Sade - musiikkia puutarhurin korville

Sieltä se perjantaiaamun ilo saapuu, kesän odotetuin saderintama. Tai oikeastaan jo toinen, sillä keskiviikkona saimme esimakua taivaallisesta kastelusta. Vettä tuli ihan mukavasti, mutta janoinen puutarha ja puutarhuri toivoivat roppakaupalla lisää. Perjantai näyttää täyttäneen loputkin odotukset. Miten voikaan sateen ropina olla musiikkia kuivuudesta kärsivän puutarhurin omistajalle.

Mielenkiinnosta laadin itselleni säätilaston touko-heinäkuulta (heinäkuun viimeinen päivä puuttuu). Keräsin puutarhapäiväkirjaan merkitsemistäni säätiedoista kunkin päivän korkeimman lämpötilan. Useimmiten mittari on kivunnut korkeimmilleen iltapäivällä klo 14-15 aikaan. Nämä lukemat ovat siis meidän pohjoiskirkkonummelaisessa kylässä sijaitsevan kodin uudehkolla sääasemalla mitattuja.

Kesä 2018 oli varsin lämmin sekin, joskin silloin saimme enemmän vettä. Toki puutarha kärsi silloinkin melkoisesta kuivuudesta. Osittain kuivuutta lisäsi kunnan metsikön poistuminen, joka muutti tontin valaistus- ja tuuliolosuhteita merkittävästi. Sen jälkeen kasvit ovat hissukseen tottuneet. Joitakin varjoisempien olosuhteiden kasveja olen ymmärrettävästi menettänyt.

Heinäkuun viimeinen  päivä ei ehtinyt taulukkoon.

 

Kesän sateista on helppo tehdä yhteenveto, sillä omat sormet riittävät hyvin sadepäivien  laskemiseen.

Toukokuussa satoi kahdeksana päivänä, joista kolmena sen verran pitkään, että sademittariinkin jotain jäi.

Kesäkuussa satoi viitenä päivänä, joista kaksi kohtuulliseksi luokiteltavaa ja kastelevaa sadetta. Muut kolme olivat lähinnä ropauksia, joista ei luonnolle ja puutarhalle ollut liiemmin iloa.

Heinäkuu oli sateiden suhteen varsinainen rimanalitus. Viidestä sateesta kolme oli maksimissaan viiden minuutin kuuroja. Keskiviikon 28.7. sade sen sijaan oli musiikkia puutarhurin kuivuudessa kärvisteleville korville. Perjantaina 30.7. koko päivän toinen toisensa jälkeen puutarhamme yli vyöryneet kuurot palauttivat uskon siihen, että tästäkin kurimuksesta vielä noustaan.

Näin vähäsateista kesää ei meidän tontilla näinä asuinvuosina ole ollut. Lyhyistä hellekausista on selvinnyt helposti sadettamalla ja kastelukannuja kantamalla. Tänä kesänä ei kasvien vaatimaa vesimäärää ole millään jaksanut niille kantaa. On ollut pakko tehdä valintoja ja keskittyä kasvimaan ja ruukkukukkien sekä joistakin arimmista kasveista huolehtimiseen.

Asiantuntijoiden mukaan ämpärillinen vettä silloin toinen tällöin -kastelu lähinnä vaikeuttaa tilannetta. Liian vähäisellä vesimäärällä kasvit nostavat juurensa pintaan, jolloin ne kärsivät entistä enemmän, eivätkä selviä tulevista kuivista kausista. Syvälle ulottuvat kasvien juuret löytävät helpommin vähäisen kosteuden ja pärjäävät paremmin kuivuudessa. 

Olen todennut, ettei kannata harrastaa näennäiskastelua omaa oloaan helpottaakseen. Jatkossa on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota sellaisten kasvien hankkimiseen ja istuttamiseen, jotka pärjäävät kuivissakin olosuhteissa.

En edes uskalla ajatella, miten monta kasvia on jo jättänyt hyvästit puutarhalleni. Tai kuinka paljon menetyksiä tulen vielä näkemään, kun huonokuntoiset kasvit joutuvat taistelemaan selviytymisestä talven yli. Monta sitkeää kaveria seisoo yhä pää pystyssä ja jokunen sinnittelee uskollisesti rujompana. Voin olla heistä iloinen ja suunnata katseen tulevaan. Hyvä sekin, ettei puutarhani ole palanut poroksi tai kadonnut jättitulvan myötä kilometrien päähän. Ei siis syytä rypeä murheessa.

Hydrangea serrata ´Blue Bird´ - Safiirihortensia availee nuppujaan.

 

Sateesta onnellisia terveisiä ja mukavaa heinäkuun viimeistä päivää kaikille!

