sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Sammaleilla tanssahtelua


Facebookin puutarharyhmässä on viime päivinä päivitelty nurmikon sammaleisuutta. Sammaleen syntymiseen vaikuttavat monet asiat, kuten varjoisuus, kalkin ja muiden ravinteiden puute ja maan tiivistyminen. Olen kylvänyt meidän nurmikolle kalkkia ja tehnyt pahimpiin paikkoihin reikiä täyttäen niitä hienolla hiekalla. Olen myös uusinut pahimmilta kohdilta vanhaa nurmikkoa. Ennen en sentään voinut valoa nurmikolle enempää tarjota. Nyt sekin ongelma on poissa. Vaan nykyisin ei edes se sammal nurmikolla häiritse. Onpahan kauniin vihreää, eikä tarvitse sen kummempia hoitotoimenpiteitä.

Sinivaleunikko - Meconopsis betonicifolia

Saattaa olla, ettei runsas valokaan pelasta meidän nurmikkoa sammaloitumiselta. Luultavasti se tiivistyy ihan sen vuoksi, että näin keväällä hypin tasajalkaa ilosta yhden jos toisenkin kukkapenkin äärellä. Niin tein vapun alla löytäessäni sinivaleunikon karvaisen olemuksen kurkistamassa kukkapenkistä. Eikä vaan yhden, vaan sen toisenkin ja vielä peräti kolmannen pikkuruisen lehtiparin. 

Sinivaleunikon menestyminen tuottaa vähän samanlaisia onnentunteita, kuin jouluruusun kukkien ilmestyminen sulavan lumen keskeltä. Tai ehkä peräti vähän suurempaakin onnea. Monille puutarhureille vaikeammatkin kasvit ovat niinsanotusti peruskauraa, mutta tällaiselle mämmikouralle ja itseoppineelle hörhölle yksi sinivaleunikko tuottaa lottovoiton kaltaisen tunteiden ilotulituksen.

Tarhakylmänkukka - Pulsatilla vulgaris

Toinen merkittäviä riemunkiljahduksia ja nurmikkoa tiivistävää tasajalkatallaamista aiheuttava ilmiö on tarhakylmänkukan versojen ilmestyminen rinteen scillojen sekaan. Ihan ihmepaikkaan olen tämän yksilön tyrkännyt kasvamaan, mutta jostain syystä en ole raaskinut häntä poiskaan siirtää. Sen sijaan pyrin näistä hölmöistä istutuspaikoista oppimaan siten, että ostan uusia yksilöitä sijoittaen ne säällisemmille asuinsijoille.

Kuva on epätarkka, koska en vain jaksanut märässä maassa kontata saadakseni riittävän selkeän kuvan. Toisinaan kameran tarkennus johonkin pieneen yksityiskohtaan on äärimmäisen vaikeaa. Olen vakaasti sitä mieltä, että kamerani kerta kaikkiaan kyllästyy jossain vaiheessa puutarhakierroksiini ja sisälle päästäkseen lopettaa yhteistyön totaalisesti. Näissä tilanteissa taitaa naapurinkin korvia kuumottaa, kun manaan kamerani käytöstä. Yleensä minä annan kameralle anteeksi ja epätarkkaan kuvaan tyytyen tallustan sisälle lepuuttamaan niin kameraa kuin itseänikin.


Ensimmäinen tulpunnuppu on ilmaantunut näkyville. Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo kertoi unohtaneensa talven aikana, minne ja mitä sipuleita hän on syksyllä maahan laittanut. Itse olen täällä moneenkin kertaan mainostanut hienoja istutuslistojani. Eipä niistä listoista paljon iloa ole, jos ne makaavat mapissa työhuoneen hyllyssä.

Tänä keväänä muistamattomuus mullasta työntyvien kukkien nimistä ja sijainneista haittasi muutaman vaivaisen päivän. Kerran jo kaivoin istutuslistan mapista ja nostin sen terassin pöydälle ottaakseni mukaan puutarhakierrokselle. Enpä muistanut ottaa, vaan ei haitannut. Olen keskittynyt ihastelemaan jokaista ilmoille ilmestyvää kukkaa. Turha käyttää energiaa sen vahtimiseen, nouseeko juuri tuon kukkapenkin ensimmäisestä kolmanneksesta yksi vai viisi krookusta. Mitä suotta murehtia niitä, jotka syystä tai toisesta eivät nouse. Parempi iloita jokaisesta, joka nousee kukkimaan ja kaunistamaan puutarhaa.

