Perunanarskujen kukintahoppu

Perunanarsissi Bridal Crown

 

Pääsiäiskukiksi ajattelemani perunanarsissit avasivat nuppunsa parin päivän sisällä huoneenlämpöön päästyään. Se oli arvattavaakin, vaan ei haittaa. Pääsiäisen odottaminen on paljon hauskempaa kauniiden kukkien kera. Eivätkä nämä kevään ensimmäiset sipulikukat ole edes kovin kalliita, joten niitä raaskii ostaa toisen jos kolmannenkin kerran. Pääsevät sitten aikanaan puutarhaan kukkiakseen siellä seuraavana keväänä. Jos kukkivat.

Perunanarskujen ohella ostin myös ruukulliset sinistä ja valkoista helmililjaa. Valkoiset ovat vikkelämpiä avaamaan nuppujaan. Pian siniset ottavat valkoiset kaverit kiinni.

Pioni Shirley Temple

Tokmannilta ostoskoriin pompanneet Shirley Temple -pionit ovat kumpikin alkaneet kasvunsa purkeissaan. Ehkä olisi kannattanut odottaa hiukan pidempään juurakoiden istuttamisessa, kun ulos pääsyssä menee vielä aikansa. Koitan hoitaa pioneja huolella, jotta kasvattavat kunnon juuret jaksaakseen sitten puutarhamultaan istutettuina kukoistaa.

Kellarin pottimäärä senkun lisääntyy. Toinen mokoma on näiden purkkien oikealla puolella. Siirsin kelloköynnökset kauemmas kasvilampusta, sillä niiden kasvu on muutenkin varsin rivakkaa. Kohta joutuisin irroittamaan niiden kärhiä lampusta. Tosin nostin kasvilamppua korkeammalle, koska taimipottien multa kuivui liian nopeasti. 

Pian "romuhuoneen" jo jatkettukin pöytätila on käytetty, jolloin täytyy ottaa kellarin yleistilassa sijaitseva kasvattamonurkkaus käyttöön. Yleensä olen siirtänyt jo hyvässä kasvussa olevat taimet yleistilan puolelle. Siellä on pari-kolme astetta viileämpää, mikä on saanut taimet kasvamaan hillitymmin. Esimerkiksi tomaateista on tullut viileämmässä tanakoita yksilöitä.

Kurkku Sherpa

Kurkuista teen toisen kylvöksen, sillä ensimmäinen satsi on itänyt tosi huonosti. Kaksi Sherpaa olen jo koulinut kellarikasvattamoon. Pari vihertävää Cordoba-kurkun koukkua ikkunalaudan purkeissa näkyy, joten odottelen vielä pari päivää ennen uusintakylvöön ryhtymistä. Kurkut tapaavat kasvaa nopeasti, joten niiden suhteen ei vielä ole kiirettä. 

Viime keväänä sekä kurkut että tomaatit ehtivät kasvaa kellarissa turhankin suuriksi. Siksi siirsin ne valmiiksi istutusastioihinsa, jotka sitten Ukkokullan kanssa kannettiin varovasti kasvihuoneeseen.

Pitääkin muistaa kantaa multasäkki alapihan puuvajasta kellariin sulamaan. Yllättävän paljon tarvitaan multaa koulimisessa sekä juurakoiden istuttamisessa. Muutaman daalianjuurakon jo laitoin purkkeihin aloittamaan tulevan kesän kasvutaivaltaan.

Räjähtänyt tulppaani

Kävin runsas viikko sitten viemässä perunkirjoituspapereita lakitoimistoon. Kukkakaupan ohi kulkiessani näin nipun kerrottuja tulppaaneja. Pakkohan sellainen oli kotiin ostaa. Tulppaanit laitan yleensä kotiin päästyäni ohjeiden mukaan noin tunniksi käärepapereineen maljakkoon, kun olen ensin leikannut tyvestä pari senttiä pois. Niin tein näidenkin suhteen. Silti tulppaanien varret läsähtivät oitis kääreen pois otettuani pitkin maljakon reunoja. Leikkasin varsia lyhyemmiksi, jotta kukat olisivat siedettävämmän näköisiä, eivätkä roikkuisi surullisina kasvot kohti pöytäpintaa. Yllättävän pitkään nämä laiskanpulskeat tulppaanit kotiamme kaunistivat. Vielä viime hetkellä ennen kompostoriin kiikuttamista niiden räjähtänyt olomuoto viehätti.

Mustarastaiden "varpaanjälkiä"

Aina meidän pihalla on ollut mustarastaita, mutta tänä vuonna ne ovat kutsuneet koko sukunsa siemenkekkereille. Keittiössä meinaa aamupuuro mennä meikäläisiltä väärään kurkkuun, kun pää kierossa katselemme mustarastaiden hyppelyä ja koiraiden kinastelua. Enimmillään samanaikaisesti kahdeksan mustarastasta on tepastellut marjakuusen ruokintapisteen alla. Välillä joukkoon liittyy viherpeippojen porukka, muutama keltasirkku ja se yksi varhainen peippo, tali- ja sinitiaisista puhumattakaan. Kunnes käpytikka lehahtaa jostain talipötköön karkottaen mustarastaat hetkeksi tuijien alle tilannetta tarkkailemaan.

