Terveisiä työleiriltä

Akileija

 

Keväällä ruikutin kylmiä ja sateisia säitä. Kun ei voi aloittaa pihahommia, vaikka niin mieli tekisi. Toukokuun puolivälin jälkeen paluu normikesäjärjestykseen alkoi tukkaputkella juoksemisen merkeissä. Yhtään en valita, sillä minähän tykkää tekemisestä ja omien nurkkien puleeraamisesta. Ihmettelen vain, mikä esti minua ryhtymästä esimerkiksi kanttaushommiin jo huomattavasti aiemmin. Vappuna maa oli jo paljas niin lumesta ja jäästäkin. No, tikulla silmään niitä, jotka vanhoja muistelee. Nyt mennään eteenpäin koittaen pysyä luonnon rytmissä mukana.

Hedelmätarha

Kanttausurien huolto ja rikkatuohotalkoot ovat odottaneet vuoroaan. Vihdoin olen päässyt niihin pureutumaan. Olen ottanut alueen tai penkin kerrallaan, jotta en ihan ryydy tekemisen keskellä. Valmista ei päivässä saa, vaikka kuinka sellaista toivoisi.

Aloitin alapihan hedelmätarhasta. Olisi ehkä ollut viisasta odottaa sateita, koska märästä maasta rikkaruohot irtoavat helpommin. Meillä ei ole vähään aikaan satanut muutamaa tippaa enempää ja maa on rutikuivaa ja pöllyävää. Ihan hirveästi rikkaruohoja ei oikeastaan ollutkaan. Enemmänkin ruskeiksi keoiksi laonneita scillan lehtiä. Helmililjoja ja varsinkin scilloja on meillä jo ihan joka paikassa. Sinisenä kukkivat scillameret ovat toiveiden täyttymys, vaan syntyy siitä myös siivottavaa.

Ruusupenkki

Seuraavaksi pureuduin Ruusupenkkiin. Puolivälissä näkyvien kivien on tarkoitus muodostaa tilapäinen muuri, jotta kivien yläpuolelle istutettuja esikoita kastellessa vesi ehtisi imeytyä kasveille sen sijaan, että se valuisi uraan. Sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta runsaan määrän erilaisia esikoita. Osa niistä on vielä purkeissa odottamassa istutuspaikkojen kohentamista.

Pikkupuutarhan Kärhöpolku talolta köynnöstuelle.

Pikkupuutarhan Kärhöpolku on jo pitkään kaivannut kohennusta. Tai pikemminkin polun reunukset, jotka olin aiemmin rajannut vihreällä muovinauhalla. Kevätkaihonkukka ja pikkutalvio peittivät muovinauhan varsin hyvin, mutta silti se pilkotti näkyviin etenkin keväällä. Muovinauha ei myöskään kestä kovin pitkään, vaan se alkaa hapertua ja siitä lohkeilee paloja. 

Harkitsin polun reunustamista turveharkoilla, mutta edellisestä projektista jääneet harkot eivät riittäneet koko polun mitalle. Lisäksi polku kapenee köynnöskaaren kohdalla muutenkin ja turveharkot olisivat kaventaneet polkua vielä enemmän. Niinpä päädyin komposiitista (muovia komposiittikin sisältää) valmistettuun nurmireunaan. Kaksi rullaa riitti nippanappa polun molemmin puolin. Tämä komposiittinauha oli aika jäykkää, mutta kohtuullisen hyvin sain sen lopulta asennettua.

Pikkupuutarhan Kärhöpolku köynnöstuelta talolle.

Polun pinta oli jo aiemminkin tummanharmaata kivituhkaa. Toin polulle kunnon kerroksen uutta kivituhkaa. Juuri säkistä lapioituna tämä kivituhka näyttää vaalealta, mutta kastumisen jälkeen se ei enää loista eikä säihky. Asentamisurakan vuoksi kaivoin polun reunoilta pikkutalviota ja kevätkaihonkukkaa pois ja täytin tilan uudella mullalla. Pian vihreä valtaa reunat. Näin on käynyt ennenkin.

