Hyvää Uutta Vuotta 2018!

Uusi vuosi edessäsi,
kuin avautuva kirja.
Emme tunne tarinaa,
emme tiedä juonta.
Vain lukemalla sivu sivulta,
vain elämällä päivä päivältä,
tarina vie mukanaan seikkailuihin,
yllätyksiin, iloihin ja haasteisiin,
alati vaihtuviin kuin itse elämä.

 Lämpimät kiitokset kuluneesta vuodesta.

Hyvää Uutta Vuotta 2018!

Neljä kuvaa kesästä -haaste

Iris Germanica 4.7.2017

Kivipellon Saila antoi perinteisen Neljä kuvaa kesästä -haasteen, joka kuuluu näin:

Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina, ehkä samasta paikasta. Tiedän, että neljä kuvaa on aika rajallinen, voisiko siis olla neljä tunnelmaa ja kuvia tietenkin enemmän...

Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia. Haasteen voi toteuttaa "varjohaasteena" eli neljä kuvaa kissan vuodesta. Puutarhakissan omistajat voivat halutessaan yhdistää haasteet.

Mukaan voi siis haastaa neljä blogiystävää - tai kuinka monta haluaa.
Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä.

KEVÄT

Esikko - Primula 29.3.2017

Puutarhahörhön talvi on ajanjakso, joka ohitetaan olankohautuksella ja toiveella kasveja suojaavasta lumikerroksesta. Puutarhahörhö herää täyteen vauhtiin hiukan ennen tai viimeistään samanaikaisesti lumesta ja jäästä kurkistavien versojen myötä. Ensimmäisen verson nähtyään se on menoa ja sen jälkeen puutarhahörhön saattaa nähdä konttaamassa hangessa lunta ympärilleen pöllyttäen. Vaikka lunta pyryttäisi ja mittari näyttäisi pakkasta, on kevät saapunut. Tarkkailkaa siis lumessa pylly pystyssä ja pää hangessa liikehtiviä puutarhahörhöjä. Tämän ilmiön kohdatessanne tiedätte, että vihdoin on kevät.

Metsäruusu - Rosa Majalis 3.4.2017

Huhtikuussakin lunta vielä näkee. Etelässä näinä ilmastomuutoksen aikoina yhä vähemmän, mutta pohjoisemmaksi mentäessä ihan kunnon hanget kohoavat vielä kulkureittien varrella ja hiihtämäänkin pääsee. Monet puutarhahörhöt matkaavat hiihtolomalle Lapin tuntureille. 

Yhtä monet puutarhaan hurahtaneet eivät malta suksia naftaliinista kaivaa, vaan nyt he ovat jo nousseet maaliskuisesta polviasennosta hangelta kyykkykumaraan ja kuljettavat sormiaan pensaiden ja puiden oksistossa turvonneita silmuja tunnustellen. Oi, sitä onnea ja iloa, kun vuosien multahommista kovettunut sormenpää tapaa oksassa tuoreen lehtisilmun.

 

Kotkansiipi - 5.5.2017

Huhtikuussa selkä on jo jonkin verran ojentunut jatkuvasta mullan pintaan nousevien piippojen konttausasennossa tapahtuvasta tiirailusta pienen kumaran kautta suoraan seisonta-asentoon, mutta yhä pitää ajoittain muksahdella melkeinpä makaamaan pihamaalle nähdäkseen ihanaiset kotkansiiven hitaasti kerältä avautuvat versot. Siinä ohessa kevään kosteassa maassa maatessa löytyy paljon muutakin mielenkiintoista katseltavaa, joita puutarhahörhö sitten unohtuu tarkkailemaan pitkäksikin aikaa. Usein muu perhe joutuukin hakemaan ikioman hörhönsä taskulampun valossa pois pihamaalta, ettei ihan täysin sinne kylmety.

 

Jouluruusu - Helleborus Double Ellen 18.5.2017

Toukokuussa päivällä on jo mukavasti pituutta. Kuun alusta loppuun kulkiessa päivä pitenee lähes kahdella tunnilla. Huikeaa! Silloin puutarhahörhö ei enää edes unohdu pihamaalle, vaan käytännössä hän asuu siellä kaiken aikaa. Perheenjäsenten on paras opetella laittamaan itse ruokaa tai tyytymään lähikaupan pakastealtaan lättypizzoihin. Puutarhahörhön aika kuluu maata kaivaessa ja taimia istuttaessa. Kasvihuoneessakin alkaa jo olla niin paljon vipinää, kun yöksi pitää laittaa lämmitin päälle ja päivällä taasen suojata pikkuruisia ja hentoja taimia päivänpaisteelta.

