Työleiritoimintaa parhaasta päästä

 
Viikonloppu meni suunnitellusti oman puutarhan työleirillä. Onneksi Ukkokulta hoitaa ruokahuollon, joten sain ahertaa lapion kanssa rauhassa. Terassin ruokakellon kilkattaessa kovaäänisesti saatoin kipaista käsipesulle ja istahtaa ruokapöydän ääreen. Puutarha ei kuulu Ukkokullan harrastuspiiriin. Sen olen hyväksynyt mutinoitta. Toki olisi kiva jakaa kiinnostuksen kohde puolison kanssa, mutta riittäähän noita yhteisiä juttuja muutenkin. Pyytäessäni Ukkokulta kyllä rakentaa minulle kärhötukia, kastelee ja trimmaa osoittamiani kohteita.

Olen murehtinut, etten ole ehtinyt huoltamaan kanttausuria. Kuten tavallista, tekemättömät työt stressaavat tehtyjä enemmän. Kun johonkin hommaan tarttuu, ei siihen lopulta niin paljon aikaa ja vaivaa uppoa. Tämän viikonlopun aikana sain kantattua useamman paikan, joista yksi on kuvan Kiemurapenkki.

Itse asiassa Kiemurapenkistä lähti aikanaan liikkeelle alapihan nurmialueen systemaattinen pienentäminen ja erilaisten istutusalueiden rakentaminen. Jollei lasketa hedelmäpuita ja marjapensaita, tai raparperia ja kasvimaata. Kiemurapenkki sai aikanaan nimensä kiemuraisesta muodosta. Vähitellen kiemuraisuus näyttää olevan katoava ominaisuus, sillä istutusten lisääntyessä ja kanttauksen leventyessä penkin muoto muuttuu. Penkki yhdistyy Ruusupuskaan, jossa kasvaa sammalruusu, Hansaruusu, juhannusruusu, omenaruusu ja punalehtiruusu. 

Ruusupuskan toisella puolella on myös kaksi valtaisaa raparperikasvustoa. Kiemurapenkin ja Ruusupuskan välistä kulkee pieni polku kasvihuoneelle ja lavakauluksille. Kukapa viitsii kiireisenä kiertää Kiemurapenkkejä ja ruusupuskia. Niinpä loikkasin kasvarille mennessäni penkin kapeimman kohdan yli. Kostealla säällä oli inhottavaa, kun märät syysasterit läiskivät paljaisiin jalkoihin. Silloin syntyi oikopolku.

Rajanaapurin aidan vierellä on Ruusupenkki, jonka sain myös viikonlopun aikana kantattua. Ruusupenkissä kasvaa yhä kolme pensasruusua. Kolme muutahan siirsin viime kesänä yläpihan Pikkupuutarhaan, jossa ne ovat alkaneet herätä.

Ruusupenkin päässä näkyvä pyöreäreunainen alue on Kaivorengaspenkki. Kaivorengasta siellä ei enää ole, koska saimme sen vihdoin vieritettyä tontin toiseen laitaan. Sieltä kunnan miehet veivät kaivonrenkaan mennessään alueen kunnostusrempan yhteydessä.

Kaivorengaspenkki sai pitää nimensä. Leikkasin vuosi sitten siellä kasvavat norjanangervot matalaksi, koska niissä oli lehtiä lähinnä oksien kärjissä. Puskien sisällä taasen pelkkää ruskeaa kuivuutta. Kaksi norjanangervoa kaivoin kokonaan pois ja istutin niiden tilalle koristeomena Makamikin ja sen eteen toisen ruusuherukan. Tällä hetkellä Kaivoruusupenkki on hiukan aneemisen näköinen, kun angervot vasta aloittelevat uutta kasvuaan ja Makamik:kin on vielä varsin hoikkavartaloinen nuori.

Spiraea Double Play Big Bang

Oravankesäpesä -blogissa Kati ihasteli Double Play Big Bangin hienoa monivärisyyttä. Istutin samaisen pikkupensaan viime kesänä, enkä ole katunut. Tätä pensasta katselee mielellään koko kesän. Sen väri-iloittelu ei pääty vain kevääseen, vaan jatkuu läpi kasvukauden.

Nämä kuvat ovat samasta paikasta, kuin edellisessä postauksessa. Silloin työ jäi kesken turveharkkojen loppuessa. Sain viikonlopuksi lisää harkkoja, joten Kriikunapolun reunustaminen niillä jatkui.

