torstai 29. lokakuuta 2020

Kuura kaunistaa

 

Runsaan +10 asteen lämpötilassa on hauska hehkuttaa viikon takaisia kuurakuvia. Pakkasaamuja ei ole kahta enempää tänä syksynä täällä etelässä ollut. Ehdin hyvin hoitaa aamutoimet ja syödä aamupalan ennen pihalle menemistä ja kuurakuvien taltioimista. Aurinkokin tuli pilvien takaa kultaamaan syysruskan punertamia aronioita.

Echinacea purpurea - Punahattu


Punahatut ovat koristeellisia niin kuurattomina kuin kuurallisinakin. Tosin lämpötilan noustua plussan puolelle näiden hattujen puna oli tipotiessään ja penkissä seisoi ruskeaksi muuttuneita varsia päässään niinikään ruskeat hatut sekä pitkin poskia roikkuvat terälehdet, joissa punaista ei ollut enää häivähdystäkään.

Anemone tomentosa 'Robustissima' - Hopeasyysvuokko

Runsaana elokuusta lähtien kukkinut hopeasyysvuokko loukkaantui pakkasherran vierailusta ihan kunnolla. Se painoi kiukusta nuppunsa ja kukkansa maata kohti, eikä enää suostunut katsettaan kohottamaan. Moni nuppu jäi avautumatta, mutta sitä en sure. Niin paljon syysvuokkoni on minua tänä syksynä ilahduttanut.

Brassica oleracea var. palmifolia - Palmukaali


Vaikka lavakauluksien sisältö on jo suurimmalta osalta tyhjennetty, palmu- ja lehtikaalit olen jättänyt vielä odottamaan käyttöä. Olen säilönyt kumpaakin pakastimeen ja käyttänyt eri tavoin valmistettuna melkeinpä kyllästymiseen saakka. Olen jopa leikannut vinon pinon lehtiä jaettavaksi muille. Silti kaalit vain pukkaavat uutta lehteä, eivätkä pakkasestakaan olleet moksiskaan. Mitä nyt kuura-aamuna koristautuivat pörheiksi ja lämmön palatessa ovat jälleen entisellään.

Ribes nigrum - Mustaherukka

Mustaherukka Pohjan Jätin lehdet ovat pakkasaamuna kuin sokerikuorrutetut. Tiukasti lehdet ovat yhä kaikissa marjapensaissa, vaikka kuukausi vaihtuu kohta marraskuuksi. Kuuran jälkeen saapunut lämpöaalto ja vesisateet huolehtivat siitä, että nurmikkokin kasvaa vielä ainakin kerran tänä vuonna leikattavaksi.

Saxifraga umbrosa - Varjorikko

Nilalta saatu varjorikko on vasta aloittanut kotiutumisensa Hedelmätarhaan. Se on suloinen kasvi ilman kuuraakin. Toivon sen levittäytyvän tiiviiksi matoksi ja kukkivan kauniisti tulevina vuosina.

Daucus carota subsp. carota - Villiporkkana

Koriste-/villiporkkana vei tänä kesänä sydämeni. Olen lukenut tästä daucuksesta monesta blogista. Etenkin Saaripalsta-blogin Saila on usein kuvannut ja kehunut villiporkkanaa, joten viimein sain hankittua sen siemeniä minäkin. Osan esikasvatin, osan kylvin suoraan puistoalueen puoleisen aidan eteen. Hyvin ehtivät kukkaan kumpikin versio, enkä ole siemenhankintaa katunut. Aivan ihana pitsikukka, joka kestää maljakossakin pitkään. Jos tykkää pientareilla villinä rehottavista vuohenputkien kukista, tykkää taatusti villiporkkanastakin.

Berberis thunbergii - Purppurahappomarja


Joskus kannattaa pyörtää hyvät ja ne vähemmän hyvätkin päätökset. Siten voi sattua onnellisia kohtaamisia, kuten minulle kävi lokakuisella pikavisiitillä puutarhamyymälässä. Olin etsimässä syyssipuleita ja mukaan lähtikin alennuksessa ollut purppurahappomarja. Pikkuinen puska oli jo myymälässä hienon värinen ja sellainen se on omassa pihassakin. Kurgaanissa, peittokurjenpolven vihreitä lehtiä vasten purppurahappomarjan punaiset lehdet ovat mieltä ilahduttavaa katsottavaa niin kuuraisena pakkasaamuna kuin harmaassa tihkusateessakin.