Kiemurapenkki

Seuraava kanttauskohde oli Kiemurapenkki. Siinä ei kauaa mennyt, kun uraan ei ollut  pesiytynyt kovin paljon rikkaruohoja. 

Käytän kanttaamisessa tavallista pistolapiota. Ostin kerran itselleni kanttausraudan, mutta taisin olla tottuneempi hoitamaan homman tavallisella lapiolla. Kanttausrauta sai mennä. Suorilla osuuksilla käytän laudanpätkää apuna. Lauta antaa suunnan ja tuen jalalle lapiota polkaistessa. Lisäksi mukana on käsihara, jolla irrotan istutuksia lähellä olevia rikkoja ja kuohkeutan uran multaa. Ilmavaan multaan rikkojen kotiutuminen hidastuu ja ne on helpompi ohi kulkiessa napata pois. Ilmavuus ei kauaa säily, joten kanttaamisten välissä on hyvä pöyhiä uria.

Talossa meillä on meneillään ikkunoiden kunnostusprojekti. Etelän puolella aurinko on polttanut ikkunanpuitteiden tummaa maalipintaa. Muuten ikkunat ovat hyväkuntoisia. Jokaisessa ikkunassa on kuusi lasipintaa eli ikkunat ovat kolminkertaiset. Jokainen väli aukeaa. Niinpä kunnostuksen vuoksi jokainen lasipinta on irroitettava, jotta puitteet saa siististi putsattua ja maalattua. Luonnollisesti myös karmit maalataan sillä välin, kun ikkunat kuivuvat autotallissa.

Aikaa tähän työhön uppoaa päivä toisensa jälkeen. Maalin on kuivuttava kunnolla ennen kuin ikkuna voidaan nostaa paikalleen. Uloin pinta on saatava yöksi paikalleen. Kahdella muulla ei ole yhtä kiire. Tietenkin lasipinnat täytyy myös pestä maalauksen jälkeen. Kun eteläpuolen ikkunat on maalattu väleistä ja sisältä, on vielä maalattava joitakin ulko-osia. Ne on helpompi tehdä pihalta käsin. Myös ikkunapellit uusitaan.

Isojen ikkunoiden irroittaminen ja autotalliin kantaminen vaatii kaksi ihmistä. Välillä juoksen pää  kolmantena jalkana puutarhan ja sisätilojen väliä. Töitä pitää rytmittää, jotta Ukkokulta ja minä saamme tehtyä hommamme ilman tyhjäkäyntiä. Tärkein pointti on aina saada ikkuna-aukko umpeen yöksi.

Convallaria majalis - Kielo

Kulunut viikko on ollut työntäyteistä, joten torstaina otin aikalisän kanttaamisessa. Se onnistui trimmaamalla huoltamattomien kanttausuriren nurmireunat, jolloin niissä ei törrötä ruohotupsuja sinne tänne. Ostimme vuosi sitten uuden sähkötrimmerin, kun vanha sanoi sopimuksensa irti. Vaikka pitkän johdon perässä vetäminen on ajoittain mutkikasta, on kunnon välineellä ilo työskennellä. 

Meillä on myös akkukäyttöinen trimmeri kahdella akulla. Ladatulla akulla työskentelee 15-20 minuuttia, eikä se riitä mihinkään. Lisäksi muoviset terät menevät helposti poikki tai lentävät sinne kuuluisaan huitsinnevadaan. Taskussa on aina oltava nippu varateriä, jotta ei tarvitse jatkuvasti ravata kellarin ja työmaan väliä.

Puistopääty

Kanttausurien trimmaamisen lisäksi siistin tonttimme puistoreunan. Kunnan miehet leikkaavat nurmikon ja trimmaavat reunat kerran pari kesässä. Eivät kuitenkaan tule kovin lähelle tonttiamme. Puistoreunan lisäksi siistin alapihan aidan tyvet. Nurmikkokin kaipaa leikkaamista pari kertaa puolessatoista viikossa, joten torstain ratoksi tein senkin. Onpahan viikonlopuksi siistiä pihallakin.

