Näitä mukamas haluan...

Parissa blogissa on ollut mainio google-hakuun perustuva postaus. En tiedä, kuka idean on alulle laittanut. Itse bongasin sen Hirnakan torppa ja Unelmia ruusuista -blogeista.

Googleen laitetaan haku sanalla "haluan" ja lisäksi oman etunimen ensimmäinen kirjain. Koska omaa kirjaintani on käytetty jo pariinkin kertaan, laitoin toisen nimeni etukirjaimen.

PS. Kuvitan postauksen viime kesänä omassa puutarhassa kasvaneiden akileijojen kuvilla.

Haluan armeijaan

En halua armeijaan, onneksi ei tarvitse sitä vaihtoehtoa ajatellakaan. Maailmanpoliittinen tilanne on nyt sen verran epävakaa ja pelottava, että toivoisin ihmisten panostavan enemmän rauhan edistämiseen, kuin sotaisiin ajatuksiin.

Haluan avioeron

No, en todellakaan halua avioeroa. Vasta kuukausi sitten juhlittiin Ukkokullan kanssa pyöreää hääpäivää. Välillä on hetkiä, jolloin tekisi mieli lukita Ukkokulta pariksi viikoksi kellariin. Pian hänet sieltä kuitenkin ylös hakisin. Onko sellaisia parisuhteita olemassakaan, joissa jatkuvasti ollaan kaikesta samaa mieltä ja halutaan nyhjätä toinen toisissaan kiinni? Jos on, toivottavasti yksimielisyys on vapaaehtoista ja tasapuolista. Olen niin tottunut hämäläisen hitauden suvereenisti hallitsevaan Ukkokultaani, etten millään jaksaisi opetella jonkun täysin toisenlaisen miehenpuolikkaan kummallisuuksia.

Haluan aivastaa

Halustako aivastaminen onkin kiinni? Eiköhän nenä ala kiivaasti kutista pölyn sinne eksyessä tai flunssan tehdessä tuloaan. Myös täpötäydessä konserttisalissa alkaa usein hurjasti aivastus tehdä tuloaan juuri silloin, kun kapellimestasi nostaa tahtipuikkoaan. Aivastuksen tuloa kiihdyttää ilmoitus, että juuri alkamaisillaan oleva esitys tallennetaan, jonka vuoksi yleisöltä pyydetään ystävällisesti erityistä hiljaisuutta. Äätshiiii.... 

Joululomalta palatessani hämmästelin lentokoneen stuertin käytöstä. Hän oli juuri avaamassa matkustajalle vichypulloa, kun hänen nenäänsä alkoi kutittaa. Stuertti aivasti kämmeneensä, jolla hän sitten jatkoi vichypullon avaamista. Teki mieli huikata, että pese kätesi ja vaihda pullo.  

En ostanut stuertilta mitään. Tosin en olisi ostanut ilman aivastustakaan, sillä edessäni istuva matkustaja rytkäytti penkkinsä selkänojan melkein otsaani kiinni heti taivaalle päästyämme ja siinä se oli laskeutumiseen saakka. Jaksan kyllä istua lyhyen lennon ilman vichyäkin.

Haluan aloittaa sijoittamisen

Joka kevät aloitan sijoittamisen. Ensin sijoitan siemeniä multaan, sitten multapotteja kylppärin allaskaapin alle, myöhemmin ikkunalaudoille ja vielä myöhemmin kellariin kasvilampun alle. Näissä sijoituksissa onnistuessani jatkan kasvien sijoittamista niin kasvariin, kasvimaalle kuin muualle puutarhaan. Kasvihuoneesta ja kasvimaalta saan yleensä korkoa tomaatteina ja kurkkuina. Muualta puutarhasta lähinnä tuoksuina ja kauniina näkyminä. Kannattaa siis harjoittaa sijoitustoimintaa.

