maanantai 20. toukokuuta 2013

Kesä tulla tupsahti


Eilen oli kyllä huikean hieno helluntaisää. Aurinko ilmestyi pilviverhon takaa vasta iltapäivällä, mutta lämpöä riitti ihan helteeksi asti. Vaikka olin päättänyt viettää rauhallisen sunnuntaipäivän, löysinkin taas itseni puutarhahommista. Kasvimaalaatikkoon kylvin retiisiä, tilliä, kurkkuyrttiä, tammenlehtisalaattia ja kehäkukkaa. Toiseen laatikkoon laitoin kuuruohoa ja jänönhäntää. Vielä mahtuisi vaikka mitä, mutta ehtiihän tässä.


Raahasin kellarista toisen rakennusaikaisen tynnyrin ja sijoitin sen kasvimaan laitaan vedellä täytettynä. Nyt ei aina tarvitse vetää letkua yläpihalta alas saakka kastelua varten. Kasteluveden otamme porakaivosta ja sen on yleensä syvältä tullessaan jäätävän kylmää. Eiköhän kasvit tykkää enemmän seisoneesta ja lämpimästä vedestä. Saavin päälle laitoin kannen, ettei vedestä tarvitse kaiken aikaa onkia sinne kuulumattomia lintuja, oravia tai vieressä kasvavien vaahteroiden lehtiä.

Ukkokulta rakensi viime kesänä nuo kasvimaalaatikot ja siten jäi entisestä kasvimaasta osa käyttöä vaille. Tasoitin alueen mullalle, mutta vielä en tiedä, mitä sillä tekisin. Istutanko jotain hyödyllistä tai hyödytöntä. Nurmikkoakin voisi ajatella, mutta kun se muutenkin on vähennettävien listalla. 



Norjanangervot kukkivat jo talon seinustalla ja muuallakin ovat nuppuisia. Eilen huomasin, että tuomi kukkii. Nyt pitäisi kasveja kuvata päivittäin, jos ei halua jättää näkemättä mitään kehitysvaihetta. Olen kuvannut mm. töyhtöangervoa ja kotkansiipisaniaista, mutta jollen laita niiden kuvia samana päivänä blogiin, ovat kuvat jo seuraavana päivänä auttamatta jälkeenjääneitä. Niin nopeaa on noiden kasvien kehittyminen erilaisista sykerövaiheista lehteviksi "aikuisiksi".



Jackmannii-kärhöstäkin löytyi jo nuppuja, vaikka lehdet ovat vielä osittain supussa. Ville de Lyonissa näyttäisi olevan aivan maan tyvessä uutta alkua, mutta ihan varma en vielä ole. Ilmeisesti kuitenkin sen viime vuotiset versot ovat menneen talven versoja.


Pikkutalvio kukkii jo ja uusia nuppuja näyttää ilmestyvän päivittäin. Vaikka tämä kasvi viihtyy hyvin varjossa, auringossa se tuntuu kukkivan runsaammin. Hyvin on talvio meillä levinnyt ja se on kyllä aivan erinomainen maanpeitekasvi.


Lemmikeissä on nuput avautumassa ja lemmikkejä on kummasti ilmestynyt kukkapenkkeihini kaikkialle. Lemmikki on kaunis kukkiessaan, mutta loppukesästä se saa kukkapenkin näyttämään varsin risuiselta. Suruttomasti niitä leikkelin viime kesänä ja jokunen taisi lähteä juurineenkin. Ei syytä huoleen, yhden juurineen kiskotun tilalle näyttää kasvavan kaksi uutta lemmikkiä.


Enpä muistanut viime syksynä istuttaneeni myös valkoista helmililjaa. Piti oikein kaivaa syksyn muistiinpanot esiin, enkä tosiaan ole ostanut ainuttakaan valkoista helmililjaa. Sinisiä kylläkin. Olisiko osa sipuleista joutunut väärään pussiin?


Pohjantähti on talon seinustalla taas hyväkuntoisen näköisenä. Viime kesänä joku inha kirvalauma innostui syömään uusia versoja, lehtiä ja nuppuja. Suihkuttelin kirvoja mäntysuopaliuoksella ja taisinkin päästä niistä eroon. Kukinta jäi kuitenkin hyvin vähäiseksi kirvojen popsittua suurimman osan nupuista. Josko tänä vuonna olisi parempi tuuri.