Heinäkuun loppu häämöttää

Hydrangea serrata ´Blue Bird´ - Safiirihortensia

Eräässä blogissa kehuttiin hortensioita. Yhdyn kehuihin täydestä sydämestä. Syyshortensiat ovat kauniita, kestäviä, helppohoitoisia ja pitkään kukkivia. Jopa vaikeaksi kasvatettavaksi mainittu safiirihortensia on selvinnyt tämän kesän kuivuudesta esimerkillisesti. Se aikoo jopa kukkia parin kukkarykelmän voimin.

Hydrangea serrata ´Blue Bird´ - Safiirihortensia

Toki olen safiirihortensiaani auttanut pitkien helleviikkojen ja sateettomuuden yli. Sen vieressä on reikäpohjainen ämpäri, jonka täytän säännöllisesti. Safiirihortensia on pieni, eikä siitä jättiä koskaan tulekaan. Sen kasvukorkeudeksi mainitaan 50-100 cm ja parhaiten se viihtyy puolivarjossa. 

Osa tämän hortensian oksista kuoli talvella, joten jouduin leikkaamaan sitä. Parhaiten se kukkii vanhoilla versoilla ja epäilenkin nuppujen tulleen  muutamiin edellisvuodesta selvinneisiin versoihin.

Hydrangea pan. 'Vanille Fraise' - Syyshortensia

Vuodesta 2013 puutarhassani asunut syyshortensia Vanille Fraise on kukkinut uskollisesti joka vuosi. Se on kasvattanut pitkän huiskeat oksat, jotka olivat alaosastaan varsin paljaat. Syyshortensiat kestävät leikkausta, joten päätin kokeilla, haaroittuuko Vanille Fraiseni enemmän leikkaamalla sen oksia matalammiksi. Kyllä haaroittuu. Jätin kokeeksi kaksi oksaa vähemmälle leikkaamiselle. Onnistuneeksi osoittautuneen kokeilun tuloksena hoidan ne ensi keväänä.

Kukintaan leikkaaminen ei vaikuttanut ollenkaan vähentävästi. Päinvastoin. Nuppuja on ihan jokaisen oksan kärjessä. Yleensäkin leikkaan syyshortensioitani aina varhaiskeväällä. Kukkivat kyllä leikkaamattakin, mutta kokemukseni mukaan leikkaamisen ansiosta kookkaammilla kukilla.

Echinacea purpurea - Punahattu ja nokkosperhonen

Perhosten runsaslukuinen lentely on jatkunut. Punahatulla vierailleen repalesiipisen nokkosperhosen lisäksi niitä on näkynyt joka päivä useita. Myös amiraalit ovat liittyneet joukkoon keveään. Kasvihuoneesta pelastin varovaisesti ulos neitoperhon. Ja edellisviikkojen tapaan sisältä on haavin avulla siirretty takaisin ulkoilmaan nokkosperhosia.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Syysvuokoissa on runsaasti nuppuja. Ensimmäinen kukkakin avautui viikonloppuna. Pullistuneista nupuista päätellen useat seuraavat ensimmäistä.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Kesäkuun alussa löysin Kiemurapenkistä syysvuokon siementaimen. Se oli vaarassa joutua kompostiin kanttausurkan melskeissä, joten kaivoin sen varovasti ylös ja siirsin väljempään paikkaan. En ole Kiemurapenkkiä kastellut käytännössä ollenkaan. Pikkuiselle taimelle annoin sentään alussa kasvuvettä. Ihmeen hyvin syysvuokot ovat jaksaneet. Ehkä apuna on penkin tiivis kasvusto. Väriminttu, syysasteri ja nuokkuluppiokin ovat rehevöityneet. Varmasti ne imevät maasta kosteutta, mutta myös suovat varjoa toinen toisilleen.

Viikonloppuna aurinko paistoi ja mittari näytti +23 astetta eli sää oli inhimmillinen ulkohommiin. Pergolan ja olopihan puupatiot öljysin jo toukokuussa. Sisäänkäynnin puutasojen ulkoasu on ollut parempi, mutta päätin vihdoin öljytä nekin. Nostin trallit kokonaan pois ja jätin ne vuorokaudeksi kuivumaan pystyasentoon. Samalla harjasin ja pesin pölyt pois niin lattialta kuin sisäänkäynnin terassilla olevasta tuoli-pöytä -ryhmästä. 

Vauhtiin päästyäni sidoin irikset lyhteiksi. Luvassa on sateita ja silloin irikset hakkautuvat käytäville. Kapeimmissa paikoissa ne myös lätsähtävät märkinä ohikulkijan säärille. Lyhteinä ne pysyvät pystyssä, kunnes myöhäissyksyllä leikkaan ne syötettäväksi hakettimen kitaan.

Viikolla ehdin putsata osan taloa kiertävistä kivituhkakäytävistä. Lauantaina ja sunnuntaina jatkoin hommaa. Ensin talon toinen pääty ja myöhemmin ns. makkarikäytävä ja sisäänkäynnin edusta. Laskin, että edellisestä kivituhkapinnoitteen uusimista on jo kymmenisen vuotta aikaa. Pian se on jälleen edessä, sillä paikoitellen maanrakennuskankaan päällä ei enää paljon kivituhkaa ole. 