KESÄ

Rosa Poppius 18.6.2017

Kesäkuun puolelle pääastessä puutarha on jo runsautta tulvillaan. Kevään sipulikukkaset lopettelevat kukintaansa ja ruusut kasvattelevat nuppujaan valmistautuen avaamaan tuoksuvat kukkansa. Yksi toisensa jälkeen. Puutarhahörhö kulkee ympäri puutarhaa nostellen oksia ja lehtiä ja tarkkaillen uutta kasvua ja mahdollisia tuhohyönteisiä. Kun yksi kierros päättyy, seuraava jo alkaa. Poissa puutarhasta on lähes mahdotonta olla. Koko kesän kukinta ja kauneus tuntuu yhä olevan edessä ja nälkä nauttia kesän ihanuudesta tuntuu loputtomalta.

Pelargonia 26.6.2017

Monet itse siemenestä kasvatetut kesäkukat alkavat lykkäämään nuppua ja kukkaa toinen toisensa perään. Taimitarhoilta ostetut kesäkukat kukkivat jo täyttä päätä ja niiden nyppimiseen ja kasteluun kuluu tovi toisensa perään. Kastelukannuja täytyy täyttää ja juoksuttaa kesäkukkapurkkien tyvelle, jotta kaikki jaksaisi ahkerasti kukoistaa pitkälle syksyyn. Puutarhahörhö tuskin malttaa käydä sisällä syömässä. Toiveissa onkin, että jokainen kesä olisi lämmin ja päivät sopivasti sateettomia, jotta puutarhahörhö voisi viettää kasvukauden kasvien lailla ulkoruokinnassa.

 

Peonia Duchesse de Nemours 4.7.2017

Puutarhahörhön kauhistus on rankkasateet heinäkuussa, jolloin pionit aloittavat kukintansa. Ilmeisesti pioneilla on sateita puoleensa vetävä ominaisuus, sillä harvoin on sellainen kesä, jolloin pionit saisivat rauhassa avata lukuisat nuppunsa ja vastaanottaa valtavine kukintoineen pelkkää auringonpaistetta. Syvästi pionihulluuteen hurahtaneet puutarhahörhöt hankkivatkin kellarinsa ja vajansa täyteen isokokoisia sateenvarjoja, joita he sitten sateen sattuessa käyvät pystyttämässä ja avaamassa pionipenkkien ylle. Sillä ei ole väliä, vaikka pionien omistaja itse kastuisi läpimäräksi. Hän kyllä kestää kovaakin vesisadetta. Kunhan vain pionit ovat turvassa.

 

Lilium Elite 5.8.2017

Elokuussa puutarhassa alkaa jo aistia syksyn saapumisen, mutta se ei vielä puutarhahörhöä mitenkään hetkauta. Kasvukausi on parhaimmillaan. Kukkapenkit notkuvat aloittelevien syyskukkijoiden kauneutta ja kasvimaakin pullistelee kypsyvää satoa. Päivä lyhenee yhä vikkelämpää vauhtia, mutta lämpöisenä kesänä puutarhahörhö viihtyy pihamaalla pimeäänkin aikaan ja kiireisimmän kesän jo mentyä, malttaa ehkä vähän istahtaakin nauttimaan illan tuoksuista ja äänistä.

SYKSY

 

Kultapiisku ja neitoperho 11.9.2017

Syksy tuo mukanaan haikeuden ja kasvukauden päättymisen lähestymisestä johtuvan kaipuun ikuiseen kesään. Puutarhahörhön päässä risteilee jo sipuliluetteloiden nimistöt ja rivistöt ja puutarhassa kulkiessaan hän painaa mieleensä paikkoja, joihin voisi jälleen kerran uusia sipuleita aikanaan multaan kätkeä. Syyskuu on edelleen erinomaista istutusaikaa ja taimikauppojen ohi onkin ihan mahdoton sisään poikkeamatta kulkea. Työvuoroaan odottava lapio ja pullottavat taimikassit ovat tuttu näky puutarhahörhön terassinkulmalla.

 

Syysvuokko - Anemone 2.10.2017

Lokakuu saattaa tuoda mukanaan jo pikkupakkasia ja huurreaamuja. Alkukuusta kukkivat vielä monet loppukesän kaunottaret. Puutarhatyöt eivät suinkaan ole päättyneet, vaan ahkera puutarhahörhö suunnittelee ja rakentaa uusia kukkapenkkejä, kanttaa ja kärrää ja nyhtää rikkaruohoja, jotta seuraava kasvukausi alkaisi ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Tai siis puhtaalta kukkapenkiltä. 

