Niin kivaa, ettei sanotuksi saa...

Rinteen krookuset näyttävät jo väriä

 
Aurinko ja lämpö herättävät puutarhaa sellaisella voimalla, ettei talven kangistama puutarhahörhö perässä pysy. Jokainen meistä on tottunut kiertämään tonttiaan ahkerasti nähdäkseen kaiken mullasta esiin mönkivän. Nyt pitää töniä itseensä vauhtia, jotta ymmärtäisi katsoa myös lumikasoihin ja etenkin niiden reunamille. Missä vain on mahdollista jotain kivaa ja kaunista löytää, sinne tutkimaan.

Näiden on pakko olla metsätulppaaneja - Tulipa sylvestris

Enpä arvannut, että yön pimeydessä piipot ovat yhteistuumin päättäneet nostaa päänsä huokoisesta hangesta. Ainakaan näitä metsätulppaaneiksi olettamiani ei näkynyt vielä perjantaina ollenkaan. Sen verran pitkiksikin lehdet ovat jo venähtäneet, etten millään olisi voinut niitä edellisellä kierroksella näkemättä ohittaa.

Myös Syyspenkissä tulppaanit ovat reippaassa kasvussa. Kuvassa hennosti näkyvät harmaat varjot tulevat verkosta, jota en ottanut kuvatessa pois. Viritin ison verkon laajalle alueelle peuran käytyä napostelemassa pienikokoista jalosyreeniä. Samassa paikassa nämä tulppaanit kasvavat. Viime vuonna näiden kukintaa en nähnyt laisinkaan, kun peurapirulainen kävi napsimassa kaikista nuput.

Tänä keväänä verkko saa olla suojana, jotta näkisin Honeymoonit, Exotic Emperorit ja Mondialit. Valkoisia kaikki.

Kriikunan alla krookusporukka seisoo tanakasti katsomassa kohti aurinkoa. Nämäkin pitäisi varmaan verkottaa, sillä pihalla pyörii niin jänikset kuin peurat ahkerasti.

Unkot ovat varsinaisia kevätvirkkuja, eikä niiden varpaita palella vissiin milloinkaan. Parissa päivässä jäähileen keskeltä on noussut useita vihreitä karvaversoja. Eikä vain jäähileen, vaan myös tiukkaan tallaantuneen lumen alta. Näiden unikoiden yläpuolella on olopihan lintujen ruokintapiste, jota käyn talven aikana säännöllisesti täyttämässä ja putsaamassa.

Arvaatte varmaan, mitä nämä punaiset pallurat ovat? Raparperejä hyvinkin. Yksi isompi pallura jäi kuvan ulkopuolelle. Toki näistä on vielä matkaa piirakan päälle, mutta se ei yhtään kevään ensitapaamisen iloa himmennä. Jos kerran raparperit luottavat kevään etenemiseen niin paljon, että uskaltautuvat esiin kohmeisesta mullasta, miksipä emme me ihmisetkin uskoisi valon ja lämmön olevan pian pihoillamme.

Allium Firecracker Mix'

Tämä se vasta varsinainen rohkelikko on. Ohi kulkiessani ihmettelin, mikä kumma lumen alla kuultaa vihreänä. Siirsin rakeista lunta sivuun ja sieltä paljastui lehtipehko, joiden on pakko kuulua Mustilan puutarhalta tilaamalleni Allium Firecracker -sekoitukselle. Kyseinen laukka oli kuvassa niin jännittävän näköinen, että se oli pakko kokeeksi tilata. Lehtiressukat ovat ihan rytyssä, kun päällä oli kasa painavaa lunta. Pitäisiköhän käydä ripottelemassa lumet takaisin, jotta eivät paleltuisi?

Mehitähdet taitavat olla samannäköisiä niin talvi- kuin kevätasussaankin. Ei näistä ota selvää, ovatko jo heränneet. Sieltä ne kuitenkin pilkistävät kiven tyveltä lumirajan hissukseen etääntyessä.

Talon päädyssäkin yksinäinen lumikello on pukannut reiän jäähän nähdäkseen paremmin ympärilleen. Tälle neidolle - saattaa olla mieskin - on annettava sitkeyspalkinto, sillä isosta istutusjoukosta se nousee ainokaisena. En tajua, mikä talon päädyssä on vikana, kun siinä eivät sipulikukat viihdy. Eivät edes pienet. Paikka kuuluu ensimmäisten lumesta vapautuvien joukkoon. 

