Jouluiset kysymykset

 

Selätön puutarhuri otti osaa Villa Emilia -blogista saamaansa haasteeseen. Minua ei ole haastettu, vaan silti ajattelin näihin kysymyksiin vastata, kun aiheet on muutenkin vähissä puutarhan nukkuessa talviuntaan. Samantyyppinen "Joulun this or that" -haaste on kiertänyt aiempinakin vuosina.

1. Joululahjojen hankkiminen pitkin vuotta vai viimeisellä viikolla?

En ole viime tipan -suorittaja oikein missään asiassa - jos suinkin voin sen välttää. En myöskään ole koskaan osannut kerätä joululahjoja pitkin vuotta, mutta hyvissä ajoin ne on tullut hankittua. Jo muutaman vuoden ajan olemme päättäneet aikuisten kesken jättää joululahjat hankkimatta. Jokaisella on tarvitsemansa. Mieluummin muistamme kutakin henkilökohtaisesti syntymäpäivinä. Lähipiirissä ei nyt ole pikkulapsia, joille joululahjat ovat tärkeitä. 

 

Edessä on joulu, jolloin en taida montaakaan lahjaa hankkia. Ehkä laitan sopivan summan parhaillaan sotien julmuuksista kärsiville lapsille.

 
2. Joulukorttien lähettäminen vai some-toivotukset?

 

Vanhanaikaista tai ei, mutta jatkan edelleen joulukorttiperinnettä. Tänä vuonna harkitsin omatekoisista korteista luopumista. Ei ole ihan helppo keksiä joka vuosi uutta kortti-ideaa. Enimmillään olen lähettänyt noin 60 joulukorttia. Lukumäärä on tuosta supistunut. 

 

Päädyttyäni sittenkin lähettämään omatekoiset kortit, pengoin työhuoneen laatikoita. Askartelutarvikkeita löytyi omasta takaa lähes riittävästi ja vain jotain päädyin hankkimaan kaupasta. Tänä vuonna en osta joulumerkkejä, sillä sain edesmenneeltä veljeltäni vuosittain Postin julkaisemia merkkejä, jotka ovat yhä käyttökelpoisia.

 3. Joululehdet vai somen jouluryhmät?

 

Yhden ainoan jouluaiheisen lehden selasin pari viikkoa sitten. Kaupan kassalla seisoessani vilkuilen telineessä olevia lukuisia joululehtiä. Tarjolla on ruokalehtiä, sisustusta, mökkijoulua, askartelua ja käsitöitä. Jostain syystä yksikään lehdistä ei ole hypännyt ostoskoriin. Minulla on tallessa muutamia edellisten vuosien joululehtiä. Ehkä kaivan ne esiin. Jouluun liittyy niin suuri annos perinteitä, eivätkä ne vuodessa tai parissa vanhene.

 

Somen jouluryhmät? Jotain on ilmeisesti mennyt minulta ohi, sillä sellaisiin en ole eksynyt.

 
4. Suursiivous vai pölyn piilottaminen hämärään valaistukseen?

 

Siivoan ympäri vuoden säännöllisesti, joten kotimme ei kaipaa erityistä joulusiivousta. Kaappejakin tykkään järjestellä ja pitää järjestyksessä. Niidenkään parissa ei siis ole tarvetta aikaansa viettää. Viikkosiivouksen ajoitan siten, että sunnuntaille osuvana aattona ei imuria esiin kaiveta. Ellei sitten joku sokeripussi tai piparipurkki lattialle putoa. Yllättävät ja ylimääräiset sotkut on ilman muuta siivottava.

5. Aito kynttilä vai led-kynttilä?

 

Molemmille on paikkansa. Led-kynttilöitä käytän paikoissa, joissa paloturvallisuus on tärkeää huomioida. Ruokapöydässä on todennäköisesti muutama aito kynttilä sen aikaa, kun pöydän ääressä istumme. Ulkona on led-kynttilöitä terassilla ja pergolassa. Kauempana puurakenteista lyhdyissä on öljykynttilät. 

