Ruusuista ensimmäinen

Teresanruusu - Rosa Therese Bugnet

Ruusuista ensimmäisenä kukintansa aloitti Teresanruusu. Helteinen sää ilmeisesti nopeutti kukintaa ja tämä ensimmäinen ehti ilahduttaa tasan yhden päivän. Aamulla se avasi nuppunsa ja illalla varisikin jo pinkkeinä terälehtinä maahan.

Teresanruusu - Rosa Therese Bugnet

Nuppuja on sentään lukuisia eri vaiheissaan, joten iloa riittää tuleviksikin päiviksi. Kun lisäksi ilmojen on luvattu viilenevän, kukinta kestänee pidempään.

Tornionlaaksonruusu - Rosa majalis Tornedal

Hyvänä kakkosena kirittelee Tornionlaaksonruusu. Siinäkin on paljon nuppuja, joiden kimpussa mahtava määrä kirvoja. Ruusuressukka.

Metsäruusu - Rosa majalis

Kolmanneksi ehtinee metsäruusu, jonka nupuissa on jo pinkki väri näkyvissä. Metsäruusu on näköjään yhtä kiitollinen kukkija vuodesta riippumatta. Viime kevään viileydessä se kukki ja kukki ja nuppujen määrästä päätellen kukinta tulee olemaan runsasta nytkin.

Juhannusruusu - Rosa pimpinellifolia

Juhannusruusu ei paljon metsäruususta jälkeen jää. Sen asuinpaikka on ehkä vähän varjoisampi ja siksi nuput vielä pullistelevat tähtihetkeä odotellen. Juhannusruusuni on vähän huonovointinen, joten nostan sille hattua kaksikin kertaa siitä, että se kaikesta huolimatta jaksaa kukillaan minua ilahduttaa.

Suviruusu - Rosa pimpinellifolia Poppius

Suviruusu sen sijaan on surkeaakin surkeampi. Ikäänkuin jokin toukka olisi syönyt sen lehdet tai sitten ne ovat muuten käpristyneet ja surkastuneet. Vain pensaan alimmaisessa oksassa on normaalin näköisiä lehtiä. Nuo tummat pampulat ovat nuppuja, mutta eivät hyvin voi nekään. Suviruusussa ei ole niin paljon kirvoja, kuin esimerkiksi valamonruusussa. 

Juuso kiittää kaikkia saamistaan onnitteluista ja rapsutuksista. Juhlasankari on vähän väsynyt saamastaan huomiosta ja eteinkin helteisestä säästä. Päikkärit maistuvat leikkimökin terassille asetetun räsymaton viileydessä. 

Kerrottu ahkeraliisa kukkii sisäänkäynnin laatikossa. Sen myötä toivotan kaikille oikein mukavaa viikonloppua ja iloista juhla-aikaa niille, joiden perheessä vietetään lakkiaisia tai valmistujaisia.
 

Kukkaa pukkaa, eikä perässä tahdo pysyä

Keltainen akileija tuli siemensekoituksen mukana

Tällä hetkellä pihalla ja puutarhassa tapahtuu niin vikkelään tahtiin, ettei mitenkään tahdo perässä pysyä. Pakko tihentää tarkastuskierroksia ja sittenkin aamulla löytää jotain, mitä ei vielä illalla ollut. Ilmatkin ovat olleet juuri niin kesäiset, kuin toivoa sopii. Joskin tänään roiski tunnin ajan vettä, mutta eipä tarvitse kastella.

Juhannusruusu - Rosa pimpinellifolia Plena

Juhannusruusu on vihdoin avannut ihanat nuppunsa. Kaivoruusupenkin luona on ihanat tuoksut, sillä samanaikaisesti kukassa on myös Punalehtiruusu. Ja jos tekee kierroksen siten, että käy ensin nuuskuttelemassa Metsäruusua, onkin sitten loppupäivän aivan ruusuisessa hurmoksessa.

