Marketanpuiston bloggaajatapaaminen

Sain tilaisuuden osallistua Marketanpuiston bloggaajatapahtumaan, jonka järjestäjinä toimivat Kotipuutarha-lehti, Kekkilä, Tahvoset, Rudus ja Tikkurila. Teemana oli "Kotipuutarhuri ja vesi".  

Samanaikaisesti Marketanpuistossa oli perinteiset kevätmarkkinat.

Paikalle oli kokoontunut mittava joukko puutarha- ja sisustusbloggaajia, joista monet ovatkin jo tulleet tutuiksi. Iloinen puheensorina alkoi oitis, kun ensimmäiset tutut kasvot ilmaantuivat näkyviin ja se taukosi vain ohjelmassa olevien esitysten ajaksi. Meidät toivotti tervetulleiksi Kotipuutarha-lehden päätoimittaja Maija Stenman.

Mielenkiintoisin osuus minusta taisi tällä kertaa olla Ruduksen Jaani Turusen esitys "Sadevesien ohjailu pihassa ja uudet läpäisevät kivet". Ilmastomuutoksen vuoksi myös meillä joko sateita ei tule laisinkaan tai sitten ne tulevat rankkasateina, jotka saattavat aiheuttaa mittavia tuhoja. Aika pienillä toimenpiteillä pientaloasukaskin voi vaikuttaa siihen, mihin sadevedet ohjautuvat.

Samaa aihetta sivusi Maija Stenman kertomalla oman talonsa sadevesijärjestelmien uusimisen yhteydessä rakennetusta vedentalteenottoratkaisusta. Sadevesihän on erinomaista kasteluvettä puutarhan kasveille ja kaiken lisäksi täysin ilmaista.

Myös Kekkilän Mari Kaartokallion "Oikea multa eri tarkoituksiin" sisälsi paljon hyvää tietoa, mutta suurin osa siitä jäi kuulematta, sillä istuin kauempana ja esitystä haittasi melkoisesti Kehä III:lta kuuluva liikenteen melu sekä rakennuksen räystäällä nälkäänsä huutavien naakkalapsosten äänet. Samoin Puutarha Tahvosten Karoliina Arolan uutuuskasvien esittely jäi enemmänkin kuvien katseluksi. Onneksi saimme kotiintuomisiksi esitteitä. 

  Minua on vähitellen alkanut kiinnostamaan muidenkin kuin vihreälehtisten kasvien istuttaminen puutarhaani. Englantilaisten puutarhojen innoittamana olen katsellut japaninvaahteroita, mutta ne ovat meillä arkoja ja niiden kasvuvauhti hidasta. Niinpä Tahvosten uutuus Amber jubilee (physocarpus opulifolius 'Jefam') -heisiangervo herätti oitis mielenkiintoni.

Tämä heisiangervolajike vaihtaa väriä alkukesän keltaoranssista täysikasvuisten lehtien vihreänkeltaisista punertavaan. Syysväri on purppuranpunainen. Kasvin koko on 150-200 cm ja se menestyy auringosta puolivarjoon. Kasvuvyöhyke: I-VI.

Kuva: Puutarha Tahvosten kotisivuilta.

 
Kiinnostava tuote on myös muottiharkko, josta on helppo ja kevytkin latoa erilaisia rakennelmia. Näistä voi tehdä vaikka viljelylaatikon kasvimaalle tai yrttiviljelmän pienen pihan seinustalle. Tekemiseen ei tarvita työkaluja, eikä insinööritaitoja. Homma sujuu siis tällaiselta tumpeloltakin ihan ilman isoja hauisvoimia. Harmaan pinnan voi halutessaan käsitellä sopivan väriseksi. Tai sitten antaa ajan ja sammaleen patinoida.

Toki tarjolla oli pientä purtavaakin ja se vähän helpotti kiljuvaa nälkää, sillä lähdin kotoa jonkin verran aiemmin ehtiäkseni kiertää Marketanpuistoa ennen tapahtuman alkua. Useissa kojuissa oli tarjolla monenlaisia kasvihoukutuksia, mutta kerrankin pystyin pitämään pääni kylmänä, enkä ostanut mitään. Istutusta odottavia taimia on kertynyt pihalle siinä määrin, että ne on ensin saatava maahan. Ja pää on jo niin täynnä ideoita, ettei sitä juuri enempää kannata tässä vaiheessa sekoittaa.