 

Aronia 20.10.2017

Loka-marraskuussa puutarhahörhö alkaa vähitellen ymmärtää, ettei mikään ole hänenkään puutarhaelämässään ikuista, vaan Suomen talvi pakottaa enenevässä määrin ihmisen sisätiloihin miettimään seuraavan kasvukauden siemenostoksia ja tulevan kesän istutuksia. Sitä ennen täytyy kuitenkin piilottaa multaan satamäärin sipuleita kevään kukkaloiston varmistamiseksi. Vaikka kuinka päättäisi istuttavansa vain kymmenen sipulia, ei alelaarin äärellä seistessään mitenkään pysty houkutusta vastustamaan ja niinpä puutarhahörhö saa otsalampun valossa vielä syksyn viime metreillä - tahi pikemminkin talven ensihetkillä - pahimmillaan rautakangen kanssa istuttaa viimeisiä sipuleita.

Rosa Hansa 25.11.2017

Etelän talvet nyt sitten ovat mitä ovat. Kun ensimmäiset ihastuttavat huurrekuvat on saatu kameran muistikortille tallennettua, taivaalta tuleekin vettä kaatamalla ja kaikki purot ja lammikot tulvivat yli äyräidensä. Puutarhahörhö kulkee tiluksillaan sammaleinen nurmikko jalkojen alla kosteudesta hyllyen pohtimassa ja vähän myös suremassa, kuinka käy kaikkien rakkaudella istutettujen kasvien, jos pakkanen yllättää ennen lämmittävän lumipeitteen saapumista. Luontoa vastaan on mahdotonta taistella, joten täytyy vain toivoa kohopenkkien ja kenties vähän liian aikaisin levitettyjen talvensuojaturpeiden pelastavan edes osan kasveista.

TALVI

Alapiha 1.12.2017

Kun lumipeite vihdoin laskeutuu puutarhan kasvien päälle, huokaisee puutarhahörhö helpotuksesta. Hänkin, joka ei lumesta niin kovin piittaa. Ilo ja levollisuus on harvoin kovin pitkäaikaista, sillä eipä lumi kovin pitkään vielä joulukuussakaan etelän puutarhoja suojaa ja kaunista. Sateen loristessa ikkunaruudussa puutarhahörhö huokaisee ja toivoo kasvien vähitellen tottuvan vaihteleviin säihin ja lumisuojan puutteeseen.

 

Kasvit huurteessa 2.12.2017

Pakkasen huurtaessa maiseman ja lumen muodostaessa dippipäärynöitä puutarhan kasveista puutarhahörhöllä ei ole juurikaan puuhaa puutarhan kanssa. Puutarhassa tulee tehtyä tutkimuskierroksia silloin tällöin, mutta ei suinkaan edes joka päivä. Tykkylumi saa hetkellisesti puutarhahörhöön vauhtia, sillä raskaan lumen alas painamat oksat ovat vaarassa murtua ja pahimmassa tapauksessa tappaa koko huolella ja rakkaudella kasvatetun kasvin.

Kärhötintti 9.1.2017

Tammikuussa puutarhahörhö alkaa jo vähitellen ravistella marras-joulukuun aikana harteilleen laskeutunutta turhautuneisuuden pölyä. Sitä helpottaa merkittävästi postilaatikkoon ja nettiin tupsahtavat siemenluettelot ja merkittävästi aktivoituvat blogikaverit. Joulukukat saavat kyytiä ikkunalaudoilta ja valoisat pinnat alkavat vähitellen täyttyä taimipurnukoista. Puutarhahörhö on jälleen herännyt täysin eloon ja silmissä palaa halu ja into uuteen kasvukauteen.


Täsmennys: puutarhahörhö =  puutarhaan hurahtanut ihminen, joka ei ole ympäristölleen vaarallinen, vaikkakin harrastukseen vihkiytymättömän seurassa ajoittain hieman rasittava. Kasvukauden (tammikuusta marraskuun loppuun) aikana kohdeltava ymmärtäväisesti ja lempeästi. Puutarhahörhöyttä ilmenee kaikissa ikäluokissa, nykyisin yhä enemmän myös miespuolisilla henkilöillä. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan puutarhahörhöys saattaa tarttua, eikä siihen ole toistaiseksi löytynyt parannusmenetelmiä. Puutarhahörhön saa pysymään rauhallisena antamalla hänen mielin määrin touhuta harrastuksensa parissa. Talvikaudella pikaisen helpotuksen puutarhahörhön kasvikaipuuseen saa viemällä hänet viherkasvimyymälään. Kätevintä on pitää aina lähistöllä nopeasti avattavaa multapussia, jota nuuhkimalla puutarhahörhö palautuu jotakuinkin normaaliksi. Mikäli se edes on hänen kohdallaan mahdollista.

