Huikentelevaisen valearkkitehdin opinnäyte ja muuta onnellista

Joulukuun sateisen harmaana päivänä puutarhahörhö kaipaa ympärilleen vihreitä virikkeitä. Yhdessä tai erikseen. Pitkän syksyn samentamat aivot hyrräävät hitaalla, eikä itsekritiikkikään enää ole aivan kohdillaan. Somemaailma täyttyy toinen toistaan taitavimmin toteutetuista piparitaloista ja joulukakuista. Illan tullen tunnelman täydentää tienoon asukkaiden kiivas valosarjoilla harjoitettu kilpavarustelu.

Ympäristön paineissa oloaan helpottaakseen puutarhahörhö kaivelee kaappiensa sisältöä ja löytää sieltä viimeistä käyttöpäiväänsä lähestyvän valmispiparitalon sekä putkilon räikeän vihreää koristemassaa. Nyt nopeasti sokeri pannulle sulamaan ja arkkitehdin luomus liimaten pystyyn. Pieni palovamma tai valuva kuorrute ei tahtia haittaa. Pääasia, ettei hyvää tavaraa tarvitse roskiin laittaa, vaan siitä jotain tuunaamalla saa aikaan raikuvat naurut perheenjäseniltä.

Ei tullut herttaisen söpöä ja valtakunnallisen päivälehden piparikisan voittanutta taideteosta. Sen sijaan valmistui huikentelevaisen valearkkitehdin opinnäyte, jolla tuskin tulisi hyväksytyksi edes peräkylän kirjastorakennuksen remonttia suunnittelemaan. 

Onni ei siis ole viimeistä piirtoa myöten täydellisessä elämässä. Ei taidokkaissa piparitaloissa eikä ykköspalkintoa hipovissa blogikuvissa maukkaista leivonnaisista. Sen sijaan onni voi hyvinkin olla sydämen muotoisessa perunassa, jonka Ukkokulta on keittänyt ja nälkäisen puolison lautaselle laittanut.

Onni on myös saada avominiän valmistamia konvehteja, joiden suklaa sulaa kielellä taivaallista nautintoa tuoden. Joita maistaessa voi muistella MasterChef Australia -kilpailijoiden taitoja suklaan temperoinnissa. Joita taitoja ei siis itsellä ole laisinkaan.

Syreenin kevätlupaus

Tässä muutama päivä sitten napattu kuva syreenin silmuista. Niissä on selvä lupaus keväästä, vaikka meistä puutarhahörhöistä se juuri nyt tuntuu olevan jossain saavuttamattomissa.

Tämän postauksen ainekset lähtivät liikkeelle muutamista blogikirjoituksista, joissa pyydetään anteeksi omaa väsymystä, huonoja ja pimeitä kuvia, pitkiä postausvälejä ja innotonta kommentointia. Jokainen meistä on joskus väsynyt ja innoton. Kukaan ei jaksa ja ehdi jatkuvasti päivittää blogia ja kommentoida toisten kirjoituksia. Elämää on ja paitää ollakin somen ulkopuolellakin. Hyviä kuvia on pimeinä talvipäivinä vaikea ottaa hyvilläkään välineillä. Ja kuka sen määrää, millaisia kuvia itse kukin voi ja saa julkaista. 

Annetaan ilon pulputa pienistäkin asioista. Unohdetaan kilpailu toistemme kanssa. Ollaan juuri sitä, mitä olemme. Ei yhtään enempää tai vähempää.

Pamela Tola sanoi Ylen kulttuurihaastattelussa 15.12: "Elämä on arvokasta, vaikka se ei olisi pelkkää unelmien täyttymystä." Siinäpä oiva elämänohje meille kaikille!

Puutarhaonnesta soikeana

Papaver somniferum - Pioniunikko

Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo kirjoitti postauksessaan siitä, kuinka kannattaa olla iloinen puutarhan valmiista kohdista ja kauniista kukista. Jokaisessa puutarhassa on ongelmapaikkansa, eikä täydellisyyteen taida olla mahdollista milloinkaan päästä. Onko se edes tarpeellista. Itse ainakin huomaan, että kun yhden paikan saan mieleisekseni, toisesta päästä saa jo aloittaa kohennuskierroksen uudelleen. Luonto ja sää säätelevät marssijärjestystä. Moni muu asia tuo mukaan omat mausteensa.