Lähellä asuvaa sinivuokkoa on muistettava tarkkailla. Nuppu saattaa ilmaantua ykskaks yllättäen.

Nämä mustat papanat ovat ehtaa peuranpaskaa. Rumasti sanottu, mutta mitäpä sitä raivostuttavaa asiaa kaunistelemaan. Peura oli kiertänyt tutkimassa alapihalla ihan joka nurkan. Onneksi ei ollut napostellut suojaamattomia piippoja. 

Tutkin jälkiä selvittääkseni, mistä peura on alapihalle päässyt. Viritin nimittäin perjantaina verkkoaidat talon päätyihin. Ei auttanut verkkoaita, kun peura oli kipittänyt naapurin autokatoksen reunaa ja hypännyt meidän puolelle paikasta, josta se pääsi ohittamaan aitani. Lunta on edelleen niin pajon, ettei hyppäämiseen kummoistakaan loikkaa tarvittu. Samaa kautta eläin oli poistunutkin.

On siis jatkettava verkkoaitojen virittämistä. Lumihankeen tuskin kannattaa Trico Gardenia ruiskuttaa, mutta pian ainakin peurareitin varrella kasvaviin puihin ja pensaisiin. Josko siitä olisi apua.

Jotta peurakikkareet eivät jäisi viimeisenä verkkokalvoillenne kummittelemaan, laitan tähän loppuun terassilla päivää paistattelevien tetenarskujen kuvan. Eikös nuo ihan selvästi kimpassa loruile seuraavasti:

"Ikkunalaudalla kukkien kelta,
rairuoho versoo jo lautaselta.
Pajujen oksissa silmut uudet,
suklaamunissa salaisuudet."

Meneillään on maaliskuun viimeiset päivät.
Mukavaa viikkoa ja pääsiäisen odotusta kaikille!

 

Kesäaikaan siirtyminen sunnuntaina

 
Kellojen siirto kesäaikaan

Kesäaika alkaa maaliskuun viimeisenä sunnuntaina Suomen aikaa kello kolme yöllä, jolloin kelloja siirretään tunti eteenpäin.

 

 

Kätevä muistisääntö kelloajan siirtämiseen:

Kelloja siirretään aina lähimmän kesän suuntaan eli

syksyllä kelloa siirretään tunti taaksepäin ja

keväällä kelloa siirretään tunti eteenpäin.

Sunnuntaista lähtien meillä on 7 kuukautta "kesäaikaa". Talviaikaan siirrytään 31.10.21

PS.
Nyt kannattaa suunnata katse myös taivaalle. Perjantaina kuuden maissa näin ison hanhiparven lentävän talon yli. Sen verran korkealla olivat, etten tarkemmin tunnistanut. Hiukan ennen hanhiparvea kaksi joutsenta liihotti pitkään taivaalla ja lensivät sitten ilmeisesti läheiselle järvelle. Kylän avantouintipaikassa on nähty joutsenia. Pitänee kipaista katsomaan, josko itsekin niitä näkisin.

 

Lumikelloja havaittu

 
Bongasin lumen alta paljastuneet lumikellot jo maanantaina. Vasta keskiviikkona ehdin tutustua niihin tarkemmin ja silloin lumikin oli entisestään sulanut. Istutin Huvitus-omenapuun alle syksyllä tähtilumikelloa, turkinlumikelloa ja Flore Plenoa siellä jo entuudestaan olevien lisäksi. Kyllä kannatti, kun niitä noin suurella joukolla on jo noussut.

Myös syyshortensia Vanille Fraisen tyveen istutetut lumikellot ovat heräämässä. Syyshortenisat ovat verkkojen ympäröimät, eikä niiden tyvi ole vielä lumesta vapautunut, joten toivon mukaan lisää lumikelloja on luvassa.

Huvituksen ympärillä on lunta vielä sielläkin. Osa lumikelloista ponnistaa suoraan hangen sylistä. Pienillä prinsessoilla on melkoinen tahdonvoima päästä valoon ja kevääseen.

Jänisten jälkiä on puutarhassa riittämiin. Niinpä laitoin kuvaamisen jälkeen omenapuun alla oleville lumikelloille verkon takaisiin suojakseen. On sieltä muitakin sipulikasveja aikanaan tulossa, joten verkoilla on käyttöä pidemmäksi aikaa.