 

Led-valoja ja -kynttilöitä on yhä enemmän tarjolla. Ne eivät kuluta paljon sähköä ja patteritoimisetkin kestävät yllättävän pitkään myös ulkona. Ajastus on mitä mainioin keksintö. Sitä käytän paljon.

6. Vihreä vai punainen?

 

Punaista, vihreää ja valkoista sekä mahdollisesti ripaus hopeaa ja kultaa. Kodin sisustuksessa tyynynpäällisissä on joulun alla viininpunaista, punaista ja valkoista. Kukissa punaista, valkoista ja vihreää. Ruokapöydän pöytäliinaa en ole vielä päättänyt. Taitaa olla tänäkin vuonna valkoinen.

Tyynynpäällisillä saa kivasti vaihtelua niin kesällä kuin talvellakin. Vaihdoin sohvatyynyihin joulusävyt pari päivää sitten. Löysin Pentikin Outletistä edulliset kukkaispäälliset, jotka sopivat hyvin vanhempiin, samettisiin tyynynpäällisiin.

7. Jouluneule vai ehdottomasti ei?

 

Erityinen jouluneule ei ole koskaan kuulunut meidän perheen pukeutumiseen. Eikä taida kuulua jatkossakaan. Riittää, että kaikki pukeutuvat siististi ja mukavasti. Yleensä kotona on aattona tavallista lämpimämpi kynttilöiden lämmittäessä, takkatulen loimottaessa ja ihmisten kokoontuessa yhteen tilaan. Neuleille ei silloin ole tarvetta laisinkaan.

8. Koristelussa överit vai vajarit?

 

Nykyisin yhä enemmän vajarit. Perheessä ei ole enää pikkulapsia. Ei edes teinejä. Vuosi vuodelta koristeiden määrä vähenee. Valosarjat ja kynttilät koristavat kotia enenevässä määrin marraskuulta lähtien. Marras-joulukuun vaihteessa ryhdyn ripottelemaan vähitellen esille joitain yksittäisiä joulukoristeita. Kranssit oviin, jouluinen matto pikkuvessaan, valaistu ja koristeltu pikkukuusi eteisen pöydälle. 

 

Joulun jälkeen koristeet ja jouluisimmat valosarjat lähtevät varastoon aika nopeassa tahdissa. Lapsena joulun toivoi kestävän pitkään. Aikuisena paluu arkeen tuntuu hyvältä. Ei todellakaan joulukuusta Nuuttiin (13.1.) saakka. Mitä aurinkoisempia ja valoisempia päivät ovat, sen enemmän katse suuntaa kohti kevättä.

 

Puutarhassa ei mikään kuki, eikä värit kilpaile huomiosta. Silloin on kiva ostaa kukkia kotiin. Jouluna hankin etupäässä amarylliksiä, joulutähtiä ja kaupan esille asettamista houkutuksista riippuen välillä jotain muutakin.

9. Lasten jouluelokuvat vai romanttiset jouluelokuvat?

 

Raymond Briggsin kirjaan perustuva Lumiukko on minun jouluelokuvani. Yleensä se esitetään televisiossa juuri silloin, kun keittiössä on monenlaista puuhaa. Onneksi aikuisten kesken ruokailu ei ole niin minuutilleen, joten voin rauhassa sallia itselleni oman Lumiukko-hetkeni.

Monena jouluna telkusta tuli myös Ingmar Bergmanin Fanny ja Alexander, jonka jaksan katsoa yhä uudelleen. Ehkä se löytyy YLE Areenasta?

Kirja on vuodenajasta riippumatta erinomainen vaihtoehto telkkarille. Saattaa käydä niin, että leffan sijasta köllötän sohvalla hyvän kirjan ja suklaarasian kanssa.

10. Joululimppu vai saaristolaisleipä?

 

Tumma joululimppu se vasta hyvää on. Tykkään myös saaristolaisleivästä, jota tulee syötyä pitkin vuotta. Joululimppuviipaleen päälle viipale kalkkunaa ja leveä silaus itse tehtyä sinappia. Tai graavilohta kera tillinoksan. Nam, nam.

