Helmikuuta on vielä runsaasti jäljellä, mutta julkaisenpa jo omat kuvani ja selitykseni. Eikä muuten ollut yhtään tammikuuta helpompi löytää kuukauden ensimmäisellä kirjaimella alkavia sanoja. Tällä kertaa vuorossa on H.
HAVUPUUT
Talvella värejä on niitä kaipaavalle aika niukasti tarjolla. Valkoista löytyy häikäisevän puhtaasta likaisenharmaaseen. Iloksemme meillä pohjolan asukkailla on kuitenkin havupuut, joiden vihreydestä saamme nauttia kesät talvet. Suomessa yleisin havupuu on mänty ja kuusi hyvänä kakkosena.
Meidän tontilla ei ole enää yhtään suurta kuusta. Naapureiden pihoissa niitä on. Samoin kotitien toisella puolella iso metsä täynnä eri-ikäisiä ja -kokoisia kuusia. Metsässä risteilee lukuisia polkuja, joita pitkin on kiva käydä tekemässä lenkkejä.
Tonttimme puistopäätyyn olen istuttanut rivin metsäkuusia, joiden on aikanaan tarkoitus sopivaan korkeuteen leikattuina toimia tuuli- ja näkösuojana. Havuja ovat tuijatkin, joita olen istuttanut tien viereen aidaksi. Muutama tuija löytyy sieltä täältä muualtakin. Lisäksi alapihalla on kaksi runkotuijaa ja pari pientä pallotuijaa. Alapihan syyspenkissä on myös kääpiöhopeakuusi - Picea pungens 'Glauca compacta'. Kriikunapolun varrella kasvaa kaksi kartiovalkokuusta ja yläpihan Bermudassa varsin suureksi venähtänyt kartiomarjakuusi. Oikearinteessä kasvaa vanhoja vuorimäntyjä, joista viime syksynä kaadettiin muutama hujoppirunko.
Havupuita soisin olevan puutarhassani enemmänkin. Tuijia en taida hankkia enää lisää siitäkin syystä, että ne houkuttelevat peuroja pihaan ruokailemaan talvisin, jolloin metsässä ei ole niille riittävästi syötävää. Sorkkajalkojen syömät tuijat eivät ole kovin kaunista katseltavaa.
HERKUT
Helmikuun nimeksi voisi vaihtaa herkkukuu. Heti ensimmäisellä viikolla juhlitaan Runebergin päivää (5.2.). Rakastan Runebergintorttuja. Erityisen paljon sellaisia kosteita, joissa maistuu monen inhoama karvasmanteli. Tänä vuonna tein Runebergin kakun, joka on käytännössä yksi isokokoinen torttu, josta syöjät voivat leikata haluamansa palan.
Nippanappa on tortuista toivuttu, kun kahvipöytään katetaan laskiaispullat. Kalenteri suosii laskiaispullafaneja, sillä ensin vietetään laskiaissunnuntaita ja parin päivän päästä laskiaistiistaita. Sekö on syynä, että laskiaispullia myydään kaupassa kahden kappaleen pakkauksissa? Tuskin sentään. Mielelläni syön kahvilassakin laskiaispullan, mutta itse tehtynä pullataikinaan saa enemmän makua ja vähemmän pahvimaista rakennetta. Omien pullieni ulkonäkö ei nouse arvosteluasteikossa kovinkaan montaa pykälää, mutta enpä niillä mihinkään leivontakisaan ole osallistumassakaan.
Joka vuosi iltapäivälehdet arvuuttelevat, pitääkö pullassa olla hillo- vai mantelitäyte? Meidän huushollissa asia on ratkaistu siten, että kumpaakin löytyy. Saatan tehdä muutaman sellaisenkin laskiaispullan, joissa täytteenä on sekä hillo että mantelimassa.
