maanantai 21. tammikuuta 2013

Mielen latausta


Parin saamattoman päivän jälkeen sain tänään kangettua itseni liikkeelle ja ulos. Reppu selässä ja kamera kaulassa lähdin tarmokkaasti kävelemään kolmen kilometrin päässä sijaitsevaan asiamiespostiin. Otin myös kännykän taskuun ja handsfreen korviin, koska ajattelin soittaa matkalla pari puhelua. Joskus yksin käveleminen on tylsää, kun ei voi jakaa havaintojaan kenenkään kanssa. Jos on selkeä matkakohde, sujuu askeltaminen kohtalaisen rivakasti, mutta määränpäättä haahuilu yksinään ei ole oikein minun makuuni.

10 asteen pakkasessa askeltaminen tuntui ihan mukavalta ja uskokaa pois - aurinko lämmittää jo. Alkumatkasta soitin anopilleni ja siinä sitten juttu kääntyi tuonne puutarhaosastolle. Tiesinhän minä, että meidän Juhannusruusumme on peräisin anopin lapsuudenkodin pihamaalta, mutta sitä en tiennyt, että sinne ruusu on tuotu hänen isoisänsä kotoa eli Juhannusruusumme juuret ulottuvat peräti 1800-luvulle. Paljon olen tykännyt ruusustamme, mutta tämän tiedon jälkeen taidan kunnioittaa sitä entistä enemmän.


Sussi Förmaaki ja puutarha -blogista antoi jokin aika sitten kirjavinkin eli kehotti lukemaan Riku Cajanderin Luontopiha - Ympäristöystävällinen piha ja puutarha -kirjan. Olen minä sen aiemminkin kirjastosta kotiin kantanut ja varmasti myös läpi selaillut, mutta tällä kertaa ryhdyin systemaattisesti tuota kirjaa lukemaan. Kirjassaan Cajander kertoo, miten voimme esimerkiksi omassa puutarhassamme pysäyttää luonnon köyhtymisen ja edistää eläinten ja kasvien lajirikkautta. Kirjassa on selkeästi esitelty monenlaisia puita, pensaita ja kukkia, joilla omaan pihaan istuttamalla voi houkutella perhosia, lintuja ja monia puutarhan kannalta hyödyllisiä hyönteisiä. Kirja on helppolukuinen ja sen kuvat ovat selkeitä ja kauniita.

En ole vielä päässyt kirjaa edes puoleen väliin, mutta muutamia tärkeitä ajatuksia on jo nyt mielessäni herännyt. Esimerkiksi keltaiset kukat tuntuvat olevan monille puutarhaharrastelijoille, jollei nyt suorastaan inhokkeja niin kuitenkin niitä vähemmän toivottavia istutettavia. Kuitenkin nimenomaan keltaiset kukat ovat usein perhosten suosimia. Onneksi löytyy myös monia muita tehokkaita perhoskasveja. 

Toinen mielenkiintoinen seikka oli Cajanderin mielipide kurtturuususta. Sitähän kaikki inhoavat, eikä kukaan halua omalle pihalleen moista moottoritiekukkaa. Cajander sanoo, ettei luonnonystävän puutarhassa useimmilla ruusuilla ole erityisempää merkitystä tarkoittaen tällä tietenkin kasvin houkuttelevuutta eläinten näkökulmasta. Kurtturuusu miltei koko kesän kukkivana houkuttelee mehiläisiä, kimalaisia, kukkakärpäsiä ja pieniä kovakuoriaisia. Kurtturuusun punaiset kiulukat maistuvat talvisin linnuille, joille pensas tarjoaa myös suojaa. Se, että ruusu on päässyt villiintymään ja muita kasveja tukahduttamaan, ei suinkaan ole tuon kasvin vika. Oikein istutettuna ja juuriversot kurissa pitäen Kurtturuusu ja siitä kehitetty Hansaruusu ovat hyviä luontopensaita.