Normaalisti haluan pitää käytävät siisteinä ja niitä tulee haravoitua useaan kertaan kesäkauden aikana. Tänä kesänä haravointi on jäänyt vähiin. Osin kuivuuden aiheuttaman pölyämisen ja osin laiskuuden vuoksi. Siksi myös rikat ja ruohot ovat päässeet ihan liikaa valtaamaan alaa.

Käytävien siistiminen oli hurjan pölyistä työtä. Pieni siivu jäi vielä myöhempään ajankohtaan. Lopputulosta katsellessa mieli oli tavattoman hyvä. Jälleen kerran tuli todistettua, että tekemättömät työt stressaavat suhteessa työn määrään huomattavan paljon. Kun sitten ryhtyy työsarkaa purkamaan, se käykin käden käänteessä.

Eryngium planum - Sinipiikkiputki

Edellisinä kesinä minulla on kasvanut sinipiikkiputkea parissa kolmessa eri paikassa. Tänä kesänä niitä ei näy. Paitsi yksi varsi ilmestyi punaherukkapensaan viereen, johon en taatusti ole sitä istuttanut. Taidan kaivaa kasvin ylös ja siirtää sen kukkapenkkiin, kunhan luvatut sateet ovat kostuttaneet maata riittävästi.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Löysin kelloköynnöksestä ensimmäiset nuput. Vielä menee tovi niiden aukeamiseen. Istutin kolmeen ruukkuun kolme kelloköynnöksen tainta kuhunkin. Kahdessa ruukussa kasvu on ollut rehevää, joskin korkeutta on tullut oudon hitaasti. Tai sitten pitkän kesän vuoksi olen itse kuukauden etuajassa ja kiirehdin mielessäni kelloköynnöksetkin jo elokuun lopun mittoihin. 

Kolmas ruukullinen kelloköynnöksiä asustaa talon seinustalla, kuten aiempinakin kesinä. Siinä kasvusto on yhtä hujoppia lukuunottamatta huomattavan matalaa. Osa lehdistä on myös kellastunut. Olisiko paahtavalla auringolla osuutensa?

Dahlia Cafe au Lait

Daalioista valkoinen Sneezy on kukkinut jo pidemmän aikaa. Vihdoin muhkea Cafe au Lait aukaisi ensimmäisen nuppunsa. Toinenkin on jo odottamassa vuoroaan. Kolmas, jonka nimi on juuri nyt kadoksissa, antaa odotuttaa itseään.

Loppuviikolle on luvattu sadetta, useammalle päivälle. Saatan käydä kuristamassa pari meteorologia, mikäli lupaukset eivät toteudu. 

Heinäkuu on hiipumassa kohti elokuuta. Eletään siis yhä kesässä.

Herätty kuumuuskoomasta

Salkoruusu on pörriäisten suosiossa

Tainnuttavat helteet hellittivät ja tilalle tuli virkistävä viileys. Iltaisin olen jopa kaivanut viikkojen paljasjalkaisuuden jälkeen sukat varpaita lämmittämään. Koen heränneeni kuumuuskoomasta, joka turrutti puutarhurin työhalut ja tainnutti hänet sohvannurkkaan dekkarin kera.

Puutarhan työvelka on lyhentynyt lähinnä kastelun osalta. Kaikki muu on saanut jäädä odottamaan viileämpiä säitä ja erityisesti kosteampia hetkiä. Ei siis minkäänlaisia uusien kasvien istutuksia eikä vanhojen siirtämistä. Mitäpä sitä kiduttaa kasveja, jotka jo muutenkin ovat henkitoreissaan.

Vasemmalla putsattu hiekkakäytävä, alaoikealla putsaamaton, yläoikealla heilurihara.

Talon ympäri kulkevat hiekkakäytävät ovat olleet luokattoman surkeassa kunnossa. Olen odottanut sateita, jotka kastelisivat niin käytävät kuin ympäristönkin. Silloin voisi kulkea tohottamassa hiekalla kasvavat rikat. Kukapa haluaisi sytyttää talonsa ja puutarhansa tuleen, eikä tulen käyttö metsäpalovaroituksen vuoksi ole luvallistakaan. Niinpä sateiden antaessa odottaa itseään kaivoin heiluriharan esiin ja lähdin käytäviä putsaamaan.

Parin tunnin aherruksella sain isohkon olopihalta talon päädyssä sijaitsevalle mattotelineelle ulottuvan alueen putsattua. Ensin muutaman neliön käsittely heiluriharalla, sitten rikkojen haravointi ja siirtäminen kottikärryihin. Sen jälkeen sama uudelleen. Näin etenin neliö neliöltä, kunnes mielestäni päivän urakka sai riittää ja loput jäädä seuraavaan kertaan. Ja  jäihän sitä, vaikka toisille jaettavaksi.