Marketanpuisto on mukava puutarhakohde ja siellä kannattaa vierailla mahdollisuuksien mukaan vaikka useamman kerran kesässä. Minulle paikka on tuttu jo vuosien takaa, sillä lasten ollessa pieniä tapasimme käydä siellä silloin sijainneessa kotieläinpuistossa.

Marketanpuisto (Margretebergs park) on Espoon Järvenperässä sijaitseva piha- ja puistorakentamisen kaupallinen näyttelypuisto. Alue on seitsemän hehtaarin suuruinen. Vieressä on Överbyksi kutsuttu ruotsinkielinen puutarhaoppilaitos, jossa on opetusta sekä ammattikoulu- (Axxell) että ammattikorkeakoulutasolla (Yrkeshögskolan Novia).
Puistossa on mukana yli 110 näytteilleasettajaa: yrityksiä, yhteisöjä ja kaupunkeja. Esillä on kaikenlaisia viheralueiden rakentamiseen liittyviä asioita, esimerkiksi leikkivälineitä, kivirakenteita, kasveja, kasvihuoneita ja valaisimia.

Näyttelypuisto perustettiin vuonna 1997. Sitä hallinnoi vuonna 2001 perustettu yhdistys Marketanpuiston ystävät ry. Puisto on perustettu Margretebergin kartanon entisille maille, jossa on sijainnut myös Margretebergin kotieläinpuisto. Lähde: Wikipedia

Mätäsleimu - Phlox douglasii 'Crackerjack'

Eilisessä tilaisuudessa kuulin, että Marketanpuistolle on juuri avattu uudet kotisivut. Sieltä löytyy paljon tärkeää tietoa paikasta. Uusia kotisivuja selaillessani huomasin, että loppukesästä eli 27.8. on jälleen markkinapäivä puistossa. Ehkä silloin voisi käydä ostoksilla täydentämässä pihan kasvistoa. 

Blogitapaaminen oli tosi mukava sekä runsaan tietopuolisen annin että monien jo tutuksi tulleiden ihmisten tapaamisen vuoksi. Jälleen kerran vain aika loppui täysin kesken. Ei ehtinyt vaihtaa kuulumisia läheskään kaikkien tuttujen kanssa, eikä tutustua lukuisiin uusiin ihmisiin. Ehkä sitten ensi kerralla.

Lakka - Rubus chamaemorus

 

Tilaisuuden päätteeksi jokainen osanottaja sai Puutarha Tahvosten lakan kotiinviemisiksi. Nyt vain suo-olosuhteita uudelle asukille rakentamaan. Siinäpä taas uusi haaste kukistettavaksi.

Koristeomena - Malus purpurea  'Ramona'

Lämmin kiitos kivasta tilaisuudesta niin järjestäjille kuin osanottajille. Oli mukavaa!

Meillä kaikilla oli niin mukavaa....

Samaan aikaan, kun ruotsalaiset viettivät prinssihäitä kokoontui joukko puutarhabloggareita kesäiseen tapaamiseen Hatanpään arboretumiin, Tampereelle.

Laura Elämää Paratiisinpalasessa -blogista toimi aktiivisena koolle kutsujana ja järjestelijänä avustajanaan Riina Versoja Vaahteramäeltä -blogista. 

Olimme tilanneet lämpöä ja aurinkoa ja niitä myös saimme. Vaikka olen liikkunut Tampereen nurkilla yli 20 vuoden ajan, en ole tullut käyneeksi Hatanpäässä. Nyt sekin puute korjaantui ja jopa herätti ajatuksen käydä ihastelemassa puutarhaa uudemmankin kerran.

17 henkilön porukasta osa on tavannut toisensa jo aikaisemmin, mutta useimmat kasvot olivat toisilleen vieraita. Se ei haitannut, sillä tervehdysten myötä blogit ja kasvot löysivät toisensa ja sen jälkeen kaikki olivat, kuin ikänsä toisensa tunteneet. Kesätuulia Mutamäki mustikoilla -blogista oli askarrellut kaikille hauskan nimilapun, joka auttoi kasvojen ja bloginimen yhdistämisessä.

