sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Tinttejä tähtäillen

Pieni haaveri muutti tämän tipusen ilmettä.

Kotipihan lintujen seuraamisesta on tullut oivallinen talvikauden harrastus. Ennen erotin suurin piirtein talitintin variksesta, mutta aivan muutaman viime vuoden aikana tunnistamieni lintujen lajikirjo on kasvanut melkoisesti.

Vuosiin en juurikaan harrastanut lintujen ruokintaa. Puutarhaharrastuksen lisääntyessä ymmärsin, että linnuilla on iso rooli puutarhan hyvinvoinnissa. Puutarha tarvitsee lintunsa ja ötökkänsä. Bonuksena, eikä suinkaan vähäisimpänä, lintujen tunnistamisesta ja niiden touhujen seuraamisesta saa runsaasti iloa.


Yleisimmät ruokailijat lintulaudoillamme ovat tali- ja sinitiaiset. Myös jokunen kuusitiainen käy silloin tällöin. Mustarastaita on runsaasti ja joskus näkyy muutama varpunenkin. Närhiä on välillä kolmekin kappaletta. Käpytikka on tuttu kaveri talipötkylän kyljessä. Tänään se nökötti liikkumattomana pitkän aikaa nukkuvan näköisenä. Lopulta se alkoi nakuttaa talia.


Tämän syksyn uusiin kävijöihin ovat kuuluneet punatulkut, joista iloitsen kovasti. Samoin kerran olen nähnyt pyrstötiaisten pyrähtävän porukalla syreenin ruokinta-automaatille. Se oli tosiaan pyrähdys, sillä pian koko joukko jatkoi matkaansa. Yhden kerran olen nähnyt myös töyhtötiaisen. Viime viikolla siemeniä kävi syömässä lintu, joka saattaisi olla pähkinänakkeli. Sekoitan siementen sekaan pähkinöitä, joista monet linnut tuntuvat tykkäävän. Nimensä mukaisesti myös pähkinänakkeli.


Viime talvena näin pihassamme harmaapäätikan ensimmäistä kertaa ja viime aikoina se on jatkanut vierailujaan. Harakoita ja variksia pihassa kulkee alituiseen. Varisten en ole nähnyt tulevan ruokintapaikoille. Sen sijaan harakat saapuvat meluisasti rehvastellen kahden kimpassa ruokintapaikan alle, jolloin pikkulinnut pyrähtävät kauemmaksi. Tintit varmaan tietävät, etteivät isot linnut pitkään pysty siemeniä nokkimaan ohuilla syreeninoksilla taiteillen ja siksi odottavat maltillisesti ylemmillä oksilla harakoiden lähtöä.


Oravia pihapiirissä näyttää olevan vähintäänkin kolme vakiokävijää, ellei enemmänkin. Usein kaksi kurrea kisailee olopihan syreeneissä. Ne ovat kuin pieniä apinoita riippuessaan häntänsä ja takajalkojensa varassa pää alaspäin napsien samalla siemeniä etujaloillaan automaatista. Oravat ovat pesineet muutamien naapuriemme välikatossa riipien lämpöeristeitä. Saattavat saada aikamoista tihutyötä aikaan, mutta en minä niitä osaa silti inhota.


Minulla ei ole lintukuvaukseen soveltuvaa putkea, joten en edes yritä leikkiä lintukuvaajaa. Joskus nappaan pokkarin zoomilla keittiön ikkunasta mielenkiintoisia lintuja lähinnä tallentaakseni niitä omiksi muistikuviksi. Hyviä lintukuvaajia on netti pullollaan ja monet puutarhabloggaajat julkaisevat hienoja tinttiotoksia. Viimeksi kävin ihastelemassa närhiä Susannan Luonnon luomaa -blogissa.

Niinpä saatte tämän postauksen kuvituksena katsella kotipihani helpommin kuvattavia tinttejä. Kyseisten lintujen valmistaja on käyttänyt luovuutta varsin vapaasti. Jokainen saa täyttää puuttuvat tunnusmerkit mielikuvituksellaan.