Taivaalla purjehtii välillä tummiakin pilviä, mutta niistä on pudonnut puutarhaamme vain muutama pisara. Lauantaiksi on ennustettu sadetta ja koko viikonlopuksi vähän viileämpää. Nämä aurinkoiset kesäsäät ovat olleet mannaa meikäläiselle, mutta mielelläni otan välillä vastaan myös taivaallista kastelua. Kasvit tykkäävät ja kasvien hoitaja malttaa hoitaa kotihommia ja vaikka leipoakin vaihteeksi.

Siemenet ja tavarat järjestykseen

Tulppaani on kaunis elonsa loppusuorallakin.

Viikonloppuna, kuten koko tammikuussa, olen syventynyt erilaisiin järjestelytehtäviin. Itse asiassa keittiön kaappien läpikäynnin aloitin jo joulukuussa, mutta lomareissu tuli väliin ja homma jäi vähän kesken. Sain uutta virtaa onnistuneesta lomasta, joten olen vienyt mielenrauhaa häiritsevän keskeneräisen projektin loppuun. Viimeiset kipot ja kupit keittiössä laitoin paikoilleen viikonloppuna.

Perjantaina postityttö ilahdutti muhkealla siemenkirjeellä, jota olin odottanut jo innokkaasti. Parista kaupastakin oli ostoskoriin vilahtanut muutama siemenpussi. Ensitöikseni päivitin siemenvarastoni lisäämällä uudet hankinnat listaan.

 
Pussukoita kertyy sieltä täältä, vaikka kuinka yrittäisi niitä laittaa multaan tai kiertoon. Siemenostoksia kannattaa suunnitella ja pussien hintoja vertailla. Marketin hyllykössä  henkäystä keveämpi pussi vaikuttaa halvalta. Kun sitten kassalla katsoo, miten kuittiin vilahtaa 2,40 € ja 3,90 € kerta toisensa jälkeen, alkaa siemenpussit painaa ihan eri tavalla. 

Netistä tilaamalla saa helposti erikoisuuksia, joita ei markettien hyllyistä löydä. Hintakin voi sitten olla vielä korkeampi. Yli 6 euroa neljän siemenen pussista ei ole laisinkaan harvinaista. Ei edes melko tavallisista lajeista. Vaan tärkeää on muistaa, että siemenistä itse kasvattamalla on mahdollista saada haluamiaan kasveja. Yksittäisen taimen hankintahintaan verrattuna sittenkin huomattavasti edullisemmin. Puhumattakaan siitä, miten suuren ilon itse kasvattamisesta saa.

Siemenlistan päivityksen jälkeen tarkoitus oli laatia kylvösuunnitelma. Eksyin kuitenkin tutkimaan turvenappieni määrää ja ostamiani kylvömultapusseja. Yllättäen olinkin seuraavaksi täyttämässä potteja kylvömullalla ja raapustamassa taimitikkuihin kylvettävien siementen nimiä. Istutin paprikaa, keijunmekkoa ja muutaman kelloköynnöksen vielä lisää. Pitänee siis palata kylvösuunnitelmaan myöhemmin. 

17.1. kylvetyistä kelloköynnöksistä ensimmäiset jo nousevat turvenapeissa. Kelloköynnöksen siemen on suuri ja liottamisen jälkeen vähän limainen, joten se tarttuu helposti sormiin. Kaikki siemenet eivät näköjään ole pudonneet kunnolla turvenapin reikään. Kuvan kaveri saa vielä ahtaa juuriaan nappiinsa, kunnes siirrän sen multaisampaan paikkaan.

Tammikuinen sade olohuoneen ikkunassa.