11. Piparkakkutalon väsääminen vai kaupan piparit?

 

Viimeisimmästä piparkakkutalosta taitaa olla muutama vuosi. Täksi jouluksi en ainakaan sellaista rakenna. Olen kahden vaiheilla, leivonko pipareitakaan itse. Viime jouluisia pipareita oli kaapissa vielä loppukesästä. Hyviähän ne ovat vaikka Aura-juuston kanssa, mutta se ei ole kovin merkittävä peruste pipareiden leipomiselle. 

 

Joulupiparien tekeminen on kuulunut jouluperinteisiimme aina. Teen piparit samalla ohjeella, jolla äiti ne teki lapsuudessani. Lapsuudesta muistan, kuinka mukamas salaa hiippailimme kylmäkaappiin maistelemaan äidin sinne seuraavan päivän leipomista varten varastoimaa taikinakulhoa. Ei äiti voinut välttyä huomaamasta pikkulusikalla koverrettuja aukkoja taikinassa. Koskaan hän ei meille asiasta huomauttanut. Leikki, joka oli osa jouluperinnettä. Samaa tekivät omat lapset eli piparitaikina houkuttelee sukupolvesta toiseen.

Pitkäikäisestä perinteestä luopuminen vaatii aikamoista itsetutkiskelua ja painimista. Ehkä teen kompromissin ja valmistan puolikkaan taikinan. 

Charlotte Russen sen sijaan teen jälkiruokakahvin kaveriksi. Ohjeita löytyy netistä useita. Charlotte valmistuu nopeasti ja helposti valmiista kääretortusta, mutta herkullisinta saa tekemällä myös kääretortun itse. Joissain ohjeissa täyte on suklaamussea. Itse valmistan täytteen rahkasta ja mansikoista.

12. Liköörikonvehdit vai englanninlakritsit?

 

No, jos kirsikkasuklaakonvehdit lasketaan liköörikonvehdeiksi, niin sitten ne. Mon Cheri -kirsikkasuklaakonvehdit ovat herkullisia. Niitä on harvassa kaupassa, mutta pari vuotta sitten niitä myytiin jopa Alkoissa. 

 

Lidlin Cherry Liqueurs on likimain yhtä hyvää kuin Mon Cheri. Varmistin kirsikkasuklaakonvehtien saatavuuden jouluna ostamalla pari rasiaa jo nyt. Laitoin ne piiloon itseltänikin, jotta välttyisin maisteluhoukutukselta ennen aikojaan. Toivottavasti en piilottanut rasioita niin tehokkaasti, etten niitä itsekään löydä.

13. Joulusaunassa koivuvihta vai ei?

 

Ei kumpaakaan. Ymmärrän vihtomisen ilon ja nautinnon saunoessa. Sopii hyvin silloin, kun joku muu siivoaa saunan vihtomisen jälkeen. Tai silloin, kun saunotaan kesäpäivänä järvenrannassa. Meidän aikuiset miehet tykkäävät saunoa pitkään ja hartaasti. He osaavat nauttia saunomisesta ilman vihtaakin. Eli vihdatta mennään tänäkin jouluna. 

Joulusaunan sijoittaminen aikatauluun vasta probleema onkin. Mihin aikaan ja millä kokoonpanolla mennään saunaan, kun pitäisi syödä ja jutella yhdessä, seurustella ja ehkä pelatakin jotain? Miehet saunovat tuntitolkulla ja naisväki odottaa kärsivällisesti yhteistä kahvihetkeä. Naiset ovat luonnollisesti kipaisseet pikaisesti löylyssä ja pesulla, jotta miesten ei tarvitsisi koko iltaa odottaa vuoroaan. Lopulta istahdetaan kimpassa kahvipöytään tai glögille kuusen viereen tukka märkänä ja naama saunomisesta punaisena. Väkisinkin siinä juhlatunnelma himmenee, eikä tee mieli pukea parempia vaatteita, kun froteinen kylpytakki tuntuu huomattavasti mukavammalta.

