Tuleehan ne sieltä

Tämä upea auringonpaiste ja lämpö taitaa olla sekoittanut meikäläisen pään täydellisesti. Yllättävä lämpöjakso on myöskin tuonut puutarhaelämään vähän tarpeetontakin hosumista ja edeltäelämistä. Kun maailma huokuu jatkuvasti lisääntyvää vihreyttä ja humisevaa kasvua, ihminen ajattelee kesän olevan tässä ja nyt. Tavallaan se onkin, mutta kasveilla on omat rytminsä. Toki lämpö varmasti edesauttaa kasvun vauhdittumista, mutta ehkä meidän ihmistenkin on hyvä muistaa elävämme edelleen suomalaista toukokuun alkua. Eli on se päivä vielä huomennakin.

Syksyllä istutetut hyasintit ovat jo viittä vaille valmiina avaamaan nuppunsa. Sen sijaan edellissyksyiset alkavat vasta nyt heräämään ja työntävät hissukseen nenäänsä mullasta. Ehkä ne ovat ajatelleet, ettei ihan ensimmäisten lämpimien päivien vuoksi kannata hosua. Tutkailevat multamaassa talviunesta heräillessään kalenteria ja toteavat, että vastahan tässä mennään toukokuun alkupäiviä. Ei siis hätäännytä, vaikka ihan jokaisessa kukkapenkin kulmassa ei vielä viherräkään. Joku voi olla vähän hidas heräämään.

Kovin ovat kasvit myös valikoivia, missä ja milloin avaavat nuppunsa. Naapurin rinteessä kevätvuohenjuuret ovat kukkineet jo useamman päivän ja täällä, tien toisella puolella edelleen pähkäilevät nuppuisina. 

  
Metsikkö on täynnä valkovuokkoja, kierteellä nököttäviä kieloja ja miljoonia vaahteravauvoja. Lisäksi metsäpohja on niin rutikuivaa, että siellä kävellessä askelten rapina kuuluu taatusti kilometrin päähän. Hiljaa mielessäni toivon, ettei yksikään koiranulkoiluttaja keksi nakata tupakantumppiaan näreikköön. Siinä olisi hetkessä pieni metsä ilmiliekeissä - ja myös muutama ihmiskoti siinä ohessa.

  
Postausten tahti pakostikin hiipuu, sillä valoisa vapaa-aika menee pihalla touhutessa. Pakolliset arkihommat eivät anna armoa ja jossain välissä pitää hoitaa kotityötkin. Tosin kämppä pysyy siistimpänä, kun asukkaat ovat etupäässä pihalla. 

  
Eilen illalla tietokone otti ja sekosi. Ties kuinka monennen kerran sitten Windows10:n jälkeen. Eikä sitä edes ole koneelleni asennettu, eikä asennetakaan. Se vaan tunkee väkisin mainoksiaan ja päivitysehdotuksiaan hidastaen koneen käyttöä. En halua kymppiä, koska useampi ammattilainen on kertonut sen aiheuttamista hankaluuksista. Hissukseen alan kallistua Linuxin käyttäjäksi. Yksi Linux-kone meidän huushollissa jo onkin. Onneksi taloudessa on myös asiantuntija, ettei tarvitse yksin näiden kanssa pähkäillä. Hermo menee jo näinkin.

Kyllä minä tekniikasta tykkään. Varsnkin, jos se helpottaa arkisia hommia ja tuo muutakin monipuolisuutta elämään. Sitä vain välillä ihmettelen, miten valtavasti kaikenlaiset härpäkkeet vievät aikaa. Nykyinen älykännykkäni esimerkiksi huutaa vähintään kerran viikossa latamaan päivityksiä. Yksinkertaisinta olisi tietenkin klikata "lataa kaikki" nappulaa ja sitten vain odottaa, kunnes vehje on tehtävänsä tehnyt. En vain halua niitä lukemattomia ohjelmia, joita minulle tarjotaan. Haluan itse päättää, mihin kännykkä akkuaan törsää. Niinpä pitää painaa "päivitä" ja "hyväksy" ja "avaa" ja ties mitä. Ja siinä välissä odottaa ja vahdata puhelinta, jotta kaikki on taatusti mennyt taiteen sääntöjen mukaan. Ja olla valmiina peruuttamaan, jos nakkisormi onkin painanut väärin. Oman päänsärkynsä tuo myös se, että nykyisten vempainten nappuloita painaessa pitää miettiä, onko tämä ja tuo ihan viisasta ja seuraako tästä kenties virustulva tai muuta mittavaa häiriötä. Näin yksinkertaistettuna.

