 |
| Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja |
Niin upeaa kuin puutarhan kukinta on jo tähän mennessä ollut, tekisi mieli painaa jarrua. Kesä menee aina ohi hujauksessa. Entä sitten tällaisena hetkenä, jolloin kaikki yrittää tunkea itsensä pelkästään toukokuuhun? Osa pioneista ja ruusuista on jo aloittanut kukintansa. Jääkö mitään heinäkuulle tai elokuulle? Pitkään jatkunut kuivuus ehkä hidastaa kasvien edistymistä. Toivokaamme, että sateet herättävät mattimyöhäisiä ja elvyttävät janoisia.
 |
| Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja |
Ruusuorapihlaja on täynnä pinkkejä ruusumaisia kukkaryppäitä. Pullistelen sen äärellä ylpeydestä ja ilosta, että tämän ihanuuden älysin puutarhaani istuttaa. Istutin puun 2015. Tuolloin kuvittelin, ettei mihinkään mitään puita mahdu. Hyvä, että luovuin kuvitelmistani, jonka jälkeen olen istuttanut sekä koristeomenapuita että kaksi tuurenpihlajaa. Hyvin mahtuvat ja tuovat sitä paljon puhuttua kerroksellisuutta puutarhaan.
 |
| Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja |
Olen tainnut jo useamman kerran kertoa, kuinka näin syysväreissä leimuavan tuurenpihlajan eräällä kyläkävelyllä. Päähäni pinttyi tarve ja toive saada omaankin pihaan samanlainen puu. Niinpä keväällä 2019 kävin ostamassa ensimmäisen tuurenpihlajan, jonka istutin alapihalle, lähelle tontin puistosta erottavaa aitaa. Vielä samana kesänä hankin toisen tuurenpihlajan yläpihalle. Se löysi paikkansa ns. huoltopihalta, jossa aikanaan kasvoi tavallinen pihlaja.
 |
| Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja |
Puut ovat vielä melko nuoria, mutta kokoa ja näköä niille on jo tullut mukavasti. Ensimmäisenä syksynä eivät kovin suuresti oranssinpunaisina hehkuneet, mutta sen jälkeen ovat kyllä laittaneet parastaan. Kukkiakin sain odottaa pari kevättä. Tänä vuonna kukkia on kummassakin jo lukuisia ja niiden koko hämmästyttävän suuri. Ruokalautasen kokoisia pilviä. Tykkään tuurenpihlajasta todella paljon. Se on lunastanut paikkansa niin puutarhassa kuin sydämessäni. Pidän myös sen lempinimestä "Pohjolan palmu". Sellainen se on.
 |
| Syringa 'James MacFarlane' - Isabellansyreeni |
Tavallisten pihasyreenien kukinta alkaa jo vähitellen hiipua. Andenken an Ludwig Späth on vielä voimissaan, samoin Moskovan kaunotar. Sen sijaan Isabellansyreeni 'James MacFarlane' vasta availee ensimmäisiä nupujaan. Tämän syreenin oksat eivät koskaan notku kukkien paljoudesta. Joka vuosi niitä on yhä enemmän. Ehkä paikka voisi olla aurinkoisempi, vaikka ei se nytkään mikään pahin varjonurkka ole.
Isoista puista on vaikea saada hyvää kuvaa niin, että ne näkyisivät kokonaan. Tämä kuva on otettu marjapensaiden ja omenapuiden siimeksestä. Ruusuorapihlaja näkyy keskellä punaisena. Sen takaoikealla häämöttää yläpihalla kasvava lilana parhaillaan kukkiva syreenikeskittymä. Keskellä näkyy Päivänliljapenkki, jossa valkoiset irikset ovat juuri avanneet ensimmäiset kukkansa. Ja kaikkialla runsaana kukkivat Ukkolaukat heiluttavat pallojaan tuulenvireessä.
Tämän kuvan olen ottanut selkä päin rajanaapuria. Siellä se ruusuorapihlajakin punastelee. Oikealla on metsäruusupöheikkö. Edessä yksi Kriikunapolun haara.
