Vain kolme kuvaa kuukaudessa: Helmikuu

Helmikuuta on vielä runsaasti jäljellä, mutta julkaisenpa jo omat kuvani ja selitykseni. Eikä muuten ollut yhtään tammikuuta helpompi löytää kuukauden ensimmäisellä kirjaimella alkavia sanoja. Tällä kertaa vuorossa on H.

HAVUPUUT

Talvella värejä on niitä kaipaavalle aika niukasti tarjolla. Valkoista löytyy häikäisevän puhtaasta likaisenharmaaseen. Iloksemme meillä pohjolan asukkailla on kuitenkin havupuut, joiden vihreydestä saamme nauttia kesät talvet. Suomessa yleisin havupuu on mänty ja kuusi hyvänä kakkosena. 

Meidän tontilla ei ole enää yhtään suurta kuusta. Naapureiden pihoissa niitä on. Samoin kotitien toisella puolella iso metsä täynnä eri-ikäisiä ja -kokoisia kuusia. Metsässä risteilee lukuisia polkuja, joita pitkin on kiva käydä tekemässä lenkkejä. 

Tonttimme puistopäätyyn olen istuttanut rivin metsäkuusia, joiden on aikanaan tarkoitus sopivaan korkeuteen leikattuina toimia tuuli- ja näkösuojana. Havuja ovat tuijatkin, joita olen istuttanut tien viereen aidaksi. Muutama tuija löytyy sieltä täältä muualtakin. Lisäksi alapihalla on kaksi runkotuijaa ja pari pientä pallotuijaa. Alapihan syyspenkissä on myös kääpiöhopeakuusi - Picea pungens 'Glauca compacta'. Kriikunapolun varrella kasvaa kaksi kartiovalkokuusta ja yläpihan Bermudassa varsin suureksi venähtänyt kartiomarjakuusi. Oikearinteessä kasvaa vanhoja vuorimäntyjä, joista viime syksynä kaadettiin muutama hujoppirunko. 

Havupuita soisin olevan puutarhassani enemmänkin. Tuijia en taida hankkia enää lisää siitäkin syystä, että ne houkuttelevat peuroja pihaan ruokailemaan talvisin, jolloin metsässä ei ole niille riittävästi syötävää. Sorkkajalkojen syömät tuijat eivät ole kovin kaunista katseltavaa.

HERKUT

Helmikuun nimeksi voisi vaihtaa herkkukuu. Heti ensimmäisellä viikolla juhlitaan Runebergin päivää (5.2.). Rakastan Runebergintorttuja. Erityisen paljon sellaisia kosteita, joissa maistuu monen inhoama karvasmanteli. Tänä vuonna tein Runebergin kakun, joka on käytännössä yksi isokokoinen torttu, josta syöjät voivat leikata haluamansa palan. 

Nippanappa on tortuista toivuttu, kun kahvipöytään katetaan laskiaispullat. Kalenteri suosii laskiaispullafaneja, sillä ensin vietetään laskiaissunnuntaita ja parin päivän päästä laskiaistiistaita. Sekö on syynä, että laskiaispullia myydään kaupassa kahden kappaleen pakkauksissa? Tuskin sentään. Mielelläni syön kahvilassakin laskiaispullan, mutta itse tehtynä pullataikinaan saa enemmän makua ja vähemmän pahvimaista rakennetta. Omien pullieni ulkonäkö ei nouse arvosteluasteikossa kovinkaan montaa pykälää, mutta enpä niillä mihinkään leivontakisaan ole osallistumassakaan.

Joka vuosi iltapäivälehdet arvuuttelevat, pitääkö pullassa olla hillo- vai mantelitäyte? Meidän huushollissa asia on ratkaistu siten, että kumpaakin löytyy. Saatan tehdä muutaman sellaisenkin laskiaispullan, joissa täytteenä on sekä hillo että mantelimassa. 

Viime vuosina kauppoihin on ilmestynyt myös Ystävänpäiväleivonnaisia. Toistaiseksi mikään niistä ei ole löytänyt tietään meidän kahvipöytään. Ukkokullan synttäriä vietetään ystävänpäivän kieppeillä. Jotain herkkua hänellekin kahvin kera tarjoan riippuen, mitä kulloinkin keksin tehdä.