Ohhoh, nyt meni puutarhajutut täysin sivuraiteelle. Josko sitä lähtisi silittämään aikamoista pyykkivuorta, jotta huomenna voisi jatkaa pation öljyämistä. Tänään kun päivä kului mummoikäisten luona äitienpäiväkahveja ryystäessä.
 

Kiirettä pitää niin kasveilla kuin niiden kasvattajallakin

Suikeroesikko -  Primula Juliae-hbr. Wanda

Hoppua riittää niin kasveilla kuin niiden kasvattajallakin. Kuten monet ovat jo postauksissaan sanoneet, eiliset tapahtumat ovat tänään jo vahvasti hirstoriaa. Illalla niin mukulaleinikki kuin keltavuokkokin olivat vielä nupulla ja tänään täysin avoinna. Nippa nappa ehtii kaikkea ihailla, kun jo huomaa olevansa myöhässä.

Narsissi

Viileiden huhtikuun päivien aikana tuntui, että tässähän ehtii vaikka mitä. Mihinkäs sitä muka kiire olisi. No, nyt ei päivä tahdo millään riittää kaikkiin ajateltavissa oleviin hommiin. Varsinkin, kun välillä olisi mukava vain istahtaa taivastelemaan toukokuisen päivän kauneutta. Puhumattakaan, että vielä illansuussa jaksaisi istahtaa tietokoneen ääreen kuvia kamerasta koneelle siirtämään.

Pioni scillaviidakossa

Pergola ei ole vielä aivan valmis. Vielä puuttuu takaosan rimaseinä ja kaide ainakin yhdelle sivulle, mahdollisesti vielä tukipuitakin. Ja tietenkin puuosien petsaus, joka jäänee ihan viimeiseksi ja jolla ei ole kiire. Pääasia, että saa pihakalusteet pergolan katon alle oikeille paikoilleen.

Vuorenkilpi - Bergenia crassifolia

Ukkokullan rakentaessa pergolaa, minä olen pessyt suurimman osan talon ikkunoista ja myöskin kasvihuoneen. Kärräsin uudet mullat kasvihuoneen istutusaltaisiin, viritin lämpömittarin ja muuta tarvittavaa kasvarikamaa paikoilleen. Möyhensin viljelylaatikoiden mullat ja lisäsin sinne myös hevonkakkaa. 

Tänään öljysin terassin ylemmän osan. Alaosa, joka muodostaa pergolan lattian, saa odottaa muutaman päivän, kunnes Ukkokulta saa viimeiset laudat kiinnitettyä taikaisin. Osa laudoista piti irrottaa pergolan pystytukien kiinnittämistä varten. Parhaillaan ulkona saha ja pora laulaa, joten homma etenee.

Kevätesikko - Primula veris

Kotipuutarha-lehden vinkin myötä istutin yhteen isoon piharuukkuun kärhön ja sen vierelle muutaman kaunokaisen. Toiseen isoon ruukkuun laitoin kaksi valkoista särkynytsydäntä. Jotain sinne reunoille taidan vielä lisätä, mutta menköön mietintämyssyssä vielä vähän aikaa. 