Syy, miksi minun oli tänään postiin mentävä, oli Ateljé Margarethalta saapunut lähetys. Tilasin sieltä kolme espanjalaista "Labores del Hogar Punto de Cruz" -ristipistolehteä. Huomasinpa juuri, että lehden hinta Espanjassa on 3,70 € ja minä maksoin nettikaupassa 6,90 €/kpl. Eli jos joku sattuu reissaamaan etelän mailla, kannattaa varmaan tuoda käsityöihmisille tuliaisiksi ristipistolehtiä. Ne eivät homehdu eikä happane, vaikka olisivat vanhojakin ja niistä riittää iloa pitkäksi aikaa. Suomalaisissa lehtipisteissä ristipistolehdet ovat todella kalliita ja tarjonta varsin vähäistä. Tuota Labores del Hogar -lehteä näkyy yleisimmin, samoin englantilaista Cross Stitch -lehteä. Edellisestä pidän enemmän, koska se on monipuolisempi ja malleja on yleensä runsaammin. Britit näyttävät tykkäävän kovasti puolipistoista ja french knots -pistoista, joista minä en erityisemmin välitä.


Kävinpä kävelylenkilläni kurkkaamassa myös talviuiniavantoon. Monet sanovat, että avantouinti pitää terveenä, mutta se tulisi aloittaa riittävän varhain syksyllä ja ilmeisesti myös uimisen säännöllisyys on tärkeä tekijä. Flunssat ja muut taudit ovat näköjään alkaneet jo kaataa ihmisiä sängyn pohjalle, joten täytynee muistaa pestä ahkerasti käsiä ja toivoa parasta. En ole erityisemmin innostunut talviuintiajatuksesta, joten terveyttä täytyy vissiin vaalia kaikilla muilla tavoin.


Tässä eräänä iltana kaivoin kaapista puhtaan yökkärin ja ihmettelin sitä päälleni pukiessa, mistä tulee niin voimakas savun haju. Ehdin jo miettiä, olisiko takka pölläyttänyt jostain syystä savut sisälle, kunnes muistin, että tuo yökkäri oli kuivunut edellisen saunomisen jälkilämmössä. Meillä ei ole kuivauskaappia eikä -rumpua, sillä kesällä pyykit kuivuvat hyvin ulkona ja talvella tapaan laittaa pyykkitelineen saunaan kuivumaan. Kertalämmitteinen Aito-kiuas pitää saunan lämpimänä parikin päivää ja samassa muurissa oleva varaava takka vaikuttaa myös saunan lämpötilaan. Parempaa kuivauskaappia saa kyllä etsiä. Yleensä pyykit eivät haise savulle, mutta joskus Poika unohtaa siirtää pyykkitelineen pois saunasta aloittaessaan saunanlämmityksen. Silloin vaatteisiin tulee savuinen tuoksu, joka onneksi häviää seuraavassa pyykinpesussa.

Ai niin, meinasin unohtaa eilisillan ilonaiheen eli Lapsen heppa ravasi jälleen eilisissä kisoissa voittoon. Paljon on Lapsi heppansa eteen työtä tehnyt, joten kyllä he voittonsa ansaitsevat.

* * *

Neljä vanhaa ilkikurista mummoa, istui pöydän ääressä Ivalon vanhainkodissa. 
Ohitse tepasteli vanha ukko.
Yksi mummoista huudahti: "Palijonko lyyhän vetova, ette met arvaamma minkä ikänen solet!"
Ukko tuumasi mummoille: "Rietas vie teillä vanahoilla houkilla ole mithän mahollisuutta sitä vain tietää...lyyhän vaikka satasesta! "
Yksi mummoista tuumasi: "No heleketti se vain soppii! Puotat vain housus ja kalsaris, niin met kerromma ikäs"

Hieman vaivaatuneena, mutta varmana siitä etteivät he pysty arvaamaan hänen ikäänsä, 
hän pudotti housunsa nilkkoihin. 
Mummot pyysivät kääntymään häntä ympäri ja hyppimään ylös alas useita kertoja, 
sitten mummot sanoivat kuin yhdestä suusta: 
"Tämä se vain oli heleppo nakki, solet 87 -vuotias!"
Ukko seisoi mummojen edessä housut nilkoissa ja kysyi ,
" Miten heleketissä tet sen arvasitta?"
Mummot virnuilivat keskenään ja kaikki neljä mummoa totesivat kuin yhdestä suusta:
" Molimma eilen sinun synttäreillä !"’

