Siistimistä sateiden välissä

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

 

Ulkona oleminen on viime aikoina jäänyt vähiin. Täällä Uudellamaalla vettä on tullut yli oman tarpeen. Tulee taivaan täydeltä parhaillaankin (torstai-iltapäivällä). Säätiedotukset ovat pitäneet kutinsa. Luvattiin jopa 50 mm yhden päivän aikana ja se on toteutunut maksimaalisesti. Olen tyhjentänyt reunoja myöten lainehtivan 40 mm:n sademittarin päivittäin.

Daucus carota 'Dara' - Villiporkkana

Jättiverbenan kanssa minulla kasvoi samassa ruukussa villiporkkana Daraa. Ne siirsin maahan. Huomasin, että keväällä yhteen viljelylaatikkoon kylvämäni Dara on aloittanut kukintansa. Sillekin täytyy keksiä pysyvämpi asuinsija jossain päin puutarhaa.

Sedum-risteymä - Komeamaksaruoho 'Carl'

Istutin toukokuussa alapihan Ovaalipenkkiin komeamaksaruoho Carlia. Jostain syystä nimenomaan tuossa paikassa kasvit kärsivät kuivuudesta erityisen paljon. Niin myös Carl, joka on jäänyt melko matalaksi. Kukatkin ovat pienet ja hailakat, vaikka niiden pitäisi olla tumman aniliininpunaiset. Varretkaan eivät ole luvatun punaiset. Joko hän ei kykene näyttämään parastaan tai on jälleen "viljami vaihdokas". Annan hänelle aikaa ja rauhaa kotiutua. Tsekataan tilanne uudelleen ensi kesänä.

Mehitähti

Mehitähtiin olen tykästynyt. Ostin niitäkin useamman uuden toukokuussa. Viettivät kesän ruukuissa ja siirsin ne vasta elokuun alussa Oikearinteeseen. Kaupoissa mehitähdistä puuttuu usein tarkat nimet. Saattaa olla vain lappu Sempervivum, vaikka monenlaista löytyy kattomehitähdistä parta- ja marmorimehitähtiin.

Oikearinne

Olen koonnut mehitähtiä Oikearinteeseen. Tänä vuonna ne kukkivat aika hienosti, eikä mikään mehitähti kuollut kukinnan jälkeen. Kukkavanan kellahtaessa kumoon otin sen varovasti pois ja itse kasvi jatkoi elämäänsä hyvin tyytyväisen näköisenä.

Oikearinne on hiekkapohjainen paahdepaikka. Mehitähtien välissä olevat kivet toimivat jalansijoina, kun välillä täytyy käydä nyhtämässä pois ylhäältä maanvaltausta yrittäviä ahomansikoita. Ei minulla ole mitään ahomansikoita vastaan, mutta en halua niiden kietovan mehitähtiä pauloihinsa.

Nuokkuluppio ja ruusumalva Allaspenkissä

Joka kesä jotkut kasvit vievät huomion näyttävällä kasvulla ja kukinnalla. Toisina kesinä samaiset kasvit saattavat olla vaatimattomia taka-alan eläjiä. Nuokkuluppiota minulla on alapihan Kiemurapenkissä ja olopihan Allaspenkissä. Eipä ole ollut niille suotuisa kesä. Kummassakin paikassa lehdistö rönöttää pitkin pituuttaan muiden kasvien kiusana. Pitkäksi venähtäneiden varsien päähän ilmestyneet nuput ovat auenneet ja muuttuneet ruskeiksi salamavauhtia. Suttuisen rentoilun vuoksi Kiemurapenkin nuokkuluppio on saanut häätöilmoituksen, kunhan ehdin lapion varteen tarttua. Sen jälkeen onkin keksittävä joku ryhdikkäämpi kasvi tilalle.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnöksen kukinta on ollut edelliskesiä vaatimattomampaa. Nuppuja on kyllä runsaasti. Aika näyttää, ehtivätkö avautumaan. Osaako joku sanoa, miksi kelloköynnös tekee useimmat kukkansa yläilmoihin? Niitä on ihailtava niska kenossa ja kuvaaminenkin sujuisi helpommin tikkaiden avulla.

Pergolan sisäänkäynnin molemmin puolin kasvaa ruukuissa kelloköynnökset. Ne kiipeilevät jo valokatteen alla. Kasvu on selvästi hillitympää, kuin esimerkiksi viime kesänä. Talon seinustalla, riipputuolin takana näkyvä kelloköynnös on jäänyt kavereitaan matalammaksi, eikä siinä ole ainuttakaan nuppua. Jatkossa en sinne kelloköynnöstä laita lainkaan. Sisäänkäynnissä kelloköynnökset ovat kiva viherryskeino kesäksi.

