Sipulit piilotettu multaan

 
Syksyn sipulit on vihdoin piilotettu multaan. Näin vähän sipuleita en ole istuttanut aikoihin. Vain 276 kpl. Kollaasiin koottujen lisäksi istutin krookuksia, italiantalventähteä, kevätkurjenmiekka Purple Hilliä ja Katharine Hodgkiniä sekä Actaea-valkonarsissia. Tulppaaneja istutin vain Darwin Mystic van Eijkiä, Darwin Blushing Apeldoornia ja OmaPiha-lehden tilaajatarjouksen metsätulppaaneja. 

En mene vannomaan, etteikö kaupasta vielä sipulipussukoita mukaan lähtisi. Menneiden vuosien valtaisa sipuli-innostus on kuitenkin laimentunut. Paljon siihen vaikuttaa peurojen ahkerat vierailut pihallamme. Tuntuu tylsältä miettiä päänsä puhki, miten saisi verkoilla suojattua kaiken mahdollisen. Puissa ja pensaissa on jo riittävästi varjeltavaa. Eivätkä ne sipulit kovin halpojakaan ole. Näin tänä syksynä. Vuoden päästä ajatukset voivat olla taas tyystin toisenlaiset.

Dahlia Cafe au Lait

Viikonloppuna nostin daaliat ylös. Valkoisessa Sneezyssä oli vielä paljon nuppuja, samoin hienosti viikkoja kukkineessa Cafe au Laitissa. Pinkki Topmix Roze oli edelleen aika virkeä, joskin pahasti Cafe au Laitin kainalossa. Aiempina vuosina olen laittanut daaliat isoihin ruukkuihin terassille. Nyt kasvatin niitä alapihalla lavakauluksessa. Kokeilu onnistui hyvin siinä mielessä, että daaliat kukkivat runsaammin ja pidempään. Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokko on koonnut hyvät ohjeet daalian talvettamisesta. Olen toiminut pitkälti samoin, mutta laitan linkin ohjeisiin tähän, jotta löydän sen tarvitessani nopeasti. 

Jaloängelmä vesisateen jälkeen 15.9.

Sipuleita istuttaessani huomasin, että runsaan viikon takaiset sateet ovat kastelleet maan lähinnä pinnasta. Seuraavalle viikonlopulle on luvassa sateita. Saapa nähdä, toteutuvatko.

Omassa pihassa ei ruokasieniä kasva. Joka syksy pariin paikkaan nousee kuvan valkoisia lahottajasieniä. Ei niistä mitään haittaa ole ollut.

Hedelmäpuut kukkivat keväällä valtoimenaan. Juuri kukinnan aikaan tuli koleat säät ja tuulista, mikä lyhensi kukintaa. Eikä niitä pörriäisiäkään sankoin joukoin hedelmäpuissa lennellyt. Tuholaisia riitti yli oman tarpeen. Tapansa mukaan omenapuut myös harvensivat itse itseään pudottamalla hedelmiä maahan. Hetken jo ajattelin, ettei taida jäädä syötävää ja säilöttävää. Omenasadosta tuli kuitenkin odotettua runsaampi. Alkuun huonokuntoisia omppuja kiikutettiin kompostiin. Sitten niin pudonneet kuin puihin jääneet ovat olleet hyväkuntoisia.

Punakaneli

Huvitus ja valkeakuulas on jo hedelmistä tyhjennetty. Olen pilkkonut ja lohkonut omenoita pakastimeen, leiponut jos jonkinlaisia piiraita ja tietenkin hedelmiä on syöty sellaisenaan. Mikäs sen parempaa, kuin oman puun omena.

Viikonloppuna tyhjensin myös punakanelipuun, koska ne alkoivat putoilla ihan itsekseen. Puusta poimittuina omput kestävät pidempään, kun niihin ei tule putoamisvammoja. Syysomenapuu on vielä pullollaan isokokoisia hedelmiä. En kuolemaksenikaan muista syysomenamme lajiketta. Saattaa olla Punainen Melba.

Muumiotautia meillä on ollut jo vuosia, mutta koskaan se ei ole kaikkia hedelmiä vienyt mennessään. 

Uusimman (mm. YLE uutisoi aiheesta) tiedon mukaan muumiotautiset omenat voi laittaa puutarhakompostiin, kunhan peittelee ne hyvin lehdillä tai mullalla. Lahottajasienet ja bakteerit valtaavat muumiotaudin sienirihmaston. Muumiotautisia hedelmiä ei siis tarvitse laittaa lämpökompostoriin tai sekajätteeseen. Muumiotauti on ilmalevitteinen eli itiöt tulevat naapuruston puista, vaikka kuinka itse tekisit kaikki suojaamiseen keksimäsi kommervenkit.

