Kimalaiset heränneet

 
Lämpö ja aurinko on herättänyt  myös erilaisia pörriäisiä. Kimalaisia lentää kukasta kukkaan. Krookukset ovat suosittuja. Tämä kaveri ei osannut heti päättää, mikä olisi paras laskeutumispaikka. Lopulta se kävi kaikki kukat kertaalleen läpi. Osan toisenkin kerran.

Viime vuonna blogeissa keskusteltiin, kuinka pörriäiset tykkäävät enemmän sinisistä krookuksista. Minulla on paljon myös keltaisia krookuksia. Jos vain muistan ja ehdin, aion tarkkailla värien suosiota.

Leppäkerttujakin näkyy jo siellä täällä mönkimässä. Vaikka ovia ja ikkunoita ei vielä suuressa määrin pidetä talossa auki, myös lattioilla vipeltää silloin tällöin hämähäkkejä. En kärsi araknofobiasta (hämähäkkien pelko), mutta silti saisivat pysytellä mieluummin ulkosalla.

Vasenrinteessä on jo kivasti väriä ja vasta krookukset ja irikset kukkivat. Muutama kirjokevättähti ja idänsinililja on jo avannut nuppunsa. Pian koko rinne on täynnä niiden sinisiä kukkia. Hyasintitkin ovat hyvässä kasvussa.

Kurgaanissa hallitsevat kevätkurjenmiekat. Näkymättömiin jää kuvan oikealla puolella kasvavat Clairettet. Taustallakin pilkottaa hieman alemman kuvan Rejoicet.

Iris ret. 'Rejoice'

Istuttaessani syyssipuleita ja kasveja, yritän kirjata kasviluetteloon kasvien sijainnin mahdollisimman tarkasti. Toisinaan laitan istutettaville nimilaputkin, mutta eivät ne välttämättä vuosikausia paikoillaan pysy. Kuvia nimetessäni joudun seikkailemaan netissä, jotta nimet osuisivat kullekin kasville oikein. Usein kasvit näyttävät hyvin samanlaisilta ja vain pieni yksityiskohta erottaa ne toisistaan.

Iris ret. 'Pauline'   - Pahoittelut huonosta kuvasta.

Rejoice ja Pauline ovat pääväriltään aika samanlaisia. Terälehden kärjissä Paulinella ei ole keltaista. Ja onhan tuo kuviokin erilainen. Nyt huomaan myös terälehtien kärkien erilaisen muodon.

Enkä yhtään loukkaannu, vaikka joku korjaa virheitäni. Tykkään tietää kasvieni nimet, mutta erehdykset eivät niiden kauneutta himmennä. On täysin mahdollista, että olen sekoittanut nämäkin kaksi iristä totaalisesti.

Nämä Vasenrinteen krookusten viereen nousevat irikset olen istuttanut Harmony-nimisinä syksyllä 2019. Sittemmin nälkä on kasvanut syödessä eli tänä päivänä haluan yhä uusia ja erilaisia iriksiä. Vanhojen lisäksi. En harrasta oikeastaan minkään keräilyä, mutta kasvien suhteen joudun tekemään poikkeuksen. Yhden kasviryhmän löytäessäni, herää nopeasti halu istuttaa muitakin ryhmään kuuluvia. Kunnes löytyy jokin uusi kiinnostava kasvikohde.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Pikkuisia karvakavereita on alkanut nousta mullasta. Tarhakylmänkukat kuuluvat suosikkeihini. Olen siis iloinen jokaisen heräämisestä. Pikkupuutarhassa ei vielä maanantaina näkynyt eloa pulsatilloissa. Seuraavalla kierroksella voivat jo hyvinkin olla hereillä.

Syreenipenkin tulppaanit.

Syreenipenkin muutosta lopputalven kohmeisesta värittömyydestä päivä päivältä vihertyvään ja värittyvään kukkamereen on joka vuosi yhtä kiva seurata. Ennen tulppaanien kukkimista kaikki kolot täyttyvät sinisillä scilloilla. Vielä ei  kannata multaa rapsuttaa siinä toivossa, että löytäisi pionien punaisia piippoja. Sekin päivä koittaa ajallaan.

Chionodoxa siehei - Kirjokevättähti

Ensimmäiset kirjokevättähdet ovat avautuneet. Pian niitä on kaikkialla. Jopa kulkuväylien kivituhkasta näitä nousee. Sellaista paikkaa ei olekaan, missä ne häiritsisivät minua. 