Naapurin Leevi-kissa on ottanut vakiopaikakseen meidän marjakuusen alustan. Siinä se nököttää pitkiäkin aikoja. Mahtaako se odottaa, että puusta putoaa tintti sen suuhun, vai odottaako se kenties Juusoa kaverikseen. Roikkuvissa automaateissa ruokailevat tintit eivät pahemmin Leeviä säiky, mutta maassa syövät mustarastaat katoavat hetkessä Leevin saapuessa. Tulevat kyllä onneksi pian takaisin Leevin poistuttua. 

Leevi on hiukan säikky kissa ja niinpä ainut tapa saada siitä kuva, on tähtäillä ikkunan läpi. Juuson kanssa se ei ala reviiristä kiistelemään. Katsovat vain aikansa toinen toisiaan ja lähtevät sitten kumpikin omille teilleen. No, Juuso yleensä jatkaa kävelyretkeään tai palaa sisälle. Sehän ei ulkona vapaana ulkoile.


Joskus Juuso yltyy ikkunalaudalla istuessaan naksuttamaan tintti-tv:n näkymille. Aikansa ohjelmaa seurattuaan se kellahtaa oman nojatuolinsa syliin nautiskelemaan päiväunistaan. Pienistä täplistä ikkunalasissa mamma tietää, että päikkäriensä lomassa Juuso kyllä seuraa tintti-tv:tä ahkerasti silloinkin, kun mamma ei ole näkemässä.

Mukavia lintuhavaintoja kaikille!

56 kommenttia:

  1. Minä laitan linnuille ruokaa meidän vintin parvekkeelle. Muualle ne eivät kissojen vuoksi oikein uskalla tulla. Meillä Siiri myös naksuttaa suutaan aina kun katselee ikkunasta lintujen lentoa.
    Ihana amaryllis sinulla, minulla on vielä kaikki joulukukat ostamatta. Matkan takia en viitsinyt hakea mitään, mutta nyt on aika hakea ensimmäiset ihanuudet.
    Myös joulukonsertit meni sivu suun matkan takia, ehkä vielä jonnekin pääsen. Mari Palo on täältä meiltäpäin kotoisin ja hänen miehensä minun sukulainen... Marilla on upea ääni, viimeksi olen tv:stä katsonut hänen esitystään. Oikein hyvää toista adventtia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luinkin postauksesi upean jouluisesta Prahasta. Ja kyllä niitä joulukukkia vielä ehtii ostamaan.
      Mari Palon ääni on todella upea. Volyymi olisi kevyesti riittänyt kirkon takaosaan saakka ja ilman säestystäkin sitä olisi kuunnellut ilolla.

      Poista
  2. Ilntuja on kiva seurata. Minullakaan ei ole lintukuvaukseen sopivaa linssiä, ja jos joskus saan tarkan otkset (mikä on äärimmäisen harvinaista) täytyy kuvaa rajata kuvankäsittelyohjelmalla, jotta lintu on siinä edes jonkun kokoinen.
    Täällä kotosalla on lintujen kirjo suurempi kuin aiemman rivarikämpän pihalla, joten lintukirjaa on tullut selailtua ja uutta opittua. Pyrstötiaisia kävi viime talvena pihalla. Ovat tosiaan niin nopeita, että ei todellakaan onnistunut kuvata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lintukirjoja onkin kiva selailla ja niiden avulla oppii tunnistamaan hyvin lintuja. Pyrstötiaiset ovat siitä hauskoja, että ne tunnistaa jo kaukaa hauskasta äänestä. Eikä niitä tosiaankaan ehdi kuvaamaan. Häipyvät samantien matkaansa.