Tässä seison selkä päin kasvimaata katse kohdistettuna puuvajaan ja vasemmalla näkyvään Syyspenkkiin. Siellä punertaa koristeomena Musta Rudolf. Oikealla puolella taasen rehottavat raparperit ja niiden takana Kaivoruusupenkki, jossa kasvavat juhannusruusu, Hansa-ruusu, punalehtiruusu, omenaruusu ja sammalruusu.
Puuvajan oikealla puolella näkyy rinteessä kasvavat syreenit, jotka on tuotu Ukkokullan äidin lapsuudenkodista Hämeenkoskelta. Vasemmalla näkyvät isot puut ovat jo kunnan puolella.
Vuosia sitten ryhdyin vähentämään nurmikkoa lohkomalla siitä vähitellen osia istutusalueiksi. Vasemmalla oleva Kaivoruusupenkki sai jatkokseen oikealle Kiemurapenkin. Pian huomasin, että ihmiselle on luontaista oikoa sieltä, mistä on lyhin matka. Niinpä katkaisin pitkän istutusalueen tekemällä mutkaan polun, joka sai nimekseen kasvaripolku.
Syksyllä 2013 Ukkokulta osti minulle 5.4-neliöisen kennokasvarin. Se pystytettiin ja valmisteltiin syksyllä ja otettiin käyttöön keväällä 2014. Alkuun lavakaulusten tilalla oli tavallinen maapohjainen kasvimaa, jossa kasvatimme lähinnä perunaa ja muita juureksia sekä sipulia.
2013 siirryimme lavakauluksiin, joista ensimmäiset Ukkokulta rakensi itse. 2019 lavakaulukset ja kasvimaa-alue uusittiin. Aiemmin lavakaulusten välit oli katettu kuorikatteella. Kotilot tykkäsivät katteesta kovasti, joten uudistuksessa käytävien pinnoite laitettiin kivituhkasta. Laatikoiden määrää lisättiin kuudesta kymmeneen. Yksi lavakaulus jää kuvan ulkopuolelle.
Viimeisin uudistus tapahtui tänä keväänä, kun kaivoin alueen päästä vadelmat pois ja muutin paikan istutusalueeksi. Nyt siinä aloittavat kasvutaivaltaan koristeomena Aamurusko, purppuraheisiangervo Diabolo ja syyshortensia Vanille Fraise sekä joitakin perennoja, joita on tulossa vielä lisää.
Tässäkin kuvassa seison selkä rajanaapuria ja Ruusupenkkiä päin katse kohti tontin toista laitaa ja puistoaluetta. Oikealla on luonnollisesti Oikearinne, sitten portaat yläpihalle ja sen jälkeen Vasenrinne. Kuvassa vasemmalle jää Majalispenkki, Hortensiapenkki syyshortensioineen ja vähän pilkottava Kurgaani.
Tässä olemme yläpihalla. Portin alta kulkevat portaat alapihalle. Portin vasemmalla puolella kasvaa tarha-alppikärhö 'Purple Dream' ja oikealla tarha-alppikärhö 'Willy'.
Oikealla on osa Syreenipenkistä, jossa pionit venyvät korkeutta ja pian nuppunsa auki poksahtelevat idänunikot. Vasemmalla puolella on Allaspenkki, jossa kasvaa niinikään pioneja ja marhanliljoja sekä monennäköistä muuta.
Allaspenkki on saanut nimensä paikalla vuosia sitten sijainneesta vesialtaasta. Altaan vieressä kasvoi isokokoinen koivu, joka roskasi altaan veden ja siitä syystä vesi oli vaihdettava useita kertoja kesässä. Myöhemmin koivu kaadettiin huonokuntoisena. Allas taasen lähti, kun kyllästyin konttaamaan sen äärellä vettä vaihtamassa.
