Velttoilua

Pahin helle lienee hellittänyt, mutta aika lämmintä on edelleen. Kaikkialla on hiljaista; joko naapuristo on lomalla tai uimarannassa. Edes varisten raakkumista ei kuulu. Taivaalle auringon eteen on muodostunut pilviharso, mutta edelleenkään ei näytä siltä, että ukkonen olisi tulossa, vaikka sellaista on ahkerasti luvattu. Toki saisi välillä sataa, puutarha janoaa vettä. 

Sormustinkukat kukkivat, samoin töyhtöangervot kohottavat kermanvalkoiset pitsiröyhynsä kohti taivasta. Luulin jo kadottaneeni Kultahelokin, mutta uskollisesti se on ponkaissut muiden kukkien seasta aurinkoon. Kävin myös tänään kylän torilla markkinoilla. Tuli jälleen ostettua muutama perenna: Iso päivänkakkara, Syysleimu "Diana", Punapäivänhattu, Komea käenkukka, Päivänlilja ja mikähän se kuudes oli? Enpä nyt muista. Kasvit odottavat istutustaan varjoisessa paikassa vesiastiassa. Ne olivat aika kuivia ja nyt on liian kuuma istutushommiin.

Kun riittävästi istuu pihalla kukkiaan tuijottamassa, syntyy runsaasti uusia ideoita ja parannusehdotuksia. Pioneja tukiessani huomasin, että olopihan kukkapiha on varsin vaikeahoitoinen. Liian leveä, jotta tarvittaessa pääsisi reunimmaisia kukkia hoitamaan tallomatta jotain tärkeää. Niinpä aion tehdä pienen polun - tai paremminkin entistä ehomman reitin kukkieni keskelle. Oikeastaan taidan jakaa ison kukkapenkin kahtia jonkinlaisella kivipolulla. Silmissäni jo näen suunnitelman, mutta toteutukseen ryhdyn sään vähän viilennyttyä. 25 asteen lämmössä on parempi syventyä dekkariin ja antaa kukkien elää omaan elämäänsä.

Kyllästysaineella käsitelty sähkötolppa pilkottiin myöhempää käyttöä varten. Ei vain ole keksitty, mitä se myöhempi käyttö voisi olla.

Huoltopolun tekemiseen voisin tietenkin käyttää näitä puupölkkyjä, mutta jostain syystä ne eivät minua viehätä. Pölkyt ovat odottaneet käyttöideoita pari vuotta, jollei enemmänkin. Ehkä ne saavat lojua tässä hamaan loppuunsa saakka. Luultavasti päädyn kuitenkin kivipolkuun, kunhan keksin, mistä saan vähän hiekkaa. Kenties lähden kottikärryjen kanssa läheiselle hiekkakuopalle.

Tästä pitäisi kärrätä omenapuiden ja marjapensaiden juurille katetta. Kun katteen alle laittaa kasteltua sanomalehteä, ei juurikaan tarvitse rikkaruohoja kitkeä.

Kaikki tontiltamme tuleva oksa ja risu joutuvat silppuriin ja haketta käytän niin kompostiin kuin mm. marjapensaiden ja omenapuiden juurille. Ensin laitan kasteltua sanomalehteä, jonka peitän tällä oksahakkeella. Vuosien mittaan olen upottanut puutarhaamme kärrytolkulla haketta, eikä milloinkaan ole tarvinnut oksia polttaa tai kaatopaikalle kärrätä. Eikä myöskään kaupasta ostaa värillistä koristehaketta. Mahdollisesti se kaupasta ostettava on tasalaatuisempaa ja kauniimpaa, mutta tämä kelpaa meille mainiosti. Mikä maasta tulee, se maahan menee.

Herukkasadosta tulee jälleen runsas.

Herukat alkavat jo punertaa ja niitä tulee jälleen runsaasti. En vain tiedä, mitä niille tekisin. Ei meillä juoda järin paljon mehuja eikä punaherukasta loputtomiin keksi leipomistakaan. Joskus olen tehnyt siitä vispipuuroa ja sitäkin useammin hilloketta tai hyytelöä aamupuuron höysteeksi. Silti en kaikkia pensaista tulevia marjoja itse tarvitse. Kenties ryhdyn kauppaamaan niitä naapureille. Kerääminen on kuitenkin sen verran tylsää hommaa, ettei ihan huvikseenkaan viitsisi sitä tehdä. Pakastimessa on vielä viime vuoden marjoja, jotka täytynee keittää hyytelöksi. Myös karviaisia tulee jonkin verran, mutta niitä on mukava popsia vaikka kirjaa lukiessa.

Kaikelle löytyy käyttöä. Myös näille tarpeettomille dvd:eille.

Rikkoutuneet tai tarpeettomat romput ovat erinomaisia linnunpelättejä. Hiljaa tuulessa pyöriessään ne välkehtivät ja auringon niihin osuessa pelottavat aika tehokkaasti etenkin räkättejä. Räkätit eivät nappaa marjoja pensaista lennossa vaan taapertavat pensaiden alla napsien marjoja alas taipuvilta oksilta. 

Öisin nukkuminen on pätkittäistä, kun helteinen ilma on vihdoin saanut tämän kivitalonkin seinät lämpiämään. Ikkunat ovat aamusta iltaan auki, mutta mitään viileyttä ei niistä sisään tule. Joitakin hyttysiä ja muita ötököitä kylläkin. Silti en valita. Syksy tulee ennen kuin huomaammekaan ja talvella on taas pakkasta ja kylmä. Nyt on kesä ja lämmin, niin pitää ollakin. Ja loma-aikaan on lupa velttoilla. Räsymatot on kaikki pesty, kuivuneet ja odottavat suursiivousta. Ennen en niitä lattioille levitä. 

Aamupäivällä lötköttelin pihakeinussa, taisin torkahtaakin. Patiosta on näiden lämpimien ilmojen myötä tullut yksi huone lisää. Luultavasti niitä käytetyimpiä huoneita. Siellä syödään, siellä istutaan ja ihmetellään...ja siellä otetaan päivätorkut. Tänään luin aamulehdenkin pihalla. Illoistakin kannattaa nauttia, sillä kesäillassa on ihan oma tunnelmansa. Eilen kastelin kukkia ja niin vain tulin nyppineeksi yhtä sun toista perennapenkissä ja keränneeksi koivusta pudonneita oksia. Siinä puuhaillessa kuuntelin luonnon ääniä. Mustarastaan lurittelua. Joku koirakin kaukana haukahteli, ja selvästi valmistauduttiin hiljentymään yötä varten.