perjantai 17. kesäkuuta 2016

Satonäkymiä


Puutarhamarjat eivät toki vielä ole kypsiä, mutta raakileita on jo runsaasti. Samoin viime päivinä on uutisoitu mansikoiden kypsyvän hyvää vauhtia. Ensimmäiset maistiaiset oli pakko ostaa, kun näyttivät niin herkullisilta.

Rentoakankaali - Ajuga reptans

Pensaissa notkuvia herukkaryppäitä katsellessani tajusin, että pakastin on edelleen puolillaan edellisvuoden marjoja. Yleensä pakastan osan herukoista kokonaisina ja osan mehustan. Kahden aikuisen taloudessa ei kuitenkaan marjoja niin ylettömästi kulu. Varsinkaan punaherukoita, jotka ovat aika happamia. Piirakkaa, smoothieta ja vispipuuroa. Siinä ne vakiokäytöt punaherukalle. Mehuja itse en juo juuri ollenkaan, eikä paljon Ukkokultakaan. Lähinnä Poika kotona käydessään, mutta ei siihenkään tarpeeseen litratolkulla herukkamehua kulu.

Lemmikki - Myosotis

Sadepäivän ratoksi tyhjensin arkkupakastimen marjoista ja laitoin mehumaijan hellalle. Siinäpä saikin sitten yhden päivän kevyesti kulutettua marjojen ja mehujen kanssa puljatessa. Kun vielä tuntien mehumaijan vahtimisen päätteeksi pesin kattilat, kauhat ja muut tykötarpeet, päätin uuden herukkasadon aikanaan kypsyessä tarkoin miettiä, kuinka paljon siitä kannattaa jättää omaan käyttöön ja kuinka paljon lahjoittaa muille.

Lilja Sweet surrender

Elämä on toisinaan vähän kummallista. Silloin, kun lapset ovat pieniä ja tarvetta oman puutarhan marjoille ja hedelmille olisi eniten, ei satoa juurikaan tule. Sitten saapuu päivä, jolloin puut ja pensaat ovat kasvaneet satoisiin mittoihin ja puutarha lahjoittaa antimiaan yllin kyllin. Silloin kuitenkin marjoja napostelevien määrä on kutistunut kahteen vanhaan kurppaan, joiden päänsäryksi jää toimittaa runsaat sadot niitä hyödyntäville. 

  
Omenanraakileita puissa ainakin on nyt runsaasti. Suurimmista ryppäistä pitänee harventaa osa pois, jotta jaksavat kasvaa isoiksi omenoiksi. Aika paljon omenapuut itse tapaavat pudottaa raakileitaan, mutta aurinkoisten säiden palattua täytyy käydä tutkimassa tilannetta. Fb:n puutarharyhmässä opin muutama päivä sitten hyvän muistisäännön raakileiden harventamiselle. Viiden raakileen ryppäässä toimi seuraavasti: "Nips, naps ja vielä kerran naps. Jäljelle jää kaks." 

Nyt vain hartaasti toivomaan, ettei tuomenkehrääjäkoit tai muutkaan ötökät löydä tietään minun - tai kenenkään muunkaan - omenapuihin. Mikä onkaan nautinnollisempaa loppukesän huvia, kuin aamusella käydä noukkimassa oman puun omenoita rouskutettaviksi.

Sitä odotellessa oikein mukavaa kesäviikonloppua teille kaikille!
 

44 kommenttia:

  1. Ensimmäiset mansikat kypsyivät alkuviikolla, lähes kolme viikkoa aikaisemmin kuin viime kesänä. Muitakin marjoja ja omenoita näyttää tulevan runsaasti.
    Olet onnistunut tallentamaan lemmikin herkkyyden hienosti kuvaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totesin lemmikin kuvaamisen vaikeaksi, sillä pienikin tuuli huojuttaa hentoa kukkaa, jolloin tarkentamisen kanssa saa tehdä työtä.
      Oman kylän mansikat ovat yleensä olleet todella makoisia. Kun omaa mansikkamaata ei ole, on mukavaa, ettei tarvitse kovin pitkälle mansikoita lähteä hakemaan.

