Raportin tynkää kevään edistymisestä

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth'

 

Huh, mihin kaikki aika karkaa? Vinkatkaa hyvä nettikauppa, josta voisin tilata viikkooni päivän tai pari ylimääräistä. Huhtikuu on ollut aurinkoinen, sateeton ja onneksi melko viileä. Aamuisin on ajoittain ollut niin kylmä, ettei liikenteeseen ole voinut lähteä ilman käsineitä. Kylmän kangistamin näpein auton ajaminenkin herpaannuttaa aisteja.

Viileys on pidentänyt kevätkukkien kukintaa. Kevätkurjenmiekat ovat jo lopettaneet, Pystykiurunkannuksista ensimmäiset alkavat lakastua. Tänä keväänä niitä on kaikkialla ja erityyppisissä paikoissa. Se taas on mahdollistanut niille runsaan kukinnan. Joistakin liian tehokkaasti leviävistä kasveista tulee helposti inhokkeja. Corydalisten kohdalla en tällaista vaaraa pelkää. Tykkään niistä todella paljon.

Tulppaanit olivat verkon alla suojassa.

Peurat sitten kävivät meilläkin tutkimassa tarjontaa. Sisäänkäynnin puolella en voi kaikkea aidata. Niinpä peura oli ilmeisesti tullut puiston puolelta Bermudaan koikkelehtimaan. Pari verkonpalaa laitoin jo ajat sitten ensimmäisenä ilmestyneiden tulppaanien päälle. Muutaman kerron olen jo ohikulkiessani miettinyt, että matalalla olevan verkon tilalle on laitettava parempi suoja, jotta tulppaaneilla on tilaa kasvaa. Peura on kiukuissaan sylkenyt pari scillaa verkon päälle. Maku ei tainnut miellyttää.

Bermudassa ei kovin paljon tulppaaneita kasvakaan. Muutama jäänne vuosien takaisista istutuksista ja nehän peura oli löytänyt. Enpä taida jatkossakaan tuohon tulppaaneja istuttaa, vaikka sisäänkäynnin edustana se olisi näyttävä ja ensimmäisenä vieraankin silmiin osuva paikka.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykirunkannus

Beth-puskasta kaikki kukat olivat kadonneet. Viime vuonna peurat pääsivät olopihan puolelle, jossa Bethit parturoitiin nuppuvaiheessa. Paikoin sorkkajalka oli kiskonut turvallaan kokonaisia Beth-tuppaita irti, mikä raivostutti erityisen paljon. Niinpä tänä keväänä pelkäsin, että paikalla on tyhjiä koloja. Ei onneksi. Ilmeisesti pystykiurunkannukset ponnistavat ilmoille pienistäkin paloista. Ja kuten jo tuossa alussa totesin, ne ovat muutenkin lisääntyneet sinne tänne ilahduttavasti.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Tässä muutama päivä ennen peurojen vierailua samainen Beth-puska, josta näkee kukinnan olevan jo tältä vuodelta hiipumassa. Onnekseni peuravierailu osui kiurunkannusten kannalta myöhempään ajankohtaan ja ne ehtivät näyttää parastaan. 

Näiden oletan olevan siperienkurjenmiekkaa (Iris sibirica) ja keltapäivänliljaa (Hemerocallis lilio-asphodelus), jotka ovat alkaneet kiriä ylös mullasta. Peura oli niidenkin lehtiä maistellut. Kaiketi peuran vatsa alkoi olla täynnä tai jokin häiritse sen ruokailua tai sitten nämä eivät maistuneet. Vain osaa oli napsittu.

Toissailtana kuljin suihkimassa TricoGardenia Bermudan ja sen ympäristön kasveille. Suihkutin samalla myös tien vieren tuija-aitaa, jota tähän mennessä ei ihmeekseni ole syöty. Ainakaan laajamittaisesti. Tämän sanon kuiskaten, etteivät peurat kuule ja päätä tulla tuija-aita-aterialle.

Kaikkinensa vahingot ovat melko pieniä. Eniten harmittaa se, että peurojen tuhoja on hyvin vaikea estää ja torjua. Valkohäntäpeurat eivät kuulu tiheästi rakennettujen pientaloalueiden pihapiiriin. Ei edes kerran vuodessa eikä missään nimessä harva se päivä, kuten nykyisin.

Tulipa 'Persian Pearl'

Pihassani ei ole kovin paljon tulppaaneja. Peuraongelman vuoksi intoni niiden istuttamiseen on hyytynyt. Kymmenen vuotta sitten koin hurjan tulppaanikuumeen, jolloin istutin paljon toinen toistaan kauniimpia tulppaaneja. Oli ripsureunaa, papukaijaa ja väriä jos jonkinlaista. Niiden kanssa tuppasi käymään niin, että ensimmäisenä keväänä nousi kymmenen, seuraavana hyvällä tuurilla kolme, eikä sen jälkeen ainuttakaan. Jatkossa päätin keskittyä Darwin-tulppaaneihin, mutta menneiden vuosien innostus ei niidenkään osalta palannut.