Kiersimme arboretumia vaihtelevilla kokoonpanoilla; toisinaan kahden jonkun toisen henkilön kanssa, toisinaan taas koko ryhmän voimin. Aina joku irtaantui hetkeksi kuvaamaan jotain kasvia tai kaunista näkymää palaten jälleen porukkaan. Välillä kuului innostuneita huudahduksia jonkun löytäessä mielenkiintoisen kasvin ja siitä sitten sukeutui keskustelu, millainen suhde itse kullakin kyseiseen kasviin on.

Kierroksen päätteeksi kokoonnuimme valtavan puun alle pikinikille. Laura oli valmistanut isot kulholliset salaattia, maukasta pataleipää ja muuta purtavaa, jotta jaksaisimme jatkaa matkaa Pinsiön taimistolle.

Hatanpäästä lähdimme autoletkassa ajamaan kohti Vaasan tien varressa sijaitsevaa Pinsiön taimistoa. Ensin katsastimme taimiston näyttelypihan ja sen jälkeen yksi jos toinenkin siirtyi taimikaupan puolelle.

Monilla oli kenties ajatus vain kierrellä ja katsella, mutta niin vain tarttui puskia ja perennoja retkeläisten mukaan. Minäkin olin juuri perjantaina hakenut postista nettikaupan kasvitilauksen ja samalla vakaasti päättänyt, että nyt on pidettävä vähän taukoa kasvihankintojen kanssa. Aika lyhyt tauko siitä taas tuli.

Ihastuin kuvassa olevaan koristemansikkaan, mutta se oli ehtinyt taimistolta loppua. Jotain korviketta mukamas aina pitää tilalle hankkia ja niinpä ostin tarhakalliokielon, tunturipoimulehden, tarhakellokärhö Aljonushkan ja rönsyleimu Arianen. Toki paljon muutakin mielenkiintoista ja kaunista taimistolta olisi löytynyt, mutta joskus onneksi itsehillintä tulee ajoissa peliin.

Saatuamme vihertävän tuhlaamisviettimme tyydytettyä lähdimme ajamaan kohti Hämeenkyröä ja Lauran vanhempien Hanna ja Lauri Korpijaakon puutarhaa. Lauri Korpijaakko on Suomen ruususeuran puheenjohtaja ja intohimoinen ruusuharrastaja. Hänen puutarhastaan löytyy liki 500 ruusupensasta, joista noin 200 erilaista. Olimme kuin seikkailulla salaisessa puutarhassa, jossa isäntä esitteli ruusujaan ilman minkäänlaista epäröintiä tai takeltelua. Kunkin ruusun väri, kukinnan runsaus ja kiehtovat tarinat löytöruusujen historiasta seurasivat toinen toistaan.

Lauri Korpijaakko kulki ryhmän edellä oksasaksien kanssa ja napsi ruusupensaista pistokkaita halukkaille. Pistokas vain muovipussiin kera kostutetun talouspaperin ja mukaan maalarinteippiin kirjattu ruusun nimi. Saimme vielä hyvät ohjeet pistokkaiden hoitamisesta ja juurruttamisesta. Minulle lähti mukaan yhdeksän erilaista ruusupistokasta, joista yhden nimi on nyt kadoksissa. Saapa nähdä, onnistuuko juurruttaminen.

Kierroksen päätteeksi isäntä tarjosi ostettavaksi tänä vuonna julkaistua Leif Blomqvistin "Pohjoisen ruusut" -kirjaa. Katselin kirjaa jo kevätmessuilla, mutta silloin en raaskinut sitä ostaa. Nyt en voinut vastustaa kiusausta, sillä kirja on runsaan tietosisältönsä lisäksi täynnä todella upeita ruusukuvia.

Tapahtumarikkaan retkemme päätteeksi ajoimme lyhyen matkan päähän Lauran kotiin, jossa meitä odotti iso kattilallinen tuoksuvaa keittoa ja jälleen ihanaa Lauran leipomaa pataleipää. Ensin kuitenkin piti tehdä puutarhatarkastus ja siinä ohessa myös ihastella Lauran perheen hienosti remontoitua vanhaa saunaa, jossa tuoksui ihan OIKEALTA suomalaiselta saunalta.