Nurmijärven peltoja 7.2.2017

En julkaissut kuvia samoista paikoista eri aikoina, sillä sellaisia kuvia oli liian vähän. Aivan riittämättömästi olen kuvannut tammi-helmikuussa. Se täytyy laittaa muistiin ja korjata tilanne tulevan alkuvuoden osalta.

En myöskään toteuttanut varjohaastetta eli "neljä kuvaa kissan vuodesta" tähän samaan, koska hiljan tein postauksen Juusosta. Lisäksi Juuso ulkoilee nykyisin niin harvoin, että kuvat siitä ovat aina lähinnä sen makoilusta sohvalla. 

Alun perin haasteen tarkoitus oli kai kuvata kesää neljällä kuvalla. Komppasin Sailaa ja valitsin neljä kuvaa kustakin vuodenajasta. Se helpotti haasteen toteuttamista ja antoi mahdollisuuden valita useampia kuvia. Eihän nämä haasteet mitään kuoleman vakavia ja tiukasti sääntöihin sidottuja ole.

Haastan niinikään perinteen eli viime vuoden malliin seuraavat bloggarit:

Pirjo Mökkipuutarhassa -blogi

Navettapiika Navettapiihan puuhamaa -blogi

Anneli Pihakuiskaajan puutarha -blogi ja

Saraheinä Saran mökissä ja puutarhassa -blogi

Ohjeet tähän haasteeseen löydät postauksen alusta. Muistathan, että tämäkin haaste on vapaasti otettavissa ja eteenpäin jaettavissa myös ilman erikseen sinuun kohdistettua haastetta. 

Meidän joulu numeroin

Nappasin Elämää ja elämyksiä -blogista tämän hauskan jouluisen haasteen, jota Pirkon tapaan muokkasin hiukan.

Laskematon määrä jouluvaloja

Pimeyttä pitää torjua valoilla ja nykyisin tätä torjuntaa saakin tehdä niin paljon, kuin itse kunkin sielu sietää. Suosin yksivärisiä ja vilkkumattomia jouluvaloja. Mielellään lämmintä keltaista, mutta parit vähän sinertävätkin nyt löytyy (kaupassa ei aina värisävyä erota, vaikka laatikossa lukisi mitä).  Monet puhuvat yhä jouluvaloista ja edelleen jotkut myös paheksuvat liian aikaisin laitettuja jouluvaloja. Minulle ne ovat kausivaloja tai kaamosvaloja tai vaikka ulkoistusvaloja. Tänä vuonna ensimmäiset valot ulos virittelin marraskuussa. Sisällä pienempiä valosarjoja laitan somisteeksi jo aiemmin pimenevien syysiltojen kaunistukseksi.

Olopihalla on nyt valot työhuoneen ikkunan alla olevassa kukkalaatikossa (jossa somisteena on isosta männystä alas pudonneita havuja). Toinen valosarja on jalallisessa rautapallossa ja kolmas alapihalle johtavien portaiden lähistöllä olevassa tuijassa. Neljännen valosarjan laitoin tekokuuseen, joka piti tuoda jouluna sisälle. Ei tuotu, kun en ollut muistanut ostaa siihen uutta kynttiläsarjaa rikkoutuneen tilalle. Ainoa vapaa valosarja oli 360 pikkuruisen tuikun ulkovalosarja, joten kuusi pääsi olohuoneen ikkunan taakse patiolle.

Sisäänkäynnin terassilla on valosarja isossa lyhdyssä. Ne valot saavat olla pitkälle kevääseen, kunnes illat alkavat valostua. Myös sisäänkäynnin  ja keittiön ikkunan alla olevien kukkalaatikoiden kanervissa  on valosarjat. Itsenäisyyspäiväksi ripustin valosarjan kettiön ikkunan edustan isoksi kasvaneeseen tuijaan.

1 joulukalenteri
 
Ystäväni askartelema isohko seinäkalenteri pääsee aina joulun aikaan roikkumaan eteisen kaapiston päätyyn. Kalenterissa roikkuviin pusseihin laitan karkkeja. Aiempina vuosina pussukoita piti yhtenään käydä täyttämässä. Nyttemmin samat karkit saavat olla pusseissa, kunnes on aika nostaa kalenteri varastoon odottamaan seuraavaa joulua.
 