Clematis viticella Polis Spirit

Viime syksynä rakensimme Ukkokullan kanssa useimmille kärhöille uudet telineet. Silloin jouduin leikkaamaan isoksi kasvaneen Polish Spiritin matalaksi saadakseni sille telineen pystytettyä. Köynnös ei loukkaantunut, vaan venyy taas joka suuntaan.

Istutin kesällä 2017 Polish Spiritin viereen toisen kärhön, joka saattaa olla Dr. Ruppel. Luulin jo sen menettäneeni, sillä hänestä ei ole eloa näkynyt ei kuulunut. Muutama päivä sitten Polish Spiritiä tutkiessani huomasin tuen oikeassa reunassa isolehtisen kärhön, joka oli jo kiivennyt syreeniä pitkin korkealle. 

Syreeneistä on ollut tarkoitus leikata joitakin oksia, jotka ovat vuosia vyöryneet valoa kohti olopihan puolelle. Metsikön kaaduttua syreeneillä on nyt valoa myös toisella puolella ja ne ovatkin vähitellen alkaneet tuuheutua tasaisemmin.

 
Käytävähuollon jälkeen pysähdyin tiirailemaan, mitä oksia olisi syytä leikata. Huomasin ylhäällä jotain vaaleanpunaista ja hain tikkaat nähdäkseni paremmin. Voi olla Dr. Ruppel, tai sitten joku muu. Kukka on vielä sen verran supussa, enkä tikkailla keikkuen päässyt edes kovin lähelle nähdäkseni terälehtien sisälle. Nyt on ainakin varma, etten ihan lähiaikoina ryhdy syreeninoksia  napsimaan. En vaikka, kärhön ihaileminen on varsin vaikeaa pää kenossa tai 3-metristen tikkaiden nenästä käsin.

Kun oikein sopivasti itseni syreenipuskaan asettelin, löysin raon, josta saatoin nähdä kärhökukan maasta katsoen. Onko kenties muitakin kukkia tulossa? Saa nähdä. 

Joskus suunnittelin istuttavani kärhöjä omenapuiden alle, jotta ne kiipeilisivät värittämään hedelmäpuun oksistoa. Luovuin ajatuksesta, koska en halunnut ryhtyä kaivamaan istutuskuoppia omenapuiden juuristoon. Syreenissä kiipeilevää kärhöä katsellessani voin todeta, etten jatkossakaan suunnittele köynnöksiä lehteviin puihin. Kärhöt ansaitsevat ihan oman tukensa, jotta niitä pääsee ihailemaan ilman tikkaita ja viidakkotunnelmaa.

Neitoperho vatukassa

Useimpina vuosina perhosia saa odotella aivan kesän loppumetreille. Tänä vuonna perhosista on saanut nauttia aivan varhaiskeväästä alkaen. Perhosten runsaudesta on uutisoitu ja moni bloggaajakin on esitellyt lukuisia upeita perhoskuvia. Keltaisten ja valkoisten perhosten tankkaustaukoja liljoilla saan ihailla päivittäin keittiön pöydän ääressä itsekin ruokaillessa.

Nokkosperhosen mesitauko liljassa.

Nokkosperhosten joukkoon on viime aikoina liittynyt neitoperhoset ja herukkaperhoset. Keisarinviitta on vakiovieras jättiverbenalla. Suruvaipan olen nähnyt muutaman kerran illalla pyykkejä narulta hakiessani. Eipä ole ollut kameraa mukana, enkä tuskin olisi suruvaipan nopeaa paikasta toiseen siirtymistä ehtinyt kuvaamaankaan.

Metsänokiperhonen?

 

Ehdin jo jokin aika sitten Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan perhosjuttuun kommentoida, etten ole metsänokiperhosta nähnyt. Sitten sellainen lennähti oman pihan pallerolaukalle. Tovin jouduin kameran kanssa vierellä päivystämään saadakseni kuvan avonaisista siivistä. 

Minulla on jokunen luontokirja, myös kirja perhosista. Niistä on ollut paljon iloa lajien tunnistamisessa. Näin tietokoneen äärellä istuessa hyvä paikka lajitunnistamisessa on myös Luontoportti, jossa perhosistakin on erinomaisia kuvia ja runsaasti tietoa.

Picea glauca - Kartiovalkokuusi

Kuten kuvasta näkyy, kartiovalkokuuseni on hätää kärsimässä. Jouduin siirtämään sen parikymmentä vuotta sitten kunnallistekniikan saapumisen vuoksi. Silloin se selvisi siirrosta hyvin. Kuusessa on puolivälistä alkaen kaksi runkoa. Olen sitonut rungot kevyesti yhteen, sillä lumisateessa latvat ovat taipuneet vaarallisesti erilleen. Viikko sitten huomasin toisen puolikkaan menneen aivan ruskeaksi. Vaikea uskoa, että kuusi tuosta selviäisi. 