Lauantaina aurinko paistoi kirkkaana ja mittari näytti lähes +4 astetta. Arvoin itseni kanssa hetken, lähdenkö lenkille vai teenkö jotain järkyttävän pilkullisille ikkunoille. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. 

Metsän kaatumisen jälkeen tuuli osuu pihallemme entistä tehokkaammin. Tuuli tuo myös pölyä, joka vesisateisiin yhdistettynä täplittää pihanpuolen ikkunat kirjaviksi. Pimeällä ja pilvisinä päivinä likaiset ikkunat eivät kovin haittaa, mutta auringonpaisteessa koko komeus paljastuu. Voisin tietenkin laskea sälekaihtimet alas, mutta harvoin sen teen. Haluan nähdä ulos ja haluan auringonsäteiden pääsevän sisälle. 

Niinpä kiikutin ikkunanpesuvermeet ulos ja pesin ikkunoiden ulkopinnat. Siinä ei kauaa nokka tuhissut ja jälki on ilahduttavan kirkas, vaikka toki sisä- ja välipinnatkin alkavat olla jälleen pesun tarpeessa. Se jääköön johonkin toiseen kertaan.

Tykkään järjestelemisestä. Voisin menestyä ammattijärjestäjänä. Toisaalta toisten nurkkia järjestäessä saattaisi olla alituista kinaa asiakkaan kanssa siitä, mitä kannattaa säästää ja mitä ei. Jos jotain tavaraa on säilytetty turhan panttina vuosikausia, eikä sillä ole muisto- tai muutakaan erityistä arvoa, olisiko järkevämpää laittaa se kiertoon. Nuorempana olin itse aikamoinen hamsteri ja tavaroiden arkistoija. Viime vuosien kamakyllyydessä olen oppinut laittamaan niin asioita kuin esineitäkin tärkeysjärjestykseen ja harjoitellut luopumisen taitoa. En ole konmarittaja, mutta liiallisuus on alkanut ahdistamaan. 

Järjestyksestä ja siisteydestä pitävänä otan säännöllisin välein kaapin tai pari työn alle. Näin ei ole tarvetta suurille siivousurakoille, kuten niille paljon puhutuille joulusiivouksille. Oli sopiva väli viedä kesken jäänyt keittiökaappiurakka loppun.

Saatan olla vanhanaikainen, mutta käytän joissakin kaapeissa hyllypaperia. Lähinnä ruokakaapeissa ja muutamissa astiakaapeissa. Minusta on helpompaa vaihtaa hyllypaperi ja pyyhkäistä hylly puhtaaksi, kuin jynssätä tahroja ja kattiloiden raapimia jälkiä olan takaa. 

Ongelma vain, että hyllypaperia ei enää tahdo mistään kaupasta löytää. Eioota sain ja ehdotuksen käyttää joululahjapaperia. Nettiä apuna käyttämällä vihdoin löysin ketjukaupan, josta yhä hyllypaperia löytyy. Ruotsalaista, mutta sehän on melkeinpä toinen kotimaa. Nyt on keittiön kaapit käyty läpi, tavaraa viety SPR:n Konttiin ja muutenkin karsittu. Voisin availla kaappien ovia ihan vain ihaillakseni siistiä ilmettä. Pienet on ihmisen ilot.

Jäipä viikonloppuna aikaa pihabongaukseenkin. Mikä kumma siinä on, että vaikka pihassa pyörii joka päivä lintulajien kirjo, bongauksen ollessa ajankohtainen, seuraa tinttikato. Aurinkoinen ilma houkutteli lopulta iltapäivän tultua kiitettävän joukon siivekkäitä ilmoitettavaksi eteenpäin. Oraviakin pihassa on pyörinyt kolme kaveria. Yksi niistä on selvästi eri porukkaa, jota kaksi muuta yrittää ahkerasti jahdaten hätyytellä omilta apajiltaan.

Kuurainen sammal on kaunista katseltavaa.

