tiistai 22. tammikuuta 2013

Istutussuunnitelmia käsi tyynyn alla


Nostin autotallissa talvehtineet pelargoniat peräkamarin pöydälle nähdäkseni, tuleeko niihin vielä elämää. Hartaasti tietenkin toivon niin, sillä kaksi kirkkaanpunaista ovat elämäni ensimmäiset aivan siemenestä kasvattamani pelargoniat. Tuskin uskoin silmiäni saatuani nuo pelargoniat kasvamaan ja jopa kukkimaan. Ehken sentään ihan toivoton kasvattaja ole. Lisäksi sain syksyllä anopilta Mårbackan, joka kukki hänellä upeasti. Autotallimme on aika kylmä paikka, joten laitoin pelakuut avonaiseen laatikkoon ja lisäsin sanomalehtiä ruukkujen ympärille lämmikkeeksi. En ole kastellut niitä, sillä multa oli aika kosteaa tuodessani kukat myöhäissyksyllä autotalliin turvaan.


Tänään tehtiin Ukkokullan kanssa 1½ tunnin lenkki pirteässä -6 asteen pakkassäässä, käveltiin mm. läheisen järven poikki tiiraillen samalla rannoille nousseita uudenuutukaisia kivitaloja. Joitakin vanhoja rantasaunoja vielä on muistona entisestä kesämökkiasutuksesta, osa niistäkin romahtamaisillaan. Uusien talojen myötä rannoille on noussut myös hulppeita rantasaunoja, mikä sinänsä ihmetytti, sillä olen ymmärtänyt, ettei enää rannoille saisi rakentaa 50 metriä lähemmäksi vettä. Joitakin kuvia näppäsin kamerallani, mutta en nyt kuitenkaan kehtaa ruveta muiden asumuksia omassa blogissani julkaisemaan. Lisäksi taivaalla vellova pilvimassa teki olosuhteet valokuvaamiselle aika hämäriksi. Sitä ei oikeastaan tajuakaan pilvisen sään hämärtävää vaikutusta ennen kuin sihtaa maailmaa kameran objektiivin takaa.


Vähitellen alkaa tuntua, että kaikki julkaisukelpoiset omat kuvat on jo käytetty, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Vasta viikko sitten sain vihdoin siirrettyä rompuilta ulkoiselle kovalevylle loputkin digikuvani, mutta sen tarkemmin en ole ehtinyt kuvia katselemaan. Päällisin puolin vilkaistessani harmittelin, miten paljon olen tallennettavakseni hyväksynyt aika surkeita kuvia. Tärähtäneitä ja miten kuten alariman ylittäviä joutavuuksia. Pari ensimmäistä digikameraani olivat ominaisuuksiltaan aika heppoiset, mutta niinhän sitä sanotaan, että "hyvä kuvaaja ottaa hyviä kuvia huonollakin kameralla". Tästä voitaneen siis vetää sellainen johtopäätös, etten ole kummoinenkaan kuvaaja. Kunhan pelaan suurella kuvamäärällä ja tuurilla.

Tulevan kesän toive nro 1: Ritausma -ruusu
Olen muuten kehittänyt itselleni uuden nukahtamisseremonian. Kun iltasella on unilukemiseksi läpikäyty sopiva sivumäärä hyvästä kirjasta eikä uni sittenkään tahdo tulla, ryhdyn suunnittelemaan uusia istutuksia. Eilen illalla unijukka saapui vikkelästi, kun yritin sijoittaa sekä Ritausmaa että Valamon ruusua alapihalle. On niin paljon helpompaa astella lapion kanssa nurmikolla ja aloittaa kaivuuhommat kuin yrittää käsi tyynyn alla pohtia, mihin kohtaan sen uuden ruusun nyt tökkäisin. Yön pimeydessä lämpimien vällyjen alla tuntuu pihan mittasuhteet katoavan totaalisesti. 

Tulevan kesän toive nro 2: Valamon ruusu
 

Tulevaisuus tuntuu nyt huomattavasti selkeämmältä, kun olen vihdoin päässyt päätöksenteon makuun. Ritausman ja Valamon ruusun lisäksi olen ajatellut kokeilla kärhöjen istuttamista omenapuiden alle. Tai ainakin toisen kriikunan. Kärhökirjassa suositellaan ennakkoluulotonta suhtautumistapaa kärhöjen istuttamiseen. Alkuperäisessä elinpiirissähän kärhöt kiemurtelevat isojen puiden rungoilla ja oksistoissa. Josko hiukan matkisi tuota tapaa. Mietin myös yhden kärhön istuttamista kokeeksi alapihalla olevien norjanangervoiden taakse siten, että köynnös saisi alkuun valoa kyetäkseen kasvamaan ja sen jälkeen se levittäytyisi noiden angervopensaiden päälle. Norjanangervo kukkii alkukesästä, jonka jälkeen se keskittyy lähinnä olemaan vihreä. Voisi olla huikean näköistä saada tuon pensasryhmä "kukkimaan" myös oman aikansa jälkeen.