Saan osakseni ihmetteleviä katseita kertoessani, etten ole saunaihminen. Vielä vähemmän innostun saunomisesta jouluna. Ei kai kaikkia traditioita tarvitse yhteen päivään tunkea. Eri asia, jos yhdessäolo jatkuisi useamman päivän ajan.

 
14. Joulupukki vai lahjasäkin kantaminen salaa kuusen alle?

 

Lasten ollessa pieniä, joulupukki kuului useimpina jouluina asiaan. Välillä joku sukulainen livahti ulkosalle ja saapui joulupukiksi naamioituneena sisään etuovesta. Toisinaan tilattiin maksettu pukki ja jonkun kerran joulupukki löytyi myös naapureista.

 

Lasten kasvaessa siirryttiin lahjasäkin salaiseen siirtymiseen kuusen alle. Ja sen jälkeen kukin toi omat pakettinsa kuusen alle, josta ne sitten jaettiin kulloinkin sovitulla tavalla. Nyt joululahjoista on pitkälti luovuttu. Kuustakaan ei tuoda sisälle, vaan se seisoo valaistuna pihamaalla.

15. Lahjoja lemmikille vai ei?

 

Kyllä meillä laitettiin lahja kuusen alle myös Juuso-kissalle silloin, kun se vielä eli. Rapiseva leikkihiiri tai omassa pihassa kasvatetuilla kissanminttuoksilla täytetty, itse ommeltu pieni kangaspötkö pakettiin. Juusollakin riitti puuhaa ja tekemistä sen pyöriessä pakettinsa kanssa pitkin olohuoneen lattiaa.

Juuson lahja laitettiin kuusen alla vasta sitten, kun useimmat paketit oli jo jaettu ja avattu. Kissalla nimittäin piti kiirettä osallistua pakettien avajaisiin ilman kissanminttutuoksuakin. Se rakasti paperien rapinaa, rasioita ja laatikoita. Saatuaan oman pakettinsa se keräsi muiden huomion kierimällä, loikkimalla ja leikkimällä lahjansa kanssa. Kissanmintun tuoksu tarttui käärepapereihinkin ja niidenkin kanssa Juusolla riitti telmimistä. Lopulta se kellahti uupuneena köllimään lahjaansa halaten käärepapereiden päälle. Ihan tulee ikävä omaa karvaista kattia näitä tilanteita muistellessa.

16. Joululahjojen avaaminen yhtä aikaa vai yksi ihminen kerrallaan?

Jokainen avasi pakettinsa omaan tahtiin. Sen jälkeen ihmeteltiin yhdessä kunkin saamia lahjoja. Toisinaan myös arvuuteltiin, kukahan on tämänkin kirjan antanut.

 

Lasten ollessa pieniä, ensimmäisenä avattiin tietenkin heidän lahjansa. Pehmeät paketit harvoin kiinnostivat. Pyynnöstä niitä paketteja raotettiin ja siirrettiin sitten sivuun vanhempien katsottaviksi. Legot olivat vuosikausia toivottuja lahjoja. Niiden parissa vierähti tovi jos toinenkin. Mieleen on jäänyt ihmettely, miten joskus joku aikuisen mielestä mitättömän näköinen lahja osoittautui lapselle  kaikkein kiinnostavimmaksi ja rakkaimmaksi. 

17. Joululahjojen unboxaus aattoiltana vai säilyttäminen pakkauksissaan kasassa päiväkausia?

 

Meillä kaikki lahjat on aina avattu aattona. Iäkkään sukulaisen kuoleman jälkeen hänen tavaroitaan setviessä ihmettelimme, kun kaapista löytyi avaamattomia joulu- ym. lahjapaketteja vuosien varrelta. Joukosta löytyi mm. vanhempieni antamia joululahjayöpaitoja. Olisi luullut niillä olleen käyttöä henkilön eläessä. Huomasin äitini kasvoista pienen loukkaantumisen, kun hän oli monilapsisen perheen äitinä nähnyt vaivaa lahjan hankkimiseksi, jota ei sitten ollut edes avattu.