      Poista
  3. Olipas se mukava postaus. Samaa mieltä, lintuja on todella mukava seurata. Tänä talvena on pihassamme vieraillut myös paljon oravia. Kiva kun laitoit arvontailmoitukseni sivullesi. Hyvää toista adventtia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oravia meillä käy joka päivä. Yksi hyvin tummanharmaa oli taas tänään keittiön ikkunan takana aamulla keittiöön tullessani.

      Poista
  4. Lintujen ja oravien touhujen seuraaminen ruokintapaikalla on mukavaa puuhaa. Eipä ihme, että Juusokin siitä nauttii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso kyllästyy tinttien tarkkailemiseen yleensä huomattavasti isäntäväkeään aiemmin. Välillä on ihan niska kipeänä, kun aamuisin yritän katsoa lintulaudalla vierailijoita.

      Poista
  5. Ihana tipupostaus! Tuo ensimmäinen tipu on niin suloinen, sitä ei pieni haaveri haittaa lainkaan:)
    En itsekään aiemmin niin lintuja seurannut, mutta nyt kuvausharrastuksen myötä niiden touhuiluja tulee seurattua päivittäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla onkin usein hienoja lintukuvia. Ehkä tässä jossain vaiheessa taivun pidemmän putken hankintaan.

      Poista
  6. Mukava postaus!
    Voit olla mahdottoman iloinen siitä että, pähkinänakkeli, harmaapäätikka, pyrstötiainen, töyhtötiainen ja punatulkut viihtyvät pihassanne, ne eivät ole ihan mitään peruskauraa. Lajeja joista vaan haaveilen :)
    Tyttären kissa myös naksuttelee tälle tintti-tv:lle, häntä viuhuu myös ihan mahdottomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko säännöllisellä talviruokinnalla lintuja houkutteleva ja lajikirjoa runsastava vaikutus? Tänään taas näin pähkinänakkelin ja nyt olen siitä aivan varma. Oli juuri sellainen, kuin lintukirjan kuvassa.

      Poista
  7. Todella lintujaon mukava seurailla pähkinänakkelia en ole täällä nähnyt:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisen kerran minäkin pähkinänakkelin meillä näin. Tänään se oli niin lähellä, että tunnistus osui ja epävarmuus sai vahvistuksen. Kyllä se on pähkinänakkeli.

      Poista
  8. Lintuja on kyllä kiva seurata olohuoneen ikkunasta, kun käyvät ruokailemassa. Meilläkin on tänä vuonna näkynyt punatulkkuja tavallista enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punatulkut ovat tosi kauniita lintuja. Ymmärrän hyvin lintubongareita, jotka ihastuvat jokaisesta erikoisuudesta. Meikäläinen kun innostuu jo näistä tavallisista pihapiirin linnuistakin.

      Poista
  9. Lintujen puuhien seuraaminen on mukavaa ajanvietettä, orava käy meilläkin toisinaan. Vakiolintuja ovat sini- ja talitiaiset, pikkuvarpuset, fasaanit ja harakat. Joskus myös vierailee punatulkkuja ja viherpeippoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viherpeipot olisivat tervetulleita meillekin. Niitä en ole tänä vuonna nähnyt. Oravat ovat jokapäiväisiä vieraita.

      Poista
  10. Ihanaa, olet saanut pihaasi punatulkkujakin. Niitä niin toivoisin minäkin saapuvaksi. Meillä sini-hömö ja talitiaiset ovat suurin vierailijajoukko lintulaudalla. Viherpeipot, mustarastaat, pikkuvarpuset ja käpytikka käyvät myös pihalla aterioimassa. Fasaanit ovat sitten niitä ei toivottuja vieraita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhden ainoan kerran olen meidän pihassa tai ylipäätään koko kylässä fasaanin nähnyt. Naarasfasaani köpötteli meidän pihassa ja tänä päivänäkin ihmettelen, mistä se tuli ja minne meni. Sen koommin en ole täällä nähnyt. Niiden töräytykset eivät ole sitä kaikkein mukavinta kuunneltavaa.