Haluan auttaa/haluan auttaa ihmisiä

Ilman muuta haluan auttaa. Olen liiankin altis lupaamaan apuani muille ihmisille sillä seurauksella, että lopulta juoksen pää kolmantena jalkana sinne tänne kokien huonoa omaatuntoa, kun en ehdi omia asioitani hoitaa ajallaan. Aina ei auttamisesta seuraa hyvä mieli. Pääsääntöisesti niin kuitenkin käy, joten jatkossakin haluan auttaa.

Haluan auttaa lapsia

Jos lapsia tähän maailmaan saattaa, on heitä myös autettava. Tosin siinäkin on ymmärrettävä, milloin auttamisesta tulee karhunpalvelus. Lasten aikuistumiseen kuuluu itsenäistyminen ja kyky ottaa vastuu omasta elämästään. Loputtomiin ei voi luottaa siihen, että iskä ja äiskä hoitaa. Jossain vaiheessa järjestys pyllähtää ylösalaisin. Tuleekin lasten vuoro auttaa ikääntyneitä vanhempiaan. Toivottavasti pysyn viimeiseen saakka tolpillani ja järjissäni. Toivottavasti myös viimeiseen saakka ymmärrän, että lapsillakin on oma elämänsä, eivätkä he kaipaa vanhempien jatkuvaa sotkeutumista asioihinsa.

Haluan adoptoida lapsen

En halua. Olen kaksi lasta saanut aikuiseksi, joten muut pähkäilkööt suvun jatkamisen parissa. Toisinaan pohdin kissan adoptoimista jostain eläinsuojeluyhdistyksestä. Sitten palautan mieleeni, että kissattomuudessakin on hyvät puolensa ja luovun adoptiomietteistä. Naapurin kissa vierailee sopivan usein pihamaallamme ja kesällä sisälläkin. Kutsun sitä adoptiokissaksi. Lähipiirissä on myös useita kivoja katteja, joita pääsen rapsuttamaan ja toisinaan enemmänkin hoitamaan.

Nämä eivät ole mustavalkoisia akileijoja, vaan yläoikealla Nemo ja kahdessa muussa kuvassa Loki. Tyttäreni mainiot kissaveljekset.

Haluan alistua miehelle 

Johan on toive, eikä kovin minun mieleeni. Olen aina ollut melko itsenäinen - ja itsepäinen. Arvostan itsenäisyyttä, alistamista en laisinkaan. En miehelle, en naiselle, en millekään. Jotkut alistuvat kohtaloonsa. Joskus se voi olla pakon sanelemaa, mutta silti herää epäilys, olisiko sittenkin olemassa vaihtoehto...

Haluamisen kohteet tulee ja menee. Juuri nyt kahvihammasta kolottaa, joten siirryn keittiön puolelle lataamaan kahvinkeittimen ja kurkistamaan jääkaappiin, josko sieltä jotain särvintä kahvin kanssa löytyisi. 

Huomenna alkaa helmikuu ja olemme askeleen lähempänä kevättä ja kesää. Niitä odotellessa imetään voimaa vaikka viime kesän kuvista.

Tämä ei ole haastepostaus. Halutessasi voit toteuttaa idean omassa blogissasi.
 

Siemenet ja tavarat järjestykseen

Tulppaani on kaunis elonsa loppusuorallakin.

Viikonloppuna, kuten koko tammikuussa, olen syventynyt erilaisiin järjestelytehtäviin. Itse asiassa keittiön kaappien läpikäynnin aloitin jo joulukuussa, mutta lomareissu tuli väliin ja homma jäi vähän kesken. Sain uutta virtaa onnistuneesta lomasta, joten olen vienyt mielenrauhaa häiritsevän keskeneräisen projektin loppuun. Viimeiset kipot ja kupit keittiössä laitoin paikoilleen viikonloppuna.

Perjantaina postityttö ilahdutti muhkealla siemenkirjeellä, jota olin odottanut jo innokkaasti. Parista kaupastakin oli ostoskoriin vilahtanut muutama siemenpussi. Ensitöikseni päivitin siemenvarastoni lisäämällä uudet hankinnat listaan.