Pystykiurunkannus - Corydalis solida - piiloutuu pikkusydämen taakse.

Kirjoitan tätä postausta vappupäivänä. Ulkona sataa vettä, on satanut koko päivän. Asteita on +7 ja tuuleekin. Aina välillä käännän työtuolin katsoakseni ulos puutarhaan. Siellä on vielä paljasta ja värejäkin aika vähän. Silti näkymää jaksaa katsoa kerta toisensa jälkeen. Puutarha keväisessä paljaudessaankin on kaunis. Harmaus ja kulmikkuus on väistymässä. Vain yksi tai kaksi lämmintä päivää ja puutarha täyttyy vihreydestä ja vehreydestä.

40 kommenttia:

  1. Minäkään en jaksa kiusaantua sammaleesta, tiivis savimaa nurmikon alla luo sammaleelle otolliset olosuhteet. Nyt keväällä pitäisi välttää nurmikolla kävelyä mutta se tarkoittaisi sitä etten vois liikkua puutarhan missään osassa, ei käy. Onnittelut onnistumisesta sinivaleunikon kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nurmikolla kävelyä on keväällä vaikea välttää, kun tiettyihin paikkoihin on pakko kulkea. Pohdin, josko tekisi kivipolun puuvajalta kasvarille, kun se on kaikkein käytetyin reitti. Siinä alkaa jo olla ura näkyvissä koko kesän.

      Poista
  2. Meilläkin sammal kasvaa ja vihertää. En stressaa siitä, kukkapenkeistä tosin hoidan sammalta pois. Sinivaleunikko saa aiheuttaakin riemun hyppyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkapenkeistä minäkin yritän sammalta poistaa. Nurmikolla saa ihan rauhassa kasvaa.

      Poista
  3. Ei kantsi menettää hermojansa sammaloitumisen takia,olen nähnyt upeita sammalpihoja.Itselläni myös sammal vallannut alaa,kun puutarhassa paljon tepastellaan.Hypellään vaan pihoillamme ja nautitaan.Pionitulppaaneissa ju isot nuput ja nuo minikokoiset tulppaanit kukkineet jo muutaman päivän krookuksien tykönä :-D Aurinkoista Sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa sammal enää minuakaan. Oli aika, jolloin yritin siitä päästää eroon, mutta nyt saa olla.
      Tämä viikonloppu on ollut silkkaa nautintoa upean sään vuoksi.

      Poista
  4. Keväällä sammal on joskus harmituksen aihe, mutta kesän joutuessa se kyllä osittain hukkuu nurmikolla muun vihreän joukkoon. Kesäkodissa sammal on ikuinen riesa tai ilo ja vihreyttähän me kaikki kaipaamme.
    Täällä rivarin pihalla olen saanut sammaleen osottain kuriin ilmastoimalla nurmikkoa näin keväisin muutamaan kertaan ja myös joskus kesällä. Alueet ovat pieniä eli sen kyllä jaksaa tehdä jos vain viitseliäisyys antaa siihen aikaa.
    Tt Nyt tälle päivälle on urakkana sammaleen poisto tulopihan maanpeittokasvin keltapeipin joukosta ja tuo sammaleen leviäminen keltapeipin joukkoon on ihan oma syyni sillä olen se alueen päästänyt hoitamattomana hyvin huonoon ja laihaan kuntoon.😡 👎 Putsaushomman jälkeen lisään paikalle uutta hyvää multaa ja joukkoon sekoitan rakeista kalkkia.
    Hyvää sinnuntaipäivää sinne teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on pari kohdetta, jotka kaipaavat kohennusta. En vain ole keksinyt niille sopivaa olomuotoa ja siksi tehtävä siirtyy ja siirtyy.
      Osa meidän nurmikosta vihertyy kesän myötä ihan oikeaksi nurmikoksi, mutta osa on silkkaa sammalta. Se on vihreää ja kaunista, joten saa olla.