Runsas kuukausi sitten tämän kuvan vasemmassa ylälaidassa, syreenien alla olisi näkynyt punamultainen leikkimökki. Sen kunto oli tullut tiensä päähän, eikä meillä ollut mökille käyttöä. Ukkokulta purki mökin ja kuskasimme sen jäänteen yhteistuumin kahden peräkärryreissun voimin kaatopaikalle. Alueelle on uusia suunnitelmia, jotka toivon mukaan toteutuvat lähiaikona. Hyvä kuitenkin, että suunnitelmat ovat muhineet päissämme. Ne ovat selvästi jalostuneet paremmiksi.
Kuvan vasemmalle puolelle jää talo terasseineen ja pergoloineen.
Nyt sivuamme oikealle jäävää pergolaa ja kellariin johtavia portaita. Oikealla näkyy myös talon seinustalla kasvava köynnöshortensia. Kolme vuotta sitten tapahtuneen katto- ja ränniremontin yhteydessä karsin osan köynnöshortensiasta pois. Vuosi sitten taasen poistin talon seinustalta istutusalueen. Vain köynnöshortensiat saivat jäädä. Leikkaan vuosittain köynnöshortensiaa siten, ettei se luikertele kattorakenteisiin.
Vasemmalla on ns. Metsäpuutarha. Vuoteen 2018 se oli todellakin metsäpuutarha, mutta sitten kunnan metsikkö kaatui ja muuttui avoimeksi puistoalueeksi. Valon määrä lisääntyi huomattavasti. Rajalle olen istuttanut rivin metsäkuusia. Kotkansiivet ovat vuosien myötä itse levittäytyneet metsiköstä. Alueella kasvaa myös töyhtöangervoa, joka on ahkera tekemään siementaimia. Niitä olen kitkenyt, mutta osa saa rauhassa jäädä. Ne toimivat hyvänä näköesteenä kesäaikaan.
Suurin osa Metsäpuutarhan isoista vaahteroista on kunnan puolella tai aivan rajalla. Kasvaapa siellä myös tuomi, josta pidän. Alueen alapihan puoleisessa päässä on kymmenen tuijan rivistö. Ne istutin näköesteeksi silloin, kun tieto metsän kaatumisesta tuli.
Vasemmalla näkyvillä kivillä olemme nostaneet varaparkkipaikan tasaiseksi kadun pintaan nähden. Muuten parkkipaikan talon puoleinen pääty laskisi liikaa. Varaparkkipaikan vierestä kulkee polku Pikkupuutarhaan. Oikealla puolella kasvaa punapajuangervoa, metsäruusua ja isoksi venynyt siperianhernepuu.
Vasemmalla on ruusut Tove Jansson, ranskanruusu Duchesse de Montebello, norjanruusu, kirjoapteekarinruusu ja Ilo. Lisäksi kaksi koristeomenapuuta eli Aamurusko ja Royalty.
Taustalla häämöttää Pikkupuutarhan kadusta ja tonttimme puolella olevasta jalkakäytävästä erottava tuija-aita, jonka leikkaan vuosittain. Tuija-aita toimii näkö- ja pölyesteenä.
Aiemmin Pikkupuutarha oli lähinnä nurmikkoa, jossa kasvoi isokokoisia mäntyjä ja muutama kuusi. Puita kaadettiin vähitellen ja lopulta myös nurmikko muuttui istutusalueeksi kapeine käytävineen.
Pikkupuutarhan ja talon välisellä alueella kasvaa norjanangervoa, jotka siirsin aikanaan rakentaessamme talon toiselle puolelle terassin. Myös juhannusruusua on jonkin verran norjanangervojen vierellä. Mainittakoon, että juhannusruusu on ahkera levittäytymään. Samaisen alueen toisessa päässä on myös kaksi syyshortensiaa. Pikkupuutarhan puolella kasvaa erilaisia perennoja ja runsaasti kevätkaihonkukkaa, kuten monissa muissakin paikoissa puutarhassani.
Oikealla on turveharkoilla reunustettu Kivipenkki. Omia kiviä meidän tontilla ei pahemmin ole. Toinen iso kivi eli Kotikivi on alapihalla. Tämän Pikkupuutarhan kiven saimme naapurilta. Se löytyi kunnallistekniikan kaivannosta, josta traktori pudotti sen toiveestani puolellemme.