Pikkuiset tulppaanit ovat mieluisia. Jo senkin vuoksi, että pieniä sipuleita on paljon helpompi syksyllä piilottaa perennojen ja muiden kasvien joukkoon. Erityinen mielitietty on tähtitulppaani 'Persian Pearl', joka on tämän kevään ensimmäisenä kukkiva tulppaanini. 

Hyasintit vasenrinteessä

Hyasinteista olen lapsesta saakka tykännyt joulukukkina. Aikuisena en kestä niiden voimakasta tuoksua huonetiloissa, jonka vuoksi olen luopunut jouluajan hyasinteista. Sen sijaan puutarhaan olen alkanut niitä istuttamaan. Ensimmäisenä keväänä ne kukkivat näin runsaina. Runsauteen tietenkin auttaa, kun istuttaa monta sipulia lähelle toisiaan. Aiempina syksyinä istutetut ovat aika paljon "harvahampaisempia". 

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehti on ihmeen aikainen herääjä. Nyt se pukkaa jo nuppuja. Saapa nähdä, avaako nyt vapuksi ennustettu lämmin sää nuput? Punakolmilehdestä nousee aina mieleen sinikämmen, joka aiemmin asusti lähellä punakolmilehteä. Ei enää, koska siirsin sinikämmenen Pikkupuutarhan Harkkopenkkiin jo muutama vuosi sitten. Siellä se on ilokseni viihtynyt hyvin. Nyt siitä ei näy merkkiäkään. Toivottavasti se vain haluaa nukkua vähän pidempään.

Fritillaria imp.  - Keisarinpikarililja

Alapihan keisarinpikarililjat ovat venyneet korkeutta ja saattavat avata nuppunsa lähiaikoina. Siispä niiden luona on kierrettävä päivittäin. Kuvan keisarista en ole aivan varma, onko se 'Rubra' vai 'Aurora'. Istutin nimittäin syksyllä näiden mainittujen lisäksi myös 'Lutean', joka on tämän kuvatun vieressä. Vanha 'Rubra' on samassa penkissä kauempana. 

Lilium martagon - Varjolilja

Varjoliljoja olen jo kaivannut. Viime viikonloppuna huomasin ohi kulkiessani Köynnösnurkkauksen takana kasvavien syreenien alueella useamman varjoliljan. Siellä niitä kasvaa kivasti. Olen vuosien ajan sirotellut sinne varjoliljojen siemenkotien sisällön.  

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu

Kaikki kuusi koristeomenapuutani ovat hereillä. Pikkupuutarhan vanhempi 'Royalty' pukkaa viinipunaisia lehtiään ja samaa tekee toissakesänä istuttamani pikkuveli 'Royalty'. Voi se olla pikkusiskokin. Ison 'Royaltyn' vieressä 'Aamurusko' on myös hereillä, mutta sen pieniä lehtiversoja oli tuulen vuoksi vaikea saada kuvattua.

Prunus Accolade - Kirsikka Kevätsuudelma

Pelkäänpä, että joudun viettämään alkukesän hanamia koristeomppujan alla. Koristekirsikka 'Kevätsuudelmasta' en ole löytänyt ainuttakaan kukkanuppua. Lehtikääröjä se availee ahkerasti eli elossa on, mikä on tietenkin tärkeintä. Mikään ei estä minua tekemästä kävelylenkkiä kylän ostoskeskuksen kahden suuren rusokirsikan luo hanamia viettämään. Alkuviikosta ohi ajaessani ne jo selvästi punersivat eli pian nuput alkavat poksahdella auki.

Kellarissa kasvavat tomaatit, kurkut ja paprikat olen siirtänyt isompiin astioihin. Niille pitäisi laittaa pikimmiten tukinarut. No, kurkuilla ei vielä hoppua ole, mutta samantien niille, kun tomaateillekin. Esikasvatetut tsinniat ovat kasvaneet vankoiksi ja toivovat pian pääsyä ulos. Se taas ei taida olla mahdollista ennen lämpimämpiä säitä. Käyn ehtiessäni laittamassa kasvariin tuplaharsot, jolloin voin alkaa siirtää kasveja kellarista karaistumaan kasvariin.