Vasemmalla Nemo, yläoikealla veljensä Loki ja alaoikealla Roope

HIJO = ESPANJAA, SUOMEKSI POIKA

Pojat, vintiöt, karvakaverit, kissaveljekset. Siinä monta ahkerassa käytössä ollutta nimeä lähipiirin lemmikeillemme. Tällä helmikuisella viikolla kuvan kaikki kolme kissaa ovat muuttaneet pilven reunalle kehräämään. Maanantaina veljenvaimon 16-vuotias Roope nukkui eläinlääkärissä ikiuneen, kun hoito ja lääkkeet eivät enää sitä parantaneet. Tiistaina tyttären kissaveljekset Nemo ja Loki kokivat saman kohtalon. Nämä pojat olisivat täyttäneet kesäkuun alussa 19 v, joten pitkän ja hyvän elämän he ehtivät elää. 

Kodeissa on nyt hiljaista ja tyhjää, ikävä ja suru suuri. Lemmikki on rakas perheenjäsen, arjen ja juhlan jakaja, ilon tuoja, terapeutti, jalkojen lämmittäjä, jopa omanlaisensa keskustelukaveri. Kuulun kissaihmisten sukuun, sillä kaikilla sisaruksilla on ollut kissa, vanhemmilla oli lyhytkarvainen brittikissa, tyttärellä hevostallilta tuodut veljekset Nemo ja Loki. Eikä sovi unohtaa meidän ikiomaa Juusoa, joka on nyt pilven reunalla valmiina nuuskuttamaan sinne saapuvia Roopea, Nemoa ja Lokia. 

Outoa, ettei lähipiirissä ole nyt ainuttakaan kissaa. Onneksi naapurin Mamis kiertää päivittäin pihassamme tsekkaamassa myyrätilanteen. Mamis on tyttökissa, joten helmikuun H-kirjainteema hijo eli poika ei nyt sitä koske.

Tähän sopii Monserrat Capallen esittämä "Hijo de la Luna" (Kuun poika), jonka voit kuunnella tästä linkistä (toivottavasti linkki toimii).

Tämän Vain kolme kuvaa kuukaudessa -haasteen laittoi liikkeelle Kristiina K. Vuosi on vasta alullaan, joten hyvin ehdit lähteä mukaan haasteeseen.

Näitä mukamas haluan...

Parissa blogissa on ollut mainio google-hakuun perustuva postaus. En tiedä, kuka idean on alulle laittanut. Itse bongasin sen Hirnakan torppa ja Unelmia ruusuista -blogeista.

Googleen laitetaan haku sanalla "haluan" ja lisäksi oman etunimen ensimmäinen kirjain. Koska omaa kirjaintani on käytetty jo pariinkin kertaan, laitoin toisen nimeni etukirjaimen.

PS. Kuvitan postauksen viime kesänä omassa puutarhassa kasvaneiden akileijojen kuvilla.

Haluan armeijaan

En halua armeijaan, onneksi ei tarvitse sitä vaihtoehtoa ajatellakaan. Maailmanpoliittinen tilanne on nyt sen verran epävakaa ja pelottava, että toivoisin ihmisten panostavan enemmän rauhan edistämiseen, kuin sotaisiin ajatuksiin.

Haluan avioeron

No, en todellakaan halua avioeroa. Vasta kuukausi sitten juhlittiin Ukkokullan kanssa pyöreää hääpäivää. Välillä on hetkiä, jolloin tekisi mieli lukita Ukkokulta pariksi viikoksi kellariin. Pian hänet sieltä kuitenkin ylös hakisin. Onko sellaisia parisuhteita olemassakaan, joissa jatkuvasti ollaan kaikesta samaa mieltä ja halutaan nyhjätä toinen toisissaan kiinni? Jos on, toivottavasti yksimielisyys on vapaaehtoista ja tasapuolista. Olen niin tottunut hämäläisen hitauden suvereenisti hallitsevaan Ukkokultaani, etten millään jaksaisi opetella jonkun täysin toisenlaisen miehenpuolikkaan kummallisuuksia.

Haluan aivastaa

Halustako aivastaminen onkin kiinni? Eiköhän nenä ala kiivaasti kutista pölyn sinne eksyessä tai flunssan tehdessä tuloaan. Myös täpötäydessä konserttisalissa alkaa usein hurjasti aivastus tehdä tuloaan juuri silloin, kun kapellimestasi nostaa tahtipuikkoaan. Aivastuksen tuloa kiihdyttää ilmoitus, että juuri alkamaisillaan oleva esitys tallennetaan, jonka vuoksi yleisöltä pyydetään ystävällisesti erityistä hiljaisuutta. Äätshiiii.... 