Alunperin en ajatellut itse polun pinnan uudistamista. Reunusten valmistuessa kivituhkapinta näytti kuitenkin kulahtaneelta, enkä kitkemälläkään meinannut saada kaikkia lemmikin taimia pois pinnalta. Raparperilaatoilla oli kyllä aika kaunista sammalta, mutta kaipa se kasvaa takaisin.

Irrotin raparperilaatat sivuun odottamaan ja kuorin kivituhkapinnasta paksun kerroksen pois. Mitään erityisen syväjuurista polulla ei kasvanut. Alla on maanrakennuskangas ja sen päällä paksuhko kivituhkakerros. Toin tilalle uutta kivituhkaa, asettelin laatat paikoilleen, harasin, harjasin ja tiivistin. Vettä suihkuttamalla pinta olisi tiivistynyt vielä paremmin ja laatat tulleet paremmin näkyviin. En vain jaksanut kiskoa letkua paikalle. Eiköhän seuraava sade hoida sen asian.

Tuntuu kivalta, kun yksi takaraivossa tykyttänyt urakka on valmis. Kunhan polun kivituhkapinta ja istutusalueiden multa ja kasvit asettuvat, näkymät paranevat. Parasta, että tämä työ valmistui näin kesän kynnyksellä. Ehtii ainakin hyvin nauttia kättensä jäljestä ja ehkä myös kohentaa ja lisätä istutuksia.

Omenapuiden kukat aukeavat lähiaikoina. Aurinkoisesta säästä huolimatta tuuli on ollut aika navakkaa, eikä mitään kovin lämmintä. Nyt saisi tulla sopivan lämmintä ja aurinkoista, jotta pörriäiset jaksaisivat hoitaa pölyttämisen. Muuten joudun kantamaan tikkaat omenapuiden alle ja tupsuttamaan siveltimellä jokaisen kukan. Marjapensaiden äärellä olisi mahdollista käyttää sivellintä istuen, mutta voi sitä puskissa olevien kukkien määrää. Tulisi äkkiä pörriäisiä ikävä, joten unohdetaan moinen ajatuskin.

Crataegus × media ´Paul´s Scarlet - Ruusuorapihlaja

Ihanainen ruusupuuni eli ruusuorapihlaja aikoo hänkin pian kukkia. Näyttää tosin siltä, ettei kukinta ole kahden edellisen vuoden veroinen. Pääasia, että on elossa ja kukkii edes jonkun verran. Talvella 2018 painava nuoskalumi lohkaisi ruusuorapihlajasta ison oksan. Repeämä oli sen verran pahan näköinen, että pelkäsin puun kärsivän tai pahimmassa tapauksessa kuolevan. Laitoin haavanhoitoainetta ja vauriokohta meni melko hyvin umpeen, vaikka arpi jäikin.

Malus purpurea Royalty

Muiden omenapuiden lailla myös koristeomenapuiden kukinta on alkamassa. Royalty avasi viikonloppuna ensimmäiset kukat. Nuppuja on kohtalaisen paljon. Siinä mielessä hyvä, ettei ylenpalttisia helteitä juuri nyt ole. Kestääpä kukat vähän pidempään.

Malus purpurea 'Aamurusko'

Royaltyn naapurina kasvava Aamurusko on hiukan jäljessä, mutta kohta sekin on kauneimmillaan. Näistä kukkivista pikkupuista jaksan olla iloinen muulloinkin, erityisesti kuitenkin katsellessani niitä kukkivina.

Alapihan ensimmäistä kevättään meillä viettävä Makamik ei taida kukkia ollenkaan. Musta Rudolfia en ole muistanut riittävän läheltä tutkia. Yleensä se on kukkinut vähän myöhemmin. Royaltyn ja Aamuruskon kukintaa pääsevät ihailemaan myös kotitiellä kulkijat. Musta Rudolf taas sulostuttaa minun lisäkseni puistossa käyviä.

Clematis Hagley Hybrid

Kärhöistäni valtaosa näyttää olevan hereillä. Yhdessä ei ole elonmerkkejä ja epäilen vahvasti sen menehtyneen. Se oli jo ostaessa varsin heikkokuntoinen. Kadonnutta kärhöä miettiessäni en voinut vastustaa halpamarketin pihalla käydessäni neljän euron kärhöjä. Olivat kovin onnettoman kokoisia, joten laitoin ne kotona uuteen ja isompaan ruukkuun. Ruukut ovat nyt kasvihuoneessa vankistumassa. Siirrän ne ulos varttumaan, kunhan ensin juurtuvat uusiin purkkeihinsa.

