Heinäkuun loppu häämöttää

Hydrangea serrata ´Blue Bird´ - Safiirihortensia

Eräässä blogissa kehuttiin hortensioita. Yhdyn kehuihin täydestä sydämestä. Syyshortensiat ovat kauniita, kestäviä, helppohoitoisia ja pitkään kukkivia. Jopa vaikeaksi kasvatettavaksi mainittu safiirihortensia on selvinnyt tämän kesän kuivuudesta esimerkillisesti. Se aikoo jopa kukkia parin kukkarykelmän voimin.

Hydrangea serrata ´Blue Bird´ - Safiirihortensia

Toki olen safiirihortensiaani auttanut pitkien helleviikkojen ja sateettomuuden yli. Sen vieressä on reikäpohjainen ämpäri, jonka täytän säännöllisesti. Safiirihortensia on pieni, eikä siitä jättiä koskaan tulekaan. Sen kasvukorkeudeksi mainitaan 50-100 cm ja parhaiten se viihtyy puolivarjossa. 

Osa tämän hortensian oksista kuoli talvella, joten jouduin leikkaamaan sitä. Parhaiten se kukkii vanhoilla versoilla ja epäilenkin nuppujen tulleen  muutamiin edellisvuodesta selvinneisiin versoihin.

Hydrangea pan. 'Vanille Fraise' - Syyshortensia

Vuodesta 2013 puutarhassani asunut syyshortensia Vanille Fraise on kukkinut uskollisesti joka vuosi. Se on kasvattanut pitkän huiskeat oksat, jotka olivat alaosastaan varsin paljaat. Syyshortensiat kestävät leikkausta, joten päätin kokeilla, haaroittuuko Vanille Fraiseni enemmän leikkaamalla sen oksia matalammiksi. Kyllä haaroittuu. Jätin kokeeksi kaksi oksaa vähemmälle leikkaamiselle. Onnistuneeksi osoittautuneen kokeilun tuloksena hoidan ne ensi keväänä.

Kukintaan leikkaaminen ei vaikuttanut ollenkaan vähentävästi. Päinvastoin. Nuppuja on ihan jokaisen oksan kärjessä. Yleensäkin leikkaan syyshortensioitani aina varhaiskeväällä. Kukkivat kyllä leikkaamattakin, mutta kokemukseni mukaan leikkaamisen ansiosta kookkaammilla kukilla.

Echinacea purpurea - Punahattu ja nokkosperhonen

Perhosten runsaslukuinen lentely on jatkunut. Punahatulla vierailleen repalesiipisen nokkosperhosen lisäksi niitä on näkynyt joka päivä useita. Myös amiraalit ovat liittyneet joukkoon keveään. Kasvihuoneesta pelastin varovaisesti ulos neitoperhon. Ja edellisviikkojen tapaan sisältä on haavin avulla siirretty takaisin ulkoilmaan nokkosperhosia.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Syysvuokoissa on runsaasti nuppuja. Ensimmäinen kukkakin avautui viikonloppuna. Pullistuneista nupuista päätellen useat seuraavat ensimmäistä.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Kesäkuun alussa löysin Kiemurapenkistä syysvuokon siementaimen. Se oli vaarassa joutua kompostiin kanttausurkan melskeissä, joten kaivoin sen varovasti ylös ja siirsin väljempään paikkaan. En ole Kiemurapenkkiä kastellut käytännössä ollenkaan. Pikkuiselle taimelle annoin sentään alussa kasvuvettä. Ihmeen hyvin syysvuokot ovat jaksaneet. Ehkä apuna on penkin tiivis kasvusto. Väriminttu, syysasteri ja nuokkuluppiokin ovat rehevöityneet. Varmasti ne imevät maasta kosteutta, mutta myös suovat varjoa toinen toisilleen.