Oli kiva viikonloppu. Ulkoilu jäi nyt vähemmälle, mutta paljon hyödyllistä sain aikaan. Ehdin myös aloittaa uuden kirjan, kutoa palmikkosukkaa ja nautiskella Ukkokullan kanssa Runebergintortusta. Ehkä varsinaiseksi Runebergin päiväksi teen ihan itse torttuja, mutta siihen saakka maistelemme eri valmistajien tuotoksia. 

Vaan nyt lippu korkealle ja kohti tammikuun viimeisiä päiviä. Mukavaa viikkoa kaikille!
 

Lokakuu alkoi

Keittiön ikkunan läpi näkee jopa kuvata (sälekaihdin hiukan heijastuu).

Kaikki ikkunat on tältä syksyltä pesty. Tai no, autotallissa on vielä kaksi pientä ikkunaa, mutta odotan, että Ukkokulta ehtii niidenkin tiivisteet vaihtaa. Ikkunanpesu on sellainen urakka, jonka ulkoistan heti, kun lakkaan köyhtymästä. Meidän ikkunoissa on jokaisessa kuusi pintaa ja jokainen väli avautuu pestäväksi. Tuuletusikkunat on niin ahtaat, ettei niitä mahdu kunnolla koskaan pesemään. Pöly ja kaikenmaailman ötökät sinne väleihin kuitenkin pääsevät, joten harmautta riittää poistettavaksi vähintään kahdesti vuodessa. 

Myös kasvihuoneen siivosin ja pesin viikonloppuna. Tuo kuva on otettu muistaakseni syyskuun alkupuolella, joten silloin kasvarissa vielä rehottivat chilit ja tomaatit. Nurmikon leikkasin samaan hikeen. Näin lämpimillä säillä nurmikon kasvu vielä jatkuu ja niin siis jatkuu leikkaaminenkin. Ei haittaa, sillä nurmikkoa leikatessa saa hyvin silputtua sinne pudonneet puiden lehdet.

Chiliä taisi tulla yli oman tarpeen; kaikki eivät ehtineet edes kypsyä. Jo nytkin Ukkokulta on laittanut chiliä milteipä mihin ruokaan tahansa. Kuinkahan nyt sitten, kun sitä löytyy omasta takaa? Minusta tuo punainen chili on aika tulista, suuta poltteli pitkään sitä maistettuani.

Viidestä maissistani tuli näin mahtava sato. Olisiko noilla kokoa tuollainen vajaa kymmenen senttiä. Hiirenaivot kenties? Maissilta kuitenkin maistuivat, pakkohan oli oma kasvattamaa maissia maistaa. Grilliä en sentään laittanut kuumenemaan maissia varten.

Tässä syksyn mittaan on blogeissa ollut runsaasti kuvia syyshortensioista ja joku on jopa kysynyt, kuinka suureksi ne kasvavat. Tässä on kuva tapiolassa sijaitsevan kerrostaloyhtiön päätyyn istutetuista syyshortensioista. Niillä lienee ikää 50 vuoden kieppeillä. Toki noita pensaita on säännöllisesti leikattu ja niiden varret ovat upeasti vanhentuneet (täytyykin käydä lehdettömään aikaan kuvaamassa). Kukinnot ovat tänä vuonna olleet valtaisia.

Arvonta 500. postauksen kunniaksi on edelleen avoinna (15.10. asti) ja hyvin ehtii vielä ottaa siihen osaa. Arvontasivulle pääsee klikkaamalla yllä olevaa kuvaa.

Pohjan Hessu ennusti tänään Ylenaikaisen radio-ohjelmassa loppuvuoden säätä. Lämmintä kuulemma riittää loppuvuodeksi, lokakuu on aurinkoinen ja lämmin, marraskuussa tulee vesisateita ja myrskyjä, joulun alla saattaa tulla vähän lunta, mutta valkoinen joulu on hyvin epätodennäköinen Pohjan Hessun ennustuksen mukaan.

Lokakuu siis alkoi tänään. 

Nautitaan auringosta ja mukavan lämpimästä säästä!