Scilla siberica - Idänsinililja

Aiemmin kutsuin sekä kirjokevättähtiä että idänsinililjoja scilloiksi. Sitten minua valistettiin ja neuvottiin tunnistamisessa, että idänsinililjan kukka nuokkuu alaspäin ja kirjokevättähti taasen katselee suoraan kohti taivasta. Meillä ne kukkivat sikinsokin toistensa kanssa. Äkkipäätä katsoen näyttävät yhtenäiseltä scillamereltä. Ennen omaa pihaa ihastelin vanhoissa puutarhoissa aaltoilevaa sinistä merta. Unelmoin joskus saavani sellaisen. Toive on toteutunut. Sinisiä kukkia on keväisin pihassani kaikkialla.

Eranthis cilicica - Turkintalventähti

Tsinniat on kylvetty. Niiden itämistä odotellessa nautiskelen sipulikukkien ihastelusta.

Upea maaliskuun viimeinen viikonloppu

Crocus Pickwick

 
Parempaa kevätviikonloppua ei voisi toivoa, kuin tähän maaliskuun loppuun osui. Auringon paistaessa elohopea nousi mittarissa +12 asteeseen navakasta tuulesta huolimatta. Hyvin tarkeni vähemmälläkin vaatetuksella. Etenkin ahkerasti puuhaillessa. Tekemistä riittää, mutta ulkona on mieluisaa viettää aikaa puutarhatöiden parissa. Laatimaani kevättyölistaan saa kivasti tehtyä yliviivauksia.

Lauantaina taivaalta kuului monenlaisia ääniä. Muuttomatkalla oli erilaisia hanhia ja useita joutsenten ryhmiä. Kuvaan kameralla, joka ei tietenkään ole tarvittaessa käsillä. Niinpä sattumoisin onnistuin ikuistamaan yhden ainoan joutsenen. Äänistä päätellen joutsenia on enemmänkin lähijärvellä. Harmi, ettei juuri sillä kohtaa pääse lähellekään rantaa lintuja kiikaroimaan.

 
Talventähtikin oli saanut innokkaan pörriäisen luokseen ruokailemaan. Näinpä myös pienen leppäkertun. 

Lauantaina köpötti valkohäntäpeura puiston leikkipaikan ohi. Jäin aidan viereen seuraamaan, aikooko sorkkajalka tulla meillekin. Ei tullut. Se suunnisti kohti kotitien takana olevaa metsikköä. 

Olen ottanut osan jänisverkoista pois jo nyt, jotta en vahingoittaisi niiden suojassa olevia kasveja myöhemmin verkkoja poistaessani. Muutamassa paikassa sipulikukatkin nousevat verkkojen molemmin puolin, jolloin olen nähnyt tärkeäksi saattaa sipulikasvit jälleen toistensa pariin.

Magnolia stellata 'Susan'

Pihalla kulkiessa ja touhutessa tulee samalla tarkkailtua kasvien heräämistä. Tässä vaiheessa saa olla sydän syrjällään, mikä niistä on päättänyt lähteä muille maille. Talvi oli varsin leuto eli paukkupakkasista kasvien ei ole tarvinnut kärsiä. Toisaalta lunta ei ole ollut tarjoamassa niille myöskään tarvittavaa suojaa. 

Magnoliassa on silmuja, joiden olemuksesta en magnoliaummikkona osaa sanoa juuta enkä jaata. Ovatko siis lehtisilmuja vai nuppusilmuja? Kukkiva magnolia pihallani olisi melkein skumppalasin arvoinen asia. Niin iloinen olen elossa olevasta magnoliastani, että kenties nostan sen heräämisen kunniaksi lounaalla lasillisen piimää. 

Myös Austin-ruusuista näyttäisi elossa talvesta selvinneen kaikki kolme eli 'Lady of Shalott', 'Carolyn Knight' ja 'Emily Brontë'. Austinien olen antanut herätä rauhassa. Ainoastaan Ladylta napsaisin korkeasta oksasta kahtia taipuneen osan.

Helleborus niger - Jouluruusu Syreenipenkissä

Jouluruusuillakin on selvästi kiire päästä kurkkimaan kevättä. Viime vuosi oli useimpien jouluruusujen osalta aika vaisu. Nyt ne pukkaavat nuppua mullasta. Vanhin jouluruusuni on Syreenipenkissä asuva vaaleajouluruusu. Se voisi olla paremmassakin paikassa, mutta en ole ryhtynyt sitä siirtämään, kun se uskollisesti nousee tuossakin joka vuosi.

