Täydellisyys ei kuulu puutarhaan

Pörriäiset ovat ihastuneita alppipiikkiputkeen.

 

Puutarhaharrastus on opettanut minulle vuosien mittaan valtavasti uusia asioita. Tietoa on tullut kartutettua kirjoista, tv-ohjelmista ja kokemuksia muiden harrastajien kanssa vaihtamalla. Internetin aikakaudella tiedon hankkiminen on muuttunut yhä helpommaksi. Toki myös haitallista tietoa on tarjolla, minkä vuoksi on toisinaan suhtauduttava kriittisesti saamaansa tietoon.

Puutarhaharrastus on myös muokannut minua ihmisenä. Täydellisyydentavoittelijana olen joutunut tarkastelemaan omia vaatimuksiani, joustamaan niiden toteutuksessa tai peräti luopumaan monista asioista kokonaan. Luontoa tai säätä ihminen ei voi omien tarkoitustensa mukaisiin muotteihin tunkea. Jos sellaista kuvitelmaa elättelee, saa painia jatkuvan stressin, riittämättömyyden ja mielipahan kanssa.

Tarjoilu pelaa salkoruusussa.

Kulunut kesä on ollut puutarhaharrastajan näkökulmasta täynnä haasteita. Pitkään jatkuneet helteet ja kuivuus kurittivat kasveja. Kasveissa oli jos jonkinlaista poikkeavaa väriä ja muotoa, mikä laittoi epäilemään tauteja ja tuholaisia. Eikä ötököistäkään ollut puutetta. Kirvoja on joka kesä ainakin ruusuissa, mutta nyt pilvin pimein monissa muissakin kasveissa.

En ole kovin taitava tunnistamaan ötököitä. Vähitellen oppi siinäkin tuntuu karttuvan, kun puutarhahommissa tulee vastaan kaikenlaisia mönkijöitä. Kovin moni niistä tuskin on ihmiselle vaarallinen. Siitä huolimatta olen aika arka ottamaan käteen mitään toukkia tai lentäviä otuksia.

Seuraan aktiivisesti uutisia ja maailman tapahtumia. Olen huolissani ilmastomuutoksesta, luonnon tilasta ja monimuotoisuuden kapenemisesta. Koitan omalta osaltani tehdä parhaani, etten toimillani aiheuta ympäristölle vahinkoa. Puutarhaharrastuksessa tämä tarkoittaa mm. sitä, etten käytä myrkkyjä, en kylvä maahan suolaa enkä pesuaineita. Joku totesi kesällä oivallisesti, että harvan puutarha kaipaa pesuaineilla terästettyä puhdistusta. 

Enemmänkin varmasti voisi tapojaan parantaa, mutta parempi edes jotain tehdä, kuin heittää hanskat tiskiin ja ajatella toimien kuuluvan jollekin muulle.

Pyjamalude villiporkkanan kukassa.

Seuraan facebookissa muutamia puutarha- ja luontoryhmiä. Kiinnitin kesällä huomiota, kuinka ihmiset olivat todella huolissaan jokaisesta pienestä pilkusta kasvin lehdellä tai milloin mistäkin puutarhassa mönkivästä ötökästä. Ihmetteleminen ja pieni huolikin on luonnollista. Varsinkin, jos se johtaa asiallisen tiedon hankkimiseen ja sen mukaiseen käyttäytymiseen. 

Jokainen outo ilmiö näytti aiheuttavan ihmisissä tarpeen päästä mahdollisimman nopeasti niistä eroon, keinolla millä hyvänsä. Vastavalmistuneen pihan nuori omistaja voi ymmärrettävästi olla aika noviisi uusien asioiden edessä. Niin olin aikoinaan itsekin ja osittain olen vieläkin. Silti hämmästyin kysymyksista ja kommenteista noussutta melkeinpä vihaa ja hävitysvimmaa.

Muurahaiset tankkaamassa mettä pionin nupussa.

Facen Puutarhan parhaaksi -ryhmässä oli elokuussa seuraava biologi Leena Luodon kirjoitus, jossa edellä tuomani asia on hyvin tiivistetty.

"Eliöiden haitallisuus puutarhassa

Tänä kesänä olen pitänyt useita puutarhakävelyitä ja muutama on vielä jäljellä. Ihania puutarhoja ja innostunutta porukkaa.

Mutta viekö innostus siihen suuntaan, että puutarhassa ei saisi olla muuta kuin kasvit ja niiden hoitaja. Ei reiällisiä tai kärpistyneitä lehtiä, ei otuksia kiipeämässä kasveja pitkin.

Usean herukkapensaan, luumupuun ja monen muun kasvin äärelle pysähdyttiin keskustelemaan. Keskustelu alkoi: Mikä tätä vaivaa, revin jo osan pois, ruiskutin sitä sun tätä. Pitääkö kaivaa koko kasvi pois.

Toistaiseksi yhdestäkään herukkapensaasta ei olisi tarvinnut lehtiä riipiä, ruiskuttaa ainetta, joka tuhoaa KAIKKI lehdillä eläneet, mutta nyt tässä vaiheessa kesää itsestään poistuneet otukset.

Kaikessa tässä perimmäisinä kysymyksinä aina ensin pitäisi olla : Mitä haittaa havaittu otus on saanut aikaan? Onko se tuhonnut kohteen täydellisesti? Mikä otus on kyseessä?

Nyt puhutaan luonnon monimuotoisuuden hupenemisesta. Puutarhat ja palstat ovat, etenkin kaupungeissa oleellinen osa luontoa. Jos niissä ei olisi reiällisiä lehtiä, niin mistä se kertoisi. Jos olet huolissasi luonnon tilasta, voit vähentää huolenaiheita puutarhassa, sillä harvoin reiälliset ja kärpistyneet lehdet vaativat toimenpiteitä."

                                                Leena Luoto: Facebookin Puutarhan parhaaksi -ryhmässä 08/21 

Leppäkertut tutkimassa ruusuorapihlajaa.

Linnut, perhoset, kaikenlaiset ötökät kuuluvat luontoon, myös isoihin ja pieniin puutarhoihin. Osa niistä on hyödyllisiä, jotkut eivät. Joku tehtävä niillä jokaisella on, vaikka se ei meille koskaan valkenisi. Kaunis perhonenkin on aluksi toukka. Jos palat halusta hävittää jokaisen näkemäsi toukan, eivät perhoset ehkä koskaan lennä puutarhassasi. Kun myrkytät tuholaisen, tapat samalla monta hyödyllistä ötökkää, tai ainakin vahingoitat niiden elinmahdollisuuksia. Luonnossa pienetkin teot aiheuttavat domino-ilmiön.

Varjohiipan pitsiksi haurastunut lehti.