Minua on jo pitkään häirinnyt Pikkupuutarhan ison kiven taakse levittäytyvä lumimarja. En halua sen peittävän kauniisti sammaloitunutta kiveä. Tämän kesän oikopolkumaniassani kaivoin kiven takareunasta lumimarjan juuret pois niin hyvin, kuin vain sain. Siirsin parhaan multakerroksen muille kasveille, laitoin maan päälle paksun kerroksen pahvia ja pinnaksi kuorikatetta. Näin kivi on paremmin näkyvissä ja sen takaa pääsee oikaisemaan. Toisella reunalla kasvaa pieni rhodo Moeheim (josta ei isoa kasvakaan) ja toisella reunalla ainakin toistaiseksi kasa kiviä.

Tässä kuvassa näkyy, kuinka uuden oikopolun oikealla puolella on lumimarjapensaat. Leikkaan ne säännöllisesti muotoon, jotta ne pysyisivät jossain kuosissa. Tarkoitus on myös, että kuvan oikean reunan tuija-aitaa pääsee helposti leikkaamaan.

Lumimarjasta (Symphoricarpos albus) sen verran, että se on kaunis ja helppo pensas. Se myös leviää juuriversoilla varsin kärkkäästi, joten kannattaa tarkasti miettiä, mihin ja miten sitä istuttaa. Lumimarjan ja tuija-aidan välisen tilan siistin maasta nousevista juurivesoista muutaman kerran kesässä isommalla trimmerillä. 

Ruusu vai kärhö, kärhö vai ruusu?

Tarhakellokärhö Aljonushkan siirto on ollut "tapetilla" jo pidemmän aikaa. Se kasvoi pensasruusu Sävelen takana, jolloin sen kukinta oli enemmän naapurien ilona. Aljonushka on joka vuosi kukkinut pitkään ja runsaana. Mielelläni ilahdutan naapureita, mutta joka kerran ohi kulkiessa harmitti nähdä Sävelen lehtiimassaan kätkeytyvät kärhökukat. Lapion kanssa siis töihin. Muuten ei harmittelu loppuisi.

Clematis Aljonushka - Tarhakellokärhö

Kärhö oli luonnollisesti leikattava matalaksi, sillä ehjänä sitä ei millään olisi saanut kaivettua ylös ja siirrettyä muutaman metrin toiseen suuntaan. Se oli kasvattanut melkoisen juurakon, jonka mielestäni sain aika hyvin kaivettua. Uusi istutuskuoppa oli jo valmiina. Kärhö sinne, perään vettä ja uutta multaa. Sitten vielä lisää multaa, kuopan taputtelu ja tuet ympärille kevättä odottamaan.

Rosa Sävel - Tarhakurtturuusu, taustalla naapurin marjapuskat ja tramppa.

Kärhön saaminen ylös entiseltä paikaltaan vaati myös Sävel-ruusun karsimista. Joka tuntee Sävelen, tietää sen olevan tosi piikkinen. Sen läheisyydessä ei kevyissä vaatteissa työskennellä. Nyt Sävel on toispuoleinen resupekka, mutta saa ollakin sellaisena kevääseen saakka. Silloin on sille parempi leikkausaika. Sävel kukkii sekä vanhoilla että uusilla versoilla, joten leikkaaminen ei vie kaikkia kukkia, vaikka jonkun verran kukintaa vähentääkin. Sävel kestää myös täydellisen alasleikkuun, mitä ehkä harkitsen. Tämä pensasruusu on osoittautunut nopea- ja reheväkasvuiseksi.

Harakat ja rastaat ovat silpunneet Kriikunapolun turveharkkoja turhankin ahkerasti. Lehahdus vain käy niiden pyrähtäessä lentoon lähestyessäni polkua. Jotain toukkia ne ilmeisesti löytävät harkoista, sillä tuskin ne nyt pesätarpeitakaan keräävät. 

Pyjamalude alppipiikkiputkella.

Ötököiden kesä senkun jatkuu. Yhtenä päivänä huomasin useamman pyjamaluteen alppipiikkiputkissa. Omakotiasujana on jo tottunut monijalkaisiin vipeltäjiin niin ulkona kuin sisälläkin.Vaaksiaiset ovat tuttu näky huonetiloissa ilmojen viiletessä. Pesuhuoneessakin tepasteli keskiviikkona tarantellan kokoinen hämähäkki - tai ainakin melkein. Käskin sen ottaa kaikki koivet alleen, ettei joutuisi viikonloppuna imurin kiduksiin.

Kriikunapolku rastasvierailun jälkeen siistittynä.

Kiitos kuivan helleputken ja lähes koko elokuun jatkuneiden sateiden, en ole hankkinut montaakaan syysistutettavaa. Puutarhaliikkeen ohi en voinut kulkea ja niinpä sieltä tarttui mukaan kaksi Rozanne-kurjenpolvea ja yksi rotkolemmikki. Jollekin vähän matalammalle oli paikka katsottuna Pikkupuutarhasta ja sinne ostokset ovat jo päässeet taivaallisesta kastelusta nauttimaan.

