tiistai 25. toukokuuta 2021

Työleiritoimintaa parhaasta päästä

 
Viikonloppu meni suunnitellusti oman puutarhan työleirillä. Onneksi Ukkokulta hoitaa ruokahuollon, joten sain ahertaa lapion kanssa rauhassa. Terassin ruokakellon kilkattaessa kovaäänisesti saatoin kipaista käsipesulle ja istahtaa ruokapöydän ääreen. Puutarha ei kuulu Ukkokullan harrastuspiiriin. Sen olen hyväksynyt mutinoitta. Toki olisi kiva jakaa kiinnostuksen kohde puolison kanssa, mutta riittäähän noita yhteisiä juttuja muutenkin. Pyytäessäni Ukkokulta kyllä rakentaa minulle kärhötukia, kastelee ja trimmaa osoittamiani kohteita.


Olen murehtinut, etten ole ehtinyt huoltamaan kanttausuria. Kuten tavallista, tekemättömät työt stressaavat tehtyjä enemmän. Kun johonkin hommaan tarttuu, ei siihen lopulta niin paljon aikaa ja vaivaa uppoa. Tämän viikonlopun aikana sain kantattua useamman paikan, joista yksi on kuvan Kiemurapenkki.


Itse asiassa Kiemurapenkistä lähti aikanaan liikkeelle alapihan nurmialueen systemaattinen pienentäminen ja erilaisten istutusalueiden rakentaminen. Jollei lasketa hedelmäpuita ja marjapensaita, tai raparperia ja kasvimaata. Kiemurapenkki sai aikanaan nimensä kiemuraisesta muodosta. Vähitellen kiemuraisuus näyttää olevan katoava ominaisuus, sillä istutusten lisääntyessä ja kanttauksen leventyessä penkin muoto muuttuu. Penkki yhdistyy Ruusupuskaan, jossa kasvaa sammalruusu, Hansaruusu, juhannusruusu, omenaruusu ja punalehtiruusu. 

Ruusupuskan toisella puolella on myös kaksi valtaisaa raparperikasvustoa. Kiemurapenkin ja Ruusupuskan välistä kulkee pieni polku kasvihuoneelle ja lavakauluksille. Kukapa viitsii kiireisenä kiertää Kiemurapenkkejä ja ruusupuskia. Niinpä loikkasin kasvarille mennessäni penkin kapeimman kohdan yli. Kostealla säällä oli inhottavaa, kun märät syysasterit läiskivät paljaisiin jalkoihin. Silloin syntyi oikopolku.


Rajanaapurin aidan vierellä on Ruusupenkki, jonka sain myös viikonlopun aikana kantattua. Ruusupenkissä kasvaa yhä kolme pensasruusua. Kolme muutahan siirsin viime kesänä yläpihan Pikkupuutarhaan, jossa ne ovat alkaneet herätä.

Ruusupenkin päässä näkyvä pyöreäreunainen alue on Kaivorengaspenkki. Kaivorengasta siellä ei enää ole, koska saimme sen vihdoin vieritettyä tontin toiseen laitaan. Sieltä kunnan miehet veivät kaivonrenkaan mennessään alueen kunnostusrempan yhteydessä.

Kaivorengaspenkki sai pitää nimensä. Leikkasin vuosi sitten siellä kasvavat norjanangervot matalaksi, koska niissä oli lehtiä lähinnä oksien kärjissä. Puskien sisällä taasen pelkkää ruskeaa kuivuutta. Kaksi norjanangervoa kaivoin kokonaan pois ja istutin niiden tilalle koristeomena Makamikin ja sen eteen toisen ruusuherukan. Tällä hetkellä Kaivoruusupenkki on hiukan aneemisen näköinen, kun angervot vasta aloittelevat uutta kasvuaan ja Makamik:kin on vielä varsin hoikkavartaloinen nuori.

Spiraea Double Play Big Bang


Oravankesäpesä -blogissa Kati ihasteli Double Play Big Bangin hienoa monivärisyyttä. Istutin samaisen pikkupensaan viime kesänä, enkä ole katunut. Tätä pensasta katselee mielellään koko kesän. Sen väri-iloittelu ei pääty vain kevääseen, vaan jatkuu läpi kasvukauden.