Talvi lienee ollut kotiloille suosiollinen, sillä niitä riittää nyt joka paikkaan. Olen kylvänyt Ferromolia ja pihalla kulkiessani aina on pesuainepurkki kotiloiden varalta. Koska muutama varsin hentoinen kärhön alku oli vaarassa mennä kotiloiden kitusiin, laitoin niiden tyvelle lecasoraa. Huomasin, etteivät kotilot vyöry yhtä innokkaasti lecasorassa kuin paljaassa mullassa. 

Geum Totally Tangerine - Tarhakellukka

Viime kesänä istuin pari uutta kellukkaa entisen tulikellukan lisäksi. Selvisivät oikein hyvin talvesta ja pukkaavat jo aktiivisesti nuppuja. Ihan samaa ei voi sanoa keijunkukista, mutta osa niistäkin on virkoamassa.

Geum coccineum - Tulikellukka

Tulikellukka ehti kellukoista ensimmäisenä avautumaan. Siirsin sen viime kesänä Kiemurapenkistä Ruusupenkkiin. Minusta se jäi vanhassa asuinpaikassaan muiden jyräämäksi, joten päätin tarjota sille enemmän tilaa ja valoa. Sekä uusia kellukoita kaverikseen.

Heuchera Hans - Tarhakeijunkukka

Puutarha Tahvosilta ostettu Hans tuotti paljon iloa viime kesänä. Kaivoin Hansin syksyllä ylös ja jaoin kasvin kahtia. Istutin jaetut tuppaat melko lähekkäin, jotta saisin runsasta näyttävyyttä. Kaksos-Hansit selvisivät talvesta hyvin ja nousivat reippaina. Nyt pojat kasvattavat kivasti kukkavarsia.

Lamprocapnos spectabilis syn. Dicentra spectabilis - Särkynytsydän

Toukokuun viimeinen kokonainen viikko alkoi. Kuluneeseen kuukauteen on sisältynyt niin hellettä kuin hyytävää koleuttakin, kuivuutta ja ylitsevuotavia sateita. Vaihtelevista säistä huolimatta tuntuu kuin kesää olisi kestänyt jo pitkään. Siksi on välillä vähän outoa, kun luonto ja puutarha ovat monessa mielessä vasta kasvukautensa alussa. Hyvä niin, ei tarvitse kaikkea kaunista kerralla ahmia. Tosin eipä kauneus katselemalla lopu.

Iloisia toukokuun päiviä kaikille1

Silmäniloa ja mielen lepoa

Tulipa Zurel

 
Toukokuun alussa toivoin sadetta ja toiveeni on toteutunut. Jopa siinä määrin, että vaihteeksi voisi olla pidempi jakso poutaa. Mieltä polttelee päästä ulos kaivelemaan ja jatkamaan kevättöitä. Etenkin lapiohommat ovat kaatosateessa tylsääkin tylsempiä. Jotain olen sentään saanut aikaan. Illan päätteeksi olen tehnyt kuvauskierroksia, jos vain sää on sen sallinut.

Rodgersia podophylla - Liuskavaleangervo

 

Kevät on kaikkinensa ihmeellistä aikaa. Täynnä odotettuja ja odottamattomia yllätyksiä. Kärhöjen heräämistä tulee vahdittua ja sormella multaa niiden ympärillä hellästi pöyhittyä. Moni muu kasvi onnistuu yllättämään sen enempää pöyhimättä. Päivä toisensa jälkeen tiirailin rhodojen ympäristöä punakolmilehden ilmestymistä odotellen. Yhtenä päivänä ihan säikähdin huomatessani rhodon takaa kurkkivan liuskavaleangervon. Vanha tuttu, jota en koskaan muista kaivata, mutta jonka pärjäämistä tervehdin aina ilolla.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Sinikämmenen ostin 2016 Vakka-Taimesta ja istutin sen silloiseen Metsäpuutarhaan, talon päätyyn, rhodojen viereen. Varjon tai puolivarjon kasvi, mutta mielestäni turhan näkymätön paikka. En edes tiedä, onko se aiemmin kukkinut. Ainakaan en ole onnistunut sitä kukkivana näkemään. Seuraavana vuotena ostin kevätmessuilta toisen sinikämmenen, jonka istutin samaiseen Metsäpuutarhaan, mutta lähemmäs käytävää, jotta sen näkisi paremmin.

Liuskavaleangervon heräämistä ihmetellessäni huomasin 2016 istutetussa sinikämmenessä kukan. Tyhmää kenties, mutta siltä seisomalta hain lapion ja siirsin kasvin Pikkupuutarhaan. Jos olisin jäänyt odottamaan kukinnan päättymistä, olisin taas unohtanut pitkään suunnitellun siirron. Onneksi on satanut ja istutuskastelukin hoitunut näppärästi.