PS. 

Välillä nettiyhteyteni sallii blogien kommentoimisen tabletilla. Olen ottanut automaattisen tekstinsyötön ties kuinka monta kertaa pois, mutta jostain syystä se aina vain ilmestyy aiheuttamaan koomisia kommentteja. Älkää siis kummastelko yhdyssanojen puutetta ja merkillisiä lauseita. Eilen illalla naureskelin pitkään varsinaisille sanahirviöille. Pyrin ne korjaamaan aina huomatessani, mutta takuuvarmasti niitä myös jäi ja jää jatkossakin kommentteihinne.

Omaan blogiini tulleisiin kommentteihin en syystä tai toisesta pysty tabletilla vastaamaan. Vekotin ei reagoi "vastaa" -pyyntöihini laisinkaan. Kyllä tekniikka on ihmeellistä! 

Arkihaaste 1/5

Pirkko Elämää ja elämyksiä -blogista ja Irmeli Ruusu-Liisa -blogista antoivat minulle Arkihaasteen, eli päivästä kerrotaan vähintään yhdellä kuvalla viiden päivän ajan ja jokaisena päivänä haastetaan joku mukaan. Harvoin ehdin purkaa kamerasta kuvia saman päivän aikana, joten arkipäiväkuvaukseni saattaa kulkea päivän jäljessä.

Ikkunanpesu ei ole sitä miellyttävintä hommaa ja siirrän sitä kerran jos toisenkin. Ikkunoidemme ulkopinnat pääsee helpoiten pesemään pihalta käsin, joten sen tein jo ennen pääsiäistä. Urakka toimi ikäänkuin harjoitteluna, sillä olin luvannut pestä myös vanhempieni ikkunat. Kun toiselle jotain lupaa, siitä ei kehtaa lipsua ja niinpä isä ja äiti pääsivät nauttimaan kirkkaista ikkunoista viime viikon tiistaina. Aika urakka. Etenkin parvekelasit, joita kaikkia en saanut kääntymään ja jouduin keikkumaan 6. kerroksen parvekkeen laidalla saadakseni edes suurimmat pölyt ulkopinnoilta pois. Nyt olen pessyt omien ikkunoideni sisäpintoja hissukseen, joka onkin huomattavasti miellyttävämpää kuin urakoida kaikki kerralla. Enää on jäljellä tien puolet ikkunat eli voiton puolella ollaan.

Sain myös vihdoin soitettua Viherpeukaloille tilaamistani keltavuokoista, joiden kunto on kaikkea muuta kuin hyvälaatuista. Kerrankin palvelu oli todella ystävällistä ja joustavaa. Saan lähipäivinä uudet taimet ja nuo kuolemankielissä viruvat saan laittaa kompostiin tai istuttaa maahan, jos niistä vaikka vielä jotain virtaa löytyisi. Näin pitää verkkokaupan toimia. Minulle jäi hyvä mieli.

Olen vähän arkaillut kasvien tilaamista netistä, sillä siitä on jonkun verran huonoja kokemuksia. Aikanaan Viherpeukaloiden kasvit olivat huonosti pakattuja ja usein kuivia. Nyttemmin ei ole kyllä mitään valitettavaa. Isossa tilauksessani kaikki muut olivat erinomaisessa kunnossa ja taimet vankkoja ja hyväjuurisia sekä hyväkuntoisia. Aina ei saa suoraan taimistoltakaan ostaessa näin hyviä taimia. Odottelen toisesta paikasta tilaamiani kasveja mielenkiinnolla. Vaikka taimikaupoissa onkin kiva käydä, netistä ostamalla säästää aikaa ja bensaa. Varsinkin silloin, kun tietää, mitä haluaa - eikä tule tehtyä liiaksi heräteostoksia.

Haastan Hernepensaskujanteen tähän arkihaasteeseen. 
 