 
Pussukoita kertyy sieltä täältä, vaikka kuinka yrittäisi niitä laittaa multaan tai kiertoon. Siemenostoksia kannattaa suunnitella ja pussien hintoja vertailla. Marketin hyllykössä  henkäystä keveämpi pussi vaikuttaa halvalta. Kun sitten kassalla katsoo, miten kuittiin vilahtaa 2,40 € ja 3,90 € kerta toisensa jälkeen, alkaa siemenpussit painaa ihan eri tavalla. 

Netistä tilaamalla saa helposti erikoisuuksia, joita ei markettien hyllyistä löydä. Hintakin voi sitten olla vielä korkeampi. Yli 6 euroa neljän siemenen pussista ei ole laisinkaan harvinaista. Ei edes melko tavallisista lajeista. Vaan tärkeää on muistaa, että siemenistä itse kasvattamalla on mahdollista saada haluamiaan kasveja. Yksittäisen taimen hankintahintaan verrattuna sittenkin huomattavasti edullisemmin. Puhumattakaan siitä, miten suuren ilon itse kasvattamisesta saa.

Siemenlistan päivityksen jälkeen tarkoitus oli laatia kylvösuunnitelma. Eksyin kuitenkin tutkimaan turvenappieni määrää ja ostamiani kylvömultapusseja. Yllättäen olinkin seuraavaksi täyttämässä potteja kylvömullalla ja raapustamassa taimitikkuihin kylvettävien siementen nimiä. Istutin paprikaa, keijunmekkoa ja muutaman kelloköynnöksen vielä lisää. Pitänee siis palata kylvösuunnitelmaan myöhemmin. 

17.1. kylvetyistä kelloköynnöksistä ensimmäiset jo nousevat turvenapeissa. Kelloköynnöksen siemen on suuri ja liottamisen jälkeen vähän limainen, joten se tarttuu helposti sormiin. Kaikki siemenet eivät näköjään ole pudonneet kunnolla turvenapin reikään. Kuvan kaveri saa vielä ahtaa juuriaan nappiinsa, kunnes siirrän sen multaisampaan paikkaan.

Tammikuinen sade olohuoneen ikkunassa.

Lauantaina aurinko paistoi kirkkaana ja mittari näytti lähes +4 astetta. Arvoin itseni kanssa hetken, lähdenkö lenkille vai teenkö jotain järkyttävän pilkullisille ikkunoille. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. 

Metsän kaatumisen jälkeen tuuli osuu pihallemme entistä tehokkaammin. Tuuli tuo myös pölyä, joka vesisateisiin yhdistettynä täplittää pihanpuolen ikkunat kirjaviksi. Pimeällä ja pilvisinä päivinä likaiset ikkunat eivät kovin haittaa, mutta auringonpaisteessa koko komeus paljastuu. Voisin tietenkin laskea sälekaihtimet alas, mutta harvoin sen teen. Haluan nähdä ulos ja haluan auringonsäteiden pääsevän sisälle. 

Niinpä kiikutin ikkunanpesuvermeet ulos ja pesin ikkunoiden ulkopinnat. Siinä ei kauaa nokka tuhissut ja jälki on ilahduttavan kirkas, vaikka toki sisä- ja välipinnatkin alkavat olla jälleen pesun tarpeessa. Se jääköön johonkin toiseen kertaan.

Tykkään järjestelemisestä. Voisin menestyä ammattijärjestäjänä. Toisaalta toisten nurkkia järjestäessä saattaisi olla alituista kinaa asiakkaan kanssa siitä, mitä kannattaa säästää ja mitä ei. Jos jotain tavaraa on säilytetty turhan panttina vuosikausia, eikä sillä ole muisto- tai muutakaan erityistä arvoa, olisiko järkevämpää laittaa se kiertoon. Nuorempana olin itse aikamoinen hamsteri ja tavaroiden arkistoija. Viime vuosien kamakyllyydessä olen oppinut laittamaan niin asioita kuin esineitäkin tärkeysjärjestykseen ja harjoitellut luopumisen taitoa. En ole konmarittaja, mutta liiallisuus on alkanut ahdistamaan. 