Polygonatum x hybridum - Tarhakalliokielo

Kieloja meillä kasvaa riesaksi asti. Jos ette halua kielon ottavan valtaa, älkää istuttako niitä ollenkaan. Meille ne ovat vyöryneet entisestä kunnan metsiköstä. Ehkä ne vuosia sitten arvasivat, että elo kunnan puolella tulee päättymään ja siksi siirtyivät joukolla meille. Kielo on nätti näin keväällä ja kukkiessaan suorastaan runollisen kaunis. Kukkana kielo menee varmasti monella suoraan muistoihin ja tunteisiin.

Tarhakalliokielon ostin Pinsiön taimistolta 2015. Olin nähnyt sitä muiden puutarhoissa ja tietenkin halusin itselleni. Ilmeisesti se ei ole yhtä innokas leviämään kuin sukulaisensa. Tähän saakka samasta paikasta, rhodon vierestä on noussut 3-4 vartta. Nyt tarhakalliokielo on ensimmäisen kerran laajentanut reviiriään ja laskin ainakin viisi versoa keikkumassa rhodon takana ja vasemmalla puolella. Ainakin sen kuvaaminen on jatkossa helpompaa, kun ei tarvitse lymyillä rhodon oksien lomassa.

Dodecatheon meadia - Vuorijumaltenkukka

Vasenrinteestä kotiloita metsästäessäni koin varsinaisen yllätysten yllätyksen. Viime kesänä  kadonneeksi luulemani vuorijumaltenkukka kurkistelee siellä scillojen ja krookusten lakastuvien lehtien lomasta. Ostin tämän yksilön Türin kukkamarkkinoilta 2016 ja istutin sen Päivänliljapenkkiin. Seuraavana kesänä vuorijumaltenkukka meinasi jäädä lumikärhön jalkoihin, joten siirsin sen Vasenrinteeseen. Siellä se kukki sen kesän, mutta sitten en sitä enää nähnytkään. 

Vuosi sitten ostin uuden jumaltenkukan istuttaen sen Hortensiapenkkiin. Toistaiseksi siitä ei ole näkynyt vilaustakaan. Sellaista kasvitasa-arvoa ei liene olemassakaan, että puutarha sietäisi vain yhtä kappaletta kutakin kukkaa kerrallaan. Toivon siis, että viime kesän vuorijumaltenkukka herää ja kukkii kilpaa tämän kaimansa kanssa. Jos heillä on taasen jonkinlainen vuorokukintasysteemi, sopii minulle sekin. Pitää vain olla varovainen, ettei mene turhaan kaivelemaan niiden istutuspaikkoja.

Pikkupuutarhan turveharkkoreunuksia

Kun joku idea jysähtää päähäni, ei se sieltä kovin helpolle pois lähde. Joskus tällaisesta on hyötyäkin. Viime syyskesästä innostuin poistamaan kiemuraiset muovireunat ja rajaamaan Pikkupuutarhan käytävät turveharkoilla. Näkymät ovat näin ensimmäisenä keväänä osittain vielä keskeneräiset ja paljaatkin, mutta edelleen olen kovin tyytyväinen urakan lopputulokseen. Jäljelle jäi kaksi harkkoa ja takaraivoon muhimaan ajatus niiden käyttökohteesta.

Vasemmalla Hortensiapenkki, oikealla Ruusukolmio

Torstaina pilvet eivät väistyneet taivaalta, mutta eipä satanut vettäkään. Oli aika ryhtyä toteuttamaan turveharkkojen tuoreinta käyttökohdetta. Niillä kahdella Pikkupuutarhan projektista jääneellä harkolla ei pitkälle pötkitty, joten olin hakenut kaupasta kaksi uutta säkkiä. Kaupassa oli vain kolme säkkiä, joista yksikin painoi ihan tajuttomasti. Ei vain voimat riittäneet sen kolmannen rahtaamiseen autoon. Säkkeihin oli päässyt kosteutta, joka lisäksi painoa melkoisesti. 

Alapihan Kriikunapolulle on kolme sisäänkäyntiä. Kokemuksesta tiedän, että ihminen oikaisee aina sieltä, mistä nopeimmin pääsee. Niinpä tein polusta heti aikanaan läpikuljettavan. Aloitin reunustamisen Hortensiapenkin ja Ruusukolmion välistä. Laskin harkkojen riittävän reunustamaan em. alueet. Nurmikon puolelle en harkkoja laita.