Viime vuosina kauppoihin on ilmestynyt myös Ystävänpäiväleivonnaisia. Toistaiseksi mikään niistä ei ole löytänyt tietään meidän kahvipöytään. Ukkokullan synttäriä vietetään ystävänpäivän kieppeillä. Jotain herkkua hänellekin kahvin kera tarjoan riippuen, mitä kulloinkin keksin tehdä.
 |
| Vasemmalla Nemo, yläoikealla veljensä Loki ja alaoikealla Roope |
Pojat, vintiöt, karvakaverit, kissaveljekset. Siinä monta ahkerassa käytössä ollutta nimeä lähipiirin lemmikeillemme. Tällä helmikuisella viikolla kuvan kaikki kolme kissaa ovat muuttaneet pilven reunalle kehräämään. Maanantaina veljenvaimon 16-vuotias Roope nukkui eläinlääkärissä ikiuneen, kun hoito ja lääkkeet eivät enää sitä parantaneet. Tiistaina tyttären kissaveljekset Nemo ja Loki kokivat saman kohtalon. Nämä pojat olisivat täyttäneet kesäkuun alussa 19 v, joten pitkän ja hyvän elämän he ehtivät elää.
Kodeissa on nyt hiljaista ja tyhjää, ikävä ja suru suuri. Lemmikki on rakas perheenjäsen, arjen ja juhlan jakaja, ilon tuoja, terapeutti, jalkojen lämmittäjä, jopa omanlaisensa keskustelukaveri. Kuulun kissaihmisten sukuun, sillä kaikilla sisaruksilla on ollut kissa, vanhemmilla oli lyhytkarvainen brittikissa, tyttärellä hevostallilta tuodut veljekset Nemo ja Loki. Eikä sovi unohtaa meidän ikiomaa Juusoa, joka on nyt pilven reunalla valmiina nuuskuttamaan sinne saapuvia Roopea, Nemoa ja Lokia.
Outoa, ettei lähipiirissä ole nyt ainuttakaan kissaa. Onneksi naapurin Mamis kiertää päivittäin pihassamme tsekkaamassa myyrätilanteen. Mamis on tyttökissa, joten helmikuun H-kirjainteema hijo eli poika ei nyt sitä koske.
Tähän sopii Monserrat Capallen esittämä "Hijo de la Luna" (Kuun poika), jonka voit kuunnella tästä linkistä (toivottavasti linkki toimii).
Tämän Vain kolme kuvaa kuukaudessa -haasteen laittoi liikkeelle Kristiina K. Vuosi on vasta alullaan, joten hyvin ehdit lähteä mukaan haasteeseen.
Helmikuu on tosiaankin herkkukuu. Meilläkin on syöty sekä Runebergintorttuja että laskiaispullia. Laskiaispullat syödään meillä mantelimassatäytteellä, aina. Täällä on näkynyt laskiaispullia yhdenkin kappaleen pakkauksena. Aino-jäätelötkin olivat "harmillisesti" tarjouksessa ja mieheni osti niitä 3 kpl, mikä johti siihen että minä söin suurimman osan. Ja Ainosta suosikkini on suolainen kinuski.
VastaaPoistaMinustakin mantelitäyte laskiaispullassa on paras mahdollinen. Tykkään prinsessakakustakin lähes kokonaan sen vihreän marsipaanikuoren vuoksi. Toki yksikin ihminen jaksaa syödä kaksi laskiaispullaa. Pientalouksia on kuitenkin paljon, joten yksittäispakatuilla on varmasti kysyntää. Aino-jäätelöt - nam, nam. Tarjous meni minulta ohi. Olisin taatusti ostanut.
PoistaSinun kuvat on kyllä niin upeita - puukuvat varsinkin, kun olen "puuhullu"....
VastaaPoistaMullakin Hoot jo valmiina, mutta kun niitä tulikin enemmän kuin kolme... niin pitää pähkäillä, minkä raskii pois jättää, hih... siinäpä pulma!!
Mikä kasvi edellisen postauksen männynvarressa oikein vihertää?
Sekin on niin upea kuva!!
Kiitos Repolainen! Puuhulluus on varsin hauska hulluus. Hienoja puita riittää pilvin pimein. Kuvien ja sanojen supistaminen kolmeen ei olekaan helppo homma. Tuttua minullekin.
PoistaJotain sammalta siinä kuvassa on vanhan kriikunan rungossa. En osaa nimetä erilaisia sammalia. Kauniin vihreää kuitenkin.
Voi, otan osaa, onpa kamala surujen viikko. Pienet ihanat kissat vievät niin suuren tilan kotona ja sydämessä. Niiden lähdettyä tyhjyyden tunne on musertava.
VastaaPoistaIhana Monserrat! Kiitos linkistä, kuuntelen sitä vedet silmissä parhaillaan ja mietin kissapoikien pehmeitä turkkeja ja muistoa. Juusoa unohtamatta. Ihana ajatus, että siellä hän nuuskuttaa.