Kun lahjat on avattu ja kukin pinonnut omansa, on paperit ja nauhat kerätty ja viety pois. Kauniisti paketoitua lahjaa on kiva pyöritellä ja ihastella, mutta lopulta sisältö vetää niin paljon puoleensa, että se hienoinkin paketti avautuu. Itse en ole erityisen taitava paketoija. Niinpä nykyisin tarjolla olevat lahjakassit ovat minulle kaivattu helpotus.

18. Joulun kuvaaminen vai hetkestä nauttiminen ilman kameraa?

 

Lasten jouluja tuli kuvattua ja videoituakin ahkerasti. Hyvä niin, sillä niitä kuvia tulee usein yhä katseltua. Nykyisin en kuvaa paljoakaan ihmisiä, vähemmän tapahtumiakaan. Pihaa, puutarhaa ja luontoa sitäkin enemmän. Ehkä tärkeämpää on kuitenkin nauttia hetkestä ja yhdessä olosta. Tärkeimmät asiat jäävät mieleen kuvaamattakin. 

Selasin kuva-arkistojani tätä postausta varten. Yllätyin, miten vähän olen mitään jouluun liittyvää kuvannut. Meillä on paperikuvia kasapäin ja albumitolkulla. Digikuvauksen myötä kuvamäärät ovat kasvaneet, mutta aiheet selvästi muuttuneet ja vähentyneet. Hyvällä kameralla saa kuvia hämärissäkin olosuhteissa. Silti sisällä tulee kuvattua hyvin vähän edes päiväaikaan. Eikä kyllä ulkonakaan suljin pimeällä vilahda. Olisiko kunnostautumisen paikka?

19. Aattoiltana joulumessu Vatikaanista vai suomalainen joulukonsertti?

 

Ei kumpaakaan. Televisio voi aivan hyvin pysyä kiinni ja ajan voi käyttää vaikka seurusteluun tai yhdessä pelaamiseen. Tai lukemiseen. Taidankin ostaa itselleni ja Ukkokullalle kirjan joululahjaksi. Vaikka mitään lahjoja ei pitänyt ostaakaan.

 

20. Tapaniajelu vai -kävely?

 

Kävely sopii hyvin, jos vain sää sen sallii. Mikäs on aattoillan ruokia sulatellessa reippaan kävelyn merkeissä. Alkuillan hämärässä voi samalla nauttia kyläläisten pihoilleen virittämistä valoista. Kenties lumi narskuu kenkien alla ja huurre koristaa puiden oksia.

 

Suomalainen joulu on hyvin samanlainen ja toisaalta myös kovin erilainen. Perinteitä on paljon. Osa kulkeutuu hyvinkin kaukaa niin ajallisesti kuin maantieteellisesti. Joulunvietto on myös muuttunut, ottanut vaikutteita maailmalta. Yhtä oikeaa joulunviettotapaa ei ole. Jokainen voi koota joulunsa itselleen sopivista traditioista tai luoda kokonaan uudenlaisen joulun.

 

En haasta ketään, mutta kysymykset ovat vapaasti otettavissa omien vastausten täyttämiseksi. Kuukauden kuluttua aatto on jo ohi ja joulupäivä meneillään. Näin se vuosi vierähtää vikkelästi.

Pian alkaa marraskuun viimeinen viikko. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Joulun TOP 3

Leikkimökki tammikuussa 2016

 

Kristiina Kortelahden - elämää Ahvenanmaalla -blogissa oli mukava Joulun TOP3 -idea, jossa voi kertoa omista jouluun liittyvistä traditioista. Tämä on sopivaa ajanvietettä joulua odotellessa ja kohti uutta puutarhakautta kulkiessa.

Lähitallin heppa tammikuussa 2016

 
Joulu on ajankohta, johon liittyy valtavasti erilaisia perinteitä. Jouluun kaikki suhtautuvat enemmän tai vähemmän tunteella. Jokaisella on runsaasti jouluun liittyviä muistoja. Useimmilla iloisia, mutta monilla myös surullisia ja kipeitä. 