Vasemmalla Ruusukolmio, oikealla kriikunan alusta, taustalla naapurin autokatos.

 

Ensin kiemuramuovinauha pois. Sitten kaivoin ämpäritolkulla pienikokoisia kiviä, joiden tarkoitus oli tukea muovinauhaa urassa. Jonkun verran jouduin vähentämään Hortensiapenkin päähän pesiytynyttä suikeroalpia ja sammalleimuakin. Ja kitkemään käytävältä lukemattomia lemmikintaimia. Ruusukolmiossa kasvavat suviruusu, Ritausma ja tornionlaaksonruusu. Viimeinen oli kasvattanut yhden hujopin niin lähelle reunaa, että katsoin parhaaksi kaivaa sen pois. Sain ruusuun sen verran mukavasti juuria, että istutin sen Pikkupuutarhaan. Jospa jatkaa siellä omaa elämäänsä.

Vasemmalla Majalispenkki, oikealla Hortensiapenkki, edessä oikealla Ruusukolmio ja päässä kriikunan alusta.

Harkot loppuivat kesken ja päiväkin alkoi olla illassa. Yksi harkko jäi ja sillä aloitin kriikunan alustan rajaamisen. Seuraavaksi on tarkoitus jatkaa projektia aluksi kriikunan alustan rajaamisella ja heti perään vasemmalla olevan Majalispenkin rajaamisella. Majalispenkkiin teen mutkan saadakseni kivetyn tasanteen linnunjuoma-telineelle, joka tässä kuvassa jää runkotuijan taakse, mutta näkyy paremmin edellisessä kuvassa.

Yhdessä säkissä on neljä turveharkkoa, joiden mitta on 19 cm x 19 cm x 39 cm. Halkaisen jokaisen harkon sahalla pitkittäin, jolloin sen leveydeksi tulee vajaa 20 cm. Se riittää mainiosti. Yhden säkin harkoista tulee valmista reunusta noin 3,2 m. Kaivan harkolle uran, jotta se pysyy paremmin pystyssä. Harkkojen alla on maanrakennuskangas, jonka laitoin jo Kriikunapolkua rakentaessani. 

Jouduin tekemään hiukan töitä löytääkseni lisää turveharkkoja. Useimpien niitä myyvien kauppojen varastotilanne oli pyöreä nolla. Yhdestä espoolaisesta rautakaupasta löytyi kuusi säkkiä, joista meille tuli kolme. Siitä jää taas muutama yli, mutta tuskin pitkään jäävät toimettomina pyörimään nekään.

Omatuntoa hiukan pistelee turpeen käyttö. Luontoarvoja pohdiskellessa joutuu jatkuvasti painimaan ja tekemään kompromisseja. Tällä kertaa koin turveharkon paremmaksi vaihtoehdoksi verrattuna muoviin. Ainakin harkot saavat puutarhassani pitkäaikaisen kodin. Ja ovat ehdottomasti paremman näköisiä.

Oikealla Kovikivi, jonka takana Syyspenkki, taaempana huputetut kasvilavat. Vasemmalla raparperit ja porakaivon kansi.

Kanttausten siistiminen ei ole pitkälle edennyt. Yhden illan pakersin Syyspenkin siistimisessä ja samalla myös kanttasin sen. Lapio jatkoi ihan huomaamatta ohi Kotikiven ja sen kuvaajan puolella olevien viiden tuijan. Kun vielä sain nurmikonkin leikattua, oli jälkeä kiva katsella. Kaukaa katsottuna muutkin istutusalueet näyttävät kohtuullisen siisteiltä. Lähelle mennessä huomaa, kuinka ovelasti ruoho hivuttautuu kohti kukkapenkkejä. Voikukista puhumattakaan.

Vasemmalla osa Kurgaanista, oikealla Kiemurapenkin pää, takaoikealla Päivänliljapenkki ja takavasemmalla Ruusukolmio.