Viime viikonvaihteen luvattu myräkkä ei tuonut meille lunta. Hetken ilma oli kyllä sakeanaan rakeita, mutta niistä ei maahan kertynyt mitään. Sen sijaan tuuli toi hurjan määrän kaikenlaista puun sälää. Haravoin etupihan käytävät ja harjasin jalkakäytävän, koska muuten tuuli olisi pyörittänyt roskia ympäriinsä meidän pihalla. Saalis oli kaksi multasäkillistä kuivuneita männynoksia, käpyjä ja miljoonittain vaahteranlehtiä.

Myös biohiiltä olen laittanut istutusalueilla, mutta se työ on vasta puolitiessä. En vain ole ehtinyt. Vappuaattona paistoin munkkeja, joista tuli tosi hyviä. Ukkokulta pesi terassin/pergolan ja iltapäivällä minä öljysin sen. Puuöljy loppui kesken, sillä puu oli äärimmäisen kuivaa ja imi öljyä tehokkaasti. Viime kesänä öljyäminen jäi väliin. 

Kuten kuvasta näkyy, scillamatto on varsin korkeanukkaista. Usko huviksesi, koristekurpitsan ja kuvaajan välillä kasvaa raparperia. Raparperi kasvaa kohisemalla, Kohta se jo näkyy, kun scillat alkavat lakastua. Sitten vain hellästi katemultaa kuivuvien scillanlehtien päälle ja rapskuille lannoitusta.

Puutarhasta hiukan muihin juttuihin... 

Sartsa Silmukka soikoon -blogista on kertonut viime aikoina ristipistoistaan. Oma ristipistohurahdukseni kesti noin 10 vuotta. Aloitin tilaamalla netistä langat sisältäviä tyynynpäällisiä, joihin kuva oli painettu valmiiksi. Niitä oli helppo tehdä. Ensimmäisten töiden langat olivat moulinea paksumpia. Nälkä kasvoi syödessä, joten siirryin puhtaaseen aida-kankaaseen, johon kuva kirjotaan mallista. Se on kuin sanaristikkoa tekisi. Yksikin virhepisto kertaantuu, jolloin kuvan onnistuminen vaatii purkamista, virhekohdan etsimistä ja vasta sitten työ taas edistyy.

Tilasin ristipistolehtiä Italiasta saakka. Niissä oli sivutolkulla kivoja malleja ja keskiaukeamalle nidottuna isoja "ohjelakanoita". Ostin metritavarana aida-kangasta ja kävin mm. Tallinnan Karnaluksista ostamassa mouline-lankoja. Siellä valikoima on edelleen runsas ja hinnat edullisemmat. 

Tein paljon isoja töitä ystävien pyynnöstä. Pienempiä töitä kirjoin joulu- ja onnittelukorteissa käytettäväksi. Vain muutama työ on jäänyt itselle. Ne kehystin tauluiksi. Tuulikaapissa minua katselee kuva kissasta, joka on kuin meidän edesmennyt Juuso. 

Olohuoneen seinällä on maailmankartta. Siinä olevan virheen voi jokainen helposti huomata. Tiedän, miksi virhe syntyi. Päätin jättää sen purkamatta. Toimikoon perfektionistisyyteni siedätyksenä. 

Ristipistoinnostus alkoi hiipumaan. Tilalle tuli nuoruudesta tuttu kutominen. Ja puutarhaharrastus senkuin yltyi, eikä sillä näytä olevan loppua näkyvissä... 

Acer - Vaahtera

Kirjoitan tätä postausta vappuaattona.  Ilta jatkuu Yle Areenasta tulevan Led Zeppelin-dokumentin parissa. Vappupäivänä sitten pihalle, jos vain sää suosii. Kuten ennustavat.

Hauskaa vappua kaikille! Ja tervetuloa toukokuuhun.

Tulppaanien tulevaisuus tässä pihassa?

Tulipa 'Persian Pearl'

 

Vajaa 10 vuotta sitten kevät oli minulle yhtä kuin tulppaanien loistavat värit. Sipuliluetteloiden ilmestyessä ahmin kuvia silmilläni ja ruksasin mieluisia ehdokkaita kynä savuten. Nettitilaus lähti ajoissa, jotta en missään nimessä jäisi haluamistani paitsi. Kaupoista ostoskoriin hyppäsi lisää sipulipussukoita, jos vaikka juuri ne hyllyssä näkemäni olivatkin jääneet netistä tilaamatta. 

Syyssipulien istuttaminen ei ole minusta lainkaan mukavaa hommaa. Tylsää yrittää saada sipulit maahan vahingoittamatta olemassa olevia perennoja. Urakan jaksaa vuodesta toiseen kevään loisto mielessä. Aivan viime vuosina tulppaani-into on alkanut hiipua useammastakin syystä.