Polemonium caeruleum - Lehtosinilatva


Minulla on muutamia kummallisia päähänpinttymiä, omastakin mielestä ja varmasti vielä enemmän Ukkokullan näkökulmasta. Yksi sellainen, joskin vähäisemmästä päästä, on ollut suivaannus sinisen lehtosinilatvan puuttumiseen. Tai on se sininenkin puutarhassani jo pidempään ollut, mutta yhä isommaksi levittäytyvän tuijan kupeessa piilossa. Valkoisia lehtosinilatvoja on useammassakin paikassa ja kauniita ovat nekin, ei siinä mitään. Mutta onhan se aikamoinen puute, jos pitää aina lehtosinilatvasta puhuessaan mainita kasvin olevan valkoinen.

Alkusyksystä sain sinisen lehtosinilatvan vihdoin siirrettyä parempaan paikkaan ja kasvipas kiitti minua ryhtymällä innokkaasti kukkimaan. Kyllä minäkin pukkaisin kukkaa ilmoille, jos useamman vuoden pimeässä ja ahtaassa asumisen jälkeen pääsisin nauttimaan valosta ja avaruudesta.

Rubus arcticus - Mesimarja


Nilalta sain  kesällä myös mesimarjaa. Parasta mahdollista paikkaa minulla ei ole niille tarjota, mutta yhdessä lavakauluksessa oli kyllä sopivasti tilaa. Paikka saattaa olla liian aurinkoinen ja kesällä kuuma, mutta toivotaan parasta. Ehkä jossain vaiheessa päässäni idealamppu välähtää ja keksin oivallisemman paikan. Mesimarjan lehdet ovat syysruskassa kauniin punaiset ja kuurassa nätisti koristellut. Siinä on jo palkintoa yhden kasvin osalta melkoisesti.

Aronia

Aroniapensaat ovat tänä(kin) syksynä loistaneet täydessä ruskapunassaan. Viime päivien tuulet ja vesisateet ovat tyhjentäneet lehtiä pensaista melkoisella vauhdilla, mutta yhä olemme saaneet loisteesta nauttia. Tämän postauksen aroniakuvat tuskin jäävät syksyn viimeisiksi.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard' - Syysasteri

 
Talviaikaan siirtyminen näyttää anastaneen päivästä tehokasta työaikaa, vaikka piti tulla tunti lisää. Aamulla on toki aiemmin valoisaa, mutta illalla pimeys tulee joka kerta yhtä yllättäen. Onneksi suurimmat ja tärkeimmät pihan syystyöt on jo tehty. Haravointia toki riittää, mutta ei haittaa, vaikka kaikkea ei syksyllä ehtisikään täysin siistiä. Syksyn etenemisen myötä kuvaaminenkin näyttää kummasti vähentyneen, kun pimeyden ja koleuden vuoksi kameran kanssa ei tule yhtä ahkerasti puutarhassa pyörittyä.

Pari haastepostausta on työn alla. Niitä on kiva tehdä, kun samalla pääsee selaamaan menneen kauden kuvasatoa. Siinä ohessa saattaa syntyä myös uusia ideoita, joita voi talven aikana jalostaa.

Rosa 'F.J. Grootendorst' - Neilikkaruusu

Lokakuu lähenee loppuaan ja sunnuntaina siirrytään marraskuuhun. Syksyähän se marraskuukin vielä on, ainakin täällä etelässä. Ja varsinkin, kun katsoo seuraavien päivien sääennustuksia. 

Mennään siis saappaat jalassa yli ja läpi lätäköiden niin, että vesi loiskuu.


37 kommenttia:

  1. Ihanan kauniita kuuran koristamia ja värikkäitä kasveja! Todellisia helmiä, ja toden totta ne täytyy huomata ja ikuistaa heti aamusta, sillä lämpö ruskistaa kuuraantuneet kukat äkkiä.
    Harmittaa talviaikaan siirtyminen ihan sikana, kun tulisikin pimeää illalla, mutta kun se tulee keskellä iltapäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna talviaikaan siirtyminen on ollut tavallista tylsempää. Valoisa aika jää tosi vähiin, varsinkin pilvisinä sadepäivinä. Tänään vilkaisin pimeyden vuoksi kelloa kahdelta kuvitellen sen olevan jo neljä.
      Kuurakuvat ovat nyt olleet kortilla, kun mittari huitelee jatkuvasti +10. Mutta ajattelepas, että kahden kuukauden kuluttua ollaan jo melkein keväässä (tammikuussa).