Nämä kuvat ovat samasta paikasta, kuin edellisessä postauksessa. Silloin työ jäi kesken turveharkkojen loppuessa. Sain viikonlopuksi lisää harkkoja, joten Kriikunapolun reunustaminen niillä jatkui.


Alunperin en ajatellut itse polun pinnan uudistamista. Reunusten valmistuessa kivituhkapinta näytti kuitenkin kulahtaneelta, enkä kitkemälläkään meinannut saada kaikkia lemmikin taimia pois pinnalta. Raparperilaatoilla oli kyllä aika kaunista sammalta, mutta kaipa se kasvaa takaisin.

Irrotin raparperilaatat sivuun odottamaan ja kuorin kivituhkapinnasta paksun kerroksen pois. Mitään erityisen syväjuurista polulla ei kasvanut. Alla on maanrakennuskangas ja sen päällä paksuhko kivituhkakerros. Toin tilalle uutta kivituhkaa, asettelin laatat paikoilleen, harasin, harjasin ja tiivistin. Vettä suihkuttamalla pinta olisi tiivistynyt vielä paremmin ja laatat tulleet paremmin näkyviin. En vain jaksanut kiskoa letkua paikalle. Eiköhän seuraava sade hoida sen asian.

Tuntuu kivalta, kun yksi takaraivossa tykyttänyt urakka on valmis. Kunhan polun kivituhkapinta ja istutusalueiden multa ja kasvit asettuvat, näkymät paranevat. Parasta, että tämä työ valmistui näin kesän kynnyksellä. Ehtii ainakin hyvin nauttia kättensä jäljestä ja ehkä myös kohentaa ja lisätä istutuksia.

Omenapuiden kukat aukeavat lähiaikoina. Aurinkoisesta säästä huolimatta tuuli on ollut aika navakkaa, eikä mitään kovin lämmintä. Nyt saisi tulla sopivan lämmintä ja aurinkoista, jotta pörriäiset jaksaisivat hoitaa pölyttämisen. Muuten joudun kantamaan tikkaat omenapuiden alle ja tupsuttamaan siveltimellä jokaisen kukan. Marjapensaiden äärellä olisi mahdollista käyttää sivellintä istuen, mutta voi sitä puskissa olevien kukkien määrää. Tulisi äkkiä pörriäisiä ikävä, joten unohdetaan moinen ajatuskin.

Crataegus × media ´Paul´s Scarlet - Ruusuorapihlaja

Ihanainen ruusupuuni eli ruusuorapihlaja aikoo hänkin pian kukkia. Näyttää tosin siltä, ettei kukinta ole kahden edellisen vuoden veroinen. Pääasia, että on elossa ja kukkii edes jonkun verran. Talvella 2018 painava nuoskalumi lohkaisi ruusuorapihlajasta ison oksan. Repeämä oli sen verran pahan näköinen, että pelkäsin puun kärsivän tai pahimmassa tapauksessa kuolevan. Laitoin haavanhoitoainetta ja vauriokohta meni melko hyvin umpeen, vaikka arpi jäikin.

Malus purpurea Royalty


Muiden omenapuiden lailla myös koristeomenapuiden kukinta on alkamassa. Royalty avasi viikonloppuna ensimmäiset kukat. Nuppuja on kohtalaisen paljon. Siinä mielessä hyvä, ettei ylenpalttisia helteitä juuri nyt ole. Kestääpä kukat vähän pidempään.

Malus purpurea 'Aamurusko'


Royaltyn naapurina kasvava Aamurusko on hiukan jäljessä, mutta kohta sekin on kauneimmillaan. Näistä kukkivista pikkupuista jaksan olla iloinen muulloinkin, erityisesti kuitenkin katsellessani niitä kukkivina.

Alapihan ensimmäistä kevättään meillä viettävä Makamik ei taida kukkia ollenkaan. Musta Rudolfia en ole muistanut riittävän läheltä tutkia. Yleensä se on kukkinut vähän myöhemmin. Royaltyn ja Aamuruskon kukintaa pääsevät ihailemaan myös kotitiellä kulkijat. Musta Rudolf taas sulostuttaa minun lisäkseni puistossa käyviä.