4 porokoristetta

Monissa blogeissa porot, peurat ja kauriit ovat viime aikoina olleet suosittuja sisustuskoristeita, etenkin näin joulun aikaan. Toissa jouluna niitä alkoi ilmaantua meillekin. Keittiön sivupöydällä seisoo hopeinen poro ja olohuoneen pöydällä kaksi pienempää hopeista poroa. Yksi valkoinen sarvipää könöttää eteisen lipaston päällä ja pienempi patinoitu eläin ympäri vuoden takkahuoneen lipaston asetelmassa. Se ei taida olla poro, vaan luultavasti jokin muu isokokoinen hirvieläin.

5 elävää kynttilää, 3 pattereilla ja ajastimella toimivaa ja tuikut päälle

Olohuoneen toisen tason päällä on kaksi elävää pöytäkynttilää, jotka alkavat olla jo loppuun poltettuja. Toisella sivutasolla on yksi viininpunainen antiikkikynttilä. Keittiön kahteen kynttilänjalkaan vaihdan vuodenaikojen, sisustusvärien ja mielialojen mukaan antiikkikynttilät. Nyt vuorossa on punaiset.

Olohuoneessa on lisäksi kaksi oikean näköistä pattereilla ja ajastimella toimivaa aidon näköistä pöytäkynttilää. Kolmas samanlainen on keittiössä. Patterikynttilät ostin muutama vuosi sitten kotimyynnistä ja ne maksoivat maltaita. Ne ovat toimineet moitteetta ja syövät yllättävän vähän paristoja. 

Lisäksi takan reunustalla on viisi tuikkukynttilää ja olohuoneen pöydällä neljä. 

0 joulutyynyliinaa

Meillä ei ole varsinaisia jouluaiheisia tyynyliinoja. Olohuoneen sohvatyynyihin vaihdan vuodenaikojen mukaan eri värisiä tyynyliinoja. Nyt on värivuorossa fuksia ja harmaa.
 

Noin 10 joululahjaa

Aikuisten kanssa teimme sopimuksen, ettei osteta joululahjoja toisillemme. Aika hyvin sopimus piti kutinsa. Läheisille annoin perinteisen omista kuvista teettämäni kalenterin, leipomani taatelikakun ja itse tehtyä sinappia. Lisäksi jaoin omatekoisia sukkia, kurpitsapikkelsiä ja herukkahyytelöä. Suvun kahdelle pienelle lapselle ostin pehmoisia paketteja ja pelejä. Yhdelle isommalle annoin lahjakortin ja perinteisen kirjalahjan. Oman perheen kesken sovittiin, että syödään hyvin. 

Pientä lipsumista lahjattomuussopimuksesta tapahtui, mutta pääasiassa kokeilu onnistui hyvin ja kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä. Ensi vuonna sopimusta voi vielä hioa ja täsmentää.
 

1 joulutähti

Yksi valkoinen roikkuu valaistuna vierashuoneen ikkunassa. Yksi oranssi ja ikivanha on joulukoristelaatikossa. Yhtään kukkajoulutähteä kodista ei tänä vuonna löydy.
 

1 joulukuusi

Lähes 20-vuotias tekokuusi seisoo nyt patiolla, kuten ylempänä kerroin. Saattaa olla, ettei se enää sisälle pääsekään, sillä se varisee nykyisin enemmän, kuin oikeat kuuset loppiaisen kynnyksellä. Lisäksi osa tekokuusen oksista on niin moneen kertaan auki ja sisään taivutettu, etteivät ne tahdo enää pysyä kunnolla kuosissaan.

Eteisen pöydällä on pieni minikuusi, teko sellainen. Vuosia sitten ostimme työkaverin kanssa pienet kuuset piristämään työpaikan kiireitä joulun alla. Kuusi vietti monta vuotta laatikossa, kunnes muutama vuosi sitten ostin siihen uuden valosarjan ja kuusi löysi joulupaikkansa eteisestä.

1 jouluverho

Keittiöön tapaan vaihtaa jouluisin verhot. Kolme vuotta sitten ihastuin Marimekon punaiseen "Ensilumi" -kankaaseen ja ompelin siitä verhot. Valkoista keittiötä on kiva värittää tekstiileillä. Muualle en ole enää vuosiin vaihtanut verhoja jouluksi.