Perennojen käyttö kesäistutuksissa on oivallinen tapa vahvistaa kasveja ja istuttaa ne sitten syksyllä omille kasvupaikoilleen. Mylläsin sen verran runsaasti kukkapenkkejäni viime kesänä, että tässä vaiheessa on vähän hankala tietää, mitä mistäkin tulee. Ja niin ollen myös hankala tehdä täydennysistutuksia. Syksyllä olen paremmin kartalla.

Petunia

Auringon ja kesäisen lämmön myötä mieli palaa ostamaan kesäkukkia kaikkiin laatikoihin ja ruukkuihin. Vakituisissa kesäkukkapaikoissani en ole vielä edes käynyt ja tiedän mm. kylän puutarhurin usein kieltäytyvän liian aikaisin myymästä monia kesäkukkia. Hiukan täytyy kuitenkin herkutella ja terassin kahteen kukkalaatikkoon ostin muutaman edullisen petunian, joiden seuraksi istutin honkkarista ostettuja sammalleimuja. Mitään valuvaa valkoista kun ei ollut tarjolla, niin tuumasin, että mennään noilla ainakin vähän aikaa.

Kaunokainen - Bellis perennis

Selkä vähän vihoittelee ja lihakset on jäykkinä, etenkin aamuisin. Aikamoista työleiritoimintaa tämä omakotiasuminen näin keväisinkin on, mutta kyllä tässä ehditään nautiskellakin, kunhan saadaan kunnon istumapaikat kuntoon. Pergolan rakentaminen on aiheuttanut ylimääräistä työtä ja sotkenut aikatauluja, vaan kohta siitä pääsee iloitsemaan. Tulevan kesän lisäksi monen monta seuraavaakin kevättä ja kesää.

Mukavaa viikonloppua kaikille!
 

Mari Mörön Kukkasuutari radiossa

Oletteko sattuneet Yle radio Suomen ääreen arkipäivisin klo 10.55? Silloin Erja Manto lukee Mari Mörön Kukkasuutari - Pikkujuttuja puutarhasta. Mainioita tarinoita, joista usein löytää oman itsensä. Mari Mörö on kirjoittanut myös puutarha-aiheisia kirjoja. Hänen Mörönperä-puutarhansa sijaitsee Mikkelin lähistöllä ja se on ollut avoinna yleisölle joinakin avoimien ovien päivinä. Mari Mörön blogia osoitteessa Vapaastiversoo.fi.

 

Ihailkaa ihmiset pieniä yksityiskohtia

Hyasintti

Tässä kasvien kehitysvaiheessa tykkään ihailla niiden yksityiskohtia, kun laajemmat näkökulmat ovat vasta hahmottumassa. 

Katsokaa, miten herkulliset lehdet punaisine kärkineen on mullasta esiin kaivautuvalla hyasintilla.

Tulppaani - Tulipa Silver Parrot

Tai miten Silver Parrot -tulppaanin lehtien sivuissa on kaunis vaaleanpunainen raita.

Poimulehti - Alchemilla vulgaris

Poimulehti on kuin alakoululaisen askartelema silkkipaperikoriste. Oikeastaan poimulehdestä tulee aina mieleen vanha lastenlaulu "Keijujen häät". Muistelen laittaneeni sen joskus aiemminkin tänne, mutta tulkoon uudemman kerran.

KEIJUJEN HÄÄT

Kun Ruusu ja Poimulehti kävivät nukkumaan,

niin kissankello kuiski, tänä yönä juhlitaan.

Ne juhlat on suuret ja hienot, jos valvot niin silloin näät

Ovat kaikki kutsuttuja, ne on keijukaisten häät.

On morsian kaunein keiju orvokkipuvussaan

ja sulhasenaan yön prinssi usvaviitassaan.

Ja kun valkea hieno usva niitylle laskeutui

niin sirkat aloitti valssin, joka tuulesta punoutui.

Oli kaikilla pienillä keijuilla kuunsäteet hiuksissaan.

Ja kauneimmat kastehelmet loistivat puvuissaan.

Ja rastas huilua soitti, ja myyrät tanssi niin.

