Oman maan syötävää

Kurkku Cordoba 12.6.

 

Viikkojen helleputken jälkeen lämpömittari näyttää +21, mikä tuntuu suorastaan kylmältä. Voi siis vaihteeksi hyvällä omallatunnolla istahtaa tietokoneen ääreen sen sijaan, että kiikuttaisi kastelukannuja ympäri puutarhaa. On aika tehdä katsaus tämän kesän oman maan tuotoksiin.

Kurkku Sherba 12.6.

Tomaatit, kurkut ja paprikat muuttivat kasvihuoneeseen 11.5. Taimet olivat kasvaneet kellarissa isoiksi. Koleutta uhmaten otin lämmittämättömään kasvariin siirrossa riskin. Kasvien ympärille viritettyä tuplaharsotelttaa lämmitti muutamana ensimmäisenä yönä lisälämmitin. Hyvin meni niin tomaattien, kurkkujen kuin paprikoidenkin suhteen. Pian saatoin riisua harsot pois ja virittää Blumat-kastelujärjestelmän.

Kasvarin toisella seinustalla on kolmea erilaista kurkkua: 2 kpl Cordobaa, 1 kpl Sherbaa ja 1 kpl Baby F1. Sherbassa oli jo minikokoinen alku taimet kasvariin viedessäni. Pian kukintakilpaan ja kurkkujen tuottamiseen yhtyivät muutkin. Ensimmäiset kurkut söimme jo kesäkuun alussa. Satoa on tullut niin runsaasti, ettemme ole kaikkia millään ehtineet itse syömään. Kurkkuja on jaettu mm. lapsille.

Tomaattisatoa 30.6.

Ensimmäiset tomaatit alkoivat kypsymään kesäkuun lopulla. Sen jälkeen olen hakenut kasvarista kulhollisen säännöllisin välein. Varsinkin kirsikkatomaatit ovat niin herkullisia, että niitä napsii ihan ilokseen.

Kasvihuoneessani on kahdeksan eri lajiketta: Gardener's Delight, Supersweet, Tigerella, Rosella, Golden Sunrise, Yellow Pearshaped, Sungold ja Bumble Bee.

Edellisvuosien tapaan panostin pääasiassa kirsikkatomaatteihin, jotka viileämpinäkin kesinä ehtivät hyvin kypsyä. Kuluneiden viikkojen ylenmääräinen lämpö on saanut myös Tigerellan ja Golden Sunrisen kasvamaan isokokoisiksi ja kypsymään kunnolla.

Kastelun  kanssa on ollut tavallista enemmän säätämistä. Blumatia saa yleensäkin asennuksen jälkeen tarkkailla ja vääntää nupista, mutta nyt vielä enemmän. Muutamaan tomaattiin tuli latvamätää. Netissä sen sanotaan johtuvan kastelun epätasaisuudesta ja kalsiumin puutteesta. Niinpä kastelen tomaatit välillä suoraan kannulla, johon olen lisännyt tomaattilannoitetta. Se näyttäisi auttavan, sillä vähään aikaan ei latvamätäisiä yksilöitä ole ollut.

Alkukesästä olen tavannut käydä sulkemassa kasvihuoneen oven yöksi. Nyt öisin on ollut yhtä hikistä, kuin päivälläkin. Ovi on saanut olla ympäri vuorokauden auki. Olen ripustanut oven eteen harson, jonka kiinnitän illalla ovenkarmeihin nipsuilla kiinni. Näin naapurin kissa tai linnut eivät pääse kasvihuoneeseen.

Paprikaa minulla on Snacking Purplea, Lompardoa, pientä punaista Koralia ja kypsyessään keltaiseksi muuttuvaa Zazua. Varsinkin Koralia tulee runsaasti ja ensimmäinen niistä on jo saanut punaisen värin pintaansa.

Koralia ajattelin täyttää vuohenjuustolla ja säilöä liemeen joulupöytään laitettavaksi. Sen tyylisiä minipaprikoita olen ostanut kaupasta, siitä idea valmistaa niitä itse.

Jos kasvihuoneessa kaikki sujuu hyvin, kasvimaalla onkin sitten ongelmallisempaa. Olen laittanut sadettimen kasvimaata kastelemaan vähintään joka toinen päivä. Kurpitsoille olen antanut sen lisäksi vettä myös kastelukannulla. Lavakauluksissa multa kuivuu tosi nopeasti, kun aurinko paahtaa niihin päivästä toiseen.

Kesäkurpitsat ovat kukkineet huonosti, eikä sen vuoksi satoakaan ole paljon tullut. Juhannuksena sentään saimme muutaman pötkylän grillattavaksi ja salaattiin.

Spagettikurpitsa ei ilmeisesti tee ainuttakaan hedelmää. Sen sijaan Tom Fox kiemurtelee jo naapurilavaan ja kasvattaa neljää mollukkaa kupeessaan.