Järjestyksestä ja siisteydestä pitävänä otan säännöllisin välein kaapin tai pari työn alle. Näin ei ole tarvetta suurille siivousurakoille, kuten niille paljon puhutuille joulusiivouksille. Oli sopiva väli viedä kesken jäänyt keittiökaappiurakka loppun.

Saatan olla vanhanaikainen, mutta käytän joissakin kaapeissa hyllypaperia. Lähinnä ruokakaapeissa ja muutamissa astiakaapeissa. Minusta on helpompaa vaihtaa hyllypaperi ja pyyhkäistä hylly puhtaaksi, kuin jynssätä tahroja ja kattiloiden raapimia jälkiä olan takaa. 

Ongelma vain, että hyllypaperia ei enää tahdo mistään kaupasta löytää. Eioota sain ja ehdotuksen käyttää joululahjapaperia. Nettiä apuna käyttämällä vihdoin löysin ketjukaupan, josta yhä hyllypaperia löytyy. Ruotsalaista, mutta sehän on melkeinpä toinen kotimaa. Nyt on keittiön kaapit käyty läpi, tavaraa viety SPR:n Konttiin ja muutenkin karsittu. Voisin availla kaappien ovia ihan vain ihaillakseni siistiä ilmettä. Pienet on ihmisen ilot.

Jäipä viikonloppuna aikaa pihabongaukseenkin. Mikä kumma siinä on, että vaikka pihassa pyörii joka päivä lintulajien kirjo, bongauksen ollessa ajankohtainen, seuraa tinttikato. Aurinkoinen ilma houkutteli lopulta iltapäivän tultua kiitettävän joukon siivekkäitä ilmoitettavaksi eteenpäin. Oraviakin pihassa on pyörinyt kolme kaveria. Yksi niistä on selvästi eri porukkaa, jota kaksi muuta yrittää ahkerasti jahdaten hätyytellä omilta apajiltaan.

Kuurainen sammal on kaunista katseltavaa.

Oli kiva viikonloppu. Ulkoilu jäi nyt vähemmälle, mutta paljon hyödyllistä sain aikaan. Ehdin myös aloittaa uuden kirjan, kutoa palmikkosukkaa ja nautiskella Ukkokullan kanssa Runebergintortusta. Ehkä varsinaiseksi Runebergin päiväksi teen ihan itse torttuja, mutta siihen saakka maistelemme eri valmistajien tuotoksia. 

Vaan nyt lippu korkealle ja kohti tammikuun viimeisiä päiviä. Mukavaa viikkoa kaikille!
 

Minä puutarhurina -haaste

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililjat 11.5.2019

Sain Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivilta haasteen pohtia vapaamuotoisesti, millainen puutarhuri olen. Mukava haaste, jota tehdessä tulee itselleenkin valotettua omia tapojaan ja suhdettaan puutarhailuun.

Pionipolku 11.5.2019

Lapsuudenkotini oli espoolaisessa kerrostalossa. Vanhempani ovat kumpikin maalla syntyneitä ja työn perässä pääkaupunkiseudulle muuttaneita. Äidin vanhemmilla ei ole ollut puutarhaa. Isän kotona sen sijaan oli puutarha ja vähän viljelyksiäkin. Isovanhempien luona käytiin parhaimmillaan vain muutaman kerran vuodessa, lähinnä kesäisin ja jouluisin. Vierailuilla kierrettiin sukulaiset, joten muistikuvat liittyvät ylivoimaisesti kahvipöytätilanteisiin ja serkkujen kanssa nuhjaamiseen. Sekä häihin, hautajaisiin ja pyöreisiin merkkipäiviin.  

Muistan kyllä mummun omenapuut, kasvimaan ja perunapellon. Mökin ympärillä oli tuoksuvia syreeneitä. Isän mukaan pihassa oli perennojakin, mutta niitä en muista. Omakohtainen kosketus mummun ja papan puutarhaan tai kenenkään muunkaan puutarhaan lapsuudestani puuttuu lähes kokonaan.

