Yhteiselo pensaiden kanssa

Kosmoskukka 'Velouette'

 

Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi kirjoitti postauksessaan ideoineensa rusopajuangervoille uuden tehtävän. Hän on leikannut pitkän rivin villinä rehoittavia rusopajuangervoja siistiksi aidanteeksi, joka rajaa ja kehystää puutarhaa hienosti. 

Rusopajuangervot 8.5.2026

 
Meillä rusopajuangervoa on pitkänä aidanteena alapihan aidan takana. Nykyisin kunnan maalla. Puskat on istutettu 90-luvulla estämään pallojen lento silloiselta korttelipallokentältä meidän puolelle. Mikään suuri ongelma nuo pallot eivät olleet. Mikä lie päähänpisto aiheutti rusopajujen istuttamisen. Toimi, jota olen katunut ankarasti kerran jos toisenkin.

Aluetta uudistettaessa 2018 kunta päätti jättää pajuangervot paikalleen. Kunta leikkaa/trimmaa nurmikkokaistaleen pallokentän ja pajuangervojen välissä. Minä taasen hoidan säännöllisesti angervojen ja meidän aidan välisen alueen.

Rusopajuangervot 18.5.2026

Moni tietää, kuinka herkästi leviävä kasvi rusopajuangervo on. Pitkään paikalla kasvaneena se on saattanut vallata valtavasti tilaa ja sen poistaminen on pitkäkestoinen ja suuri urakka. Toistaiseksi olemme leikanneet rusopajuangervoaidanteen muutaman vuoden välein tapille, koska vanhetessaan puskat tuppaavat risuuntumaan. Viimeksi aita leikattiin helluntaina.

 

Rusopajuangervot 25.7.2026 + muutama tuoksuvatukka jonon jatkona.

 

Olen henkisesti valmistautunut jonain päivänä kaivattamaan rusopajuangervot kokonaan pois. Ne nimittäin tekevät ahkerasti juurivesoja ja pyrkivät laajentamaan kasvustoaan aidan ali meidän puolelle. Kaistaleen ajaminen ruohonleikkurilla hillitsee vesatuontantoa hieman, mutta silti joudun vähän väliä nyhtämään pois omenapuiden alle ilmestyneitä rusopajuangervoja. 

Lumimarja ja norjanangervo

Minun käteni toimivat ajatusta nopeammin. Mistä taasen on haittaa niin päälle kuin käsillekin. Kädet nimittäin joutuvat tekemään paljon ylimääräistä ja turhaakin työtä. Ja päätä kivistää itse aiheutettu mielipaha hölmöistä päätöksistä. 

Tiikerilija on eksynyt lumimarjojen joukkoon.

 
Yksi esimerkki päättömistä tekemisistä on, kun vuosia sitten keksin istuttaa lumimarjaa Olopihan terassinkulmalle. Lumimarja on ihan kiva ja nättikin puska sille sopivassa paikassa. Ei vain tuo nurkkaus ollut paras valinta lumimarjalle. Se kasvoi korkeaksi ja leveäksi. Muutama vuosi sitten keksin ryhtyä muotoilemaan puskia. Tykkään, kun pensaat ovat tässä paikassa matalampia, eivätkä vyöry kulkuväylälle. Etenkin sateen jälkeen on mukavampi, etteivät märät oksat liiskaannu ohikulkijan paljaisiin reisiin.

 
Pensasleikkuri hyppysissäni en pysähtynytkään lumimarjojen kohdalle vaan jatkoin matkaa talon päätyyn, jossa kasvaa norjanangervoja. Niitä kasvaa meillä muuallakin. 

Norjanangervo on kauneimmillaan keväällä kukkiessaan. Leikattuna sen kukinnasta ei pääse iloitsemaan. Norjanangervo ei ylipäätään ole paras mahdollinen muotoonleikattava pensas. Se vaatii alasleikkauksen muutaman vuoden välein, koska se risuuntuu alaosistaan. Vanhassa norjanangervopensaassa saattaa olla vihreää vain latvuksissa, alaosien ollessa täysin ruskeita. 

Talon päädyssä kasvavista norjanangervoista osa on kuollut. Leikkaamalla ne eivät vyöry kulkuväylälle ja pysyvät kohtuullisen siisteinä. Jollain aikavälillä on suunnitelmissa kaivaa norjanangervot kokonaan pois. Luultavasti en talon seinustalle istuta mitään tai ainakin jotain matalaa ja sopivalle etäisyydelle sokkelista.