Helleborus 'Double Ellen' - Jouluruusu Muuripenkissä

Suurin osa jouluruusuistani on tarhajouluruusuja. Olen ostanut niitä näin Helsingin kevätmessujen aikaan Puutarhanikkareiden myymälästä. Tai kevätmessuilta heidän osastoltaan. Kasvit ovat olleet melko suurikokoisia ja kukkivia ostohetkellä. Yleensä olen istuttanut jouluruusut ruukkuihin keräämään voimaa siksi aikaa, kun ehdin valmistaa niille istutuspaikan. 

Nämä suurikokoiset jouluruusut ovat olleet melko kalliita. Niihin käyttämäni raha ei ole mennyt hukkaan, kun kasvit ovat pärjänneet hyvin ja kukkineet kauniisti.

Clematis alpina 'Columella' - Tarha-alppikärhö

Puutarhassa tutkimiskierroksia tehdessäni on välillä pakko moittia itseäni liiasta ahneudesta. Eikö mukamas riitä, että mullasta nousee monenlaisia sipulikukkia ja nyt jo joitakin perennojakin? Ei näköjään riitä, vaan sormi ojossa tunnustelen puiden, pensaiden ja köynnösten varsia, olisiko kenties tuoreita silmuja esillä. Kärhöt ovat tunnetusti hitaita herääjiä, eikä niiden kanssa kannata lainkaan hoppuilla. Alppikärhöt ovat tässä poikkeus. Niiden pitääkin herätä ajoissa, jotta ehtivät aloittaa kukintansa.

Sinikukkaisesta alppikärhöstä ja vaaleanpunakukkaisesta tarha-alppikärhö 'Columellasta' löytyi jo tuoreita silmuja. Samoin Olopihan Willystä, joka on myös tarha-alppikärhö.

Primula denticulata - Palloesikko

Huvitus-omenan alla kasvaa muutama Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu esikko. Kuvan monsteri taitaa olla palloesikko - luulen. Tämänkin kasviryhmän edustajat ovat minulle edelleen valloittamaton ryhmä, joten en lainkaan loukkaannu korjaavista tunnistuksista.

Esikon kuivat lehdet kaipaavat siivoamista. En ole kiirehtinyt, sillä yritän suhtautua kevään etenemiseen realistisesti. Vielä voi lunta tulla, mitä en todellakaan toivo.

Alapiha alkaa olla siivottu muutamia paikkoja lukuunottamatta. Nurmikkoa olen haravoinut valikoiden lähinnä niissä paikoissa, joissa olen napannut kanttausurista kuivat lehdet ja muun karikkeen nurmikon puolelle pois siivottavaksi. Aika monena päivänä on ollut tuulista. Sen seurauksena olen todennut tekeväni turhaa työtä, sillä tuuli täyttää kanttausurat toistuvasti uusilla kuivilla lehdillä. Ulkona on vain niin kivaa olla ja touhuta, ettei mikään tunnu kovin turhalta.

Istutusalueilta olen lähinnä käsin napannut oksia ja isompaa sälää. Pääasiassa olen ripotellut penkkeihin tuoretta multaa, johon olen sekoittanut kanankakkarakeita. Viime vuotiset multasäkit on jo kohta tyhjennetty. Uusi lavallinen mustaa multaa on tilattu. Saapunee lähiaikoina.

Majalispenkki 9.3.2025

Kartiokuusten edessä odottaa edelleen Majalispenkki kohennusta, mikä tarkoittaa metsäruusun juurakoiden pois kaivamista. Loppuvuodesta kaivoin juurakoita lapiolla, talikolla ja rautakangella vahvimpia puutarhasaksia apuna käyttäen. Toivottoman raskasta ja hidasta puuhaa, kun isoksi kasvanut ja kaikkialle levinnyt ruusupuska pitää sinnikkäästi maasta kiinni.

Viime vuoden puolella kysyin pienkaivurin omistavaa yrittäjää kaivuhommiin. Hän kieltäytyi, minkä epäilen johtuneen liian pitkästä matkasta suhteessa työmaan kokoon. Nyt laitoin sähköpostitse kysymyksen kotikylässä toimivalle nuorelle yrittäjälle. Pienelläkin kaivurilla homma hoituisi nopeammin ja huomattavasti helpommin kuin lapiolla. Mikäli saan taas kieltävän vastauksen, on laitettava ruista ranteeseen ja ryhdyttävä omin käsin toimeen.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Tänään maaliskuu päättyy. Huhtikuussa onkin aika jatkaa kylvöjä. Tuoksuherneet kylvin jo viikko sitten. Iso osa niistä on jo itänyt. Seuraavaksi olisi tsinnioiden ja kurkkujen vuoro. Muutama perennakin odottaa koulimista. Daalioiden juurakoillekin voisi jo alkaa miettiä toimia.