Punalehtiruusu - Rosa Glauca

Punalehtiruusu on joinain vuosina vähän kaljun näköinen, mutta tänä kesänä sen lehdet ovat ehjät ja terveet ja koko pensas on elinvoimainen. Aikoinaan olin vähän epävarma punalehtiruusun istuttamisesta omaan pihaan, mutta onneksi annoin sen tulla. Pidän siitä vuosi vuodelta enemmän.

Minusta monet ruusupensaat ovat parhaimmillaan ryhmiin istutettuina. Ainakin tällaiset isokokoiset ja yksinään ehkä vähän resuiset ruusupuskat tukevat toinen toisiaan. Kaivoruusupenkkini kukinta lomittuu usein niin, että juhannusruusun lopettaessa punalehtiruusussa on vielä runsaasti nuppuja. 

Kolmantena ruusuna tässä ryhmässä on voimakaskasvuinen ruusu, jota kuvittelin pitkään hansaruusuksi. Sitä se ei kuitenkaan ole. Kurttulehtiruusuihin kylläkin se lukeutuu, mutta kukka on erilainen. Täytyy tutkia asiaa, kunhan se ehtii kukkaan.

Metsäruusu - Rosa Majalis

Myös metsäruusustani olen vuosi vuodelta iloisempi. Ihailin tätä ruusua aina kävelylenkillä erään autiotontin ojanpientareilla, jonne se oli metsittyneeltä piha-alueelta levinnyt. Kerran taas ohi kävellessäni oli ihan pakko mennä nyhtämään ojasta pari juurivesaa ja siitä oma puskani sai alkunsa. 

Metsäruusu on aikamoinen tekemään juurivesoja ja niistä olenkin sitä levittänyt myös Pikkupuutarhan puolelle. Alapihalla pääsen leikkaamaan nurmikon ruusupuskan ympäri, joten se on pysynyt kohtalaisen hyvin aloillaan. Sen sijaan pikkupuutarhassa olen antanut sen levitä ja muiden kasvien ohessa metsäruusu onkin luonut sinne ihanaa viidakkomaisuutta.

Tornionlaaksonruusu - Rosa Tornedal

Tornionlaaksonruusu viettää pihallamme kolmatta kesää ja ensimmäistä kunnolla kukkivaa. Kukat eivät ole kovin suuret, mutta niitä on runsaasti. 

Minulla on paha tapa istuttaa kasvit liian tiiviisti ja sitten joudun niitä myöhemmin siirtelemään. Luultavasti tässäkin tapauksessa niin tullee käymään, sillä etualalla olevan Tornionlaaksonruusun takana kasvaa Ritausma, sen vierellä Sävel, joka näyttää olevan hidaskasvuisempi ja neljäntenä Suviruusu. 

Suviruusu - Rosa Poppius

Suviruususta olen toistaiseksi löytänyt vain yhden nupun. Sen avautumista täytyykin nyt vahtia tarmokkaasti, jotta ehdin sen kuvaamaan ennen lakastumista. Luultavasti Suviruusu on tässä ryhmässä se, joka joutuu vielä muuttamaan muualle, sillä siitä pitäisi tulla kaikkein suurin.

Ruusukolmioon on sormustinkukka siementänyt monen monta alkua ja siellä onkin kohta odotettavissa aukeavien sormustimien esiinmarssi. Enimmäkseen näyttäisi tulevan valkoisia kukkia, mutta on siellä muutama punakukkainenkin joukossa.

Hansaruusu - Rosa rugosa Hansa

Hansaruusu kukkii iloisesti jälkiruokalautasen kokoisilla kukillaan. Nuppuja on runsaasti ja niitä näyttää tulevan uusia sitä mukaa, kun vanhoista terälehdet rapisevat. Pitääkin muistaa leikata vanhoja kukintoja pois, jotta ruusu jaksaisi jatkaa kukkimistaan pidempään.