Ja leppäkertut ja kirvat oli puettu parhaimpiin.

Kun aamulla aurinko nousi, oli juhlat päättyneet.

Vain Ruusu ja Poimulehti, nukkuivat yksikseen.

Mutta kaikki keijujen helmet, oli jääneet kukkasiin.

Ne kimalsi auringossa ja nauroi, nauroi niin.

 

Sävellys: Yrjo Mattila

Sanat: Liisa Lääveri

Syyskimikki - Actaea sipl. 'White pearl'

Entäs sitten syyskimikki? Se on nukkunut koko talven ja nähnyt paljon unia. Kevätauringon myötä kimikille on tullut kiire nousta ylös ja siinä tiimellyksellä hiukset ovat jääneet kampaamatta ja pörrölleen.

Vuorikaunokki - Centaurea montana

Vuorikaunokin lehdet ovat joukko ujoja pikkueskarilaisia, jotka tungoksessa toinen toisiinsa nojaillen ihmettelevät uuden kevätkauden alkua. Vähän vielä haukotuttaa ja oudoksuttaa, mutta kyllä sieltä taas vauhtia riittää, kunhan kunnolla kasvuun päästään.

Akileija - Aquilegia vulgaris

Akileijakin lienee ollut mukana keijujen häissä, sillä siinäkin kimaltaa keijujen helmiä öisten juhlien jäljiltä.
 
Iloa ja aurinkoa päiviinne!
 

Pergolaprojekti etenee

Vappuviikonlopun huikean hieno sää edesauttoi pergolaprojektin etenemistä. Ukkokulta rakensi ja minä touhusin puutarhassa huutoetäisyydellä, jotta saatoin tulla avuksi pitämään milloin mitäkin pylvästä pystyssä tahi vaakatasossa. Kerran piti toimia sairaanhoitajanakin, kun Ukkokulta tökkäsi haavan käteensä. Verta tuli sen verran runsaasti, että meinasin jo saada jokusen punaisen laudan patiolle, mutta kotitarpeilla onneksi vuoto tyrehtyi ja haava on hyvää vauhtia paranemassa.

Olen kovasti otettu ja onnellinen saadessani vihdoin katetun pergolan kahvittelupaikaksi pihamaalle. Hyvällä tuurilla se valmistuu jo äitienpäiväksi, huonommalla vähän myöhemmin. Minun tehtäväkseni jää petsata puuosat, mutta sen kerkiää.

Clematis Pink Fantasy

Vaativaisesta luonteestani huolimatta ymmärrän, että Ukkokullallakin on rajansa. Siksi päätin tässä vaiheessa tyytyä väliaikaisratkaisuun alppikärhön tukiongelmassa. Vaikka niin uhosin, etten enää niitä halpoja ja helposti hajoavia kaarihärpäkkeitä osta, ostin kuitenkin. Enkä edes halvinta, koska sellaista en löytänyt. Halvimman kuitenkin niistä, mitä tarjolla oli. Uusi köynnöskaari on materiaaliltaan ihan samaa, onttoa ja huokoista metallia, kuin kaksi aiempaakin.  

Purkaessani vanhaa metallikaarta, se hajosi aivan totaalisesti. Ilmeisesti se oli pysynyt pystyssä lähinnä vanhasta tottumuksesta. Onttoihin metalliputkiin oli kerääntynyt vettä ja ruoste oli hapertanut putket likimain puhki. Ei vain niitä osuuksia, jotka tunkeutuivat maahan, vaan ihan kauttaaltaan.

Jospa uusi kaari nyt kestäisi sen viisi-kuusi vuotta, mitä edellinenkin. Tai kenties saan Ukkokullan jo hieman aikaisemmin innostumaan puisen portin rakentamiseen. Silloin voisin ottaa metallihärpäkkeen pois ja siirtää sen vaikka hätätilatueksi jonnekin muualle. 