Lumimarja

Pikkupuutarhassa kasvaa lyhyt pätkä lumimarjoja ajalta, jolloin tuijia ei vielä ollut erottamassa tonttia tiestä. Tuijat istutin 2009. Niiden ja lumimarjojen välissä on käytävä, joka on tarpeellinen tuijien leikkaamista silmälläpitäen. Lumimarjoilla ei ole mitään erityistä syytä olla edelleen tuossa. Eipä tosin erityistä syytä niiden poistamiseksikaan. Kaikenlaista tekemistä ja kaivamista on muutenkin riittävästi.

Pikkupuutarha 14.5.2026

Tuijat ovat kasvaneet korkeiksi. Kotitie ei ole vilkasliikenteinen, mutta kulkijoita riittää. Tiivis tuija-aita muodostaa näkö- ja pölyesteen ja luo pikkupuutarhan kasveille mukavan suojaisan ilmapiirin. 

Tällaisessa toukokuisessa kuvassa kaikki näyttää kovin avaralta. Sopivan kosteuden ja lämmön vuoksi kaikki kasvit ovat tällä hetkellä korkeita ja leveitä. Kuvassa näkyvät norjanangervot ovat levähtäneet joka suuntaan ja kuvaajaa lähempänä vasta pikkuiset töyhtöangervot peittävät nyt näkyvyyden pikkupuutarhaan tältä kohtaa kokonaan. Aion leikata norjanangervot alkusyksystä tapille, koska vihreää niissä on lähinnä latvoissa. Edellisestä leikkauksesta taitaa olla kohta 10 vuotta. 

Aikanaan istutin norjanangervoja yläpihalle talon edustalle L:n muotoisena ryhmänä. Se ei ollut mieleinen ratkaisu, jonka vuoksi kaivoin ja siirsin pensaat pois. Niin niitä sitten kulkeutui pihan eri osiin. Alapihallakin on isompi norjanangervokeskittymä. Kuvassa oikealla, kuunliljojen jälkeen näkyy osa Naapuriaitakakkoseksi nimeämästäni paikasta, jossa norjanangervoja kasvaa. Näitä muotoilen kukinnan jälkeen nurmikon puolelta pyöreämmäksi, jotta kulku ja nurmikon leikkaaminen hoituu ilman oksien siirtelyä tieltä pois.

Ruusupenkin jatkeena Naapuriaitakakkonen 6.6.2026

Paras ratkaisu pensaiden leikkaamisen ja muotoilun vähentämiseksi olisi istuttaa kuhunkin paikkaan sopiva pensas. Tai olla istuttamatta pensasta ollenkaan. Jälkiviisaus on tunnetusti sitä parasta viisautta. Puutarhaa rakentaessa ei välttämättä ole hallussa parhaita ja käytännöllisimpiä tietoja ja taitoja. Tiedot, taidot ja viisaus karttuu ajan ja kokemuksen myötä. Näitä ominaisuuksia odotellessa joutuu tai pääsee tekemään puutarhassaan monenlaisia korjaavia toimenpiteitä.

Lumikärhö kosiskelee kirsikkaa.

 
Tänä kesänä puutarha laittaa omistajansa jaksamisen ja sietämisen venymään. Syynä on osittain varmasti se, että puutarhalla alkaa olla vuosia takanaan. Toinen vaikuttava asia on otolliset olosuhteet. Sadevettä on saatu runsaasti ja lämpöäkin riittävästi. Pitkään sakset ja lapio on riittänyt pitämään kasvit kuosissa ja kurissa. Nyt rehevyys alkaa olla sellaisissa mitoissa, ettei pienet kaivuoperaatiot tunnu missään. Saksillakin saa vain tilapäistä tilaa.

Kuvassa vanhempi lumikärhöni ei tyydy kurkottamaan pilviä kohti. Se kosiskelee kulkuväylän toisella puolella kasvavaa koristekirsikkaa. Onko riiaamisen tuloksena kenties lumikirsikka vaiko kirsikkakärhö? Ainakin tässä kohtaa kulkija joutuu kumartamalla tekemään kunniaa kummallekin. Ainoa tie tästä suunnasta kasvihuoneelle kun vaatii kuhertelijoiden alituksen.

Kosmos 'Candy Stripe'

 

Puutarha on siitä mukava paikka kartuttaa elämänviisautta, että oikeaa tai väärää puutarhaa ei ole. Kukin saa luoda juuri sellaisen puutarhan itselleen kuin jaksaa ja haluaa. 