Saksankurjenmiekka - Iris germanica

Siperiankurjenmiekka - Iris sibirica

Sekä siperian- että saksankurjenmiekat ovat nyt parhaimmillaan. Keväällä hankkimani uutuudet eivät vielä kuki. Muhivat näköjään hissukseen omissa oloissaan. Toivotaan, että ensi kesänä näkisin niiden kukat ja pääsisin teillekin esittelemään heitä.

Jalokärhö - Clematis jackmannii Rouge Cardinal

Jalokärhöt alkavat olla kantapäät juoksukuopissa eli nuppujen avautumiseen ei montaa hetkeä enää mene. Pikkupuutarhan kriikunassa kiipeilevä Multi Blue on jo nuppunsa avannut, mutta kuvasta tuli huono, enkä vielä ole ehtinyt uutta ottamaan.

Istutin olopihan Syreenipenkkiin toukokuussa kärhöt Rubensin ja Polish Spiritin. Tarkoitus oli käydä ostamassa niille eräästä kauempana sijaitsevasta puutarhaliikkeestä puinen köynnöstuki, mutta liike oli kiinni juuri silloin, kun siellä päin liikuin. Niinpä ostin Biltemasta kaksi kaaren muotoista metallilankasäleikköä ja laitoin ne vastakkain. Toistaiseksi tuo vihreä sammakko pitelee kaaria toisissaan kiinni, mutta kyllä ne pysyvät pystyssä ilmankin, sillä tukien piikit painuivat tukevasti maahan. 

Itse kärhöt ovat vielä aika vaatimattoman näköisiä, mutta myöhemmin ehkä saamme nähdä loistokasta kukintaa. Keskellä oleva tanko on Ikean verhotanko sinisine nuppeineen ja se lähtee jossain vaiheessa pois. Siihen kiinnitin tukinarua ensi hätään kärhöjen kiipeilyä varten.

Olen jostain lukenut, että kärhöt viihtyvät paremmin, jos niiden tyvikohta on suojassa. Pikkupuutarhassa asuva Rouge Cardinal on ainakin menestynyt hyvin, kun sen tyvi on kevätkaihonkukan ja pikkutalvion suojaama.

Meillä on talon sisäänkäynnin puolella melko varjoisaa. Lisäksi katolta alas tuleva lumitaakka on sen verran runsas, että se asettaa istutettaville kasveille aikamoisia haasteita. Aikanaan pihasuunnittelija piirsi mm. keittiön ja makkarien ikkunoiden alle rhodoja, mutta eivät ne menestyneet alkuunkaan. Keväällä nämä ikkunoiden alustat ovat pitkään vähän kalpeita ja aneemisia, mutta kasvun päästyä vauhtiin vihreyttä piisaa.

Kotkansiipi ja kuunliljat ovat todella kiitollisia varjopaikan kasveja ja näyttäviä ilman kukkiakin. Makkarien ikkunan alla kasvaa myös köynnöshortensiaa, joka aiemmin kiipeili tässäkin kohtaa talon seinällä. Se vain tuppasi peittämään ikkunat ja kasvamaan tiukasti puitteisiin kiinni, joten otin sen pois seinältä ja laitoin penkkiin pitkän 60 senttiä korkean verkkoaidan, jonka yli hortensia nyt vyöryy. Sehän on myös oiva maanpeitekasvi, sillä sen tuoreet versot juurtuvat maahan kiinni. 

On siellä muitakin kasveja, joita on tullut penkkiin tungettua sen alastomana ollessa. Nyt niitä pitäisi kaivaa pois - kunhan kerkiää. Myönnän olevani aivan liian malttamaton ja se kostautuu näissä istutuspuuhissa. Nopeasti pitää saada kaikki kasvamaan ja vihertämään ja jollei niin tapahdu, kaivetaan pois ja siirretään muualle ja muuta tilalle. Niinpä sitten koko puutarha on varsinainen kasvien sekamelska. Hyvin menestyviä kasveja on joka nurkalla, sillä jos jokin kasvaa, niin annetaan sen sitten kasvaa kaikkialla. 