Tämän kasvukauden aikana olen ollut lukemattomia kertoja onnesta soikeana katsellessani puutarhani ihanuuksia. Toki olen iloinnut niistä aiempinakin vuosina, mutta herkkyys on nyt suorastaan käsin kosketeltavaa ja pienimmätkin yksityiskohdat nostavat tunteet taivaisiin. Ehkä syynä on vuoden takainen aivovamma kaikkine jälkiseuraamuksineen. Lyhyessä ajassa tapahtui paljon niin mieltä kuin kroppaakin ravisuttavia asioita ja elämä näyttäytyi uudessa valossa.

Hyötypuutarhan ja raja-aidan kupeeseen viime vuonna rakentamani Syyspenkki on osoittautunut kasvuvoimaa ja monenlaista uutta esitteleväksi estradiksi. Syyspenkki-nimen paikka sai siksi, että pyrin keskittämään sinne loppukesän ja syksyn kukkijoita. Juuson mirrinminttuja on jäänyt multaan ja ne puskevat ylös pikkuisina taimina. Niitä kitken pois. Minttu valtaa koko alueen, jos sille antaa luvan. Sen sijaan pioniunikkojen taimien ilmaantuminen oli mukava yllätys ja niiden olen antanut kasvaa. Pioniunikot kasvoivat aiemmin puutarhan toisella laidalla ja omenapuiden alla. Kasvien siirron, mullan ja kompostin mukana siemeniä on levittäytynyt sinne tänne.  Nyt ensimmäiset pioniunikot ovat avanneet nuppunsa. Miten isoja ja vahvoja nämä lilat kukat ovatkaan. Ovat kyllä herkkuja.

Phaseolus coccineus - Ruusupapu

  
Tiistainen rankkasade lopetti lähes kokonaan pionien kukinnan. Joitakin nuppuja on vielä avautumassa, mutta pääkukinta on ohi. Ehdin ottaa viikko sitten virittämäni auringonvarjon pois pioneja suojaamasta, enkä ollut kotona laittaakseni sen takaisin. Osa ruusuistakin on jo loppusuoralla, mutta osa onneksi kerää voimia uutta kierrosta varten. Puutarhassa ei silti ole kukkiminen loppunut. Kun yksi ryhmä lopettaa, toinen jo aloittaa.

Lilium martagon 'Russian Red'

Kuukausi sitten rusakko kävi napostelemassa alapihan kukkapenkeistä lähes kaikki liljat ja lukuisia muita kasveja. Vain muutama lilja selvisi ristihuulen aamiaisretkestä. Yksi rusakon vatsaan joutuneista marhanliljoista oli viime kesän ihastuksen kohde, Kiemurapenkin Lilium martagon 'Arabian Knight'. Onneksi toinen samassa paikassa asunut marhanlilja eli Russian Red selvisi rusakon hampailta ja nyt saan ihastella sen syvänpunaista väriä.
 

Mikä parasta, samanlainen marhanlilja löytyy tänä vuonna myös Päivänliljapenkistä. Luultavasti kumpikin on peräisin kesän 2016 Päivölän ruusuretkeltä. Sitä en taas ymmärrä, miksi olen istuttanut sipulit eri penkkeihin. Päivänliljapenkissä marhanliljoja nousi kaksi, joista toisen napsi rusakko. Ensi kesänä onkin jännitettävää, nousevatko molemmat ja onko se toinen Russian Red vai kenties joku muu.

Allium vineal 'Hair' - Hietalaukka

Tällaisen pikkuisen takkutukan löysin Allaspenkistä. Tai kaksikin, mutta toinen on vielä kuvassa olevaa pienempi. Laukkapalluran koko on hädin tuskin 2 senttiä ja tukkaakin sillä on vähemmän, kuin sipulipussukan kuvassa. Ehkä tämän laukan tukka kasvaa tulevina vuosina ja saan nähdä sen hapsottavan joka suuntaan.

Sokeriherne

  
Katsokaa, miten ihania kukkia kasvimaani herneissä on. Löytyy sieltä niitä valkoisiakin, vaan nämä vasta ovat silmänruokaa parhaimmillaan. Näin ihanasti kukkivia herneitä katsellessa on vaara, etten kohta halua varsinaisia herneitä ollenkaan. Tässä joutuu kamppailemaan itsensä kanssa, haluanko silmänruokaa kukkina vaiko vatsantäytettä herneinä.

Sokeriherne

  
Tällaisia sinisiäkin kukkia sokeriherneistä löytyy. Kuin kauniita kesäperhosia olisi laskeutunut kasvimaalle. Taas yksi syy viettää enemmän aikaa istumalla kasvihuoneen edessä katse suunnattuna kohti lavakauluksissa kasvavia hyötykasveja. Puiston halki kulkevat ihmiset kenties kuvittelevat minun odottavan sadon kypsymistä. Sitäkin, mutta tässä tapauksessa saan nauttia koko prosessin kaikista vaiheista. Miten se sanonta menikään: tärkeintä ei ole määränpää, vaan matkalla oleminen.