Vanhan altaan ajoilta löytyi kellarista kaksi suihkusysteemiä, joista toista en millään saanut enää toimimaan. Se lähti sähkövempaimien kierrätykseen. Toinen suihku toimii hyvin, mutta sen ääni ei välttämättä ole kaikkein kauneimpia. Jatkuva kovaääninen lorina itse asiassa alkoi tässä eräänä päivänä häiritsemään niin paljon, että lähdin uudelle etsintäreissulle kellariin. Muistin joskus jostain alesta ostaneeni vettä sylkevän delfiinin, joka ei vanhassa altaassa jostain syystä tainnut pitkään olla. Viritin siis delfiinin altaan reunalle ja siitä lähtevä lorina kuulostaakin jo paljon siedettävämmältä. Eilen menin aamulla ulos ja ihmettelin terassilla ollessani kummallista sirinää. Jatkoin matkaani, mutta asia jäi sen verran vaivaamaan mieltä, että palasin takaisin. Delfiini oli kaatunut ja sylkenyt altaasta kaiken veden pitkin istutuksia. Ei siinä mitään, tulipa kunnolla kasteltua. Kuinkahan pitkään pumppu lie sirissyt tyhjän altaan pohjalla ja kuinkahan pitkään se olisi vielä pimahtamatta sitä tehnyt? Äkkiä vesiletku esiin ja uutta vettä altaaseen. Nyt delfiinillä on kiviä pyrstöllään, toivon mukaan pysyy jatkossa pystyssä.


Pikkupuutarhan polkua reunustaa sinisenään kukkivat kevätkaihonkukat. Joukossa on vielä muutama scillakin kukassa. Täytyy sanoa, että pidän kovasti tästä näkymästä. Kaihonkukat kukkivat jonkin verran pitkin kesää ja usein vielä syksylläkin vähän runsaammin. Enimmän kukkimisen tauottua kasvi käyttää voimavaransa uusien lehtien ja rönsyjen tekemiseen. Noista rönsyistä kasvia on hyvä jakaa ja levittää muualle.


Humalalla on kyllä aivan mahdoton kasvuvauhti. Yhtenä lämpimänä keväänä tapasimme istua terassille Ukkokullan kanssa lähes päivittäin ja silloin voi sanoa humalan kasvaneen silmissä. Enkä lainkaan liioittele, jos pituutta sille tuli hyvänä päivänä jopa 50 cm. Oikeastaan puutarhaportista olisi pitänyt rakentaa vähän korkeampi, sillä humala valloittaa portin voimallisesti kesän aikana. Sen karheita varsia roikkuu siellä täällä ja tarttuu portin läpi kulkevien vaatteisiin ja hiuksiin. Joskus sanommekin sitä tappajakasviksi.


Juuso on löytänyt hellepäivän vilvoittavan lempipaikkansa.Vielä ei heinät ole kovin korkeita, mutta varmasti  sen on pehmoista köllötellä luonnon keskellä. Edellisinä kesinä se on aina silloin tällöin napannut hiiriä ja päästäisiä lepopaikkansa lomasta, joten voisiko kissa enää parempaa päiväunipaikkaa itselleen toivoa: lämpöä, rauhaa ja tuoretta ruokaa. Viime päivinä Juuso on ollut tuntitolkulla ulkona ja käynyt vain välillä sisällä vähän syömässä ja juomassa. 

Vaikka Juuso on tottunut ulkoilemaan juoksunarunsa, flexinsä ja valjaidensa kanssa, käymme sitä usein katsomassa. Silloin tällöin flexi saattaa tarttua johonkin tai kissa kiertää itsensä puun ympäri. Silloin se tarvitsee apua päästäkseen pinteestä. Toisinaan Juuso yllättää minut, kun mennessäni sitä vapauttamaan sanon "kierrä" ja se lähtee oitis kiertämään puuta, jolloin se itse vapauttaa itsensä. Olen nähnyt sen myös ihan ilman mitään kehotuksia ja omia aikojaan kiertävän puita ja pensaita eli ei ne kissatkaan mitään tyhmiä otuksia ole. Itsepäisiä kylläkin.