      Poista
  2. Meillä on samanlailla, pakkasessa vielä marjoja. Olen vuosien varrella vähentänyt tuota säilöämistä, mutta olen sellainen kaikenvaralle ihminen. Meillä mies juo mehua, mutta minä en. Joka vuosi jää ylimääräisenä mehuja sekä marjoja. Marjojen kanssa pärjää hyvin, kun ne voi mehuttaa.
    Meille ei tule omenia kovin paljoa, punaisia viinim, tulee, mutta mustia tulee, joskin vähän on ripukassa marjoja. Kyllä nuo meille riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hävitin viime kesänä kaksi isoa punaherukkapuskaa uuden ruusupenkin tieltä ihan sen vuoksi, ettei kertakaikkiaan niin paljon marjoja meillä tarvita. Vielä jäi punaherukkapensaita. Mustaherukkaa tulee aika vähän, sillä äkämäpunkin vuoksi hävitin kolme vuotta sitten mustaherukkapensaat ja uudet pensaat eri paikassa eivät vielä kovin paljon tuota.

      Poista
  3. Voi että, hassua tosiaan tuo sadon määrän nurinkurinen kehitys. Minä kyllä juon mehua vaikka kuinka, etenkin kesällä se on ihanaa janojuomaa ja siitä saa virtaa jatkaa taas pihapuuhissa.
    Ihana lemmikki, niin suloinen! Kuin Juuso ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisiköhän käydä siemaisemassa mukillinen herukkamehua. Nyt nimittäin tarvittaisiin hiukan lisäenergiaa, kun tuli Juuson kanssa huhkittua pihalla melkein neljä tuntia. Heti, kun sade taukosi, oli hinku ulos, sillä säätiedotuksen mukaan sade alkaa uudelleen kohtapuoliin. Ja sen näköistä on taas taivaallakin. Juuso onkin varsinainen lemmikki. Se makaa rötkötti kostealla nurmikolla vahtimassa, että varmasti istutan kukkaset kaikkien sääntöjen mukaan.

      Poista
  4. Meillä menee nyt marjaa vaikka kuinka paljon luonnon jogurtin ja mysli kanssa. Viimeisiä viedään, joten toivon että on satoa marja vuosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oman puutarhan sato on tärkeä lisä talven ruokavaliossa. Meillä punaherukkapensaita on niin monta ja kaikki erittäin satoisia. Jospa nuo mustaherukat vihdoin kasvaisivat ja alkaisivat tuottaa vaihtelua herukkasatoon.

      Poista
  5. Meillä menee nyt marjaa vaikka kuinka paljon luonnon jogurtin ja mysli kanssa. Viimeisiä viedään, joten toivon että on satoa marja vuosi.

    VastaaPoista
  6. Kunnon satoa täällä odotellaan sekä herukoista että omenoista. Vielä näin alkukesästä on toiveet korkealla.
    Viime vuonna omppusato oli surkea. Omput puristetaan mehuksi ja pakastetaan. Omppumehua menee meillä ihan mahdottomasi. Lapset ovat siihen ihan hullaantuneet.
    Herukoitakin menee - varsinkin mustia. Jälkikasvun lempijälkkäri on marjarahka. Siihen upotan meillä herukat ja vadelmat. Meillä lapset perheineen viettävät niin paljon viikonloppuja, että toivon kunnon satoa, niin saavat taas terveellistä murkinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjarahka on meidänkin herkkua ja sen taisin unohtaa mainita. Mustaherukkapensaat ovat vielä nuoria, eivätkä tuota kummoistakaan satoa. Vanhat mustaherukat jouduin hävittämään äkämäpunkin kanssa. Ei niistä muuten näköjään päässyt eroon.
      Omenat ihan kaikissa olomuodoissaan ovat suurta herkkua ja siksi toivon hartaasti, ettei mikään tuhoaisi lupaavalta näyttävää satoa.

      Poista
  7. Meillä näyttäisi tulevan valtavasti omenoita tänä vuonna, viime vuonna oli toisin. Pakastan omppuja lohkoina ja keitän mehuksi. Omppumehu on niin hyvää.
    Marjasatokin näyttää punaisista hyvältä, mustat leikkasin keväällä alas, joten niistä en odotakkaan. Vadelmiakin näyttäisi tulevan taas ihan kivasti, sekä puutarha- että villejä. Lämmin alkukevät taisi saada kaikkeen vauhtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime vuosi olikin aivan surkea omenavuosi. Joitakin omenia kypsyi, mutta niihinkin vähiin iski kehrääjäkoi. Eipä kovin montaa omenaa syötäväksi tai piirakkaan jäänyt, puhumattakaan mehusta. Nyt on toiveet korkealla.