Kuvan etualalla pilkottaa Kriikunapenkki, josta kaadettiin kaksi vuotta sitten kriikuna. Sen kannot näkyvät yhä tuossa. Istutusalueet näyttävät tässä vaiheessa aika sotkuisilta, kun joka paikassa retkottaa kuihtuvia scillan lehtiä. Varsinaiset perennat ovat vielä kasvuvaiheessa.
Pikkupuutarhaan pääsee myös taloa kiertävältä käytävältä Kärhöpolkua pitkin. Vasemmalla puolella rehottaa töyhtöangervo ja oikealla norjanangervo sekä maanpeitekasvina pikkutalvio ja kevätkaihonkukka. Taustalla häämöttää kärhökaari, josta leikkasin syksyllä tapille risuuntuneet alppikärhön ja tarha-alppikärhön. Pelkäsin kummankin talven aikana menehtyneen, mutta sieltä ne luikertelevat varsin voimallisesti kohti taivaita. Veikkaanpa, että loppukesästä kärhökaari on jo köynnösten valtaama.
Talon pääsisäänkäyntiä vastapäätä on Bermuda. Kuvasta ei näy alueen kolmiomainen muoto, josta se on saanut nimensä. Meidän Bermudan kolmiomme (Lähde: Wikipedia) ei tosin niele salaperäisesti laivoja, vaan pukkaa kukkaa.
Autotallipäädyn istutuksiin en ole koskaan syventynyt erityisen tehokkaasti. Paikka on ongelmallinen, koska aluetta käytetään talvisin lumivarastona. Naapurin tontti on metrin verran meidän tonttiamme ylempänä. Aikanaan tonttiemme välillä maa on laskenut loivasti. Edellinen asukas rakensi rajan tuntumaan kahdelle autolle katoksen ja sen alle holvikellarin. Näiden rakenteiden vuoksi he nostivat tonttia, jolloin meidän puolelle syntyi solamainen käytävä. Se alkaa tuijien takana näkyvän siperianhernepensaan jälkeen.
Edellinen asukas oli rakentanut 80-senttisen lauta-aidan tonttiemme välille. Aita on vähitellen lahonnut, jonka vuoksi nykyinen naapuri on sen purkanut. Alapihan osuudelle olemme laittaneet 80-senttisen verkkoaidan. Meillä on kivat naapurit, emmekä ole kokeneet tarvetta muuttaa aitajärjestelyjä.
Edellinen asukas istutti omalle puolelleen idänvirpiangervoa, joka on levinnyt myös meidän puolelle. Edellisessä postauksessa mainitsin, että alkuun en tykännyt puskista. Nyt ne toimivat mielestäni hyvin. Viherryttävät alueen ja kukkivat touko-kesäkuun vaihteessa kauniisti. Nyt kukinta on helteen vuoksi jo ohi.
Alueella kasvavat tuijat ovat peruja kadun varteen istuttamastani aidasta. Osa tuijista kuoli ensimmäisen talven aikana, jolloin sain muutamia ylimääräisiä tuijia korvaukseksi. Tuonne päätyivät. Käytävää reunustaa tuivio. Siinä on sinnikäs kasvi. Keväällä se on usein pitkään jäätikön kuorruttama. Niin vain lämmön lisääntyessä taas jatkaa kasvuaan. Jonkun verran olen tuiviota leikannutkin, jotta ei ihan makaisi käytävällä. Ei ole siitä moksiskaan.
Hyvä, että tein perjantaina puutarhassa kattavan kuvauskierroksen. Sunnuntai vastaisena yönä kylän päällä oli jälleen voimakas ukkosrintama. Salamoi, paukkui ja vettä satoi tunnin verran varsin rankasti. Tuurenpihlajan, syreenien ja aronioiden kukat ovat surullisen näköisiä. Ehdinpä niitä kuitenkin ihastella. Vesisade oli myös oikein tervetullutta kuivuudesta kärsivän puutarhan ja luonnon hyväksi.
Oikein kivaa kesän alkua kaikille!