      Poista
  5. Sammalta on meilläkin runsaasti, mutta tykkään siitä kyllä. Ehkä siksikin on pakko tykätä, kun taistelu sit vastaan olisi aivan mahdotonta. Mutta on se kivan väristä ja ihanan pehmeää. Ja kyllä, kameran kanssa taistelu tuttua täälläkin. Viime aikoina olen koittanut kuvata ihan pienimpiä perennanalkuja ja aina se juuttaan kamera haluaa tarkentaa johonkin ruohonkorteen tai havunneulaseen. Onneksi voi nykyään ottaa vaikka sata kuvaa saaakseen yhden kelvollisen : ))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuota tarkoitin, että kamera tarkentaa kaikkeen muuhun kuin siihen, mitä minä ajattelen. Välillä jaksan säätää ja säätää, mutta toisinaan tulee olo, että antaa olla. Joku toinen kerta sitten.

      Poista
  6. Meidänkin ison nurmialueen toinen pää on sammaloitunut, vaan haitanneeko tuo... Muutenkin iso alue nurmikkoa leikattavana... Mukavaa pyhää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa yhtään, niin minäkin ajattelen. Tekemistä riittää muutenkin.
      Pyhä tuli ja meni. Oli kerrassaan upeat säät.

      Poista
  7. Meillä saa sammal rehottaa juuri tuon värinsä ja jopa pehmeytensä vuoksi. Eipähän tarvi paljoa ruohoa leikellä. Mies alkuun halusi sammalen pois, mutta kun huomasi joutuvansa ajamaan nurtsia kerran kaksi viikossa, niin johan sai sammalkin luvan kasvaa. Meillä on tiivis savipohjainen maa ph just 'plussan' puolella eli 6 ja siihenkin päästäkseen saa mättää kalkkia.
    Tiiviyttä lisää juuri tuo tasajalkaa hyppiminen, temmeltävät koirat ja kakarat, mutta piha vihertää jo kivasti ;)
    Ihanaa aurinkoista sunnuntaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä kalkkiakaan ei niin paljon viitsi kylvää, kun se suosii kotiloita. Sammalet saa kasvaa ja ilontanssahduksia ei edes pysty välttämään. Eikä ole tarviskaan.

      Poista
  8. Näkyy olevan sammal jokaisen puutarhurin riesana tai ilona, miten sen itsekukin sitten kokee. Onpa kaunis tuo pystykiurunkannus. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan ja onneksi jokainen saa päättää, taisteleeko sammalta vastaan vai antaako olla.
      Sunnuntai oli hieno ja nyt jo lopuillaan.

      Poista
  9. Minulla on päinvastainen ongelma; haluaisin sammaleesta nurmen kokonaan pois :) Täällä vanha nurmikko on täysin sammaloitunut ja minusta suloinen, nyt täynnä valkovuokkoja. Ikävä kyllä nurmea kasvaa vielä niin paljon, että se täytyy leikata alkukesästä joka viikko.
    Minullakin sinivaleunikko näyttää lupaavalta, olisipa kiva nähdä sen kukkivan kotipihalla ensimmäistä kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sammalnurmikon huonoin puoli taitaa olla se, että varsinkin loppukesästä siinä kasvaa korsi siellä, toinen täällä. Ei niin paljon, että viitsisi leikata,mutta kuitenkin sen verran, että näyttää hölmöltä. Hyvin hoidettu nurmikko on sopivassa paikassa kaunis, mutta työläs hoidettava. Meillä nurmikkoalue on kutistunut melkoisesti siitä, kun lapset aikuistuivat.
      Onnea sinivaleunikollesi. Se on jotenkin niin kiehtova kasvi.

      Poista
  10. Vanhempieni piha on myös paikoin tosi sammaleinen, mikä on ollut mielestämme vain hyvä asia. Sammal on pehmeää ja mukavaa jalan alla, kestävää ja helppohoitoista - onpahan vähemmän ruohoa leikattavana. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, vähemmän leikattavaa ja aina yhtä kaunista.

      Poista
  11. Meilläkin on ruvennut sammaltumaan pihanurmikko ollaan tehty monellaista sen ateen, mutta eihän se tuota tulosta. Tänään oili ihana ensimäinen aurinkoinen lämmin päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin ollut hieno viikonloppu sään puolesta! Ihan kesäistä.

      Poista
  12. Sammalta on meilläkin nurmessa, auringossa, ei oo polettu ja kalakittu ja lannotettu. Mie oon pienessä mielessä ajatellu, jotta satteet on happamoitunu ja se suap sammalen kasvamaan. Sammal nurmikossa on toisille harmi, meille ei. Sinivaleunikko on kyllä ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, sateet ovat happamoituneet ja se lisää sammaloitumista. Kuten sanottu, ei haittaa sammal minuakaan.