Piippuköynnöstä varten makkarien ikkunoiden välissä on ristikko, johon köynnös tukeutuu. Aika ajoin köynnöstä pitää käydä kiskomassa katolta alas, sillä mielellään se pujottautuu myös kattorakenteiden alle. Kovin nopeakasvuinen piippuköynnös ei mielestäni ole. Vasemmalla näkyy myös valtaisan kokoisiksi kasvaneet hernepensaat, jotka kaipaavat leikkaamista. Alkavat nimittäin jo kaatuilemaan sadesäällä käytävien päälle.

Pionien avautuminenkin alkaa jo olla lähellä. Nuput pullistuvat pullistumistaan ja joistakin on jo väriä näkyvissä. Pelkkää kukkien juhlaa ja puutarhurien myös tämä kesä kyllä on.

Juusokin viihtyy nyt paremmin ulkona, kun sillä on kuivaa ja lämmintä köllötellä. Varjoon se yleensä hakeutuu ja lähelle terassin ovea, jotta siitä voi nopeasti luikahtaa ruokakupin ääreen. 

Ruokakupin tyhjentämisen jälkeen taas pikaisesti tassutellen takaisin ulos ja pensaan juureen päikkäreille.

Päivänlilja - Hemerocallis

Eilen Ukkokulta nuuhki minua ja sanoi, että tuoksun jollekin kukkaselle. Ei osannut sanoa mille. Hänhän on sitä mieltä, että meillä kaikkien kasvien nimi on Kirjovehka. Kysyessäni kukkaistuoksusta hänen mielipidettään, ei hän kuitenkaan osannut päättää, onko tuoksu hyvä vai huono. Ei siis makeaa mahan täydeltä.

Mukavia kesäpäiviä kaikille ihanille ihmisille, ja kissoille ja koirille ja kaikille elollisille ylipäätään!
 

Juhannuksenjälkeistä puutarhaelämää

Juhannus on juhlittu ja tulppaanienkin hurjan pitkä kukinta alkaa olla lopuillaan. Tiukasti pitävät vielä viimeisetkin terälehdet kiinni ennen putoamistaan. 

Eipä voi juhannuksen säitä kovin kesäisiksi väittää. Aattona tuli vettä ja oli melko koleaa. Sinnikkäästi yritettiin istua pihapöydän ääressä hyttysiä lätkimässä, mutta lopulta siirryttiin sisälle jatkamaan iltaa. Pelattiin Trivial pursuitia puoleen yöhön. Aikanaan sitä tuli pelattua paljonkin ja nyt olemme muutamana viikonloppuna kaivaneet vanhan pelin jälleen esiin.

Vuorikaunokki - Centaurea montana

Eilen sunnuntaina taisi olla juhannuksen paras sää. Lämpötila nousi 20:n tuntumaan, eikä edes kovin paljon tuullut. Ihmeellistä. Ettei tuullut nimittäin. Touko-kesäkuussa on tuullut ihan tajuttoman paljon ja usein.

Juhannuksena ei tullut nurmikon leikkuuta lukuunottamatta juurikaan tehtyä mitään puutarhassa. Tänään riensin heti aamulla pihalle - sateen loputtua. Aurinkoa ei pahemmin ole näkynyt, mutta hyvin tarkenee. Kosteusprosentti lienee korkea ja kaiken aikaa taivaan yli vaeltelee mustia pilviä uhaten ihan justiina roiskia sadetta niskaan. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan aamun jälkeen satanut.