      Poista
  8. Meillä menee ihan samoin kuin sinulla siellä teillä - nyt on enää kaksi aikuista kotosalla nauttimassa puutarhan antimista. Silloin kun lapset olivat pieniä, olinkin todella innokas laittamaan kaiken visusti talteen. Meillä juodaan vieläkin paljon mehuja ja tykätään mustikkasopasta , nammm.. Mustaherukka on kyllä niin arvokas marja että pyrin ainakin siitä keräämään kaiken talteen.
    Tosi suloinen kuva lemmikistä <3
    Toivotaan todellakin etteivät tuholaiset löytäisi omenapuitamme, viime vuonna omenasato oli tosi huono.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustaherukka olisikin herkkumarja, mutta jouduin muutama vuosi sitten hävittämään mustaherukkapensaat sitkeän äkämäpunkin vuoksi. Uudet pensaat eivät vielä kummoistakaan satoa tuota.
      Mustikoita saan yleensä pikkuveljeltäni, joka on innokas marjastaja.

      Poista
  9. Jahas, useankin kommentoijan kanssa eletään presiis samanlaista vaihetta, eli yliuotannon paineissa. Puutarhamme lienee perustettu 70-luvulla? Viime kesänä investoin (85€) ja ostin veivattavan omenpuristimen. Kelpo väline saada tuoremehutyyppistä todella maistuvaa sokeritonta mehua. Pakastaa se täytyy,muuten ei säily. Nyt oli ohje, että omenapuut voi myrkyttää omppumadoista tuossa juhannuksen tietämillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omenoista meillä ei toistaiseksi ole ollut ylituotantoa, sillä hyvänä vuonna kaikille löytyy käyttöä. Niitä syödään tuoreena ja säilötään monenlaisessa muodossa. Olen myös harkinnut omenapuristimen hankintaa, mutta viime vuonna se jäi unholaan, kun ei tullut juuri omenoitakaan.

      Poista
  10. Suloistakin suloisempi lemmikki. Mukavaa perjantai iltaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maatuska! Kerrankin onnistuin saamaan tärähtämättömän kuvan lemmikistä.

      Poista
  11. Hyvä sato sinulla on tiedossa. Meillä viime kesän marjat loppuivat jo huhtikuussa, vaikka syksyllä tuntui, että marjoja on niin valtavasti. Upea lemmikki. Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä meilläkin marjat loppuvat jo hyvissä ajoin ennen seuraavan sadon kypsymistä. Viime kesänä punaherukkaa tuli niin valtavasti, ettei sitä ole ehditty syödä.

      Poista
  12. Meillä marjoja tulee joka vuosi niin paljon etteivät mahdu pakastimeen, jätänkin suosiolla osan marjoista pensaisiin lintujen riemuksi. Mehun keitän kaikista marjoista sekaisin niin että joukossa on aina mansikkaa tai vadelmaa, ei tule liian hapanta.
    Voi te onnelliset jotka saatte omenoita, meille ei tule yhtään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti omenat saavat kypsyä rauhassa ilman ötököiden puraisuja.
      Ylimääräisiä marjoja olen antanut sukulaisille, tuttaville ja naapureille. Yleensä oma pakastin alkaa jo olla tässä vaiheessa tyhjä, nyt ei.

      Poista
  13. Hyvältä näyttää satosi tulevan. Kiva on taas syksyllä ruveta täyttämään pakastetta.
    Mukavaa viikonloppua ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman puutarhan sato on kyllä mukavaa. Kohta alkaa säilönnän ajat olla käsillä.

      Poista
  14. Hyvät satonäkymät siellä. Meille tulee aina niin paljon omenoita, että joutaa osa jäädä tulemattakin. En siis tee raakileille mitään. Joka toinen vuosi hukutaan omenoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahden huonon omenavuoden jälkeen voisin vaikka vaihteeksi omenoihin hukkuakin.

      Poista
  15. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  16. Toivottavasti sinulle tulee hyvä sato niin omenoista kuin herukoistakin ym. Minullapa onkin ensimmäinen marjasato alkanut kypsymään puutarhassa. Käyppä katsomassa blogistani, jos kiinnostaa tietää, mistä puskasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Puutarhamyyrä, kävin kurkkaamassa ja mukavan vinkin blogistasi sainkin.

      Poista
  17. Blogissani on sinulle haaste! En tiedä, oletko saanut saman jo aiemmin. Mutta käy katsomassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käynpä vilkaisemassa. Kiitos vinkistä.

      Poista
  18. Samoja pulmia minulla marjojen kanssa. Tosin olen oppinut, ettei kaikkia tarvitse kerätä ja voin pyytää marjattomia keräämään marjoja itselleen. Punaherukkaa meillä ei kulu juuri ollenkaan.
    Minä tein ensimmäisen mansikkakakun esikoisen syntymäpäiville kesäkuun alussa. Tosin ostin hollantilaisia mansikoita, mutta hyviltä nekin maistuivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naapuri on meilläkin käynyt punaherukoita keräämässä. Tänä vuonna sato tulee olemaan pienempi, kun punaherukoista hävitin kaksi pensasta, eivätkä uudet mustaherukkapensaat vielä kovin paljon tuota.