Keijunmekkoja ei tarvitse vielä kompostiin kantaa.

 
Lähestyvä katto- ja ränniremppa tarkoittaa sitä, että joudumme rakennustelineitä varten leikkaamaan osan talon läheisyydessä olevista kasveista maan tasalle. Myös terassilla olevista kesäkukista valtaosa saa mennä työmaan tieltä. Ei sureta, koska sade on hakannut petuniat ja muut ikävän näköiseksi massaksi. Kasvien kannalta on ylipäätään hyvä, että remppa osuu alkusyksyyn. Siivota pitäisi pian muutenkin, eikä nyt tarvitse niin paljon murehtia tallottuja ja vahingoittuneita kasveja.

Viiniköynnös Zilga

Sovittiin hankittavaksi osaan uusista syöksytorvista rännirosvot. Jatkossa saamme kerättyä sadevettä kastelua varten. Kuulin jopa sellaisen väitteen (oululaisen suusta), että sadevedellä kannattaa pestä ikkunat. Sadevedessä kun ei ole kalkkia. Sadevedestä on siis moneksi, joten koitetaan löytää ne hyvät puolet kuivemmista puutarhahommista unelmoidessamme.

Rosa Theresa

Maanantaina makailin, makailin, makailin.
Tiistaina jo harkitsin, harkitsin, harkitsin.
Keskiviikko viikon taittoi,
torstai toiset töihin laittoi.
Perjantaina palkan sain,
lauantai toi sunnuntain.

 

Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille!

Villasukkakausi avattu

Kesän aikana puikot ja langat ovat pysytelleet tiukasti korissa. Vasta elokuun iltojen myötä on taas tuntunut mukavalta laittaa sormet töihin. Jonkun verran on laiskuutta ja hitautta, ettei innostusta monimutkaisiin malleihin ja uuden opetteluun ole löytynyt. Lähinnä valmistuu perussukkaa ajatuksella, että olemassa olevia lankavarastoja on saatava vähenemään. Kaupassa käydessäni kiirehdin lankahyllyjen ohi, vaikka kuinka kutkuttaisi käydä kurkkaamassa uusia värejä.

Kuvan matalavartiset sukat on kudottu pinkistä 7veikasta ja pinkkisävyisestä Polkka-langasta (jota ei enää valmisteta). Mallineuleena on kerrosrivinousu siten, että nostettujen silmukoiden paikat vaihtuvat eri kerroksilla.

 
Vaaleanpunaiset sukat Pirta-langasta helpolla pitsikuviolla, johon törmäsin facessa. Koska minulla ei ole mallineuleen lähdettä, en julkaise ohjetta tässä. Tämä pitsineule olisi ehkä kauniimman näköinen ohuemmalla langalla ja puikoilla.

 
Kirsikanpunaisesta 7veikasta valmistui sukat, joissa mallineuleena on Riikinkukko-pitsi. Mallineuleen löysin täältä. Helppo ja kivan näköinen.

Körtti-sukat keskiharmaasta ja kirkkaan sinisestä langasta 3.5:n puikoilla. Kuvio ei kovin hyvin näy näissä väreissä. Ilmaisen ohjeen Körtti-sukkiin löydät Lankavan sivuilta.

Raitalankoja löytyy laatikostani kokonaisina kerinä ja aloitettuina tulluina. Näissä sukissa resori ja kantapää on kudottu kirsikanpunaisella, muu osuus sukista valmiiksi raidoitetulla puna-harmaasävyisellä langalla.

Tässä raitalangassa on sinapinkeltaista, jonka puhtaankeltainen resori ja kantapää saa näyttämään hiukan tunkkaiselta. Hyvin pysyvät varpaat lämpiminä näissäkin väreissä.

Keltaisten sukkien mallineuleena on 7 kerrosta 1 o, 1 n + 7 kerrosta 1 n, 1 o. Helppo muistaa ja kivan näköinen pinta tulee.

Polvisukat tummanharmaasta ja kelta-harmaasävyisestä raitalangasta.  Aloituksessa 64 silmukkaa, resorin jälkeen lisätty yksi silmukka, sillä mallineuleena on 4 o, 1 n. Pohkeen jälkeen olen kaventanut tasaiseen tahtiin siten, että ennen kantalappua mallineule on 3 o, 1 n.

Langan väri on luonnonvalkoinen, ei kuvan kaltainen kellertävä.

Elinan pitsiunelmien ohje löytyy Kardemumman talo -blogista. Nämä olen kutonut joskus aiemminkin. Pitsineule on kaunis ja näyttävä, mutta ei ollenkaan vaikea.

Kutomisen kausi on siis taas avattu. Ehkä saan jossain vaiheessa alulle muutakin kuin näitä sukkia.