 
Ensimmäisen lakanapyykin ripustin lauantaina ulos. Kunhan päivät lämpenevät, on sopiva aika pestä vuodevaatteet ja talvitamineet. Pesin myös terassien puuritilät ja pation puupinnat. Kesäkalusteista olen tuonut kellarista vasta osan. Niin lämmintä ei ole ollut, että tarkenisin ulkona istua. Enkä varmaan edes malttaisi, kun on niin kiva laittaa pihaa ja puutarhaa kesäkuntoon.  

Iris reticulata 'Katherine's Gold'

 

Huhtikuu alkaa huomenna. Ihania kevätpäiviä kaikille!

Leskenlehtiä nähty

 
Leskenlehtiä kasvaa tienpientareilla lähes joka paikassa. Meidän tontin lähistöllä niitä ei ole ollut. Ehkä se johtuu muutaman vuoden takaisesta alueremontista, jolloin tiet ja monet muutkin paikat myllerrettiin perusteellisesti. Jospa siinä yhteydessä kaivurit kaivoivat leskenlehtien asuinpaikatkin niin tehokkaasti, että niillä on mennyt aikaa kasvattaa uusia juuria.

Tilasin talvirenkaiden vaihdon kotipihalle. Meidän kylällä on kaksikin nuorten perustamaa porukkaa, jotka tulevat asiakkaan kotipihalle vaihtamaan renkaita niin keväällä kuin syksyllä. Saatuani oman autoni alle kesärenkaat, siirsin sen varaparkkipaikalle tehdäkseni tilaa Ukkokullan auton renkaiden vaihdolle. 

Silloin tällöin ohikulkijat heittävät roskia tienvarren ojiin. Silmäkulmastani näin jotain keltaista, jota lähdin muoviroskana pois korjaamaan. Eivätpä olleekaan roskia, eivät ollenkaan. Kevään pieniä aurinkoja kukkii nyt pientareella. Ja katsokaa, miten hedelmättömän näköisessä maasta ne ponnistavat ilmoille. Ihan on hiekkaa ja soraa.

Iris ret. 'Katharine's Gold'

Kevätkurjenmiekkoja putkahtaa mullasta kiihtyvällä vauhdilla. Tiistaina en ehtinyt pihakierrokselle kameran kanssa. Uusia nousijoita olikin sitten ilmaantunut monen monta. Olen tyytyväinen, että olen istuttanut kevätkurjenmiekkoja yhä enemmän. Alkaa vähitellen hahmottua, missä ne tontillamme viihtyvät.

Iris ret. 'Frozen Planet'

Tämän iriksen on pakko olla 'Frozen Planet'. Istutin sitä Oikearinteeseen syksyllä 2020. Seuraavana keväänä se nousi, mutta sen jälkeen emme olekaan tavanneet. Nyt niitä kukkii kaksi kappaletta lamohietakirsikan välissä. Saattaapa tulla vielä pari kukkaa lisää.

Helleborus - Jouluruusu

Toistaiseksi olen antanut jänisverkkojen olla paikoillaan. Usein tähän aikaan keväästä on vielä luntakin. Nyt maa on ojia lukuunottamatta aivan paljas. Parista paikasta täytyy ottaa verkko pois nyt, koska myöhemmin verkkoja poistaessa on vaara vahingoittaa muita kasveja. Kuvassa jouluruusu kasvaa verkon molemmin puolin pikkupuutarhassa. Tämän verkon otin jo pois. Toivon, että muut alueelle viritetyt verkot torjuisivat jäniksiä edes vähän.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Talon päädyssä kulkiessani tuli yhtäkkiä mieleen, että kurkkaanpas punakolmilehden asuinpaikkaa. Hyvä, että kurkkasin. Siellä se on jo nousemassa. Keräsin mullasta nousevien kärkien päälle kuivia lehtiä ja merkkasin paikan tikulla. Minä kyllä muistan varoa astumasta aarteideni päälle, mutta Ukkokullasta en mene niin takuuseen.

Vaahteravauva

Siistin istutusalueita ripottelemalla niille multaa, johon sekoitin kanankakkarakeita. Ihmeen pienelläkin multamäärällä näkymä muuttui oitis paremmaksi. Nyt tuuli ei pääse kaikkia kuivuneita lehtiä pyörittämään ympäri pihaa. Siellä ne maatuvat uuden mullan alla. Enää on jäljellä kaksi multasäkkiä, joten siistimistouhuun tulee pakollinen tauko. Lavallinen mustaa multaa on jo tilattu.