Tornionlaaksonruusu - Rosa majalis 'Tornedal´

Sateet ovat hakanneet pensaita lotkolleen ja niille laitoin tukia. Etenkin ruusupensaat säälittävät, kun nuppujen avautumishetki alkaa olla käsillä ja oksaressukat roikkuvat litimärkinä. Harmi, etten ole aikoihin löytänyt kaupoista vihreää muovipäällysteistä sidontalankaa. Se kestää ulkosalla paremmin kuin mikään naru. Vahvoja tukikeppejäkin pitää hankkia lisää, jotta voin virittää tukinarut niihin vaivaamatta itse kasveja.

 
Leikkasin myös norjanangervo- ja lumimarjapensaat, sillä kumpainenkin on röyhähtänyt kulkuväylille. Sateella ja heti sen jälkeen on kiva kävellä pihamaalla, kun märät pensaanoksat läjähtelevät ihoa vasten kastellen kaikki vaatteet siinä samalla. Olen muutamana kesänä leikannut norjanangervot kohta kukinnan jälkeen, jolloin ne ehtivät kasvattaa vielä uusia oskia kukkiakseen seuraavana keväänä. Ja lumimarja taasen tuntuu sietävän leikkausta ihan milloin vaan.

Juhannusaattona kävin ruokkimassa ja rapsuttamassa reissuun lähteneen tyttären kissoja. Joskus kissaveljekset ovat olleet meillä hoidossa, mutta Juuso ei tahdo sietää muita kolleja laisinkaan ja niinpä on helpompi käydä hoitamassa lapsen kissoja niiden omassa kodissa. Paluumatkalla kipaisin Honkkarissa katsomassa, josko sinne olisi tullut sitä vihreää sidontalankaa - ei ollut. Sen sijaan kaikki ulkopatsaat oli alennettu 50 %, joten sieltä lähti mukaan tuollainen ruukkua kantava kipsipoika. Kaupassa patsaat näyttivät kookkailta, mutta kotipihalla poika katoaa kummasti puskaan kuin puskaan. Toistaiseksi patsas saa seisoa riippahernepuun alla Kurgaanin laella. Ehkä keksin jonkun riippuvan kesäkukankin vielä tuohon ruukkuun.

Nemo

Tyttären kissat ovat tällaisia mustavalkoisia maatiaiskissoja. Kymmenvuotiaita. Niiden kuvaaminen on kyllä tosi hankalaa, sillä etenkin Nemo haluaa puskea kameraa ja kuvaajaa ja jollei se siinä onnistu, se kellahtaa selälleen ja pyörii kuin väkkärä rapsutuksien toiveessa.

Loki

 
Loki on hieman rauhallisempi, mutta ei kyllä helppo kuvauskohde sekään. 

Parhaillaan tässä työpöydällä nukkua köllöttää mamman ihan oma katti. Kuorsaten äänekkäästi kissanuntaan ja välillä hieman silmiään raottaen kuin tarkistaakseen, ettei mamma ole mihinkään hävinnyt. 

Ja ulkona näköjään vaihteeksi sataa. Mukavaa juhannuksenjälkeistä puutarhaelämää teille kaikille!
 

Ruusuja kaivellessa

Rosa Ritausma

Olipas yhden ruusun hankkiminen monen mutkan takana. Mutta tässä se nyt on. Minun uuden uutukainen Ritausmani multaan istututettuna ja hyvän kasvun toivotuksilla taputeltuna. Jouduin soittelemaan moneen paikkaan ja vihdoin sain tiedon yhdestä ruususta, jonka heti varasin, ettei sekin menisi jonkun muun puutarhaan. Eilen hain ruusuni toiselta puolelta pääkaupunkia, Kontulan Muhevaisesta. Kuvittelin taimen olevan isompi, mutta eiköhän se tuosta kasva. Ihan hyväkuntoinen kuitenkin ja pianhan se varmasti saa kaikki meidän pihan kotilot ja ruusuissa pesivät ötökät kiusakseen.