Vasenrinteestä lumi on sulanut hyvin. Kiitos parin aurinkoisen plussapäivän. Lumirajalla tallustellessani huomasin krookuspiippoja näkyvissä.

Krookusten värikin on jo selvästi esillä. Nyt täytyy olla erityisen tarkka puutarhassa kulkiessaan, ettei vahingossa tallo sulavan lumen alta paljastuvia piippoja.

Rinteen krookukset hävisivät vuosi sitten joko jänisten tai peurojen suihin. Harmitti todella paljon. Kaikkia puutarhan piippoja en millään pysty suojaamaan, mutta näille krookuksille laitoin verkon. Tästä peurat ovat oikaisseet alapihalta ulospääsyä etsiessään. Kunhan lumikasat vielä vähän madaltuvat, viritän talon molempiin päihin väliaikaiset verkot peurojen kulkua estämään.

Jouluruusuja olen istuttanut moneen paikkaan, mutta valtaosa niistä on edelleen hangen peittämiä. Alapihan Ovaalipenkissä vaaleajouluruusu on paljastunut lumen alta. Äkkiä ne nupunkin saavat aikaan.

Kevätkaihonkukka on takuuvarma kevätvirkku. Vasenrinteessä sekin jo nostaa päätään. Muutama lämmin päivä ja hyvässä lykyssä saatan löytää jo ensimmäiset nuputkin.

Jotta totuus ei hämärtyisi, laitetaan tähän loppuun kuva todellisuudesta. Muutamista iloa tuottavista piippoesiintymistä huolimatta pihapiirissä on lunta edelleen vaikka toisille jakaa.

Sää 24.3.-2.4.21 (Kuva kaapattu Ilmatieteen laitoksen sivulta)

Edellisvuosien kevätkuvia selatessani voin todeta, että aika normikeväässä nyt mennään. Mikäli ennusteet pitävät paikkansa, hanki saa kyytiä ja piippojen esiintymistiheys kasvaa. Puutarhahörhön mieli on levoton ja kämmeniä kutiaa jo päästä lapion varteen. Multahommia odotellessa voi vaikka hajottaa pihan isompia lumikasoja ja siirtää jäisimpiä paakkuja aurinkoisiin kohtiin sulamaan.

Mummo lumessa kävelyreitin varrelle osuvan talon pihassa.

 
"Eteenpäin, sanoi mummo lumessa...". En ole mummo, enkä lumessakaan kahlaa. Sanonta sopii kuitenkin erinomaisesti tsemppaamaan meitä kohti lämpimämpiä säitä. Eli ilolla eteenpäin!

Perunanarskujen kukintahoppu

Perunanarsissi Bridal Crown

 

Pääsiäiskukiksi ajattelemani perunanarsissit avasivat nuppunsa parin päivän sisällä huoneenlämpöön päästyään. Se oli arvattavaakin, vaan ei haittaa. Pääsiäisen odottaminen on paljon hauskempaa kauniiden kukkien kera. Eivätkä nämä kevään ensimmäiset sipulikukat ole edes kovin kalliita, joten niitä raaskii ostaa toisen jos kolmannenkin kerran. Pääsevät sitten aikanaan puutarhaan kukkiakseen siellä seuraavana keväänä. Jos kukkivat.

Perunanarskujen ohella ostin myös ruukulliset sinistä ja valkoista helmililjaa. Valkoiset ovat vikkelämpiä avaamaan nuppujaan. Pian siniset ottavat valkoiset kaverit kiinni.

Pioni Shirley Temple

Tokmannilta ostoskoriin pompanneet Shirley Temple -pionit ovat kumpikin alkaneet kasvunsa purkeissaan. Ehkä olisi kannattanut odottaa hiukan pidempään juurakoiden istuttamisessa, kun ulos pääsyssä menee vielä aikansa. Koitan hoitaa pioneja huolella, jotta kasvattavat kunnon juuret jaksaakseen sitten puutarhamultaan istutettuina kukoistaa.

Kellarin pottimäärä senkun lisääntyy. Toinen mokoma on näiden purkkien oikealla puolella. Siirsin kelloköynnökset kauemmas kasvilampusta, sillä niiden kasvu on muutenkin varsin rivakkaa. Kohta joutuisin irroittamaan niiden kärhiä lampusta. Tosin nostin kasvilamppua korkeammalle, koska taimipottien multa kuivui liian nopeasti. 