Miltei unohtui värinokkosten pistokkaiden ottaminen. Muutama kolea yö kuritti siemenestä kasvattamiani värinokkosia, mutta tuurilla useimmat oksat olivat vielä vahingoittumattomia. Kuvassa pistokkaat ovat vesilasissa juurtumassa. Muutamassa päivässä juuret ilmestyivät ja nyt värinokkoset ovat jo ruukuissaan viettämässä talvea ikkunalaudalla. Aika helppo näitä oli siemenistä kasvattaa, mutta kokeillaanpa välillä pistokaslisäystä.

Nemo on oikea linssilude

 
Lapset ovat viime päivinä reissanneet vierailla mailla. Poika vietti viikon Berliinissä messuilla ja tytär viikonlopun Oslossa. Niinpä kävimme Ukkokullan kanssa ruokkimassa ja rapsuttamassa tyttären 17-vuotiaita kissoja Lokia ja Nemoa. Loki luikahti pian ruokailun jälkeen päiväpeitteen alle nokosille. Nemo sen sijaan haluaa kaikki mahdolliset rapsutukset ja hellydenosoitukset. 

Nemon kuvaaminen on omanlaisensa operaatio, koska se tunkee nenänsä aivan objektiiviin kiinni. Nemoa kuvatessa on mieluummin tähyiltävä sitä kaukaa ja napattava kuvat vikkelästi. Muuten tuloksena on epätarkkoja mustavalkoisia kummajaisia ruudun täydeltä.

Ilta-aurinko ke 21.9.

Pimeys laskeutuu ilta illalla aiemmin. Laskiessaan aurinko saa ruskavärit hehkumaan. Saan ihailla työhuoneen ikkunasta myös naapuruston liekehtiviä puita.

Tienpenkan kortteet ovat hauskan näköisiä.

Puutarhan syystyöt ovat aika hyvällä mallilla. Toki tekemistä riittää, mutta tuleepa samalla ulkoiltua ja harjoitettua hyötyliikuntaa sekä tarkkailtua luonnon ihmeitä. Työlistan kohtien yliviivaaminen on nautinnollista. Vielä nautinnollisempaa on katsella pihalla niitä tehtyjä töitä.

Syksyyni osuu mukava yllätysmatka ystävän kanssa. Siitä enemmän, kunhan palaan reissusta.

Kohta ollaankin jo lokakuussa. Sitä ennen, viettäkäähän mukavia syyskuun viimeisiä päiviä.

Joutsenjahdissa

 
Omasta pihasta ei kiinnostavaa katseltavaa tai tekemistä löydä millään ilveellä. Jokainen lumi- ja jääpaakku on nähty tuhat kertaa. Alapihan kotikiven päältä lumi on sulanut ja paljastanut sammaleen. Että voikin tällainen väripilkku valkeuden keskellä lämmittää sydäntä.

Sunnuntain kävelylenkillä kierrettiin kahden järven rannat. Toisessa surisee pumppu pitämässä avantoa auki uimareita varten. Toista järveä lähestyessä kuulimme jälleen joutsenten törähdyksiä. Ja näimmekin kahden joutsenen kiertävän järven yllä. Sinnehän ne laskeutuivat köpöttelemään jäälle kävelijöistä ja hiihtäjistä välittämättä.

Kuvassa vasemmalla näkyvä tumma kiila on ehtaa kakkaa. Runsas viikko sitten hajosi paineviemäri, jonka vuoksi lähes 700.000 litraa jätevettä valui puron kautta läheiseen järveen. Edellinen vastaava rikkoutuminen oli tammikuussa 2018, jolloin jätevettä valui niinikään samaiseen järveen 160.000 litraa. 

Järven ennestäänkin huonoa kuntoa on vuosien ajan parannettu vapaaehtoisvoimin. Asukkaat ovat syystäkin pettyneitä, surullisia ja vihaisia. Kunnan esittämä anteeksipyyntö ei paljon lohduta. Korjaustoimiin olisi pitänyt tarttua vuosia sitten.