Kuusen sijainnin vuoksi puskanurkaksi nimeämäni alue on odottanut kohennusta. Siellä kasvaa pari norjanangervoa, juhannusruusu ja naapurista vyöryvää idänvirpiangervoa. Puskanurkkaa raivaamalla saisi tilaa vierasautopaikalle. Muutenkin paikka ansaitsisi päivitystä, mutta kuusen keskeisen sijainnin vuoksi olen antanut ideoiden muhia. Ehkä niiden kypsyminen on pian ajankohtaista.

Päivänpesän elämää -Katjan ämpärivinkki ahkerassa käytössä.

Kuivuudessa kärvistely alkaa jo olla loppuun kaluttu aihe. Minulle ja puutarhalleni tämän kesän ennätyspitkät helteet ja sateettomuus tulevat jäämään lujasti mieleen. Toukokuussa istuttamani revontuliatsalea (kuvassa ämpärin takana) on pysynyt hengissä pitkälti Päivänpesän elämää -blogin Katjan ämpärivinkin ansiosta. Samoin sen etupuolella olevan safiirihortensian reipas olemus. Kasteluletku jatko-osineenkaan ei kunnolla ylety alapihan takalaitaan. Ämpärivinkin löytymiseen saakka kannoin joka päivä 10 litran kannullisen vettä atsalealle. Silti se lotkotti lehtiään jo iltapäivällä. Reikäpohjaisen ämpärin ja vihdoin myös viilenneiden säiden johdosta atsalea näyttää jo huomattavasti kuvan olemusta pirteämmältä.

Kellarista löytyi valmiiksi pari reikäpohjaista ämpäriä. Tarvetta oli enemmänkin, joten pyysin Ukkokultaa poraamaan reikiä pariin muuhunkin ämpäriin. Rei'istä tuli vähän liian suuria. Viiden sijaan riittää varmasti kolme reikää ja kooltaan melko pieniä. Muuten ämpäri tyhjenee liian vauhdikkaasti, eikä vesi siten imeydy kasvin juurille vaan valuu kuivaa maan pintaa pitkin jonnekin kauemmas. 

Kriikunan nilaus

Kuva ei ole rusakkojen ruokailun jälkitilanteesta. Ihan itse kuorin pikkupuutarhan kriikunaa, sillä puu tekee tolkuttomasti juurivesoja laajalle alueelle. Olen läpeensä kyllästynyt nyhtämään pieniä taimia ympäri istutusalueita. Vahtikierroksia saa tehdä usein, sillä vähänkin suuremmaksi kasvettuaan juurivesan poistaminen vaatii lapiota. Aion käydä vielä tehostamassa kuorimista, sillä puukolla oli vaikea saada tyvestä asti kolmiosaista runkoa ympäriinsä paljaaksi. 

Kuoren poisto tulee tehdä puun kaatamista edeltävänä vuonna kesäkuun lopulla tai heinäkuussa. Kuorimisen pitäisi heikentää huomattavasti juurien kykyä tuottaa vesoja.

Pikkupuutarhan kriikuna on ollut kaunis keväällä kukkiessaan. Hedelmien poimiminen on hankalaa, sillä ahtaan paikan vuoksi tikkaita ei tahdo järkevästi saada pystytettyä ympäristön istutuksia vahingoittamatta. Lisäksi istutin kriikunan lähelle magnolian, joka ansaitsee tulla kunnolla nähdyksi. Lisäksi pikkupuutarhassa on ison marjakuusen lisäksi kaksi koristeomenapuuta, jotka ovat jo kasvaneet mukavasti ja tarjoavat lehvästöllään sopivaa varjostusta.

Alapihalla kasvaa kaksi kriikunaa, jotka nekin tuottavat juurivesoja. Siellä puiden ympärystän pääsee ajamaan ruohonleikkurilla, joten ongelma on tähän saakka hoitunut sillä.

Clematis Ville de Lyon

 
Ei tämä elämä ole pelkkää synkistelyä, vaikka puutarhani ränsistynyttä olemusta murheellisena katselenkin. Ilonaiheita löytyy. Yksi niistä on halvalla hankittu kärhö Ville de Lyon, joka on vakaasti päättänyt ryhtyä kukkimaan. Minulla oli Ville jo aiemmin, mutta se muutti pari vuotta sitten jonnekin muualle. Ei jättänyt osoitetta. Tämä kärhö asustaa lähellä sisäänkäyntiä ja saa porttiruukkuihin istutettujen kesäkukkien ansiosta riittävästi kastelua osakseen.

Markettipihalta tarttui mukaan 50 centin pelaguita. Eiköhän nuo ehdi vielä pulskistua.

Ehkä suomalaista ihmistä ei ole tarkoitettu toimimaan helteessä. Ainakin oma kroppa tuntuu vetristyneen ja ajatuskin kulkee taas vilkkaammin, kun mittarilukema pyörii +20 asteen molemmin puolin. Jatkaisikohan lauantaina käytäväputsausprojektia...

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Oman maan syötävää

Kurkku Cordoba 12.6.