Clematis Hagley Hybrid

Kärhöistäni valtaosa näyttää olevan hereillä. Yhdessä ei ole elonmerkkejä ja epäilen vahvasti sen menehtyneen. Se oli jo ostaessa varsin heikkokuntoinen. Kadonnutta kärhöä miettiessäni en voinut vastustaa halpamarketin pihalla käydessäni neljän euron kärhöjä. Olivat kovin onnettoman kokoisia, joten laitoin ne kotona uuteen ja isompaan ruukkuun. Ruukut ovat nyt kasvihuoneessa vankistumassa. Siirrän ne ulos varttumaan, kunhan ensin juurtuvat uusiin purkkeihinsa.

Talvi lienee ollut kotiloille suosiollinen, sillä niitä riittää nyt joka paikkaan. Olen kylvänyt Ferromolia ja pihalla kulkiessani aina on pesuainepurkki kotiloiden varalta. Koska muutama varsin hentoinen kärhön alku oli vaarassa mennä kotiloiden kitusiin, laitoin niiden tyvelle lecasoraa. Huomasin, etteivät kotilot vyöry yhtä innokkaasti lecasorassa kuin paljaassa mullassa. 

Geum Totally Tangerine - Tarhakellukka

Viime kesänä istuin pari uutta kellukkaa entisen tulikellukan lisäksi. Selvisivät oikein hyvin talvesta ja pukkaavat jo aktiivisesti nuppuja. Ihan samaa ei voi sanoa keijunkukista, mutta osa niistäkin on virkoamassa.

Geum coccineum - Tulikellukka


Tulikellukka ehti kellukoista ensimmäisenä avautumaan. Siirsin sen viime kesänä Kiemurapenkistä Ruusupenkkiin. Minusta se jäi vanhassa asuinpaikassaan muiden jyräämäksi, joten päätin tarjota sille enemmän tilaa ja valoa. Sekä uusia kellukoita kaverikseen.

Heuchera Hans - Tarhakeijunkukka


Puutarha Tahvosilta ostettu Hans tuotti paljon iloa viime kesänä. Kaivoin Hansin syksyllä ylös ja jaoin kasvin kahtia. Istutin jaetut tuppaat melko lähekkäin, jotta saisin runsasta näyttävyyttä. Kaksos-Hansit selvisivät talvesta hyvin ja nousivat reippaina. Nyt pojat kasvattavat kivasti kukkavarsia.

Lamprocapnos spectabilis syn. Dicentra spectabilis - Särkynytsydän


Toukokuun viimeinen kokonainen viikko alkoi. Kuluneeseen kuukauteen on sisältynyt niin hellettä kuin hyytävää koleuttakin, kuivuutta ja ylitsevuotavia sateita. Vaihtelevista säistä huolimatta tuntuu kuin kesää olisi kestänyt jo pitkään. Siksi on välillä vähän outoa, kun luonto ja puutarha ovat monessa mielessä vasta kasvukautensa alussa. Hyvä niin, ei tarvitse kaikkea kaunista kerralla ahmia. Tosin eipä kauneus katselemalla lopu.

Iloisia toukokuun päiviä kaikille1


33 kommenttia:

  1. Mukavia toukokuun viimeisiä päiviä Sinulle - ihania kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi, samoin sinulle mukavaa ja lämmintä toukokuun loppua!

      Poista
  2. Kotilot ovat tykänneet liikaa talvesta. Siistiltä näyttää polulla ja sen vierellä. Kunnostukset pitää vain jaksaa ajoittain tehdä. Minulla on sama homma edessä kivituhkapoluilla.
    Hansia on vaikea löytää. Hienoa, että pystyit jo jakamaan omasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parin edellisen vuoden aikana kotiloita oli huomattavasti vähemmän. Tulivat nyt sitten sitäkin suuremmmalla joukolla.
      Puutarhan kaikki pinnat vaativat välillä kunnostusta ja huoltoa. Mikään ei pysy loputtomiin siistinä.
      Hansia ei todellakaan kovin usein kaupoissa näe. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna kehotti jakamaan ja niin tein. Kiva, että onnistui.