Hommat seisoo - tai pikemminkin kelluu

 
Oikeastaan koko elokuu on vietetty sateisessa säässä. Vähiin ovat jääneet kokonaan sateettomat päivät. Ja kun sadetta on tullut, onkin tullut kunnolla. Välillä tuulen pieksemänä vaakatasossa. Ei siis ole tarvinnut mitään kastella, eikä edes miettiä vesisäiliöiden täyttämistä. Kesä-heinäkuun ennätyshelteiden rutikuiva muisto on tuoreena mielessä, joten en käytä energiaani sadesäistä marmattamiseen. Jollei näillä vesimäärillä kasvien juuret saa tarvitsemaansa kastelua, johan on ihme.  

Muutama vähän pidempi tauko sateissa on ollut. Silloin olen saanut kitkettyä mm. Hedelmätarhan, marjapensaiden ympäristön, Kiemurapenkin, Kurgaanin, Päivänliljapenkin ja Hortensiapenkin. Nurmikonkin olen saanut leikattua kertaviikkoon. Lähes päivittäin olen käynyt keräämässä maahan pudonneet omenat, joista osa on mennyt suoraan kompostiin huonokuntoisina. Kummasti niitä on riittänyt syötäväksikin. Herukat ja karviaiset on mehustettu ja pakastettu. Karviaisista on lisäksi tekeytymässä likööri joulun aikaan maisteltavaksi.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Totuttuun tapaan näin loppukesästä ihaillaan syyshortensioiden kukintaa. Tänä vuonna kukinta ei ehkä ole yhtä runsasta ja suurikukkaista kuin vuosi sitten. Kyllä näissä silti riittää katselemista. Mustilanhortensia on kukkinut jo pitkän aikaa. Sisäänkäynnin puolella kahdesta Grandiflora-syyshortensiasta pienempi jo punastelee ja isompi on oikeastaan vasta aloittamassa.

Hydrangea serrata ´Blue Bird´ - Safiirihortensia

Safiirihortensiaa olen  hehkuttanut kaikille ilmeisesti jo kyllästymiseen saakka, mutta on se vaan niin kaunis. Tykkään paljon vaaleanpunaiseksi muuttuvasta Vanille Fraisesta ja viininpunasävyisestä Vim's Redistä. Tällainen sinisävyinen on vallan mainio lisä muiden syyshortensioiden joukossa.

Safiirihortensia 10.8.21

 

Tässä kuva safiirihortensiasta pari viikkoa sitten. Kukat ovat piilossa, sillä ne tulivat viime vuotisiin versoihin. Suurin osa vanhoista versoista osoittautui keväällä kuiviksi ja kuolleiksi. Leikkaamisen jälkeen pieni pensas aloitti hurjan  kasvun. Tämä ei näyttänyt helteissäkään kärsivältä, mutta siitä huolimatta pidin sen tyvellä reikäpohjaista ämpäriä huolehtimassa kastelusta.

Olisipa huikeaa nähdä oma safiirihotensia joskus pullollaan kukkia. Se on aika arka kasvi, joten olen onnellinen ihan vain sen selviytymisestäkin.

Hydrangea paniculata 'Vim's Red'

Vim's Redin punastuminen on tapahtunut huomaamatta. Tosin kaatosateita väistelessä ei ole kovin paljon tullut puutarhassa kuljeksittua. Ei kameran kanssa eikä ilman. Kunhan olen kipaissut kasvihuoneessa hakemassa tomaatteja ja kurkkuja ja omppupuiden alta hedelmiä.

Hydrangea paniculata 'Moonlight'

Kuun alussa istutetuista uusista syyshortensioista eli Vanille Fraisesta ja Moonlightistä kumpikin on kukassa. Itse asiassa pensaiden muut versot ovat huomattavasti näitä kukkivia versoja korkeampia. Ehkä kukat olisi pitänyt leikata pois juurtumisen edistämiseksi, vaan enpä raaskinut.

Clematis vit. 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Useimpien kärhöjen kukinta taisi helteiden ja kuivuuden vuoksi mennä ohi pikakelauksella. Viinikärhöt jaksavat näköjään kukkia täysillä niin helteissä kuin sateissakin. Yläpihan Syreenipolun päässä Madame Julia Correvon on muuten vielä aika hoikka olemukseltaan, mutta kukkia siinä on riittänyt. Osa oli alkuun aika pienikokoisia ja vähän toispuoleisiakin. Nyt avautuneista nupuista on tullut isompia ja ehjempiä.

Clematis vit. 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

 

Uudempi, syksyllä 2019 pikkupuutarhaan istutettu Julia Correvon kukki minimaalisen kokoisella kukalla heinäkuun alussa. Kastelin kärhöä hellekaudellakin kohtalaisen ahkerasti pitääkseni sen hengissä. Yllättäen se on tehnyt pari uutta kukkaa. Minun puolestani hänen olisi viisainta keskittää voimansa vartensa ja juurtensa kasvattamiseen. Tärkeintä, että neito on elossa.