Tulipa 'Sun Lover'

Syyssipulien hinnat ovat nousseet. Unelmien loiston saadakseen euroja kuluu mojova määrä, mikä ilman muuta rajoittaa suurimpia ostohimoja. Erikoisemmat tulppaanit eivät ole pitkäikäinen ilo. Ensimmäisenä keväänä nousee kaikki 10, seuraavana viisi tai kuusi. Kunnes enää yksi sinnikäs kukkii, jos sekään.

Tulipa 'Sun Lover'

Suurimmaksi esteeksi on muutaman viime vuoden aikana noussut peurojen jatkuvat vierailut. Ne tulevat nauttimaan puutarhapuffetistani silloin, kun tulppaanit ovat alkaneet nousta mullasta. Siitä sitten sorkkajalat nappaavat lehdistä kiinni, jolloin pahimmassa tapauksessa koko kasvi nousee sipuleineen. Usein tulppaanit on syöty siten, että myös lehtien keskellä nouseva nuppu on mennyttä.

Mitäpä sitä syöttämään peuroja kalliilla sipulikasveilla. Kun tonttia ei voi aidatakaan, parempi keskittyä johonkin sellaiseen, joka ei ole peuroille mieluisinta syötävää.

Tänä keväänä tulppaanit ovat selvästi kärsineet kylmyydestä. Erityisesti pakkasöistä, joita on ollut useita tulppaanien nousujen jälkeenkin. En osaa sanoa, kumpi on ollut tulppaaneille vahingollisempaa; kylmyys vai peurat? Vaiko molemmat yhteensä?

Suurin osa tulppaaneistani on näyttänyt noin ankeilta, mitä olen kollaasiin kuvina laittanut. Somessa on keskusteltu paljon Botrytis tulipae -nimisestä sieni-itiöstä (tulip fire), joka olisi tämän kevään tulppaanien vaikeuksien syy. Aiheesta kirjoitti myös meille monille tuttu Kotipuutarhalehden bloggari Mama's Garden.  

Tulipa 'Orange Emperor'

Joitakin tulppaaneja on puutarhassani ilmeisesti säästynyt tuholta. Myöhemmin kukkivat eivät ole joutuneet aikaisten tavalla kylmyyden kouriin. Peurojakin on nyt näkynyt vähemmän - kunpa ei näkyisikään. Ehkä niillä on tällä hetkellä enemmän syötävää metsissä ja pelloilla, ettei ole yhtä suurta tarvetta kokeilla minun puffettiani.

Tulipa 'Shogun'

Nuppuisia tulppaaneja on vielä siellä täällä puutarhassani. Tarkoitus on ehtiä loppuviikosta tai viikonloppuna niitä kuvaamaan. Hiukan minua ihmetyttää, miksi suuri osa kukkivista tulppaaneista on kirkkaanpunaisia? Ikivanhoista istutuksista parhaiten tuntuvat kestävän nimenomaan kirkkaankeltaiset ja -punaiset tulppaanit. Niitä värejä en ole kuitenkaan sinne tänne istuttanut niin runsaasti, mitä tämän kevään yleisilme näyttää.

Tulipa tarda dasystemon - Parvitulppaani. Pahoittelen ylivalottunutta kuvaa.

Kokonaan en ole aikeissa tulppaaneista luopua. Pienikokoisille tulpuille on aina joku paikka niitä uhkaavista vaaroista huolimatta. Lisäksi pieniä sipuleita vaan on niin helppo työntää multaan.

Narsisseja olen vuosien myötä istuttanut, mutta en tulppaanien tapaan samalla intohimolla. Ehkä nimenomaan perehtyneimättömyys narsissien sielunelämään on tehnyt niistä lyhytikäisiä. Nyt olisi sopivasti aikaa ennen syksyä katsella hyviä istutuspaikkoja narsisseille. Jospa testaisin narskuilla samaa kokeilua, mitä tein jouluruusujen kanssa. Istutus erilaisiin paikkoihin, kunnes löytyy niitä miellyttävä.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Jutut kulkevat tällä hetkellä totaalisesti jälkijunassa. Raportoitavaa olisi yllin kyllin, jos vain ehtisi kulkea kameran kanssa pihassa. Tai istahtaa tietokoneen ääreen kuvia lataamaan ja blogiin pulisemaan. Parempi kuitenkin, että tekemistä riittää. Jossain vaiheessa tahti hiljenee. Viimeistään talvella. Silloin on aikaa palata kesään ja kukkakuviin. 

Leppäkerttu Tuurenpihlajan "huipulla"

 

Edessä onkin taas viikonloppu. Jolloin toivon sään sallivan pihahommat. Mikäs sen mukavampi tapa hoitaa pihaa ja kuntoa sekä piristää mieltä.

Eli antoisaa viikonvaihdetta kaikille!