Enkä muuten päässyt köynnöskaariostoksilla kassan ohi pelkän kaaren kanssa. En, mukaan tarttui myös kärhö Pink Fantasy. Pitihän sinne kaaren toiselle sivulle saada uutta elämää. On sitten alppikärhöllä jotain kivaa tavoiteltavaa kasvaessaan kaaren toisella sivulla.

PS. Taivuin sitten minäkin laittamaan blogini facebookiin. Ihan vielä tekniikka ei ole ihan hallussa, mutta eiköhän tässä hissukseen oppi mene perille.
 

Mahtava vappusää

Tuomi

Alkoipa toukokuu mahtavalla säällä. Aurinko paistaa ja lämpöä riittää. Ei ollut eilisessä vappuaatossakaan moittimista, mutta tänään on taivas vieläkin kirkkaampi. Eipä tullut mieleenkään lähteä Kaivopuistoon brunssille tai muuallekaan ihmisten joukkoon. Oman pihan kuopsuttamiselle alkaa jo olla vankat vappuperinteet - mikäli vain sää sallii ja nythän niin tapahtui.

Varjolilja - Lilium martagon

Lämpö saa ihmeitä aikaan. Niin meissä ihmisissä, kuin kasveissakin. Kukkapenkkejä on tullut kierrettyä suunnasta jos toisestakin ja välillä on pitänyt vähän sormella multaa kuopsuttaa, jotta paremmin näkisi, mitä sieltä pilkistää. Kasvu on osin ollut huimaa ja sen huomasin seistessäni aivan varjoliljojen kupeessa ihmettelemässä, kun ei niitä jo näy. Enpä heti tajunnut, että ovat jo vähintäänkin 15 senttisiä. Minä kun etsin jotain pientä vihreää maanrajasta.

Snivaleunikko - Meconopsis betonicifolia

Pari kesää sitten taimena ostettu ja kukkapenkkiin istutettu sinivaleunikko ei sitten viime kesänä enää ilmestynyt näkösälle. Yhden kesän se kukki ja siivitti minut haaveisiin, että saisin siitä vakituisen asukin puutarhaani. Viime kesänä kylvin sinivaleunikkoa siemeninä purkkeihin ja osa niistä iti ja taimettui. Taimet siirsin syyskesästä kukkapenkkiin. Nyt sieltä nousee kaksi pientä tainta. Ihan en ole varma, ovatko nämä kaupasta ostettuja sinikukkaisia versioita vaiko valkokukkaista, jonka siemeniä sain Tylsältä Mörökölliltä. Aika näyttää.

Kotkansiipi - Matteuccia struthiopteris

Eräs kevään kuvauksellisimpia kasveja on aloittanut kasvutaipaleensa. Osa kotkansiivistä on vielä ruskeina suppuina, mutta kahdesta löysin tänään jo vihreää virettä. Näiden varsien auki rullautumista on mukava seurata.

Tunturipoimulehti - Alchemilla alpina

Välillä tässä menee kevät ja kesä sekaisin, kun ulkona touhutessa piti vaihtaa verkkarit shortseihin, mutta allakan mukaan toukokuu on toki edelleen kevätkuukausi. Eilen pihalla ollessa näin ja kuulin ensimmäisen kerran pääskysten liitelevän taivaalla. "Pääskysestä ei päivääkään" - sen mukaan nyt on kesä. Hällä väliä, miksi mitäkin aikaa kutsutaan. Ihanaa, että voi olla ulkona. Ja ihanaa, että jokainen päivä tuo puutarhassa esille uusia ihmeitä.

Posliinihyasintti - Puschkinia scilloides

Kiitos vielä kaikille onnitteluista Cisionin sijoitukseni johdosta. Kuten jo aiemmin totesin, ilman teitä ei olisi mitään vuorovaikutusta eikä siten sijoitustakaan. 