      Poista
  3. Nuo kanttausreunat ovat ihan mahtavan siistit ja huolitellut. Täällä ei olla vielä kanttausrautaan ehditty tarttumaan ja tuntuu, kuin koko puutarha olisi nuhjuinen.
    Viikonloppuna minulla meinasikin hieman ahdistus tulla, kun näin vaan kaiken työn, mikä oli tekemättä. Meinasi kaikki kauneus jäädä työlistojen jalkoihin. Eilen illalla päätin, että nyt pitää oikeasti välillä vain tuijotella ja ihailla, eikä vain ahdistua työmäärästä, mutten menee tämä kaunis aika ihan sivu suun.
    Ja sullahan on ihanteellinen palvelu ja teillä loistava työnjako. Saat rauhassa tonkia puutarhassa ja ukkokulta pitää huolta ruokatauoista. Meilläkään ei yhdessä intoilla puutarhasta tai kyllä mies tykkää kauniista puutarhasta ja hoitaa monia hommia esim. terassin pesut ja sen sellaiset. Mutta kasvit saan hoitaa ihan itse. Ja se on toisaalta hauskaa. Ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa, mihin mitäkin istuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ole jännää, miten muutamalla asialla saa kohtuullisen nopeasti yleisilmeen siistiksi. Näitä ovat minusta ruohonleikkuu ja tuo kanttaus. Onneksi kanttausta ei sentään tarvitse tehdä yhtä usein kuin ruohonleikkuuta. Vielä on minullakin muutama alue kanttaamatta, vaan ehtiihän ne. Olet oikeassa, että välillä on vain määrättävä itsensä istumaan ja ihailemaan. Yleensä puurran yhden päivän ja toisena sallin sitten kuvaamista ja oleilua. Noin suurinpiirtein.
      Ukkokulta on jo vuosia vastannut ruokahuollosta. Välillä tehdään yhdessä ja ilman muuta välillä minäkin. Leipominen ja jälkiruoat kuuluvat minun sarkaani. Hauskaa tosiaan, ettei tarvitse kenenkään kanssa neuvotella, mitä ja minne istuttaa. Kaikki kelpaa Ukkokullalle, kunhan minä päätän ja teen.

      Poista
  4. Silmä ihan lepää tuollaista järjestystä, siisteyttä ja kauneutta katsellessa. Ja toivo herää, että omakin piha näyttäisi tuollaiselta... vaan syystä, toisesta, tai vieläkin useammasta, ei sellaista näytä syntyvän ;)
    Noin siisteihin istutelmiin on mukava lisäillä uusia kokeilujakin, pelkäämättä, että rikkaruohot käyvät sen kimppuun saman tien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä huoli, jokaisella on intohimonsa. Jotka nekin vaihtelevat. Olen käyttänyt paljon aikaa ja työtä saadakseni puutarhan nykyiselleen. Se on harrastukseni ja ajankuluni, josta tykkään. Olen myös kaiken kantapään kautta opetellut eli samaan tai jopa parempaan on kenellä tahansa mahdollisuus.
      Ja rikkaruohotaistoa käydään täälläkin. Ne eivät jätä siistiäkään puutarhaa rauhaan.

      Poista
  5. Onpa ihailtavan siistit reunat istutuksillasi! Töitä riittää, mm. kanttaukset olisi täälläkin ajankohtainen homma -kaiken muun ohella :) Harkkoreunusalueesta on kehkeytymässä vallan upea katseenvangitsija puutarhassasi, turveharkot rajaavat mukavasti noita istutusalueita. Kotiloita tosiaankin on enemmän kuin viime vuonna, ja sateet sekun lisäävät niiden helppoa liikehdintää kohti kukkapenkkejä! Onneksi katseen voi nostaa kotiloista kohti alkavaa omenapuiden kukintaa ja nauttia niiden kauneudesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanttauksissa on se hyvä puoli, että sen tehtyään saa taas olla pitkään keskittyä muihin hommiin ja kukkien ihailuun. Turveharkkoreunukset ovat tuhat kertaa paremman näköiset verrattuna muovinauhaan. Onneksi löysin tuon ratkaisun.
      Kotilosotaa on käyty jo niin monta vuotta, että inhotuksesta huolimatta sen kanssa on oppinut elämään. Ilman muuta kohotetaan katseet kohti omenapuiden kukintaa. Näyttää tulevan runsas.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos. Eiköhän näkymät tuosta vielä parane, kunhan kasvillisuus tointuu penkomisesta.

