Näytetään tekstit, joissa on tunniste laskiaispulla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laskiaispulla. Näytä kaikki tekstit

torstai 15. helmikuuta 2024

Vain kolme kuvaa kuukaudessa: Helmikuu

Helmikuuta on vielä runsaasti jäljellä, mutta julkaisenpa jo omat kuvani ja selitykseni. Eikä muuten ollut yhtään tammikuuta helpompi löytää kuukauden ensimmäisellä kirjaimella alkavia sanoja. Tällä kertaa vuorossa on H.

HAVUPUUT

Talvella värejä on niitä kaipaavalle aika niukasti tarjolla. Valkoista löytyy häikäisevän puhtaasta likaisenharmaaseen. Iloksemme meillä pohjolan asukkailla on kuitenkin havupuut, joiden vihreydestä saamme nauttia kesät talvet. Suomessa yleisin havupuu on mänty ja kuusi hyvänä kakkosena. 

Meidän tontilla ei ole enää yhtään suurta kuusta. Naapureiden pihoissa niitä on. Samoin kotitien toisella puolella iso metsä täynnä eri-ikäisiä ja -kokoisia kuusia. Metsässä risteilee lukuisia polkuja, joita pitkin on kiva käydä tekemässä lenkkejä. 

Tonttimme puistopäätyyn olen istuttanut rivin metsäkuusia, joiden on aikanaan tarkoitus sopivaan korkeuteen leikattuina toimia tuuli- ja näkösuojana. Havuja ovat tuijatkin, joita olen istuttanut tien viereen aidaksi. Muutama tuija löytyy sieltä täältä muualtakin. Lisäksi alapihalla on kaksi runkotuijaa ja pari pientä pallotuijaa. Alapihan syyspenkissä on myös kääpiöhopeakuusi - Picea pungens 'Glauca compacta'. Kriikunapolun varrella kasvaa kaksi kartiovalkokuusta ja yläpihan Bermudassa varsin suureksi venähtänyt kartiomarjakuusi. Oikearinteessä kasvaa vanhoja vuorimäntyjä, joista viime syksynä kaadettiin muutama hujoppirunko. 

Havupuita soisin olevan puutarhassani enemmänkin. Tuijia en taida hankkia enää lisää siitäkin syystä, että ne houkuttelevat peuroja pihaan ruokailemaan talvisin, jolloin metsässä ei ole niille riittävästi syötävää. Sorkkajalkojen syömät tuijat eivät ole kovin kaunista katseltavaa.

HERKUT

Helmikuun nimeksi voisi vaihtaa herkkukuu. Heti ensimmäisellä viikolla juhlitaan Runebergin päivää (5.2.). Rakastan Runebergintorttuja. Erityisen paljon sellaisia kosteita, joissa maistuu monen inhoama karvasmanteli. Tänä vuonna tein Runebergin kakun, joka on käytännössä yksi isokokoinen torttu, josta syöjät voivat leikata haluamansa palan. 

Nippanappa on tortuista toivuttu, kun kahvipöytään katetaan laskiaispullat. Kalenteri suosii laskiaispullafaneja, sillä ensin vietetään laskiaissunnuntaita ja parin päivän päästä laskiaistiistaita. Sekö on syynä, että laskiaispullia myydään kaupassa kahden kappaleen pakkauksissa? Tuskin sentään. Mielelläni syön kahvilassakin laskiaispullan, mutta itse tehtynä pullataikinaan saa enemmän makua ja vähemmän pahvimaista rakennetta. Omien pullieni ulkonäkö ei nouse arvosteluasteikossa kovinkaan montaa pykälää, mutta enpä niillä mihinkään leivontakisaan ole osallistumassakaan.

Joka vuosi iltapäivälehdet arvuuttelevat, pitääkö pullassa olla hillo- vai mantelitäyte? Meidän huushollissa asia on ratkaistu siten, että kumpaakin löytyy. Saatan tehdä muutaman sellaisenkin laskiaispullan, joissa täytteenä on sekä hillo että mantelimassa. 