 

Viikkojen helleputken jälkeen lämpömittari näyttää +21, mikä tuntuu suorastaan kylmältä. Voi siis vaihteeksi hyvällä omallatunnolla istahtaa tietokoneen ääreen sen sijaan, että kiikuttaisi kastelukannuja ympäri puutarhaa. On aika tehdä katsaus tämän kesän oman maan tuotoksiin.

Kurkku Sherba 12.6.

Tomaatit, kurkut ja paprikat muuttivat kasvihuoneeseen 11.5. Taimet olivat kasvaneet kellarissa isoiksi. Koleutta uhmaten otin lämmittämättömään kasvariin siirrossa riskin. Kasvien ympärille viritettyä tuplaharsotelttaa lämmitti muutamana ensimmäisenä yönä lisälämmitin. Hyvin meni niin tomaattien, kurkkujen kuin paprikoidenkin suhteen. Pian saatoin riisua harsot pois ja virittää Blumat-kastelujärjestelmän.

Kasvarin toisella seinustalla on kolmea erilaista kurkkua: 2 kpl Cordobaa, 1 kpl Sherbaa ja 1 kpl Baby F1. Sherbassa oli jo minikokoinen alku taimet kasvariin viedessäni. Pian kukintakilpaan ja kurkkujen tuottamiseen yhtyivät muutkin. Ensimmäiset kurkut söimme jo kesäkuun alussa. Satoa on tullut niin runsaasti, ettemme ole kaikkia millään ehtineet itse syömään. Kurkkuja on jaettu mm. lapsille.

Tomaattisatoa 30.6.

Ensimmäiset tomaatit alkoivat kypsymään kesäkuun lopulla. Sen jälkeen olen hakenut kasvarista kulhollisen säännöllisin välein. Varsinkin kirsikkatomaatit ovat niin herkullisia, että niitä napsii ihan ilokseen.

Kasvihuoneessani on kahdeksan eri lajiketta: Gardener's Delight, Supersweet, Tigerella, Rosella, Golden Sunrise, Yellow Pearshaped, Sungold ja Bumble Bee.

Edellisvuosien tapaan panostin pääasiassa kirsikkatomaatteihin, jotka viileämpinäkin kesinä ehtivät hyvin kypsyä. Kuluneiden viikkojen ylenmääräinen lämpö on saanut myös Tigerellan ja Golden Sunrisen kasvamaan isokokoisiksi ja kypsymään kunnolla.

Kastelun  kanssa on ollut tavallista enemmän säätämistä. Blumatia saa yleensäkin asennuksen jälkeen tarkkailla ja vääntää nupista, mutta nyt vielä enemmän. Muutamaan tomaattiin tuli latvamätää. Netissä sen sanotaan johtuvan kastelun epätasaisuudesta ja kalsiumin puutteesta. Niinpä kastelen tomaatit välillä suoraan kannulla, johon olen lisännyt tomaattilannoitetta. Se näyttäisi auttavan, sillä vähään aikaan ei latvamätäisiä yksilöitä ole ollut.

Alkukesästä olen tavannut käydä sulkemassa kasvihuoneen oven yöksi. Nyt öisin on ollut yhtä hikistä, kuin päivälläkin. Ovi on saanut olla ympäri vuorokauden auki. Olen ripustanut oven eteen harson, jonka kiinnitän illalla ovenkarmeihin nipsuilla kiinni. Näin naapurin kissa tai linnut eivät pääse kasvihuoneeseen.

Paprikaa minulla on Snacking Purplea, Lompardoa, pientä punaista Koralia ja kypsyessään keltaiseksi muuttuvaa Zazua. Varsinkin Koralia tulee runsaasti ja ensimmäinen niistä on jo saanut punaisen värin pintaansa.

Koralia ajattelin täyttää vuohenjuustolla ja säilöä liemeen joulupöytään laitettavaksi. Sen tyylisiä minipaprikoita olen ostanut kaupasta, siitä idea valmistaa niitä itse.

Jos kasvihuoneessa kaikki sujuu hyvin, kasvimaalla onkin sitten ongelmallisempaa. Olen laittanut sadettimen kasvimaata kastelemaan vähintään joka toinen päivä. Kurpitsoille olen antanut sen lisäksi vettä myös kastelukannulla. Lavakauluksissa multa kuivuu tosi nopeasti, kun aurinko paahtaa niihin päivästä toiseen.

Kesäkurpitsat ovat kukkineet huonosti, eikä sen vuoksi satoakaan ole paljon tullut. Juhannuksena sentään saimme muutaman pötkylän grillattavaksi ja salaattiin.

Spagettikurpitsa ei ilmeisesti tee ainuttakaan hedelmää. Sen sijaan Tom Fox kiemurtelee jo naapurilavaan ja kasvattaa neljää mollukkaa kupeessaan.