Gaillardia aristata ' Kobolt' - Syyssädekukka

Syyskukkijoita valitessa törmää varsin usein keltaiseen ja oranssiin. Syyssädekukka Kobolt näytti kuvissa punaisemmalta, kuin onkaan. Ei haittaa. Tykkään kovasti tästä Koboltista, joka näyttää pukkaavan runsaasti nuppuja. Mitenkähän tuohon termiin "syyskukkija" pitäisi suhtautua, kun kasvi on täydessä kukassa jo heinäkuun alkupäivinä? Jatkaako se kukintaansa kenties elo-syyskuuhun, vai ovatko syyskukkijatkin jo kuukautta etuajassa?

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Kovasti olen kelloköynnösten ohi kulkiessa syynännyt niitä nuppuja löytääkseni. Ja hurraa, ensimmäinen on bongattu. Kelloköynnösten kasvusto ei ole aivan yhtä runsasta, kuin viime kesänä tähän aikaan. Ihan hyvässä jamassa köynnökset kuitenkin ovat. Latvukset huitelevat pergolan katossa ja leveyttäkin vielä ehditään saada toinen mokoma. Toivottavasti nuppuja tulee lisää ja toivottavasti ne aukeavat. Kyllä kannatti kylvää ne ylimääräisetkin siemenet ja manata huonoa itävyyttä. Lopputulos on odotettua parempi.

Sparaxis tricolor - Harlekiinikukka

Ruokakauppareissulla ostoskoriin hypähtänyt pussukka minulle outoa sparaxista on yllättäen avannut ensimmäisen kukkansa. Ei kovin suuri, eikä muutenkaan varsinainen katseenvangitsija, mutta iloinen yllätys joka tapauksessa. Taidan olla täysin höpsähtänyt, mutta niin vain tulen onnelliseksi näistä pienistäkin kukkatervehdyksistä.

Oxalis fontana - Pihakäenkaali

Monta mutkaa ja murhetta on minunkin elämässäni, eikä arki aina suju toiveiden mukaisesti. Elämä ei siitä parane, jos kaiken aikansa käyttää itsensä surkuttelemiseen. Katse eteenpäin ja hyviin asioihin, joita useimmilta edes muutama löytyy. Puutarha on ollut ja on edelleen minulle voiman ja ilon lähde. Terapeuttinen paikka, jossa multaan ja rikkaruohoihin voi valuttaa ilon ja surun kyyneleensä. Taidan olla puutarhaonnella yltä päältä voideltu. Vähän joka nurkalla kun ahkerasta kitkemisestä huolimatta pihassani kasvaa tuota onnenapilaakin.

Ilon hetkiä elämäänne!
 
 

Ilopilkkuja mielelle ja silmälle

Idänunikko - Papaver orientale - nyt jo nuppunsa aukaissut ja kukkinut.

Olen helposti ilahdutettavissa oleva ihminen. En kaipaa suuria tekoja enkä sanoja, vaan eniten taidan iloita pienistä huomionosoituksista ja lämpimistä sanoista, jotka muodostavat sydämeen pitkäaikaisen pesän. Parhaimmat ilonaiheet löytyvät useimmiten arkielämästä ja sen sujuvuudesta. En rakenna ylitsepääsemättömiä pilvilinnoja, vaan pyrin suhtautumaan elämään realistisesti. Näin jalat pysyvät maassa, mutta se ei estä haaveilemasta asioista, joiden ei ehkä ole tarkoituskaan toteutua. Ehdottomasti elämään kuuluu unelmointi ja kevyt ruusunlehdillä tanssahtelu.

Kyläkurjenpolvi - Geranium pratense 'Summer Skies'

Arpajaisissa minulla on aina surkea tuuri. Olen käynyt usein joulumarkkinoilla erään ystävän kanssa, joka kerää ja kahmii hienoja voittoja euron panostuksella. Siinä sivussa minä tuen ostamillani arvoilla milloin mitäkin urheiluseuraa voittamatta yhtään mitään. 

Yhden ainoan kerran olen yllättänyt niin itseni kuin ympäristönkin isommalla voitolla. Se tapahtui nuoruudessa Tukholman laivalla, jossa ensimmäisen ja viimeisen kerran syötin 20 penniä yksikätiseen automaattiin. Olin jo kääntämässä selkääni vekottimelle, kun se alkoi kolisten ja rämisten syöstä kolikoita kerättäväkseni. Mikäs siinä auttoi, kuin avata käsilaukku ja tunkea kolikot sinne. Kylläpä käsilaukku sen voiton jälkeen hetken aikaa painoi. Ympärillä notkuvat nuoret miehet soivat minulle jokusen ihailevan katseen, vaikka tänäkään päivänä en tiedä, miten onnistuin voiton saamaan. Sattumaa luultavasti.