Näköjään yksi tai kaksi lämmintä päivää riittää herättämään vaahteranenät, joita on pihassamme kaikkialla. Sunnuntaina en vielä hennon vihreitä koukkuja nähnyt, mutta keskiviikkona nypin niitä jo kymmenkunta. Tässä vaiheessa pieni taimi lähtee melkeinpä henkäisemällä. Se ei ole vielä ehtinyt kasvattaa pitkää juurta. Pelkäänpä, että tänä(kin) keväänä edessä on miljoonan vaahteravauvan kitkentätalkoot.

Narsissit 'Westward' ja 'Apricot Whirl'

Kauppareissulla hain pari pussillista kanankakkaa. Tiirailin hyllyjä sillä silmällä, että löytäisin sinisiä helmililjoja. Valkoisia oli kahdessakin kaupassa, mutta sinisiä vain isoissa istutuksissa. Olisin ostanut muutaman ihan tavallisen potin. Kun en saanut helmililjoja, ostin kaksi ruukullista narsisseja. Toisessa on viisi 'Westward'-narsissia ja toisessa viisi 'Apricot Whil'-narsissia. Laitoin narsissit koriin terassin pöydälle. Koristeeksi lisäsin muutaman pienen marjakuusen oksan, kun narskut näyttivät niin viluisilta. Näitä narsisseja olen ostanut purkeissa aiemminkin. Myöhemmin istutan nämäkin puutarhaan.

Crocus species '¨Fuscotinctus'

 

Aurinkoisia kevätpäiviä ihan jokaiselle!

Piippojen juhlaviikot avattu

Iris reticulata 'Katharine Hodgkin'

 

Arvoisat puutarhaystävät! Täten julistan tämän vuoden piippojen juhlaviikot avatuksi. Etunenässä purjehtivat terälehdet hulmuten Katharine Hodgkin -kevätkurjenmiekat. Nämä ovat olleet Oikearinteessä lähtövalmiina jo pidemmän aikaa. Vihdoin siniseltä taivaalta paistava aurinko sai koko porukan houkutelluksi avautumaan.

Iris reticulata 'Clairette' - ehkä

Kurgaanin kevätkurjenmiekkajoukko on Oikearinteen porukkaa ujompi. Näistä avajaispäivänä kukintaan ehti vasta sininen Clairette, jonka olen istuttanut Harmonyna. Tai sitten Alidana. Olipa nimi mikä tahansa, yhtä kaikki suloinen kuin mikä. Kauaa ei hänenkään tarvitse yksin puutarhuria ilahduttaa. Muut putkahtelevat kilvan ylös mullasta nuppujaan pullistellen.

Eranthis cilicica - Talventähti

Valkeakuulaan alla pikkuruiset maa-auringot eli talventähdet suuntaavat kasvonsa kohti sinitaivaalla valaisevaa oikeaa aurinkoa. Toiveeni näiden runsastumisesta alkaa vihdoin tuottaa tulosta. Useita nuppuja on vielä avautumatta.

Crocus species Fuscotinctus

Keltainen crocus Fuscotinctus ei enää millään jaksanut pysytellä nupulla. Juhlaviikkojen kunniaksi se napsautti terälehdet levälleen. Sen lehdet ovat olleet maan pinnalla jo helmikuusta lähtien. 

Kuvausta varten otin verkon pois ja laitoin taas takaisin. Näitä(kään) en halua tarjoilla talttahampaille. Edellisellä viikolla pihassamme tepasteli valkohäntäpeura. Sen kaveri odotti puiston puolella. Niinpä pihaamme tullut peura loikkasi leikiten 150-senttisen aidan yli jatkamaan matkaa kumppaninsa kanssa.

Crocus 'Vanguard', Vasenrinne

Yksittäisiä krookuksia on noussut ja aloittanut kukinnan siellä täällä. Kevätpäivien edetessä maasta nousee lisää versoja valmiina kukkimaan.

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja, Päivänliljapenkki

Mikäs suukkosuu sieltä kömpii esiin? Ensimmäinen keisarinpikarinliljahan se. Yläpihallakin fritillarioita taitaa olla nousemassa. 

Helleborus - Jouluruusu

Jouluruusut pukkaavat lehtiä ja nuppuja. Tämän Teresanruusun vieressä asustavan jouluruusun päälle tuli kolattua paksu kasa lunta. Siitäkin vähästä, mitä tänä talvena pihalla oli. Ajattelin jouluruusun pärjäävän tuulisessa ja avoimessa paikassa paremmin lumitakkiin kääriytyneenä. Vanhat lehdet ovat kärsineen näköisiä, mutta uutta kasvua nousee mullasta terhakkaasti.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Allaspenkki

Allaspenkin pystykiurunkannukset kasvavat suorastaan silmissä. Nämä ovat Koska kukkii -haasteen seurannassa. Taitaa kukinta-ajan arvaus mennä näiden osalta oikein kunnolla pieleen. Ajattelin oikukkaan talven ja kevään viivästyttävän kasvien kukintaa, jonka seurauksena arvioin näiden Allaspenkin Bethien kukkivan 28.4.