Pian "romuhuoneen" jo jatkettukin pöytätila on käytetty, jolloin täytyy ottaa kellarin yleistilassa sijaitseva kasvattamonurkkaus käyttöön. Yleensä olen siirtänyt jo hyvässä kasvussa olevat taimet yleistilan puolelle. Siellä on pari-kolme astetta viileämpää, mikä on saanut taimet kasvamaan hillitymmin. Esimerkiksi tomaateista on tullut viileämmässä tanakoita yksilöitä.

Kurkku Sherpa

Kurkuista teen toisen kylvöksen, sillä ensimmäinen satsi on itänyt tosi huonosti. Kaksi Sherpaa olen jo koulinut kellarikasvattamoon. Pari vihertävää Cordoba-kurkun koukkua ikkunalaudan purkeissa näkyy, joten odottelen vielä pari päivää ennen uusintakylvöön ryhtymistä. Kurkut tapaavat kasvaa nopeasti, joten niiden suhteen ei vielä ole kiirettä. 

Viime keväänä sekä kurkut että tomaatit ehtivät kasvaa kellarissa turhankin suuriksi. Siksi siirsin ne valmiiksi istutusastioihinsa, jotka sitten Ukkokullan kanssa kannettiin varovasti kasvihuoneeseen.

Pitääkin muistaa kantaa multasäkki alapihan puuvajasta kellariin sulamaan. Yllättävän paljon tarvitaan multaa koulimisessa sekä juurakoiden istuttamisessa. Muutaman daalianjuurakon jo laitoin purkkeihin aloittamaan tulevan kesän kasvutaivaltaan.

Räjähtänyt tulppaani

Kävin runsas viikko sitten viemässä perunkirjoituspapereita lakitoimistoon. Kukkakaupan ohi kulkiessani näin nipun kerrottuja tulppaaneja. Pakkohan sellainen oli kotiin ostaa. Tulppaanit laitan yleensä kotiin päästyäni ohjeiden mukaan noin tunniksi käärepapereineen maljakkoon, kun olen ensin leikannut tyvestä pari senttiä pois. Niin tein näidenkin suhteen. Silti tulppaanien varret läsähtivät oitis kääreen pois otettuani pitkin maljakon reunoja. Leikkasin varsia lyhyemmiksi, jotta kukat olisivat siedettävämmän näköisiä, eivätkä roikkuisi surullisina kasvot kohti pöytäpintaa. Yllättävän pitkään nämä laiskanpulskeat tulppaanit kotiamme kaunistivat. Vielä viime hetkellä ennen kompostoriin kiikuttamista niiden räjähtänyt olomuoto viehätti.

Mustarastaiden "varpaanjälkiä"

Aina meidän pihalla on ollut mustarastaita, mutta tänä vuonna ne ovat kutsuneet koko sukunsa siemenkekkereille. Keittiössä meinaa aamupuuro mennä meikäläisiltä väärään kurkkuun, kun pää kierossa katselemme mustarastaiden hyppelyä ja koiraiden kinastelua. Enimmillään samanaikaisesti kahdeksan mustarastasta on tepastellut marjakuusen ruokintapisteen alla. Välillä joukkoon liittyy viherpeippojen porukka, muutama keltasirkku ja se yksi varhainen peippo, tali- ja sinitiaisista puhumattakaan. Kunnes käpytikka lehahtaa jostain talipötköön karkottaen mustarastaat hetkeksi tuijien alle tilannetta tarkkailemaan.

Mustarastas 7.3.

Perjantain auringonpaisteessa mustarastaat virittelivät huilujaan jo niin aktiivisesti, että kohta tienoo täytyy niiden kevätsävelistä. Olisi kiva saada linnuista parempia kuvia, mutta valitettavasti objektiivini ei ulotu kovin pitkälle. Onneksi täältä blogimaailmasta löytyy taitavia kuvaajia (esimerkiksi Tillariinan fotobox), joiden otoksia on mukava käydä katselemassa.

Blogeissa on jo kovasti keskusteltu ja suunniteltu tuoksuherneiden kylvöä. Edellisessä postauksessa minäkin aiheeseen osallistuin. Liitin postaukseen myös linkin Suvikumpu -blogin viimekesäiseen postaukseen, jossa oli Cecilia Wingårdin ohje tuoksuherneiden kylvämiselle. 