 7 joulukukkaa

Kukkia kodissa pitää olla ja jouluna sitten joulukukkia. Amarylliset ovat vieneet sydämeni täysin. Yksi kerrottu valkoinen alkaa jo lopetella kukintaansa (ellei sitten kolmatta vanaa jostain esiin tupsahda). Valkoisen amarylliksen toinen vana kallistui niin pahasti, että leikkasin sen vaasiin. Vaaleanpunainen Candy Floss on parhaimmillaan ja vaaleanpunainen kerrottu Rosetta vasta aloittelee. Ukkokullan tuoma punainen amaryllis on vielä aivan nupulla.

Itsenäisyyspäiväksi ostin lähikaupasta viiden valkoisen hyasintin asetelman. Tykkään kovasti hyasinteista, mutta samassa huoneessa en enää voi niiden kanssa olla. Nuppuinen asetelma oli kaupassa kovin houkutteleva ja ajattelin kokeilla, josko silmät eivät sittenkään alkaisi vuotamaan. Silmien ärsyyntymisen vuoksi hyasintit joutuivat kuitenkin takkahuoneeseen ja nyt ne ovat jo niin rupsahtaneita, ettei tuoksusta ole haittaa. Odottelevat kesää päästäkseen pihamultaan.

Vanhempani toivat koriasetelman, jossa on pieni sypressi ja kirkkaanpunainen tulilatva rusettikoristeineen. Ystävältä reippaasti ennen joulua saatu valkoinen atsalea kukkii edelleen täysillä.

4 kynttelikköä

Keittiön, kirjaston, takkahuoneen ja yhden makkarin ikkunalla on perinteiset seitsemän kynttilän kyntteliköt. Sähköllä toimiviin valosarjoihin ja kynttelikköihin olen liittänyt ajastimet, jotta niitä ei tarvitse joka ilta erikseen käydä sytyttämässä ja sammuttamassa. Lyhyen ajan sisällä meillä on ollut kaksi pidempää sähkökatkoa, jolloin ajastinten kellokytkimet ovat pysähtyneet. Niinpä aina sähkökatkon jälkeen on pitänyt kiertää säätämässä valosarjat uudelleen.
 

2 + 5 joulukirjaa 

Tänä vuonna ostin kaksi joululahjakirjaa. Molemmat sukulaislasten paketeihin laitettaviksi. Yleensä olen ostanut lukemista niin itselle kuin Ukkokullallekin joululahjaksi, mutta lahjattomuuslupauksen vuoksi pistäydyin jouluviikolla hakemassa kirjastosta 5 romaania luettavaksi. Kirjamessuhankinnoistakin osa odottaa vielä aloitusta. Aika vähän olen ehtinyt joulun aikana lukea, mutta yhdestä sentään sulkeutuu pian takakansi.

1 joululiina

Vähemmän nykyisin harrastan minkäänlaisia pöytäliinoja. No, keittiön pöydällä on yleensä Pentikin vahakangasliina, jonka jouluksi vaihdoin valkoiseen kangasliinaan. Eteisen pöydällä, minikokoisen joulukuusen alla on punainen, joulutähden muotoinen liina. Sen naapurit ovat tuoneet minulle muistaakseni Madeiralta. Se on nätti, kuin karkki ja se on saanut jouluperinnepaikan minikuusen kumppanina.

1 (joulu) kissa

Lisäksi meillä on yksi joulu- ei, vaan ympärivuotinen kissa, jolle kalkkuna on maistunut enemmän kuin hyvin. Ruokailun jälkeen on hyvä köllöttää takkahuoneen sohvalla odottamassa, että mamma lopettaisi harjaussessionsa ja veisi joulurekvisiittansa ainakin vähän kauemmas, mutta mieluummin kokonaan pois.

Tähän loppukoon joulujorinat. Seuraavaksi voikin ilolla ja innolla siirtyä puutarhakauden aloitukseen.

Hyvää Joulua Ystävät!

Tonttu kun hiipi meidän pihaan,

varoen tartuin sen punaiseen hihaan.

Pyysin: viestin viethän ystävälle,

niin paljon toivoisin hyvää hälle.

Tuoksua kuusen ja kynttiläin,

iloa riemua kukkurapäin.

Lämpöä, rakkautta läheisten,

ystävän jouluisen halauksen.

En vietä joulua kaapissa

Amaryllis Candy Floss

Jouluviikko meneillään ja yhtäkkiä tuli tunne, että aika loppuu tyystin kesken. Aika lailla kevyesti olen koko joulukuun ottanut ja ajatellut, että hosukoot muut. Vaikka joululahjastressistä on jo luovuttu, ruoan suhteen täytyy sentään tehdä valmisteluja. 