Salaatti ei meinannut itää ollenkaan. Kylvin sitä uudelleen, mutta hölmöyksissäni samaan lavaan, johon olin istuttanut esikasvatetut ruusukaalit. Mangoldi ponnisti itsensä ilmoille ruusukaalin viereltä, salaatti ei jaksanut kilpailla tilasta ja valosta.

Ruusukaalit olivat pitkään ehjälehtisiä ja komeita. Kuvittelin, että säästyin kaalin tuholaisilta. Olisi pitänyt uskoa viisaampia ja virittää ruusukaalille suojavarusteet. Nyt kaaliressukka alkaa olla varsin pitsilehtistä mallia.

Porkkanaa kylvin huhtikuussa isoon ruukkuun kasvihuoneeseen. Ruukun siirsin lämpimien ilmojen saavuttua ulos. Viikonloppuna päätin katsoa, miten porkkanat voivat ja kaivoin mullasta oheisen sadon. Hyviä ovat. Loput porkkanat kylvin tavalliseen tapaan omaan lavaansa. Ne saavat jatkaa kasvuaan.

Samaten perunaa kylvin huhtikuussa ruukkuun kasvihuoneeseen. Nostin ne mullasta juhannukseksi. Suurin osa oli pikkuruisia miniperunoita, hyviä kyllä. Toisen satsin perunoita laitoin myöhemmin isoon ruukkuun ulos. Saavat vielä jatkaa kasvuaan.

Herneitä kylvin yhden lavakauluksellisen. Keräsimme sadon viikko sitten ja söimme saman tien. Pakastettavaksi ei niin pienestä satsista millään jää, mutta pääasia onkin päästä napostelemaan ja maistelemaan itse kasvatettua. 

Kastelu kasvimaalla kesäkuun lopulla.

Sipuleista ei löytynyt yhtään ajantasaista kuvaa. Yllä olevassa, kuukauden takaisessa kuvassa valkosipulit näkyvät oikeassa yläreunassa. Niiden takana kasvaa tavallista sipulia. Valkosipulit ovat alkaneet kellastuttamaan alalehtiään, joka on merkki korjuukypsyydestä. Yleensä valkosipuli korjataan elo-syyskuun vaihteessa tai jopa myöhemmin. Tänä vuonna ei ehkä niin pitkälle nostoa kannata jättää. 

Tavallista sipulia olemme ottaneet sieltä täältä tarpeen mukaan.

Vadelmia olen kerännyt jo parin viikon ajan. Vadelma kypsyy vaiheittain, joten myös sen kerääminen sijoittuu pidemmälle ajanjaksolle. Yllättävän hyvän sadon kolmen metrin vatturivi antaa. Marjojen kokokin on kohtuullisen hyvä, mistä kiitos kuulunee kasvimaan ahkeralle kastelulle.

Valkoherukkapensas on koko päivän täydessä paisteessa, joten sen marjat alkoivat jo rapisemaan. Punaherukasta olin kerännyt muutaman litran eräänä hellepäivän iltana. Nyt nekin olivat jo täysin kypsiä ja oksat lakoontuivat sadon painosta maahan. Kuivuudesta huolimatta marjat olivat suuria ja meheviä. Kerätessä oli oltava helläkätinen, sillä kypsyyden vuoksi marjat irtosivat melkein itsestään ja rapisivat helposti maahan.

Sunnuntaina aloitin heti aamusta herukkaurakan. Lämmintä oli edelleen, mutta onneksi ei sentään kolmenkympin lukemia. Päätin kerätä kaikki herukat päivän aikana, jos vain suinkin jaksaisin. Lyhyttä ruokataukoa lukuunottamatta istuin useamman tunnin puskissa. Sain 30 litraa marjoja, joista kaksi kolmannesta keitin mehuksi ja kolmanneksen annoin veljenvaimolle.

Marjoja poimiessa kaksi kättä on tarpeen. Toisella voi nostaa oksaa ja toisella irrottaa marjoja. Seisaaltani kerätessä vieressäni on vanha palli, jonka päälle laitan marjaämpärin. Istuessa ämpäri on jalkojeni välissä. Vadelmapuskissa keksin laittaa maahan lyhtyjen ripustamiseen käytettävän metallikoukun ja siihen astian roikkumaan. Näin sain molemmat kädet vapaaksi ja koukkua oli helppo siirtää sopivalle etäisyydelle.

Kasvimaalla on oltava kasvamassa vatsantäytteen lisäksi myös silmäniloa. Samettikukka on erinomainen siihen tarkoitukseen. Vuosia sitten esikasvatin samettikukat, mutta nykyisin kylvän ne suoraan maahan. Hyvin ehtivät kukkaan ja tekevätkin sen näyttävästi.

Cosmos 'Velouette'

Joka vuosi varaan vähintään yhden lavakauluksen kesäkukille, yleensä kosmoksille. Niin myös tänä vuonna. Kosmosten kukintaa saa odottaa näin heinäkuulle, mutta sitten niistä riittääkin iloa pitkälle syksyyn. Kylvin neljää erilaista kosmosta: Velouette, Double Click Cranberries, Double Click ja Daydream. 