Kliivia 9.4.2019

Lapsuudenkodissani oli aina viherkasveja. Muistan erityisesti äidin valtavan kiinanruusun, joka kukki keväisin punaisin kukin. Äiti laittoi myös joka kesä parvekkeelle petunioita ja parvekkeen päätyyn hän kylvi ruusupavun siemeniä. Niistä kasvoi kesän mittaan tukilankoja pitkin vihreä seinämä.

Syreenit 2.6.2019

Aikuisuuteni ensivuodet vietin niinikään kerrostaloissa Helsingissä ja Espoossa, kunnes Ukkokullan kanssa hankimme toiseksi yhteiseksi kodiksemme paritaloasunnon. Siihen kuului mukavan kokoinen olopiha ja pieni vihreä pläntti sisäänkäynnin vieressä. Muiden taloyhtiön asukkaiden kanssa istutimme pihoja rajaamaan kiiltotuhkapensaita. Omalle pihalleni laitoin jaloruusupenkin, jota reunusti sammalleimut ja sarviorvokit. Köynnöstukeen ja aitaa viherryttämään laitoin villiviiniä. Valtaosa pihasta oli nurmikkoa, jonka ajattelimme olevan pienille lapsille hyvä ratkaisu.

Kurgaani 6.6.2019

Paritalokodissa innostus kasveihin alkoi itämään, mutta ei vielä päässyt valloilleen. Siihen meni jokunen vuosi aikaa. Ensimmäiset puutarhakirjat löysivät tiensä hyllyyn ja edelleen minulla on noilta vuosilta mm. Hankkijan, Tolppolan taimiston ja Leppävaaran Maximarketin vieressä olleen taimimyymälän hinnastoja.  

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukat 11.5.2019

Viherkasveja kodissani on aina ollut. Olin jo ennen paritalokotia töissä insinööritoimistossa, jonka valoisien ikkunoiden leveillä ikkunalaudoilla kasvatimme naisporukassa toistemme kanssa vaihdettuja pistokkaita. Monet työkaverit olivat laillani nuoria naisia, joista valtaosa oli vasta perustamassa perhettä. Useimmat asuivat kerrostalokodeissa, vain muutama rivi- tai paritaloasunnossa. Pensaat ja perennat eivät vielä silloin kuuluneet keskusteluaiheisiimme.

Clematis Rouge Gardinal 22.6.2019

Omakotitaloa rakentaessamme pyysin maisemasuunnittelijana toimivaa työtoveriani tekemään meille puutarhasuunnitelman. Sitä noudatettiin pääpiirteissään istutusten sijoittelun ja kasvivalikoiman osalta, kunnes henkilökohtainen "puutarhamoponi" lähti vauhtiin. 

"Metsäpuutarha" 13.6.2019

Rakensimme pihan lähes kokonaan Ukkokullan kanssa omin voimin. Talon alta kuorittu multa oli kasattu alapihalle. Paikallinen yrittäjä levitti kasat ja lisäksi sekä ala- että yläpihalle tuotiin lisää multaa. Yläpihalle kärräsin ja levitin kaikki mullat itse. Ensimmäisenä istutimme Ukkokullan kanssa hedelmäpuut ja pensaita sekä kylvimme nurmikon.

Alapihaa 13.6.2019

Rahaa ei ole vuosien aikana ollut isoja määriä puutarhaan käytettäväksi. Alusta lähtien olemme tehneet kaiken mahdollisen itse. Eikä ainoastaan rahan vuoksi, vaan myös siksi, että itse tekeminen on mukavaa.

Potentilla nepalensis 'Miss Willmot' - Nepalinhanhikki 17.7.2019

Ensimmäiset vuodet olivat puutarhan suhteen kantapään kautta opettelemista. Enemmän oli ehkä toiveita ja unelmia, kuin taitoa ja aikaa. Alkuvuodet olivat taiteilua lapsiperheen ja työelämän välissä. Puutarha on toki ollut aina tärkeä paikka, josta on pidetty huolta ja vähitellen kasvivalikoimaakin on kasvatettu. Intohimoinen harrastus puutarhan parissa antoi vielä odottaa sopivaa sysäystä.