Suvikumpu -blogissa vierailuun ette pety, mutta helpottaakseni innostuneiden tuoksuhernekylvöjä liitän Suvikummun Marjan tiivistelmän tähän. Näillä ohjeilla sain viime kesänä elämäni onnistuneimmat tuoksuherneet.

"Cecilia Wingårdin mukaan siemeniä ei kannata liottaa mädäntymisriskin vuoksi.
Siemenet kylvetään 9 cm muoviruukkuun, ruukku täytetään istutusmullalla lähes yläreunaan asti ja multa painellaan tiiviisti ruukkuun, tämän jälkeen multa kastellaan ja tiivistetään uudellen.

Tiivistetyn mullan pinnalle laitetaan siemenet (n. 20 kpl) ja päälle laitetaan 2-3 cm multakerros,

Kastellaan varovasti. Ruukku laitetaan tavalliseen muovipussiin ja pussin suu jätetään avonaiseksi.

Ruukku laitetaan valoisaan paikkaan huoneen lämpöön.
Siemenet itävät n. 10 päivässä.

Kun taimet ovat 10 cm mittaisia, siirrä ruukku muovipusseineen ulos, saat vahvoja ja tanakoita taimia. Hajuherne kestää 8 astetta pakkasta hyvin, jos kuitenkin tulee vielä kylmempää, pitää taimet ottaa sisälle tai suojata muuten.

Jonkin ajan kuluttua taimet koulitaan kukin omaan ruukkuunsa ja istutetaan myöhemmin
10-15 cm istutusväleillä lopulliseen kasvupaikkaansa.

Hajuherneet tarvitsevat hyvämultaisen, hyvin lannoitetun kasvualustan ja aurinkoisen kasvupaikan.                   

Lähde: Suvikumpu -blogi 27.3.2020

Kommentointiongelmani ovat jatkuneet, mikä ärsyttää suunnattomasti. Epäilen Bloggerin kyllästyneen jorinoihini ja päättäneen rajoittaa kommentointiani. Lauantaina sain vääntämisen jälkeen vastattua omaan blogiin tulleisiin kommentteihin. Lisäksi onnistuin kommentoimaan muutamia blogeja, jonka jälkeen tulikin taas stoppi. Sunnuntaina läpi meni ainoastaan kommentti yhteen blogiin, muista tuli jälleen HUPS-ilmoitus. 

Käytän selaimena Firefoxia, koneessani pyörii virustarkastus säännöllisesti ja tarvittaessa myös ylimääräisenä. Päivityksistäkin huolehdin, mistä Mikrosoft kyllä muistuttaa. Kuvat tallennan kahteen eri paikkaan ja blogista otan varmistuksen tasavälein, joilla seikoilla ei tosin taida olla merkitystä kommentointiongelman kannalta. 

Sunnuntai-iltapäivällä ongelma riepoi sen verran runsaasti, että paneuduin tiiviisti tietokoneen äärelle tutkimaan asetuksia. Ukkokullan avustuksella otettiin viimeisimmän päivityksen yhteydessä tulleesta elementistä ruksi pois ja voilá - kommentointi alkoi sujumaan. Nyt vain toivotaan, että sujuu jatkossakin.

Ehkä elämä kävisi turhan yksitoikkoiseksi, ellei välillä joutuisi painimaan erilaisten ongelmatilanteiden kanssa. Minulle kyllä riittäisi mainiosti ihan arkipäivän pulmat, joten haihtukoon kaikki tietotekniikkaongelmat sinne kuuluisaan bittiavaruuteen.

Harjaneilikat heräävät

Sunnuntailenkillä tuuli kylmästi ja pilvet seilasivat tummina taivaalla. Silti ilmassa oli selvää kevään tuoksua ja tunnetta. Pihassa rakkaudennälkäiset käpytikat jahtaavat toisiaan ja harjaneilikat kurkistavat kotikiven tyvellä rakeisesta lumesta. Oi, tätä valon ja odotuksen upeaa aikaa.

Joko kylvän tuoksuherneet?

Tuoksuherneet 7.7.2020

 

Kevätikävä on kova, eikä ikkunasta ulos katsominen paljon oloa helpota. Lunta on satanut vaihteeksi vähän lisää ja yöpakkanenkin kipuaa öisin lähelle -10.  Vuosi sitten kevät alkoi varhain, kun talvea ei oikeastaan edes ollut. Se oli poikkeuksellista. Ehkä on parempi todeta kukin sää ja vuodenaika omasta ikkunasta ulos katsomalla ja lopettaa vuosien vertailu.