Ennen terassin ison pöydän ja keiton ääreen istahtamista oli vielä tilaisuus saada muutamia taimia niin Lauran puutarhasta kuin tapaamiseen saapuneiden bloggaajien mukanaan tuomia jakotaimia. Minä en vienyt mukanani yhtään tainta, sillä kukaan tuskin ilahtuisi kotilonmunista. Siitä huolimatta sain Kivipellon Sailalta Kuolanpionin ja jonkun muun tuoman Kulleron - kuka teistä ilmoittautuu lämpimän kiitokseni kohteeksi.

Tove Jansson

Kyllä oli kerrassaan mukava päivä. Aivan valtavasti kyseltävää ja kerrottavaa ja juteltavaa. Kaikki olivat kuin ikänsä toisensa tunteneita. Ei minkäänlaista kateutta, kyräilyä eikä pahaa puhetta, vaan hyvää mieltä, samanlaista huumoria ja yhteen hiileen puhaltamista. Kyllähän minua jännitti tapaaminen aivan mielettömästi, mutta kaikki jännitys oli hetkessä pois pyyhkäisty. Eri näköisiä, eri kokoisia, eri ikäisiä ja kaikilla voimakas rakkaus kasveihin, puutarhaan, luontoon. Ei siinä aina sanoja tarvittu.

Eilinen päivä oli pitkä, sillä lähdin kotoa puoli kahdeksan aikaan aamulla ja palasin hiukan ennen yhtätoista illalla. Siihen mahtui runsas 400 km ajamista, joista jokunen vähän ohikin. Niin oli ihana tapaaminen ja siitä iso kiitos kuuluu Lauralle ja Riinalle sekä teille kaikille läsnäolijoille.

Blogitapaamisessa Tampereella 13.6.2015 mukana olivat: 

Pia Anneli

Aamukastetta puutarhassa http://anneliviantalossa.blogspot.fi/  

Pioni

Anun puutarha http: //anunpuutarha.blogspot.fi/2015/06/taydellinen-paiva-tampereen-seudulla.html 

Cheri

Autuas olo http://autuasolo.blogspot.fi/2015/06/ja-meilla-kaikilla-oli-niin-mukavaa_15.html 

Laura

Elämää paratiisinpalasessa http://paratiisinpalasia.blogspot.fi/2015/06/kun-puutarhahoperot-tapaavat.html 

Jori ja Jouko

Hernepensaskujanne http://hernepensas.blogspot.fi/2015/06/ikimuistoisessa-bloggaajatapaamisessa.html

Molley
Jonninjoutavaa ja kaikkea siltä väliltä http://mesiangervo.blogspot.fi/

Kati

Katin kanssa http://katinkanssa.blogspot.fi/2015/06/puutarha-reissu-tampereelle-ihan.html

Saila

Kivipellon Saila http://kivipellonsaila.blogspot.fi/2015/06/aurinko-paistaa-sielussa.html

Kesäkukka
Kosmosta ja leijonankitaa http://kosmostajaleijonankitaa.blogspot.fi/

Kesätuulia 

Mutamäki mustikoilla http://mutamaki.blogspot.fi/2015/06/mahtava-kohtaaminen.html
 

Kati
Oravan kesäpesä http://www.oravankesapesa.net/2015/06/puutarhabloggaajien-tapaaminen.html

Kurjenkello

Pienen pihan suuria unelmia http://pienenpihansuuriaunelmia.blogspot.fi/2015/06/muistoja-matkaani-sain.html

Between

Rikkaruohoelämää  http://rikkaruohoelamaa.blogspot.fi/2015/06/meilla-kaikilla-oli-niin-mukavaa.html

Marja

Suvikumpu  http://risusydan.blogspot.fi/2015/06/ilmojen-haltijakin-suosii.html

Riina

Versoja Vaahteramäeltä http://versojavaahteramaelta.blogspot.fi/2015/06/keidashetki.html

sekä Eija, 

jolla on puutarha, mutta ei blogia 

 Laura ikuisti kaikki tapaamisen osanottajat yhteiskuvaan.