Viime aikoina olen tehtaillut postauksia ahkerasti, mutta se ei tarkoita, ettäkö päivät päästään istuisin koneen äärellä. Ei suinkaan, keksin vihdoin bloggerin ajastustoiminnon. Siten saatan jonain iltana kirjoittaa useamman postauksen kerralla ja ajastaa ne sitten julkaistavaksi sovittuna ajankohtana. 

Kevätesikko - Primula veris

Muiden blogeja taasen luen yleensä tabletilta sohvannurkassa samalla, kun toisella silmällä katson uutisia tai olen vain Ukkokullan olohuoneiltaseurana. Siksi kommentteihini tuppaa tulemaan kirjoitusvirheitä, enkä aina jaksa kovin pitkiä juttuja yksisormimenetelmällä kirjoittaakaan. Lisäksi tabletistani pitää joka kerran erikseen ottaa sana-automaatio pois. Yleensä se unohtuu ja tuloksena on sanahirviöita, mikäli en huolellisesti lue kommenttejani läpi ennen julkaisua. Sormi tuppaa olemaan vikkelämpi, kuin muisti eli sanahirviöt pääsevät livahtamaan luettavaksenne. Koittakaa siis ymmärtää ajoittaisia hölmöyksiäni.

Nyt jorinat sikseen ja kaikille upeaa toukokuun alkua!
 

Hyvin hommat etenee ja Hauskaa Vappua!

Tämän kevään suurimmat urakat on hyvässä putkessa. Vesialtaan kaivoin muutama päivä sitten ylös olopihan puolelta. Oli muuten tymäkkä tuoksu talven aikana altaaseen kertyneessä vedessä. Tällä kertaa ei sentään yhtään kuollutta hiirulaista, mutta marinoituja kastematoja runsain mitoin. Kannoin altaan alapihan lehtikompostin viereen peseytymään kevätsateissa. En aio sitä hävittää, sillä varmasti heti sen jälkeen keksisin sille käyttöä. Raahaan altaan jossain vaiheessa kellariin odottamaan uusia ideoita tai uutta kotia.

Vasemalla näkyy hiukan köynnöskaarta, joka puhkiruostuneena on saanut lähtökäskyn.

Myös Pikkupuutarhan yksi polkuhaara on levennetty. Se on nyt vähän pöntön näköinen kaikessa paljaudessaan, mutta näkymä paranee, kunhan kasvillisuus valtaa reunustat. Kädet taas venyivät kuin apinalla kaivamisesta ja kivituhkan kärräämisestä. Minä en näköjään opi mitään millään muulla keinolla, kuin kantapään kautta kokemalla. Olisi nimittäin kannattanut heti alkuunsa aikanaan tehdä polusta sen verran leveä, että sitä saattaa normiharavalla siistiä ja että myös kottikärryjen kanssa pääsee kulkemaan. Alkoi jo rasittaa ainainen ämpäreiden ja muiden väliaikaisratkaisujen raijaaminen Pikkupuutarhaan.

Alapihan rinteenkulman tuin muutama vuosi sitten turveharkoilla. Aika hyvin ne näköjään kestävät aikaa ja osa niistä on edelleen kuvan oikeassa alanurkassa vuorenkilpien alla. Nyt kaivoin tuosta päädystä turveharkot pois ja tein siihen porrastusta tyttären pihasta poistuneilla unikivillä. Kiviä olisi tulossa lisääkin, kunhan ehdimme hakea. Silloin voisin poistaa loputkin turveharkot. Kivetyksen funktio on lähinnä erottaa rinteen alaosa nurmialueesta ja siten helpottaa reunan siistinä pitämistä. 

Ukkokulta muurasi muutama vuosi sitten harkoista rinteen molempiin päätyihin tukimuurin, sillä maan valuminen oli ainainen riesa. Sittemmin olen täyttänyt ja tasannut rinnepäätyjä haravointi- ym. puutarhatuotoksilla ja vähitellen se alkaa olla hyvin tiivistynyt. Eli kohtapuoliin voi jo ryhtyä miettimään kasvillisuuden vakinaistamista. Kuvan kohta tulee siis vielä muuttumaan, mutta kivet ovat tässä vaiheessa huomattavasti siistimmät, kuin turveharkot.