Puutarhasta on mahdotonta tehdä täydellistä, mitä se sitten itse kullekin tarkoittaa. Eikä täydellisyydessä puutarhan rakentajan kannalta ole mitään mieltäkään. Kasvien on tarkoitus kasvaa ja kukoistaa, kunkin vuorollaan, yhdessä ja erikseen. Aina välillä joku kasveista heittää henkensä, eikä syy välttämättä selviä koskaan. 

Puutarhan rakentaminen on mielenkiintoinen ja loppumaton projekti. Se haastaa tekijänsä yhä uudelleen. Koskaan ei tiedä, mikä on seuraavana keväänä toisin. Puutarhaharrastuksessa yhden kasvin lähtö voi merkitä uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia. Raamit säilyvät vuodesta toiseen, mutta monet muut elementit vaihtuvat säännöllisen epäsäännöllisesti.

 
Pakko myöntää, että minua pelottaa puhua tällaisista asioista julkisesti. Vuoropuhelu monista tärkeistä asioista muuttuu helposti tarpeettomaksi loan heitoksi, varsinkin somessa. Mielipiteitä on joka lähtöön, kuten saa ja pitää ollakin. Aikuisen ihmisen on kyettävä keskustelemaan toisen ihmisen kanssa asiallisesti siitäkin huolimatta, että mielipiteet eivät miellytä. 

Niin kauniita kuin sammaloituneet kivet puutarhassa ovatkin, puutarhurin itsensä on parempi jatkaa vierimistä välttääkseen sammaloitumisen. Meillä jokaisella on paikkamme ja tarkoituksemme tällä maapallolla. Olkaamme avoimen uteliaita uusille asioille.

Kattoremppaa ja Espan kukkia

Meno on meidän tontilla tällä hetkellä kovin hektistä, sotkuista ja meluisaa. Keskiviikosta lähtien olemme eläneet kattoremppatyömaan keskellä käytännössä aamusta iltaan. Täytyy kyllä ihailla porukan näppäryyttä ja nopeutta. Keskiviikkona rakennustelineet tuotiin pihalle ja suurimmaksi osaksi myös pystytettiin. Torstaiaamuna alkoi vanhan kato purku kattotiilien irrottamisella ja perjantaina laitettiin jo uudet kattopellit.

Leikkasimme talon seinustojen läheisyydestä lähes kaikki kasvit maan tasalle, sillä rakennustelineet vaativat tilaa. Myös talon puistopäädyn köynnöshortensiaa oli leikattava osin voimakkaasti, jotta uudet rännit voidaan asentaa. Vanha kattomateriaali nostetaan suoraan etupihalla olevaan isoon autoon ja uusi nousee samaa reittiä ylös. Silti talon ympäri kulkevat käytävät, terassi ja ikkunalaudat ovat täynnä roskaa. Porukka siivoaa iltaisin ennen työmaalta lähtöä suurimmat roskat pois. Projektiin kuuluu myös urakan jälkeen pihan siivous ja jälkien korjaaminen.

Vaikka remppaporukka kulkee pääasiassa telineillä, ovat kulkuväylien reunustojen kasvit kokeneet kovia. Tila yksinkertaisesti loppuu kesken ja välillä niin rakennustarpeita kuin -välineitäkin lojuu kasvien seassa. Koska rakennustelineet ahmaisevat kulkuväyliltä ison osan, on kulkiessa paikoin astuttava kasvuston päälle. 

Joku kasvi saattaa hyvinkin ottaa nokkiinsa lopullisesti. Valtaosa siipeensä saaneista kasveista on perennoja, jotka tässä vaiheessa syksyä ovat aloittamassa matkaansa talvilepoon.

Puutarhan kannalta kattoremppa olisi voinut alkaa ehkä vähän myöhemmin. Toisaalta, nyt voi rempparoippeiden siivoamisen oheen ujuttaa myös normaalin syyssiivouksen aloittamisen. Muutaman päivän kuluttua talossa on uusi katto ja rännit. Pian mennään uudenuutukaisina kohti uutta kevättä.

Pihahommat eivät nyt oikein onnistu. Kellariin joutuu ujuttautumaan vatsa littanana parin tolpan välistä ja autotallin oven edessä seisoo jättikokoinen lavakuormuri. Ei siis leikata nurmikkoa. Toki olen alapihalla tehnyt yhtä sun toista, mutta pääasiassa olen keskittynyt kodin siivoamiseen ja pyykin pesemiseen.

Yhtä laatikkoa läpikäydessäni löysin vanhoja puutarhapapereita. Mm. Kotipuutarhalehden numeron 4/1984. Silloin se on ollut A5-kokoinen. Suurin osa kuvista ja mainoksista on mustavalkoisia. Artikkelien sisältö pätee tänäkin päivänä.

Samaisessa laatikossa oli myös paksu pinkka espoolaisen Tolppolan taimiston kuvastoja/hinnastoja, joista vanhin vuodelta 1984 kuvassa. Vuonna 1953 perustettu Tolppolan taimisto on yhä voimissaan, vaikka jostain syystä siellä tulee harvemmin käytyä ostoksilla. Meidän omenapuut ja marjapensaat sekä moni pensaskin on sieltä ostettu.

Espan puiston kesäkukkaistutuksia

Torstaina kävin asioilla Helsingissä. Edellisestä Hesa-kerrasta taitaa olla yli vuosi. Menin tällä kertaa ihan bussilla, mikä sekin tuntui omituiselta. Koronan vuoksi vähänkin ylimääräiset menot ovat karsiutuneet ja muut kulkemiset hoidettu omalla autolla. Olisin joutunut jättämään auton kauas asiointikohteestani, joten päätin lähestyä sitä yhdistämällä bussimatkaan kävelyn.

Varasin tarkoituksella riittävästi aikaa, jotta ei tarvinnut hikipäässä juosta. Niinpä kiersin Espan puiston kautta nähdäkseni tämänvuotiset kesäkukkaistutukset. Hienoja ovat. Reunuskasvina vaaleanpunaista ahkeraliisaa, paria kolmea erilaista daaliaa, heinäkasveja ja muutamia muita, joita en osannut nimetä. 

Kappeli-ravintolan terassikaiteella oli kivasti petuniaa/miljoonakelloa ja hopeaputousta. Siinäpä oiva vinkki ensi kesän laatikkoistutukseksi.

Näissä isoissa ruukuissa Espan lavan edustalla ja puistokäytävien avarammilla alueilla oli laitettu hopeanharmaata, isolehtistä kasvia. Kaukaa katsottuna se näyttää aivan rusetilta.

Tällainen jättiruukku voisi olla kiva omassakin pihassa. Jos siis pihassa olisi tilaa ja avaruutta, jolloin ruukku kasveineen pääsisi oikeuksiinsa.

Monet kaupat, ravintolat ja kahvilat ovat viime vuosina panostaneet julkisivujensa ja sisäänkäyntiensä istutuksiin. Luo viihtyisyyttä niin palveluita käyttäville kuin ohikulkijoillekin.