      Poista
  2. Tosi kauniita kuurakuvia!
    Puutarha näyttää niin kauniilta näin lokakuussakin, kun osaa oikein silmin sitä katsella. Kävin aamulenkillä ja ihailin tienvarren rikkaruohoja aamuauringoossa. Kaikissa ajoissa on oma kauneutensa.

    Ja lehtosinilatva on aikamoinen vaeltelija. Tai ainakin se onnistuu häviämään aina jonkin ajan kuluttua. Minulla lehtosinilatvat eivät enää kasva kukkapenkissä, johon olen ne aikoinaan istuttanut. Metsän reunasta niitä kyllä löytyy. Ovat vähän samaa sarjaa akileijojen ja malvojen kanssa.

    Ja toi sun viimeinen lause ja toivotus on aivan ihana! Just niin! Ja voidaan vaikka vähän hypelläkin lätäköissä, jos uskalletaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kaikissa ajoissa on oma kauneutensa. Varsinkin luonnossa kulkiessa on kiva katsella kasvien vaipumista kohti maata ja ihailla valon leikkiä kuihtuvilla korsilla.
      Joo, lehtosinilatva on tosiaankin melkoinen retkeilijä. Sitä valkoista meillä yrittää itää välillä yläpihan käytävilläkin. Saapa nähdä, pysyykö sininen versio paikallaan, vai mihin se vielä aikoo suunnata.
      Sen verran lapsenmieltä löytyy, että lätäkköön on joskus pakko hypätä - niin että roiskuu.

      Poista
  3. Onpa kaunista! :) Meillä ei ole ollut vielä yhtään kunnon kuura-aamua, odottelen myös, että pääsisin kuvaamaan. Etenkin sarjakukkaisten kukinnot, kuten tuo koristeporkkana, ovat tosi upeita kuuralla kuorrutettuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän kuura-aamuja vielä saada, kun kohta siirrytään marraskuuhun. Olisipa outoa, jos tulisi toinen lumeton ja leuto talvi peräkkäin.

      Poista
  4. Onpa ihania sokerihuurrettuja lehtiä ja kukkia! Nuo punahatut varsinkin ovat kuin karkit. Hauskaa, että sait kuvan, ennenkuin muuttuivat ruskeiksi.

    Olen tätä syksynä iloinnut siitä, että puissa on vieläkin melko paljon keltaisia lehtiä, kun monena vuonna jo lokakuun puolessa välissä on ihan paljasta. Pienistä täytyy nyt ilot nyhjäistä, ankea marraskuu kun kolkuttelee ovella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika usein tulee naapurien ja koiranulkoiluttajien hämmästykseksi kuljettua kameran kanssa aamuvarhaisella. Kuura-aamut ovat kuitenkin olleet niin harvinaisia tänä syksynä, että nyt laitoin vähän hoppua itseeni.
      Ihmeen pitkään lehdet ovat pysyneet monissa puissa. Eilen ihailin haapoja, joiden ruska on aivan upeaa. Pienet ilot ovat niitä parhaita.

      Poista
  5. Kauniita kuuraisia kasveja! Itselläni nämä kuvat jäävät ottamatta, kun en millään viitsi lähteä aamutuimaan mökille kuvailemaan. Onneksi on muiden blogit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisten kuvista on mukavaa ja luvallista nauttia. Enpä usko, että itsekään lähtisin aamuvarhaisella mökille kuvaamaan, ellei olisi muutakin syytä sinne mennä.

      Poista
  6. Kyllä, kuura kaunistaa, hienoja kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Gitta! Pikkupakkasen tarjoamia timantteja oli kiva katsella ja kuvata.

      Poista
  7. Ihania nuo huurteen reunustamat ruskaiset lehdet. Meiltä ei enää ruskan värejä juuri löydy eikä ole kunnolla kuuraakaan näkynyt. Sen verran vähän on ollut pakkasen puolella ja nyt jatkuvat vesisateet ruskettavat kaikki.
    Minulla on vielä pahempi ongelma sinikatanan kanssa kuin sinulla lehtosinilatvan kohdalla: sininen sinikatana nimittäin puuttuu kokonaan kokoelmastani. Pitäisi ehkä hankkia jostain, sillä olisihan sekin nätti olla olemassa.
    Taidan jättää lätäköissä loiskimisen lasten iloksi. Onpahan yhdet vaatteet vähemmän pestävänä! Kivaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä etelässä ruska on tänäkin syksynä ollut hieno ja edelleen siitä on mukavasti rippeitä jäljellä. Vettä kyllä sataa harva se päivä ja mittari keikkuu +10 asteen paremmalla puolella.
      Miltähän kuulostaisi punakatana tai valkokatana? Kasvien nimien kanssa kääntäjillä on varmasti pikkuisen pään raapimista työssään.
      Ihan ymmärrettävästi et laita lätäköissä vettä loiskumaan. Kuraisissa lapsissa lienee riittävästi putsattavaa.
      Samoin sinulle mukavaa viikonloppua ja pyhäinpäivää!

