Vallihautoja puutarhassa

Lumikellot omppupuun alla.

 

Pihalla alkaa piipottamaan siellä sun täällä. Lumi sulaa silmissä paljastaen talven aikana maahan lentäneitä risuja ja roskaa. Ei sentään omassa pihassa tarvitse energiajuomatölkkejä ja keksipahveja keräillä, kuten kylällä kävellessä tulee ajatelleeksi.

Esikkokin heräilee.

Piippojen jänissuojaksi viritetyt verkot ylettyvät paikoin muidenkin heräävien kasvien päälle. Maa on edelleen niin kohmeessa, ettei multaan voi työntää minkäänlaisia kepakkoja nostamaan suojaverkkoja vähän ylemmäs. Sitä varten täytyy käydä hakemassa rinteen vuorimäntyjen alta sinne keräämiäni kivenmurikoita.

Perjantaina hedelmäpuiden suojaksi oli ilmestynyt vallihautoja. En tiennytkään puutarhassani asuvan kriikunaherroja ja omppuneitoja, jotka haluavat asua linnasaarillaan ilman ainuttakaan vierailijaa. Eivät tajua, että rusakkovihollinen ylettyy napostelemaan puiden alle istuttamiani sipulikukkia. Rusakot eivät nostosiltoja tarvitse. Jos tarkkaan katsot, kriikunapuun oikealla puolella pilkottaa vihreää verkkoa, jotta ristihuulet eivät pääse lyhentämään nousevia krookuksiani.

Myös lavakaulusten väleihin vettä oli perjantaina kertynyt paikoin pienen erämaalammen verran. Lauantaina lampi oli poissa. Ei edes lätäkköä ollut jäljellä. Samoin hedelmäpuiden vallihaudat olivat kuivuneet.

Kasvaripolulle päästäkseen piti vuokrata soutuvene tai heittää talviturkki pois ja ryhtyä kroolaamaan. Ratkaisin ongelman kiertämällä paikan Kaivoruusupenkin taustapuolelta. Tämäkin vesieste oli lauantaina muisto vain.

Alapihan puiston puoleisessa kulmassa kasvavan vaahteran alle on kertynyt runsas määrä käpyjä. Männynkävyt ymmärrän, koska alapihan toisessa kulmassa kasvava suuri rajamänty tuottaa niitä. Tosin itsestään ne eivät pihan halki vaahteran alle kulkeudu, eikä mikään tuuli niitä tuollaisia määriä myöskään kymmeniä metrejä puhalla. Kuusia ei tontillamme ole ainuttakaan. Rajanaapurin autokatoksen kulmalla on yksi. Ja vastapäisen naapurin takaisessa metsässä laskematon määrä lisää. 

Veikkaan käpyjen kantajaksi tikkoja. Käpytikkoja meidän pihassa on talven aikana nakutellut päivittäin. Hyvällä tuurilla niitä on sattunut kaksi samanaikaisesti talipötköä kaventamaan. Harmaapäätikastakin on tullut vakiovierailiija.

Haarmaapäätikka 16.2.26

 
Oravat ovat tietenkin yksi tavallisimmista käpyjen kuskaajista. Niitä ei vaan meidän pihalla pahemmin näy. Ennen kunnan metsän muuttumista puistoksi oravat olivat yleinen näky sekä pihassa että ilmajohdoilla kulkemassa. Entinen metsä on ollut jo muutaman vuoden laakea, puuton puisto. Oravalla olisi kokonainen aavikko ylitettävänään suojaa kaivatessaan.

Joku eläväinen on tarvinnut kuumailmapalloa puutarhassa liikkumiseen. Onkohan propaani loppunut kesken lennon ja siksi pallo on hylätty. Enkä kyllä nähnyt gondoliakaan eli koria.

Lumen sulamisen jälkeen piha alkaa muistuttaa lännenelokuvan hylättyä kaupunkia. Tuuli kuljettaa käytävillä ja nurmikolla tumbleweed´eja eli arokierijöitä. Saatat tunnistaa nämä meikäläisen arokierijät tutuiksi syyshortensian kukinnoiksi. Nämä ovat kevyttä siivottavaa. Tarttuvat myös tehokkaasti haravan piikkeihin, jolloin tarvitaan vähintäänkin kaksi kättä - mutta ei sitä mainoslauseiden Black&Deckeriä - irrottamaan kukinnot pois haravasta. No, vielä ei ole kiire pihaa haravoimaan. Vaikka mieli jo kovasti siihen hommaan tekeekin.

Lunta alapihalla pe 13.3.

Lunta oli perjantaina alapihalla laikkuina ja pieninä kasoina. Yläphalla enemmän, koska siellä kolattu lumi on tiivistynyt tiukoiksi paakuiksi. Niiden sulaminen kestää pidempään. 

Lauantaina näkymä oli tässäkin kohtaa huomattavasti vihreämpi. Lumen alta paljastunut maa on vielä kylmän koppurainen. Ei tunnu kulkiessa saappaan alla nurmikon pehmeyttä.

Magnolia stellata 'Susan' - Tarhamagnolia

Puutarhassani ei ole pajuja, joihin odottaisin kissoja tuleviksi. Sen sijaan Susan-magnoliassa on monen monta karvaista silmua. Tietämykseni ei riitä sanomaan, onko kyseessä lehti- vai kukkasilmu. Kumpi tahansa ilahduttaa minua. Nehän ovat merkkejä siitä, että kasvi on selvinnyt talvesta.

Lauantain kauppareissulla sain taas seurakseni hauskoja kavereita. Pikkuinen kissa kipitti erään talon pihasta luokseni rapsutettavaksi. Taisi olla kauppaan menossa hänkin, kun aikansa kintuisssani kiehnättyään jalkoi kulkuaan sinne, mistä itse olin parhaillaan tulossa.

Myös kolmen lampaan joukko oli nauttimassa aurinkoisesta lauantaipäivästä. Tämä valkoinen lammas tuli aivan aidan viereen tervehtimään. Sen kaksi kaveria keskittyivät kiskomaan paalista heinää suuhunsa, joten heitä en saanut kuvattua.

Kevään saapumisen kunniaksi ostin marketista kolme tete-narsissiruukkua. Laitoin ne ensihätään sisäänkäynnin laatikkoon tuivioiden seuraksi. Kunhan kerkeän, teen asetelmasta nätimmän.

 

Tekemistä olisi vaikka kuinka paljon. En vaan osaa päättää, mistä aloittaisin. Siirtyminen talven hiljaiselosta tekemisen meininkiin vaatii hiukan totuttelua.