Asioilla vierähti pitkä aika. Olin suunnitellut meneväni asioinnin päätteeksi jonnekin kivaan kahvilaan syömään salaatin tai jotain muuta pientä. Kävi taas, kuten lukuisat kerrat ennenkin. Kaivoin laukusta aikataulun ja suunnistin kohti bussiterminaalia. Kampissa sentään pysähdyin kuvaamaan hauskan kukka-asetelman. Varmaan jostain olisi löytynyt selityskin tälle, mutta kiire painoi mielessä, enkä jaksanut pyöriä kylttiä etsimässä. Syyssipulit minulle nousi mieleen ensimmäisenä. Eikös tuolla keskellä ole ihan selvästi laukkoja ja pari anemoneakin näkyisi olevan.

Matkalla bussilaiturille on ohitettava kirjakauppa. No, sehän ei sisälle pujahtamatta onnistu. Sain veljenvaimolta lahjakortin kyseiseen kirjakauppaan, joten laitoinpa kortin viuhumaan. Niin paljon olisi ollut mielenkiintoisia syysuutuuksia tarjolla. Budjettini onneksi bussin lähtöaika lähestyi, eikä ollut aikaa pähkäillä ja pyöritellä jokaista himoitsemaani kirjaa. Kuvan nippu sujahti kassiin ja sitten vain kassan kautta kipinkapin linja-autolle.

Perjantai-iltaan mennessä talo oli jo saanut uudet pellit, lumiesteet ja uudet ilmastointitötteröt sekä otsalaudat. Porukka kulki vielä keräämässä roskia ja etsimässä magneettivempaimen avulla ruuveja ja muttereita. Maanantaina laitetaan uudet rännit ja syöksytorvet, palotikkaat ja tehdään viimeistelytöitä. Katsotaan, ehtivätkö purkaa telineet vai jääkö se tiistaille. 

Kattotiimi on tehnyt pitkää päivää. Aloittavat ennen aamukahdeksaa ja jatkavat lyhyen ruokatauon pidettyään lähemmäs iltakahdeksaa. Paljon myöhäisemmäksi ei tähän aikaa voisi työpäivää venyttääkään, kun aurinko laskee ja tulee pimeää.

Sain sitten keplottelemalla ruohonleikkurin autotallista alapihalle. Nurmikko kasvaa ihan kesäiseen malliin ja sen leikkaamalla saa heti puutarhaan siistin yleisilmeen. Tulipa samalla silputtua melkoinen määrä alas leijuneita vaahteranlehtiä.

Viikonloppu hurahti ohi aivan liian nopeasti. Mukavaa viikon alkua kaikille!

Sipulishow alkakoon

 
Taisin kuvitella eläväni yhä hempeintä kesää, vaan monet merkit viittaavat syksyn olevan käsillä. Sipulipussukat ovat jälleen ilmestyneet kauppojen laareihin, eikä niiden ohitse voi mennä edes silmät suljettuina. Niin vain kädet etsiytyvät hiplaamaan pussukoiden värikkäitä kuvia ja seuraavaksi huomaakin seisovansa kassajonossa sipuleista painavaa koria kannatellen. 

Ja minä kun kesällä ihan vakaasti päätin, että tänä syksynä jätän sipulihommat kokonaan väliin. Siitäkin huolimatta, kuinka ihanaa on keväällä kulkea rapsuttamassa jokaista multakokkaretta siinä toivossa, että pian sieltä sipulinkärki kurkistaa. En yhtään tykkää kiertää puutarhassa miettimässä, mikä perenna sietäisi vierustansa kaivamista sipuleita varten. Aina kaikille sipulihankinnoille on kuitenkin kolonsa löytynyt. Eiköhän niin käy tänäkin syksynä.

Lonicera per. 'Belgica Select' - Ruotsinköynnöskuusama

Elokuun lopulla eksyin parin nettikaupan sipulisivustoille. "Tuo on kaunis, ja tuo...tuokin." Klik, klik, klik...niin tupsahti tuote jos toinenkin ostoskoriin. Onneksi loppusumma näkyi kaiken aikaa sivuston yläkulmassa. Se toimi jarruna ja piti realismin mielessä.

Hyvin toimi maltti myös eksyessäni aitaverkko-ostoksilla sipulihyllyn ääreen. Balkaninvuokot kukkivat keväällä runsaina ja  kauniina. Niitä katsellessa päätin, että lisää on hankittava. Rustasta ostin sitten sekä Blue Shades- että Mix-pussukan.

Balkaninvuokkoja on tulossa nettikaupasta iso pussi lisää. Pieniä sipuleita on helppo ja nopea istuttaa, joten ei huolta minkäänlaista.

Joka vuosi päätän lisätä pikkusipuleiden määrää. Ehkä alan vähitellen pysyä päätösteni takana, sillä nappasin ostoskoriin myös pussillisen talventähtiä ja kevätkurjenmiekka Harmonya.

Harmonyn lisäksi nettikaupasta on tulossa muitakin kevätkurjenmiekkoja eli Paulinea ja Purple Hilliä. 

Rustassa ei ollut enää ainuttakaan kirjopikarililjapussia. Onneksi tilasin niitä netistä. Kirjopikarililjoja minulla toki kasvaa useassa paikassa jo ennestäänkin, mutta ei niitä(kään) voi liikaa olla.

Koiranhampaitakaan en unohtanut. Netistä olen tilannut rusokoiranhammasta yhden 5 kappaleen pussin.

Lumikellot kukkivat tänä keväänä pihassani ensimmäistä kertaa oikein isolla joukolla. Kyllä jaksoinkin lumikellojen äärellä kameran kanssa sihtailla. Lumikellot ilmestyivät ensimmäisinä lumen keskeltä ja kiirehdin suojaamaan ne heti verkoilla, etteivät jänikset niitä pääse popsimaan.

Kaupasta ostamieni kahden Flore Pleno -pussillisen lisäksi nettikaupasta on tulossa vielä yksi Flore Pleno -pussillinen ja toinen pussillinen puistolumikelloa. 

Scilloja pihassani alkaa olla jo joka paikassa. Pikkusinililjaan olen ihastunut ja niinpä tilasin sitä pussillisen.

OmaPiha-lehden edullisena syystarjouksena on tummahelmililja Valerie Finnis. Tietenkin tartuin tarjoukseen.

Keltainen Fuscotintctus on kukkinut puutarhassani parissa paikassa runsaana ja pitkään. Niinpä päätin niitä nähdessäni ostaa lisää. Samoin Cream Beauty on osoittautunut kivaksi krookukseksi.

Nettikaupasta on tulossa pussilliset kultasahrami Gipsy Girliä ja tähtisahrami Yaltaa.