Aurinko on hellinyt ja lämmittänyt koko viikonlopun ajan. Suunnittelin keittäväni kaakaot pihalla juotavaksi. Pihakalusteet ovat yhä kellarissa ja kellarin portaiden edusta vahvassa jäässä. Portaat ovat onneksi jo sulaneet, joten ei tarvitse joka kerta kieli keskellä suuta ja kädet tiukasti kaiteessa kellariin laskeutua. Puiston penkitkin sopivat tällä hetkellä paremmin lyhytjalkaisille levähtäjille.

Lenkin jälkeen ramaisi niin vahvasti, että kellahdin sohvalle kirjan kanssa. Tuolien ja pöydän kantaminen kellarista jäi toiseen kertaan.

Nemo kulkee häntä taipuneena pitkin selkää.

Viikolla kävimme ruokkimassa ja rapsuttamassa tyttären kissoja. Tytär oli työmatkalla pohjoisessa. 17-vuotiaat kissaveljekset Nemo ja Loki olivat seurasta ilahtuneita. Molemmista on vaikea saada kuvia yhdessä tai erikseen. Nemo pyörii jaloissa väkkäränä, kellahtaa lattialle ja tarjoaa milloin mitäkin kinttua rapsutettavaksi ja silitettäväksi. Tämän katin kuvaamiseksi pitäisi kamerassa olla moottoriperä. Loki taasen köllötti päiväpeitteen alla. Tuli se sieltä esiinkin, mutta Nemo varasti jälleen shown.

Nemon kaltaisen adhd-tyypin kanssa elo ei käy yksitoikkoiseksi, eikä yksinäiseksi. Se ei päästä hetkeksikään silmistään. Takuuvarmasti tuntee itsensä tervetulleeksi Nemon kotiin mennessään. Heti tulijan nähdessään se heittäytyy selälleen valmiina vastaanottamaan rapsutuksia. Jossain vaiheessa ihmisen rapsutusinto laimenee, mutta Nemopa ei anna periksi. Se pyörii jaloissa loputtomiin. Nemon luona käydessä kiitän aina itseäni siitä, että auton hanskalokerossa on tarraharja.

Jutut ja kuvattavat ovat vähissä, kun lumesta ei vaan jaksa jatkuvasti tarinaa vääntää. Hyvä, että lenkillä nostin katseeni välillä ylöspäin. Huomasin puussa hauskan muotoisen käävän. Sydän tuosta tulee mieleen.

Enää viikko kevätpäiväntasaukseen (20.3.)* ja kaksi viikkoa kesäajan (27.3.)  alkamiseen. 

 

*Kevätpäiväntasaus eli kevättasaus on se hetki, jolloin Auringon keskipiste siirtyy eteläiseltä tähtitaivaalta pohjoiselle tähtitaivaalle, eli ylittää taivaanekvaattorin etelästä pohjoiseen.

Syyslannoitteet levitetty

Anomone - Syysvuokko

Ei ole vielä syksy, ei missään nimessä. Ei, vaikka syysvuokko on aloittanut tavallista varhaisemman kukinnan ja syyslannoitteet on levitetty. Kerrankin sopivaan aikaan, sillä levittämistä seuraavana päivänä satoi useaan kertaan kunnolla. Lannoitepussissa ohjeistetaan kaivamaan multaan pieni kuoppa ja laittamaan lannoiterakeet sinne. Jos niin olisin tehnyt, hommaan menisi useampi viikko. Niinpä vain ripottelin rakeita koittaen saada niitä mahdollisimman kattavasti kaikille kasveille.

Helenium autumnale rotgold hybrid - Syyshohdekukka

Kukinnassakin vuoroon ovat astuneet syyskukkijat. Syyshohdekukka jännitti hiukan, sillä istutin sen viime syksynä, enkä yhtään tiennyt, mitä on odotettavissa. Väri sopii erinomaisesti taaempana kasvaviin oranssinkeltaisiin syyssädekukkiin.

Gaillardia aristata 'Kobolt' - Syyssädekukka

Oranssit ja keltaiset värit ovat ihan yllättäen hiipineet Syyspenkkiini. Sopivat hienosti lyheneviin päiviin tarjoamaan pörriäisille tankkausmuonaa ja laskeutumispaikan. Vasten kunnan puiston vähäväristä avaruutta syyskukkijoiden runsaus on tervetullutta.

Cosmos - Kosmoskukka

Kasvimaalaatikoissa kesämalvikit ja kehäkukat ovat kukkineet jo pidempään, mutta kosmoskukat vasta aloittelevat. Josko ensi keväänä esikasvattaisin kosmoskukkia päästäkseni nauttimaan niistä aiemmin. Näin teki mm. Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi. 