Väriä puutarhatynkiin - eiku kynsiin

Olin eilen 9-vuotissynttäreillä, jossa kasvomaalauksen sijasta sai kynsimaalauksen. Synttärisankaria kukalliset kynnet eivät kiinnostaneet, mutta tottahan me aikuiset olimme valmiit kokeilemaan. Juhlasankarin äidillä oli pitkät, kapeat ja kauniit kynnet ja niissä punaisella pohjalla valkoiset kukat. Kysyessäni, kuinka kauan hienoudet kynsissä pysyvät, hän sanoi itsellään kestävän viikon verran, ellei hän sitä ennen kyllästymisen vuoksi vaihda väritystä. Siitä innostuneena päätin minäkin kokeilla näihin puutarhatynkiini piristystä. Tynkiini siksi, etteivät minun kynteni kestä yleensä yhtään mitään. Ne katkeilevat, liuskoittuvat ja näyttävät kaikkea muuta kuin kauniilta. Mitä enemmän touhuan puutarhassa ja liottelen käsiäni vesissä, sen lyhyemmiksi kynteni käyvät. Ajattelin, että monikerroksinen lakka pysyisi kynsissä paremmin ja pidempään. Vaan ei! Tämän päivän omppusoseen kanssa urakointi, kattiloiden pesu ja muu läträäminen osoittivat, ettei minun puutarhatyngilleni ole hetkittäistä kohennusta parempaa tarjolla. Niin kuluu kukat ja lakat kynsissäni, vaikka miten monta kerrosta olisi laitettu.

Synttäreitä ei vähään aikaan ole ollutkaan, joten korttiaskartelu oli hiukan ontuvaa. Aluksi en millään tahtonut keksiä sopivaa aihetta ja sitten sähelsin liimojan kanssa. Tarvikkeitani kaivellessa löysin laatikon, johon olin tallettanut ketjunpätkiä ja irronneita helmiä sekä narukerän. Kun juhlinnan kohde sattui vielä olemaan heppatyttö, syntyi tuo hevoskortti, johon kiinnitin kimalleliiman avulla noita korujämiä ja tietenkin sitä narua hännäksi ja harjaksi. 

Sunnuntai meni lähinnä kipujen kanssa kärvistellessä, eikä maanantaikaan heti meinannut käyntiin lähteä. Ulkona oli vuoroin pilvistä, vuoroin aurinkoista ja erittäin kova tuuli. Puiden lehtiä lenteli pihalla vaakasuorassa. Rintakipu oli laantunut jonnekin taka-alalle tuntuen kuitenkin tietyissä asennoissa. Lisäksi tuollaisen kivuliaan päivän jälkeen lihakset ovat ihan hellinä kaikesta varomisesta ja vähemmän kipua aiheuttavien asentojen hakemisesta, että alkuun tuskin kunnolla uskalsin hengittää. Minulla ei kuitenkaan yleensä ole suuriakaan käynnistysvaikeuksia ja hetken mietinnän jälkeen lähdin taas käyntiin. Olen jo pidemmän aikaa katsellut varsin harmaita ikkunoita ja kas, päätin pestä ainakin työhuoneeni ikkunan. Verhot olin jo pessyt muutama päivä aiemmin. Se kerrottakoon, että inhoan ikkunanpesua, mutta onnekseni niitä ei sentään joka kuukausi tarvitse pestä. Usein kaksi kertaa vuodessa riittää - ainakin välipinnoille. Keväällä taisi kuitenkin jäädä joistakin ikkunoista välit pesemättä, joten otin imurin mukaan urakkaan. Olisi helpompi sillä imaista kaikki kuolleet hämähäkit, kärpäset ja muut eläinkunnan edustajat. 