Jalopähkämö - Stachys macrantha

  
Huonon arpaonnen tietäen en nykyisin kovin innokkaasti kilpailuihin edes osallistu. Täällä blogimaailmassa kyllä lisään itseni useinkin listoille mukaan ja yllättävän kivasti voittoja on kohdalle rapissut. Siitäkin huolimatta, että nykyisin osallistun yleensä vain yhdellä arvalla. Facebook-profiilini ja Villasukkasivustoni joutuivat häirinnän kohteiksi, jonka seurauksena irtisanoin facebookin ja poistin villasukkasivuston. Sen verran hankaluuksia ja pahaa mieltä häirinnästä aiheutui, että se vaikutti ja tulee jatkossakin vaikuttamaan rajoittavasti somen käyttööni.

Pihakuiskaajan matkassa -blogissa voitin kesäkuun alussa kuvassa olevan Puutarhakirjeitä-kirjan. Olen voitosta todella iloinen, sillä olin jo päättänyt kirjan hankkia, kunhan johonkin kirjakauppaan pääsisin. Kirja on vähän erilainen puutarhakirja, sillä se koostuu kahden runoilijan, Hannamari Heinon ja Kristiina Wallin kahden vuoden pituisesta kirjeenvaihdosta. Teksteissä seurataan vuodenkiertoa puutarhassa ja elämänkiertoa ihmisessä. Luin kirjan kotiuduttuani sairaalasta, enkä sen sopivampaa tekstiä olisi voinut tuohon tilanteeseen valita. Ajatuksia herättävää, seesteistä ja rauhoittavaa. Hieno kirja!

Puutarhablogien piirissä on paljon kirjojen ystäviä. Pihakuiskaaja kirjoittaa myös Kirjojen kuisketta -blogia, jossa hän esittelee mielenkiintoisia ja lukemisen arvoisia kirjoja. suosittelen!
  

Osallistuin ennen juhannusta Villa Suvituuli -blogin mielipidekyselyyn ja arvontaan, jonka tuloksena voitin kivan keittiöpyyhkeen ja kaksi suklaapatukkaa. Suklaatahan on vaikea vastustaa ja uusi keittiöpyyhe siirsi heti yhden vanhemman pölyisten ikkunalautojen pyyhkimisrätiksi. Meillä riittää nyt pölyn pyyhkimistä talon ulkopuolella, kun tieremppa etenee vauhdilla ja ennenkaikkea pölyllä. Rättiressukat ovat kovilla.

Hennon keltainen kliivia

Kummasti meikäläisen ilonaiheet pyörivät usein kasvien ympärillä. Talvella sain Ukkokullan tuoman orkidean kukkimaan toistamiseen ja nyt samainen orkidea on tehnyt kokonaan uuden kukkavanan, jossa nuput pullistelevat lupaavasti. 

Ihan yhtä ihana asia löytyi muutama päivä sitten kirjaston ikkunalaudalta, kun huomasin pari vuotta sitten Viherpajasta ostetun keltaisen kliivian ryhtyneen yllättäen kukkimaan. Juuso mokoma ei ollut vihjannut asiasta mitään, vaikka pötköttää ikkunan alla olevalla sohvalla päivät perätysten. 

Isotähtiputki - Astrantia major 'Star of Fire'

Kaikki lehtikaktukset ja koskaan kukkimaton posliinikukka ovat muuttaneet kesäksi ulos, eikä niiden kuntoa tule kastelun lisäksi sen kummemmin syynättyä. Sen sijaan kukkapenkkien ympärillä kiertely on jokapäiväistä hupia. Uusia kasveja ei juurikaan tässä vaiheessa penkeistä nouse, mutta nuppuja, kukkia ja lehtiäkin tulee varovasti käänneltyä ja katseltua, läheltä ja kaukaa.

Alppipiikkiputki - Eryngium alpinum - luultavasti

Yhtään kasvia en tänä kesänä ole istuttanut. Viime kesänä joitakin ja edellisinä sitäkin enemmän. Alppipiikkiputki löytyy kasviluettelostani, mutta toukokuussa poistin sen siksi, etten ollut kyseistä kasvia Päivänliljapenkissä odotuksista huolimatta nähnyt. Sinipiikkiputki on siinä hyvin kasvanut. Nyt sinipiikkiputken vierestä on noussut ja erittäin hyvin myös kasvanut toisennäköinen piikkiputki, jonka täytyy olla alppipiikkiputki. Istutustietojeni mukaan olen sen istuttanut kesäkuussa 2014. Missä kummassa se on luurannut nämä vuodet?