Viikonloppuna aurinko paistoi ja mittari näytti +23 astetta eli sää oli inhimmillinen ulkohommiin. Pergolan ja olopihan puupatiot öljysin jo toukokuussa. Sisäänkäynnin puutasojen ulkoasu on ollut parempi, mutta päätin vihdoin öljytä nekin. Nostin trallit kokonaan pois ja jätin ne vuorokaudeksi kuivumaan pystyasentoon. Samalla harjasin ja pesin pölyt pois niin lattialta kuin sisäänkäynnin terassilla olevasta tuoli-pöytä -ryhmästä. 

Vauhtiin päästyäni sidoin irikset lyhteiksi. Luvassa on sateita ja silloin irikset hakkautuvat käytäville. Kapeimmissa paikoissa ne myös lätsähtävät märkinä ohikulkijan säärille. Lyhteinä ne pysyvät pystyssä, kunnes myöhäissyksyllä leikkaan ne syötettäväksi hakettimen kitaan.

Viikolla ehdin putsata osan taloa kiertävistä kivituhkakäytävistä. Lauantaina ja sunnuntaina jatkoin hommaa. Ensin talon toinen pääty ja myöhemmin ns. makkarikäytävä ja sisäänkäynnin edusta. Laskin, että edellisestä kivituhkapinnoitteen uusimista on jo kymmenisen vuotta aikaa. Pian se on jälleen edessä, sillä paikoitellen maanrakennuskankaan päällä ei enää paljon kivituhkaa ole. 

Normaalisti haluan pitää käytävät siisteinä ja niitä tulee haravoitua useaan kertaan kesäkauden aikana. Tänä kesänä haravointi on jäänyt vähiin. Osin kuivuuden aiheuttaman pölyämisen ja osin laiskuuden vuoksi. Siksi myös rikat ja ruohot ovat päässeet ihan liikaa valtaamaan alaa.

Käytävien siistiminen oli hurjan pölyistä työtä. Pieni siivu jäi vielä myöhempään ajankohtaan. Lopputulosta katsellessa mieli oli tavattoman hyvä. Jälleen kerran tuli todistettua, että tekemättömät työt stressaavat suhteessa työn määrään huomattavan paljon. Kun sitten ryhtyy työsarkaa purkamaan, se käykin käden käänteessä.

Eryngium planum - Sinipiikkiputki

Edellisinä kesinä minulla on kasvanut sinipiikkiputkea parissa kolmessa eri paikassa. Tänä kesänä niitä ei näy. Paitsi yksi varsi ilmestyi punaherukkapensaan viereen, johon en taatusti ole sitä istuttanut. Taidan kaivaa kasvin ylös ja siirtää sen kukkapenkkiin, kunhan luvatut sateet ovat kostuttaneet maata riittävästi.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Löysin kelloköynnöksestä ensimmäiset nuput. Vielä menee tovi niiden aukeamiseen. Istutin kolmeen ruukkuun kolme kelloköynnöksen tainta kuhunkin. Kahdessa ruukussa kasvu on ollut rehevää, joskin korkeutta on tullut oudon hitaasti. Tai sitten pitkän kesän vuoksi olen itse kuukauden etuajassa ja kiirehdin mielessäni kelloköynnöksetkin jo elokuun lopun mittoihin. 

Kolmas ruukullinen kelloköynnöksiä asustaa talon seinustalla, kuten aiempinakin kesinä. Siinä kasvusto on yhtä hujoppia lukuunottamatta huomattavan matalaa. Osa lehdistä on myös kellastunut. Olisiko paahtavalla auringolla osuutensa?

Dahlia Cafe au Lait

Daalioista valkoinen Sneezy on kukkinut jo pidemmän aikaa. Vihdoin muhkea Cafe au Lait aukaisi ensimmäisen nuppunsa. Toinenkin on jo odottamassa vuoroaan. Kolmas, jonka nimi on juuri nyt kadoksissa, antaa odotuttaa itseään.

Loppuviikolle on luvattu sadetta, useammalle päivälle. Saatan käydä kuristamassa pari meteorologia, mikäli lupaukset eivät toteudu. 

Heinäkuu on hiipumassa kohti elokuuta. Eletään siis yhä kesässä.