      Poista
  7. Puutarha vaatii kyllä jatkuvaa kunnostusta ja aina tahtoo jokin paikka olla työn alla.
    Onneksi meillä ei vielä ainakaan toistaiseksi ole tuota kotilo ongelmaa. Uusia kasveja hankkiessa pitää kyllä olla tarkkana, ettei salamatkustajia tai niiden munia tule kasvien mullan mukana.
    Kanttaus ja turveharkot tuovat siistin ja ryhdikkään ilmeen puutarhaan.
    Mukavaa viikon jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä on tuoreessa muistissa aika, jolloin kotilot eivät olleet täälläkään ongelma. Nyt niiden jahtaaminen on jokakesäinen rituaali, joka ärsyttää, mutta jonka kanssa on oppinut elämään.
      Kanttaaminen muuttaa heti näkymät siistimmäksi. Vielä pitäisi muutama kohta käydä läpi, mutta eiköhän sekin onnistu.
      Mukavaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  8. Tässäkin taloudessa mies vastaa pääosin ruokahuollosta, tykkää siitä ja minä taas en. Saa olla vapaapäivinä koko päivän puutarhassa. Kotiloita on ollut paljon, saa kerätä urakalla. Niiden kanssa on oppinut elämään mutta kyllä vähän harmitti löytää niitä nyt ensimmäistä kertaa kasvimaalta. Tuo leca-soran käyttö pitää laittaa muistiin ja hakea heti säkki kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En edes muista, missä vaiheessa meillä työjärjestys muuttui tällaiseksi. En inhoa ruoan valmistusta ja välillä sitä teenkin. Ukkokullalla näyttää olevan enemmän aikaa ja vähemmän muita harrastuksia. Tarpeen mukaan vaihdetaan roolia, joskin puutarhahommiin Ukkokulta ei ilman erityistä sopimista puutu.
      Viime aikoina olen kaivanut maata tavallista enemmän. Olen löytänyt kotiloita aika syvältäkin. Lavakauluksiin ne eivät ole toistaiseksi tietään löytäneet. Ostin kerran etanateippiä, jota en ole muistanut edes kokeilla. Ehkä sekin päivä on vielä edessä.
      Leca-sora pitää kärhön tyven ilmavana. Ilmeisesti materiaali on myös liian kuivaa, eivätkä kotilot mielellään siinä oleile. Kokeilin leca-soraa jo viime vuonna ja näyttää toimivan.

      Poista
  9. Siistiä jälkeä olet tehnyt kanttauksen ja turveharkkojen avulla. Minä olin välillä anoppilassa tekemässä talikon ja lapion kanssa hommia ja koville otti ne kolme päivää mitä tehtiin voi sanoa koko päivän. Kurja juttu tuo kotilohomma. Kotona niitä meillä myös on. Kaunista kukintaa sinulla alkaa vähän joka puolella. Meillä rikkaruohot senkuin rehoittaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyöreät päivät lapion ja talikon varressa tuntuvat kellä tahansa luissa ja lihaksissa. Varsinkin talven jälkeen löytyy taas uusia kipeytyviä paikkoja.
      On niitä rikkaruohoja täälläkin. Jäävät vähemmälle kuvaamiselle ja esittelylle. Mökkinne maasto ei ehkä ole kotiloille parasta mahdollista maastoa. Hyvä niin.

      Poista
  10. Voi olisihan se mukavaa jos täälläkin mies vastaisi edes osan ruokahuollosta ja voisin tulla valmiiseen pöytään.No täytyy vain ajatella, että kaikilla ei ole kokkailun taitoa tai innostusta. Täällä tämä pieni rivarin piha odottaa kissatarhan puolella muutamaa uutta astinkiveä tai jotain sen tapaista.
    Kotiloita täällä on ihan riittävästi ja niitä yleensä keräilen aamuin illoin, yök.
    Nuo kattausreunat ovat tosi siistit ja kaikki näyttää niin upealta.

    En tiedä mitä on täällä minun bloggerissa tapahtunut mutta blogeihin en pääse kuin käyttäjäprofilin kautta??
    Ja nyt se näyttää niin sekaiselta, että olen ihan ymmällä.