Kärräys- ja kaivupäivien iltana olo on hiukan jäykkä. Talven aikana unholaan jääneet lihakset löytyvät jälleen. Ulkona on ollut aika kalsaa, mutta mikäli ei sada, kylmyydessä jaksaa paremmin ahertaa. Ei myöskään ole niin paljon houkutuksia kulkea ympäriinsä pällistelemässä mullasta nousevia piippoja, kun kasvu on ollut aika hidasta. Aika tulee siis käytettyä juurikin niihin kärräykseen, joita varten on itsensä pihalle tällännyt.

Iloista Vappua kaikille!

 

Ei ne kestä

Pikkupuutarhan alppikärhö kiipeilee vihreässä, kevytmetallisessa köynnöskaaressa. Niitä saa monista kaupoista vajaalla kympillä. Meillä kaari on jo toinen, enkä silti asiasta ole näköjään mitään oppinut.

Puutarhaportti 2.4.2016

Aiemmin samanlainen köynnöskaari oli alapihalle johtavien portaiden yläpäässä. Eräänä päivänä pihalla ollessani ihmettelin, miksi kaari näytti niin kummalliselta. Se oli ruostunut maanrajasta ja kaaressa kasvanut painava humala oli romahtamispisteessä.

Ukkokulta rakensi puusta uuden portin, joka upotettiin maahan metallisten tolppakenkien avulla. Hyvin on pysynyt pystyssä jo useita vuosia. Humala siitä lähti toissa kesänä, sillä se oli aina täynnä kirvoja ja muutenkin tuossa aurinkoisessa paikassa meni aina ihan harmaaksi. Lisäksi kotiväki marmatti minulle tappajaköynnöksestä, kun humala tarttui ohikulkijoiden hiuksiin karheilla oksillaan.

Tässä yhtenä päivänä sitten totesin alppikärhön kiipeilykaaren kohdanneen saman kohtalon. Se on ruostunut puhki, eikä vain alaosastaan, vaan pitkin matkaa. Mieli tekisi samanlaista puista porttia, kuin olopihan puolella. Mutta sen toimitusaika taitaa venyä hamaan tulevaisuuteen, sillä Ukkokullan päällimmäinen projekti on rakentaa katettu pergola. Homma on jo aloitettu, mistä kovasti iloitsen. Eipä noilta miehiltä voi mahdottomia vaatia, joten luultavasti tässä tulee kauppareissu, sillä minusta ei timpuriksi tai puusepäksi ole. Se on jo nähty ja koettu. Honkkarissa näin vähän vahvemman oloisen köynnösportin, jonka hinta sopisi vielä omalle kukkarolle. 

Juuso tarkastaa pergolatarpeita

Saattaa olla, että kaarihärpäke pysyisi pystyssä syksyyn saakka, mutta siinä kasvavan alppikärhön ja Rouge Cardinalin kannalta voisi olla hyvä saada uusi tuki tässä vaiheessa paikalle, kun Rougesta ei näy vielä mitään. Alppikärhön saisin varovasti laskettua vieressä kasvavan vuorimännyn latvuksiin uuden tuen pystyttämisen ajaksi. Ja sitten alppikärhö saisi koko kesän parannella mahdollisia haavojaan ja Rouge taasen kasvaa ja kukkia syksyyn saakka häiriöttä. Näin minä varmaankin menettelen.
 

Cisionin huhtikuun 2016 blogilistaus

Cisionin huhtikuun blogilistaus tarjoilee inspiraatiota kotipuutarhureille. Viimevuotiseen tapaan Suomen suosituimman puutarhablogin tittelin vei nimiinsä Kukkaiselämää-blogi. Tässä kympin ryhmä:

1. Kukkaiselämää
2. Saaripalsta
3. Rikkaruohoelämää
4. Förmaaki ja puutarha
5. Kanelia ja kardemummaa
6. Mielen lumoa
7. Puutarhan lumo
8. Versoja Vaahteramäeltä
9. Ruusunmekko
10. Hernepensaskujamme

 Kiitän ja kumarran, lämpimästi ja syvään!