Samainen kasvi juhannusviikon alussa.

Ystävät, onko tuo kuvan kasvi alppipiikkiputki? Googletin kasvin ja tuolta sen pitäisi näyttää. Tuleeko kaikkiin alppipiikkiputkiin sinisyyttä kesän myötä samoin, kuin sinipiikkiputkiin? Niin tai näin, olen kovasti onnellinen piikkiputkien heräämisestä. Ihan ei ole arvontavoitto, sillä tarkoituksella olen kasvin aikanaan ostanut ja istuttanut. Vaan voitoksi hänen heräämisensä kyllä lasken.

Freesia ja poutapilvi kukkalaatikossa.

 Ilon ja onnen hetkiä sekä mukavia puutarhakierroksia kaikille!

Sammaleilla tanssahtelua

Facebookin puutarharyhmässä on viime päivinä päivitelty nurmikon sammaleisuutta. Sammaleen syntymiseen vaikuttavat monet asiat, kuten varjoisuus, kalkin ja muiden ravinteiden puute ja maan tiivistyminen. Olen kylvänyt meidän nurmikolle kalkkia ja tehnyt pahimpiin paikkoihin reikiä täyttäen niitä hienolla hiekalla. Olen myös uusinut pahimmilta kohdilta vanhaa nurmikkoa. Ennen en sentään voinut valoa nurmikolle enempää tarjota. Nyt sekin ongelma on poissa. Vaan nykyisin ei edes se sammal nurmikolla häiritse. Onpahan kauniin vihreää, eikä tarvitse sen kummempia hoitotoimenpiteitä.

Sinivaleunikko - Meconopsis betonicifolia

Saattaa olla, ettei runsas valokaan pelasta meidän nurmikkoa sammaloitumiselta. Luultavasti se tiivistyy ihan sen vuoksi, että näin keväällä hypin tasajalkaa ilosta yhden jos toisenkin kukkapenkin äärellä. Niin tein vapun alla löytäessäni sinivaleunikon karvaisen olemuksen kurkistamassa kukkapenkistä. Eikä vaan yhden, vaan sen toisenkin ja vielä peräti kolmannen pikkuruisen lehtiparin. 

Sinivaleunikon menestyminen tuottaa vähän samanlaisia onnentunteita, kuin jouluruusun kukkien ilmestyminen sulavan lumen keskeltä. Tai ehkä peräti vähän suurempaakin onnea. Monille puutarhureille vaikeammatkin kasvit ovat niinsanotusti peruskauraa, mutta tällaiselle mämmikouralle ja itseoppineelle hörhölle yksi sinivaleunikko tuottaa lottovoiton kaltaisen tunteiden ilotulituksen.

Tarhakylmänkukka - Pulsatilla vulgaris

Toinen merkittäviä riemunkiljahduksia ja nurmikkoa tiivistävää tasajalkatallaamista aiheuttava ilmiö on tarhakylmänkukan versojen ilmestyminen rinteen scillojen sekaan. Ihan ihmepaikkaan olen tämän yksilön tyrkännyt kasvamaan, mutta jostain syystä en ole raaskinut häntä poiskaan siirtää. Sen sijaan pyrin näistä hölmöistä istutuspaikoista oppimaan siten, että ostan uusia yksilöitä sijoittaen ne säällisemmille asuinsijoille.

Kuva on epätarkka, koska en vain jaksanut märässä maassa kontata saadakseni riittävän selkeän kuvan. Toisinaan kameran tarkennus johonkin pieneen yksityiskohtaan on äärimmäisen vaikeaa. Olen vakaasti sitä mieltä, että kamerani kerta kaikkiaan kyllästyy jossain vaiheessa puutarhakierroksiini ja sisälle päästäkseen lopettaa yhteistyön totaalisesti. Näissä tilanteissa taitaa naapurinkin korvia kuumottaa, kun manaan kamerani käytöstä. Yleensä minä annan kameralle anteeksi ja epätarkkaan kuvaan tyytyen tallustan sisälle lepuuttamaan niin kameraa kuin itseänikin.

Ensimmäinen tulpunnuppu on ilmaantunut näkyville. Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo kertoi unohtaneensa talven aikana, minne ja mitä sipuleita hän on syksyllä maahan laittanut. Itse olen täällä moneenkin kertaan mainostanut hienoja istutuslistojani. Eipä niistä listoista paljon iloa ole, jos ne makaavat mapissa työhuoneen hyllyssä.