Syyshortensia Vanille fraise (Hydrangea paniculata Vanille fraise)

Meikäläistä ei kyllä pitäisi päästää taimikaupassa irralleen. Pyörin kaikkien ihanuuksien keskellä, eikä mielessäni ollut enää ainuttakaan kasvia, joita olin suunnitellut samalla reissulla katsovani. Pelargonioitakin oli niin mahdottoman montaa sorttia ja jokainen toinen toistaan kauniimpi. No, tällaisesta ihanuuksien edessä polvilleen menemisestä on se hyöty, ettei tule ihan hirveästi tehtyä taimikauppaan velkaa. Kun ei osaa päättää, mitä ottaa, tulee ostaneeksi lähinnä sen, mitä lähti hakemaankin. Tosin poika oli mukana ja hänellä oli jalat maassa. Sieltä käsin hän kiskoi minutkin alas mm. lähtiessäni leijailemaan kärhöunelmiin - ja ohjasi kohti kassaa ja uloskäyntiä.

Onneksi järki pelasi sen verran, että muistin tarvitsevani Ritausman lisäksi jonkun pensaan kuolleen kirsikan tilalle. Onni suosi rohkeaa, sillä löysin Syyshortensia Vanille fraisen. Vähitellen alkaa tämän kesän tavoitehankinnat täyttyä, mutta kuten ennenkin on ollut puhetta, entisten tavoitteiden toteuduttua, uusia tulee jo jonoksi asti.

Jaloaikileija (Aquilegia Caerulea koralle)

Yllätyin pienehkön taimikaupan kohtalaisen laajasta valikoimasta. Tai sitten liian vähäisen ajan vuoksi mahdollisuuksia oli liikaa hetkessä läpikäytäväksi. Akileijoista pidän kovasti, vaikka minulla on toistaiseksi vain sitä helpoimmin kotipihoissa leviävää tavallista lajia. Mikä lieneekään nimeltään. Värisävyt vaihtelevat ihan vaaleasta melko tumman punaiseen, mutta kukan malli on aina sama. Keväällä kylvin vaaleanpunaista Petticoat Pinkiä ja sinistä Tower Light Blueta, mutta kummastakaan ei vielä osaa sanoa yhtään mitään. Ovat kyllä lähteneet kasvuun, mutta kukkivatko minun pihallani. Se on vielä arvoitus. Niinpä en mitenkään päässyt taimikaupassa ohi ihanien akileijojen ja mukaan lähti pari kappaletta tuota punakeltaista jaloaikileijaa. Lähteköön he puutarhassani hyvin kasvamaan ja viihtymään.

Ruusualue Metsäruusupuskalta kuvattuna

Taustalla Metsäruusu, etualalla Tornionlaaksonruusu, sen takana Ritausma, oikealla vaaleanpunainen juhannusruusu, Metsäruusun edessä Valamonruusu ja Kirjoapteekkarinruusu

Eilen leikkasin nurmikon ja puhdistin tien vieren ojat trimmerillä. Iltapäivä menikin sitten istutushommissa, sillä pitihän uusi Ritausma-ruusu ja syyshortensia saada nopeasti kasvun alkuun. Minä en sitten koskaan pääse yhdellä tai kahdella kuopankaivuulla vaan aina yksi asia johtaa toiseen. Olen jo pitkään harmitellut istuttaneeni viime kesänä Tornionlaaksonruusun ihan väärään paikkaan tontin rajalle. Kuka sitä siellä käy ihastelemassa? Samoin vaaleanpunainen juhannusruusu oli jäämässä metsäruusun jalkoihin ja se pitäisi pikimmiten siirtää parempaan paikkaan. Niin sitten tuli istutettua yhden ruusun sijasta kolme, kunhan ensin olin kaivanut ne kaksi ruusua omilta paikoiltaan ylös. Ajatus on, että ruusupensaiden kasvaessa niiden välitse kulkisi polku ja tuo nurmi vähitellen poistuisi ainakin tästä osasta.