Crocus Pickwikiä sitäkin minulla on jo ennestään, mutta kyllä sille tilaa löytyy vaikkapa pikkupuutarhasta. Samoin Flower Record ansaitsee tulla istutetuksi. Krookukset maistuvat jäniksille, joten ajattelin istuttaa niitä suhteellisen tiiviiksi ryhmiksi, jotka on helpompi suojata verkolla.

Kaupan sipulikuvia ihastellessa en yhtään muistanut, tilasinko jo hyasintteja netistä. Niinpä sujautin pussillisen Pink Surprisea koriin. No, olinpa kuitenkin muistanut hyasintit myös nettitilauksessa, Woodstockia, jota sitäkin on jo ennestään.

Narsisseissa päätin pitäytyä ennestään turvallisiksi toteamissani lajikkeissa. Kaupasta ostin pussillisen Recurvusta, koska sitä ei ollut nettikaupassa. Nettitilauksessa on tähtinarsissi Flower Recordia, valkonarsissi Actaeaa, kerrottua White Leonia ja pussillinen Altruistia.

Tulppaaneissa tein jo vuosi sitten jonkinlaisen linjamuutoksen. Jätän hienojen erikoisuuksien istuttamisen vähemmälle ja keskityn mieluummin kestävämpiin Darwin-tulppaaneihin. Metsätulppaanit ovat osoittautuneet kestäviksi, joten ne kuuluvat yhä repertuaariini. Siis niitä sujahti myös kaupan ostoskoriin.

Nettitilauksena on tulossa Apricot Impressionia, Pink Impressionia, Salmon Impressionia ja Blushing Apeldoornia. Darwineja kaikki. Joukkoon valkoista Purissimaa.

Naapurin Marit tietää, että kukilla minua on helppo ilahduttaa. Hän oli laittanut synttäripakettiini pussillisen vaaleanpunaista Finolaa ja mix-pussukan aikaisia lajikkeita. Finolaa minulla on jo ennestään, siitä pidän kovasti.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu

Tarkoitus oli istuttaa kaupasta ostetut pikkusipulit heti, mutta joutuvat odottamaan muutaman päivän. Talo on nyt ympäröity rakennustelineillä niin kattavasti, ettei oikein sekaan mahdu. Parin kolmen seuraavan päivän ajan kattoremppaporukka kuhisee pihamaalla. Pauke, suhina ja sotku on sen mukaista. Parempi pysytellä poissa jaloista. 

Nettitilaukset saapuvat lähipäivinä. Vaarana on tietenkin lisäpussukoiden ilmestyminen, kun niitä on nykyisin pienemmissäkin ruokakaupoissa. Joka syksy sipulitalkoista on selvitty kunnialla. Keväällä taas ihmetellään, miksi ihmeessä ei tullut istutettua enemmän.

Kivoja sipulilöytöjä ja leppoisaa viikkonloppua kaikille!

Viikonloppu lapion kaverina

Clematis Madame Julia Correvon - Tarhaviinikärhö

 

Olipa mukava viikonvaihde. Auringonpaiste houkutteli ulos tarttumaan lapioon. Tekemistä riittäisi vaikka toisille jaettavaksi, mutta kummasti lista lyheni rauhallisellakin otteella. Päätin tehdä sen minkä jaksan ja viitsin. Kaiketi minussa on samanlaiset asetukset, kuin ruohonleikkurissa. Kun kerran narusta vetäisee moottorin liikkeelle, se ei sammukaan ennen, kuin kahvasta päästää irti. Lapio jumittui käsiini ja sen kanssa tuli seikkailtua ympäri puutarhaa.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Harvemmin minulla on kamera mukana puutarhatöissä. Vaalin sen hyvinvointia, enkä siksi jätä sitä puutarhapöydälle odottamaan kuvaussessioita. Kännykänkin jätän sovinnolla sisälle, sillä niin kiireellistä kenelläkään harvemmin on, ettei asioita voisi selvittää saavuttuani sisälle. Enkä siis kännykameralla juuri mitään kuvaa. Niinpä teen kuvauskierrokset joko ennen tai jälkeen töiden pihatöiden.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki

Mantelityräkin kaivoin ylös jo ajat sitten. Se oli kasvanut melkoiseksi pehkoksi ja syyshortensioiden tyvellä asuessaan kaatui kulkuväylälle. Jaoin kasvin kahdeksi ja istutin kummatkin Pikkupuutarhaan. Toinen jakotaimi lähti nopeasti reippaaseen kasvuun. Toinen on kyllä hengissä, mutta huomattavasti vaisumpi kasvussaan. Jospa se aikansa juuriaan kasvatettuaan innostuu keväällä ottamaan mittaa kumppanistaan.

Euphorbia dulcis ´Chameleon´ - Metsätyräkki

Päätin lauantaina tehdä samanlaisen siirto-operaation metsätyräkille, joka oli jäänyt lumikärhön kainalossa valottomaan ahdinkoon. Metsätyräkin siementaimia olen löytänyt lähellä kasvavien omenapuiden mulloksesta. Jäipä niitä entisellekin paikalle, lumikärhön viereen. Ison paakun istutin Ruusupenkkiin, jossa kärhö Aljonushkan siirron jälkeen oli sopivan avara ja multava paikka. Leikkasin metsätyräkin varret poikki, jotta se käyttäisi voimansa juurtumiseen lehtimassan elossa pitämisen sijasta.

Dianthus plumarius - Sulkaneilikka

Olopihan Pionipolun varrella kasvava sulkaneilikka vaati myös toimenpiteitä, koska sekin tykkäsi vallata kulkuväylän. Muhkeassa pehkossa on ulkonäköön nähden varsin pienet juuret. Tästäkin massasta irrotin muutamia paloja istutettavaksi toisaalle. Suurimman osan laitoin sisäänkäyntiä vastapäätä, kärhöpolun oikealle puolelle. Siinä on ollut tyhjä paikka, jonka maahumala on yrittänyt vallata. Mullan alla on piilossa Darwin-tulppaaneja, jotka toivon mukaan nousevat keväällä. Sulkaneilikka pysyy läpi vuoden osittain harmaanvihreänä, osin se menee talvella ruskeaksi. Alkukesästä sulkaneilikkaan tulee vaaleanpunaisia hapsottavia kukkia.

Rosa Sävel

Aljonushka-kärhöä siirtäessäni jouduin leikkaamaan Sävel-ruususta useamman ison oksan. Se ei ole ottanut siitä lainkaan nokkiinsa, vaan kukkii lähes yhtä komeasti, kuin aiemmin kesällä. Ehkä kukintaa lisäsi myös se, että napsin elokuun alussa valtaosan kuivuneista kukista pois. Kollaasin yläoikeassa kuvassa Sävelen edessä näkyy neilikkaruusun kukkia. Se kukkii yhtä innokkaana, kuten myös yläpihan Teresanruusu.