Sateet ovat tehneet hyvää puutarhalle ja luonnolle. Kaikki rehevöityy silmissä. Maasta nousee jatkuvasti monenlaista ja sellaisella vauhdilla, että aamupäiväkin on jo illalla vankasti historiaa. Monen kasvin kohdalla talvi on selvästi ollut suosiollinen. Esimerkiksi koiranhampaat, kirjopikarililjat ja keisarinpikarililjat kukkivat runsaina. Marjapensaissa on hurja määrä kukkia ja raparperistakin saisi jo helposti lukuisat piiras- ja soppatarpeet.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Ihmettelemistä ja arvuuttelemista riittää jokaiselle puutarhakierrokselle. Yläpihan Allaspenkissä kummastelin monena päivänä pientä ruttunaamaa. Kun sitten tapasin samanlaisen sykerön, joskin huomattavasti isompikokoisena, tajusin tuijottavani syysvuokkoa "silmästä silmään". Siinä kasvi, jonka menestymistä jaksan kiitellä. Berliinin Gärten der Weltissä näin 2016 oikean unelmien syysvuokkopöheikön. Samaan tuskin omassa pihassa koskaan pääsen, mutta ahmatti ei tarvitse ollakaan.

Kasvihuoneessakin voidaan hyvin ja rehevästi. Hiukan huolestuttaa seuraavien öiden lämpötilat. Kun päivälläkin ollaan päästy nippanappa +14 asteeseen, laskee alapihan lämmittämättömän kasvarin lämpötila liikaa. Toistaiseksi siellä on alimmillaan ollut +7, mutta ennusteen mukaan se voi painua jopa alle +5 asteen. En siis ole uskaltanut luopua tuplaharsoista ja edelleen olen valmiina vetämään sähköjohdon ja kiikuttamaan lämmittimen kasvariin.

Osa tomaateista kukkii jo reilusti. Niiden varret ovat vankkoja ja pituutta tulee kaiken aikaa lisää. Tukilankoja pitäisi kohta siirtää, mutta harsojen vuoksi en voi sitä vielä tehdä. 

Kurkku Sherpa

Kurkut aloittivat kukinnan jo kellarissa. Nyt Sherpassa on jo useita kurkkuja kasvamassa eli ensimmäisiä päästään syömään parhaimmillaan jo tämän kuun puolella. Viimeistään heti kesäkuun alussa. Kasvarissani on yksi Cordoba, yksi Sherpa ja kaksi Baby F1:stä. Kylvin kaikkia lajikkeita kaksi kutakin ja hyvin lähtivät kasvuun. Jostain syystä sekä Cordobasta että Sherpasta toinen kuoli.

Kasvarissa alkaa olla harsojen lisäksi muutenkin ahdasta, kun käytävällä on Pojalle kaksi tomaattia, kurkku ja paprikat. Vien ne jossain välissä hänen lasitetulle parvekkeelleen.

Kylvin muutama viikko sitten kasvariin ruusukaalia ja retiisiä. Kummatkin itivät hyvin ja siirsin ne kasvamaan isompiin astioihin. Ruusukaaleista osan laitoin lavakaulukseen tuplaharson alle. Eilen kasvarissa käydessäni alkoi ääneen naurattamaan huomatessani pitkässä laatikossa jotain punertavaa. Ruusukaalien sijaan siellä kasvaakin retiisejä. Ovatko nimilaput menneet sekaisin, vai peräti siemenet? Edessä on hetki salapoliisityötä. Toivottavasti en ole sössinyt niin pahasti, että lavakauluksessakin on pelkästään retiisiä.

Lonicera caerulea 'Blue Velvet' - Hunajamarja

Viime kesänä istutetut hunajamarjat kukkivat parhaillaan. Kukkivat ne muutamalla kukalla viime kesänäkin ja tekivät marjojakin. En vain ehtinyt maistaa, sillä joku muu oli napsinut vähäiset marjat parempiin suihin. Epäilen lintuja.

Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna

Kriikunat aloittivat kukintansa. Kovin runsas se ei tänä vuonna ole, mikä on ihan ymmärrettävää. Kahtena edellisenä kesänä kukkia ja niin myös kriikunoita on kypsynyt yltäkylläisesti. Levätköön välillä.

Malus domestica 'Huvitus'

Pian on omenoiden kukinnan aika. Parin viime kesän aikana omenoissa on ollut tuholaisia ja myös rupea turhankin paljon. Ostin kokeeksi feromonpyydyksen nähdäkseni, millaisia tuholaisia omppujen ympärillä pörrää. Pyydys on aika kallis, eikä sinne ainakaan toistaiseksi ole kovin montaa hyönteistä eksynyt. Saattaa jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kokeiluksi. Tuskin olisin ryhtynyt edes mitään ruiskutuksia tekemään. Aina huonommastakin sadosta syötävää on riittänyt.