Clematis vit. 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

 

Niinikään yläpihalla asuva Polish Spirit on tänäkin vuonna täynnä kukkia. Sateissa avonaiset kukat ovat hiukan kärsineet. Myöhemmin syksyllä on tarkoitus leikata tämän kärhön takana kasvavista syreeneistä matalampia ja pisimpiä oksia, jotta kärhöllä olisi enemmän valoa. Muutenkin syreenipuskat vuosikausia kunnan metsikön varjossa eläneinä ovat kallistuneet olopihan puolelle. Vihdoin metsän ikeestä päästyään ne ovat alkaneet selvästi muuttua tasapuolisemmiksi.

Clematis 'Paul Farges' - Lumikärhö

Lumikärhö ei näköjään petä kukkia odottavaa omistajaansa. Se on suorastaan ylitsevuotava kasvussaan ja kukinnassaan. Keväällä pohdin, uskaltaako tätä kärhöä leikata. Sain rohkaisevia kommentteja, joiden perusteella lyhensin jonkin verran sen pitkiä versoja ja leikkasin sinne tänne rönöttäviä oksia. Ei näy eikä tunnu missään. Uskallan väittää, että kärhön olisi voinut laittaa poikki paljon matalammalta ja silti se kurkottaisi taas taivaita. Todennäköisesti teen kunnollisen nuorennusleikkauksen ensi keväänä, sillä en ole korkeilla tikkailla keikkumallakaan saanut sidottua sojottavia versoja kunnolla tukiverkkoon. Nyt pitää kulkiessa kumarrella ja väistellä.

Clematis 'Paul Farges' - Lumikärhö

Tumma oksa lumikärhön latvuksissa on koreanköynnöskuusama, jonka hölmöyksissäni vuosia sitten istutin kärhön kanssa samaan tukeen. Sitä on vaikea tässä vaiheessa kaivaa pois vahingoittamatta kärhön juuria, joten olkoon. Viime kesänä koreanköynnöskuusama kukkikin. Joskin kaikki kukat ilmestyivät niin ylös, että ilman tikkaita niitä oli vaikea havaita.

Clematis 'Paul Farges' - Lumikärhö

Tässä lumikärhö koko komeudessaan. Kuvasta ei selviä, kuinka osa versoista vyöryy vasemmalla puolella istutusalueelle muiden kasvien päälle. Taitaa olla viistasta kaivaa metsätyräkki keväällä turvaan, koska ei sen olo taida erityisen valoisa tuolla vasemmassa kainalossa olla.

Clematis Dr. Ruppel - luultavasti

Olopihan syreenien yläoksille kasvanut kärhö, josta aiemmin kerroin, on vihdoin avaamassa toista nuppuaan. Muitakin nuppuja on näkyvissä. Ajattelin ensin antaa kärhön kukkia korkeuksissaan. En sitten malttanutkaan, vaan tikkaiden avulla leikkasin syreenistä oksia siten, että sain kärhön versot siirrettyä suurella hellyydellä köynnöstukeen. Siinä sen kukkaa pääsi helpommin ihastelemaan. Veikkasin kyseessä olevan Dr. Ruppel, jossa kannassa pysyn edelleen. Näistä halpiskärhöistä ei aina voi olla varma. Useamman kerran olen saanut ihan muuta, kuin mitä lapussa lukee.

Uutisissa kerrottiin runsaiden sateiden laittaneen sienet kasvamaan. Sen huomaa omassakin pihassa. Makkarikäytävällä kulkiessani huomasin pensaiden alla runsaan määrän valkoisia sieniä. Taitavat olla jotain kantosieniä. Kuvassa huomaan, että taustalla näkyy jotain pienempiäkin sieniä. Kantarellirisotto tai -muhennos maistuisi. Ehkä en näistä kotipihan sienistä ryhdy ruokaa valmistamaan.

Vasemmalla nokkosperhonen, oikealla amiraali

Sateella ei ole tullut perhosia seurattua. Tuskin ovat silloin edes lennelleet. Heti auringon ilmestyessä näkyviin nokkosperhoset ja amiraalit ilmestyvät kukkasille. Syysleimut eivät ole parhaita mahdollisia perhoskasveja, mutta sattumalta nokkosperhonen istahti leimulle ohi kulkiessani. Amiraali taasen levähti yksittäisen nurinpäin kiepsahtaneen taponlehden päällä.

Phlox paniculata 'Creme de Menthe - Syysleimu kirjavaleht.

Pikkupuutarhan uusia oikopolkuja viime kuussa rakentaessani jouduin siirtämään vuosi sitten Mustilasta ostettua kirjavalehtistä syysleimua hieman parempaan paikkaan. Jännäsin sen selviytymistä. Syysleimut eivät taida olla kovin herkkiä ja tämäkin päätti ryhtyä kukkimaan.