Nurmialueen toisella laidalla sijaitsee toinen ruusupensaskeskittymä. Siellä kasvaa Juhannusruusu, Punalehtiruusu ja kerrottukukkainen Hansaruusu sekä Sammalruusu, jonka jo melkein unohdin. Lisäksi olopihalla on Neilikkaruusu isossa ruukussa, josta sen siirrän syksyn tultua maahan.

Punalehtiruusu

Minä nyt en varsinaisesti tilannut vesisadetta, mutta toki ajattelin, että juuri istutettujen kasvien kannalta yöllinen sade olisi ihan hyvä asia. Ei satanut yöllä, eikä vielä tänään päivälläkään. Mutta odottakaas kun sain pyykit narulle, taivas repesi. Harmi, etten keksinyt eilen niitä pyykkejä koneeseen nakata, olisi saatu yösadetta ja kenties tänään olisi sitten mukavan aurinkoinen iltapäivä. Aamupäivä oli kuitenkin aurinkoinen ja ihan lämminkin. Ehdin kiertää pihaa ja puutarhaa kameran kanssa. Ja unohduin nyhtämään rikkoja sieltä täältä.

Ensimmäiset pionit ovat avautuneet, mutta tämä yksilö on sijoittunut niin hankalaan paikkaan, etten päässyt sitä edestä kuvaamaan. Ehkä se on vähän ujompi pioni ja hämillisenä kääntyy kurkistamaan puutarhaportin ja humalan takaa, aroniapensaiden välistä kohti alapihaa. Kunnioitin hänen rauhaansa ja tyydyin kuvaamaan sivuprofiilia. Muiden pionien nupuista päätellen kohta tämä kaunotar tulee saamaan arvoistaan seuraa.

Alapihalle mennessäni karvainen kaverini heittäytyi hassuttelemaan. Se yritti pureskella kuivunutta koivun oksaa ja pyöriskeli hakekasan kupeessa niin, etten meinannut selvää kuvaa katista saada laisinkaan.

Nykyisin Juuson hassutteluhetket eivät pitkään kestä ja kohta se jo totesi, että lienee parempi kömpiä mukavan viileään päiväunipaikkaan ruohojen tyveen. Enpä viitsinyt kovin lähelle kamerani kanssa mennä, sillä kaikki korret alkavat taas olla täynnänsä etanoita ja muita nilviäisiä. Perjantaina jo pisimpiä heiniä niitin viikatteella, jotta nilviäiset pysyisivät paremmin kunnan puolella. Nyt ulkona sataa kaatamalla ja Juuso nukkuu tuossa työpöytäni päädyssä olevalla tuolilla oikein äänekkäästi kuorsaten. Kotoisaa on.

Kotiloista ja kirvoista huolimatta puutarha tuntuu olevan vehreimmillään. Juuri nyt ei välttämättä tarvitse tehdä mitään, mutta aivan varmasti tekemistä niin halutessa löytyy. Tukemista, nyppimistä, kastelemista ja uusien ideoiden toteuttamista. Jos tänään ideavihkon sivu olisikin tyhjä, saattaa jo huomenissa kirjaantua mielenkiintoisia kasvituttavuuksia. Ei tarvitse kuin nähdä kuva kauniista kukkasesta ja siitä lähtee ideamylly päässä pyörimään, ties mihinkä se johtaa.

Kohta on tämäkin viikonloppu vietetty ja huomenna vien isän kaihileikkauksen jälkitarkastukseen. Hän tuntuu hieman pettyneeltä siihen, ettei näekään nuorukaisen kirkkailla silmillä. Kaihileikkaus onnistui, mutta ei sillä voida poistaa glaukooman aiheuttamia vaurioita. Äidin syöpäleikkauksesta tulee kaksi viikkoa ja kohta alkavat sädehoidot. Leikkaus sinänsä onnistui, mutta nyt näyttäisi, että syöpä on kuitenkin kasvanut kohturungon ulkopuolelle. Yhtään en tiedä tulevaisuudesta, mutta mennään nyt päivä kerrallaan.