    Ihanasti särkynyt sydän on jo kukassa, täällä ei vielä.
    Hyvää viikon jatkoa...täältä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet nykymiehet tykkäävät ruoanlaitosta ja ovat kiinnostuneita kokeilemaan kaikenlaista uutta. Päätökset kunkin päivän ruoasta teemme yleensä yhdessä, tavallista arkiruokaa meillä enimmäkseen syödään. Erikoisemmat ruoat teen useimmiten minä.
      Bloggerissa on tapahtunut eilisen jälkeen taas jotain muutoksia. Huomasin ainakin lukuluettelon olevan eri näköinen. Ensimmäisenä esiin tulee englanninkielinen versio, joka täytyy ylhäältä käydä vaihtamassa tutumpaan muotoon. Järjestävät näköjään meille alituiseen tarvetta uuden opiskeluun.
      Pikkupuutarhan särkynytsydän on ilmeisesti suojaisammassa ja lämpimässä paikassa. Alapihan s.sydän on vasta nupulla.
      Tämä päivä on vietetty melkoisessa tuulessa ja kaatosateessa. Mukavaa loppuviikkoa sinulle!

      Poista
  11. Jälleen ihanaisia näkymäkuvia, kiitos! Niin kaunista ja huoliteltua, pääsevät kasvit oikeuksiinsa!
    Olisipa huippua päästä valmiiseen ruokapöytään tehokkaina puutarhapäivinä. Sellaista ihmettä ei täällä tapahdu, jos ei sitten ole valmista ruokaa edellisenä päivänä tehtynä, joka vaatii vain mikron ;.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi! Puutarhani alkaa vähitellen muotoutua toiveideni mukaiseksi. Vielä riittää tekemistä, mutta suunta on oikea.
      Ukkokullalla ei ole puutarhainnostusta ja hän tykkää ruoan valmistuksesta. Hän myös haluaa syödä ateriat samaan aikaan kanssani, joten tällainen järjestely on viime vuosien aikana muotoutunut meille kätevimmäksi. Kyllä meilläkin syödään eilisen päivän lämmitettyä. Laatikot ja keitot ovat siihen nopeita ja makukin vain paranee. Ehkä minulta jäisi syöminen kokonaan väliin, jollei joku sitä tekisi ja kutsuisi syömään. Uppoudun puutarhahommiin usein täysillä, enkä millään malttaisi jättää kesken.

      Poista
  12. Kanttausjälki on kyllä kaunista katseltavaa, mulla se urakka on vasta ihan alkumetreillä:)
    Minun helmiorapihlajasta repesi viime syksyn myrskyllä iso oksa ja minäkin luulin että se on sen puun loppu. Mutta ainakin nyt on tehnyt hyvin lehtiä, että ehkä se selviää!
    Ai että hedelmäpuiden kukinta on ihanaa! Täällä siitä päästään myös nauttimaan piakoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puun menettäminen riipaisee enemmän, kuin yksittäisen perennan. Onneksi herkätkin puut ovat ihmeen kestäviä. Toivottavasti helmiorapihlajasi toipuu.
      Hedelmäpuiden kukinta on täällä viittä vaille. Eilinen myräkkä sai kukat pysymään nupulla. Jospa viikonloppuna avautuisivat ihailtaviksi.

      Poista
  13. Siistiltä näyttää puutarhassasi. On siulla ollu ahkeroimista, miehestäsi on iso apu kun ruuanlaitto on hallussa. Poikani sieltä Espoosta illalla viestitteli, heillä ol satanu eilen 40mm. se on paljon. Meilläkin koristeomenapuu Makamik käyp kukkimaan, kaunista kukintoo on siellä tiiossa. Toivottavasti pölyttäjät piäsöövät töihin, luumu ja päärynä on tiällä kysymysmerkki, miten pölyttäjät kerkesivät ennen kuatosateita surrata. Kasvatin nyt taimet kerrottuun tulikellukka 'Red Dragon' ja on mielenkiintoista nähä kukka. Kauniit ovat tulikellukat ja väri on pirteä. Särkynyt sydän on kaunis ja läheltä kyllä sen särkymisen näkee hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin jaksaa puutarhassa ahkeroida, kun ei enää ole lapsia huollettavana ja muutenkin se on päällimmäinen harrastus näin kasvuaikaan.
      Katsoin aamulla meidän sademittarin; 35 mm. Kyllä sitä vettä tulikin, mutta eipä tarvitse nyt hetkeen kastella.
      Kovin paljon viime päivinä ei pörriäisiä ole näkynyt. Hedelmäpuissa ja marjapensaissa on paljon kukkia. Saapa nähdä, tulevatko pölytetyiksi.
      Piti oikein googlettaa, millainen on tulikellukka Red Dragon. Hienohan se. Saattaa olla, että sellainen löytää tiensä omaankin puutarhaan.