Mustarastas 7.3.

Perjantain auringonpaisteessa mustarastaat virittelivät huilujaan jo niin aktiivisesti, että kohta tienoo täytyy niiden kevätsävelistä. Olisi kiva saada linnuista parempia kuvia, mutta valitettavasti objektiivini ei ulotu kovin pitkälle. Onneksi täältä blogimaailmasta löytyy taitavia kuvaajia (esimerkiksi Tillariinan fotobox), joiden otoksia on mukava käydä katselemassa.

Blogeissa on jo kovasti keskusteltu ja suunniteltu tuoksuherneiden kylvöä. Edellisessä postauksessa minäkin aiheeseen osallistuin. Liitin postaukseen myös linkin Suvikumpu -blogin viimekesäiseen postaukseen, jossa oli Cecilia Wingårdin ohje tuoksuherneiden kylvämiselle. 

Suvikumpu -blogissa vierailuun ette pety, mutta helpottaakseni innostuneiden tuoksuhernekylvöjä liitän Suvikummun Marjan tiivistelmän tähän. Näillä ohjeilla sain viime kesänä elämäni onnistuneimmat tuoksuherneet.

"Cecilia Wingårdin mukaan siemeniä ei kannata liottaa mädäntymisriskin vuoksi.
Siemenet kylvetään 9 cm muoviruukkuun, ruukku täytetään istutusmullalla lähes yläreunaan asti ja multa painellaan tiiviisti ruukkuun, tämän jälkeen multa kastellaan ja tiivistetään uudellen.

Tiivistetyn mullan pinnalle laitetaan siemenet (n. 20 kpl) ja päälle laitetaan 2-3 cm multakerros,

Kastellaan varovasti. Ruukku laitetaan tavalliseen muovipussiin ja pussin suu jätetään avonaiseksi.

Ruukku laitetaan valoisaan paikkaan huoneen lämpöön.
Siemenet itävät n. 10 päivässä.

Kun taimet ovat 10 cm mittaisia, siirrä ruukku muovipusseineen ulos, saat vahvoja ja tanakoita taimia. Hajuherne kestää 8 astetta pakkasta hyvin, jos kuitenkin tulee vielä kylmempää, pitää taimet ottaa sisälle tai suojata muuten.

Jonkin ajan kuluttua taimet koulitaan kukin omaan ruukkuunsa ja istutetaan myöhemmin
10-15 cm istutusväleillä lopulliseen kasvupaikkaansa.

Hajuherneet tarvitsevat hyvämultaisen, hyvin lannoitetun kasvualustan ja aurinkoisen kasvupaikan.                   

Lähde: Suvikumpu -blogi 27.3.2020

Kommentointiongelmani ovat jatkuneet, mikä ärsyttää suunnattomasti. Epäilen Bloggerin kyllästyneen jorinoihini ja päättäneen rajoittaa kommentointiani. Lauantaina sain vääntämisen jälkeen vastattua omaan blogiin tulleisiin kommentteihin. Lisäksi onnistuin kommentoimaan muutamia blogeja, jonka jälkeen tulikin taas stoppi. Sunnuntaina läpi meni ainoastaan kommentti yhteen blogiin, muista tuli jälleen HUPS-ilmoitus. 

Käytän selaimena Firefoxia, koneessani pyörii virustarkastus säännöllisesti ja tarvittaessa myös ylimääräisenä. Päivityksistäkin huolehdin, mistä Mikrosoft kyllä muistuttaa. Kuvat tallennan kahteen eri paikkaan ja blogista otan varmistuksen tasavälein, joilla seikoilla ei tosin taida olla merkitystä kommentointiongelman kannalta. 

Sunnuntai-iltapäivällä ongelma riepoi sen verran runsaasti, että paneuduin tiiviisti tietokoneen äärelle tutkimaan asetuksia. Ukkokullan avustuksella otettiin viimeisimmän päivityksen yhteydessä tulleesta elementistä ruksi pois ja voilá - kommentointi alkoi sujumaan. Nyt vain toivotaan, että sujuu jatkossakin.

Ehkä elämä kävisi turhan yksitoikkoiseksi, ellei välillä joutuisi painimaan erilaisten ongelmatilanteiden kanssa. Minulle kyllä riittäisi mainiosti ihan arkipäivän pulmat, joten haihtukoon kaikki tietotekniikkaongelmat sinne kuuluisaan bittiavaruuteen.

Harjaneilikat heräävät

Sunnuntailenkillä tuuli kylmästi ja pilvet seilasivat tummina taivaalla. Silti ilmassa oli selvää kevään tuoksua ja tunnetta. Pihassa rakkaudennälkäiset käpytikat jahtaavat toisiaan ja harjaneilikat kurkistavat kotikiven tyvellä rakeisesta lumesta. Oi, tätä valon ja odotuksen upeaa aikaa.