Radiosta musiikkia ja uutisia kuunnellen pesin yhden ikkunan ja toisenkin. Koska homma eteni sen verran näppärästi, ja rintakipukin näytti jäävän taka-alalle, päätin pestä vielä yhden ja vielä yhden. Meillä on kolminkertaiset lasit, joten jokaisessa ikkunassa on kuusi pintaa. Itse kukin varmaan tietää, että ikkunanpesu on aika työlästä ja aikaavievää puuhaa. Kello kävi ja illalla oli synttäreille meno. Niinpä sitten päätin, että lopetan, kunnes olen saanut pihan puolen ikkunat pestyä ja siinä päätöksessä pysyin. Epämiellyttävissä töissä minua ajaa eteenpäin lopputuloksesta iloitseminen ja nauttiminen. Ai, että on nyt kiva katsella ulos ja puutarhaan, kun ikkunat on kirkkaat ja puolet syksyn inhottavimmasta tehtävästä on hoidettu. Tien puolen ikkunat pesen heti, kun saan taas itseni tsempattua sopivaan vauhtiin. Muuten tässä ei olisikaan mitään erityistä hoppua, mutta äitini menee ensi viikolla sydänleikkaukseen ja tiedän hänen tarvitsevan viimeistään kotiuduttuaan apuani. Silloin ei jää välttämättä aikaa näille omille hommille.

Omenat kypsyvät vauhdilla ja joka päivä täytyy käydä korin kanssa keräämässä pudokkaat. Tänään keitin toisen satsin omenasosetta. Huvitus ja Åkerå höyrystyvät nopeasti, mutta Punakaneli on huomattavasti kovempi, eikä sen pudokkaat ole kaikki edes kypsiä, joten tänään omenoiden pehmeneminen soseutuskuntoon kesti yllättävän kauan. Siinä odotellessa kävin keräämässä aroniapensaista marjoja ja lisäsin niitä mehumaijaan. Aroniamarjojen kerääminen on harvinaisen helppoa ja nopeaa. Senkun seisoo pensaan vieressä ja kiskoo kourallisen marjoja kerrallaan ämpäriin. Ei tarvitse kykkiä missään ja marjat irtoavat helposti.  Meillä juodaan varsin vähän mehuja, joten omenoista ja aronioista syntyneen mehun keitin hyytelöksi. Se taasen maistuu erinomaisesti vaikka puuron lisänä. Pakastin kyllä jo paukkuu liitoksistaan, eikä kunnollista hillokellariakaan ole. Hyytelöä mahtuu vähän jääkaappiin ja se säilyy talvella myös autotallissa, jossa ei ole  laisinkaan lämmitystä. Kunhan ei laita lattianrajaan, ettei pakkanen pääse hajottamaan purkkeja.

Toisinaan inhoan suuresti 26-vuotiasta keittiötämme. Kaukoviisaana päädyimme taloa rakentaessamme neutraaleihin väreihin ja keittiökaapistotkin valittiin valkeina. Tiesin jo silloin, ettei Ukkokulta ole mikään remonttimies ja kodinstailaaminen on hänelle tyystin epämieluista hommaa. Unelmoin lottovoitosta, jotta voisin palkata remonttimiehen ja kipaista tilaamaan uudet pöytätasot ja ehkä jopa uudet keittiökalusteet sen hartaasti toivomani kylppäriremontin lisäksi. Keittiöt ovat kehittyneet valtavasti sitten meidän talon valmistumisen, kuten ylipäätään rakennustapa ja materiaalit. Kyllä meillä on pidetty paikkoja kunnossa ja maalattu ja tapetoitu, mutta ihan viime aikoina on syntynyt toive toimivimmista kaapeista ja laatikoista. Tänään sentään totesin olevani kohtalaisen tyytyväinen tiskipöytääni ja sen kahteen kunnolliseen lavuaariin. Miten ihmeessä saisi kaikki mehumaijat, kattilat ja kapustat näin säilömisaikaan siististi tiskattua, jos olisi vain yksi pieni lavuaari, kuten nykyisin tuppaa keittiöissä olemaan?

Huomenna aion laittaa aronialiköörin tekeentymään. Marjat on jo kerätty, sokeria löytyy kaapista ja vodkaakin muistaakseni. Ehtii jouluksi valmiiksi.