Jonkun verran kesän aikana blogeissa on keskusteltu siitä, kuuluvatko kesäkukat hyötykasvimaalle. Kuuluvat tai eivät, mutta kuka tai mikä estää niitä sinne kylvämästä? Ei kukaan. Oma hyötyviljelyni on tänä(kin) kesänä ollut kuivuuden vuoksi (kasteltu on) aika aneemista. Mielessä väijyy ajatus, että kesäkurpitsan ja sipulin lisäksi voisi keskittyä kasvattamaan kukkia. Jos tie miehen sydämeen vie vatsan kautta, naisen sydämeen se taitaa sujua kukkaisia näkymiä tarjoamalla.

Hemerocallis 'Crimson Pirata' - Päivänlilja

Ehdin jo muutama postaus sitten pohtia, että päivänliljoilla menee kotiutumiseen aikaa, eivätkä ne välttämättä kuki ensimmäisenä vuonna. Sain heti korjauksen sanomisiini, kun syksyllä Ovaalipenkkiin istutettu Crimson Pirate kehitti nuppuja, jotka myös avautuivat. Paikka on aika kuiva ja kukka ehkä tavallista pienempi. Täytyy harkita kasvin siirtämistä, mutta olkoon nyt toistaiseksi noilla sijoilla.
 

Clematis 'Pink Fantasy'

Loistokärhö Pink Fantasy on yleensä kukkinut jo paljon aikaisemmin. Niinpä ajattelin, ettei se tänä kesänä kuki laisinkaan. Kyllä kukkii ja runsaasti. Ei nyt mitään sellaista kärhön kukkien räjähtävää runsautta, jota Puutarhan lumo -blogissa on tänäkin kesänä nähty. Epäilen, että Kruunuvuokolla on pätevien istutus- ja hoito-ohjeiden lisäksi hallussaan jokin maaginen kikkakolmonen.
 

Clematis 'Madame Julia Correvon'

Viime kesänä minulla oli tavalliseen tapaan muutama edullisesti ostettu kärhö ruukuissa. Syksyllä istutin ne maahan. Kärhöt heräsivät keväällä hyvin. Paitsi Madame Julia Correvon ja Warszawska Nike. Juuri ne, joita odotin innokkaimmin. Niinpä sitten kaupassa käydessäni ostin uuden Julian. Warszawska Nikeä en löytänyt. Istutettuani Julian uudelle paikalle, päätti se viime vuotinenkin herätä. Tosin se oli mennyt Hagley Hybridin kanssa sekaisin, joten paikka oli vähän eri, mitä tietoihini olin merkinnyt. Ei haittaa. Nyt on sitten kaksi Madame Julia Correvonia. 

Clematis 'Madame Julia Correvon'

Warszawska Nike ei ole herännyt. Tahvosten vierailulla sellaisen näin ja niinpä se lähti mukaan. Hyvällä tuurilla viime syksynä istutettu keväällä herää ja sitten on tummalilakukkaisia Nikejäkin parittain. 

Kuvissa Madame Julia Correvonin kukat näyttävät aika suurilta. Eivät ole. Olen huomannut, että ensimmäisenä kesänä kärhöjen kukat ovat usein vähän tavallista pienempiä. Sekään ei minua haittaa, sillä jo kärhöjen selviytyminen talvesta ilahduttaa.

Clematis Purple Plena Elegans ja Clematis Jackmannii

Pionipolun pään köynnöstuessa kasvavat edellisen kesän ruukkuihin istutetut Jackmannii ja Purpurea Plena Elegans. Omituinen yhdistelmä ehkä jonkun mielestä. Saa olla. Minulla näitä puoliväliin jääneitä ratkaisuja riittää. Syksyllä on tarve löytää istutuspaikka ruukuissa asuneille ja löytämistä haittaa jonkinasteinen istutusväsymys. Kunhan monttuun saa ja hengissä pysymään. Aina voi seuraavana kesänä siirtää parempaan paikkaan. Vaan eipä tule kaikkia sitten siirrettyä.
 

Clematis viticella Purpurea Plena Elegans

Purpurea Plena Elegansiakin minulla on nyt kaksin kappalein. Toinen tosin talon toisella puolella. "Kun halvalla saa" -metodi tuottaa tällaisia harhalaukauksia, vaikka ilman muuta voisi olla mielenkiintoisempaa hankkia erilaisia kasveja.

