Niin on taas kylmää kuin syksyllä. Kovin tämä suomalainen sää heittelehtii laidasta laitaan. Ehkä alle kymmenen asteen sateinen koleus tuntuu entistäkin ankeammalta päästyämme niin monen päivän ajan nauttimaan auringon paahteesta ja kesäisistä tunnelmista. Vaan vastahan on toukokuun loppu ja koko kesä vielä edessä. Kukatkin kukkivat pidempään. Kunhan sade loppuu, pääsen taas pihamaalle möyrimään. Eikä tarvitse jatkuvasti pysähtyä pyyhkimään hikeä otsalta ja silmälaseista. Kaikella on siis tässäkin tapauksessa hyvät puolensa.
Kiitos kaikille kommenteista, joita laitoitte keväisestä blogitaapamisesta kirjoittamiini teksteihin. Eiliseen Paula Ritanen-Närhen ihanaa puutarhaa käsittelevään postaukseen kävin myöhemmin illalla lisäämässä vielä linkit muiden blogitapaamisessa olleiden tyttöjen blogeihin. Samastakin kohteesta jokainen oli löytänyt omat kuvakulmansa ja kirjoittanut eri tavoin, joten kokonaiskäsitys blogitapaamisesta ja sen kohteista täydentyy vierailemalla useammassa blogissa.
Tervetuloa myös Riina ja Henrietta blogini lukijoiksi. Onkin tosi mukavaa lukea teidän blogejanne ja kommenttejanne nyt, kun olette mielessäni ihan tiettyinä henkilöinä. Sama pätee tietenkin myös muihin tyttöihin, joihin tapaamisessa tutustuin.
Taitaa tuolla minun tikkaita kiipeällä keijullani olla pikemminkin kissankellopuku, mutta silti sitä katsellessa tuli mieleen tämä vanha lastenlaulu:
Kun Ruusu ja Poimulehti kävivät
nukkumaan,
niin kissankello kuiski tänä
yönä juhlitaan.
Ne juhlat on suuret ja hienot
jos valvot niin silloin näät
Ovat kaikki kutsuttuja ne on
keijukaisten häät.
On morsian kaunein keiju
orvokkipuvussaan
ja sulhasenaan yön prinssi
usvaviitassaan.
Ja kun valkea hieno usva
niitylle laskeutui
niin sirkat aloitti valssin joka
tuulesta punoutui.
Oli kaikilla pienillä keijuilla
kuunsäteet hiuksissaan.
Ja kauneimmat kastehelmet
loistivat puvuissaan.
Ja rastas huilua soitti, ja
myyrät tanssi niin.
Ja leppäkertut ja kirvat oli
puettu parhaimpiin.
Kun aamulla aurinko nousi, oli
juhlat päättyneet.
Vain Ruusu ja Poimulehti, nukkuivat
yksikseen.
Mutta kaikki keijujen helmet,
oli jääneet kukkasiin.
Ne kimalsi auringossa ja
nauroi, nauroi niin.
Toivotan kaikille mukavaa viikonloppua pyhineen ja juhlineen. Mekin menemme Ukkokullan kanssa ystäväni nuorimmaisen valmistujaisiin. Poika suoritti yhteistutkinnon eli hän saa valkolakin ja valmistuu puuartesaaniksi.
Oi miten ihania tulppaaneja! Ja teillä on keiju, vaikka en näe missään akileijaa, keijukukkaa;)
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
♥
Ihana runo ja toi keiju rappuineen ja lehtineen Mistä moiset oletkin löytänyt? Mulle kans!
VastaaPoistaNyt on ollut hyvät ilmat sisäpuuhasteluun;)
VastaaPoistaOi, miten ihana runo, en muista koskaan kuulleeni! Onko se tosiaan laulu? Heillä oli kivat juhlat, mutta oli kyllä vähän väärin, että ne pidettiin Ruusulta ja Poimulehdeltä salassa. :)
VastaaPoistaSuloinen keiju tikkailla kiipeämässä raparperinlehdelle komean polun päässä. Kaunista!
Minäkin menen yo-juhliin lauantaina. Viime kesänä menehtyneen veljeni poika pääsee nyt ylioppilaaksi, hänen tyttärensä valmistui viime joulukuussa. Kummankin valmistujaiset jäivät näin veljeltäni kokematta, mikä surettaa kaiken ilon keskellä.
En tunne tuota lastenlaulua ollenkaan, onpa se nätti sanoitukseltaan. Ja nyt ymmärrän mistä ne kauniit helmet tulevat poimulehtien reunoille yön jälkeen :)
VastaaPoistaKeijuasetelma on viehättävä, satumaailmaa!
Mukavaa tulevaa viikonloppua!
Kaunis runo niin ihanat sanat,ja niin kauniita ovat tulppanit:)
VastaaPoistaIhastuttava minulle aivan outo runo, kiitos ja oikein hyvää viikonloppua juhlineen. Toivottavasti ilmat edes vähän lämpenevät, tännehän ihan jäätyy....
VastaaPoistaVoi kun ihana runo.
VastaaPoistaKauniit kukat. Mukavia juhlia sinulle ja ukkokullallesi. ♥ ♥
Voi miten suloinen keiju kiipeää portaita ja runo oli ihana! <3
VastaaPoistaOn tosiaan kiva kun blogit ja bloggaajat saivat kasvot.