Suomalaisessa kulttuurissa joulu on aina ollut vuoden merkittävin juhla. Jouluun on panostettu pitkin vuotta ja ajankohdan lähestyessä järjestelyjen tahti on vain kiihtynyt. Joulun viettäminen on aina ollut hyvin perhekeskeistä. Joulun on sanottu olevan erityisesti lasten juhla. Maailman muuttuessa jouluunkin on tullut keveyttä ja vapautta. Enää kaikkien ei ole pakko noudattaa tiettyjä rituaaleja, vaan jokainen voi vapaasti rakentaa joulustaan juuri itselleen mieluisan. 

 
Meidän perheen joulut ovat noudattaneet suomalaisia perinteitä. Tutut jouluruoat ja -koristeet, työpaikan pikkujoulut, juhlat lasten päiväkodeissa ja kouluissa. Aattona kokoontuminen yhteiseen pöytään vaihtelevilla kokoonpanoilla ja illansuussa joulupukin kolistelu ovella lahjasäkkeineen. Joulunpyhinä kahvittelukäynnit lähisukulaisten luona.

 
Lasten aikuistuessa ja muuttaessa omiin koteihinsa, on omakin joulu muuttunut. Moni perinne on karissut pois ja toisaalta taas uusia tapoja on tullut tilalle. Lahjavyörystä on aikuisten kesken yhteisellä päätöksellä luovuttu. Pikkulapsia ei juuri nyt lähipiirissä ole.

Kaksi edellistä joulua olemme Ukkokullan kanssa viettäneet ulkomailla. Meille se on sopinut oikein hyvin. Suunnitelmissa oli matkustaa tänäkin jouluna jonnekin mielenkiintoiseen paikkaan, mutta koronan ja lähipiirin vanhusten huonon kunnon vuoksi vietämme joulun kotona.

 
Siitä huolimatta, että jouluun liittyvät perinteet ovat kaikille tuttuakin tutumpia, löytyy niistä omia variaatioita ja mieltymyksiä. Osa vastauksistani tuli helposti, osaa jouduin miettimään pidempään.

JOULURUOAT:

1.
Kalaruoat eli graavilohi, kylmäsavulohi ja savukala sekä sinappisilli.
2.
Savukalkkuna on jo vuosien ajan korvannut kinkun. Kalkkunaa kyyditetään itse tehdyllä sinapilla. Myös itse valmistettu riimihärkä kuuluu joulupöytään.
3.
Joulupöydän jälkiruoka on Viktorian kiisseli, jota voisi kuvata hienommaksi jalostetuksi riisipuuroksi. Viktorian kiisselin syömme mansikkasoseen kera.

JOULUJUOMAT:

1.
Täyteläinen gruusialainen punaviini, jota on sopivasti yksi pojan Gruusian matkalta tuoma tuliaispullo tallessa.
Kyseistä viiniä Alko ei myy, eikä nyt pääse Tallinnastakaan hakemaan.
2.
Tumma olut
3.
Glögi ja jälkiruokakahvi

JOULULAULUT:

Lasten ollessa pieniä joululauluja laulettiin leipoessa, pukiessa ja milloin missäkin. Joululaulut kuuluivat joulun odotukseen ja niitä myös kuunneltiin paljon. Lapset lauloivat pienenä isovanhemmille ja joulupukillekin.
Nykyisin musiikki soi joka paikassa kyllästymiseen saakka, joten omassa kodissa arvostan enemmän hiljaisuutta. Keittiössä kokatessa ja leipoessa kuuntelen radiota. Ja autossa, saatan jopa laulaa mukana - jollei ole kuunteliljoita.

1.
Walking in the Air (Lumiukko-elokuvan tunnussävel)
2.
Pieni rumpalipoika (The Little Drummer Boy)
3.
Joulumaa

JOULULEFFAT

Vähemmän tulee joulunakaan television ääressä aikaa vietettyä. Lumiukko esitetään usein juuri silloin, kun keittiössä on ruokien viimeistely ja pöydän kattaminen meneillään. Lumiukon voi nykyisin katsella myös Areenasta tai nauhalta, joten nyt sen kauniin tunnussävelen pariin on mahdollista asettautua itselleen sopivaan aikaan.