Piippojen juhlaviikot avattu

Iris reticulata 'Katharine Hodgkin'

 

Arvoisat puutarhaystävät! Täten julistan tämän vuoden piippojen juhlaviikot avatuksi. Etunenässä purjehtivat terälehdet hulmuten Katharine Hodgkin -kevätkurjenmiekat. Nämä ovat olleet Oikearinteessä lähtövalmiina jo pidemmän aikaa. Vihdoin siniseltä taivaalta paistava aurinko sai koko porukan houkutelluksi avautumaan.

Iris reticulata 'Clairette' - ehkä

Kurgaanin kevätkurjenmiekkajoukko on Oikearinteen porukkaa ujompi. Näistä avajaispäivänä kukintaan ehti vasta sininen Clairette, jonka olen istuttanut Harmonyna. Tai sitten Alidana. Olipa nimi mikä tahansa, yhtä kaikki suloinen kuin mikä. Kauaa ei hänenkään tarvitse yksin puutarhuria ilahduttaa. Muut putkahtelevat kilvan ylös mullasta nuppujaan pullistellen.

Eranthis cilicica - Talventähti

Valkeakuulaan alla pikkuruiset maa-auringot eli talventähdet suuntaavat kasvonsa kohti sinitaivaalla valaisevaa oikeaa aurinkoa. Toiveeni näiden runsastumisesta alkaa vihdoin tuottaa tulosta. Useita nuppuja on vielä avautumatta.

Crocus species Fuscotinctus

Keltainen crocus Fuscotinctus ei enää millään jaksanut pysytellä nupulla. Juhlaviikkojen kunniaksi se napsautti terälehdet levälleen. Sen lehdet ovat olleet maan pinnalla jo helmikuusta lähtien. 

Kuvausta varten otin verkon pois ja laitoin taas takaisin. Näitä(kään) en halua tarjoilla talttahampaille. Edellisellä viikolla pihassamme tepasteli valkohäntäpeura. Sen kaveri odotti puiston puolella. Niinpä pihaamme tullut peura loikkasi leikiten 150-senttisen aidan yli jatkamaan matkaa kumppaninsa kanssa.

Crocus 'Vanguard', Vasenrinne

Yksittäisiä krookuksia on noussut ja aloittanut kukinnan siellä täällä. Kevätpäivien edetessä maasta nousee lisää versoja valmiina kukkimaan.

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja, Päivänliljapenkki

Mikäs suukkosuu sieltä kömpii esiin? Ensimmäinen keisarinpikarinliljahan se. Yläpihallakin fritillarioita taitaa olla nousemassa. 

Helleborus - Jouluruusu

Jouluruusut pukkaavat lehtiä ja nuppuja. Tämän Teresanruusun vieressä asustavan jouluruusun päälle tuli kolattua paksu kasa lunta. Siitäkin vähästä, mitä tänä talvena pihalla oli. Ajattelin jouluruusun pärjäävän tuulisessa ja avoimessa paikassa paremmin lumitakkiin kääriytyneenä. Vanhat lehdet ovat kärsineen näköisiä, mutta uutta kasvua nousee mullasta terhakkaasti.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Allaspenkki

Allaspenkin pystykiurunkannukset kasvavat suorastaan silmissä. Nämä ovat Koska kukkii -haasteen seurannassa. Taitaa kukinta-ajan arvaus mennä näiden osalta oikein kunnolla pieleen. Ajattelin oikukkaan talven ja kevään viivästyttävän kasvien kukintaa, jonka seurauksena arvioin näiden Allaspenkin Bethien kukkivan 28.4.

Sepelkyyhky

Edellisellä viikolla kuulin sepelkyyhkyn huhuilevan jossain naapuruston puussa. Siitä vasta keväinen tunnelma syntyi. Perjantaiaamuna sepelkyyhky ilmestyi marjakuusen alle tepastelemaan. En uskaltanut avata sälekaihdinta, jotta lintu ei säikähtäisi. Toivottavasti tämä yksilö löytää itselleen kaverin. Yleensä ne kulkevatkin pihassamme parittain.

Eranthis cilicica - Talventähti

Aamut ovat olleet koleita, koska öisin on pakkasta. Sunnuntaiaamunakin keittiön mittari näytti -6.9 ja auton ikkunat olivat umpijäässä. Auringon noustessa lämpötilakin nousee nopeasti. Tuuli saa sään tuntumaan kylmemmältä verrattuna mittarilukemaan. 

Upea kevätviikonloppu kutsui pihamaalle. Ensin kuitenkin kävin kellarissa kylvämässä tuoksuherneet. Toin ne takkahuoneeseen itämään. Sitten olikin jo sopiva sauma siirtyä ulkohommiin. Keräsin kuivia lehtiä ja pudonneita koivunoksia nurmikolta ja kanttausurista. Hetken jo mietin kanttausurien kohentamista, mutta maa on edelleen hiukan kohmeista. Olkoon siis toistaiseksi.