Alapiha 11.9.2019

Vuonna 2000 minulle tapahtui jokin uudenlainen älynväläys, jolle ei sen jälkeen loppua ole näkynyt. Ehkä tietämättäni annoin itselleni luvan keskittyä asioihin, jotka minua oikeasti kiinnostavat ja tuottavat iloa. Talven aikana olin lisännyt liikuntaa ja ulkoilua. Aina minusta oli ollut mukava kyläteitä kiertäessäni katsella ihmisten puutarhoja ja erilaisia kasveja nähdessäni miettiä niiden nimiä ja pohtia, sopisivatko ne omalle pihalle. Lumien sulamisen myötä ryhdyin katsomaan puutarhaani tarkemmin ja ikäänkuin uusin silmin. En ollut näkemääni tyytyväinen ja päätin tehdä asialle jotain konkreettista. Sillä tiellä olen yhä.

Caragana arborescens - Siperianhernepensas 26.7.2019

Edellinen on siis pohjustusta sille, mistä olen tullut. Seuraavaksi lienee parasta kertoa oma näkemykseni siitä, millaisen puutarhurin tuo matka minusta teki.

Krassit 2.9.2019

Kuten haastajani Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi, minäkin pidän järjestelmällisyydestä. Olen ehkä haitallisessakin määrin perfektionisti, mutta toisaalta ajan ja iän mukaan olen oppinut joustamaan ja kääntämään selkäni epätäydellisyydelle. Järjestelmällisyys ja siisteys näkyvät parhaiten siinä, että kukkapenkkini ovat huolella kantattuja ja rikkaruohotkin pyrin kitkemään säännöllisesti. Itse asiassa tykkään rikkaruohojen kitkemisestä. Kitkiessä tulee mietittyä syntyjä syviä tai vain tuuletettua päätä antamalla tuulen tuivertaa korvasta sisään ja toisesta ulos. Haraan ja haravoin kivituhkakäytävät säännöllisesti. Tosin olen niidenkin suhteen höllännyt tahtia, sillä siedän tietyissä paikoissa innokkaasti kasvavat ruohotupsut huomattavasti aiempaa pidempään.

Taimiruukut 13.9.2019

Työkalut vien tehtävän tai päivän päätteeksi omille paikoilleen. Aniharvoin jätän mitään lojumaan pitkin puutarhaa. Siihen täytyy olla hyvä syy eli yllättävän kiireinen lähtö johonkin tai vaikkapa kaatosade. Työmaalle syystä tai toisesta jätetyt välineet korjaan heti tilaisuuden tullen paikoilleen. Olen todennut, että näin säästyy työtä ja aikaa enemmän, kuin jos joutuu lapiota tai haraa tietymättömiltä paikoilta etsimään. Työvälineiden putsaamisessa ja teroittamisessa minulla on parantamisen varaa. Pyyhin yleensä ylimmät mullat ja ruohotupsut pois, mutta monen monta kertaa kukkaruukkujakin pesen vasta, kun niitä taas tarvitaan.

Mehitähdet 19.7.2019

   
Puutarhassa en hienostele. Minulla on muutamia vaatteita, jotka olen pyhittänyt puutarhakäyttöön. En ole erikseen ostanut essuja ja haalareita, vaan parit taskulliset verkkarit, shortsit, fleecetakit ym. ovat sopivan kulahtaneita pihatöihin. Yleensä saan kitkemis-, kärräämis- ja multahommissa itseni hikiseksi ja sotkuiseksi. 

Kuljen sisälle varaston kautta, jossa likaiset vaatteet on hyvä riisua, ravistaa ja laittaa pyykkikoriin tai suoraan pesukoneeseen. Varastossa on myös oma korinsa työhanskoille, joita ostan kaupoista, kevätmessuilta ja markkinoilta. Hanskat säästävät käsiä ja kynsiä, vaikka usein hanskoista huolimatta kynnenaluset ovat surureunaiset. Johtunee pitkälti siitä, että työn tuoksinassa oikean käden hanska tuppaa kulumaan vasenta nopeammin, eikä aina käsineitä pukiessaan huomaa sormien olevan valmiiksi ilmastoituja.

