sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Sukkamaniaa puutarha-ajatusten lomassa - tai päinvastoin


Jouluaaton jälkeen kolmet sukat valmiina ja neljännet aloitettu. Karmeaa tällainen käsityöriippuvuus. Sohvalle ei voi ajatellakaan istahtavansa ilman kudinta. Kädet hamuavat automaattisesti lankaa ja puikkoja ja niin sitä taas mennään hurjaa vauhtia kohti kantapäitä ja kavennuksia. Minulla ei ole vielä harmainta aavistusta, mitä tulen valmiille ja valmistuville sukille tekemään. Luultavasti läheiset ja ystävät tulevat saamaan lahjaksi sukkia ja sukkia ja aina vain sukkia.


Toistaiseksi olen kutonut 7-veljestä langasta, sillä sitä on muutama kerä kotona ja sitä saa tarvittaessa ihan lähikaupasta. Muutamat alkuongelmat on nyt selätetty. Sellaiset, kuten kantalapun reunasta poimittavien silmukoiden aiheuttama venyminen ja neuloksen reikäisyys. Hyvien vinkkien myötä olen nyt oppinut kutomaan uudet silmukat siten, että jälki on siistiä. Löysin myös vinkin, jolla vältän neljän puikon aloituksessa syntyvän pienen kolon. Ensimmäistä ja neljättä puikkoa yhdistäessä siirretään ensimmäinen silmukka neljännelle puikolle ja neljänneltä viimeinen silmukka ensimmäiselle puikolle. Näin silmukat eivät pääse venymään ja aloituksesta tulee siisti. Pienestä on kiinni, mutta kun ei kaikkea tiedä. Kiitos kaikille näistä viisaista neuvoista.


Jostain takaraivosta tulee myös tarve koristaa kaikki sukat jollain mallineuleella. Pitkiin sukkiin keksin pitsineuleen omasta päästäni. Tai pikemminkin kaivoin sen jostain hämärästä muistilokerosta, jonne se aikoinaan enemmän kutoessani on onnistunut painumaan. Punaisten sukkien mallineule on Suvikummun Marjan nappisukkien mallista ja lyhyiden valkoisten sukkien mallin löysin ystäväni minulle kutomista sukista.

Unikon lehtiä

Päivien pimeys ja harmaus on edelleen jatkunut. Jollei sada kaatamalla, sataa tihkua. Aurinko on edelleen harvinainen ilmestys. Viikkoon sitä ilmestystä ei ole tainnut näkyä näillä leveysasteilla laisinkaan. Mittarissa on lämpöasteita vaihdellen kolmesta viiteen plusasteeseen - yötä päivää.

Sormustinkukan ruusukkeita
Muutama päivä sitten kärräsin neljä kottikärryllistä kivituhkaa kasvihuoneen sokkelin ympärille. Se kun jäi syksyllä vähän kesken. Multaakin olisi voinut jonnekin kärrätä,sillä suursäkki on edelleen täysin sula. Usein mullan sulamista saa keväisin odotella pidempäänkin, mutta tuskin se on nyt kertaakaan läpikotaisin jäätynyt. Jouduin tuon sokkeliprojektin ohessa korjaamaan kasvihuoneen sisäänkäynnin kiveystä, sillä kivituhka nosti maanpintaa hieman alkuperäisestä. Hetken silloin mietin, pitäisikö tässä lähteä valamaan uusia rapskulehtilaattoja, kunnes tajusin, että itse raparperinlehdet sentään puuttuvat. Kuvitus talvisista puutarhatöistä puuttuu, sillä pimeyden vuoksi kuvaus siirtyy aina seuraavalle päivälle. Ja se siirtyy ja siirtyy...