Kesäkukkien kanssa minulla ei ole ollut paras mahdollinen kesä. Krassi on sentään takuuvarma kukkija, joka näin loppukesästä leviää tehokkaasti sinne tänne. Oravan kesäpesä -blogin Kati oli tehnyt kauniin asetelman porttiruukkuihin valkoisista punahatuista, keijunkukista ja heinästä. Monivuotisina niistä on maahan siirrettyinä iloa myöhemminkin. Aiempina vuosina olen harrastanut monivuotisten käyttöä kesäkukkina. Mihin se idea on taas hautautunut? Laitetaan siis korvan taakse tulevaa kesää varten.

Ukkospilvet 15.8.

Pari-kolme suurempaa projektia odottaa aloitusta. Kasvimaalaatikot on tarkoitus uusia ja muutenkin laittaa kasvimaata vähän parempaan kuosiin. Sisäänkäynnin Bermudankolmio on tontin valo-olosuhteiden ja kuivuuden myötä muuttunut varsinaiseksi murheenkryyniksi ja sen kunnostaminen on melkeinpä ykkössijalla. Lisäksi alapihan Hortensiapenkin toisessa päässä on osuus, joka niinikään kaipaa kohennusta. Niin ja tontin yhdestä nurkasta puuttuu pala aitaa, joka jänisten vakituisen kulkureitin vuoksi on korvattu väliaikaisella verkolla. Isoja hommia varten pitäisi olla pidempi vapaapäiväputki, jotta työn saisi kerralla edes jonkinlaiseen valmiusasteeseen. Sellaista putkea tässä olen odottanut. Syksyn saapuminen painaa päälle, mutta onhan tässä vielä aikaa. Eikö olekin?

Bloggaajatapaamisen yhteydessä tuli juteltua myös kissoista. Monilla bloggaajilla kun niitä on yksi tai useampi. Meidän Juuso kehrää pilven päällä, joten täytyy hoidattaa kissaterapiatarve muiden kissoilla. Olemme käyneet ruokkimassa tyttären Nemoa ja Lokia. Kuvassa Nemo noudattaa rapsutuskutsua lähestulkoon "pää kolmantena jalkana". Eiköhän sitä taas tällä kissa-annoksella muutaman päivän elä.

Aurinkoa ja iloa kaikille!

Taas mennään - kohti kevättä

Matka uudessa vuodessa on alkanut. Runsaiden pyhäpäivien vuoksi päivät ovat välillä vähän kadoksissa ja aamulla herätessä täytyy hetken miettiä, onko arki vai pyhä, keskiviikko vai ehkä jo lauantai. Uuden vuosiluvun kirjoittaminenkaan ei vielä suju automaattisesti. Varmaan jokunen päivä tai pari viikkoakin saa näppiksellä peruutella ja uusia lukemia kirjoitella oikeaan vuosilukuun osuakseen.

Talvimyräkkä on saanut maan sekaisin liikennettä ja ihmisiä myöden. Kummasti se talvi nykyihmiset ja etenkin autoilijat aina yllättää, vaikka sentään eletään tammikuuta. Onhan nämä talvet ainakin täällä etelärannikolla muuttuneet varsin vetisiksi ja leudoiksi, mutta edelleen kylmyys ja lumi ovat ajankohtaan nähden tavalliset ja asiaankuuluvat elementit. Itse asiassa lenkillä käydessäni totesin lunta sataneen varsin vähän, eikä navakka tuulikaan mitenkään hurjalta tuntunut.

Loppuvuodesta blogi-ideat tuntuivat kadonneen jonnekin kiven koloon ja mieleen hiipi jo pelko, ettei puutarhainnostuskaan kenties enää jaksa herätä. Turhaan etukäteen murehdin, sillä yksi ainut postilaatikkoon tipahtanut siemenluettelo on saanut taas kylvöhormonit päässä - sielläkö ne asustaakin - hyrräämään. Muutama bloggari on jo ehtinyt postata uusista suunnitelmistaan ja onpa Maatiaiskanasen elämää -blogi aloittanut jo kylvötkin.

Tuore siemenluettelo aktivoi minut inventoimaan omat siemenvarastot. Seuraavaksi on tarkoitus tehdä kylvö- ja istutussuunnitelmia. Laatikkoviljelmissäni harrastan vuoroviljelyä. Hyvin muistan, mitä laatikoissa on edellisinä kesinä kasvatettu, mutta kivahan kaikki suunnitelmat on kirjata paperille.