Sepelkyyhky

Edellisellä viikolla kuulin sepelkyyhkyn huhuilevan jossain naapuruston puussa. Siitä vasta keväinen tunnelma syntyi. Perjantaiaamuna sepelkyyhky ilmestyi marjakuusen alle tepastelemaan. En uskaltanut avata sälekaihdinta, jotta lintu ei säikähtäisi. Toivottavasti tämä yksilö löytää itselleen kaverin. Yleensä ne kulkevatkin pihassamme parittain.

Eranthis cilicica - Talventähti

Aamut ovat olleet koleita, koska öisin on pakkasta. Sunnuntaiaamunakin keittiön mittari näytti -6.9 ja auton ikkunat olivat umpijäässä. Auringon noustessa lämpötilakin nousee nopeasti. Tuuli saa sään tuntumaan kylmemmältä verrattuna mittarilukemaan. 

Upea kevätviikonloppu kutsui pihamaalle. Ensin kuitenkin kävin kellarissa kylvämässä tuoksuherneet. Toin ne takkahuoneeseen itämään. Sitten olikin jo sopiva sauma siirtyä ulkohommiin. Keräsin kuivia lehtiä ja pudonneita koivunoksia nurmikolta ja kanttausurista. Hetken jo mietin kanttausurien kohentamista, mutta maa on edelleen hiukan kohmeista. Olkoon siis toistaiseksi.

Galanthus 'Flore Pleno' - Lumikello

Alkavalle viikolle on luvattu epävakaista säätä, vesisadettakin. Minusta sade on ihan tervetullutta putsaamaan kaikkialla leijuvaa pölyä. Maa ei tunnu kovin kuivalta, mutta kyllä keväällä saa vettäkin tulla.

Mukavaa alkavaa maaliskuun viimeistä kokonaista viikkoa!

Tampereella

Manserock näkyy parhaillaan Tampereen ratikoiden kyljessä.

Puutarhaelämän alkamista odotellessa voi vaikka piipahtaa Tampereella. Kotoa lähtiessä tuuli sai ilman tuntumaan talvisen kylmältä. Perille päästyäni ohjelmaa oli niin paljon, ettei vilua ehtinyt edes huomata.

Ystäväpariskunnan kanssa aika kului jälleen kerran kuin siivillä. Tutustuttiin museoihin ja näyttelyihin sekä tamperelaisiin paikkoihin. Syötiin ja kahviteltiin kivoissa paikoissa.

Tampereen kaupunginkirjaston pääkirjasto tunnettiin ennen nimellä Vanha Kirjastotalo (valmistunut v. 1925). Raili ja Reima Pietilän suunnitteleman uuden kirjaston Metson valmistuttua 1986 kirjat muuttivat sinne. Vanha kirjastotalo peruskorjattiin ja muutettiin virasto- ja kulttuuritiloiksi. Se avautui 1988. Vuonna 2016 rakennus suljettiin uudelleen ja avattiin remontoituna kulttuuritalona v. 2018.

Tänä vuonna Kulttuuritalo Laikku täyttää 100 vuotta. Merkkipäivän lähestyessä syntyi ajatus, että kirjastotalossa lainattaisiin jälleen, mutta tällä kertaa toiseen suuntaan ja kirjojen sijasta kuvataidetta.

Lainastoksi nimettyyn taidenäyttelyyn sai kuka tahansa ehdottaa esille pantavaksi mieluisinta oman kotinsa taideteosta. Tärkeintä teosten valinnassa ei ollut niiden rahallinen arvo tai tekijän kuuluisuus, vaan teoksen merkityksellisyys omistajalleen. Näin saatiin keskenään erilaisia teoksia, joihin jokaiseen liittyy tarina.

Lainasto-näyttelyn ehtii vielä käydä katsomassa, jos kiirettä pitää. Se päättyy 30.3.2025.

Helmi Sinivirta: Unikot 1934-1940. Teoksen omistaja Hannele Sarjakivi

Ystäväni isoäidin Unikot-niminen maalaus on yksi 34:sta näyttelyyn valituista teoksista. Helmi Sinivirran taulun tarina sijoittuu Tampereelle.