      Poista
  8. Kuura tekee kaikesta kaunista. Tajusin tästä postauksesta etten nähnyt sinistä lehtosinilatvaani kesällä. Pitääkin laittaa muistiin tarkistaa ensi kesänä ettei ole hävinnyt kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko lehtosinilatvasi lähtenyt vaeltamaan? Toivottavasti löytyy jostain hyvästä paikasta.

      Poista
  9. Ihanat kuvat. Purppurahappomarja on hieno. Mietinkin kuvaasi katsellessa pitäisikö hankkia pari lisää vähän näkyvämmälle paikalle.
    Täytyy myöntää, syksyllä ja alkutalvella on puolensa, sait ne parhaat kuvattua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on varmasti tilaa useammallekin purppurahappomarjalle. Itse asiassa omaani katsellessa pohdin ihan samaa eli pari uuttakin voisi hankkia. Näin syksyllä puutarhanäkymät avartuvat ja silloin huomaa paikkoja, joihin voisi jotain istuttaa.
      Kuura-aamut ovat olleet vähissä. Taas tänään sataa, kuten useimpina muinakin päivinä. Jospa se ihka oikea alkutalvi tässä vielä koittaisi.

      Poista
  10. Voi, minä niin rakastan kuurakuvia! Kuura saa rumatkin, pakkasen puremat kasvit niin kauniiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kuura koristaa ja kaunistaa rumimmatkin paikat.

      Poista
  11. Hianot kuurakuvat! Meillon ollu jo monia kuura-aamuja, muttei ny justihin. Ensimmääset kuuraaset aamut on kuitenki ihan pakko käyrä kuvaamas. Ohan se joka syksy taas uus vaihe puutarhurin vuarenkiarros.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä kuuraa on ollut vain pari kertaa ja se toinenkin niin lyhyen aikaa, etten ehtinyt kuvaamaan. Jälleen mennään reilusti plussassa ja sateessa, joten seuraavaa kuuraa joutunee taas odottamaan.

      Poista
  12. Kuura,tekee pihakukista,taas kauniita:)
    Hienot kuvat 🧡🤍❄❄❄❄

    VastaaPoista
  13. Siinä on taas niin kauniisti kuviin vangittuna, miten katoava maanpäälisyys suo vielä viimeiset taideteoksensa, ennen talviunille siirtymistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Tämän päivän puutarhakierros oli näkymiltään paljon synkempi. Limaisen liukkaita lehtiä. Vaan eiköhän seuraava kuiva ja toivon mukaan aurinkoinen sää taas kuivata paikat.

      Poista
  14. Kyllä kaunistaa. Upeita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Varsinkin harmaana sadepäivänä kuurakuvia katselee ilokseen.

      Poista
  15. Aivan mahtavia kuurakuvia <3 Kauniita kukkia ja kasveja kuurapuvuissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eiköhän näitä luonnon tuottamia timantteja tule vielä lisääkin.

      Poista
  16. Hyvää viikonloppua ja Puhäinpäivää sinulle ♥

    VastaaPoista
  17. Upeita kuurakuvia!
    Minä en ole juurikaan kiertänyt puutarhassa, mutta pitkiä lenkkejä on tullut tehtyä. On ilmassa ainakin happea riittävästi.
    Hyvää pyhäinpäivän iltaa!

    VastaaPoista
  18. Aivan ihania kuurakuvia! Kauniisti olet saanut vangittua jäisen kauneuden ja "sokerikuorrutuksen" syysauringon valossa 🤍
    Juuri katselin omia kuurankukkakuviani vuoden takaa; ne oli otettu marraskuun puolivälissä :) Nyt on tosiaan vesikeli; sataa enemmän tai vähemmän joka päivä ja kumpparit vaikuttavat olevan jokapäiväinen asuste.
    Mukavaa alkavaa marraskuuta sinulle!

    VastaaPoista
  19. Ihania kuurakuvia, niitä onkin ollut niukanlaisesti tänä syksynä! Punahattuset kuurassa ovat huikea näky!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!