Galanthus 'Flore Pleno' - Lumikello

Alkavalle viikolle on luvattu epävakaista säätä, vesisadettakin. Minusta sade on ihan tervetullutta putsaamaan kaikkialla leijuvaa pölyä. Maa ei tunnu kovin kuivalta, mutta kyllä keväällä saa vettäkin tulla.

Mukavaa alkavaa maaliskuun viimeistä kokonaista viikkoa!

Pakastemarjapäivä

Aronia

Sää vaihtelee voimakkaasti. Yhtenä päivänä sataa vettä räntää lunta. Seuraavana lunta ja kolmantena päivänä silkkaa vettä vaakasuorassa. Mahtuu siihen väliin sentään yksi auringon kultaama pakkaspäivä, jolloin puutarhan hangella kimaltelee satoja timantteja. Tällainen päivä oli lauantaina. Kameran kanssa kierrellessäni annoin päivälle nimen Pakastemarjapäivä.

Koristeomena Musta Rudolf

Pakkanen oli "sokeroinut" puiden ja pensaiden marjat silmin syötäviksi herkuiksi. Siellä täällä sädehti jokunen timanttikin. Koristeomenoissa on joka vuosi hedelmiä pitkälle kevääseen.

Tuurenpihlaja

Tänä vuonna tuurenpihlajissa - kuten pihlajissa yleensäkin - on myös runsaasti marjoja. Olen kuullut sanonnan, että luonto huolehtii omistaan eli pihlajanmarjat ovat erityisesti lintuja varten. Nyt syötävää näyttää olevan niin paljon, etteivät linnut ole ehtineet verottamaan paljoakaan aronioita tai pihlajia.

Villiviini

Terassin kupeessa kasvava villiviini on pihassani ainoa villiviini, joka tekee vuosittain edes muutaman marjan. Tänä vuonna mustikan kokoisia marjoja on paljon. Vaikka osa niistä on jo varissut maahan tai tulleet pikkulintujen syömiksi.

Mustilanhortensia

Useimmat kasvit ovat jo luopuneet lehdistään ja kukistaan. Hortensioissa ruskettuneet terälehdet ovat edelleen tiukasti kiinni. Eipä kovin usein tule ajatelleeksi, että kasveilla voi olla myös talvella esteettinen arvonsa. Havuilla ja muilla ikivihreillä tottakai. Mutta hortensioissa pidän paljon nimenomaan niiden kukkien koristeellisuudesta. Etenkin niiden yksityiskohtia läheltä katsottuna. Niissä on jotain keijukaismaista, satumaista, perhosmaista. Kevyttä herkkyyttä.

Jänöjussien valtatie

Kovin paljon ei omassa pihassa kasvien ihmeitä talvisena päivänä riitä. Silloin on suunnattava katse maahan. Jäniksiä kulkee varmasti pihallakin läpi vuoden. Lumisena aikana sen näkee konkreettisesti. Joihinkin paikkoihin syntyy suorastaan valtatie jänisten loikkiessa tuttuja polkujaan. 

Löysin noiden tassunpainamien läheltä myös sorkkien painaumia. Peura oli kaiketi aikonut soittaa ovikelloa, mutta ei ollutkaan uskaltautunut nousemaan paria porrasta ulko-ovelle. Niinpä se oli jatkanut matkaa makkarien ikkunoiden alta käytävää pitkin ja loikannut puiston puolelle. Tervemenoa vaan - eikä takas tulemista!

Naapuruston kolme kissaa kiertävät säännöllisesti meidän talon. Näistä tassunjäljistä ei voi päätellä, menikö tästä puutarhatiikerimme Mamis vai valkeakauluksinen mustaturkki Golf. Pienikokoinen Golfin äiti Tamiko ei käy joka päivä.

Kun olen tutkinut maahan painuneita jälkiä riittävästi, nostan katseeni ylös. Pilvissä riittää ihmettelemistä. Auringonnousu aamulla ja lasku illalla saavat usein liikettä niveliini, kun pitää käydä kameran kanssa kuikuilemassa sopivia kuvauskulmia. Toisinaan olen niin laiska, etten jaksa pukea päälleni ja mennä pihamaalle kuvaamaan. Ikkunasta tähtäillen ei kovin hyviä kuvia tule. Esteenä on pylväitä, rännejä, ikkunankarmeja ja milloin mitäkin. Onpahan silti tullut ikuistettua palavan punaisena hohtavat männynrungot tai hennot helmiäispilvet.