Pikkutalviot vihertävät ilman lumenhiventäkään

Ainoa, joka oikeastaan haittaa enemmänkin pihatyöskentelyä, on se nimenomainen ja paljon parjattu pimeys. Valoisa aika on päivästä riippuen todella lyhyt. Pilvisenä päivänä - kuten nyt on enimmäkseen ollutkin - ei oikeastaan valoisaa tule laisinkaan. Toinen on märkyys, sillä meidän alapiha on niin märkä, että saappaiden alla litisee. Kovin paljon siellä ei viitsi ainakaan kottikärryjä työnnellä, sillä maahan jää heti kunnon vako. Harvoin on meidän tontin laidalla olevat ojat olleet niin täynnä vettä, kuin nyt on.


Exotic Gardenilta tuli sähköpostia, jossa kerrottiin siemenluetteloiden postituksen alkaneen. Samaisen luettelon voi lukea myös netissä, mutta taidan odottaa sitä käsinkosketeltavaa luettavaa. Ja niitä muita, joita toivon mukaan alkaa piakkoin laatikkoon tipahtamaan. On kiva katsella muiden blogeista viime kesän kasvikuvia, sillä siten saa hyvin uusia ideoita. On minulla vihkokin, jonne olen merkinnyt ajateltavissa olevia kasveja, mutta kiva kuva auttaa aina hahmottamaan mahdollisia kasvivalintoja. Mielessä siintää aina vain unelma-ajatus puutarhasta, jossa pienet polut kiemurtelevat erilaisten kasvien viidakossa. Tiedän, ettei sellainen toteudu kesässä eikä kahdessakaan, mutta tavoitteita pitää olla. Päämäärä, jota kohti kulkea.


Taisin tuossa joulun aikaan mainostaa, kuinka kätevä muovikuusi on, koska se ei varista neulasia. Tällaiset kuraiset säät saavat kuitenkin kissan tassut keräämään kaikenlaista moskaa, jotka sitten kulkeutuvat sisälle saakka. Juuson ruokakupin edusta olisi ilman jatkuvaa siistimistä kuin lähimetsän neulasmatto. Siihen ne mullat ja neulaset kissan tassuista rapisevat, raksukupin ja Latz-lautasen väliin. Jollei meikäläisen tarvinnut joulupuun neulasia alituiseen lattialta lakaista, takaa kuraiset kissantassut päivittäisen neulasurakan ihan pyytämättä.

Juuson häntä roikkuu kellarinkaiteella...
...kun kissa tähystää, milloin joku tulisi noutamaan sen sisälle.
Ja vaikka tämä lomailu ja löhöily on ihan mukavaa, olen tyytyväinen huomisen jälkeen alkavasta normaaliarjesta. Loppuu joka-aamuinen kelailu, mikä ihmeen viikonpäivä onkaan nyt meneillään.

Tämän postauksen lopuksi toivotan lämpimästi tervetulleiksi Riitta Jylhän, Sagan, Kahden naisen loukussa ja Satun blogini lukijoiksi. Ja sitten taas kutomaan...

28 kommenttia:

  1. Kyllä ne ajatukset alkavat kovasti jo olla puutarhassa:) Youtubesta löytää kivaa katseltavaa vaikka päiväkausiksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä mielessä tämä lumeton talvi onkin vähän pettävää, kun ajatukset siintävät puutarhaan nopeammin, kuin mitä olisi aiheellista.

      Poista
  2. Voi että miten ihanat kuvat Juusosta. Tassut ja häntä <3
    Ja ihana on myös Juuson taustalla näkyvä vihreänruskea puutarha! Ihania lehtiä unikoilla, talviolla ynnä muilla.
    Ja tosi hienoja sukkia! Pitäisikö minunkin perehtyä tuollaisiin hienouksiin... tuota silmukoiden vaihtoa en esimerkiksi tiennyt ollenkaan. En taida olla kovin pedantti kun ei ole käynyt mielessäkään että sitä koloa pitäisi paikata :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä nuo minun mallineuleeni mitään kovin kummoisia hienouksia ole. Ihan helppoja tuota punaisen sukan kuviota lukuunottamatta.
      Ei minua ole aiemmin häirinnyt aloitukseen tuleva kolo, mutta nykyisin taidan kutoa tavallista löysempää, joten saamani vinkki silmukoiden vaihtoon tuli oikeaan aikaan. Tuli sellainen ahaa-elämys, kun joku fiksu oli ratkaissut tuonkin asian.