Sihtailin tänään pihalla syreenin oksaa, jossa nökötti vihreitä silmuja. Eihän nuo silmut oksiin viime päivinä ole tulleet vaan jo syksyllä. Silti ne näyttivät jotenkin hyvin objektiivisilta ikäänkuin huuhdahtaen "Mitäs tässä nyt pakkasesta ja lumesta välittämään. Kevättä kohden ollaan hyvää vauhtia menossa!" Mieleeni juolahti, ettei ehkä pitäisi niin kovasti kiirehtiä ajan juoksua ja tavoitella kevättä ja kesää. Tulevathan ne takuuvarmasti kiirehtimättäkin ja yhtäkkiä taas huomaamme, että sinne se meni, niin kevät kuin kesäkin. Pitäisikö yrittää pitää kiinni tästä hetkestä ja siitä, mitä hyvää tällä hetkellä on meille tarjota? Nyt on aikaa kerätä voimia istutustehtäviin, kalkin levittämiseen, ruohonleikkuuseen, kompostin kääntämiseen, oksasilppurin laulattamiseen. Hetken vielä ehtii lukea muutaman hyvän kirjan ja kääriytyä vaikka siihen joulupukin tuomaan torkkupeittoon. Hetken, ennen kuin jälleen alkaa työntäyteinen elämä pihamaalla. Vaikka siellä olisikin aikaa puutarhakeinussa istumiseen, ei monikaan viherturaaja malta kuitenkaan haraansa laskea, vaan vielä on kierrettävä muutama kukkapenkki ja nyhtämässä jokunen rikkaruoho.



Henkkumaarialla Mummula matkan takana -blogissa on arvonta 1.2.2013 saakka ja voittona on kaunis valokranssi. Käykääpä klikkaamassa onneanne!

Ilokseni olen saanut kaksi uutta lukijaa: Sailan ja Ritvan. Toivotan teidät kumpaisenkin lämpimästi jakamaan blogini vihertäviä iloja.

Oheisen vitsin varmaan monet ovat jo kuulleetkin, vaan laitanpa kuitenkin, koska se sopii erinomaisesti tähän hetkeen - oli nimittäin pilkkijät käyneet jäälle kairaamassa reikiä.

* * *

Blondi pilkillä

Vaaleaverikkö halusi mennä pilkille, joten kairan ja muut välineet
hankittuaan hän suuntasi lähimmälle jäätyneelle lammelle.

Saatuaan turkin päälleen mukavasti hän alkoi kairata avantoa, kun taivaasta kajahti ääni: 
"JÄÄN ALLA EI OLE KALOJA!"

Selvittyään säikähdyksestä ja saatuaan kupillisen kaakaota termospullosta siirtyi hän keskemmälle lampea ja alkoi kairata uutta reikää jäähän.

Ääni jylisi jälleen: "JÃÃN ALLA EI OLE KALOJA!"

Tällä kertaa, jo peloissaan, hän siirtyi lammen ääripäähän ja arveli kairatessaan, ettei tämä voinut olla totta. Kun taas, entistä jylhempänä, ääni kajahti: 
"JÃÃN ALLA EI OLE KALOJA!"

Peloissaan blondi käänsi katseensa taivaalle ja kysyi "Oletko se sinä, Herrani?"

Ja ääni vastasi: "En. Olen jäähallin vahtimestari."

* * *

 

27 kommenttia:

  1. Oi, ihana kuva kevätkaihonkukasta!
    Kevättä täällä odotellaan, mutta oikeassa olet täytyy keskittyä tähän aikaan ja muihin puuhiin :)

    VastaaPoista
  2. Kauniin värinen pelargonia. Pelapuun onnistunut talvetus tahtoo olla vähän sattuman kauppaa. Lämpötila saisi olla vain 5-8 astetta ja kastelunkin suhteen on oltava hyvin tarkkana. Monena talvena on osa talvetusyrityksistäni mennyt pieleen. Olen ilmeisesti kastellut liikaa tai liian vähän pelargonejani ja autotallin lämpötilakaan ei meillä ole ihan sopiva.
    Kaunista ja runsasta kukintaa kevätkaihonkukalla ja pikkutalviolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kruunuvuokko, puutarhuria ei helpolla lannisteta. Jos yhtenä talvena talvetus epäonnistuu, seuraavana talvena on taas valmiina koittamaan. Meillä on ihan liian kylmä autotalli, mutta eipä muutakaan paikkaa ole.

      Poista
  3. Kärhöjä haluaisin minäkin mökille ja tätä lukiessani pälkähti päähän, että sellaisen voisikin istuttaa tontin rajalla kasvavan vanhan hopeapajun rungolle kiipeämään. Toisen olen ajatellut istuttaa omenapuun juurelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saraheinä, kärhökirjasta pongasin nämä kärhön istutusideat ja ajattelin, että voisihan sitä kokeilla.

      Poista
  4. Ritausma -ruusu on mullakin hankintalistalla;paikka on kyllä vielä avoinna,mutta eiköhän sille jostain sopiva kolonen löydy.