Nämä kuvat ovat muisto vain - toistaiseksi. Juuri nyt tuuli ujeltaa nurkissa ja sade vihmoo ikkunoita. Illan pimeydessä puut ojentavat tummina oksiaan kohti valjuja katuvaloja. Ehdinpä kuitenkin tallentaa pakastemarjapäivän kauneuden. Kunnes seuraava sellainen saapuu.

Marraskuu lähenee loppuaan. Pian aloitamme joulukuun...

Lunta vaikka toisille jakaa

 
Kuka haluaa? Meillä olisi lunta vaikka toisille jaettavaksi. Annan ihan ilmaiseksi sille, joka lapioi ja kuskaa omin voimin jonnekin muualle. Oma tontti on jo niin pullollaan lunta, ettei uutta tahdo saada mihinkään mahtumaan. Tammikuu on vasta vähän yli puolessa välissä eli lunta tulee taatusti taivaalta vielä lisää.

Mediassa hehkutetaan ulkomaita myöten suomalaista innovaatiota eli lumen säilömistä. Kyse on laskettelukeskusten läheisyyteen mattojen alle kasattavasta lumesta. Sieltä lumi sitten tykitetään rinteisiin, jotta laskettelukausi voidaan aloittaa ajoissa luonnon heikosta lumitilatenteesta huolimatta.

Kuka keksisi keinon säilöä lunta laivakontteihin, joilla se voitaisiin viedä esimerkiksi Espanjan uima-altaiden täytteeksi? Lämpimämmässä säässä lumi sulaisi nopeasti vedeksi. Tällöin kuivuudesta pitkään kärsineessä maassa turistit pääsisivät polskimaan hotellien altaissa kotoisisssa merkeissä. Etenkin Andalusiassa ja Kataloniassa uima-altaiden täyttöä on rajoitettu kuivuuden vuoksi. 

Oliivilehdot, hedelmä- ja vihannesviljelmätkin kärsivät Välimeren maissa kuivuudesta. Mielelläni vaihtaisin osan omasta lumesta vaikka muutamaan pullolliseen oliiviöljyä.

Kuvan alalaidassa on portaille kolatun lumitasanteen reuna.

Alapihalle johtavien portaiden päälle on kolattu sellaiset määrät lunta, että alapihaa voi katsella lintuperspektiivistä. Jäljistä päätellen jänis on käynyt tutustumassa Cardinal Rougen ja Multi Bluen lumenpäällisiin versoihin. Onneksi kummankin kärhön maanpäälliset osat kuolevat talvisin ja tuoreet versot nousevat kevään tullen mullasta.

Myös riippahernepuun ympärillä joku talttahammas on pyörinyt. Saattaa olla, että pikkupuun latvoja on lyhennetty, josta ei ole suurta haittaa. Leikkaisin niitä itsekin siinä vaiheessa, kun lähenevät liiaksi maan pintaa. 

Helikopterikenttä 6.1.2024

Tässä portaat on kuvattu sivusuunnasta, Vasenrinteen päästä, puuvajan edestä loppiaisena. Silloin kasa oli merkittävästi tätä päivää matalampi. Olemme nimenneet tämän runsaslumisten talvien ilmiön Helikopterikentäksi, sillä sellaista tasannetta se muistuttaa lukuisten kolakuormien jälkeen.

Varaparkkipaikan viereen on noussut lumimuuri.

Varaparkkipaikan viereen kuskataan jalkakäytävältä auran sisäänkäynteihin junttaamat vallit. Kunnan sääntöjen mukaan tonteilta ei saa siirtää lunta kunnan alueelle. Emme siirräkään "omia lumia". Osa tuosta lumesta on traktorin tieltä ja jalkakäytävältä aurauksen yhteydessä työntämää ja osa aurauksen aiheuttamaa vallia, jonka käsipelillä kolaamme pois sisäänkäynneistämme. 

Ensin traktori auraa lumet kadulta jalkakäytävälle ja seuraavalla kierroksella jalkakäytävältä pois siten, että jokainen tonttiliittymä saa osakseen aimo annoksen lunta. Aiempina vuosina alueellamme toiminut yrittäjä osasi kääntää auraa siten, ettei asukkaiden porteille syntynyt suurtakaan vallia. Nykyisten yrittäjien aurat paahtavat suoraviivaisesti eteenpäin.

Ukkokulta kahlasi alapihalle putsaamaan kasvihuoneen päältä lumet. Pakkaslumi on kevyttä, mutta paksuna kerroksena sekin vaarantaa liikaa kasvihuoneen kestävyyttä.