      Poista
  3. Todella kauniita sukkia!
    Mulla on mielessä pyörinyt,että pitäisiköhän talvisemmille ratsastuskeleille,kun ei ihan vielä yli 10 asteen paakakset pauku,neuloa oikein pitkät säärystimet kalsareilla peitettyjen ratsastushousujen päälle...

    Kivaa,kun on ollut lomaa,mutta toisaalta olin itsekin ihan tyytyväinen,kun torstaina alkoivat työt ja pääsi taas normaaliin elämänrytmiin ja eroon sohvalta jääkaapille kierrokseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, nimenomaan vähitellen loppu "sohvalta jääkaapille kierroksille".
      Säärystimet voisivat olla sopiva lämmitin ja vaikkapa värikäs silmänilo. Ne on helppo kutoa siinä sohvalla istuessa. Josko jäisi pari jääkaappireissuakin sitten väliin.

      Poista
  4. Kauniita kuvioneulesukkia. Osaisipa kutoa tuollaista neuletta.... Märkyyttä uhmaten haravoin tänään hiukan pihalla. Tuli ihan kevätfiilis. Huolissani katselin sipulikukkien alkuja. Näkyy krookusten, tulppaanien ja jopa narsissienkin pilkotusta jossain kohdin. Tulispa pian lunta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja! Ei nuo neuleet kovin vaikeita ole - kun minäkin ne opin.
      Haravoin meidän pihaa ennen joulua, joten enää ei ole oikein mitään haravoitavaa.

      Poista
  5. Kyllä on hienoja sukkia! Enpä ole ainoitakaan pitsineuleisia neulonut, osaiskohan noita mitenkään tehdä. Puutarha on kuin ois maalis-huhtikuu, ei kun aurinkoa vaan niin kaikki nousis kukkaan. En vielä uskalla mitään suunnitella, kun lunta kohta alkaa tulla niin kaikki peittyy kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti sinäkin osaat pitsineuletta, jos minunlaiseni tumpelokin niitä oppii. Takuuvarmasti vielä tulee lunta ja pakkasta. Kunhan ei nyt kovin paljoa kuitenkaan.

      Poista
  6. Hienoja ovat sukat. En itse ole paljoa noita pitsisukkia tehnyt, voishan sitä itsekin sitä taas kokeilla. Se on vaan sellaista ohjeen kyttäämistä, ainakin aluksi. Itsekin olen oppinut tuon aloituksen tänä syksynä kun aloin noita kuplalapasia tekee niin siinä samassa oli ohje niihin. Sellainen ohje vielä kun tulisi vastaan millä saa yhdistettyä kaksi lankaa toisiinsa ilman että jää sellaista isoa solmua. Joskus olen nähnyt sen ohjeen jossain mut en millään muista missä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, noiden lankojen yhdistämiseen olisikin kikka-kolmonen avuksi. Yritän valita sellaiset mallineuleet, ettei niiden ohjetta tarvitse montaa kertaa vilkaista. Ja että neuloessa pystyy vaikka telkkua katsomaan.

      Poista
  7. Sukat ovat kauniita, mutta Juuson häntä on jees. Mikä ihana hännän pituus, meillä kun ei näitä häntiä ole tuntuu mukavalta nähdä tällainen komeus.
    Tuo kissan käpälien "roskaisuus" on meillä ihan arkipäivää ja siinä meillä on etulyöntiasema,meillähän on 16 käpälää vastaan neljä.
    Hyvää loppiaista sinne.......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa Juuson häntä ei ole kovin pitkä. Tyttäreni kissoilla on huomattavasti pidemmät hännät, tavallisia maatiaiskissoja ovat nekin. Pikkuveljeni kissalla on sellainen töpöhäntä ja tietenkin Juuson häntä sen rinnalla näyttää tosi pitkälle.
      On teillä sitten roskaa, kun 16 tassua niitä sisälle kantaa. Mutta mitäpä sitä ei lemmikkiensä eteen tekisi.