Tänä keväänä muistamattomuus mullasta työntyvien kukkien nimistä ja sijainneista haittasi muutaman vaivaisen päivän. Kerran jo kaivoin istutuslistan mapista ja nostin sen terassin pöydälle ottaakseni mukaan puutarhakierrokselle. Enpä muistanut ottaa, vaan ei haitannut. Olen keskittynyt ihastelemaan jokaista ilmoille ilmestyvää kukkaa. Turha käyttää energiaa sen vahtimiseen, nouseeko juuri tuon kukkapenkin ensimmäisestä kolmanneksesta yksi vai viisi krookusta. Mitä suotta murehtia niitä, jotka syystä tai toisesta eivät nouse. Parempi iloita jokaisesta, joka nousee kukkimaan ja kaunistamaan puutarhaa.

Pystykiurunkannus - Corydalis solida - piiloutuu pikkusydämen taakse.

Kirjoitan tätä postausta vappupäivänä. Ulkona sataa vettä, on satanut koko päivän. Asteita on +7 ja tuuleekin. Aina välillä käännän työtuolin katsoakseni ulos puutarhaan. Siellä on vielä paljasta ja värejäkin aika vähän. Silti näkymää jaksaa katsoa kerta toisensa jälkeen. Puutarha keväisessä paljaudessaankin on kaunis. Harmaus ja kulmikkuus on väistymässä. Vain yksi tai kaksi lämmintä päivää ja puutarha täyttyy vihreydestä ja vehreydestä.

Kaksi päivää ihan pihalla

Sinivuokko - Anemone hepatica

Viikonloppu on ollut juuri sitä, mitä koko talven on kaivattu. Lauantaina aurinkoa ja lämpöä, sunnuntaina vähemmän aurinkoa ja lämpöä, vaan hyvin on pihalla tarkentunut. Ajoittain jopa t-paitasillaan.

Suikeroesikko - Primula 'Wanda'

Kumpanakin päivänä olen unohtanut kaikki sisähommat. Onneksi Ukkokulta on huolehtinut muonituspuolesta, sillä muuten sekin olisi jäänyt iltamyöhäiseen. Vaikea oli keskeyttää työt siksikään ajaksi, että ruokakellon kilkattaessa malttoi käydä syömässä.

Talventähti - Eranthis hyemalis

Lumi on sulanut hämmästyttävää vauhtia. Talon pohjoispuolella on vielä muutamia varsin tiukkoja jääpaakkuja, samoin naapurin vastaisessa päädyssä. Sinne aurinko paistaa vähemmän aikaa ja lisäksi sinne on lunta kolattu käytäviltä. 

Olopihalta kolataan lunta myös alapihalle johtaville rappusille. Muutama päivä sitten uumoilin, että tiivistä ja paakkuuntunutta lunta on rappusilla vielä vappunakin. Ei ole. Tänään portaita pääsi jo kulkemaan ja huomenna varmaan loputkin lumet ovat niiltä sulaneet.

Tulppaani, saattaa olla Tulipa Esprit

Alapihalla olen haravoinut ja kerännyt talven aikana tuulen pudottamia oksia ja muuta sälää. Pilvin pimein löytyi myös ilotulitusrakettien roskaa. Kukkapenkkeihin en koskenut, enkä haravaa ihan joka paikassa edes heiluttanut. Sen verran paikoitellen on vielä märkää.

Pikkusydän - Dicentra

Kannoin työvälineita ja tarvikkeita kellarista alapihan puuvajaan ja vähän jo aloitin kasvarinkin laittamista. Kennokasvarissa ei tule pidettyä teekutsuja, joten sen sisustamiseen ei kannata verhoin ja koristein panostaa. Kasvari olkoon tomaattien ja kurkkujen valtakunta.

Mukulaleinikki - Ficaria verna

Yläpihalla haravoin hiekkakäytävät ja -alueet. Paikoin reunamilla oli hiukan jäätä ja siihen jämähtänyttä roskaa, joten toinen haravointikeikka on vielä edessä. Toki useampikin, sillä pitkin kesää pitää käytäviä haravoida ja siistiä.

Kevätkaihonkukka - Omphalodes verna

Kukkapenkeistä ja istutusalueilta keräsin isompia roskia ja leikkelin joitakin kuivia törröttäjiä pois. En ole enää vuosiin juurikaan istutusalueita haravoinut, vaan ripottelen multaa mädäntyvien puunlehtien ja ruskeiksi muuttuneiden korsien piilottamiseksi. Syksyllä tilasin suursäkillisen puutarhamultaa, josta hain ämpäreillä ripoteltavaa. Säkin keskustassa multa oli jäässä, mutta päältä ja reunoilta sai hyvin kauhottua tarvitsemansa mullan.  