Minulla ei ole mitään kiirettä edetä syksyssä, mutta luonto on päättänyt toisin. Monena aamuna mittari on ollut apean alhaisissa lukemissa. Sunnuntaina niinkin vähän kuin +0.8ºC. Alapihan nurmikko oli valkean kuuran peitossa ja autojen ikkunat jäässä.

Puiden ja pensaiden lehtiin on alkanut tulla syyssävyjä. Lauantaina nurmikkoa leikatessani pudonneita lehtiä oli runsaasti. Helmililjat ovat myös tulkinneet syksyn saapuneeksi, sillä varsinkin hedelmäpuiden alle on noussut niiden lehtituppaita. Pian jänikset käyvät ne tasaamassa talttahampaillaan. Onneksi kukka-aihiot ovat mullan alla piilossa ja nousevat vasta kevään saapuessa.

Scabiosa atropurpurea ' Oxford Blue' - Koreatörmäkukka

Istutin kuukausi sitten alapihan Ovaalipenkkiin pari uutta syyshortensiaa. Ovaalipenkin kasvit kärsivät erityisen paljon kuivasta hellejaksosta. Ehkä vesivarantoja oli istutettujen kasvien kanssa verottamassa myös lähellä kasvava iso mänty. Olin laittanut toukokuun lopussa Ovaalipenkkiin mm. siemenestä kasvattamani koreatörmäkukat. Niissä oli vielä sen verran eloa, että siirsin ne syyshortensioiden alta Pikkupuutarhaan. Taisivat tykätä siirrosta, sillä huomasin niiden alkaneen kukkia.

Phlox paniculata 'David -Syysleimu

Etupihan syysleimuista värikkäämmät ovat jo kukintansa loppusuoralla. Valkoiset sen sijaan aloittivat muita myöhemmin, joten ne jaksavat vielä kukkia. Osa jaloangervoista kukki ajat sitten.

Phlox paniculata - Syysleimu

Olopihan puolella syysleimut ovat oikeastaan vasta aloittamassa. Niiden ulkoasu ei ole kaunein mahdollinen, sillä kesän aikana niille on tullut korkeutta yllin kyllin ja kaatosateissa ne ovat tukemisesta huolimatta kaatuneet sikin sokin. Niitä katsellessa päähän on syttynyt lamppu, joka kehottaa keksimään jotain muuta syysleimujen tilalle.

Thalictrum 'Hewitt's Doubel' - Jaloängelmä

Pari postausta sitten diivailin jaloängelmällä. Kuten sanottu, nimistä olen mennyt onnellisesti sekaisin. Tästä kuvan jaloängelmästä olen varma. Hän on Hewitt's Double, jonka kuvaaminen on kukkien pienen koon ja pienessäkin tuulenvireessä heiluvuuden vuoksi vaikeaa. Näitä minulla on alapihalla kaksi ja yläpihalla kolmas. Toivon heidän runsastuvan, sillä en saa heidän katselemisesta kyllikseni.

Pilosella aurantiaca - Oranssikeltano

Vuosia sitten sain eräältä ystävältä kuvan oranssia kukkaa. Hän sanoi sitä lapinvuokoksi, joka se ei tietenkään ole. Oranssikeltanohan tämä. Siirsin osan Vasenrinteeseen, jossa kasvi kukki jo alkukesästä. Nyt on ilmaantunut muutama kukkavarsi Syreenipolun vieressä kasvavien lehtiruusukkeiden keskelle. Tämä kahden euron kolikon kokoinen kukka ei koollaan ylpeile. Se vain on niin soma ja etenkin nuo karvaiset nuput ovat tosi söpöjä.

Iris sibirica - Siperiankurjenmiekka

Joinain vuosina olen leikannut siperiankurjenmiekkojen kuivuneet kukkavarret pois. Tänä vuonna sekin on jäänyt tekemättä. Luin puutarhalehdestä, että kannattaisi leikata. Siten kasvi keskittäisi energiansa juuriin, eikä siementen kypsyttämiseen. Tuntuu kivalta huomata, että vanheneva pää kykenee edelleen vastaanottamaan ja hyödyntämään uutta tietoa.

Varjoliljat kukkivat kuluneena kesänä ruhtinaallisen runsaasti. En ole niidenkään siemenkotia leikannut pois, kun olen odottanut niiden kuivuvan ja ruskettuvan. Vasta nyt niin on alkanut tapahtumaan. Osan siemenkodista tyhjensin istutusalueille, kuten olen tehnyt aiemminkin. Osan keräsin sisäänkäynnin pöydälle koristeeksi. Jonkun verran siemenkotia on vielä leikkaamatta ja keräämättä. Pitäähän jotain tekemistä jäädä muillekin päiville.

Paris quadrifolia - Sudenmarja

 

Kävin myös moikkaamassa hoivakodissa asuvaa isääni. Edellisellä viikolla hän oli pirteä ja hänen kanssaan oli helppo tarinoida.Tällä kertaa isä istua kyhjötti huoneensa sohvanreunalla maansa myyneen näköisenä ja oloisena. Huomasin, ettei isällä ollut kuulolaitteita. Usein vähintäänkin toinen niistä on pöydällä tai lattialla. Nyt kumpaakaan ei löytynyt mistään. Sanoivat, että isäni tyrkkää kuulolaitteensa omituisin paikkoihin. Hoitaja sanoi, ettei isällä ollut niitä aamulla hänen tullessa töihin. 

Mylläsimme huoneen ylösalaisin ja tutkimme kaikki mahdolliset paikat. Niitä ei pienessä huoneessa järin paljon ole, eikä isä sokeana kykene itsenäisesti kulkemaan kuin korkeintaan huoneensa vieressä olevaan vessaan. Yksi hoitajistakin tuli avuksemme etsimään. Ei löytynyt, ei kumpaakaan. Sängyn alta löysin sen sijaan nenäliinoina toimineita talouspaperimyttyjä ja sohvan alta isän yläproteesin.

Vajaa kuukausi sitten käydessäni isää katsomassa hänen vasemmassa korvassaan oli kuulolaite ilman teknistä osaa. Pelkkä muoviputki. Ei löytynyt puuttuvaa osaa mistään, joten tilasin uuden teknisen osan. Sainkin sen parissa päivässä. Nyt tilasin kumpaankin korvaan uudet kuulolaitteet, jotka tehdään asiakkaan korvien mittojen mukaan. Toimitusaika 2-3 viikkoa ja hinta 140 euroa/kpl. Onneksi tiedot löytyvät firman koneelta, niin ei tarvitse isää jälleen kerran rahdata sovitukseen.  Sokeana isä on täysin huonon kuulonsa varassa. Voin kuvitella, miten kaoottinen hänen elämänsä on ilman kuulolaitteita.