Lapset ja vanhempani tulevat meille aattona syömään. Vanhemmillani on aina ollut se tyyli, että vieraita varten pöytä laitetaan koreaksi ja jouluna erityisen runsaaksi. Äiti on tottunut tekemään kaiken alusta pitäen itse, joten pikkaisen tässä taas paineet kohoaa. Äidin vaatimuksista huolimatta aion oikoa reippaasti valmisteluissa ja moni ruoka tulee kaupan hyllyltä ja tuunaan niitä sitten kotoisen näköisiksi.

Ihana rimssuhelma-amaryllis

Jo vuosia olen noudattanut Marttojen ohjetta eli kaappeja ei tarvitse jouluksi siivota, ellei aio kaapissa jouluaan viettää tai vieraitaan kaappeihin tunkea. Toisaalta kovin kummoisiin joulusiivoihin ei ole edes tarvetta, sillä meillä siivotaan säännöllisesti ja kaappeja tykkään järjestellä pitkin vuotta. Saunan pesu kuuluu perinteisiin joulunaluspuuhiin, mutta sen olen delegoinut jo jonkin aikaa Ukkokullalle.

Tälle joulunalusviikolle siunaantui hiukan ylimääräisiäkin töitä. Nostin riimihärän marinoitumaan jääkaappiin ja kas, kulho kolahti hyllyn reunaan, jolloin marinadit roiskuivat pitkin jääkaapin seiniä ja sitä valui lahjakkaasti ylähyllyltä takaseinää pitkin alas asti. Jääkaapin siivoaminen ei todellakaan kuulu lempipuuhiini. Eikä varsinkaan silloin, kun olisi paljon muutakin tehtävää.

Ukkokullan tuoma hääpäiväorkidea

Samoin kävi uunin kanssa. Tapaan leipoa sukulaisille ja ystäville jouluisin taatelikakun. Nyt olen leiponut niitä seitsemän kappaletta ja päälle yhden rommirusinakakun. Tosin rommirusinakakusta tuli konjakkirusinakakku, kun talossa ei ollut rommia, enkä desilitran vuoksi lähtenyt ajamaan naapurikylän viinakauppaan. Vielä ei kakkua ole maistettu, mutta eiköhän siitä hyvää tullut. Viimeisen kakkuvuoan täytin ylipursuavasti ja sinnehän sitä taikina valahti uunin pohjalle. Hajusta päättelin uunissa jotain käryävän, mutta vahinko oli jo ehtinyt tapahtua. Uuninpesu oli edessä.

Pikkuinen punainen kaktus ilahdutti kolmella kukallaan

Monet bloggarit ovat jaksaneet kiitettävästi tehdä joulukalenteripostauksia. Niitä olen ahkerasti iltaisin lukenut ja välillä kommentoinutkin. Joka mobiililaitteella kommentoi, tietää, millaista yhden sormen näpyttelyä se on, joten ymmrätänette, miksi kommentit kiireisenä aikana jäävät vähemmälle. Säännöllisiä joulukalentereita ovat julkaisseet ainakin pale red rose, Rosanpunaista kultaa, Maatiaiskanasen Elämää, Metsätontun Ruusutarha. Sieltä ne löytyvät vaikka joulun jälkeenkin kävisi lukemassa.

Mukavia joulunaluspäiviä. Muistakaa istahtaa välillä ja katsella, josko tontut jo hiippailisivat ikkunoiden takana.

Tipahti puikoilta

Jälleen kerran sovimme, ettemme aikuisten kesken osta toisillemme joululahjoja. Aina siitä päätöksestä joku lipsuu, mutta useimmat sentään ymmärtävät, ettei kyse ole suinkaan haluttomuudesta antaa lahjoja vaan ihan käytännön seikasta. Jokaisella on tavaraa yllin kyllin ja mahdollisuus hankkia tarvitsemansa. On riittävän stressaavaa pohtia lapsille sopivia lahjoja ja juosta niitä kaupoissa etsimässä. Lahjoja on toki kiva antaa ja saada, mutta parempi keskittää lahjominen vaikka syntymäpäiviin. Jouluna voi panostaa enemmän yhteisen pöydän ääressä herkutteluun. 

Sukkia on sentään lupa lahjoittaa. Koska sukkien kutominen on niin mukavaa, niitä valmistuu näin talviaikaan melko tiheään tahtiin. Niinpä ihan ilokseni jaan tekemiäni sukkia muulloinkin, kuin jouluna. Naapuri vei tänäkin vuonna ison kassillisen sukkiani työpaikalleen myytäväksi, joten muille sukulaisille ja ystäville annettavaksi ei kovin paljon jäänyt. Muutaman parin olen ehtinyt lahjana annettavaksi kutoa. 