Vasemmalla olopiha 14.3.21 ja oikealla 24.3.2020

Keskiviikkoillan säätiedotuksen mukaan elämme edelleen talvea. Terminen kevät alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvämmin 0 asteen yläpuolelle. Etelä-Suomessa näin tapahtuu maaliskuun lopulla, mutta vaihteluväli voi olla kaksikin viikkoa.

Vuosi sitten murehdin näihin aikoihin peurojen napostelemia tulppaanejani. Nyt tulppaaneista ei ole tietoakaan. Siellä nukkuvat hangen alla, vaan eivätpä nyt tule syödyiksi. Ainakaan ihan heti.

Tuoksuherneet 7.7.2020

Navettapiian puuhamaa -blogia kommentoidessani jäin pohtimaan, milloin viime vuonna kylvin tuoksuherneet. Jälleen kerran saatoin todeta tilastojeni puutteellisuuden. Lopulta löysin tiedon puutarhakalenterista. Ensimmäisen satsin kylvin 3.3. Sitten luin Suvikumpu -blogista Cecilia Wingårdin ohjeet tuoksuherneiden kylvämiseen ja kasvattamiseen. Ohjeita noudattaen tein tuoksuherneiden uusintakylvön 4.4. ja onnistui heti nappiin. Kalenterini mukaan olen siirtänyt tuoksuherneet kasvihuoneeseen 18.4.

Tuoksuherneet kasvarissa 24.4.2020

Aluksi tuoksuherneet olivat kasvarissa pienemmissä poteissa, joista sitten siirsin taimet isompiin purkkeihin. Kovin kylmiä öitä ei viime vuonna ollut edes huhtikuussa. Siitä huolimatta varmistin tuoksuherneiden paleltumattomuuden lämmittämättömässä kasvarissa pitämällä niitä jonkin aikaa muovisissa laatikoissa. Olivat ikäänkuin kasvihuoneessa kasvihuoneen sisällä.

Tuoksuherneitä 5.7.2020

Viime vuotisen tuoksuherneiden kylvöhomman selvitettyäni aion toimia niiden kanssa pitkälti samoin. Riippuen tietenkin olosuhteista eli kevään etenemisen aikataulusta. Siirrän vielä kylvämistä ainakin viikon eteenpäin. Ehkä kaksikin.

Alkuviikosta kävin hoivakodissa vaihtamassa isän kuulolaitteisiin uudet patterit. Olen käynyt kaupoissa tekemässä vain välttämättömät ostokset. Itse asiassa niidenkin suhteen siirryimme tilaamaan ruoat kotiin toimitettuina. Hoivakodista lähtiessäni uhmasin periaatteitani ja poikkesin Plantageniin katsomaan tarjolla olevia juurakoita. 

Kaupassa oli onneksi hyvin vähän ihmisiä, joten ostosten tekeminen tuntui turvalliselta. Itse asiassa mukaan lähti kuitenkin vain kahden kappaleen tiikerililjapussi ja viisi verenpisarapistokasta. Kunhan ehdin, istutan verenpisarat tilavampiin purkkeihin.

Perunanarsissi Bridal Crown

Ai niin, ostinhan minä muutakin Plantsusta. Koriin sujahti kaksi helmililjaruukkua ja yksi perunanarsissi. Sipulikukat ovat vielä tiukasti nupulla, mikä on ihan hyvä. Huonelämmössä ne kasvavat kuitenkin vauhdilla ja avautuvatkin nopeasti. Ajatuksena oli hankkia kaunistusta pääsiäiseksi, mutta taitavat parhaimman kukintansa siihen mennessä jo ohittaa.

Euron punttihintaan ostetut ruusut ovat ilahduttaneet moninkertaisesti.

Lauantaina on kevätpäiväntasaus, jolloin Auringon keskipiste siirtyy eteläiseltä tähtitaivaalta pohjoiselle tähtitaivaalle. Yö ja päivä ovat kaikkialla maapallolla osapuilleen yhtä pitkät, kumpikin 12 tuntia.

