Kristiina K:n kesäkuun haastekuvan aihe on minä jonkun toisen tai itseni piirtämänä.
Muiden lasten tapaan minäkin olen lapsena piirtänyt paljon. Niitä ei vain ole tullut talletettua mihinkään. Samoin omat lapset ovat olleet ahkeria kynänkäyttäjiä. Poika piirsi jo pienenä karttoja. Tytär taasen heppahulluna hevosia. Kumpikin on ollut enemmän tekstintuottajia. Kirjoitelmia on yhä tallessa, muotokuvia sen sijaan en löytänyt.
Oheinen kehystetty taulu on minun piirtämäni tai itse asiassa vesiväreillä maalaamani. Ainoa tallessa oleva piirustukseni. Tehty 3. luokalla.
Olen yksi noista hiihtäjistä. 9-10 -vuotiaana tykkäsin kovasti hiihtämisestä. Sellaisesta vapaamuotoisesta sauvomisesta, välillä ihan umpimetsässä. Ystävän kanssa laitoimme reppuun pari voileipää ja mehua. Sitten hiihdimme pitkän matkan peltojen yli ja metsien halki espoolaisen hyppyrimäen viereen. Siellä istahdimme rinteessä kasvavan kuusen juurelle, josta kevätauringon lämpö oli sulattanut lumet juuri sopivasti. Että maistuivatkin voileivät hyvälle kimaltavan hangen ympäröimänä.
Muistan elävästi ylläni olleen kirjoneulepuseron, minkä kummitätini oli minulle kutonut. Sinisen villapaidan kaarrokkeessa oli sateenkaaren värein kirjotut kuviot. Kun eväät oli syöty, oli retken tärkein tehtävä hoidettu. Kotimatka sujui tuttuja latuja latuja pitkin.
Kiitos Kristiinalle kivasta haasteesta!
Upea taulu, olet siis taiteellisestikin lahjakas!
VastaaPoistaKiitos Anna! Taiteellinen lahjakkuuteni taitaa enemmän keskittyä katsomisen puolelle.
PoistaHienosti maalattu, täytyy toistaa jo annan sanat, olet todellakin taiteellisestikin lahjakas.
VastaaPoistaKiitos Sari! En koe itseäni taiteelliseksi. Piirtämisen sijaan olen aina tykännyt enemmän kirjoittamisesta.
PoistaIhana muisto!
VastaaPoistaNiin on. Saatan tuntea kevätauringon lämmön kasvoillani.
PoistaHieno muisto ja hyvin sattui tähän haasteeseen.
VastaaPoistaKiitos Puikoillanikin! Piirroksen katsominen nosti mukavasti muistot lapsuuden hiihtoretkistä.
PoistaTodella kaunis vesiväreillä toteutettu taulu. Olet taitava.
VastaaPoistaKiitos Kruunuvuokko! Lapsuuden hiihtoretket tuo taulu tuo hyvin mieleen.
PoistaAnsaitusti kehyksissä ja mukavat muistot vielä retkineen - kylläpä Kristiinan haaste onkin nostanut monta mukavaa muistoa ja upeaa taidetta esille, kuten kuuluukin! Kiitos - ilo katsella tässäkin muodossa kättesi töitä!
VastaaPoistaKiitos Repolainen! Piirros on ainoa jäljellä oleva työni. Kehystytin sen ensimmäisen kotini seinälle.
PoistaKristiinan haaste laittaa harmaat aivosolut pohtimaan, miten kulloinkin haasteeseen vastaisi.
Tosi kaunis taulu! Hienoa että se on säästynyt.
VastaaPoistaKiitos Kristiina K! Luultavasti kuvan kehystyttäminen on saanut sen säilymään.
PoistaHyvin kaunis maalaus, olet sen ajatuksella ja taidolla tehnyt ja ihanaa, että se on säilynyt vuosien saatossa.
VastaaPoistaKiitos Kivipellon Saila! Kehystytin kuvan ensimmäisen kodin seinälle. Siksi se on ehkä säilynyt. Lapsuudessani tavaraa oli nykypäivää vähemmän ja sitä vähää arvostettiin enemmän.
PoistaKaunis piirros ja ihanaa että se on säilynyt. Silloin lapsena todellakin liikuttiin paljon, pystyin helposti samaistumaan hiihtoretkesi tunnelmiin. Minä asuin lapsena maalla pienessä kyläyhteisössä ja hiihtäiminen oli ihan perushommaa, tapa liikkua jopa koulumatkat.
VastaaPoistaJotenkin kaipaisin nykymenoonkin enemmän hyötyliikuntaa kaikenikäisille.
Kiitos Hirnakka! Muksuna tosiaan liikuttiin paljon. Jollei juostu pihalla leikkien parissa, pyöräiltiin ja talvella hiihdettiin. Meiltä on 3 km kouluille. Aamulla on paras valita lähtöhetkensä tarkkaan, ettei joudu ruuhkaan, kun vanhemmat kuskaavat lapsensa kouluun. Yhtenä aamuna olin bussissa kahden esiteini-ikäisen tytön noustessa siihen. Siltä pysäkiltä oli kouluun matkaa 1,5 km ja kouluunhan tytöt olivat matkalla.
PoistaJonkun mielestä täti tässä tuomaroi, mutta 3 km suuntaansa ei ole liikaa vaadittu kävelymatka päivässä.
Mahtava kuva!
VastaaPoistaJa erinomaisen kiinnostava tarina sen taustalla 💖
Kiitos Susanna! Monissa esineissä parasta onkin tarinat niiden taustalla.
PoistaIhana, piirretty kuva ja kaunis muistosi tuo omat hiihtoreissut lapsena mieleen. Silloin hiihdettiin joka talvi ja paljon, oli luntakin.
VastaaPoistaKiitos Päivi! Lapsena hiihdettiin, koska se oli kivaa. Eipä liiemmin tullut ajateltua sen liikunnallista puolta, vaikka hiihtokilpailujakin oli koulussa.
PoistaOn kaunis taulu ja mukava kun on säästyny tallessa. Evääthän ne monesti lapsena metsäretkillä ol sitä parasta antia.
VastaaPoistaKiitos Ulla! Eväillä oli tärkeä rooli hiihtoretkillä. Jaksoi kulkea pidemmällekin, kun tiesi pääsevänsä kuusen juurelle eväitä nauttimaan.
PoistaKaunis muisto lapsuudesta, hiihtoretki eväiden kanssa. Monta kertaa eväiden syönti olikin juuri se retken tärkein kohta. Ihana muisto tallennettuna tauluksi seinälle.
VastaaPoistaKiitos Tuulikki! Hauskasti tämä taulu nosti itsellekin mieleen monia lapsuudenmuistoja. Saatan melkein tuntea auringon lämmön kasvoilla ja maistaa voileivän suussani.
PoistaHurjan hieno maalaus, täynnä tunnelmaa ja taitavasti piirretty 💙
VastaaPoistaTalviset koivut ja reippaat lapset ladulla. I h a n a !
Kiitos Rita A! Ja täynnä muistoja.
PoistaAivan huippuihana maalaus.
VastaaPoistaKiva hiihtotaulu! Hyvä, että on tallessa.
VastaaPoistaIhana tarina ja upea vesivärityö kolmasluokkalaiselta. Sen lisäksi että olet taitava kirjoittaja osaat myös piirtää!!
VastaaPoista