Merja Ojanperän "Kauneimmat villasukat" -kirjasta olen näitä Helmi-Orvokkeja tehnyt ennenkin. Malli on kaunis ja nopea kutoa. Kudoin kahdet kappaleet. Toiset viininpunaisesta ja valkoisesta 7-veikasta ja toiset kirkkaanpunaisesta ja luonnonvalkoisesta 7-veikasta. 

Tytär halusi antaa omille tutuilleen lahjaksi minun villasukkiani. Koska en saanut väritoiveita, koitin pysytellä kohtuullisen neutraaleissa väreissä. Pelkkää harmaata perussukkaa en vain koskaan jaksa kutoa, joten yhdistin yksivärisiin raitaa piristykseksi.

Marraskuun lopulla teki mieli kutoa jotain joulunpunaista ja niinpä syntyivät nämä pitsiset polvisukat. Niille löytyi heti ottaja. Sukat on kudottu 7-veikasta 3½:n pukoilla. Resorissa on 60 silmukkaa. Resorin jälkeen lisäsin yhden silmukan jokaiselle puikolle. Mallineule on neljällä jaollinen. Kavennukset tein vasta nilkan resorin ensimmäisellä kerroksella, jolloin jätin puikkoa kohden 12 silmukkaa.

Mallineule:

1.-3. krs: 3 o, 1 n

4. krs: lk, 3 o yhteen, lk, 1 n

Tytär halusi itselleen jotkut värikkäät sukat ja niin valmistui nämä sukat, joissa kirsikan sävyiseen 7-veikkaan yhdistyy värikäs Polaris-lanka.

Muiden sukkien väleissä tuhoan jämälankoja. Nyt on meneillään kirkassävyisten raitalankojen tyhjentäminen varastoista. Hauskaa räsymattoa syntyy kutomalla kahta erilaista raitalankaa kaksi kerrosta kumpaistakin vuorotellen. Yksivärinen resori ja kantapää rauhoittaa muuten kirjavaa vaikutelmaa.

Vyötteet näistä raitalangoista on kadonnut, mutta tässä alemmassa sukassa on ainakin 7-veikan Joulu-sävyä punasävyiseen Raita-lankaan yhdistettynä.

Raidallisista langoista kutoessani pyrin kohdistamaan kummassakin sukassa raidat samalla tavoin. Usein raitalangasta kutoessa toisen sukkaparin kohdalla joutuu pitkäänkin etsimään samaa kohtaa ja silloin lankaa menee tavallaan hukkaan. Ellei siis keksi sille muuta käyttöä. Jämälankoja käytettäessä kohdistamisesta on paras luopua. Muuten laatikossa on jämälankojen jämälankoja.

Sukat miehelle valmistuivat sinisestä 7-veikasta ja sinisävyisestä Raita-langasta. Mallineuleena kerrosrivinousu. Kerrosrivinousu kiristää hiukan tavallista neulosta enemmän, joten se kannattaa huomioida silmukkamäärässä.

Mustaa sukkaa on etenkin näin pimeään vuodenaikaan vähän hankalampi kutoa. Ainakin pitää olla kunnon valaistus. Varminta on tehdä kuviotonta perussukkaa, johon saa raikastusta kerrosrivinousulla ja raitalangalla.

Lapsille kudoin röyhelösukkia, joissa toinen röyhelö on kudottu Novitan pehmoisesta  Pilvi-langasta. Pilvi-langan koostumus on 53 % akryyliä, 38 % polyamidia ja 9  % polyesteriä. Kuten kuvasta näkyy, valkoisia hahtuvia näkyy punaisen ja valkoisen langan yhtymäkohdassa. Käytännössä hahtuvat eivät häiritse yhtä paljon, kuin kuvassa. 

Pujotin koristeeksi lankanyörin, johon oli tarkoitus ommella myös kulkunen. Jätin kulkusen kuitenkin ompelematta, koska ilman sitä nyöri on helpompi ottaa tarvittaessa pois. Nyöriin kannattaa jättää pituutta sen verran paljon, ettei se kiristä ja estä sukan pukemista jalkaan.

Kantapään tein ristiinvahvistettuna. 

Jämälankaprojekti jatkuu. Ainakin tulee ensi jouluksi lahjoitettavaa, ellei vuoden aikana syntymäpäivät tyhjennä tulevia varastoja.