Hydrangea anomala subsp. petiolaris - Köynnöshortensia

Sateiden lisäksi pihahommat seisovat muistakin syistä. Suunnittelemme keittiöremonttia, jonka vuoksi on tullut tutkittua materiaalia ja käytyä jopa yhdessä suunnittelukokouksessa. Kaikki on vielä aivan alkutekijöissään, eikä todennäköisesti tämän vuoden puolella toteudukaan. Keittiöremontti on sen verran mittava ja kauaskantoinen hankinta, että sen suunnitteluun on hyvä aikaa käyttääkin.

Myös talon katto- ja ränniremontti on lähiaikoina ajankohtaista. Projekti on jo keittiöremppaa pidemmällä. Uusien syöksytorvien asennuksen vuoksi talon päädyn köynnöshortensiaa on leikattava rajulla kädellä. Varsinkin kulmasta köynnös on leikattava tyveen saakka, jotta uusi syöksytorvi saadaan asennettua. 

Talon seinustan kasvillisuus on ollut muutenkin suurennuslasin alla. Päätyä lukuunottamatta aivan kiinni talossa kasvillisuus ei ole. Toisesta päädystä poistin seinustan tuntumassa olevan istutusalueen jo toissakesänä. Sisäänkäynnin puolella sama on työlistalla.

Toivon seuraaville viikoille enemmän reikiä pilvimassaan, jotta pääsisi vaihteeksi viemään pihaprojekteja eteenpäin. Kovin pitkiä työlistoja ei tällä hetkellä ole. Pari siirtourakkaa, kitkemistä, kanttaamista ja tietenkin myös uhkaavasti lähestyvä syksy tuo monenlaista vuodenaikaan liittyvää tehtävää.

Thalictrum delavayi - Jaloängelmä - vaan mikä niistä?

Rimpsis rompsis dimdamdoi,
vettä sataa niin, että korvissa soi.
Nautin silloin pisaroista kauniista,
tai ehkä kukikkaista saappaista.
Haalin itselleni hyvää mieltä,
suunnittelemalla päiviä joina
pilvet väistyy auringon tieltä.

 Valoisaa viikonloppua kaikille!

Millainen on ollut tämä kesäkukkakesä?

Dahlia Cafe au Lait

Kesä ei suinkaan ole vielä ohi, mutta nyt on hyvä hetki tehdä yhteenvetoa tämän kauden kesäkukista. Ihan ei mennyt toiveiden mukaisesti, mutta koitetaan ottaa opiksi.

Daalioita oli talvetuksessa vain muutamia. Niistä Cafe au Lait aloitti kukkimisen jokin aika sitten. Ensimmäinen jättikokoinen kukka oli enemmänkin vaaleanpunainen. Nämä jälkimmäiset tuovat selvästi maitokahvin mieleen. Kenties jopa mieto kahvi tuoksuu mielessä näitä katsellessa.

Dahlia Sneezy

Laitoin daalioiden juurakot edellisvuosien tapaan ruukkuihin, jotka sijoitin kellarin kasvilamppujen vaikutuspiiriin. Daaliat itivät nopeasti ja aloittivat hontelon kasvunsa. Kun kevät ei sitten millään alkanut lämmetä, leikkasin pitkiksi venähtäneitä daalioita matalammiksi. Ulos siirrettäessä ne olivat rumia räpellyksiä, mutta ulkonäkö koheni kiitettävää tahtia.

Daalioiden kukinta ei ole ollut kovin runsasta. Joka kesäiseen tapaan ne asustavat isoissa ruukuissa. Joka vuosi arvon, istutanko ruukkuihin vai maahan. Yleensä ruukut voittavat, kuten nytkin. Olisiko ensi keväänä vaihteeksi vuoro kokeilla vapaata maata?

Krassi

Krassi kuuluu jokavuotisiin kesäkukkiin sekin. Kylvin siemeniä isoon rautapataan, jonka pohjassa ei ole reikiä. Ja kahteen metrin pituiseen kukkalaatikkoon. Unohdin siirtää rautapadan sateelta suojaan ja niinpä se on ääriään myöten täynnä vettä. Ihmekös, kun krassit näyttävät padassa huonovointisilta.

Kukkalaatikoissa krassit voivat hyvin. Joku vihreäraitainen toukka on tänäkin kesänä löytänyt krassit, mutta kaatosateet ovat ilmeisesti pyyhkineet isoimman toukkapopulaation lehdiltä alla oleviin puskiin.

Olen aina ohikulkiessani nyppinyt krasseista siemeniä talteen. Kaupan pusseissa on nykyisin tosi vähän siemeniä, joten omat ovat varmasti taas ensi keväänä tarpeen.