Takarivistä vasemmalta lukien:

Piia Anneli - Aamukastetta puutarhassa

Eija - jolla on ihana puutarha, mutta ei blogia

Kati - Oravan kesäpesä

Saila - Kivipellon Saila

Tarja - Rikkaruohoelämää

Helena - Pienen pihan suuria unelmia

Marja - Suvikumpu

Anne - Marie - Kosmosta ja leijonankitaa

Raili - Jonninjoutavaa jakaikkea siltä väliltä

Johanna ja Jouko - Hernepensaskujanteen takana siintää botager

Eturivi vasemmalta lukien:

Riina - Versoja Vaahteramäeltä

Anu - Anun puutarha

Suvi - Mutamäki mustikoilla

Kati - Katin kanssa

Cheri - Autuas olo

Laura - Elämää Paratiisinpalasessa

Kylmää kuin syksyllä

Niin on taas kylmää kuin syksyllä. Kovin tämä suomalainen sää heittelehtii laidasta laitaan. Ehkä alle kymmenen asteen sateinen koleus tuntuu entistäkin ankeammalta päästyämme niin monen päivän ajan nauttimaan auringon paahteesta ja kesäisistä tunnelmista. Vaan vastahan on toukokuun loppu ja koko kesä vielä edessä. Kukatkin kukkivat pidempään. Kunhan sade loppuu, pääsen taas pihamaalle möyrimään. Eikä tarvitse jatkuvasti pysähtyä pyyhkimään hikeä otsalta ja silmälaseista. Kaikella on siis tässäkin tapauksessa hyvät puolensa.

Kiitos kaikille kommenteista, joita laitoitte keväisestä blogitaapamisesta kirjoittamiini teksteihin. Eiliseen Paula Ritanen-Närhen ihanaa puutarhaa käsittelevään postaukseen kävin myöhemmin illalla lisäämässä vielä linkit muiden blogitapaamisessa olleiden tyttöjen blogeihin. Samastakin kohteesta jokainen oli löytänyt omat kuvakulmansa ja kirjoittanut eri tavoin, joten kokonaiskäsitys blogitapaamisesta ja sen kohteista täydentyy vierailemalla useammassa blogissa.

Tervetuloa myös Riina ja Henrietta blogini lukijoiksi. Onkin tosi mukavaa lukea teidän blogejanne ja kommenttejanne nyt, kun olette mielessäni ihan tiettyinä henkilöinä. Sama pätee tietenkin myös muihin tyttöihin, joihin tapaamisessa tutustuin.

Taitaa tuolla minun tikkaita kiipeällä keijullani olla pikemminkin kissankellopuku, mutta silti sitä katsellessa tuli mieleen tämä vanha lastenlaulu:

Kun Ruusu ja Poimulehti kävivät nukkumaan,

niin kissankello kuiski tänä yönä juhlitaan.

Ne juhlat on suuret ja hienot jos valvot niin silloin näät

Ovat kaikki kutsuttuja ne on keijukaisten häät.

On morsian kaunein keiju orvokkipuvussaan

ja sulhasenaan yön prinssi usvaviitassaan.

Ja kun valkea hieno usva niitylle laskeutui

niin sirkat aloitti valssin joka tuulesta punoutui.

Oli kaikilla pienillä keijuilla kuunsäteet hiuksissaan.

Ja kauneimmat kastehelmet loistivat puvuissaan.

Ja rastas huilua soitti, ja myyrät tanssi niin.

Ja leppäkertut ja kirvat oli puettu parhaimpiin.

Kun aamulla aurinko nousi, oli juhlat päättyneet.

Vain Ruusu ja Poimulehti, nukkuivat yksikseen.

Mutta kaikki keijujen helmet, oli jääneet kukkasiin.

Ne kimalsi auringossa ja nauroi, nauroi niin.

Toivotan kaikille mukavaa viikonloppua pyhineen ja juhlineen. Mekin menemme Ukkokullan kanssa ystäväni nuorimmaisen valmistujaisiin. Poika suoritti yhteistutkinnon eli hän saa valkolakin ja valmistuu puuartesaaniksi.