Siitepölyn raidoittama kultakuoriainen päivälevolla

Kirjoitan tätä juttua perjantai-iltana, jolloin ulkona tuulee aika kovaa ja vähän väliä tulee sadekuuroja. Puutarhaan en ole ehtinyt ollenkaan, joten elän toivossa, että viikonloppuna on edes muutama pitkäaikaisempi poutajakso. Sade on huuhdellut mukavasti kaikkialle laskeutunutta siitepölyä. Ikkunalautoja sade ei putsaa, joten jossain välissä ne on käytävä pesemässä. Joitain kasveja on vielä istuttamatta. Ne, jotka on istutettu, ovat saaneet automaattisen kastelun. Siitä iloitsen.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Puutarhanhoidossa tarvitaan raudanlujaa selkää, jossa on sarana.

-Charles Dudley Warner- 

 

Iloisia puutarhapäiviä ja heleää helluntaita kaikille!

Puutarhaelämä on sitten mukavaa

Pikkupuutarhassa kukkivat kevätkaihonkukat ja scillat

Aika mainioita pihapuuhailuilmoja on viime aikoina ollut. Eilen varsinkin saimme maistiaisia oikeasta kesästä, sillä auringossa työskennellessä oli pakko heivata pitkähihainen pois ja siirtyä kesäisesti pelkkään T-paitalookiin. Onpa kyllä välillä vettäkin satanut ja aivan tajuttomia määriä. Siitäkös kotilot ovat innostuneet ja aamuisin Juusoa ulos viedessä on samalla tullut noukittua useamman kotilon kerrallaan etikkaliemeen.

Paikoin vastaan on tullut oikein lihavia ja kookkaita kotiloita sarvet tanassa. Törmäsin facebookin puutarharyhmässä keskusteluketjuun, jonka aloitti kotiloiden onnetonta kohtaloa surkutteleva ihminen. Hänestä kotiloiden tappaminen etikkaliemessä sihauttelemalla on julmaa ja tarpeetonta. Hänen puutarhassaan ei tosin ollut kotilo-ongelmaa, joten ehkä mieli muuttuu, kun aamusella nurmikolla tepastellessa jalkojen alla raksuu mukavasti. No, ihan niin paljon meilläkään ei vielä kotiloita ole, mutta selvästi joka kesä edellistä enemmän. Kaikista keruu-urakoista huolimatta. En ole erityisen kärkäs tappamaan yhtä ainutta elukkaa, mutta kotiloiden suhteen alan olla aika tunteeton.

Vihdoin hyasinttinikin alkavat avautua. Viidesstä istutetusta sipulista yksi näyttää olevan pinkki, muut valkoisia. Olen aina pitänyt hyasinteista ja minusta niiden tuoksu kuuluu jouluun. Pääsiäisenä minulla oli messuilta ostettuja keltaisia hyasintteja, jotka tuoksuivat niin voimakkaasti, että päänsärkyä välttääkseni ne oli pakko siirtää etäämmälle. Ulos tuoksuja mahtuu ja iloiten toivotan nämäkin yksilöt tervetulleiksi puutarhaani.

Keltamo

Eilen tein ensimmäisen ISON rikkaruohokierroksen eli kuljin pitkin pihaa pitkävartinen rikkaruohovempain ja ämpäri käsissäni. Joitakin voikukkia, sitäkin useampia rönsyleinikkejä ja muutamia keltamoja lähti kukkapenkeistä kohti kompostia. Keltamo ilmestyi pihaamme muutama kesä sitten ja nyt se näyttää lähteneen leviämään, vaikka en anna sen kukkia - sen ensimmäisen kesän jälkeen. Silloin en nimittäin tuntenut kasvia ja ihastelin sen kauniinkeltaista kukintoa ja rehevänvihreitä lehtiä. Kun se sitten yltyi leviämään, kuin Elanto ennenvanhaan, annoin sille lähtöpassit. 

Lemmikki - Myosotis sylvatica - ilta-auringossa

Lemmikki on niinikään ilmestynyt pihaamme omia aikojaan. Näin alkukeväästä sen kasvusto on runsasta, mutta koska pidän kovasti lemmikin sinisistä kukista, annan sen rehottaa. Kukkimisvaiheen jälkeen lemmikki alkaa näyttää resuiselta ja silloin se lähtee helposti nyppäämällä - tullakseen jälleen seuraavana kesänä ilokseni.

Joskus sinne tänne leviävät kukat saattavat harmittaa ja niitä tulee kitkettyä pois. Kevätkaihonkukka kuuluu niihin kasveihin, joista tykkään vaikka väärässäkin paikassa. Tässä se on valloittanut pikkupuutarhan käytävän reunaa ja siinä saa kasvaakin, kunhan pysyy kuosissaan. Näin keväällä ja vielä alkukesästäkin sen kasvu on ihan maltillista, mutta loppukesästä voin jo tuostakin paikasta kiskaista kokonaisen kourallisen ja siirtää vaikka muualla kasvamaan. Kevätkaihonkukka on kyllä aivan erinomainen maanpeiteperenna, kaunis ja kestävä.