Hiekkakäytävä 1.10.2019

   
Joskus, tai aika useinkin käy kyllä niin, että lähden pihalle vain katselemaan ja kiertämään. Sitten huomaankin tunnin kuluneen siihen, että kykin puskan jos toisenkin äärellä kitkemässä ja nyppimässä ilman niitä käsiä hienosti suojaavia hanskoja. Minulla onkin useimmiten nysämalliset kynnet. Lakkaa on kesäaikaan kynsiin turha laittaa, sillä tuskin ehdin lakattuja kynsiäni edes kuivattaa kun jo olen jotain ulkona nyhtämässä.

Rosa rugosa Therese Bugnet - Teresanruusu 21.9.2019

Haluan mahdollisuuksien mukaan aloittaa puutarhatyöt aamulla, jotta ehdin päivän aikana tehdä suunnittelemani asiat loppuun. Kun vauhtiin pääsen, en halua keskeyttää töitäni. Vielä työvälineitä palauttaessani nypin matkan varrelta rikan jos toisenkin ja laitan kallistuneelle kasville tuen. Näin toimiessa työpäivä venyy ja matka syömään ja pesulle siirtyy hamaan iltaan.

Ensilumi 29.10.2019

Puutarha on minulle myös tapa liikkua, kohentaa ja ylläpitää kuntoa. Talviaikaan tulee lenkkeiltyä, mutta kasvukauden myötä askel suuntautuu yhä enemmän ja useammin omaan pihaan. Jos joku väittää, ettei puutarhatöissä kunto kohene, ei ole puutarhatöitä tehnytkään. Kunnon työrupeaman jälkeen hiki valuu otsalta ja lihaksia kivistää. Olen usein harkinnut askel- ja sykemittarin hankkimista pihatöihin, mutta tietäähän se mittaamattakin, kuinka päivä on sujunut täysien kottikärryjen kanssa ylä-alamäkirallissa.

Koska Ukkokulta ei ole kovin kiinnostunut puutarhasta, kaikki siihen liittyvä jää minulle. Kyllä hän tarvittaessa auttaa, mutta puutarha on minun juttuni kaikkine töineen. En kaihda raskaita tai likaisia töitä. Minulta sujuu lapioiminen, kärrääminen, kaivaminen, kiipeäminen. Puutöissä olen varsinainen mämmikoura, joten puutarhaportin halutessani on marssittava kauppaan tai pyydettävä Ukkokullalta toteutusta.

Ensilumi 29.10.2019

Laadin mielelläni kaikenlaisia listoja. Siemenluetteloita, istutussuunnitelmia, tekemättömien töiden listoja, hankittujen ja hankittavien kasvien luetteloita. Miten kiva onkaan päivittää tehtyjä listoja ja vielä hienompaa vetää ylitse tai poistaa hoidettuja asioita listoilta. Tykkään siitä, että minulla on mustaa valkoisella itselleni tärkeistä asioista. On helppo löytää faktaa, milloin joku kasvi on istutettu tai minä vuonna ostin multaa mistäkin. Haluan myös tietää kasvieni nimet latinankielistä myöten. Siitä on paljon hyötyä niin taimikaupoissa kuin muun maailman puutarhoissa vieraillessa.

Geum - Kellukka 'Mai Tai' 2.6.2019

Olen huono sommittelemaan kauniita istutuksia. Esteettinen silmäni rajoittuu lähinnä kauneuden havainnointiin, ei sen luomiseen. Sama ongelma toistuu valokuvauksessa. Otan paljon kuvia, mutta taiteellisuutta niistä saa hakea. Toki taiteellinen lahjakkuus olisi kiva lisä elämässäni, mutta ehkä osaan vastaavasti jotain muuta tarpeellista. Hyvä, että on olemassa suuri joukko ihmisiä, jotka osaavat taiteellisuuden luomisen puolestani ja asettavat sen niin minun kuin muidenkin ihailtavaksi.