 
Nurmikko on järkyttävässä kunnossa. Alapihalla liehuu scillan ja valkovuokon lehtiä. Pensasruusu on naapurin aidan lähistöllä puskenut itseään nurmesta ylös, samoin tekee kriikuna ja vaahteravauvojakin on kaikkialla. Eilen oli tarkoitukseni ryhtyä nurmikkoa leikkaamaan, mutta niinhän siinä kävi, ettei leikkuri lähtenyt käyntiin. Ukkokulta tutki leikkuria vähän aikaa ja sitten oikaisi selkänsä tokaisten, että huomenna mennään leikkurikauppaan. Viime kesänä vanhaa leikkuria korjattiin useampaan kertaan ja silti sen käyntiinlähtö oli aina suuren arvauksen ja toivomuksen tulos. 

Täytynee ryhtyä tutkimaan taimistojen pensasvalikoimia. Niitä istuttamalla voisi nurmikon pienennysprojekti edetä nopeammin.

 

20 kommenttia:

  1. Kauniin näköistä. Kyllä se nyt on kesä, kun puutarhastakin löytyy jo noin paljon kukkijoita :) Ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihanaa ja siitä täytyykin nyt nauttia täysillä.

      Poista
  2. Mahtava kasvuvauhti tuolla humalalla! Kevätkaihonkukan reunustama polku näyttää kauniilta, sain siitä idean omaan pihaani. Onpas Juusolla ihana kellimispaikka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos löysit jotain omaan puutarhaan kopioitavaa.

      Poista
  3. Kaunista on kyllä se kesä nyt on,kukkaset puhkeaa kukkaan.Mukavaa viikkoa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta Ritva. Täytyy nauttia täysillä tästä kaikesta.

      Poista
  4. Mä riivin kukkimisen jälkeen aina nuo lemmikit pois vaikka lähtis juuretkin ja aina niitä silti nousee reilusti. Tosin sun lemmikkisi näyttää hienolta, taitaa olla jalostetumpi versio? Juuso :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo meidän lemmikki on joku maatiainen. Sitä ilmestyi jostakin tuonne tontin laidalle pusikkoon ja sieltä sitten siirsin yläpihalle. Nyt lemmikkiä on kyllä ihan joka paikassa.

      Poista
  5. Hieno yllätys nuo valkoiset helmililjat. Ja muutkin kukkii siellä niin ihanasti, ei täällä vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emilie, kyllä sielläkin kohta kukkii.

      Poista
  6. Teillä tosiaan on jo vehreyttä ja kukkia aivan huimasti! Meillä tullaan kyllä jälkijunassa, mutta ihan joka päivä en ehdi mökille katsomaan, mitä uutta mullasta puskee, joten jotain varmasti jää todistamattakin. Juuso osaa ottaa ihanan rennosti. Kissa on niin nätti, kun pesee itseään. Saa tuon tassunkin niin söpösti "rullalle", kun se pitää pestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tulee pelkästään katseltua kissan toimia, se liikkuu niin sulavasti ja usein täysin äänettömästi.

      Poista
  7. Ihana postaus.
    Nyt on todella ihaninta aikaa kun kaikki alkaa kukkimaan ja siellähän kukkii jo vaikka mitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sylvi, kiitos! Sinä se sitten osaat aina ilahduttaa.

      Poista
  8. mikä kukkaloisto jo puutarhastasi löytyykään ja kaunein kukka tietty itseään puunaava Juuso!toivottavasti minun särkynytsydän ei tykännyt kyttyrää siirtäessäni sen takaisin vanhalle kasvupaikalleen kylätien varresta, mihin se oli ihmeellisesti siirtynyt?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen siirtänyt omaa särkynyttä sydäntäni kahdesta, jolloin tuloksena on ko. kasvia kolmessa paikassa. Niin ei ollut tarkoitus, mutta ei haittaa. Monistui tahattomasti.

      Poista
  9. kaunista! Oikea kasteludelfiini:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leikkisä delfiini tosiaan, huiskii altaan vedet ympäriinsä.

      Poista
  10. Pikkupuutarhan polku onkin erittäin viehättävä, kerrassaan upea:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo, polku on tosiaan viehättävä.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!