Viime vuosina kauppoihin on ilmestynyt myös Ystävänpäiväleivonnaisia. Toistaiseksi mikään niistä ei ole löytänyt tietään meidän kahvipöytään. Ukkokullan synttäriä vietetään ystävänpäivän kieppeillä. Jotain herkkua hänellekin kahvin kera tarjoan riippuen, mitä kulloinkin keksin tehdä.

Vasemmalla Nemo, yläoikealla veljensä Loki ja alaoikealla Roope

HIJO = ESPANJAA, SUOMEKSI POIKA

Pojat, vintiöt, karvakaverit, kissaveljekset. Siinä monta ahkerassa käytössä ollutta nimeä lähipiirin lemmikeillemme. Tällä helmikuisella viikolla kuvan kaikki kolme kissaa ovat muuttaneet pilven reunalle kehräämään. Maanantaina veljenvaimon 16-vuotias Roope nukkui eläinlääkärissä ikiuneen, kun hoito ja lääkkeet eivät enää sitä parantaneet. Tiistaina tyttären kissaveljekset Nemo ja Loki kokivat saman kohtalon. Nämä pojat olisivat täyttäneet kesäkuun alussa 19 v, joten pitkän ja hyvän elämän he ehtivät elää. 

Kodeissa on nyt hiljaista ja tyhjää, ikävä ja suru suuri. Lemmikki on rakas perheenjäsen, arjen ja juhlan jakaja, ilon tuoja, terapeutti, jalkojen lämmittäjä, jopa omanlaisensa keskustelukaveri. Kuulun kissaihmisten sukuun, sillä kaikilla sisaruksilla on ollut kissa, vanhemmilla oli lyhytkarvainen brittikissa, tyttärellä hevostallilta tuodut veljekset Nemo ja Loki. Eikä sovi unohtaa meidän ikiomaa Juusoa, joka on nyt pilven reunalla valmiina nuuskuttamaan sinne saapuvia Roopea, Nemoa ja Lokia. 

Outoa, ettei lähipiirissä ole nyt ainuttakaan kissaa. Onneksi naapurin Mamis kiertää päivittäin pihassamme tsekkaamassa myyrätilanteen. Mamis on tyttökissa, joten helmikuun H-kirjainteema hijo eli poika ei nyt sitä koske.

Tähän sopii Monserrat Capallen esittämä "Hijo de la Luna" (Kuun poika), jonka voit kuunnella tästä linkistä (toivottavasti linkki toimii).


Tämän Vain kolme kuvaa kuukaudessa -haasteen laittoi liikkeelle Kristiina K. Vuosi on vasta alullaan, joten hyvin ehdit lähteä mukaan haasteeseen.


sunnuntai 27. helmikuuta 2022

Kirjastokäynti vaihtui kylvöhommiksi

Pelargonium Divas Rasberry Ripple
 

Lauantaina oli tarkoitus kävellä kirjastoon palauttamaan kirjat ja lainaamaan uutta luettavaa. Aurinkoinen sää houkutteli, mutta auraamattomat ja hiekoittamattomat tiet eivät. Jäätyneessä loskassa on todella raskasta kävellä. Etenkin kun samalla on väistettävä autoja.

Kylän tiet ja kadut ovat karmeassa kunnossa. Torstain ja perjantain vesi-räntäsateiden jäljiltä auraamaton katu on muuttunut loskaksi, joka lauantaivastaisena yönä jäätyi. Kun jalkakäytäviä ei ole aurattu ollenkaan, jalankulkijat kävelevät kadulla. Kunnan ylläpitämän kunnossapitokartan mukaan meidän alueella on aurattu viimeksi 22.2. klo 0.28 eli pitkälle tiistai-iltapäivään saakka jatkunut lumi on saanut jäädä rauhassa väylille odottamaan. Viimeisin hiekoitus on tehty 16.2.

Runsaslumisia talvia on ollut aiemminkin, mutta tämä talvi menee kyllä sinne kärkikastiin. Nuuksiossa satoi tiistaina 22.2. Uudellamaalla runsaimmin eli 26 cm. En mitannut oman pihan tuoretta lumilastia, vaan luotan Nuuksion mittauksiin. Samoilla nurkillahan tässä asutaan. 