      Poista
  14. Kylläpä puutarhasi näyttää siistille. Kanttausurat tekevät viimeistellyn vaikutelman ja raparperipolku on kuin uusi. Minulla hommat jumittavat, sillä aina vain sataa ja toki tässä on nyt tullut muutakin projektia eteen kuin kitkeminen ja kanttaaminen. Yksi penkki pitää kyllä käydä kanttaamassa pian, sillä juolavehnä yrittää puskea jo kasvien sekaan.
    Meilläkään isäntä ei puutu puutarhapuuhiini, mutta auttelee raskaammissa hommissa, jos pyydän. Ruukutkin suostuu kastelemaan, jos olen itse reissussa. Salaa on varmasti hyvillään, kun leikattava nurmipinta-ala pienenee joka vuosi. Ruohonleikkuu on nimittäin hänen hommiaan.
    'Hansista' on varmasti sinulle paljon iloa. Se on ollut keijunkukaksi yllättävän kestävä talvehtija ja sen lisäksi vielä näyttävä kukkija.
    Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vettä on täälläkin satanut, mutta välillä on ollut sopivasti vähän pidempiä taukoja. Silloin olen rynnännyt oitis puutarhan kimppuun. Ihmeen nopeasti rikkaruohot ja nurmikko hiipivät istutusalueille, jos kanttausurien huoltamisen jättää tekemättä. Aina ei vain ehdi ja jaksa.
      Meillä ruohonleikkuukin kuuluu minun tehtäväsarkaani. Ukkokulta kyllä sen leikkaa, jos olen kotoa poissa tai muusta syystä pyydän. Jotenkin sekin homma luiskahti minulle, mutta teen sen ihan mielelläni.
      Saan kiittää sinua koko Hansin olemassaolosta puutarhassani. Ja sen jakamisesta. Sinun blogissasi näin Hansin ja ihastuin. Kun siihen törmäsin Tahvosilla, ostopäätös oli jo tehty.
      Aurinkoa sinun viikonloppuusi!

      Poista
  15. Kyllon kiva kattella sun puutarhasta laajempiaki näkymiä! Suatta oot kainostellu. Kanttaus kohentaa puutarhan yleesilimettä huamattavasti. Omat kanttaukset o vasta alakuvaihees. Nua turveharkkoreunat o siistit, samoon ku polokuki. Niiton pakko siistiä joskus vähä perusteellisemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Navettapiika! Itsekritiikkini on välillä ylitsepääsemätöntä.
      Mikään pihassa ja puutarhassa ei ole ikuista. Huoltohommiin on tartuttava tasaisin välein. Usein huolto tapahtuu samalla, kun lähtee toteuttamaan jotain uutta päähän pompannutta ideaa.

      Poista
  16. Siistit kanttaukset ovat kyllä hyvän näköiset! Raparperilaattapolkukin on niin kutsuvan näköinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kanttauksia saa huoltaa muutaman kerran kesässä. Turveharkkoreunukset sen sijaan pitäisi pysyä kuosissaan vähemmälläkin huollolla pidemmän aikaa.

      Poista
  17. Meillä kun jäätiin miehen kanssa kahdestaan, syödään aina vain myöhäisempiä aterioita, joskus iltaisin yhdeksän maissa jompi kumpi kysyy ollaanko syöty mitään järkevää koko päivänä. Nyt kun koulu loppuu, olenkin ihan heitteillä kun ei edes kouluruoka pelasta.Koirat sentään muistuttavat ainaisesta nälänhädästään ja niiden ateriarytmi on ihan säädyllinen.

    Kävelin tänään puutarhassa ja kuulostelin surinoita, hiljaista oli hedelmäpuidenkin luona. Toivottavasti nyt lupailtu poutaisempi ja lämpöisempi jakso pelastaisi pölytyksen täydelliseltä katastrofilta.

    Nuo sinun kanttauksesi ovat niin kauniit. Oman kanttauskierrokseni aloitan heti kun saan viimeisen tentin kuitattua ja huomisen läsnäoloa vaativan tilaisuuden pois käsistä.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!