Korkeat koronatartunaluvut ja yhä vain jatkuva talvi kysyvät kestävyyttä. Yritän etsiä elämästä positiivisia seikkoja vaikka tikulla tonkimalla. Ei se helppoa ole, mutta koitetaan parhaamme. Ihan jokainen.

Mukavaa kevätpäiväntasausta ja alkavaa viikonloppua kaikille!

Parempi yksi toteutus kuin tuhat haavetta.

- Kiinalainen sananlasku -

 

Maaliskuista maanantaita

 

Kaipa tämä elo menee jo sekopäisyyden puolelle, kun parasta ajan kuluttamista on siemenien kanssa touhuaminen. Keväisiä puutarhatöitä odotellessa täytyy ottaa tuntumaa kasveihin piilottamalla siemeniä multaan. Kaivoin siis esille pussillisen villiporkkana Daran siemeniä ja kylvin niitä.

Viime kesänä kylvin villiporkkanaa, joka oli jotain muuta kuin Daraa. Se kasvoi ja kukki suorakylvettynä. Daran suhteen mielikuvissani on sen pitsimäinen kukinto yhdistettynä johonkin tummaan kukkaan. Suklaakosmos olisi värinsä ja olemuksensa puolesta aika kiva Daran kaveri, mutta taitaa olla liian matala. Daran pitäisi kasvaa noin 90-senttiseksi, kun taas suklaakosmoksen korkeus on siinä 60 cm. Vielä tässä ehtii asiaa pohtia.

Samettikukista osa on itänyt.

Kaipa sitä voisi aikaansa paremminkin käyttää, kuin seisoa vahtimassa kylvettyjen siementen itämistä ja itäneiden taimien kasvua. Ehkä voisi kantaa enemmän huolta jostain globaalista ongelmasta sen sijaan, että murehdin tomaattien tilannetta. Tigerellasta tai Yellow Pearshapedista ei ole vielä eloa kummassakaan. Sungoldista iti heti kaikki neljä, Supersweetistä puolet eli kaksi. Muista neljästä lajista yksi kustakin. Päätin laskea varman päälle tekemällä uusintakylvön muista paitsi Sungoldista. 

Tähän(kin) tilanteeseen sopii Tommy Tabermannin runo:

Ihmeitä ei pidä odotella.
Ihmeitä pitää tehdä.

Sunnuntain ratoksi tehtiin Ukkokullan kanssa pitkä kävelylenkki. Plussakelistä huolimatta nastakengät olivat tarpeen, sillä öisin vallitsevan pakkasen vuoksi kulkuväylillä on vetisen sohjon alla liukasta jäätä. Järkevintä on turvata pystyssä pysyminen, jos siihen suinkin voi itse vaikuttaa. Veljenvaimo oli kaatunut hiihtoreissullaan selälleen jäiselle ladulle ja sen seurauksena hän parantelee särkylääkkeillä erittäin kipeää selkäänsä seuraavat 2-3 viikkoa. Onneksi ei kopauttanut päätään latupohjaan. 

Pergolan edustan kiveys näkyvissä.

Meteorologien mukaan kovimmat pakkaset tältä talvelta lienevät ohi. Harmautta ja räntää riittää tulevillekin päiville, mutta se ei harmita yhtä paljon, kuin menneen viikon lumityöt. Kerttu Kotakorpi sanoi jossain säätiedotuksessa, että räntä ja veisade sulattavat lunta yhtä tehokkaasti kuin auringonpaiste.

Anopin 102-vuotiaaksi elänyt Alma-äiti tapasi sanoa lapsikatraalleen, että näin kevättalvesta pilvien pitää antaa rauhassa sataa kaikki lumi alas, jotta se ei sitten sataisi vaikkapa kesäkuussa. 

Leikkimökin syreeninoksat notkuvat pisaroista.

 
Räntäsadetta ikkunasta katsellessa huonoa säätä on huomattavasti helpompi sietää ja uskoa kevääseen, kun ajattelee meteorologin ja Alma-muorin sanomisia. Tyhjentykööt nyt kaikki pilvet kertaheitolla, jotta auringolle on taas tilaa.

Ei oo enää sormet jäässä,
ei palellu varpaat talvisäässä.
Ei kohta enää lunta ja jäätä,
aurinko lämmittää nenänpäätä.
Vielä en luovu villasukista,
vaikka haaveilenkin kesäkukista.

 

Mukavia maalliskuun päiviä kaikille!