Salaatti ei meinannut itää ollenkaan. Kylvin sitä uudelleen, mutta hölmöyksissäni samaan lavaan, johon olin istuttanut esikasvatetut ruusukaalit. Mangoldi ponnisti itsensä ilmoille ruusukaalin viereltä, salaatti ei jaksanut kilpailla tilasta ja valosta.

Ruusukaalit olivat pitkään ehjälehtisiä ja komeita. Kuvittelin, että säästyin kaalin tuholaisilta. Olisi pitänyt uskoa viisaampia ja virittää ruusukaalille suojavarusteet. Nyt kaaliressukka alkaa olla varsin pitsilehtistä mallia.

Porkkanaa kylvin huhtikuussa isoon ruukkuun kasvihuoneeseen. Ruukun siirsin lämpimien ilmojen saavuttua ulos. Viikonloppuna päätin katsoa, miten porkkanat voivat ja kaivoin mullasta oheisen sadon. Hyviä ovat. Loput porkkanat kylvin tavalliseen tapaan omaan lavaansa. Ne saavat jatkaa kasvuaan.

Samaten perunaa kylvin huhtikuussa ruukkuun kasvihuoneeseen. Nostin ne mullasta juhannukseksi. Suurin osa oli pikkuruisia miniperunoita, hyviä kyllä. Toisen satsin perunoita laitoin myöhemmin isoon ruukkuun ulos. Saavat vielä jatkaa kasvuaan.

Herneitä kylvin yhden lavakauluksellisen. Keräsimme sadon viikko sitten ja söimme saman tien. Pakastettavaksi ei niin pienestä satsista millään jää, mutta pääasia onkin päästä napostelemaan ja maistelemaan itse kasvatettua. 

Kastelu kasvimaalla kesäkuun lopulla.

Sipuleista ei löytynyt yhtään ajantasaista kuvaa. Yllä olevassa, kuukauden takaisessa kuvassa valkosipulit näkyvät oikeassa yläreunassa. Niiden takana kasvaa tavallista sipulia. Valkosipulit ovat alkaneet kellastuttamaan alalehtiään, joka on merkki korjuukypsyydestä. Yleensä valkosipuli korjataan elo-syyskuun vaihteessa tai jopa myöhemmin. Tänä vuonna ei ehkä niin pitkälle nostoa kannata jättää. 

Tavallista sipulia olemme ottaneet sieltä täältä tarpeen mukaan.

Vadelmia olen kerännyt jo parin viikon ajan. Vadelma kypsyy vaiheittain, joten myös sen kerääminen sijoittuu pidemmälle ajanjaksolle. Yllättävän hyvän sadon kolmen metrin vatturivi antaa. Marjojen kokokin on kohtuullisen hyvä, mistä kiitos kuulunee kasvimaan ahkeralle kastelulle.

Valkoherukkapensas on koko päivän täydessä paisteessa, joten sen marjat alkoivat jo rapisemaan. Punaherukasta olin kerännyt muutaman litran eräänä hellepäivän iltana. Nyt nekin olivat jo täysin kypsiä ja oksat lakoontuivat sadon painosta maahan. Kuivuudesta huolimatta marjat olivat suuria ja meheviä. Kerätessä oli oltava helläkätinen, sillä kypsyyden vuoksi marjat irtosivat melkein itsestään ja rapisivat helposti maahan.

Sunnuntaina aloitin heti aamusta herukkaurakan. Lämmintä oli edelleen, mutta onneksi ei sentään kolmenkympin lukemia. Päätin kerätä kaikki herukat päivän aikana, jos vain suinkin jaksaisin. Lyhyttä ruokataukoa lukuunottamatta istuin useamman tunnin puskissa. Sain 30 litraa marjoja, joista kaksi kolmannesta keitin mehuksi ja kolmanneksen annoin veljenvaimolle.

Marjoja poimiessa kaksi kättä on tarpeen. Toisella voi nostaa oksaa ja toisella irrottaa marjoja. Seisaaltani kerätessä vieressäni on vanha palli, jonka päälle laitan marjaämpärin. Istuessa ämpäri on jalkojeni välissä. Vadelmapuskissa keksin laittaa maahan lyhtyjen ripustamiseen käytettävän metallikoukun ja siihen astian roikkumaan. Näin sain molemmat kädet vapaaksi ja koukkua oli helppo siirtää sopivalle etäisyydelle.

Kasvimaalla on oltava kasvamassa vatsantäytteen lisäksi myös silmäniloa. Samettikukka on erinomainen siihen tarkoitukseen. Vuosia sitten esikasvatin samettikukat, mutta nykyisin kylvän ne suoraan maahan. Hyvin ehtivät kukkaan ja tekevätkin sen näyttävästi.

Cosmos 'Velouette'

Joka vuosi varaan vähintään yhden lavakauluksen kesäkukille, yleensä kosmoksille. Niin myös tänä vuonna. Kosmosten kukintaa saa odottaa näin heinäkuulle, mutta sitten niistä riittääkin iloa pitkälle syksyyn. Kylvin neljää erilaista kosmosta: Velouette, Double Click Cranberries, Double Click ja Daydream. 