Suurin kiitos kuuluu teille kaikille, ihanat puutarhaystäväni. 

Ilman lukijoita, seuraajia ja kommentoijia ei taitaisi olla blogiakaan. 

Ei ainakaan tässä muodossa.

Lämpimät onnitteluni myös kaikille muille listaan päässeille blogeille! 

Mysteerikasvi

Pari viikkoa sitten postasin teresanruusun kupeeseen ilmestyneestä kasvista, jota en tunnista. Paikalla kasvoi aiemmin lewisiaa, jonka kukka on saman värinen. Niinpä oletin, että lewisiasta on siirrettäessä jäänyt elämää ko. paikkaan. Ei saanut lewisia kannatusta, mutta sen sijaan Inka Auringo*n ihanat -blogista ehdotti Himalajanesikkoa ja lähetti jopa kuvan omasta esikostaan.

Inkan lähettämä kuva hänen Himalajanesikostaan

Onhan tuo aivan samanlainen, kuin mysteerikasvini. Kysymys kuuluukin, mistä kummasta minun pihaani on himalajanesikkoa tullut, kun en ole sellaista tietoisesti mistään ostanut ja multaan laittanut? 

Joka kevättalvi ostan kotiin kevätesikoita ja elän suuressa toivossa, että saisin edes jonkun niistä elämään ulkoistutusvaiheeseen saakka. Vuosi sitten sain yhden sinisen jollain kumman tekohengityksellä kitumaan huhtikuun loppuun saakka ja sen laitoin teresanruusun kupeeseen. Mitään en tietenkään mihinkään kirjannut. Usein olen laittanut multaan myös ne esikot, joissa ei juurikaan elämää näy. Ainahan siellä juurissa saattaa joku elonkipinä olla, vaikka se ei mullan pinnalla pahemmin näykään. 

Hortensiapenkistä löytynyt esikonalku

Olisiko käynyt niin, että sinisen esikon viereen on päässyt hengettömältä näyttänyt kasviruipelo, joka viime kesän rauhassa lepäiltyään onkin päättänyt tänä keväänä minua ilahduttaa?

Oletusta tukee se, että tänään löysin alapihan Hortensiapenkistä samanlaisia esikonalkuja. Sinne muistan viime keväänä tyrkänneeni sisällä kukinnan lopettaneen ja varsin surkean näköisen kevätesikkona ostetun kasvin jäänteet.  

Himalajanesikko - Primula rosea (kuva netistä)

Mitä tästä opimme? 

Ensinnäkin sen, että kaikenlainen muistiinkirjaaminen kannattaa. Ainakin välttää myöhemmin eteentulevat pähkäilyt. Ja mahdolliset manailut, kun ryhtyy kaivamaan paikassa, johon onkin jo aiemmin jotain istuttanut.

Toiseksi, kaupasta taitaa kevätesikoiden nimellä kotiin saapua jos jonkinlaista esikkoa. Sama varmaan pätee moneen muuhunkin kasviin. 

Ja kolmanneksi, kysyvä ei tieltä eksy, tässäkään tapauksessa. Inkan avustuksella mysteerikasvi sai nimen. Kiitos siis hänelle.

Vielä neljänneksi, multaan kannattaa tosiaankin tyrkätä ne vähemmänkin eloisat multapaakut, joita on yrittänyt kevättalven sisällä tekohengittää. Esimerkiksi juurikin esikot ja jouluruusut. Jollei juurissa ole eloa, maatuuhan se multapaakku sinne kuitenkin.

Sen sijaan, että kokisin itseni tyhmäksi esitellessäni julkisesti tietämättömyyttäni, koen oppineeni taas monenlaisia uusia asioita. Hyvältä tuntuu.