Mukavaa viikonvaihdetta ja matkaa kohti pian alkavaa elokuuta! 

Siistimistä sateiden välissä

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

 

Ulkona oleminen on viime aikoina jäänyt vähiin. Täällä Uudellamaalla vettä on tullut yli oman tarpeen. Tulee taivaan täydeltä parhaillaankin (torstai-iltapäivällä). Säätiedotukset ovat pitäneet kutinsa. Luvattiin jopa 50 mm yhden päivän aikana ja se on toteutunut maksimaalisesti. Olen tyhjentänyt reunoja myöten lainehtivan 40 mm:n sademittarin päivittäin.

Daucus carota 'Dara' - Villiporkkana

Jättiverbenan kanssa minulla kasvoi samassa ruukussa villiporkkana Daraa. Ne siirsin maahan. Huomasin, että keväällä yhteen viljelylaatikkoon kylvämäni Dara on aloittanut kukintansa. Sillekin täytyy keksiä pysyvämpi asuinsija jossain päin puutarhaa.

Sedum-risteymä - Komeamaksaruoho 'Carl'

Istutin toukokuussa alapihan Ovaalipenkkiin komeamaksaruoho Carlia. Jostain syystä nimenomaan tuossa paikassa kasvit kärsivät kuivuudesta erityisen paljon. Niin myös Carl, joka on jäänyt melko matalaksi. Kukatkin ovat pienet ja hailakat, vaikka niiden pitäisi olla tumman aniliininpunaiset. Varretkaan eivät ole luvatun punaiset. Joko hän ei kykene näyttämään parastaan tai on jälleen "viljami vaihdokas". Annan hänelle aikaa ja rauhaa kotiutua. Tsekataan tilanne uudelleen ensi kesänä.

Mehitähti

Mehitähtiin olen tykästynyt. Ostin niitäkin useamman uuden toukokuussa. Viettivät kesän ruukuissa ja siirsin ne vasta elokuun alussa Oikearinteeseen. Kaupoissa mehitähdistä puuttuu usein tarkat nimet. Saattaa olla vain lappu Sempervivum, vaikka monenlaista löytyy kattomehitähdistä parta- ja marmorimehitähtiin.

Oikearinne

Olen koonnut mehitähtiä Oikearinteeseen. Tänä vuonna ne kukkivat aika hienosti, eikä mikään mehitähti kuollut kukinnan jälkeen. Kukkavanan kellahtaessa kumoon otin sen varovasti pois ja itse kasvi jatkoi elämäänsä hyvin tyytyväisen näköisenä.

Oikearinne on hiekkapohjainen paahdepaikka. Mehitähtien välissä olevat kivet toimivat jalansijoina, kun välillä täytyy käydä nyhtämässä pois ylhäältä maanvaltausta yrittäviä ahomansikoita. Ei minulla ole mitään ahomansikoita vastaan, mutta en halua niiden kietovan mehitähtiä pauloihinsa.

Nuokkuluppio ja ruusumalva Allaspenkissä

Joka kesä jotkut kasvit vievät huomion näyttävällä kasvulla ja kukinnalla. Toisina kesinä samaiset kasvit saattavat olla vaatimattomia taka-alan eläjiä. Nuokkuluppiota minulla on alapihan Kiemurapenkissä ja olopihan Allaspenkissä. Eipä ole ollut niille suotuisa kesä. Kummassakin paikassa lehdistö rönöttää pitkin pituuttaan muiden kasvien kiusana. Pitkäksi venähtäneiden varsien päähän ilmestyneet nuput ovat auenneet ja muuttuneet ruskeiksi salamavauhtia. Suttuisen rentoilun vuoksi Kiemurapenkin nuokkuluppio on saanut häätöilmoituksen, kunhan ehdin lapion varteen tarttua. Sen jälkeen onkin keksittävä joku ryhdikkäämpi kasvi tilalle.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnöksen kukinta on ollut edelliskesiä vaatimattomampaa. Nuppuja on kyllä runsaasti. Aika näyttää, ehtivätkö avautumaan. Osaako joku sanoa, miksi kelloköynnös tekee useimmat kukkansa yläilmoihin? Niitä on ihailtava niska kenossa ja kuvaaminenkin sujuisi helpommin tikkaiden avulla.