Cosmos 'Double Click Cranberries'

Kosmoskukat ovat kasvattaneet korkeat varret ja vähitellen latvuksien nuput alkavat avautua. Korkeiden varsien vuoksi kuvaaminen vaatii vähintäänkin varpailleen nousua.

Samassa lavakauluksessa kosmosten kanssa on yksi rivi villiporkkana Daraa. Se ei ole kasvanut kovin korkeaksi, eikä tule tänä vuonna kukkimaan. Aion siirtää Darat kukkapenkkiin, kunhan kaipaamani sateet saapuvat ja kostuttavat riittävästi maata. Tässä vaiheessa ei ole viisasta istuttaa kasveja paikkaan, joka olisi yksi kasteltava alue lisää.

Yrttejä varten säästämääni tilkkuun kasvimaan reunassa kylvinkin kesäkukkien siemeniä. Pussukallisen erivärisiä ruiskaunokkeja ja kehäkukkaa sekä samettikukkia. Samettikukista vain osa on itänyt. Ruiskukkien varret hortoilevat sinne tänne. Pörriäiset tykkäävät ruiskukista ja tomaatteja poimiessa onkin hauska kuunnella siivekkäiden kesämusisointia.

Viime kesänä niin ruiskukkaa kuin kosmoksiakin kasvoi yhdessä lavakauluksessa. Nyt kummankin siementaimia putkahtelee kasvimaan käytävillä. Kivituhkapinnan alla on tuhti maanrakennuskangas, joten taimet on helppo nipsaista pois, eivätkä ne myöskään kasva kovin suuriksi.

Ostin vain yhden pussillisen kehäkukan siemeniä. Kuvan Bronzed Beauty näyttää itse asiassa siemenpussin kuvassa huomattavasti värikkäämmältä ja kookkaammalta, mitä todellisuudessa. Nätti kyllä, mutta ehkä pienoinen pettymys odotuksiin nähden.

Siihen nähden, miten runsaasti kehäkukka tuottaa siemeniä, oli pussissa niitä todella vähän. Ajattelin vähäisen siemenmäärän johtuvan kukan erityisyydestä, mutta sama koski myös myöhemmin ostamiani ihan tavallisia kehäkukkia. Nyt pitääkin korjata omista kukista siemenet talteen, ettei näyttävämmän kehäkukkakasvuston saadakseen tarvitse ostaa nipputolkulla 10 siemenen pussukoita.

Tungosta aidalla 5.7.

Kesän aikana ei ole kovin usein tullut käytyä kävellen kylillä, jolloin matkamme yleensä alkaa puistikon halki. Jollen leikkaisi nurmikkoa  myös muutaman metrin osuudelta kunnan puolella, en ollenkaan tietäisi kasvieni uteliaasta levittäytymisestä aidan rakoihin. Villiviini nyt ilman muuta suikertelee pitkiäkin matkoja ja sen viherryksen näkee myös omalle puolelle. Sen sijaan harjaneilikoiden uteliaisuus näyttäytyy enemmän puistossa kulkijoille. Muutama sormustinkukkakin on kasvattanut vartensa aidan raoista vapauteen. Samoin tulikuusaman kukintaa piti käydä ihastelemassa aidan ulkopuolelta.

Acer tataricum subsp. ginnala - Mongolianvaahtera 5.7.

Hiidenmäen puutarhassa -blogin Minna laittoi jokin aika sitten kuvan mongolianvaahteran kauniista "nenistä". Kiitos hänelle muistutuksesta, sillä olin täysin unohtanut käydä tsekkaamassa kunnan rajamme tuntumaan istuttamien mongolianvaahteroiden tilanteen. Löytyihän niistäkin muutama punasäväyinen nenä. Kolmesta mongolianvaahterasta kaksi on selvinnyt hyvin kasvuun. Yksi on kyllä elossa, mutta aika huonossa hapessa. Olen käynyt kitkemässä rikkaruohot pikkupuiden tyveltä, jotta niiden ei tarvitse ihan kaikesta energiasta muiden kanssa tapella. 

Lonicera x brownii `Dropmore Scarlet' - Tulikuusama 26.6.

Laitanpa tähän loppuun vielä kuvan tulikuusaman kukasta. Ostin köynnöksen kesällä 2017 halpamarketista neljä kympillä -tarjouksena. Tulikuusama on kukkinut joka kesä, niin myös tänä vuonna.

Dianthus barbatus - Harjaneilikka

Saimme juuri viiden minuutin sateen, toinen samanlainen viikon sisällä. Kiiruhdin turhaan hakemaan pyykkejä narulta, sillä edes itse en kastunut. Taivaanrannassa on taas mustien pilvien rintama. Kunpa ne antaisivat useamman tunnin sateen puutarhalleni.

Tulipa taas pitkä tarina. Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun saakka.
Mukavaa viikon jatkoa kaikille!