      Poista
  11. Kivoja nuokin linnut :) Meilläkin on sekä oikeita lintuja pihalla, että "tekolintuja" kuistilla. Meidän entinen kissa Lilli säksätti linnuille ikkunasta katsellessaan...muut kissat eivät ole sitä ääntä pitäneet... Meilläkin on keittiön ikkunan alaosa täynnä kuonon jälkiä, vaikka kissat ulkonakin käyvät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nenänjäljet ikkunalasissa taitavat olla tuttu asia kaikille lemmikkien omistajille. Myös koiratalouksissa niitä pikkuläiskiä näkyy olevan.

      Poista
  12. Siellä käy mukavia lintuvieraita:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavia vieraita ja niiden touhuta on kyllä hauska seurata.

      Poista
  13. i love artificial birds in the porch as we live in the city town where birds appear less and of few certain forms

    VastaaPoista
  14. Ihania lintuja. Niitä ei voi puutarhassa liikaa ollakaan. Ihania myös leevi ja Juuso :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon käy noita oikeita tinttejä, mutta muutama tekotintti lisää aina sopii joukkoon.

      Poista
  15. Sullon hyvä lintuvalikooma, nii pikku patsahina ku elävinäki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ällistyin itsekin, miten monta tekolintua pihaan on kertynyt.

      Poista
  16. Ihana Juuso! Ja Leevikin kyllä, todella komea, siliteltävän söpö.
    Juuso pääsee nyt omatassuisesti kertomaan lintu- ym. havainnoistaan, sillä hän on saanut Saaripalstalta haasteen kertoa vuodenajoistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso kiittää iloisena, sillä häntä ei ole aiemmin haastettukaan. Täytyypä käydä kertomassa karvasankarille itselleen. Tuolla se röhnöttää nojatuolissa selällään tassut kohti kattoa.

      Poista
  17. Nuo linnut pysyvät ainakin paikoillaan kuvattaessa =).

    VastaaPoista
  18. Vastaukset
    1. Piti jotain keksiä, kun ei sopivaa lintukuvauskalustoa löydy.

      Poista
  19. Ihania kuvia! Lintuharrastus vie mennessään;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä olet oikeassa. Vuosi vuodelta sitä hurahtaa tinttien seuraamiseen yhä enemmän.

      Poista
  20. Voi linnut ovat niin ihastuttavia. Meilläkin on haaveena kasvattaa potagerin lintukantaa pikkuhiljaa. Ihania myös nämä patsaslintusi =) Meillä on vähän sama tilanne, ettei löydy kunnon putkea lintujen kuvaamiseen tai kuvaajat ovat liian äänekkäitä. Nautinnollista lintujen tarkkailuaikaa Sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voipi tosiaan olla, että minäkin olen joko liian äänekäs tai liian malttamaton. Vaikka se putki olisikin, mahtaisinko sittenkään jaksaa seisoa odottamassa sopivaa laukaisuhetkeä.

      Poista
  21. Kiva onkin seurata lintuja. Ainakin nuo pysyy paikoillaan :)
    Mikä lie tänä talvena kun ei saa lintuja kuvattua, ovat niin arkoja että huomaavat kun mie konttaan ikkunaan ja yritän varovasti tähdätä niitä.
    Tänään näin käpytikan ja sain kuvattuakin. Eilen kävi punatulkkuja, mut läksivät heti. Liekö liian huono tarjoilu täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lintukuvaaminen on oma taitolajinsa ja sopivan putken puuttumattomuuden lisäksi luultavasti osaaminenkin puuttuu. Mutta kiva niitä lintuja on katsella ilman kameraakin.