Kevätkirjotähti - Chionodoxa luciliae

Tekemistä riittää yllin kyllin. Yksi asia johtaa aina toiseen. Monen monta kertaa varmaan ravasin ylimääräisiä askelia, kun työvälineet ovat vielä valtaosin kellarissa. Loppukesästä logistiikka alkaa olla jo hyvin hallussa, mutta näin keväällä se tuottaa mukavasti hyötyliikuntaa.

Jalopähkämö - Stachys macrantha

Tyhjensin myös kaikki linnunruoka-automaatit, putsasin ne ja laitoin kesäsäilöön. Tintit eivät enää ole parveilleet automaateilla, mutta kas, heti ilmestyi pari sinitiaista ihmettelemään, miksi ravintola on suljettu. Syötävää riittää jo luonnossa, sillä monenmoista ötökkää tapasin pihaa rapsutellessa. Perhosia olen nähnyt jo useana päivänä. Ensin keltaisia, sittemmin myös tummia perhosia. Lähelle eivät ole lentäneet, jotta lajitunnistus olisi onnistunut.

Lemmikki - Myosotis sylvatic

Linnun konsertoivat sellaisella ilolla ja voimalla, ettei voi olla sitä ihastelematta. Mustarastaat jahtaavat toisiaan ja taivaalla kulkee kurkiauroja, joutsenia ja hanhia kovaan ääneen kukin menostaan ilmoittaen. Myös punarinnat ovat ilmestyneet pihapiiriin seurustelemaan. Ne vasta sympaattisia lintuja ovatkin selittäessään pelkäämättä aivan vieressä omia juttujaan.

Lumikello - Galanthus nivalis

Paikoin maa on vielä jäistä ja koppuraista. Sen verran mullan pinta aurinkoisimmissa paikoissa on sulanut, että roudan ja kenties lintujenkin ylös kaivamia pikkusipuleita on voinut jo painaa varovasti takaisin multaan.

Valkosipuli - Allium sativum

Tieremppamiehet kauhoivat kolme päivää kentälle läjittämiään maa-aineksia pois vietäväksi. Sen jälkeen heitä ei ole näkynyt. Meidän tien remppa piti alkaa huhtikuun alusta. Luin kuitenkin paikallislehdestä, että sama urakoitsija tekee runsaan kolmen viikon ajan toista tietyötä kunnan keskustassa. Ei haittaa, onpahan sen verran hiljaiista, että pääsee nauttimaan kevätlintujen äänistä. Ei niitä kaivureiden hurinassa erottaisi.

Iris 'Kathrine Hodkin'

Kotitie pölyää aivan järkyttävän paljon. Siitä harjattiin viikolla hiekoitushiekat pois, mutta kulunut ja huokoinen asfaltti on kerännyt paljon pölisevää ainesta, jota talvirenkaat vielä irrottavat entisestään. Sunnuntai-illalle luvattiin vesisadetta, joka olisi tervetullutta niin pölyn kuin muutenkin luonnon kannalta. Sade sulattaa routaa ja tekee hyvää esiin työntyville kasveille. Muutama tippa hetki sitten tuli ja ehkä pian lisääkin, sillä taivas on vetäytynyt tummiin pilviin.

Viherherukka - Ribes nigrum

Tällaisen viikonlopun jälkeen voin käsi sydämellä sanoa olevani väsynyt, mutta ylen onnellinen. Tämä on ollut juuri sitä, mitä keväältä niin paljon odotan. Hommia pihassa riittää, mutta hymyssä suin menen niitä tekemään. Nautin valtavasti siitä, että saan olla ulkona ja touhuta omalla pihalla. Kun päivän työrupeama on loppuunsaatettu, on tämä nainen pölyinen, hikinen ja kurainenkin. Se kaikki puhdistuu suihkussa ja hienosta päivästä raukeana voin hyvillä mielin istahtaa sohvalle kissaani rapsuttamaan. Kunnes tulee uusi päivä ja voin jälleen palata pihamaalle. On tämä ihanaa aikaa!