      Poista
  13. Sammal on aivan ihanan tuntuista paljain jaloin tallustella! Sammalella on muitakin hyötyjä, esim. hetivalmis vihreys ja leikkauksen tarpeen vähyys :) Meillä saa sammalet rehottaa nurmen seassa ihan vapaasti!

    Ja nimet on mullakin kateissa aina keväällä - ihan tuttu ilmiö tuo on. Kesää kohden muisti vetristyy kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohtaminen tarjoaa jatkuvaa uuden opettelemista ja oppimista. Loppukesästä nimet soljuvat vaikeuksitta.

      Poista
  14. Meillä taitaa olla enemmän sammalta kuin nurmikkoa. En ole kuitenkaan jaksanut tehdä asialle mitään, turha siitä on ottaa paineita.
    Suloinen sinivaleunikko. Tämä kevät on niin mukavaa aikaa kun melkein joka päivä kohtaa puutarhassa hyviä uutisia ja mukavia yllätyksiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri siksi kevät onkin hienoa. Tämän viikonlopun lämmin sää on laittanut kasvuun ja kukintaan vauhtia, jonka vuoksi putosin jo tahdista tyystin. Ei haittaa. Tätähän olemme odottaneet.

      Poista
  15. Sinivaleunikon alut näyttävät todella hauskoilta. Itse ihailin tänään samanlaista. Yhden vasta havaitsin vaikka 2 niitä pitäisi olla. Jää nähtäväksi ilmestyykö toinenkin vielä näkyviin. Nyt on onneksi jo paremmat säät. Toivotaan että ne jatkuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla toinen sinivaleunikko tuli viime kesänä paljon toista myöhemmin. Toivotaan, että niin käy sinunkin sinivaleunikollesi.
      Säätiedotuksen mukaan kesäiset säät jatkuvat. Hienoa!

      Poista
  16. Sinivaleunikon ja tarhakylmänkukan versojen ilmestyminen mullasta saa varmasti tanssahtelemaan onnesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karvaisine olemuksineen ne ovat kuin perheen lemmikkejä. Tosi sympaattisen oloisia kasveja.

      Poista
  17. Tykkään kovasti sammaleisista nurmikoistamme, koska niitä tarvitsee leikata paljon harvemmin kuin parempaa nurmikkoa. Molempia siis löytyy. Söpöjä kukkia näkyy sinulla nousevan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sammaleinen nurmikko on kaunis ja vaatii vähemmän työtä. !ikä tykkään ja niin näyttää tykkäävän moni muukin.
      Mullasta nousee nyt kaikkea kiivasta tahtia. Ei meinaa perässä pysyä.

      Poista
  18. Kiva postaus ja kevät on niin parasta.
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät on parasta ja nyt taidetaan olla säiden puolesta jo kesässä.

      Poista
  19. Sieltä se kevät alkaa nousemaan;) Hauskannäköisiä nuo kukat..ihan kuin pienet karvaiset madot sieltä tunkisi mullan alta pystyyn:) On kyllä ihana kun kevät on kunnolla alkanut! Kaunista alkanutta viikkoa♥

    VastaaPoista
  20. Nature is reborn offering us so much color and beauty.
    Wonderful photos.
    Maria de
    Divagar Sobre Tudo um Pouco

    VastaaPoista
  21. Olen toisaalta tykästynyt sammaleeseen, koska siitä ei tarvitse ajaa nurmikkoa. Minusta tuntuu, että kaikki näkymät puutarhaan ovat nyt kauniita. Riittää, että jossain vihertää. Ehdin jo kyllästyä talven valkoiseen, niin vihreä on nyt loistoväri.

    VastaaPoista
  22. Minä olisin ihan valmis luopumaan kaikesta nurmikosta ja ottamaan tilalle sammalta. Aika hyvin tuo meidän nurmikko onkin sammaloitunut, mutta kyllä ruoho (ja rikkakasvit!) sammaleen seasta vielä nousee. Oi, sekä sinivaleunikot että kylmänkukat ovat niin ihania! Kumpiakaan minulla ei ole, mutta molemmista haaveilen. Pitäisi vaan keksiä sellaisille sopiva paikka.. Mukavaa päivää sinulle! :)

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!