    Erinomaisen hieno ajatus istutaa köynnöstä norjanangervojen joukkoon. Taidanpa itsekin ottaaa ideastasi vaarin ja koristaa kärhöillä angervorivistöni,kiitos vaan kovasti ideasta :)

    Mulla on nyt kova vertailu meneillään kameran suhteen,kun vanha on uransa päässä. Ottaako digikamera vai järkkäri;siinäpä pulma?? Nopeasti kuitenkin pitää päättää,kun ei osaa olla ilman kameraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kärhöidean minäkin bongasin kärhökirjasta, joten ihan vapaasti se on käytettävissä.
      Ostin loppuvuodesta digijärkkärin, mutta eihän se siihen jää, vaan sitten pitää hankkia lisää putkia (makro, zoom). Vanhempi kamerani on Canon PowerShot G12, joka on jonkinlainen järkkärin ja pokkarin välimuoto. Se on melko monipuolinen ja hyviä kuviakin sillä saa, hämärässäkin parempia kuin tuolla järkkärillä. Lisäksi se on sen verran pienikokoinen, että menee käsilaukkuun ja hätätilassa taskuun. Ennen tuota G12 minulla oli saman mallin G11, joka hajosi "tapaturmaisesti" ja silloin hankin tilalle uudemman mallin. Sitä kehuttiin kovasti mm. Tekniikan maailmassa, enkä ole ostostani katunut. Mutta järkkäri on tietenkin aina järkkäri.

      Poista
  5. Hyviä kuvia olet ottanut.
    Kauniita maanpeitto kukkia nuo kaihonsilmä ja vintergröna, milä se nyt onkaan suomeksi.

    Sait taas minut nauramaan. Kiitos!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sylvi! Vintergrönä taitaa olla suomeksi pikkutalvio.

      Poista
  6. Hyvä vitsi! Kerroin sen meidän blondille..., minua nauratti enemmän kuin häntä. Kauniita kuvia ja mukavia ajatuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. My life, ehkei kaikki blondit ole niin tyhmiä. Tyttäreni oli aikoinaan blondi, ja pidän häntä kyllä aika fiksuna vaikka alkoikin värjäämään ihanaan kullankeltaista hiuspehkoaan.

      Poista
  7. Kauniita ovat Kaihonkukka ja pikkutalvio minullakin niitä on.Minulla on kellarissa pelarkoonit täytyykin otta jo valoisaan ne. Hauskoja vitsejä niitä on kivaa lukea kiitos.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irma, kiitos. Mukava, jos vitsit ilahduttavat, se on tarkoituskin.

      Poista
  8. Kiva postaus.Aika sitkeitä nuo normipelakuut on,mä oon nyt talvettanut tuolla isävainajan talossa meidän pelakuut,about 15 kpl.Siellä ne on eteläikkunalla ja suht viileässä,patterit on ihan pienellä ja käyn lämmittämässä hellaa tai leivinuunia muutaman kerran viikossa.Osa on aika komeassa kunnossa.Tänään annoin niille ekan kerran laimeaa lannoiteliuosta koskapa en aio multia niille tänä vuonna vaihtaa ja lehtiä on joissakin kuitenkin melkoisesti
    Helmikuussa tod näk vähän leikkelen niitä...
    Kevätkaihonkukka ja violettikukkainen talvio esiintyy munkin postauksessa tänään:) sun talviossa on kyllä hurjasti kukkia!millaisessa paikassa tuo sinulla kasvaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, talvioni on hivenen varjoisessa paikassa. Alkuvuosina ne kukkivat varsin vaatimattomasti, mutta nykyisin kesä kesältä upeammin.

      Poista
  9. Ihania kuvia!

    Minä en kyllä oikein usko siihen sanontaan, että hyvä kuvaaja ottaa hyviä kuvia huonollakin kameralla. Hyvä kamera merkitsee valtavasti. Ammattikuvaajilla on ihan uskomattomat kamerat. Olen tavannut monia heitä miehen työn kautta. Ammattilaiset käyttävät usein myös lisävalaistusta ym. Ja kaikki kuvat käyvät läpi kuvakäsittelyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sussi, ehkä tuon sanonnan on keksinyt joku omaksi puolustuksekseen. Olen samaa mieltä, että hyvät välineet auttavat merkittävästi. Mutta kyllä ne ammattilaisten laitteet maksavatkin, mutta kenties niistä voi sitten tehdä poistoja verotuksessa.

      Poista
  10. Hih, minäkin mietin puutarhasuunnitelmia ennen unen tuloa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioni, eikös olekin parempi tapa kuin laskea lampaita...

      Poista
  11. Toivon, että pelargoniasi lähtevät kasvamaan. Minulla ei ole paikkaa missä pitäisin talven yli:(
    Ihania kuvia, kohta päästään napsimaan uusia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maarit, ei haittaa, jos eivät lähde kasvamaan. Ostin jo kaupasta pussillisen vaaleanpunaisen pelargonia siemeniä.

      Poista
  12. Heippa naapuri, sinulla on haaste blogissani!

    VastaaPoista
  13. Minäkin heitän sinua haasteella! Toivottavasti ei ole sama kuin edellisellä Cosmoksella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilie, ihan oli eri haaste ja sen otan vastaan.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!