      Poista
  22. Lintujen katseleminen on hauskempaa kuin telkkari. Oikein harmittaa kun aurinko laskee niin pian, ties mitä harvinaisuuksia tuolla käy pimeään aikaan. Minäkään en osaa oravia inhota, vaikka aika petoja nekin osaavat olla. Ihana tuo naapurisi kisu, hyvä että se tyytyy haaveilemaan suuhun putoavasta tinttipaistista :D. Voi Juuso, hyvä kun se osaa ottaa noin rennosti, päivänokoset on elintärkeät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen usein miettinyt, onko lintulaudalla pimeässä yhtä vilkasta, kuin valoisassa. Vai lähtevätkö metsän puiden oksilla odottamaan uuden päivän valkenemista.
      Juuso on taitava köllöttelijä. Ikääntyminen näkyy myös lisääntyneenä nukkumisena. Olen jostain lukenut, että ylipäätään kissa nukkuu valtaosan vuorokaudesta.

      Poista
  23. Ihanat lintuhavainnot sinulla!
    Onhan vähän 'eksoottistempien' lintujen näkeminen ja kuvaaminen aina upeaa, mutta jokainen lintu on ainutlaatuinen elämys sellaisenaan.

    Hienoa, että blogistani on löytynyt katsottavaa :-)

    Terveisiä Juusolle ja Leeville :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susanna, blogistasi löytyy kyllä katseltavaa. Aina vain ei ehdi kommentoimaan.
      Nämä kuvaamani linnut ovat tosi eksoottisia. Mistä lie kaupan hyllystä meille tulleet ja varmasti niillä jokin funktio on ostohetkellä ollut.
      Juuso kiittää kehräämällä. Leeviä ei oikein pääse koskettamaan, mutta huikkaan sille terveisesi seuraavan kerran nähdessäni.

      Poista
  24. Kauniita lintuja sinulta löytyy puutarhasta, elävinä tai ei. Ja Juuso on aina yhtä suloinen =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso on suloinen, ja kissaihmisenä kaikki kissat ovat minusta ihania. Niiden suhteen olen vähän höpsähtänyt.

      Poista
  25. Lintubongailu on yhtä mukavaa kesällä ja talvella :) Kiva, että teillä on punatulkkujakin! Pyrstötiaisten parvi pöllähti meilläkin yhtenä talvena lintulaudalle ja lähti siitä hetken päästä taas matkaan. Sen jälkeen niitä ei ole näkynyt enää kertaakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punatulkkuja on nyt käynyt useaan kertaan. Hämmästyttävää, sillä vuosikausiin ei niitä näkynyt laisinkaan. Pyrstötiaiset ovat hauskoja ja niiden vierailut niin pikaisia, että hetken joutuu miettimään, näinkö niitä vai unta.

      Poista
  26. Aivan ihania lintuja, ja löytyihän sieltä muitakin eläimiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikenlaisia härpäkkeitä on vuosien mittaan tullut puutarhaan hankittua. Nyt toimivat oivallisena siltana lintupostaukseen.

      Poista
  27. ihana Juuso, rapsutuksia Hänelle!
    puutarhastasi löytyy aivan ihania pikkuruisia patsaita, tuosta kiven päällä olevasta tintistä pidin erityisen paljon. kiitos tästä mahtavasta postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutama vuosi sitten tein betonista ja rapskulehdistä pieniä altaita, joihin liimasin kaupasta löytämiäni tinttejä. Muut annoin lahjaksi, mutta yhden jätin itselleni. Linnun liimaus on irronnut, mutta hyvin se näköjään pysyy betonivadin reunalla.

      Poista
  28. Minulla on ollut lintulauta jo monta vuotta. Ruokailijoita on kiva seurata. Noista 'tekolinnuista' jokainen kelpaisi minulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonkun talipallon ja kauralyhteen saatoin aiemmin ripustaa. Viime vuosina olen siirtynyt aktiiviseen ruokintaan ja ilmeisesti linnut siitä kiittävät käymällä ahkerasti vierailuilla.
      Tekolintuja näyttää vuosien mittaan kertyneen. Osa on ympäri vuoden paikoillaan, osan asettelin kuvausta varten esille. Oikein nauratti, miten niitä onkin kertynyt.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!