      Poista
  8. Pikkutalviot näyttävät voivan paksusti. Nyt tosin lupaa pakkasta, joka on aika purevaa ilman suojaavaa lumipeitettä. Toivottavasti selviävät niin meillä kuin teilläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi pikkutalviot eivät paljon pakkasistakaan piittaa. Menevät vähän kurttuisiksi, mutta siliävät taas kevään tullen.

      Poista
  9. Kauniita sukkia! Lähipiirisi on varmaan lahjoista tyytyväinen. Ja ihan kivahan tällainen neuleriippuvuus on ; ))

    Söpöt Juuson tassut lähikuvassa, vaikka sisälle kulkeutuva kura ei kivaa olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin minä tykkään itse tehdyistä lahjoista. Kyllä sitä yhden lemmikin kurat jaksaa lattioilta siivota.

      Poista
  10. Kauniita sukkia, ainahan niille käyttö löytyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukat lämmittävät mukavasti tällaisena leutonakin talvena.

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! Kutoen tuntuu telkkarin tuijottaminenkin hyödylliseltä.

      Poista
  12. Olet sinä aikamoinen, tuosta vaan aloitit kutomisen ja teet jo oman mallin mukaan pitsisukatkin!
    Käsityöriippuvuus on minusta ihan hyvä addiktio, sukankutominen sohvalla telkkarin ääressä on melkein meditatiivinen hetki :)
    Ihanat Juuson kuratassut ♥
    Voi sentään, unikkokin on kasvattanut noin paljon uusia lehtiä!
    Sormustinkukan lehtiruusukkeet talvehtivatkin vihreinä normaalistikin, miten mahtaa niille käydä tänä talvena, toivottavasti ihan hyvin pärjävät.
    Komea tuo pikkutalviokasvusto!

    VastaaPoista
  13. Juu tuo kutomustauti on tuttu täälläkin, vaikka niskaan sattuu ja selkä huutaa, ei kun puikot heiluu vaan.
    *Mieli on jo kevään kylvöissä ja suunnitelmissa.

    VastaaPoista
  14. Ihana Juuso! Voi mä otin yhtenä päivänä kuvia meän kuratassuista ja neulasmäärästä mikä kissoista karisee. (12 tassua:)) On tämä kurakeli kyllä melkomoista! Ihmetalvi tosiaan.
    Kutominenhan on ihan jees. (ainakin sukansaajan silmin:)
    -Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-

    VastaaPoista
  15. Hienoja sukkia olet tehnyt. Minä en jaksa sukkiin neuloa pitsineuletta, niistä tulee aina ihan tavallisia, huiveissa taas pitää olla pitsineuletta. Minuakin häiritsee 4 puikon aloituksen kolo, mutta minä kuron sen kiinni samalla kun päättelen aloituslangan. Neulon aina pari kerrosta kahdella puikolla, jolloin neljälle puikolle jakaminen sujuu helpommin, eivätkä silmukat mene kierteelle.

    VastaaPoista
  16. Vielä Juuson komeasta hännästä.
    Kyllä Juusolla on hyvän pituinen häntä, koetahan vetää sitä tuonne selän yli kohti päätä niin häntä on juuri niin pitkä kuin tuollaisella lähes rotukissalla ( eurooppalaisella )pitäisi olla.
    Pitkä ruiluhäntä ei sopisi Juuson kokonaiskuvaan.
    Jos minulla ei olisi näitä hännättömiä niin tuollainen " juusopoika" olisi meillä ihan varmasti.

    VastaaPoista
  17. Hei, sulla on niin monipulinen blogi, että muistin sua tunnustuksella...käy hakemassa blogistani ;)

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!