Kerrottu petunia

Pergolan, terassin ja työhuoneen ikkunan alla oleviin laatikoihin hain tutulta kesäkukkakasvattajalta petunioita. Tarkoitus oli laittaa edelliskesän lailla vaaleanpunaista ja valkoista petuniaa. Päädyin kuitenkin yksinkertaisiin valkoisiin ja kerrottuihin värillisiin petunioihin. Ostoksilla käydessäni petuniat eivät olleet vielä kukassa, joten kukkia istuttaessa värit eivät menneet suunnitelmien mukaisesti. Valkoisia petunioita piti tulla väleihin, eipä sitten tullutkaan.

Kerrotut petuniat ovat kuin prinsessoja. Niiden kasvutapa näyttää olevan tavallista petuniaa hillitympi, vai johtuuko kesän säistä? Olisin toivonut vyöryvää runsautta. Taidan palata takaisin yksinkertaiseen petuniaan.

Verenpisara

Plantsusta ostetut verenpisarapistokkaat ovat voineet hyvin. Niiltä meni hetki päästä alkuun kukkimisessa, mutta sitten sitä onkin riittänyt. Toisen ruukun sijoitin terassille, jossa se on sopivasti ihailtavissa mennen tullen ja siinä välissäkin. Muuten paahteista paikkaa varjostaa hiukan terassin kaide.

Verenpisaroita olen saanut talvetettua vaihtelevalla menestyksellä. Tämäkin rinsessa siirtyy aluksi autotalliin syyssäiden viiletessä. Myöhemmin sitten autotallista kellariin.

Verenpisara

Toiseen ruukkuun istutin riippuvakasvuisia verenpisaroita. Ajattelin näiden viihtyvän paremmin varjoisemmassa paikassa ja laitoin ruukun sisäänkäynnin eteen. Ei sielläkään valosta ole ollut puutetta, mutta kasvi selvästi kaipasi lämpimämpään. Kiikutin ruukun terassilla, jossa se on ollut täydessä paahteessa. Hyvin on voinut.

Vieressä on yksi kolmesta oxalis-ruukusta. Niitäkin pitää joka kesä olla.

Kelloköynnös

Kelloköynnöksiä tuli esikasvatettua toistakymmentä kappaletta. Isoihin ulkoruukkuihin siirtämisen jälkeen köynnöksiltä otti aikaa kotiutua ja ryhtyä kasvamaan kohti korkeuksia. Aivan yhtä runsaita eivät ole, kuten edelliskesinä. Ensimmäisen nupun avautumista sai odottaa iäisyyden ja sitten onnistuin missaamaan sen täyden sinisyyden. Uusia nuppuja on kehittymässä eri vaiheissaan. Pitääkin olla tarkkana, että ehdin nähdä ja kuvata edes osan niistä parhaimmassa asussaan.

Aion kasvattaa kelloköynnöksiä myös ensi kesänä. Jospa malttaisin tyytyä pienempään määrään, kun kuitenkin haluan jokaisen itäneen ja kasvuun lähteneen jonnekin puutarhassani tyrkätä. Olisi ainakin vähemmän kasteltavaa. Kelloköynnökset ovat varsin janoista porukkaa.

Begonia

En voinut keväällä vastustaa oranssisävyistä begoniamukulapussia. Aivoissani taisi väikkyä Pena-naapurin jokakesäiset upeat begoniat. Hyvin tämä minunkin yksilöni kasvaa amppelissaan, mutta aika laiska hän on kukkimaan. Vaikka amppeli roikkuu pergolan katon suojassa, sunnuntainen rankkasade puuskaisine tuulineen onnistui katkaisemaan begoniasta ison oksan. Sellaisen, jossa oli nuppu poikineen. Pikkuisen harmitti.

Tämän begonian aion talvettaa kellarissa. Niin olen tehnyt onnistuneesti ennenkin.

Keijunmekko

Keijunmekkoja kasvatin siemenestä. Istutin kahteen amppeliin kolme tainta kumpaankin. Hyvin ovat kukkineet. Aion olla tarkkana, jos vaikka onnistuisin saamaan näistä siemeniä ensi kesää varten.

Pelargonia 'Divas Rasberry Ripple'

Niinikään siemenistä kasvatin kahta eri pelargonia. Inspire Pinkiä sain itämään kaksi kappaletta ja kuvan Divas Rasberry Rippleä kolme kappaletta. Nämä viisi pelaguuruukkua ovat olleet kesän terassilla, talon seinustaan nojaavassa porrasmaisessa hyllykössä.

Sisäänkäynnin kahteen isoon ruukkuun ostiin heinäkuussa 50 centin mummonpunaiset pelaguut, kun esikasvattamani purppurarevonhännät eivät suostuneet komistumaan, ei sitten millään. Pääsivät - tai joutuivat kompostiin.

Riippapelargonia

Jalalliseen metallitelineeseen ostin riippapelargonian, joka onkin jaksanut kukkia kiitettävästi. Tämän jos saisin talvetettua, hyvä olisi. Riippapelaguita on kyllä vähän hankala kokonsa ja kasvutapansa vuoksi sisätiloissa talvettaa. 