Punaherukkapensaat ovat jo nupullaan. Ilmeisesti ne eivät ole kovin hallanarkoja, sillä viime keväänä ajoitus oli samanlainen ja yöt aika kylmiä vielä ennen juhannustakin. Silti sato oli melkonen. Kaipa se riippuu tuon kukinnan vaiheesta, miten halla niihin puree?

Useamman vuoden ahkera kanttaaminen on tehnyt tehtävänsä. Enää nurmikko ei kykene saamaan yliotetta, vaikka puutarhuri välillä heittäytyisi laiskaksikin. Pari kertaa kesässä käyn hedelmäpuut ja kukkapenkit läpi. Hedelmäpuille ja marjapensaille olen säännöllisesti laittanut kasteltua sanomalehteä ja oksahaketta, joten rikkaruohoista ei enää vuosiin ole ollut juurikaan ongelmaa. Ja kuten huomaatte, myös pienet sipulikasvit löytävät paikkansa omenapuiden alustoilta. Yhden omenapuun alla kasvaa sipulikukkien lisäksi pikkutalviota. Istutin sitä kerran kokeeksi, mutta ehkä puiden alustat saavat mieluummin olla paljaita, koska haluan löytää pudonneet omenat helposti. Mitä syvemmälle kasvien joukkoon omenat putoavat, sen isompi kisa hedelmän syömisestä käydään matojen ja muiden ötököiden kanssa.

Enää ei mene montaa päivää siihen, kun tämä täti käynnistää nurmikonleikkurin kevään ensimmäisen kerran. Sammalen ja nurmikolle levinneiden sipulikukkien välistä alkaa jo nousta nurmikin. Paikoin ihan tanakasti. 

Kotkansiipiä täytyy käydä katsomassa ihan joka päivä, sillä niiden ulkomuoto muuttuu nopeasti. Pienestä ruskeasta kerästä on sukeutunut norjia vihreitä varsia, jotka kerivät itseään auki ilta-auringossa.

Taimia on ulkoilutettu muutamina päivinä ja pian lähestyy niiden siirto kasvariin. Viime vuonna vein tomaatit kasvariin toukokuun puolivälin tienoilla, vaikka yöt olivatkin useaan otteeseen melko kylmiä. Alkuun poltin kasvarissa lämpökynttilöitä ja sitten rahtasimme sinne auton sisätilalämmittimen. Tänä vuonna tilasin netistä lamppuöljyllä toimivan kasvihuonelämmittimen. Enpä tiedä sen tehokkuudesta, mutta ainakaan ei tarvitse viritellä sähköjohtoja jatkopiuhoineen läpi pihan.

Puutarha näyttää olevan kasvien lisäksi erinomainen kohde kaikenlaisille härpättimille. Kerrankin on etua siitä, että talossa on iso kellari. Mihinkä muualle moisten vempainten kanssa talvella joutuisi. Yritän kyllä olla hyvin maltillinen hankintojen suhteen. Paljon mainostetaan, mutta ihan kaikkea ei ole syytä mennä ostamaan. Puutarhan ja pihan sisustaminen on jo muutaman vuoden ajan suorastaan vyörynyt mediasta koteihimme. Joskus on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, onko kaikelle tilaa pihassamme ja löytyyko niille säilytystilaa talveksi? Onko ehkä etupäässä lämpimiin ja aurinkoisiin olosuhteisiin tarkoitetut tuotteet kertakäyttöisiä meidän vaihtelevissa säissämme? 

Pikkutalvio -Vinca minor

Siitä olen iloinen, että puutarhan laittaminen on lisääntynyt ja suosio näyttää vain kasvavan. Mikä sen mukavampaa, kuin touhuta kasvien kanssa ja nähdä monenlaiset ihmeet uudelleen ja uudelleen. Kun tietää, miten puutarhassa silmä ja sielu lepäävät, voi vain toivoa, että mahdollisimman moni saisi saman kokea.

Mukavaa keväistä viikonloppua kaikille ja oikein hyvää Äitienpäivää!

Samalla toivotan Intopiin, TaRan, Villa Verandan, Vaahteran lehden Leenan ja Johannan lämpimästi tervetulleiksi blogini pariin.