Alpo Jaakola: Nukkekoti 1961. Teoksen omistaja Johanna Kiuasmaa

Alpo Jaakolan Nukkekoti viehätti minua. Sen kolmiulotteisuus ja puusta tehdyt hahmot muodostivat jännän "kerrostalon" tai nukkekodin, kuten teoksen omistaja sitä kutsuu. Nukkekoti ei ole teoksen nimi.

Mario Curasi, 2000. Teoksen omistaja Saara Savolainen.

Perulaisen Curasin pöllöjä kuvaava teos on maalattu puupalalle. Taulussa on halkeamia, joita taiteilija on vahvistanut niiteillä. 

Näyttelyssä on tietenkin myös muita teoksia. Kaikkia en kuvannut, eivätkä kaikki edes minuun vedonneet. Tauluihin liittyvät tarinat ovat kiinnostavia ja tekevät näyttelystä mielenkiintoisen.

Tiesitkö, että Tampereella on Salainen kahvila? En tiennyt minäkään, mutta nyt olen senkin paikan ystäväni ansiosta päässyt kokemaan. Kahvila sijaitsee Lapinniemessä, Bybias-myymälän kanssa samassa rakennuksessa. Tai oikeastaan kahvilan myymälä on rakennuksessa ja terassilta sekä pihalle pystytetystä teltassa löytyvät pöydät asiakkaille.

Teltta on viehättävästi boho-tyyliin sisustettu. Siellä on lämmittimet ja kynttilöitä pöydillä, vilttejä hartioille laitettavaksi. Kesällä paikka on varmasti hyvinkin lämmin, mutta silloin seiniä voi avata.

Bybias-myymälällä on tilat sekä rakennuksen alakerrassa että yläkerrassa.

Bybias-myymälöiden tuotteiden väritys ja materiaalit ovat luonnonläheisiä. Pellavaan ja pastellisävyihin törmää heti sisään astuessa.

Vapriikissa kävimme katsomassa Songlines, Australian seitsemän sisarta -näyttelyn, joka kertoo alkuperäiskansan unimaailman tarinoita. 

Tämän näyttelyn esittelyssä mainitaan seuraavaa: "Seitsemän sisaren tarina tunnetaan kautta maailman.  Se esiintyy myös esimerkiksi Persian, Kreikan, Egyptin, Kiinan ja Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöjen mytologiassa.  On arveltu, että tarina olisi peräisin ihmisen alkukodista Afrikan mantereelta ja kulkeutunut sieltä kaikille muille mantereille muuttajien mukana. Siksi seitsemän sisaren tarinaa onkin joskus kutsuttu maailman vanhimmaksi tarinaksi."

Näyttelyn maalausten värit ovat aurinkoisia ja lämpimiä. Paljon oranssia, punaista, keltaista. Valtaosassa maalaustekniikka on täplämaalausta, josta termistä australialaiset aborginaalit tuskin ovat aikojen alussa edes tienneet.

Juice Leskinen on yksi tunnetuimpia Manserockin edustajia.

Vapriikin Manserock-näyttely piti käydä katsomassa jo edellisellä Tampere-retkellä. Kokemusten ja tekemisten paljoudessa se jäi, joten käytiinpä nyt sekin katsomassa. Aikaa tosin on vielä kokonainen ensi vuosi.

Työväenmuseo Werstaalla on paljon katsottavaa. Siellä kiertämiseen kannattaa varata runsaasti aikaa. Tai sitten lohkoa tila sopiviin annospaloihin ja palata tutustumaan osaan jonain toisena päivänä. Me teimme ylimalkaisen kierroksen ja jatkoimme määrätietoisesti höyrykoneen luo. 

Suomen suurin höyrykone on edelleen alkuperäisellä paikallaan Finlaysonin tehtaalla, jossa sitä käytettiin 1900-luvun alussa voimanlähteenä. Koneen keskellä olevan vauhtipyörän halkaisija on 8 metriä. Höyrykoneen syliterit on nimetty tehtaan omistajien vaimojen mukaan Heleneksi ja Marieksi. Kuvassa Marie.

Nämä komeat tornit eivät kuulu linnalle eikä kirkolle. Kyseessä on Tampereen Lielahdessa sijaitsevan Niemen kartanon navetta. Tai oikeastaan navetta sijaitsee samaisen rakennuksen matalammassa osassa. Nämä tornit ovat olleet rehusiiloja. Navettarakennus on Birger Federleyn suunnittelema, vuonna 1918 valmistunut rakennus, jossa oli tilat 70 lehmälle ja 26 hevoselle. Navettana rakennus toimi vuoteen 1957 saakka. Sen jälkeen rakennuksessa on toiminut mm. sopimuspalokunta.