Viime kesänä tuli istutettua turhan paljon kukkia ruukkuihin. Olihan ne kauniita ja iloitsin kaikista kovasti, mutta selkä vääränä ruukuille sai vettä kantaa. Ehkä tuleva kesä ei ole yhtä hikisen helteinen ja kuiva. Aika näyttää. Toivottavasti lämmin kuitenkin.

Krakovalaisesta kirjakaupasta ostin pari puutarhalehteä. Toinen on paikallinen ja toinen Gardener´s World. Harmi vain, että kumpainenkin puolan kielellä. Aika vaivalloista on nettikääntäjän kanssa sanoja puljata, kun ei oikeanlaista sanakirjaakaan ole käytössä. Enkä ole ajatellut hankkiakaan. Kuvien katselu sentään sujuu ongelmitta kielitaidottomaltakin. Eikä maksaneet lehdet Krakovassa paljon. Eikös moinen ostaminen ole melkeinpä Sulo-Vilenmäistä säästämistä.

Kellarissa talvehtivat pelaguut ovat ihan yhtä raaskun näköisiä, kuin kuusi sisälläkin aikaansa viettävää. Kellarin pelaguilla on virtaa sen verran enemmän, että päivänsä pilkkopimeässä viettäessään pukkaavat kaiken aikaa kukkia. Enää en edes viitsi nuppuja taitella pois. Käyttäköön voimansa kukkimiseen, jos se heidän pimeyttään valaisee.

Mihinkäs sitä kissaihminen tavoistaan pääsisi. Kun ei ole omaa kissaa, täytyy herkutella toisten kissoilla. Tyttären kissapoikia kävin uutena vuotena ruokkimassa ja rapsuttamassa. Pois lähtiessäni Nemo jäi eteisen lipastolle pohtimaan, olisiko akkujen lataaminen tarpeen. Nenän yllä riippuva laturinpiuha ei sentään ollut pistorasiassa kiinni. Ja Nemolla virtaa riittää lataamattakin.

Vastahan tässä oli uudenvuodenpyhä ja seuraavaksi onkin sitten loppiaispyhä. Sen jälkeen voimmekin palata normaalin päiväjärjestykseen, jolloin aamulla herätessä toivon mukaan on paremmin kartalla siitä, missä kohtaa kalenteria kulloinkin liikutaan.

Päivät pitenevät, valo lisääntyy. Kohti kevättä ollaan menossa ja vauhdilla. Ihanaa!

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille niille, joille en sitä vielä ole toivottanut! Ja toistamiseen niille, joille olen jo toivottanut. Mukavaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti!

 

Marraskuun plussat

Peittokurjenpolvi - Geranium cantabrigiense

Reilusti plussan puolella on tämä marraskuu kulunut. Tulevalle viikolle on luvassa viilenevää, katsotaan, toteutuvatko lupaukset. Lähes +10 asteen lämpötila on saanut meikäläisenkin käyttäytymään kummallisesti. Pihalla käyskennellessäni nenä on suunnattu kohti multaa, aivan kuin odottaisin piippojen pongahtavan sieltä esiin. Enpä sellaisista löydöistä edes yllättyisi. Kunnan keskustassa sijaitsevan julkisen rakennuksen seinustalla kasvavat rhodot availivat perjantain harmaassa usvassa värikkäitä nuppujaan. Kuiskailin niille, että talvilepoon siitä, vaan mahtoivatko minua totella.

Tuntuu oudolta haahuilla pihalla ilman, että olisi mitään järjellistä tekemistä. Haravoinnit on haravoitu ja kukkapenkitkin kantattu. Yhtenä päivänä sain biokompostorin tyhjennettyä, mistä kovasti itseäni kiittelin. Ehkä kompostori ei pakkasten tultua jäädy samalla lailla umpeen, kuin viime talvena. Ainakin siellä on nyt tilaa uudelle massalle. Siirsin puolikypsän materiaalin biokompostorin viereen siirretyn vanhan lämpökompostorin uumeniin jatkamaan muhimista. Kevääksi on valmistumassa pari kottikärryllistä hyvää multaa.