Kurgaani 1.12.2019

Suunnittelun ja sommittelun ontumisen vuoksi en sanoisi puutarhaani tyylikkääksi. Kaipa se on kukkapenkkien sillisalaatti ja jokainen kukkapenkki itsessäänkin omanlaisensa sillisalaatti. Tai hienommin sanottuna ehkä gottage garden -tyylinen, koska kukkapenkeissä kasvaa vähän kaikkea riippuen siitä, mistä olen kulloinkin löytänyt sopivan aukon istutustaan odottavalle kasville. 

Olen kasvi edellä -tyyppi. Siis ihminen, joka jossain kivan kasvin nähtyään ostaa sen ajattelematta, onko sille sopivaa paikkaa. Kotona sitten kuljen lapion ja tuoreen kasvin kanssa tonttia ympäri miettien, mihin kummaan tämän taas tyrkkään. Sen sijaan, että etukäteen huolella miettisin tarvitsevani tietyn nimisen 20 cm:n korkuisen puolivarjoisen paikan kasvin sille vartavasten perustettuun paikkaan.

Kotikivi 3.11.2019

Joku kutsuu itseään sunnuntaimaalariksi (=harrastelijamaalari). Minä voisin olla sunnuntaipuutarhuri sillä erotuksella, että olen laajentanut sunnuntaiharrastukseni täyspäiväiseksi - toivon mukaan myös täyspäiseksi - loppuelämän harrastukseksi. Eikä vain harrastukseksi, vaan elämäntavaksi. Rakastan puskiani ja niiden parissa touhuamista. Selatessani viime kesän kuvia tätä postausta varten tunsin itseni suunnattoman iloiseksi ja onnelliseksi, että olen edennyt näinkin pitkälle harrastuksessani. Ehkä pitää laittaa jääkaapin oveen huonojen päivien varalle lappu: "Käy selaamassa puutarhakuvia!"

Sade 7.7.2019

Olen intohimoinen harrastelijapuutarhuri, joka on kaiken kasveista ja kasvattamisesta oppinut kantapään kautta, kirjoista, lehdistä, television puutarhaohjelmista, kysymällä, tietoa aktiivisesti etsimällä ja lukuisia kokeiluja tekemällä. 

Kaikkein eniten viime vuosina olen oppinut täällä puutarhablogien maailmassa. Blogielämän 2011 aloitettuani olen löytänyt vertaisuutta, jota parempaa saa hakea. Olen oppinut valtavasti kasveista, kasvattamisesta ja elämästä ylipäätään. Nautin suuresti puutarhan puhumisesta kanssanne. Ukkokultakin pääsee helmpommalla, kun puran pahimmat puutarhapaineeni blogejanne lukemalla ja omaa kirjoittamalla.

Sanguisorba obtuse - Nuokkuluppio 8.7.2019

Haastan mukaan kertomaan itsestään puutarhurina seuraavat blogit:

Hirnakan torppa

Kukkia ja haaveita

Muistattehan, että haasteet ovat aina vapaaehtoisia. Ymmärrän ja hyväksyn, jos haaste ei nyt mahdu aikatauluunne. Haasteen voi toki jättää muhimaan ja toteuttaa sopivassa välissä myöhemmin.

Helleborus - Jouluruusu 20.4.2019

Haasteen säännöt: 

Voit kirjoittaa itsestäsi puutarhurina vapaasti oman mielesi mukaan tuoden esiin niitä asioita, jotka kuvaavat sinua ja harrastustasi. Mainitse, keneltä olet saanut haasteen ja että sen on laittanut alulle Kivisen Vilma. Laita haastepostauksesi linkki Kivisen Vilman haastetta koskevan postauksen kommenttiosioon. Hän (Kivisen Vilma) kokoaa niistä aikanaan oman blogikirjoituksen.

Iltanäkymä pihasta 18.1.2019