Torstaina 18.1. lumisade alkoi yöllä ja jatkui koko päivän iltaan asti. Ajokeli oli kammottava, mutta maltilla selvisin ehjin nahoin. Etenkin liittymät ja liikenneympyrät olivat huonosti aurattuina hankalia. Näkyvyys oli olematon, kun  kaikkialla oli pelkkää pöllyävää valkoisuutta. Aamulla liikennettä oli vähemmän ja ihmiset varovaisia. Illalla ihmettelin autoilijoiden rohkeutta, sillä niin vain paahdettiin satasta siitäkin huolimatta, että oli todella liukasta ja nopeusrajoitukset oli laskettu 80:een.

Ja taas sataa lunta, iltapäivä 19.1.2024

Torstaina Ukkokulta hoiti lähes kaikki lumityöt. Siinä ei tunti eikä kaksikaan riittänyt. Minä jatkoin perjantaina runsaan kahden tunnin panostuksella. Sisälle päästyäni vilkaisin ikkunasta ja kas, taas satoi lunta. Se ei sentään kauaa kestänyt, enkä enää palannut kolaamaan.

Kompostorit 16.1.2024

Kompostorin lämpömittari ei värähdäkään, vaikka olen vaihtanut päivittäin sinne kuumavesikanisterin. Näyttää siltä, kuin massan pinta olisi vähän vajonnut eli jotain pöhinää siellä sisuksissa saattaa sittenkin olla. Tai sitten minun toiveajatteluani. Kompostori on aina herännyt riittävästi nukuttuaan. Siihen uskon ja luotan nytkin.

Puistopäädyn peuransyömät tuijat

Puistopäädyn 10 tuijan rivistö on harventunut alaosistaan melkoisesti. Ennen viimeisintä lumimyräkkää viritin viimeiset kellarista löytyneet verkot tuijien eteen paikkaan, jossa peurat jäljistä päätellen mellastivat jatkuvasti. Vastakkaiselle puolelle verkkoa ei enää riittänyt. Olen suihkinut TricoGardenia muutaman päivän välein. Käsittely on uusittava pian. Kaipa peuraporukka taas ilmestyy buffettiini.

Jänisten moottoritie 16.1.2024

Jänikset kulkevat puiston halki talosta toiseen ravintoa etsimässä. Perjantaiaamuna lumi oli peittänyt jänisten moottoritien. Pian tuo moottoritie taas tallautuu uuden lumen pintaan.

Näitä punarintaisia tinttejä on meidän pihassa päivittäin suuriakin määriä. Yleensä ne syövät maahan muilta linnuilta pudonneita siemeniä. Pahoittelen kaukaa otettua kuvaa, mutta minulla ei ole zoomia eikä lintu päästänyt minua lähemmäs. Olen selannut lintukirjoja ja vieraillut LuontoPortti.com:ssa tunnistaakseni tintin, mutta edelleen olen epävarma. Näyttää urpiaiselta, mutta kenelläkään näistä ei ole punaista "hattua" päässään. Järripeipoksikin epäilin, mutta ei taida olla sekään. Kuka tietää?

Käpytikka on jokapäiväinen vieras talipötkössä. Myös harmaapäätikka käy aika usein. Siitä en ole aikoihin onnistunut saamaan kuvaa. Naakkoja lähistöllä pyörii jonkin verran, mutta aiemmin ne eivät ole meidän pihaan tulleet. Nyt ne kilpailevat talipötkölle hyppimisestä harakoiden kanssa. Saavat siinä tohinassa kovan metelin aikaan.

Tali- ja sinitiaisia sekä mustarastaita on ruokintapaikoilla eniten. Jonkinverran myös pikkuvarpusia. Viherpeippoja oli vielä joulukuussa runsaasti, mutta ne ovat kadonneet jonnekin. 

Mustarastaita on eniten keittiön ikkunan edustan lintulaudalla, jossa ne ovat oppineet reunalla siipeään voimakkaasti räpyttäen nappaamaan siemenen nokkaansa. Sen jälkeen pyrähtävät viereiseen tuijaan keräämään voimia. Mahtaa se räpyttely ja "kielekkäällä" pysyttely viedä linnulta paljon energiaa. Kovin tasa-arvoiselta mustarastaiden ruokailujärjestely ei vaikuta. Ensimmäisenä siemeniä napsivat tuhdit herrat ja seuraavana nuoret keikarit, jos vain vanhemmat miehet sen sallivat. Neidit ja rouvat saavat odottaa vuoroaan. Tuijassa niillä näyttää olevan sopivan suojaisa ja turvallinen paikka sekä jonottamiseen että päiväuniin.

Amaryllis avaa kolmannen vanansa nuppuja. Neljäskin vana sipulista on tulossa. Toivottavasti jaksaa nousta ja kukkia.

Iloista mieltä lumitöihin ihan kaikille ja mukavaa viikonloppua!