      Poista
  19. Ihana kuva lemmikistä. Nyt näyttäisikin tuleva ihan satoisa vuosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrankin onnistuin saamaan lemmikistä tärähtämättömän kuvan. Oman puutarhan sato on kyllä mukava lisä ruokapöydässä.

      Poista
  20. Marjasatoa näyttäisi tulevan runsaasti puutarhan puolelta, metsässä en ole vielä käynyt tutkimassa. Me ollaan marjojen superkuluttajia, tosin pakkasesta löytyy vielä muutama puolukkapussi(herkut on jo syöty). Toivottavasti naapurilta saamalle mehulingollekin tulisi käyttöä syksyn omenasadosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman puutarhan sato on kyllä oiva lisä ruokapöydässä. Yleensä meillä pakastin on tyhjä jo tässä vaiheessa, mutta nyt on kulutus selvästi vähentynyt. Ja viime vuoden punaherukkasato oli valtaisa.

      Poista
  21. Hyvä herukkasato näyttää tännekin tulevan. Punaherukkamehu on tosi hyvää ja sitä meillä kiitettävästi juodaan.
    Minä en juo ollenkaan teollisuuden mehuja tai muita juomia. Pakastimesta löytyy täällä marjoja samoin myös kaupungissa. Olen huomioinut, että seuraava sukupolvi ei erityisemmin välitä kotoisista mehuista ja täältäkin kellarin hyllyiltä näin kesäaikaan löytyy kaikensorttisia teollisuuden janojuomia.
    Joskus tuntuu, että esim. mehumaija on jo aataminaikuin kapistus. Meilläkin maalla aina onneksi joku naapuri saattaa käydä itselleen marjoja poimimassa ja lähinnä punaherukoita. Viime kesänä täällä maalla lähinaapurini kertoi punaherukoita jonkun kyselleen mutta kun kuuli, että ne pitää itse poimia ei marjat enää kiinnostaneetkaan. Kyse oli ollut melko nuoresta henkilöstä ja marjathan eivät olisi mitään maksanut.
    Tosi ihana ja hyvä kuva lemmikeistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meillekään pahemmin kaupan mehuja ostella. Meillä on erinomainen hanavesi ja sillä pärjää pitkälle. Poika on sen verran pihi, ettei törsää kauppojen mehuihin ja lisäksi hän arvostaa oman puutarhan satoa. Hänelle kotimehua menee ehkä eniten.
      Olen huomannut saman eli moni nuorempi ihminen on jotenkin etääntynyt puutarhatuotteiden hyödyntämisestä. Jos joku on trendikästä - kuten lehtikaalishipsit - sitä viljellään ja hyödynnetään, mutte ei oikein muuta. Toivottavasti suuntaus muuttuu ja ymmärretään, kuinka suuri etu on korjata satoa omasta tai jonkun sukulaisen puutarhasta. Sehän on sitä lähiruokaa ja luomua parhaassa mahdollisessa muodossa. Viime kesänä annoin osan punaherukkasadosta naapurin miniälle. Hän olisi toki tullut itsekin keräämään marjoja, mutta ehdin jo itse kerätä huomatessani, etten niin paljon millään ehdi omassa taloudessa käyttämään.
      Mehumaija on oivallinen hankinta taloudessa, jossa puutarha tuottaa vähinkin satoa. Ajattelinkin pakastinta tyhjentäessäni, että onpa oma mehumaijani tienannut hintansa jo moneen kertaan.

      Poista
  22. Täällä myös myöhäisherännyt; syön pakastinta tyhjäksi joka päivä, mutta aika toivoton urakka, kun olen tolkuttomasti marjoja pakastanut suhteessa tarpeeseen. Silti uutta satoa odotan vesi kielellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ne pakastinmarjat ole laisinkaan sama, kuin tuoreena puskasta kerättävät. Mutta eipä sitä raaski edelliskesän marjoja poiskaan heittää. Nyt ne on keitetty mehuksi, joten eiköhän tule joka tapauksessa käytettyä. Toivotaan siis tulevastakin sadosta erinomaista.

      Poista
  23. Juu, hyvältä näytää satonäkymät. Meillä on vain yksi marjapensas kutakin lajia, suurin osa sadosta menee suoraan pensaista suihin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parhaalta ne marjat maistuvatkin suoraan pensaasta syötyinä.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!