Koitan jatkaa pelaguukuumeen vastustamista, jotta talvettamisesta ei tulisi liian suurta ongelmaa. Ja keväistä kasvisurua, kun joutuu kuolleita pelaguita kompostiin kantamaan.

Tuoksuherneet

Tuoksuherneiden kasvattaminen sujui Cecilia Wingårdin opeilla toistamiseen nappiin. Isoon ruukkuun päästyään kasvoivat reippaasti. Eivät vain tainneet tykätä viikkojen helteistä, vaikka koitin olla huolellinen niiden kastelemisessa. Toisen ruukun tuoksuherneet alkoivat jossain vaiheessa mennä ihan keltaisiksi ja ne heitin pari päivää sitten kompostiin. Kasvarin kulmalla olevassa toisessa ruukussa tuoksuherneet ovat alkaneet uudelleen tehdä nuppuja ja kukkia. Kasvusto ei myöskään yläpihan ruukun tavoin ole muuttunut kellanruskeaksi. Jotain olen tehnyt joko oikein tai väärin. Riippuen, kumpaa ruukunsisältöä katsoo.

Kosmoskukat

Tapani mukaan kylvin yhden kasvimaan laatikoista täyteen kosmoskukkaa: Early Summeria, Sensationia ja kerrottua Double Clickiä. Kosmoksille on tullut korkeutta melkoisesti. Ihan yläviistoon saan niitä katsella ja koittaa kameralla tähtäillä. 

Samaisen laatikon yhdessä kulmassa on myös pussillinen kesämalvikkia, jotka aloittivat kukinnan ennen kosmoksia ja ovat jo kaikki kukkineet.

 
Kasvimaan reunalla on ns. vapaapenkki, johon kylvin kehäkukkaa, ruiskukkaa, pioniunikoita ja samettikukkia. Sekalainen seurakunta on kukkinut kiitettävästi. Viime kesänä kylvin ruiskukkaa myös puiston puoleisen aidan kupeeseen. Siellä kasvaa nyt edelliskesän ruiskukkien siemenjälkeläisiä.

Samettikukka Kees Orange

 Samettikukat kuuluvat minun jokakesäiseen kasvimaavalikoimaani. Kylvin Kees Orange -samettikukkia parsojen naapuriksi, sillä parsat eivät täytä koko laatikkoa. Raikkaita ilopilkkuja muuten aika vihreävoittoisessa värimaailmassa.

Daucus carota - Villiporkkana

Viime kesänä osin esikasvatetut ja osin suorakylvetyt villiporkkanat ne vasta tänä kesänä villejä ovat olleekin. Aidan reunusta pursuaa valkoisia pitsipilviä. Nämä pysyvät yllättävän hyvin pystyssä. Toisaalta aitaan on helppo virittää narutukia, joilla saa sidottua kaatuilemisesta innostuneet yksilöt pysymään pystyssä.

Kylvin yhteen laatikkoon keväällä muutaman villiporkkana Daran, jotka eivät kuki tänä kesänä. Aion siirtää ne lähiaikoina maahan jatkamaan eloaan. Kukkivat varmasti ensi kesänä.

Daucus carota 'Dara' - Villiporkkana

Muutaman esikasvatetun Daran laitoin jättiverbenan kumppaniksi terassin isoon ruukkuun. Niiden kukinta alkaa olla ohitse, joten pian nämäkin pääsevät kukkapenkkiin juurtumaan. Nyt penkeissä onkin sopivia aukkopaikkoja kuivan kesän jäljiltä.Toivottavasti Darat nousevat ensi kesänä pitämään seuraa muille kukille valitsemissani paikoissa.

Jättiverbena

Tuli sitten jättiverbenaakin esikasvatettua, vaikka olin sen suhteen kahden vaiheilla. Olisi pitänyt istuttaa nämä maahan, jossa ne olisivat päässeet paremmin oikeuksiinsa. Ruukkuistutus ei ole niille paras mahdollinen paikka. Jokunen perhonen on löytänyt tiensä terassin jättiverbenoihin aurinkoisina päivinä.

Kosmoskukka

Ruukuissa asustaneiden kesäkukkien kesä ei ollut paras mahdollinen. Ensin oli lämpöä yli toiveiden ja sen jälkeen toistuvat rankkasateet ovat riepotelleet kukkia. Kesä tuli vietettyä tiiviisti omissa nurkissa, joten kastelu kyllä hoitui. Vaan sai niitä kannuja täyttää ja kantaa tasaiseen tahtiin. Yleensä tässä vaiheessa vuotta päätän, että ensi keväänä laitan paljon vähemmän ruukkukukkia. Kummasti tällaiset päätökset haihtuvat kaus pois talven aikana. Eli ensi keväänä taas uudet kujeet kesäkukkien kanssa.

Mukavaa puolivälin elokuuta kaikille!