Kuinkahan monta päivää isä on ollut ilman kuulolaitteitaan? Kumma, ettei kukaan ole maininnut minulle mitään, vaikka aina soittaessani kysyn, onko jotain erityistä. Miten monta päivää hän on ollut ilman yläproteesiaan? Muistisairaana ja sokeana hänellä ei ole minkäänlaista käsitystä, millaisessa ja miten kalustetussa paikassa hän on 8 kuukauden ajan asunut. Toivoisin henkilökunnan ottavan enemmän vastuuta isän kuulolaitteista ja hammasproteeseista. 

Calendula officinalis 'Bronzed Beauty' - Kehäkukka

 

Monenmoiset elämää rikastuttavat kujeet ja haasteet jatkukoon.
Valoisia ja lämpimiä syyspäiviä kaikille!

 

Satokauden katsaus

Ribes rubrum - Valkoherukka

Vaikka olemmekin vasta siirtymässä syksyyn, on sopiva aika tehdä katsaus kuluneen kesän satokuulumisiin.

 
Aloitan marjoista, joita tuli runsaasti kuivuudesta huolimatta. Yhdestä valkoherukka- ja kolmesta punaherukkapensaasta sain marjaa yhteensä runsaat kolme ämpärillistä. Kahdesta pienikokoisesta Pohjan Jätti -mustaherukasta tuli muutama litra. Kaksi karviaispensasta tuotti niin paljon marjoja, että osa alkoi jo rapista maahan, kun en kaikkia ehtinyt ajoissa keräämään.

Mustaherukat pakastin sellaisinaan. Valko- ja punaherukat keitin mehuksi. Yhden ämpärillisen vein veljenvaimolle. Karviaisista suurimman osan keitin niinikään mehuksi, josta pienen osan käytin karviaismarjahyytelöön. Jääkaapissa on myös tekeytymässä karviaislikööri jouluksi. 

Viljelylaatikot kesäkuun lopulla

Kasvimaalla on kahdeksan viljelylaatikkoa, jotka olen mielessäni numeroinut talosta lukien yhdestä kahdeksaan. Kierrätän kasveja laatikoissa eli harrastan jonkinlaista vuoroviljelyä. Pyrin myös huomioimaan kumppanuuskasvit. 

Suunnittelua helpottaa kevättalvella, kun kullekin kasville voi laittaa "osoitteen". Laadin tietokoneella istutussuunnitelman lajikenimineen ja kylvöpäivämäärineen. Suunnitelmia on myöhemnmin kiva vertailla, eikä unohduksen hetkellä tarvitse päätä raapia. Kaikki löytyy mapista.

Kahdeksikossa kasvaa parsaa. Nelosessa taasen pari pensasmustikkaa ja mesimarjaa. Näissä laatikoissa on keväisin siis vain osa tilasta käytettävissä uusille kylvöille. Parsan seuraksi olen yleensä laittanut samettikukkaa.

Ukkokulta istuttaa joka vuosi talvivalkosipulia yhteen lavakaulukseen. Viime syksynä kutoslaatikko varattiin sipuleille, silloin istutetuista 21:stä kynnestä tuli 21 valkosipulia. Ehkä lisääkin voisi tänä syksynä laittaa, sillä käytämme paljon valkosipulia ruoan valmistuksessa.

Sipulit 4.6.21

Talvivalkosipulin kaveriksi istutin tavallista sipulia. Loput ostamistani istukassipuleista laitoin herneen kaveriksi. Sipuleita alettiin syödä jo ennen varsinaista sadon korjaamista. Sipuli on helppo kasvatettava ja sitäkin meillä kuluu paljon. Laitanpa mietintämyssyyn, josko ensi keväänä istuttaisin enemmän sipulia.

Herneitä laitoin kolmoslaatikkoon kaksi riviä Onwardia ja puolitoista riviä Kelvedon Wonderia. Näin pienestä määrästä tulee lähinnä sopiva maistiaismäärä. Jonkun verran käytiin napostelemassa suoraan puskista ja loput kerättiin kulhoon, joita sitten popsittiin ihan vain herkutellaksemme. Joskus herneissä on tolkuttomasti matoja. Tänä vuonna tosi vähän.

Mangoldi

Nelosessa kasvoi mangoldia, lehtikaalia ja salaattia. Tai piti kasvaa. Hölmöyksissäni laitoin esikasvattamani ja kasvarissa jonkin aikaa ulos istuttamista odottaneet ruusukaalit edellisten kanssa samaan laatikkoon. Alku menikin ihan hyvin. Mangoldi ja lehtikaali ehtivät itää ja kasvaa ennenkuin ruusukaalit valtasivat valon ja tilan. Salaatilla ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia. Myöhemmin ruusukaali voitti mangoldin ja lehtikaalinkin.

Ruusukaali

 
Vielä suurempaan hölmöyteen sorruin jättämällä ruusukaalit verkottamatta. Kaalikoit ja ties mitkä ötökät löysivät oitis kaalini, eikä sen hienompaa pitsilehtimallia olisi virkkaamallakaan saanut aikaan. Ihan hukkaan en koe ruusukaalin kasvattamiseni menneen. Opin kantapään kautta, kuinka tärkeää on  kaalikasvien suojaaminen. Ruusukaalit olisivat tarvinneet koko laatikon itselleen. 

Tekivätpä kaalit myös pikkuisia ruusujaan. En myöskään tiennyt, että ruusukaalit olisi kannattanut latvoa elokuun lopulla. Latvominen aikaistaa sadon kypsymistä ja tasaa kerien kokoa. 

Ykköslaatikkoon kylvin retiisejä kahdesti, joista kumpikin kasvoi ja kypsyi nopeaan tahtiin. Kolmaskin kylvö vielä iti, mutta retiisit jäivät minimaalisen kokoisiksi. Cherry Belle ja Saxa kypsyivät nopeasti kookkaiksi ja silti mehevän maukkaiksi. 

Retiisejä kylvin jo huhtikuussa laatikkoon, jonka sijoitin kasvariin. Kannattava kokeilu, jonka ansiosta saimme retiisejä pöytään jo tavallista aikaisemmin.

Myös porkkanaa kylvin kasvariin sijoitettuun isoon ruukkuun. Myöhemmin siirsin ruukun ulos. Määrällisesti isoonkaan ruukkuun ei montaa porkkanaa mahdu, mutta saimmepä ensimmäisen sadon hieman aiemmin.

Kastelulaita kasvimaalla 22.6.21

 

Retiisien lisäksi kylvin ykköslaatikkoon kolmea erilaista porkkanaa: Nantaisea, Berlicumia ja Amsterdamia. Harvennusporkkanoita tuli maisteltua heinäkuussa. Elokuussa nostin yhden rivin syötäväksi ja nyt syyskuun eka päivä loput.