Mamis on sitten hija, tytär. Latinalaiset kielet ovat helppoja, kun viimeistä kirjainta vaihtamalla päästään maskuliinista feminiiniin.
Herkkujen kuukausi tämä tosiaan on! Ihanat mantelinmakuiset herkut vieläpä, kun samaa makua on sekä tortuissa että pullissa (itse en ole niiden hillopullien ystävä).
Juuri itsekin kirjoitin havuista, ovat ne tärkeitä talvisessa puutarhassa. Olen valtavan iloinen isosta, komeasta pihakuusestani pienten havupensaiden lisäksi. Ison tuuhean kuusen hahmo on kuin joku tyyppi, persoona.
Kiitos Saila! Kolmen kissan pilvelle muutto parin päivän sisällä on kyllä turhan suuri suruannos. Nemon ja Lokin taival tiedettiin olevan päättymässä. Ajankohta vain oli jonkun aikaa avoin. Roope sen sijaan yllätti oireiden nopealla voimistumisella ja kunnon totaalisella romahtamisella. Meidän lähipiirin kissoja on nyt siellä pilven päällä sen verran runsaasti, että saavat aikaan melkoisen ruuhkan toinen toisiaan nuuskuttaessa. Pehmoisia kavereitamme on ikävä.
PoistaTutustuin Montserrat Caballen esityksiin ensimmäisen kerran hänen laulaessa Barcelonan kesäolympialaisissa 1992 Freddie Mercuryn kanssa. Hijo de la luna on minusta yksi hänen kauniimpia biisejään.
Kappas vaan, niinpä onkin Mamis hija. Tuo maskuliinista feminiiniksi muuttamisen helppous olisi tervetullut Suomen kieleenkin.
Itse tykkään mantelimassasta niin laskiaispullassa kuin monissa muissakin leivonnaisissa. Onneksi niin, sillä toisinaan saan yksin herkutella tupla-annoksilla.
Iso kuusi on kuin puutarhan vartija tai suojelija levittäessään valtavat oksansa laajalle. Muksuna mentiin hiihtoretkellä syömään eväät kuusen alle. Siellä oli yleensä sulaa, lämmintä ja tuuletonta.
Helmikuussa todella herkutellaan ja mämmi (suuri herkkuni) tuli kauppaan. Arvaa vaan olenko syönyt.
VastaaPoistaTodella kauniita on kissojen silmät. Voimahaleja suruun. Lemmikki on todellakin perheenjäsen. Ehkä uusi kissanpentu sitten aikanaan lohduttaa.
Mämmi onkin hyvää, joskin ei kovin suurta herkkua. En ole huomannutkaan, että sitä olisi jo kaupoissa. Ei mikään ihme, sillä pääsiäiseen on enää runsas kuukausi.
PoistaKiitos, karvaiset kaverit elävät muistoissamme.
Olen ihka samaa mieltä, että helmikuu on herkkukuu. Mainiot kuvat helmikuulta. Surua ei voi välttää, kun rakkaat ja pitkäaiakiset lemmikit ovat päätyneet elämänsä loppuun.
VastaaPoistaTietäähän sen jo lemmikin ottaessaan, ettei yhteiselo ole ikuista. Tehokkaasti ne saavat emäntänsä ja isäntänsä kiintymään itseensä, jolloin luopumisen hetki on täynnä surua.
PoistaHaikea hiljaisuus 🖤 Osanottoni.
VastaaPoistaHyvät herkut, laskiaispullat herkuttelen mantelimassan kera.
Haaveelliset hienot havupuut, kuusi on suosikkipuuni 🌲
Kiitos osanotosta! Kiitos myös hauskasti H-alkuisista kommenteista.
PoistaMantelimassa laskiaispullissa on selvästi näissä keskusteluissa voitolla. En ihmettele, herkkuahan se on.
Ikävä on tietysti suuri. Otan osaa. Hienosti he kuitenkin pääsivät tätä haastetta elävöittämään.
VastaaPoistaKiitos Puikoillanikin! Kerrankin löytyi sopiva sana oikeaan aikaan. Satuin vielä samanaikaisesti kuuntelemaan Capallen Hijo de la Lunaa, josta mielleyhtymä poikiin syntyi.
