Lunta tulvillaan...

 

"Lunta tulvillaan on raikas talvi- eikun kevätsää..."

Niin sitten tapahtui, kuten ennustettiin. Keskiviikkoaamu valkeni lumisena ja lisää sataa yli puolen päivän. Mittari näyttää -3℃ pakkasta, joten ihan heti tämä valkea uni ei vihreäksi muutu. Ei kahteen kolmeen päivään, sillä torstaiaamuna pakkasta voi olla jopa -7℃.

Tein pikaisen kierroksen lähipiippojen luona. Vasenrinteen sinisenä avautuneet krookukset vielä hivenen kurkistavat lumesta. Suurin osa piipoista on jo lumen peitossa.

Oikearinteen kevätkurjenmiekka Katharine Hodgkinit kuvasta löytää, jos tietää niiden sijainnin. Tuossa ne pikkuisen pilkistävät mustan aukon kohdalla.

Syreenipenkin tulpuista pisimmäksi venähtäneistä näkyy vähän kärkeä.

Pikkulintujen tilanne surettaa. Mustarastaita pihassa on ollut läpi talven lukuisia. Ne varmaan pärjää muutaman päivän takatalviolosuhteissa. Sen sijaan peipot ilmestyivät vastikään. Odottavat ruokintapisteellä, josko joku pudottaisi niille siemeniä. En viskele linnunruokaa maahan, jotta jyrsijät eivät löytäisi tietään pihaan. Nyt mietityttää, pitäisikö tehdä tilapäinen poikkeus, jotta peipot saisivat ruokaa?

 
Kellarikasvattamossa sentään on mukavan lumetonta ja valoisaa. Tomaatit ovat tanakoituneet kivasti. Viime vuonna kylvin tomaatit kaksi viikkoa tätä kevättä aiemmin. Silloin siirsin tomaatit, paprikat ja kurkut isompiin istutusastioihin 13.4. ja tuplaharsojen alle kasvihuoneeseen 20.5. Nyt en noihin päivämääriin pääse, eikä ole tarkoituskaan. Kellarissa ne ovat paremmassa turvassa kylmiltä öiltä, kunnes lämpötila sallii muuton kasvariin.

Sain ystävältä kuvan viherkasvin. Olen etsinyt ruukkukukalle nimeä. Voisiko se olla Pusukki eli Suukkosuu (Hypocyrta glabra)?

Kevätrakkautta

Raparperi kurkistelee

Tänään oli aivan huippuhieno kevätpäivä. Aurinko paistoi välillä täydeltä taivaalta, välillä vähän pilvien lomasta. Tuuli aika navakastikin, mutta ei laisinkaan kylmästi. Mistä lie, etelämeren saarilta puhaltanut. Ihanasti, mielestäni.

Pesin pari koneellista pyykkiä ja koneen lingotessa puhdistin pyykkitelineen naruineen. Sitten vain lakanat ulos liehumaan. Hetkessä kuivuivat. Että voikin olla mukavaa ripustaa märkää pyykkiä aurinkoisella pihalla lintujen laulaessa ympärillä.

Rapsuttelin siellä täällä pihamaalla ja pääsinpä jo keräämään kotiloitakin. En katsonut, onko niissä eloa vai ei. Pääsivät etikkapurkkiin marinoitumaan. Säästän pesuainepurkit ja lorautan sitten vähän etikkaa tyhjään purkkiin. Kun purkki on riittävän täynnä kotiloita, sen voi sellaisenaan laittaa roskiin. Voinhan minä toki marinoidut kotilot lahjoittaa eteenpäinkin, jos vain joku keksii niille käyttöä.

Eilen näin peipposia ja tänään kuulin niiden laulavan. Näin myös keltaisen perhosen liihottelevan alapihalla. Metsänreunan tuomessakin on jo ihan vihreät silmut.

Auringossa lämpömittari nousi 15 asteeseen, mutta nyt pilvien täyttäessä taivaan ja sateen rummuttaessa terassia lämpötila putosi vauhdilla kymmeneen asteeseen. Huikeaa sekin. Sanotaan, ettei tavaraan saisi rakastua. Mutta entä kevääseen? Saako kevääseen rakastua? Ei mahda mitään, rakastuin jo!
 

Kesäpäivän tuoksut

Muutama yö sitten näin unta, jossa saavuin pihalta terassin kautta sisälle ja ihmettelin, että kuinkas tuoksuköynnöskuusama ei ole kukkinut laisinkaan. Tai sitten se on kukkinut niin, etten ole edes huomannut ja kesä oli jo kääntymässä syksyksi. Seuraavana päivänä muistin unen ja oli pakko oitis mennä tarkastamaan köynnöskuusaman tilanne. Ei ollut kukkinut, mutta kukkisi kyllä aivan pian. Tänään tarkastin kuusamani uudelleen ja huomasin nuppujen vähitellen avautuvan. Tiedossa on siis terassille ihania tuoksuja.

Myös syreenit ovat vihdoin avanneet kukkansa ja aina ohi kulkiessa on pakko työntää nenä tuollaiseen lilaan rykelmään. 

Lemmikit alkavat vähitellen lopetella. Kylläpä ne ovatkin viime päivinä kukkineet villinä sinisenä merenä. Kuihtuessaan lemmikit alkavat kaatuilla sinne tänne ja vähitellen penkissä on ruskeankuivia pöheikköjä. Siinä vaiheessa nappaan kuivasta tuppaasta ronskisti kouralla kiinni ja kiikutan kompostiin. Kummasti ne taas seuraavana keväänä kukkapenkistä nousevat. Vaikka en sitä lemmikeistä syntynyttä kompostimultaa samaan penkkiin lapioisikaan.

Juuri nyt, istuessani tässä tietokoneen äärellä, kuulen avoimesta pihaovesta peipposen livertävän niin ihanasti. Kyllä se on nyt kesä. Tuntuupa hyvältä.

Mukavia kesäpäiviä ja peipposen laulua kaikille!