* * *

18 kommenttia:

  1. Kiitos!
    Sait meidät täällä nauramaan.
    Hyvä juttu.
    Kauniit kuvat-♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos kirjavinkistä! Pitänee katsoa kirjastosta myös, sillä se kuulostaa aika mielenkiintoiselta. Talviuinti ei minuakaan houkuttele, sillä palelen aina. Ystäväni sanoo, että se auttaa palelemiseen, mutta kun en millään voi kuvitella kylmään meneväni, ei tule minusta avantouimaria. Kesälläkin palelen uimassa käydessäni ja olenkin laiska uimaan luonnonvesissä silloinkin. Altaassa kyllä uin, kunhan pääsen vauhtiin ja tulee lämmin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henkkumaaria, meidän naapuri on harrastanut vuosikausia avantouintia ja hän kulkee erittäin vähissä vaatteissa ja jopa ilman sukkia talvellakin. Eikä taida olla koskaan sairas. Silti minusta ei taida olla avantouimariksi.

      Poista
  3. Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta, täytyypä laittaa muistiin.

    Kiva kävelyreissu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirjo, parhaat kirjavinkit taitavatkin tulla yleensä toisilta. Tämän Cajander-vinkin sain Sussilta.

      Poista
  4. Kävely reissu oli varmaan mukava, hyviä kuvia tuli. Kirja olisi minunkin mieleen
    Käyn varmaan katsomassa meidän kirjastosta.Vitsit ovat hauskoja Kiitos:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irma, kirjastosta minäkin tuon Cajanderin ensin hain, mutta ehkä ostan sen ihan ikiomaksi.

      Poista
  5. Hah haa:D :D

    Minuakaan ei kyllä kovin helpolla saisi avantoon uimaan. Kyllä mulle riittää ihan tuo lenkkeily koiran kanssa välillä hyvinkin hyisillä keleillä.

    Jopas on tyttären pollella voittoputki päällä;sillä on nyt kunto hyvin kohdallaan,joten hyvin on treenailtu :)

    Onpas komeita isoja kiviä raunioissa,mulle ois kyllä tuollaisille käyttöä ihan omassakin pihassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, joka kerran noiden kivien ohi kävellessäni mietin, kuinka mukavaa olisi saada ne omalle pihalle. Kunta omistaa tontin ja siihen on suunnitteilla leikkipuisto. Kivet on otettu huomioon leikkipuistorakennelmissa, joten haaveeksi jää kivien saaminen.

      Poista
  6. Sylvin blokissa käydessäni,löysin tänne Upea avanto uinti paikka:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ritva, olet lämpimästi tervetullut lukijaksi!

      Poista
  7. Hauska vitsi . Kyllä tuolla ulkona piristyy meilläpäin oli tään kylmä tuuli. Avantoo ei minua millää saa hyi kauhiaa. Hyvää viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsikka, mukavaa viikkoa myös sinulle!

      Poista
  8. Hah haa :) Hyvä vitsi! Kiitos kirjavinkistä! Minulla on kyllä keltaisia perennoja yksi istutusalueellinen täynnä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maarit, minulla on niitä kaikkien inhoamia keltaisia hanhikkejakin. Jokainen kasvi on kaunis sopivassa paikassa.

      Poista
  9. Hih!

    Cajanderin kirja on on minun ehdoton lempparini:) Hän on tehnyt myös puutarhan parhaat perhoskasvit -kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sussi, tuon luontopihan löysin kirjastosta, mutta en perhoskasvikirjaa. Ehkä ostan kumpaisenkin omaan hyllyyn, ovat sen verran hyviä opuksia.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!