Pergolan sisäänkäynnin molemmin puolin kasvaa ruukuissa kelloköynnökset. Ne kiipeilevät jo valokatteen alla. Kasvu on selvästi hillitympää, kuin esimerkiksi viime kesänä. Talon seinustalla, riipputuolin takana näkyvä kelloköynnös on jäänyt kavereitaan matalammaksi, eikä siinä ole ainuttakaan nuppua. Jatkossa en sinne kelloköynnöstä laita lainkaan. Sisäänkäynnissä kelloköynnökset ovat kiva viherryskeino kesäksi.

Minua on jo pitkään häirinnyt Pikkupuutarhan ison kiven taakse levittäytyvä lumimarja. En halua sen peittävän kauniisti sammaloitunutta kiveä. Tämän kesän oikopolkumaniassani kaivoin kiven takareunasta lumimarjan juuret pois niin hyvin, kuin vain sain. Siirsin parhaan multakerroksen muille kasveille, laitoin maan päälle paksun kerroksen pahvia ja pinnaksi kuorikatetta. Näin kivi on paremmin näkyvissä ja sen takaa pääsee oikaisemaan. Toisella reunalla kasvaa pieni rhodo Moeheim (josta ei isoa kasvakaan) ja toisella reunalla ainakin toistaiseksi kasa kiviä.

Tässä kuvassa näkyy, kuinka uuden oikopolun oikealla puolella on lumimarjapensaat. Leikkaan ne säännöllisesti muotoon, jotta ne pysyisivät jossain kuosissa. Tarkoitus on myös, että kuvan oikean reunan tuija-aitaa pääsee helposti leikkaamaan.

Lumimarjasta (Symphoricarpos albus) sen verran, että se on kaunis ja helppo pensas. Se myös leviää juuriversoilla varsin kärkkäästi, joten kannattaa tarkasti miettiä, mihin ja miten sitä istuttaa. Lumimarjan ja tuija-aidan välisen tilan siistin maasta nousevista juurivesoista muutaman kerran kesässä isommalla trimmerillä. 

Ruusu vai kärhö, kärhö vai ruusu?

Tarhakellokärhö Aljonushkan siirto on ollut "tapetilla" jo pidemmän aikaa. Se kasvoi pensasruusu Sävelen takana, jolloin sen kukinta oli enemmän naapurien ilona. Aljonushka on joka vuosi kukkinut pitkään ja runsaana. Mielelläni ilahdutan naapureita, mutta joka kerran ohi kulkiessa harmitti nähdä Sävelen lehtiimassaan kätkeytyvät kärhökukat. Lapion kanssa siis töihin. Muuten ei harmittelu loppuisi.

Clematis Aljonushka - Tarhakellokärhö

Kärhö oli luonnollisesti leikattava matalaksi, sillä ehjänä sitä ei millään olisi saanut kaivettua ylös ja siirrettyä muutaman metrin toiseen suuntaan. Se oli kasvattanut melkoisen juurakon, jonka mielestäni sain aika hyvin kaivettua. Uusi istutuskuoppa oli jo valmiina. Kärhö sinne, perään vettä ja uutta multaa. Sitten vielä lisää multaa, kuopan taputtelu ja tuet ympärille kevättä odottamaan.

Rosa Sävel - Tarhakurtturuusu, taustalla naapurin marjapuskat ja tramppa.

Kärhön saaminen ylös entiseltä paikaltaan vaati myös Sävel-ruusun karsimista. Joka tuntee Sävelen, tietää sen olevan tosi piikkinen. Sen läheisyydessä ei kevyissä vaatteissa työskennellä. Nyt Sävel on toispuoleinen resupekka, mutta saa ollakin sellaisena kevääseen saakka. Silloin on sille parempi leikkausaika. Sävel kukkii sekä vanhoilla että uusilla versoilla, joten leikkaaminen ei vie kaikkia kukkia, vaikka jonkun verran kukintaa vähentääkin. Sävel kestää myös täydellisen alasleikkuun, mitä ehkä harkitsen. Tämä pensasruusu on osoittautunut nopea- ja reheväkasvuiseksi.

Harakat ja rastaat ovat silpunneet Kriikunapolun turveharkkoja turhankin ahkerasti. Lehahdus vain käy niiden pyrähtäessä lentoon lähestyessäni polkua. Jotain toukkia ne ilmeisesti löytävät harkoista, sillä tuskin ne nyt pesätarpeitakaan keräävät. 

Pyjamalude alppipiikkiputkella.