PoistaAika surullisesti sattui, että kaikki lähipiirin kissat päättivät matkansa näin samoihin aikoihin, mutta oli jokaisella kyllä pitkä ikä takana. Mieleen jää ikävä ihan varmasti!
VastaaPoistaHavuista saa kivasti suojaa, mutta ikävä, jos peurat käyvät niitä turmelemassa.
Olen samaa mieltä omien laskiaispullien mausta myytäviin pulliin verrattuna. Itse olen ihan mantelimassan fani.
Surullista, joskin Nemon ja Lokin osalta jo pitkään ennakoitu asia. Roopen lähtö sen sijaan tuli yllättäen.
PoistaKyllä niitä kaupan laskiaispulliakin syö, mutta maku on kuin ilmaa haukkaisi.
Voimahalauksia suruun <3 - ja upeat ovat helmikuun kuvat <3
VastaaPoistaKiitos Suvi!
PoistaNo voi, ehdin jo kissakuvista ilahtumaan että joko on teille tulossa uusi kaveri, mutta olikin päinvastoin :( Kissavideoita katsellessa ja blogeissakin kuvista, tulee niin hurja kaipaus.
VastaaPoistaTällä kertaa jouduimme hyvästelemään kissoja triplana. Nyt ei ole näköpiirissä uusia kissaperheenjäseniä. Kissavideoita on kyllä kiva katsoa, vaikka ne herättävät kissakaipuun.
PoistaOlitpa laatinut kekseliäät vastaukset. Hanki olisi niin helppo juuri tällä hetkellä, mutta yritän nyt kuitenkin itse käyttää vähän enemmän luovuutta. Onneksi on vielä puolet kuukaudesta aikaa kehitellä vastausta. Vähän meinaa vaan olla haastavaa, sillä nietokset peittävät jo melkein kaiken alleen ja lisää tulee koko ajan taivaan täydeltä. 70cm:n hangen syvyys lienee ylitetty jo aikapäiviä sitten.
VastaaPoistaHelmikuu on tosiaan aikamoinen herkkukuu. Tammikuun Maaseudun tulevaisuuden Kantri-liitteessä Heli Laaksonen leikittelikin kuukausien nimillä. Hän oli tosin nimennyt helmikuun pullakuuksi, mutta syy oli aivan sama: herkkuja toisensa perään. Minusta herkkukuu on osuvampi, sillä eihän runebergintorttua tai ystävänpäiväleivonnaista oikein pullaksi voi kutsua. Itselleni ei kumpikaan maistu, eikä laskiaispullakaan mantelimassalla. Kermavaahdolla ja hillolla syötiin meillä pullat kumpanakin päivänä (ja vähän siinä välissäkin).
Sattuipa ikävästi lähipiirin kissajäsenten poismenot. Otan osaa. Kaunis ajatus, että Juuso saa nyt kissaseuraa pilven reunalle.
Hyvät ystävänpäivät jäivät osaltani toivottelematta, sillä en ehtinyt keskiviikkona tietokoneella juuri muuta kuin työsähköpostin katsoa. Torstai meni myös kiireisesti. Mutta hyvää viikonloppua ehdin toivottamaan!
Tähän haasteeseen osallistuneiden postauksia on ollut kiva seurata myös siksi, kuinka monipuolisesti ihmiset keksivät noita sanoja. Toivottavasti teille ei enää hurjan paljon uutta lunta tule. Täällä eilen katoi vettä taivaan täydeltä ja nyt jäätikkö leviää kaikkialle.
PoistaHeli Laaksosella on kivasti sana hallussa. Löysin mainitsemasi artikkelin netistä. Laaksosen Vekslauskuu sopii hyvin maaliskuulle, ainakin täällä etelärannikolla.
Lähipiirin kissat alkoivat olla jo eläkeiässä vaivoineen. Nemon ja Lokin lähtöä on jo ennakoitu pidempään. Roope yllätti.
Ymmärrettävästi tietokoneen äärellä ei jaksa ylenmäärin istua. Itsekin huomaan usein tietsikan suljettuani, että saa olla tosi tärkeä asia, jotta avaan koneen uudelleen. Kiitos, ystävänpäivä voi olla vaikka vuoden jokaisena päivänä.
Helmikuussa herkutellaan. Havut tuovat väriä helmikuuhun.
VastaaPoistaHerkutellaan, herkutellaan. Tavallaan myös havuilla, sillä ovathan ne hienoa silmänruokaa.
Poista