle ja hyvinvointia sinulle ja läheisillesi oikein paljon. Juusolle erityisterkut.
Hieno postaus!!
VastaaPoista