Joululomalta palatessani hämmästelin lentokoneen stuertin käytöstä. Hän oli juuri avaamassa matkustajalle vichypulloa, kun hänen nenäänsä alkoi kutittaa. Stuertti aivasti kämmeneensä, jolla hän sitten jatkoi vichypullon avaamista. Teki mieli huikata, että pese kätesi ja vaihda pullo.  

En ostanut stuertilta mitään. Tosin en olisi ostanut ilman aivastustakaan, sillä edessäni istuva matkustaja rytkäytti penkkinsä selkänojan melkein otsaani kiinni heti taivaalle päästyämme ja siinä se oli laskeutumiseen saakka. Jaksan kyllä istua lyhyen lennon ilman vichyäkin.

Haluan aloittaa sijoittamisen

Joka kevät aloitan sijoittamisen. Ensin sijoitan siemeniä multaan, sitten multapotteja kylppärin allaskaapin alle, myöhemmin ikkunalaudoille ja vielä myöhemmin kellariin kasvilampun alle. Näissä sijoituksissa onnistuessani jatkan kasvien sijoittamista niin kasvariin, kasvimaalle kuin muualle puutarhaan. Kasvihuoneesta ja kasvimaalta saan yleensä korkoa tomaatteina ja kurkkuina. Muualta puutarhasta lähinnä tuoksuina ja kauniina näkyminä. Kannattaa siis harjoittaa sijoitustoimintaa.

Haluan auttaa/haluan auttaa ihmisiä

Ilman muuta haluan auttaa. Olen liiankin altis lupaamaan apuani muille ihmisille sillä seurauksella, että lopulta juoksen pää kolmantena jalkana sinne tänne kokien huonoa omaatuntoa, kun en ehdi omia asioitani hoitaa ajallaan. Aina ei auttamisesta seuraa hyvä mieli. Pääsääntöisesti niin kuitenkin käy, joten jatkossakin haluan auttaa.

Haluan auttaa lapsia

Jos lapsia tähän maailmaan saattaa, on heitä myös autettava. Tosin siinäkin on ymmärrettävä, milloin auttamisesta tulee karhunpalvelus. Lasten aikuistumiseen kuuluu itsenäistyminen ja kyky ottaa vastuu omasta elämästään. Loputtomiin ei voi luottaa siihen, että iskä ja äiskä hoitaa. Jossain vaiheessa järjestys pyllähtää ylösalaisin. Tuleekin lasten vuoro auttaa ikääntyneitä vanhempiaan. Toivottavasti pysyn viimeiseen saakka tolpillani ja järjissäni. Toivottavasti myös viimeiseen saakka ymmärrän, että lapsillakin on oma elämänsä, eivätkä he kaipaa vanhempien jatkuvaa sotkeutumista asioihinsa.

Haluan adoptoida lapsen

En halua. Olen kaksi lasta saanut aikuiseksi, joten muut pähkäilkööt suvun jatkamisen parissa. Toisinaan pohdin kissan adoptoimista jostain eläinsuojeluyhdistyksestä. Sitten palautan mieleeni, että kissattomuudessakin on hyvät puolensa ja luovun adoptiomietteistä. Naapurin kissa vierailee sopivan usein pihamaallamme ja kesällä sisälläkin. Kutsun sitä adoptiokissaksi. Lähipiirissä on myös useita kivoja katteja, joita pääsen rapsuttamaan ja toisinaan enemmänkin hoitamaan.

Nämä eivät ole mustavalkoisia akileijoja, vaan yläoikealla Nemo ja kahdessa muussa kuvassa Loki. Tyttäreni mainiot kissaveljekset.

Haluan alistua miehelle 

Johan on toive, eikä kovin minun mieleeni. Olen aina ollut melko itsenäinen - ja itsepäinen. Arvostan itsenäisyyttä, alistamista en laisinkaan. En miehelle, en naiselle, en millekään. Jotkut alistuvat kohtaloonsa. Joskus se voi olla pakon sanelemaa, mutta silti herää epäilys, olisiko sittenkin olemassa vaihtoehto...

Haluamisen kohteet tulee ja menee. Juuri nyt kahvihammasta kolottaa, joten siirryn keittiön puolelle lataamaan kahvinkeittimen ja kurkistamaan jääkaappiin, josko sieltä jotain särvintä kahvin kanssa löytyisi. 

Huomenna alkaa helmikuu ja olemme askeleen lähempänä kevättä ja kesää. Niitä odotellessa imetään voimaa vaikka viime kesän kuvista.

Tämä ei ole haastepostaus. Halutessasi voit toteuttaa idean omassa blogissasi.