Ötököiden kesä senkun jatkuu. Yhtenä päivänä huomasin useamman pyjamaluteen alppipiikkiputkissa. Omakotiasujana on jo tottunut monijalkaisiin vipeltäjiin niin ulkona kuin sisälläkin.Vaaksiaiset ovat tuttu näky huonetiloissa ilmojen viiletessä. Pesuhuoneessakin tepasteli keskiviikkona tarantellan kokoinen hämähäkki - tai ainakin melkein. Käskin sen ottaa kaikki koivet alleen, ettei joutuisi viikonloppuna imurin kiduksiin.

Kriikunapolku rastasvierailun jälkeen siistittynä.

Kiitos kuivan helleputken ja lähes koko elokuun jatkuneiden sateiden, en ole hankkinut montaakaan syysistutettavaa. Puutarhaliikkeen ohi en voinut kulkea ja niinpä sieltä tarttui mukaan kaksi Rozanne-kurjenpolvea ja yksi rotkolemmikki. Jollekin vähän matalammalle oli paikka katsottuna Pikkupuutarhasta ja sinne ostokset ovat jo päässeet taivaallisesta kastelusta nauttimaan.

Keijunmekkoja ei tarvitse vielä kompostiin kantaa.

 
Lähestyvä katto- ja ränniremppa tarkoittaa sitä, että joudumme rakennustelineitä varten leikkaamaan osan talon läheisyydessä olevista kasveista maan tasalle. Myös terassilla olevista kesäkukista valtaosa saa mennä työmaan tieltä. Ei sureta, koska sade on hakannut petuniat ja muut ikävän näköiseksi massaksi. Kasvien kannalta on ylipäätään hyvä, että remppa osuu alkusyksyyn. Siivota pitäisi pian muutenkin, eikä nyt tarvitse niin paljon murehtia tallottuja ja vahingoittuneita kasveja.

Viiniköynnös Zilga

Sovittiin hankittavaksi osaan uusista syöksytorvista rännirosvot. Jatkossa saamme kerättyä sadevettä kastelua varten. Kuulin jopa sellaisen väitteen (oululaisen suusta), että sadevedellä kannattaa pestä ikkunat. Sadevedessä kun ei ole kalkkia. Sadevedestä on siis moneksi, joten koitetaan löytää ne hyvät puolet kuivemmista puutarhahommista unelmoidessamme.

Rosa Theresa

Maanantaina makailin, makailin, makailin.
Tiistaina jo harkitsin, harkitsin, harkitsin.
Keskiviikko viikon taittoi,
torstai toiset töihin laittoi.
Perjantaina palkan sain,
lauantai toi sunnuntain.

 

Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille!

Pensaat nurin

Kesämalvikki kosmoskukan katveessa

Taidan toimia aurinkovoimalla, sillä perjantaipäivän paiste sai minuun virtaa viikkojen edestä.  Oli pieni pakkokin, sillä sateiden vuoksi nurmikkoa ei ole päässyt aikoihin leikkaamaan. Siitä oli aloitettava.

Seuraavaksi siirsin keväällä pikkupuutarhaan istuttamani kolme tuijaa alapihalle. Ja niiden seuraksi kaksi kesän ruukuissa viettänyttä tuijaa niinikään. Keväällä pikkupuutarha näytti kovin alastomalta, kuten kaikki muutkin paikat. Mitähän olin oikein ajatellut tuijia pikkupuutarhaan istuttaessani, sillä kesäisen kasvun myötä ne näyttivät suorastaan onnettomilta jäädessään syyshortensian ja norjanangervojen ahdistamiksi. 

Tuijien on tarkoitus muodostaa näköeste kompostilaatikoiden rivistölle ja alueelle, jossa haketamme oksia ja joka ei muutenkaan tule koskaan olemaan mikään paraatinähtävyys. Näitä työskentelyalueita on vaan pakko puutarhassakin olla. 

Kompostit ovat harvoin noin tyhjiä, kuin nyt. Sain niiden multaisan sisällön vihdoinkin kärrättyä yhtenä tihkusateisena päivänä sinne sun tänne. On muuten huomattavasti helpompi kääntää ja tyhjentää komposteja keväällä. Tuoreen mullan lisäys kukkapenkkeihin sujuu helposti ja sieltä ne kasvit sitten ponnistavat mullan keskeltä. Vaan kukapa raaskii peitellä kesken kasvukauden kasvavia kukkia mullalla? Aikamoista taiteilua tunkea kompostimultaa tässä vaiheessa kasvustojen keskelle.