Karviainen - Ribes uva-crispa

Kevättä ja erityisesti aurinkoa on kova ikävä. Koko marraskuu on ollut niin harmaan pimeä ja kostea. Varsinaisesti ei ole kovin monena päivänä satanut, mutta ilman täyttänyt tiivis harmaus on saanut hiukset ja vaatteetkin ulkona kostumaan. Lauantaiksi luvattiin aurinkoa, joka tyytyi vain pilvien takaa hetken kurkistelemaan iltapäivän kääntyessä iltaan. Ehkä pitkä poissaolo vaatii auringoltakin hiukan harjoittelua ennen täydeltä taivaalta paistamista.

Verikurjenpolvi - Geranium sanguineum

Kameraa ei ole tullut pahemmin ulkoilutettua. Puutarhassa kaikki on jämähtänyt niille sijoilleen, eikä ruskeita rankoja ja vähäisiä väripilkkuja jaksa kerta toisensa jälkeen objektiivilla tähdätä. Tinttien kuvaamiseen sopivaa obiskaa minulla ei ole, mutta lintuja on kiva tarkkailla kuvaamattakin. Närhiä käy pihassa useita ja viimein myös ensimmäinen viherpeippo ilmestyi viime talviseen tapaan pihaan. 

Oravakin on kuullut meidän pihan siemenbuffetin avautuneen ja hoitokissojen iloksi se käy päivittäin keittiön ikkunan edustan ruokintapaikalla lounastamassa.

Syysmyrkkylilja - Colchicum autumnale

Syysmyrkkyliljat ovat kukkimisensa kukkineet ja kallistuneet maahan pitkälleen talviunta odottamaan. Vaikka alapihalla ei paljon mitään katseltavaa nyt olekaan, ovat kierrokset siellä muussa mielessä tarpeen. Yhtenä päivänä löysin liljan sipulin kukkapenkin pinnasta. Saattoi olla marhanlilja, vaikkakaan ei sentään tämän syksyn ostoksia. Kaivoin sen takaisin multaan. Lauma variksia ja pari harakkaa peuhaa meidän pihalla toisiaan takaa ajaen ja kukkapenkkejä mylläten. Mustarastaatkin ovat kovia mullan myllääjiä.

Televisio ja postilaatikko ovat jo täynnä joulumainoksia. Kauppojen hyllyistä ja tiskeistä puhumattakaan. Joulusta kyllä tykkään, mutta vuosi vuodelta aikaisemmin alkava, ylenmääräinen jouluhössötys väsyttää. Voi olla, että tänä vuonna vietämme erilaisen joulun. Aika näyttää, mihin ratkaisuun päädymme. 

Erilaisia jouluvaloja on jo monessa pihassa. Tässä pimeydessä ne tuovat iloa, piristystä ja kauneutta. Sisälle olen jo muutamia valoja viritellyt ja ensi viikolla ajattelin laittaa ulos valoja. Enkä enää kausivaloja, vaan ihan kunnon jouluvaloja. Mukavampi valoja on nyt katsella, kuin tammikuun lopun kirkkaudessa. 

Tyttären Nemo-kissa

Marraskuun hämäryys on hidastanut minua. Pysyäkseni ajan tasalle luen blogienne postauksia monta peräkkäin ja niinpä kommentointiin ei tahdo jäädä aikaa. Sitäpaitsi tabletilla suoritettu yhden sormen tökkiminen on sietämätöntä touhua. On iltoja, jolloin en avaa tietokonetta laisinkaan, vaan kudon ja sänkyyn mentyäni uppoudun kirjoihin. Aikansa kutakin, nyt siis tällaista.

Ystävät, ottakaa mallia Nemo-kissasta ja nauttikaa rennosti tästä hämärän hyssystä ja kynttilöiden valosta. Ja menkää ilolla ulos tankkaamaan aurinkoa heti, kun se taivaalle ilmaantuu.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!
 

Kissaveljekset viikonloppukylässä

Nemo

Tyttären 13-vuotiaat kissaveljekset Nemo ja Loki olivat luonamme pidennetyllä viikonloppuvierailulla. Edellisestä vierailusta onkin melko pitkä aika, sillä Juuso ei oikein sietänyt poikien intensiivistä tutustumistarvetta. Varsinkin Nemo olisi halunnut olla jatkuvasti Juuson kanssa kylki kyljessä ja se kävi Juuson hermoille. Tuloksena oli sähinää, murinaa ja kiivasta peräkkäinjuoksua. Yritin mahdollistaa Juusolle oman rauhan sulkemalla makuuhuoneen oven, mutta Nemoa ei suljetut ovet pidättäle. Se on varmasti edellisessä elämässään ollut jonkinlainen Houdini, jota kahleet eivät pidätelleet. Eivätkä ovet.