 

Karolinan Ystävänpäivähaaste

Karolinan Puutarha -blogista Karolina innosti seuraavanlaisella Ystävänpäivähaasteella:

"Tässäpä seuraakin teille jokaiselle (ei vain harvoille ja valituille) Puutarha Ystävälle Ystävänpäivähaaste, saatte myös laittaa sen eteenpäin omassa blogissanne. Haluaisin kuulla sinun tarinasi, vastaa kuvien kera seuraaviin kysymyksiin ja laita haaste eteenpäin:"

1. Kuka on innosti sinut puutarha-harrastuksen pariin, tai kuka on puutarhaidolisi?

Monilla on pitkät perinteet puutarhan hoidossa. On mummia ja äitiä ja tätiä, jotka ovat tartuttaneet innostuksen ja rakkauden puutarhaan. Minulla ei valitettavasti ole tällaista perintöä, mutta olen aina tykännyt kovasti kukista ja kasveista. Olemme asuttaneet tätä puutarhaa kohta 30 vuotta, mutta oikeastaan vasta 10 vuotta sitten toipuessani vakavasta sairaudesta sain kunnon kipinän puutarhaharrastukseen. Siihen saakka olin enemmänkin ylläpitänyt olemassaolevaa, leikannut nurmikkoa ja silloin tällöin istuttanut jotain, mutta sielu hommalta kaiken aikaa puuttui. Blogin kirjoittamisen aloitin 2011 ja silloin lähti ihan uusi vaihde päälle. Nyt tuntuu, että vain taivas on rajana - valitettavasti myös tontin rajat. 

2. Missä ja millainen on kaunein puutarha jossa olet käynyt?

 Tuskin olen kauneimmassa puutarhassa vielä käynytkään, mutta eräs hienoimmista näkemistäni on opiskeluaikaisen ystäväni tila Myhinpäässä, lähellä Rautalampea. Erityisen hienoksi sen tekee se, että olen nähnyt, kuinka tavallinen vähän jo rapistunut pientila muuttui ystäväni ansiosta vuosien aikana upeaksi ja hyvinhoidetuksi kokonaisuudeksi, jollaisia maaseudulla harvoin näkee. Paikka sijaitsee sen verran syrjässä, että se kaipaisi nuoria asukkaita asumaan ja pitämään siitä huolta. Nyt tila on hiljaisessa myynnissä. Katsokaa kuvia täältä.

3. Mikä on paras puutarha-työkalusi?

Ensin tuumin, että lapio varmaan, mutta eniten taitaa pihatöissä mukana kulkea pieni puutarhahara. Sellainen kolmipiikkinen. Sen avulla lähtee rikkaruohot hyvin irti käytävähiekasta ja kukkapenkistä. Sillä saa nopeasti kaivettua sopivan istutuskuopan pienille taimille ja möyhittyä mullan pintaa ilmavammaksi.

4. Millaisia juttuja teet puutarha-ystäviesi kanssa?

Minulla ei ole puutarhaystäviä muualla, kuin täällä blogissa. Siksi koenkin tämän blogielämän niin antoisaksi, koska saan täältä hurjan paljon uutta tietoa ja ideoita. Täällä voin jutella samanhenkisten kanssa ja jakaa myös omia kokemuksia.
 

5. Mikä on puutarhaharrastuksessa parhainta? Mistä nautit eniten?

Puutarha on aina läsnä; aamulla, päivällä, illalla. Sinne voi mennä milloin vain ja aina siellä vierähtää hetki jos toinenkin ihan huomaamatta. Puutarhassa tekemällä ikävätkin asiat unohtuvat  tai ainakin jäävät taka-alalle. Puutarhassa voi rasittaa kroppaa terveellä tavalla, raskaatkin työt sujuvat kumman kevyesti. Tai ainakin oikein hikisen urakan jälkeen on ihana mennä suihkuun ja sen jälkeen istahtaa ihailemaan kättensä töitä. Mikä sen antoisampaa, kuin istuttaa taimi ja nähdä sen kasvavan ja kukkivan. Voiko olla sen hienompia hetkiä, kuin kiertäminen keväisin omassa puutarhassa tutkimassa, mitä milloinkin mullasta ylös nousee. Kyllä te puutarhaihmiset tiedätte. Joskus ajattelen, että voiko näin pienistä asioista iloita. Sitten totean, että kyllä voi ja koen olevani todella onnellinen siitä, että minulla on puutarhani.

Kappale tummaa maata,
vahvaa ja tuoksuvaa.
Tyhjiä käsiä kaksi
avoinna odottaa.

Sireeni, iiris ja lilja
nousevat mullasta.
Kohoaa mustasta maasta
vihreä unelma.

Kappale tummaa maata.
Muuta et tarvitse.
Puutarha sinussa kasvaa
tyhjyyden keskelle.

- Anna-Mari Kaskinen -


Ottakaa tekin tämä Karolinan Ystävänpäivähaaste vastaan.