Kauimpana oleva laatikko on täynnä tämän kesän ainesta ja se saa nyt muhia ensi kevääseen. Viime syksynä en saanut komposteja ajoissa käännettyä ja tyhjennettyä ja silloin olikin tekemistä, mihin sai kaikki puutarhasta tuleva kasvijäte ja haravoidut lehdet mahtumaan. Nyt päätin olla ajoissa liikkeellä ja varmistaa, ettei samanlaista sijoitusongelmaa tänä syksynä olisi.

  
Seuraavaksi sitten kaivoin esiin arvonnassa voittamani raivaussakset ja jatkoin työpäivää leikkaamalla lumimarjoja ja norjanangervoita. Terassin kupeessa ja työhuonepäädyssä kasvaa lumimarjaa ja norjanangervoja, joista olen pisimpiä oksia leikannut ja tasannut parikin kertaa kesässä (kuva on otettu 26.6., jolloin olen tasannut kulkuväylälle vyöryneitä oksia). Aukkokohdan norjanangervo kärsi ensimmäisen kerran olemassa olonsa aikana talvesta ja sen leikkasin tapille heti alkukesästä huomattuani, etteivät oksat ala vihertämään. 

Olen huomannut, että niin norjanangervo kuin lumimarjakin on leikattava matalaksi viiden-kuuden vuoden välein. Päällisin puolin pensas näyttää ihan hienolta, mutta sisältä se on täynnä kuivunutta oksistoa. Viherrys on lähinnä latvustossa, eikä yksittäisten oksien poistaminen juurikaan paranna näkymää. Yritin etsiä tietoa edellisestä leikkauksesta, jota en kuitenkaan löytänyt. Pelkäänpä, että vuosia on vierähtänyt enemmän kuin viisi tai kuusi. Sen huomasin ryhtyessäni leikkaustyöhön. Pensaat olivat aika kurjassa kunnossa. 

Perjantaina en saanut työrupeamaa kerralla loppuun saakka, sillä ystävä tuli yllätyskäynnille. Samaan syssyyn alkoi myös sataa ja sitä riittikin sitten loppupäiväksi. Lauantaiaamuna lähdin jatkamaan hommaa. Pensaat notkuivat vesipisaroista ja kosteudesta, joten aika roskainen urakka siitä tuli. Eikä riitä, että pensaat saa leikattua nurin, vaan oksat on myös rahdattava pois käytäviltä ja jäljet siistittävä. Onneksi tuota hommaa ei ihan joka vuosi tarvitse tehdä.

Piha on nyt kyllä todella autio ja paljas. Kuvasta näkee, millaisen alueen norjanangervot ovat kulkuväylästä valloittaneet. Rapskulaatoissa on pensasrivistöjen reuna sijainnut. Kasvit kasvavat jotenkin huomaamatta ja yllättäen valtaviksi. Jo viime kesänä huomasin työhuoneen ikkunan alle sijoitetun kesäkukkalaatikon kastelun vähän vaikeaksi, mutta tänä kesänä siitä ei tahtonut tulla enää mitään. Tiiviisti kasvavien pensaiden väliin ei vaan tahtonut enää päästä kastelukannun kanssa ja laatikon kesäkukat ovatkin olleet luvattoman huonolla hoidolla. 

Kovin pitkään angervojen kasvua ei tarvitse odotella, sillä tämän puskanurkan kaikki pensaat leikkasin tapille vapun tienoilla. ja nyt ne ovat kasvaneet jo melkoisesti. Vaan mitä tehdä naapurista vyöryvälle idänvirpiangervolle, joka näyttää olevan aikamoinen leviäjä? Naapurin purettua aitansa tuosta meidän välistä, idänvirpiangervo on vain entisestään villiintynyt. Sitä on jopa vaikeampi saada kuriin, kuin niin ikään naapurista tuohon puskanurkkaukseen tullutta kurttulehtiruusua. Kurtturuusu jää vähitellen angervojen tukehduttamaksi, mutta idänvirpiangervolle kakkoseksi tuntuu jäävän norjanangervokin.

Harva puutarhatyö on kertaheitolla loppuunsaatettu. Sen lisäksi, että tämän syksyn ohjelmistossa on lisääkin pensaiden leikkaamista, ne leikatut oksat täytyy myös hakettaa. Alapihan pajuangervot ja tuoksuvatukat laitan matalaksi myöhemmin. Suunnittelin hinaavani oksasilppurin pensaiden viereen ja laitan leikatut oksat saman tien hakettimeen ja hakkeen jätän pensaiden kasvupaikalle. Niin pajuangervo kuin tuoksuvatukkakin näyttävät kasvavan vaikka läpi harmaan kiven. Miksei siis läpi haketetun kasvustonsakin.