Cosmos 'Double Click Cranberries'

Kosmoskukat ovat kasvattaneet korkeat varret ja vähitellen latvuksien nuput alkavat avautua. Korkeiden varsien vuoksi kuvaaminen vaatii vähintäänkin varpailleen nousua.

Samassa lavakauluksessa kosmosten kanssa on yksi rivi villiporkkana Daraa. Se ei ole kasvanut kovin korkeaksi, eikä tule tänä vuonna kukkimaan. Aion siirtää Darat kukkapenkkiin, kunhan kaipaamani sateet saapuvat ja kostuttavat riittävästi maata. Tässä vaiheessa ei ole viisasta istuttaa kasveja paikkaan, joka olisi yksi kasteltava alue lisää.

Yrttejä varten säästämääni tilkkuun kasvimaan reunassa kylvinkin kesäkukkien siemeniä. Pussukallisen erivärisiä ruiskaunokkeja ja kehäkukkaa sekä samettikukkia. Samettikukista vain osa on itänyt. Ruiskukkien varret hortoilevat sinne tänne. Pörriäiset tykkäävät ruiskukista ja tomaatteja poimiessa onkin hauska kuunnella siivekkäiden kesämusisointia.

Viime kesänä niin ruiskukkaa kuin kosmoksiakin kasvoi yhdessä lavakauluksessa. Nyt kummankin siementaimia putkahtelee kasvimaan käytävillä. Kivituhkapinnan alla on tuhti maanrakennuskangas, joten taimet on helppo nipsaista pois, eivätkä ne myöskään kasva kovin suuriksi.

Ostin vain yhden pussillisen kehäkukan siemeniä. Kuvan Bronzed Beauty näyttää itse asiassa siemenpussin kuvassa huomattavasti värikkäämmältä ja kookkaammalta, mitä todellisuudessa. Nätti kyllä, mutta ehkä pienoinen pettymys odotuksiin nähden.

Siihen nähden, miten runsaasti kehäkukka tuottaa siemeniä, oli pussissa niitä todella vähän. Ajattelin vähäisen siemenmäärän johtuvan kukan erityisyydestä, mutta sama koski myös myöhemmin ostamiani ihan tavallisia kehäkukkia. Nyt pitääkin korjata omista kukista siemenet talteen, ettei näyttävämmän kehäkukkakasvuston saadakseen tarvitse ostaa nipputolkulla 10 siemenen pussukoita.

Tungosta aidalla 5.7.

Kesän aikana ei ole kovin usein tullut käytyä kävellen kylillä, jolloin matkamme yleensä alkaa puistikon halki. Jollen leikkaisi nurmikkoa  myös muutaman metrin osuudelta kunnan puolella, en ollenkaan tietäisi kasvieni uteliaasta levittäytymisestä aidan rakoihin. Villiviini nyt ilman muuta suikertelee pitkiäkin matkoja ja sen viherryksen näkee myös omalle puolelle. Sen sijaan harjaneilikoiden uteliaisuus näyttäytyy enemmän puistossa kulkijoille. Muutama sormustinkukkakin on kasvattanut vartensa aidan raoista vapauteen. Samoin tulikuusaman kukintaa piti käydä ihastelemassa aidan ulkopuolelta.

Acer tataricum subsp. ginnala - Mongolianvaahtera 5.7.

Hiidenmäen puutarhassa -blogin Minna laittoi jokin aika sitten kuvan mongolianvaahteran kauniista "nenistä". Kiitos hänelle muistutuksesta, sillä olin täysin unohtanut käydä tsekkaamassa kunnan rajamme tuntumaan istuttamien mongolianvaahteroiden tilanteen. Löytyihän niistäkin muutama punasäväyinen nenä. Kolmesta mongolianvaahterasta kaksi on selvinnyt hyvin kasvuun. Yksi on kyllä elossa, mutta aika huonossa hapessa. Olen käynyt kitkemässä rikkaruohot pikkupuiden tyveltä, jotta niiden ei tarvitse ihan kaikesta energiasta muiden kanssa tapella. 

Lonicera x brownii `Dropmore Scarlet' - Tulikuusama 26.6.

Laitanpa tähän loppuun vielä kuvan tulikuusaman kukasta. Ostin köynnöksen kesällä 2017 halpamarketista neljä kympillä -tarjouksena. Tulikuusama on kukkinut joka kesä, niin myös tänä vuonna.

Dianthus barbatus - Harjaneilikka

Saimme juuri viiden minuutin sateen, toinen samanlainen viikon sisällä. Kiiruhdin turhaan hakemaan pyykkejä narulta, sillä edes itse en kastunut. Taivaanrannassa on taas mustien pilvien rintama. Kunpa ne antaisivat useamman tunnin sateen puutarhalleni.

Tulipa taas pitkä tarina. Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun saakka.
Mukavaa viikon jatkoa kaikille!