Nähtävää ympäristössä olisi ollut enemmänkin, mutta poikkeuksellisesti pysäköintipaikat olivat vähissä. Lähelle pääsee myös ratikalla, jonka lähimmältä pysäkiltä on vain pieni pyrähdys.

Kävimme tutustumassa navetassa sijaitsevaan sisustuskauppa Severiinaan.  

Myymälässä on kauniita esineitä huonekaluista pieniin koristeisiin. Ihastuin muutamiin ruukkuihin, mutta ajatus niiden kuskaamisesta junassa ja bussissa sai torjumaan ostoaikeet. Toisinaan on kiva vain katsella ja ihastella.

Tahmelan huvila

Pyhäjärven rannalla sijaitseva Tahmelan huvila (entinen Tahmelan monitoimitalo) on rakennettu 1890-luvulla. Nykyisin talossa toimii Pirkanmaan rakennuskulttuuriyhdistys Piiru. Talossa on monenlaista ohjelmaa. Sauna lämpiää kolmesti viikossa. Saunasta voi pujahtaa järveen uimaan talvisinkin.

Kahvilassa voit nauttia keittolounaan tai juoda pullakahvit. Talossa on myös pikkuruinen Pispalan sivukirjasto. Yläkerrassa on huoneita, joita voi vuokrata edullisesti kulttuurityön tekemiseen.

Rakennus on kauniimpi järvenpuoleiselta sivulta. Taisimme olla kovin tohkeissamme, kun unohdimme käydä sitä kuvaamassa.

Tallipiha on entinen ratsuhevosten ja vaunujen toimipaikaksi rakennettu puutalomiljöö, joka sijaitsee Finlaysonin tehdasalueella, osoitteessa Kuninkaankatu 4. Alueella on useita viehättäviä puoteja, kahvila ja tapahtumia. Tallipihalla vierailee myös eläimiä (hevosia, kanoja, pupuja, lampaita, marsuja). Kahvila ja puodit ovat avoinna myös talviaikaan. Kannattaa kuitenkin tarkastaa aukioloajat etukäteen.

Yhdessä puodissa on myynnissä ihastuttavia huonekaluja ja tarvikkeita nukkekotiin. Lauri Karskela myy itse valmistamiaan huonekaluja, joista huomioni kiinnittyi erityisesti Ilmari Tapiovaaran suunnittelemiin pinnatuoleihin. Hyllyllä Tapiovaaran 1949 suunnittelema Fanett-tuolit. Näitä oli minunkin lapsuudenkodissani. 

Tallipihan rakennusten sisäänkäynnit on koristeltu kauniisti. Kivoja ideoita ja yksityiskohtia löytyy koko alueelta. Huomasimme tikkaille ripustetut lyhdyt. Idea jäi muhimaan päähäni, vaikka meidän tikkaat eivät ole kovin näkyvällä paikalla. Toisaalta, kuljemme itse enimmäkseen varaston kautta, jolloin mennen tullen näkisimme tikkaihin ripustetut lyhdyt. Tässäpä mietittävää seuraavalle syksylle.

Kissa on kissa kukkia päälaellaankin. Nämäkin esineet kuvasin yhdessä Tallipihan puodeista. Olisiko ollut Nooran putiikki.

Kivoja kaktuksia.

Poikkesimme myös Kukkatalossa tankkaamassa keväisiä värejä. Pääsiäinen näkyi jo vahvasti niin kukkien kuin koristeidenkin tarjonnassa. Täälläkin oli hienoja ruukkuja, mutta ne oli helppo jättää myymälään. Olisin tietenkin voinut istua junamatkan nurin käännetyn ruukun päällä.

Paljon teimme ja koimme kahdessa päivässä. Käveltyä tuli useita kilometrejä. Muutamat pullakahvitkin joimme ja pari kertaa lounastimme. Ilman muuta matkustimme myös tamperelaisen suosimilla ratikoilla, joihin minäkin tykästyin. Tällä kertaa sain tilaisuuden nähdä, kuinka Tampere kasvaa ja kehitty reunoiltaankin. 

Kivahan sitä on reissata ulkomaille, mutta paljon on näkemistä kotimaassakin. Minulla on vielä Tampereellakin moni paikka koluamatta. Valtavasti tietoa omaavan ystävän opastuksella ja seurassa matkaaminen on antoisaa. 

Kiitos Hannelelle ihanista hetkistä. 

Kotiuduttuani ehdin toivon mukaan taas palata teidänkin juttujenne pariin.
Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!