1.
Lumiukko
2.
Fanny ja Alexander
Fanny ja Alexander ei välttämättä ole mikään jouluelokuva, mutta leffan joulukohtaus on tunnelmallinen ja ruotsalainen kulttuuri lähellä meidän omaamme.

JOULUNAJAN HERKKU:

1.
Juustotarjotin kuuluu joulupöytäämme.
2.
Charlotte Russe luumun makuisella rahkatäytteellä
3.
Suklaarasiat

JOULUMAKEINEN:

1.
Fazerin Julia
2.
Mon Cheri (kirsikkalikööritäytteinen suklaakonvehti)
3.
Pieni marsipaanipossu, jonka poika yleensä käy ostamassa Stockmannilta.
Sain ensimmäisen jouluisen marsipaanipossun pikkutyttönä isältä.
Aikuisena kerroin muiston pojalle, joka on tehnyt marsipaanipossun antamisesta oman jouluperinteensä.

JOULUN PARAS HETKI:

1.
Perheen kokoontuminen yhteisen joulupöydän ääreen; jutellaan ja nautitaan hitaasti ja pitkän kaavan mukaan.
2.
Aattoilta, kun vatsat täynnä herkkuja asettaudutaan vain olemaan.
3.
Joulukaan ei ole ikuinen ja siksi olennaisesti jouluun liittyvä asia on koristeiden pakkaaminen seuraavaa joulua varten. Vuosi on melkein paketissa ja innolla voi lähteä taas kohti uusia koitoksia.

JOULUTEKEMISET:

1.
Joulukauden aloittaminen ensimmäisillä valoilla ja kynttilöittä
2.
Etukäteen valmistettavat ruoat ja leipomiset
3.
Joulunalusajan hulinan ja aaton ruokapöydän jälkeen asettautuminen hyvän kirjan ja suklarasian pariin.

JOULUN AJAN LEIVONNAINEN:

 1.
Taatelikakun olen jouluksi leiponut iät ja ajat. Yleensä leivon useamman taatelikakun, jotta voin antaa niitä myös läheisille.
2.
Piparkakut leivon äidiltä saadun Pohjanmaan piparit -ohjeella (äiti on kyllä satakuntalainen). Lapsesta saakka joulupipareissa tärkeintä lienee taikina, josta on ihan pakko lusikalla kuopaista muutama maistiainen.
3.
Joulutorttuja tulee vuosittain leivottua ja niiden suhteen kokeilen myös kulloinkin julkisuuteen nousevia ideoita (vihreä kuula-täyte, torttutuutit yms.)

JOULUPUKEUTUMINEN:

1.
Aattona mekko päälle ja tukka nätisti
2.
Mukava oloasu, kuten muulloinkin
3.
Säähän sopivat ulkoiluvaatteet "kinkunsulatus"-kävelylle.

JOULUMIELEN TUOJA:

1.
Joulukorttien askartelu ja lähettäminen, joulukukat, kodin koristeleminen
2.
Jouluun valmistautuminen ruokia ja leivonnaisia suunnittelemalla ja tekemällä.
3.
Lämminhenkiset jouluntoivotukset läheisten ja ystävien kesken.

JOULULAHJATOIVE:

Aikuisten kesken emme osta joululahjoja. Aikuisille lapsillemme toimitamme kassillisen jotain hyvää syötävää, sillä tämän joulun vietämme koronan vuoksi kukin omissa kodeissamme. 

Toivon, että minä ja kaikki läheiseni pysyisimme terveinä. Toivon myös, että vanhemmilleni järjestyisi hoivakotipaikka mahdollisimman pian.

 

Tämä ei ole haaste. 

Jokainen voi halutessaan ottaa idean omassa blogissaan käsiteltäväksi.

 

Älkäähän uurastako itseänne uuvuksiin.
Valoisaa joulun odotusta kaikille!