Perunalle ei omaa istutuslaatikkoa liiennyt. Annabelleä laitoin muutaman kappaleen isoon ruukkuun kasvariin huhtikuussa. Toisen satsin laitoin niinikään isoon ruukkuun toukokuun alussa ulos. Juhannukseksi saimme ensimmäisestä ruukusta pikkuisia perunoita maistiaisiksi. Myöhemmin istutetut perunat söimme elokuussa.

Kurpitsa Tom Fox

Seiskalaatikkoon laitoin sekä keltaista että virheää kesäkurpitsaa ja ensimmäistä kertaa kokeilemaani spagettikurpitsaa. Kaksi Tom Foxia pääsi vähän muiden jälkeen saman laatikon kulmaan. Spagettikurpitsa teki viisi mollukkaa ja Tom Fox yhden istutuslaatikkoonsa ja toisen mollukan viereiseen laatikkoon vartensa kiemurreltuaan.

Kurpitsoista osa on jo syöty. Paahdan kurpitsalohkot 225-lämpöisessä uunissa maustettuina timjamilla, valkosipulilla, mustapippurilla, balsamicolla ja oliiviöljyllä. Niin hyvää, että ensi vuonna on kasvatettava enemmän kurpitsaa.

Kesäkurpitsasta tuli kerrassaan onneton sato. Kukkivat jonkun verran, mutta ilmeisesti kukkia olisi pitänyt auttaa tupsuttelemalla niitä vaikka siveltimellä. Keltainen kesäkurpitsa ei edes kukkinut. Saattaa olla, että siemeneni ovat jo liian vanhoja. Vihreä kesäkurpitsa on yleensä turhankin tuottoisa. Tämän kesän sato taitaa jäädä yhden käden sormilla laskettavaksi. Joskus näinkin.

Tomaatit 4.6.21

Kasvihuoneen kesä onkin sitten ollut yhtä makujen juhlaa. Siirsin kellarissa esikasvatuksessa olleet tomaatit, kurkut ja paprikat kasvihuoneeseen 11.5. Aluksi ne olivat yöt kaksinkertaisten harsojen suojissa ja muutamana yönä kasvarissa oli myös sähköllä toimiva lämmitin. Aika pian harsoista ja lämmittimestä saattoi luopua.

Minulla on kasvarissa Blumat-kastelusarja, josta tämän kesän helteissä oli suuri apu. Kasvihuoneen nurkassa olevaa 150 litran vesisaavia sai kyllä täyttää tavallista enemmän. Automaatti piti ikkunan avoinna yötä päivää. Lämpötilaa laskeakseni pidin myös kasvihuoneen ovea ympäri vuorokauden auki. Viritin oviaukkoon harson, jonka kävin aina iltaisin kiinnittämässä nipsuilla karmeihin, jotta esimerkiksi naapurin kissa tai rusakot eivät päässeet kasvariin.

Vasemmalla Zazu, yläoikealla Koral ja alaoikealla Snacking Purple

Esikasvatin neljää erilaista paprikaa. Viime kesänä maukkaaksi havaittu makea Zazu, kuvassa vasemmalla vielä raakana, pääsi nytkin valikoimaan. Purppuraiseksi kypsyessään muuttuva Snacking Purple on myös makeahko ja mieto. Pientä punaista Koralia ajattelin säilöttäväksi vuohenjuustotäytteellä. Koral on kuitenkin maultaan sen verran tymäkkä, että taitaa jäädä säilömättä. Neljäntenä kasvatin edellisvuoden siemenistä hoikkaa Lombardoa, joka ei ole kovin voimakkaan makuinen.

Kaikki alkavat olla jo kypsiä ja osa syötykin.

Edellisvuoden tapaan päätin keskittyä pääasiassa kirsikkatomaatteihin, koska ne kypsyvät pienessä kennokasvarissa nopeimmin ja varmimmin. Kasvatin kahdeksaa eri lajiketta: Gardener's Delight, Supersweet, Tigerella, Rosella, Golden Sunrise, Yellow Pearshaped, Sungold ja Bumble Bee.

Satoisimpia tänä kesänä ovat olleet Gardener's Delight, Supersweet, Golden Sunrise ja Bumble Bee. Maultaan maukkaimpia Gardener's Delight ja Supersweet. Tigerellan taidan jättää ensi vuonna kokonaan pois. Se on maultaan aika lailla Golden Sunrisen kaltainen, vaikka väriltään onkin punainen. Rosella on harkinnassa. Pidän sen mausta ja ulkonäöstä, mutta kovin tuottelias se ainakaan tänä kesänä ollut.

Parempaa tomaattikesää en voisi toivoa. Sato on ollut runsas ja tomaatit todella maukkaita. Kuinkas muuten, kukapa sitä itse kasvattamiaan haukkuisi. Kypsymisen alettua vauhti olikin erinomaista. Heinä-elokuun vaihteessa kävin vähintään kerran viikossa hakemassa kasvarista kulhollisen tomaatteja.

Kuvan kulhollisen poimin 1.9. Samalla siirsin Tigerellan ja Rosellan kompostiin. Niissä ei enää ollut sen enempää raakileita eikä kukkiakaan. Ja jos kukkia olisi ollutkin, tuskin enää olisivat ehtineet hedelmiksi saakka kehittyä. Ainakin Bumble Beehen, Golden Sunriseen ja Supersweetiin jäi vielä muutamia pian kypsyviä tomaatteja. Tomaattikesä alkaa siis olla lopuillaan, vaan ei haittaa. Makoisa ja innostava muisto tästä taas jää päällimmäiseksi mieleen.

Entä kurkkukesä sitten? Se vasta onkin ollut melkoinen, sillä jossain vaiheessa ajattelin jo meidän hukkuvan kurkkuihin. Kasvarissani oli kaksi Cordobaa, yksi Baby F1 ja yksi Sherba. Yhtään enempää ei todellakaan tarvittu. Ensimmäiset raakileet Sherbassa oli jo taimia kasvariin viedessä. Sitten niitä tulikin kuin liukuhihnalta. Kun Baby ja Cordoba liittyivät joukkoon, ei kurkuista ollut kesän aikana pulaa. Niitä tuli annettua lapsille ja muillekin meillä käyneille.

Baby ja Sherba ovat nyt lopettaneet kukintansa eli enää ei ole odotettavissa niistä kurkkuja. Laitoinkin jo niiden varret kompostiin. Cordobassa on vielä pari pientä alkua ja muutama kukka. Se saakoon hetken armonaikaa ennen kompostikuolemaa.

Omenoista luulin tulevan vaatimattoman sadon. Hedelmissä on ollut jos jonkinlaista kääriäistä ja toukkaa sekä muumio-omenoita. Kuivuuden vuoksi ajattelin koonkin jäävän minimaaliseksi. Elokuun sateet kuitenkin kasvattivat omppujen kokoa mukavasti. Puut pudottivat runsain mitoin raakileita ja huonokuntoisia olen kantanut kompostiin. Syötävää jäi silti enemmän kuin riittävästi. 