Nemo

Kummasti olemme vajaassa kolmessa kuukaudessa tottuneet kissattomaan elämään. Ja yhtä kummasti moni 17 vuoden kissatalouden rutiini on kaivautunut selkäpiihin. Vaikeuksitta muistin taas varoa keittiön lattialla olevia ruokakuppeja ja vaistosin, milloin jaloissa köllöttää hellyyttä kaipaava kissa. 

Ikkunat ja ovet pysyivät kissojen vierailun aikaan suljettuina. Juuson aikana tuulettaminen sujui ongelmitta, sillä meidän tuuletusikkunoista ei isokokoinen kissa ulos mahdu. Tiedän, että kissat ovat taitavia tunkemaan itsensä mitä kummallisimpiin paikkoihin ja siksi pelasin varman päälle pitämällä ikkunat suljettuina kissapoikien vierailun ajan. Pihaovi on ollut selällään Juuson poismenosta saakka päivittäin. Nyt en ottanut pienintäkään riskiä, että kissaveljekset marssisivat luvatta tieremppaa katsomaan. Ovi pysyi kiinni sekin.

Nemo

Loki on hyvin rauhallinen kissa ja vaikka se sisällä hakeutui meidän seuraamme, meidän ulkona ollessa se köllötti joko saunan lauteilla tai sohvalla. Nemo sen sijaan saisi taatusti adhd-diagnoosin, jos joku ammattilainen sitä tutkisi. Se ei ole hetkeäkään paikallaan ja siksi sen valokuvaaminenkin on todella vaikeaa. Suurin osa Nemo-otoksistani on epätarkkoja sähellyksiä.

Siivotessani kesäkukkia terassilta ja pergolasta, Nemo vahti minua uskollisesti ikkunan läpi. Samalla paikalla, jossa Juusolla oli tapana tarkkailla minua.

Loki

Poikien lomapäivät kissamummilassa menivät hyvin niin heidän itsensä kuin meidän ihmistenkin kannalta. Ainoa ärsyttävä seikka oli Nemon tapa kömpiä joka ikinen aamu klo 5.30 minun päälleni. Se puski ja kiersi minua lakkaamatta. Lopulta se lysähti viereeni, mutta vain hetkeksi. Jos pikkurillikin minussa liikahti, sama puskeminen ja kiertäminen alkoi taas.Tätä jatkui tunnin, jonka jälkeen kissa hävisi jonnekin muualle jatkamaan uniaan. Yleensä olin operaation jälkeen niin hereillä, että nukkumista oli turha enää edes yrittää.

Kissojen "lainaaminen" lyhyiksi ajanjaksoiksi täyttää hyvin lemmikkitarpeen. Vuosia sitten ajattelin, että ottaisin Juuson jälkeen heti uuden kissan. Nyt, kun kissatonta elämää on vietetty vasta lyhyen aikaa, en enää olekaan valmis sitoutumaan seuraavaksi 20 vuodeksi lemmikkiin. 

Juuso leikkimökin katolla maaliskuussa 2003 (ikkunan läpi kuvattuna)

Juuso oli helppo ja ihana karvakaveri. Oli se myös vaativa ja sitova perheenjäsen, jonka olemassaolo piti luonnollisesti ottaa monin tavoin huomioon. Juuso ei ollut koskaan missään kodin ulkopuolella hoidossa. Sitä oli kuskattu autolla lähinnä eläinlääkäriin ja yhden käden sormissa laskettuna vähän pidemmille kyläreissuille. Juuso inhosi autoilua ja siksi sille piti saada hoitaja kotiin. Yhteiset matkat Ukkokullan kanssa olivat harvinaista herkkua, koska menot oli helpompi järjestää siten, että toinen jäi kissavahdiksi.

Juuso syyskuussa 2015

Vaikka ikävöinkin Juusoa vielä kovasti, olen tottunut uuteen, kissattomaan elämäntapaan. Eipä ole kissankarvoja sohva, vaatteet ja naama täynnä. Kauppalistastakin on voinut poistaa kissanruoat ja -hiekat. Toisinaan tuntuu oudolta ja tyhjältäkin istua sohvalla ilman, että kukaan työntäisi karvaista olemustaan sukankudinten väliin syliin päästäkseen. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja tyhjät paikat ja rutiinit täyttyvät jollain muulla. Kaikella on hyvät ja huonot puolensa. Niin kissattomuudella kuin kissallisuudellakin.