Ymmärrän tämän talven aiheuttamat vaikeudet auraustoiminnassa. Edellisten viikkojen aikana lumi on aurattu kiitettävän nopeasti ja hiekkaa on välillä ripoteltu lumisateessakin. Vaan mihin ovat tämän viikon aikana kadonneet kaikki aurat? Ovatko lumityöntekijät lähteneet talvilomalle? Vai onko kilpailutuksen työmäärä tullut täyteen?

Puisto täyttyy lumesta

Jätin siis kirjastoreissun väliin. Yhden kirjan eräpäivä meni umpeen lauantaina. Palautan kirjan maanantaina ja maksan kiltisti 50 sentin sakkomaksun. Ehkä kunta voi senkin käyttää seuraavan talven auraukseen.

Ulkoilun sijasta ryhdyin kylvöhommiin. Kuu ei taida olla juuri nyt sopivassa asennossa kylvöjä ajatellen. Sen sijaan kylväjän sormet olivat lauantaina mitä mainioimmassa vireessä siementen kätkemiseen. Pää sen sijaan on tavallista apaattisempi, mikä taasen johtuu Euroopan tilanteesta. Hetken jo mietin, kannattaako mitään kylvääkään. On vain pakko uskoa hyvien voimien ja järjen voittoon.

Biologi Leena Luodon vinkkiä käyttäen sekoitin erilaisia taimi- ja kylvömultia vadissa. Kylvin seitsemää eri tomaattia, kuusi siementä kutakin. Ihan liikaa taas. Sorrun joka kevät "kaiken varalta" -ajatteluun. Jos kaikki siemenet eivät idäkään? Ylimääräisistä taimista pääsee helposti eroon, joten mitäpä asiaa sen enempää pyörittelemään.

Kylvin myös vesimelonin siemeniä. Sitä en ole aiemmin kasvattanut, mutta Päivänpesän elämää  -blogin Katjan onnistuminen innosti kokeilemaan.

Kelloköynnösten alku on tänä vuonna aika jähmeää. Tammikuisesta kylvösatsista kaksi nousi ripeästi. Kolmas on edelleen koukkuna mullassa. Aikooko jumppa-asennostaan noustakaan? Kylvin uuden satsin helmikuun alussa. Missä lie ajatukset kylväessä olleet, kun en muistanut siemeniä liottaa. Näyttää siltä, että jälkimmäisestä kylvöstä useampi kelloköynnössiemen on heräämässä. Ei nyt kuitenkaan hihkuta ilosta ennen todellisuuden selviämistä.


Keijunmekoista iti useampi, mutta vain yksi niistä on enää elossa. Jättiverbenaa laitoin tammikuussa sekä jääkaappiin että pesuhuoneeseen. Vuosi sitten ne siemenet, joita en kylmäkäsitellyt, itivät. Muut eivät. Nyt kylmäkäsitellyistä ainakin yksi on itänyt. Värinokkoset ja punarevonhäntä odottavat koulimista. Jonkun pitäisi potkaista minua takamukseen, jotta saisin itseni hilattua kellariin multahommiin.


Kuvan laskiaispullat olen leiponut kaksi viikkoa sitten. Otin ne pakkasesta ja täytin. Kermavaahto riitti nippanappa neljään pullaan. Kahdessa on mantelimassaa, kahdessa hilloa. Ukkokulta ei mantelimassasta tykkää. Pullieni ulkoasussa on aina toivomisen varaa, vaan aina ovat tulleet syödyiksi.

Jäätä pergolan kaiteella.


Helmikuu on kohta loppuun kaluttu. Aika kiva siirtyä kevään ensimmäiseen kuukauteen eli maaliskuuhun. Olkoon se täynnä toivoa, kevään toivoa!

Iloista laskiaissunnuntaita kaikille!


sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Iloista laskiaissunnuntaita!


Pii paa puu, terve maaliskuu!
Räystähältä vesi pirskuu,
iloisena tintti tirskuu.
Kissat innostuu, onhan maaliskuu.
 
Iloista laskiaissunnuntaita!