Punakaneli

 
Ensimmäisenä kypsyi Huvitus, jota onkin syöty ahkerasti. Se kyllä maistuu myös linnuille ja pörriäisille. Varsinkin mehiläiset löytävät puissa roikkuvat kypsät punaposket vikkelästi. Punakaneli alkaa myös olla syöntikypsää. Lajina se on melko terve, eikä Huvituksen lailla ole yhtä toukkainen. Syys- tai talviomena, jonka nimestä en ole aivan varma, tekee kohtalaisen hyvän sadon. Se saa kypsyä vielä jonkun aikaa puussa. Valkeakuulas sen sijaan teki tänä vuonna vain muutaman hedelmän.

Syys- tai talviomena

Omenoita tulee syötyä sellaisenaan. Jonkun verran lohkon niitä pakastimeen. Elo-syyskuussa tapaan myös käyttää leivonnassa omenoita. Joskus olen tehnyt omenoista pakastimeen sosetta. Ehkä teen niin tänäkin vuonna. Hilloja meillä käytetään sen verran vähän, ettei niitä kannata valmistaa. Herukoista tuli jo mehuja yli oman tarpeen, joten omenoista ei sitäkään ole syytä tehdä.

Aronia

Aronioita rinteen puskat ovat täynnä. Niin täynnä, että pensaat  notkuvat miltei maassa. Aiempina vuosina olen pakastanut aronioita, sillä jäisinä aamupuuron päälle laitettuina ne ovat maukkaita. Nyt pakastin on niin täynnä muita marjoja, etten aio sinne aronioita enää laittaa. Sääli, sillä aronia on todellinen vitamiinipommi, sillä se sisältää beetakaroteenia, B1-, B2-, B6-vitamiineja, C-, E- ja K-vitamiinia, antosyanideja, polyfenoleja, kvinik-happoa, booria, jodia, kuparia, mangaania, magnesiumia, molybdeeniä ja rautaa. Ehkä sentään muutaman minigrip-pussillisen käyn vielä poimimassa. Loput jätän linnuille.

Viiniköynnös Zilga on niinikään täynnä hedelmäterttuja. Aivan kypsiä ne eivät vielä ole ja pieniähän nuo ovat verrattuna kauppojen ulkomaisiin rypäleihin. Viime vuonna taisin saada muutaman rypäleen, joista tein joulupöytään pikkuruisen purkin rypälehyytelöä. Nyt pitää keksiä napostelun lisäksi jokin hyödyllinen valmistusohje, jotta rypäleet eivät menisi pelkästään tinttien suihin. Pergolassa ei oikein enää tarkene istua nauttimassa välimerellisistä tunnelmista. Eikä siellä voikaan istua, sillä siirsimme kalusteet terassilta kellariin kattorempan alta pois. Keinu ei mahdu kellarin ovesta sisään, joten se valloitti väliaikaisesti pergolan.

Kasvimaalla on ehdottomasti oltava myös kesäkukkia. Kakkoslaatikkoon kylvin 14.5. kesämalvikki Silver Cupia, kosmoksia kolmea eri sorttia eli: Velouette, Double Click Cranberries ja Daydream. Lisäksi kylvin yhden rivin villiporkkana Daraa.

Kosmoskukat kasvavat joka vuosi valtavan korkeiksi. Hyvä niin, sillä siten voin ihastella niitä vaikka työhuoneen ikkunasta. Samoin puistoalueella kulkijat pääsevät nauttimaan kukkivista kosmoksista tarvitsematta häiritä niiden kasvattajaa.

Daucus carota 'Dara' - Villiporkkana

Luulin, etteivät villiporkkanat suorakylvettyinä ehdi kukkia ollenkaan. Ehtivätpä kuitenkin. Aion siirtää ne lavakauluksesta johonkin istutusalueista jatkamaan elämäänsä tulevina vuosina. Terassin ruukusta istutin jo yhden Daran yläpihan Syreenipenkkiin. Toivottavasti nousee sieltä ensi kesänä. Ellei, voin aina kylvää uusia siemeniä.

Persilja yltyi kukkimaan

Luonnollisesti kasvimaalla on myös yrttejä. Lavakaulusten ja nurmialueen väliin jää Vapaapenkiksi nimittämäni kaistale. Siinä kasvaa ruohosipulia, persiljaa, sitruunamelissaa ja ryytisalviaa sekä tilliä. 

Vapaapenkin persilja kukkii taustanaan kehäkukat ja ruiskukat.

 
Lisäksi kylvin Vapaapenkin toiseen puoliskoon kehäkukkaa ja ruiskukkaa. 

Löytyi kuva aita-alueesta vain puiston puolelta otettuna.

Kasvimaan pitkä sivu rajoittuu kunnan puistoalueeseen. Meidän puolella aitaa, kasvimaakäytävän ja aidan välissä on kapea multakaistale, jossa kasvaa monivuotisina villiviinejä ja vuosi sitten kylvettyjä villiporkkanoita. Viime kesänä tyhjensin villiviinien eteen pussinpojalta ruiskukan siemenet, joista nousi tänäkin kesänä muutama kukka. Samoin kosmokset ovat siementäneet siten, että taimia ilmaantui jopa kivituhkakäytäville.

Tagetes - Samettikukka

Samettikukat kuuluvat myös kasvimaan jokavuotiseen valikoimaan. Olen kerännyt näistä punaoransseista siemeniä siltä varalta, etten löydä samaa lajiketta ensi keväänä. Olen näistä tykännyt kovasti. Aina on oltava mieli avoinna jollekin uudelle kaunottarelle.

Vapaapenkin vaeltajia eli pioniunikoita.

Tulipa tästä taas pitkä sepustus. Toivottavasti jaksoitte kahlata ainakin kuvat läpi. Itselleni tämä oli antoisa matka kuluneen kesän kasvimaan ja kasvihuoneen antiin. Kuvien etsimisen ja kokemusten muistelun ohessa tuli pohdittua kesän valintojen hyötyjä ja haittoja. Joitakin asioita teen ensi kesänä toisin. Jotkut valinnat taasen ovat osoittautuneet hyviksi toteutettavaksi jatkossakin. 

Keväällä olen taas tavalliseen tapaan intoa täynnä tilaamassa siemeniä ja suunnittelemassa kasvatuksia. Siinä tiimellyksessä unohdan monet hyvät päätökset. Tämä yhteenveto toimikoon siis konkreettisena muistutuksena ja ohjenuorana. Toivottavasti tästä on hyötyä teillekin, rakkaat blogiystävät!

Hyvää viikonloppua kaikille!